Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko opettajille jotenkin henkisesti mahdotonta myöntää tehneensä virheitä?
12.04.2017 |
Olen kyllästynyt siihen, miten opettajat reagoivat, kun heille antaa kielteistä palautetta. Selkeätkin laiminlyönnit ja virheet käännetään aina lapsen tai lapsen vanhempien puutteeksi.
Vuosien mittaan on osunut omakohtaisesti esimerkkejä siitä, että opettaja ei vastaa wilma-viesteihin, ei puutu kiusaamiseen, ei löydä oppilaan täysin oikein tallentamia kotitehtäviä, saa raivareita syyttömille jnejne. Anteeksi -sana on useimmille opettajille ollut täysin tuntematon, vaikka kertaakaan - siis ikinä - ei oppilas tai minä vanhempana ole ärjynyt tai antanut kiukkuista palautetta, ainoastaan asiallista.
Mutta nyt alkaa olla pinna lopussa. Jatkossa ehkä minäkään en viitsi olla niin asiallinen, jos opettajien linja ei korjaannu.
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
No minä voin kertoa esimerkin (en ole ap).
Viime syksynä "jouduin" ensimmäistä kertaa ikinä kysymään yhden lapseni yhden oppiaineen jutuista. Oli siis tässä oppiaineessa 7. luokalla 9-10 oppilas ja kun 8. luokalle opettaja vaihtui, heti ensimmäisen jakson arvosana oli 7. Yhdestä kokeesta tuli jotain tyyliin 6 1/2 ja muutenkin kuulemma oli tosi nihkeää. Nuori yritti kysyä arvostelusta ja vaatimuksista ensin itse opettajalta, muttei saanut siihen mitään vastausta ja hän pyysi minua kysymään asiasta opettajalta. En syyttänyt, en arvostellut, en edes rivien välissä antanut ymmärtää että arvostelu olisi jotenkin väärin. Kysyin, mitä asioita nuoren pitäisi erityisesti nyt treenata, jotta arvosanat palautuisivat mahdollisesti edes lähelle entsisiä - aineessa josta oppilas piti kovasti. Kysyin lähinnä mitä meidän pitäisi tehdä. En keksi, miten asiallisemmin olisin sen voinut kysyä.
1. vastaus oli lavea ja pitkä selitys oppisisältöjen vaihtelusta eri luokilla ja eri asioiden painotuksista. Fine. Vastausta kysymykseen ei oikeastaan tullut, mutta ajattelin sitten antaa asian olla, koska aihe meni selkeästi tunteisiin.
2. reaktio oli saman sepustuksen postaaminen koko luokan oppilaiden vanhemmille ja oppilaille. Ei nyt sentään ollut laittanut sitä, että minä olen sen kysymyksen esittänyt.
3. viesti aiheesta tuli minulle. Opettaja oli tarkistanut kuitenkin varulta oppilaan arvostelun ja hänelle oli sattunut laskuvirhe tai jotain sinne päin ja kokeen numero oli mennyt järjestelmään kaksi numeroa liian pienenä. Oikea numero oli 8 1/2, ei 6 1/2 ja se vaikutti sitten kuulemma jaksonkin arvosteluun ja virhe on nyt korjattu molempiin.
Minusta virhe on aika iso! Ei yläkoululaisella joku yksittäinen jakso nyt tietty hirveästi paina kokonaisuudessa, mutta harmittihan tuo ja lopputulos asiassa suorastaan kummastutti.
En sitten ensimmäisen viestini jälkeen enää viitsinyt lähteä asiasta kommentoimaan yhtään mitään. Enkä jatkossakaan kommentoi yhtään mitään. Vaikka ehkä joskus kannattaisi.
Mutta mäkee tässäkin ketjussa: oppilaat ovat sekopäitä (yskivät tahallaan) ja vanhemmat ovat jotenkin vinksahtaneita ja pommittavat wilmaa ja tekstareita jatkuvalla syötöllä ja opettajaparat ovat aina vaan oikeassa ja uhreja.
Asia korjattiin ja sekin oli väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monelle opettajalle on vaikea myöntää kyllä. Se johtuu siitä että he ovat niin auktoriteettituntoisia, että siihen ei virheiden tekeminen istu. Opettaja kokee, varsinkin lasten opettaja olevansa kaikkia muita yläpuolella, joten hänen virheensä oisi paljon isompi kuin muiden virhe, ja siksi hän ei niitä tee. Samoin myös hän kokee että hänen auktoriteettinsa voisi kärsiä jos hän myöntäisi virheensä. Mä olen ihan suoraan sanonut opettajille jotka meinaavat tuolle tielle lähteä minun tai lasteni kanssa, että nyt tehdään niin että tämä tällainen loppuu saman tien. Yhtään kertaa et nillitä turhasta, etkä syytä minua tai jälkikasvuani ilman syytä ja todisteita. Aina on toiminut, ja sen jälkeen välit ovat olleet viileän asialliset ilman turhia kitinöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on tällaisen lasten kautta elävän äidin maailman kuvaus. Ei ole muuta elämää. Joutuu kokoajan pohtimaan lasten elämää. Laittaa jatkuvasti opettajille viestejä. Odottaa anteeksipyyntöjä. Kaava on toistuva, useita huonoja opettajia sattunut.
Olisikohan syytä alkaa miettiä omaa roolia. Jos joutuu usein tilanteisiin muiden kanssa, usemmiten kannattaa hakea syytä itsestä.
Kuvaavaa on myös se, ettei esimerkkejä ole.
Todennäköisesti johtuu siitä että kyse on naurettavista pikkuasioistaKommenttisi on tämäkin todistus juuri siitä mitä sanoin: palautetta ei osata ottaa vastaan, vaan pyritään suonenvedonomaisesti kääntämään vika lapseen/vanhempaan.
Nyt oli kyse yksiselitteisistä virheistä ja siitä, osaako opettaja ottaa ja korjata virheensä.
Syy, miksi en ala kertoa esimerkkejä on selvä. En halua besserwisserointeja niistä, koska nyt ei ole kyse siitä, onko ope tehnyt virheen. JOKAINEN tekee joskus. Nyt on kyse korjaamisesta ja virheen myöntämisestä. Joka näkyy olevan opettajille hyvin vaikeaa.
ap
Ei ole sen suurempaa besserwisseröintiä kuin hokea vain olevansa niin oikeassa, ettei tarvitse edes kertoa missä.
Sen olet todistanut ketjussa. Et muuta
Tässä meille tapahtuneita esimerkkejä (en ole ap). Opettaja ei vastaa toistuviin viesteihin eikä puutu millään lailla siihen, että lasta on muksittu ja tavaroita piilotettu. Toinen opettaja katseluttaa lapsilla monta krt viikossa piirrettyjä, koska haluaa ottaa iisisti viimeisiä vuosiaan opettajana. Kolmas ei löydä oppilaan tallentamia kotitehtäviä lukion verkkoympäristöstä, vaikka ne siellä ovat ja antaa oppilalle hylätyn kurssiarvosanan, eikä vastaa oppilaan eikä edes vanhemman viesteihin asiasta. Neljäs ei muista, että on sopinut kurssin siirtämisestä ja kirjaa jatkuvasti poissaoloja. Viides moittii jatkuvasti oppilasta puhumisesta tunnilla, vaikka tämä on tunnilla vieraiden oppilaiden keskellä eikä puhu kenellekään. Kuudes näkee kympin oppilaassa pelkkiä vikoja ja laskee arvosanan kahdeksikkoon, vaikka oppilas tekee läksynsä ja viittaa tunnilla ja kokeiden keskiarvo on kymppi.
Näitä on.
Koska opettaja on yksinvaltias, kynnys valittaa mistään on todella iso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen opettaja ja täytyy sanoa, että kollegoiden tasoeroissa on turhan laajaa vaihtelua välillä. Ei uskoisi kaikista, että olemme vielä saman opinahjon koulutuksen käynyt. Ei selity paikkakuntaeroillakaan. Valtaosa on erittäin päteviä ja oppilaista kiinnostuneita. Sitten on näitä, jotka rakastavat omaa ainetta enemmän ja kaikki muu koulumaailmoineen on pakollista riesaa. Valitettavasti joskus löytyy myös muutama täysin epäpätevä maisteri ammattiosaamisen puolesta alalla. Toiset vain soveltuvat ja toiset eivät. Vaikka haastattelut käydään läpi. Kympin tyttö ei todellakaan ole aina se paras valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on tällaisen lasten kautta elävän äidin maailman kuvaus. Ei ole muuta elämää. Joutuu kokoajan pohtimaan lasten elämää. Laittaa jatkuvasti opettajille viestejä. Odottaa anteeksipyyntöjä. Kaava on toistuva, useita huonoja opettajia sattunut.
Olisikohan syytä alkaa miettiä omaa roolia. Jos joutuu usein tilanteisiin muiden kanssa, usemmiten kannattaa hakea syytä itsestä.
Kuvaavaa on myös se, ettei esimerkkejä ole.
Todennäköisesti johtuu siitä että kyse on naurettavista pikkuasioistaKommenttisi on tämäkin todistus juuri siitä mitä sanoin: palautetta ei osata ottaa vastaan, vaan pyritään suonenvedonomaisesti kääntämään vika lapseen/vanhempaan.
Nyt oli kyse yksiselitteisistä virheistä ja siitä, osaako opettaja ottaa ja korjata virheensä.
Syy, miksi en ala kertoa esimerkkejä on selvä. En halua besserwisserointeja niistä, koska nyt ei ole kyse siitä, onko ope tehnyt virheen. JOKAINEN tekee joskus. Nyt on kyse korjaamisesta ja virheen myöntämisestä. Joka näkyy olevan opettajille hyvin vaikeaa.
ap
Ei ole sen suurempaa besserwisseröintiä kuin hokea vain olevansa niin oikeassa, ettei tarvitse edes kertoa missä.
Sen olet todistanut ketjussa. Et muuta
Heheh, et siis ymmärtänyt edelleenkään, mistä ketjussa oli kyse? Ok, mitäpä jos häipyisit nyt inttämästä sivuseikoista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja ja täytyy sanoa, että kollegoiden tasoeroissa on turhan laajaa vaihtelua välillä. Ei uskoisi kaikista, että olemme vielä saman opinahjon koulutuksen käynyt. Ei selity paikkakuntaeroillakaan. Valtaosa on erittäin päteviä ja oppilaista kiinnostuneita. Sitten on näitä, jotka rakastavat omaa ainetta enemmän ja kaikki muu koulumaailmoineen on pakollista riesaa. Valitettavasti joskus löytyy myös muutama täysin epäpätevä maisteri ammattiosaamisen puolesta alalla. Toiset vain soveltuvat ja toiset eivät. Vaikka haastattelut käydään läpi. Kympin tyttö ei todellakaan ole aina se paras valinta.
Kiitos, rehellinen ja hyvä mielipide.
Olen samaa mieltä, enemmistö on mukavia ja päteviä. Ja juu: osa korjaa virheetkin ihan auliisti, osa kumminkaan ei - ja virheet tuppaavat kasaantumaan oman kokemukseni mukaan niille, jotka eivät korjaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Opettajalle maksetaan luokanvalvojatyöstä yhden oppitunnin palkka / kk. Siihen sisältyy kaikki luokanvalvojavastuu: yhteydenpito huoltajiin, poissaolojen selvittely, luvattomien koulun alueelta poistumisten selvittely, kokoukset oppilaisiin liittyen (oppilashuoltoryhmässä esim.), päivittäiset kasvatuskeskustelut ja mitä yllättävimmät akuutit puuttumista vaativat asiat.
Vanhempainvartit sisältyvät niin ikään tuohon tuntiin / vk. Ei makseta erikseen siis niistäkään.
Jos opettaja on aineenopettaja ja opettaa esim. 300 oppilasta vuodessa, ei hänelle makseta mitään yhteydenpidosta muiden kuin valvontaluokan oppilaiden koteihin.
Mitä enemmän viestejä tulee ja mitä perusteellisemmin niihin vastaa, sitä enemmän joutuu tekemään ns. palkatonta työtä.
En ole enää töissä aineenopettajana, mutta muistan kyllä edelleen miten paljon aikaa luokanvalvojahommiin meni. Palkkaus ei ole kohdillaan sen suhteen.
Oppitunteja on viikossa opettajilla aina alle 30. Silti hän saa täyttä palkkaa. Ihan sama miten halot hiuksia, se yhteydenpito kotiin ON osa opettajan työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on tällaisen lasten kautta elävän äidin maailman kuvaus. Ei ole muuta elämää. Joutuu kokoajan pohtimaan lasten elämää. Laittaa jatkuvasti opettajille viestejä. Odottaa anteeksipyyntöjä. Kaava on toistuva, useita huonoja opettajia sattunut.
Olisikohan syytä alkaa miettiä omaa roolia. Jos joutuu usein tilanteisiin muiden kanssa, usemmiten kannattaa hakea syytä itsestä.
Kuvaavaa on myös se, ettei esimerkkejä ole.
Todennäköisesti johtuu siitä että kyse on naurettavista pikkuasioistaKommenttisi on tämäkin todistus juuri siitä mitä sanoin: palautetta ei osata ottaa vastaan, vaan pyritään suonenvedonomaisesti kääntämään vika lapseen/vanhempaan.
Nyt oli kyse yksiselitteisistä virheistä ja siitä, osaako opettaja ottaa ja korjata virheensä.
Syy, miksi en ala kertoa esimerkkejä on selvä. En halua besserwisserointeja niistä, koska nyt ei ole kyse siitä, onko ope tehnyt virheen. JOKAINEN tekee joskus. Nyt on kyse korjaamisesta ja virheen myöntämisestä. Joka näkyy olevan opettajille hyvin vaikeaa.
ap
Ei ole sen suurempaa besserwisseröintiä kuin hokea vain olevansa niin oikeassa, ettei tarvitse edes kertoa missä.
Sen olet todistanut ketjussa. Et muutaHeheh, et siis ymmärtänyt edelleenkään, mistä ketjussa oli kyse? Ok, mitäpä jos häipyisit nyt inttämästä sivuseikoista.
ap
Tässä taas oiva esimerkki sinun käyttämästä asiallisesta palautteesta.
Kerron vielä kerran oman näkökantani: Sillä on merkitystä millaisesta asiasta on kyse ja sillä on vielä enemmän merkitystä kuinka sen palautteen annat.
Syyllisiä ei pitäisi etsiä koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä voin kertoa esimerkin (en ole ap).
Viime syksynä "jouduin" ensimmäistä kertaa ikinä kysymään yhden lapseni yhden oppiaineen jutuista. Oli siis tässä oppiaineessa 7. luokalla 9-10 oppilas ja kun 8. luokalle opettaja vaihtui, heti ensimmäisen jakson arvosana oli 7. Yhdestä kokeesta tuli jotain tyyliin 6 1/2 ja muutenkin kuulemma oli tosi nihkeää. Nuori yritti kysyä arvostelusta ja vaatimuksista ensin itse opettajalta, muttei saanut siihen mitään vastausta ja hän pyysi minua kysymään asiasta opettajalta. En syyttänyt, en arvostellut, en edes rivien välissä antanut ymmärtää että arvostelu olisi jotenkin väärin. Kysyin, mitä asioita nuoren pitäisi erityisesti nyt treenata, jotta arvosanat palautuisivat mahdollisesti edes lähelle entsisiä - aineessa josta oppilas piti kovasti. Kysyin lähinnä mitä meidän pitäisi tehdä. En keksi, miten asiallisemmin olisin sen voinut kysyä.
1. vastaus oli lavea ja pitkä selitys oppisisältöjen vaihtelusta eri luokilla ja eri asioiden painotuksista. Fine. Vastausta kysymykseen ei oikeastaan tullut, mutta ajattelin sitten antaa asian olla, koska aihe meni selkeästi tunteisiin.
2. reaktio oli saman sepustuksen postaaminen koko luokan oppilaiden vanhemmille ja oppilaille. Ei nyt sentään ollut laittanut sitä, että minä olen sen kysymyksen esittänyt.
3. viesti aiheesta tuli minulle. Opettaja oli tarkistanut kuitenkin varulta oppilaan arvostelun ja hänelle oli sattunut laskuvirhe tai jotain sinne päin ja kokeen numero oli mennyt järjestelmään kaksi numeroa liian pienenä. Oikea numero oli 8 1/2, ei 6 1/2 ja se vaikutti sitten kuulemma jaksonkin arvosteluun ja virhe on nyt korjattu molempiin.
Minusta virhe on aika iso! Ei yläkoululaisella joku yksittäinen jakso nyt tietty hirveästi paina kokonaisuudessa, mutta harmittihan tuo ja lopputulos asiassa suorastaan kummastutti.
En sitten ensimmäisen viestini jälkeen enää viitsinyt lähteä asiasta kommentoimaan yhtään mitään. Enkä jatkossakaan kommentoi yhtään mitään. Vaikka ehkä joskus kannattaisi.
Mutta mäkee tässäkin ketjussa: oppilaat ovat sekopäitä (yskivät tahallaan) ja vanhemmat ovat jotenkin vinksahtaneita ja pommittavat wilmaa ja tekstareita jatkuvalla syötöllä ja opettajaparat ovat aina vaan oikeassa ja uhreja.
Asia korjattiin ja sekin oli väärin?
Kyllä se kelpaa. Mutta ellen minä sekopäinen ja tasapainoton vanhempi olisi lähettänyt viestiä, asiaa ei olisi ikinä huomattu.
Minusta tässä kohtaa olisi ollut ammattitaitoista myös pahoitella virhettä. Ainakin itse pahoittelen, jos tuollaisen virheen teen. Se nyt ei ollut kynnyskysymys, outoa käytöstä vaan minusta.
Ja tietenkään arvostelua ei voinut tarkistaa heti alkuun, vaan lähtökohtaisesti opettaja oli oikeassa ja oppilas väärässä. Oppilas oli siis itse tietenkin ensin kysynyt tehtävän arvostelusta, koska oli ihmetellyt alhaista numeroa tehtävästä joka oli omasta mielestä mennyt hyvin ja saanut siihen jotain ympäripyöreää vastaukseksi.
Mutta kuten sanottu, antaa olla. Hyvä että tämä virhe nyt korjattiin sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajalle maksetaan luokanvalvojatyöstä yhden oppitunnin palkka / kk. Siihen sisältyy kaikki luokanvalvojavastuu: yhteydenpito huoltajiin, poissaolojen selvittely, luvattomien koulun alueelta poistumisten selvittely, kokoukset oppilaisiin liittyen (oppilashuoltoryhmässä esim.), päivittäiset kasvatuskeskustelut ja mitä yllättävimmät akuutit puuttumista vaativat asiat.
Vanhempainvartit sisältyvät niin ikään tuohon tuntiin / vk. Ei makseta erikseen siis niistäkään.
Jos opettaja on aineenopettaja ja opettaa esim. 300 oppilasta vuodessa, ei hänelle makseta mitään yhteydenpidosta muiden kuin valvontaluokan oppilaiden koteihin.
Mitä enemmän viestejä tulee ja mitä perusteellisemmin niihin vastaa, sitä enemmän joutuu tekemään ns. palkatonta työtä.
En ole enää töissä aineenopettajana, mutta muistan kyllä edelleen miten paljon aikaa luokanvalvojahommiin meni. Palkkaus ei ole kohdillaan sen suhteen.
Oppitunteja on viikossa opettajilla aina alle 30. Silti hän saa täyttä palkkaa. Ihan sama miten halot hiuksia, se yhteydenpito kotiin ON osa opettajan työtä.
Kommentti, mikä kertoo, ettei sinulla ole harmainta hajua opettajan työpäivän tai -viikon kokonaiskuvasta. Se ON kokopäivätyötä kaikkine velvotteineen.
Mitähän purjopirjojen vanhemmat sanoisivat, jos opettaja menisi tunnille, että missäs me nyt mennään? Ai jaa, tuohon jäätiin. No mitäs me nyt tällä materiaalilla keksitään? Jos te vaikka kerrotte. Kokeita en jaksanut korjata, kun ei siitäkään ajasta palkkaa maksettu. Arvon numerot sitten todistukseen. Sitä kirjallista palautetta ette saa, kun sekin vie niin pirusti vapaa-aikaa, sitä palkatonta. Wilmaan aina vaan copy pastella "hyvin meni päivä."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajat ovat aina väärinymmärretyin ja omasta mielestään maailman raskainta työtä tekevä ammattiryhmä.
Mistä ihmeestä tämä esimerkkien tivaaminen johtuu? Aphan kertoi jo aloituksessa useita esimerkkejä ja sanoo huomauttaneensa niistä asiallisesti korkeintaan wilmassa.
Tämä on niin tyypillistä aaveeta, että haukutaan aina aloitusten tekijää.
En ole koko ketjua jaksanut lukea ja tämä nyt menee hieman ohi aiheen, mutta olen itse aloittanut juuri opinnot ammattikoulussa. Olen yli 20 vuotias ja muut luokallani ovat n. 16-17 vuotiaita. Olen huomannut, että minun opontoihini puututaan ihan eri keinoin kuin muiden. Esimerkiksi poissaoloista joudun viemään aina lääkärintodistuksen kun taas muut paljon poissa olleet kirjoittivat vain lapun jossa lupasivat parantaa tapansa. Minulla on siis lapsi joka on ollut nyt paljon sairaana ja esimerkiksi hänen sairastuessa oksennustautiin joudun viemään hänet bussilla sairaalan päivystykseen jonottamaan koska opettajani eivät usko sanaani jos sanon lapsen olevan kipeä.
Olen myös huomannut kuinka muut luokallani "alistuvat" kaikkeen mitä opettajat sanovat tai jos heitä kohdellaan huonosti siitä ei uskalleta kertoa koska "opettaja on aikuinen = opettaja on jumala".
N.80% opettajistani on täysin epäpäteviä, esim. englannin opettaja ei osaa edes englannin kielioppia ja sanoo ettei sillä ole väliä. Liikunnan opettaja vaatii kaikilta samoja taitoja ja elämäntapoja kuin hänellä itsellään, jos et johonkin pysty niin käskee vaihtamaan alaa. Eräs ammattiaineen opettaja huuttaa kuinka vitun tyhmiä me kaikki olemme ja luokan valvojat syyttää muutamaa tiettyä oppilasta kaikkien huonoista arvosanoista. Myöntääkö kukaan, että joskus opettajissakin voi olla vika ? Toki mutta vain kun valitin esim. luokanvalvojalle muutamasta opettajasta kahdenkeskisessä keskustelussa, sitten kun siitä piti mennä keskustelemaan tästä valituksen aiheena olevan opettajan kanssa, luokanvalvoja vaihtoi puolta heti eikä enään ymmärtänytkään minua ja sitten kaikki olikin minun vika.
Vierailija kirjoitti:
Opettajat ovat aina väärinymmärretyin ja omasta mielestään maailman raskainta työtä tekevä ammattiryhmä.
Mene tuuraamaan jonnekin Kontulan yläasteelle viikoksi ja kerro sitten mielipide uudestaan. Olisi kiva kuulla. Sijaiseksi riittää, että olet ylioppilas tai reksin kamu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on tällaisen lasten kautta elävän äidin maailman kuvaus. Ei ole muuta elämää. Joutuu kokoajan pohtimaan lasten elämää. Laittaa jatkuvasti opettajille viestejä. Odottaa anteeksipyyntöjä. Kaava on toistuva, useita huonoja opettajia sattunut.
Olisikohan syytä alkaa miettiä omaa roolia. Jos joutuu usein tilanteisiin muiden kanssa, usemmiten kannattaa hakea syytä itsestä.
Kuvaavaa on myös se, ettei esimerkkejä ole.
Todennäköisesti johtuu siitä että kyse on naurettavista pikkuasioistaKommenttisi on tämäkin todistus juuri siitä mitä sanoin: palautetta ei osata ottaa vastaan, vaan pyritään suonenvedonomaisesti kääntämään vika lapseen/vanhempaan.
Nyt oli kyse yksiselitteisistä virheistä ja siitä, osaako opettaja ottaa ja korjata virheensä.
Syy, miksi en ala kertoa esimerkkejä on selvä. En halua besserwisserointeja niistä, koska nyt ei ole kyse siitä, onko ope tehnyt virheen. JOKAINEN tekee joskus. Nyt on kyse korjaamisesta ja virheen myöntämisestä. Joka näkyy olevan opettajille hyvin vaikeaa.
ap
Ei ole sen suurempaa besserwisseröintiä kuin hokea vain olevansa niin oikeassa, ettei tarvitse edes kertoa missä.
Sen olet todistanut ketjussa. Et muutaHeheh, et siis ymmärtänyt edelleenkään, mistä ketjussa oli kyse? Ok, mitäpä jos häipyisit nyt inttämästä sivuseikoista.
ap
Tässä taas oiva esimerkki sinun käyttämästä asiallisesta palautteesta.
Kerron vielä kerran oman näkökantani: Sillä on merkitystä millaisesta asiasta on kyse ja sillä on vielä enemmän merkitystä kuinka sen palautteen annat.
Syyllisiä ei pitäisi etsiä koskaan.
Ei siinä syyllisiä etsitä, koska se on selvästi tiedossa. Vaan kyse oli siitä, osaako opettaja korjata virheensä ja omaako hän käytöstavat.
Vierailija kirjoitti:
3. viesti aiheesta tuli minulle. Opettaja oli tarkistanut kuitenkin varulta oppilaan arvostelun ja hänelle oli sattunut laskuvirhe tai jotain sinne päin ja kokeen numero oli mennyt järjestelmään kaksi numeroa liian pienenä. Oikea numero oli 8 1/2, ei 6 1/2 ja se vaikutti sitten kuulemma jaksonkin arvosteluun ja virhe on nyt korjattu molempiin.
Jaa, epäilenpä kyseessä olleen epävarman opettajan, joka syystä tai toisesta on ruvennut jänistämään. Ihan noin suurta laskuvirhettä harvoin tapahtuu (tai kai se on mahdollista jos jää vaikka jokin tehtävä kokonaan arvostelematta). Opettaja on sitten "tarkastuslaskenut" ja rukannut arvosanaa vanhemmille mieleisemmäksi. Eikö teillä ollut mahdollisuutta nähdä koetta? Oppilaalle yleensä annetaan korjattu koe nähtäväksi, koska omasta koesuorituksesta on mahdollista myös oppia. Koko jakson arvostelun ei myöskään pitäisi perustua vain yhteen kokeeseen. Ilmeisen taidoton ja nynny opettaja lapsellanne.
Alue: Aihe vapaa
Opettajalle maksetaan luokanvalvojatyöstä yhden oppitunnin palkka / kk. Siihen sisältyy kaikki luokanvalvojavastuu: yhteydenpito huoltajiin, poissaolojen selvittely, luvattomien koulun alueelta poistumisten selvittely, kokoukset oppilaisiin liittyen (oppilashuoltoryhmässä esim.), päivittäiset kasvatuskeskustelut ja mitä yllättävimmät akuutit puuttumista vaativat asiat.
Vanhempainvartit sisältyvät niin ikään tuohon tuntiin / vk. Ei makseta erikseen siis niistäkään.
Jos opettaja on aineenopettaja ja opettaa esim. 300 oppilasta vuodessa, ei hänelle makseta mitään yhteydenpidosta muiden kuin valvontaluokan oppilaiden koteihin.
Mitä enemmän viestejä tulee ja mitä perusteellisemmin niihin vastaa, sitä enemmän joutuu tekemään ns. palkatonta työtä.
En ole enää töissä aineenopettajana, mutta muistan kyllä edelleen miten paljon aikaa luokanvalvojahommiin meni. Palkkaus ei ole kohdillaan sen suhteen.