Lue keskustelun säännöt.
Raitistuminen vituttaa
26.01.2025 |
Olen ryypännyt ahkerasti viimeiset neljä vuotta, jokaisen viikonlopun olen iltaisin ollut juovuksissa. Viime aikoina mukaan on astunut myös arki-iltaisin tissuttelu, ja lomilla olen juonut lähestulkoon jokaisena iltana.
Nyt yritän jälleen kerran raitistua, vaikka heikolta näyttää. Olen pari kertaa kokeillut AA-ryhmää ja olin 2 kuukautta Antabus-kuurilla, mutta en kokenut niistä merkittävää hyötyä; join kuitenkin.
Olen juomisellani turruttanut ja paennut pahaa oloani onnistumatta siinä. Mielisairauksista minulla on diagnoosit, mutta lääkkeet ja terapia eivät hyödytä kun aivokemiat ovat jatkuvasti perseellään alkoholin takia.
Kaupassa käydessäni ni meinasin taas ostaa muutaman lonkeron, mutta jotenkuten sain pidettyä itseni kurissa enkä alkoholia ostanut. Huomenna on uusi päivä, mutta on tämä elämä ja ihmisenä oleminen yhtä paskaa.
Kommentit (51)
Ja miksi haluan raitistua? Siinä ei ole mitään hienoa kulkea ihmisten ilmoilla puuskuttavana, alkoholin lihottamana ja turvottamana pellenä. Rahaa valuu kurkusta alas niin valtavia summia, ettei sitä pysty edes ajattelemaan. Eikä siinä ole mitään hienoa hillua kaupungilla aivottomana, elukan tasolle vajonneena känniääliönä kaikkien naurettavana, pilkattavana ja paheksuttavana. Maksa ja haima tilttaavat ajan myötä, kiloja kertyy, turvottaa ja mieli on jatkuvasti mustana.
Pitikin aikoinaan koskea alkoholiin, voi perse soikoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valeriananjuuri on rauhoittava, jos yrttiapu kiinnostaa. Tsemppiä raitistumiseen ap!
Yksi alkoholismin kirouksista on se, että normaali elämä (selvinpäin) tuntuu ihan kuolettavan tylsältä ilman juomaa
On varmasti hirveää elämää. Ja kaikesta huolimatta luulen että hirveää myös lopettaa.
Itse olen täysraitis ollut aina ja minustakin tämä elämä on ihan paskaa. Raskasta, hirveää ja uuvuttavaa.
Olen lihava ja kroonisesti masentunut. Paljon todettuja fyysisiä sairauksia joista väsymystä, todellista kipua ja toimintakyvyn rajoitetta.
Monesti mietin kun raitistuneet puhuvat miten mahtavaa on nyt versus ennen että missä hitossa iteltäni on ne raittiuden edut, missä se hyvinvointi ja terveys, elämän ilo ja freesiys?
Kai se olisi vielä kauheampaa olla alkoholisti. Mutta älä ajattele niin että raittiina elämä olis jotain ihanan kevyttä yläpilveä ja kukkaketoa.
Paskaahan tämä on silti. Ei vaan ole mitään millä sekoittaisin pääni ja nollaisin. Olisin hetken edes paussilla tästä. Mutta en halua juoda enkä käyttää päihteitä, eivät nekään ole hyvä ratkaisu.
Toivon silti sinulle parasta mahdollista elämää ja kestävyyttä kohti raittiimpaa tulevaisuutta. Toivon todella. Kaikkea hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä vingu.
Kylläpä ajattelin vinkua, ihan vaikka sinun kiusaksesi. Älä lue jos ei kerran kiinnosta. En kyllä edes oleta, että ketään kiinnostaa pätkääkään minun ongelmani. -AP
Vierailija kirjoitti:
Älä vingu.
Parempi vinkua täällä kuin vetää viinaa yksin kotona tai känniääliönä kaupungilla.
Vingu vaan, ap, vingu niin v*tusti! Tule vinkumaan joka päivä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua taas masentaa niin paljon etten uskallaedes olutta juoda, en ole siis alkoholisti. 3 kertaa tuli viime v kännättyä ja nyt aion juoda seuraavan kerran vasta kesällä
mun ongelma on urheiluriippuvuus joka vie2-3 h päivästäni
Vierailija kirjoitti:
Nyt joudut elää ne tunnetilat läpi selvinpäin. Ennen pakenit niitä juomalla. Kyllä se helpottaa. Ala urheilee. Se auttaa vitutukseen. Ja kohottaa mielialaa.
Alkoholilla tosiaan saa tunnetilojen epämiellyttävimpiä komponentteja siirretyksi tuonnempaan. Alkoholin lopettaminen tykkänään povaa epämiellyttäviä yllätyksiä kun kokemattomat emootiot hiipivät takaisin koettaviksi. Darrassa demonit ovat pahimpia, siksi jengi varmaan pitääkin niitä putkia. Selvinpäin demonit voi kohdata ja maailman kaikki meditaatio-oppaat ovat ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi alkoholismin kirouksista on se, että normaali elämä (selvinpäin) tuntuu ihan kuolettavan tylsältä ilman juomaa
Ryyppäsi ihan kunnolla ja lopetin. Ei ole sen takia ollut yhtään tylsää päivää. Nekin säästyneet rahat laitan dieseliin. Ryyppy aikoina reissut venyi kun ei voinut lähteä liikkeelle. Kova krapula aamulla, no mitäs sitä potemaan. Lisää viinaa ja taas elämä kirkastui. Nyt olen ollut vapaa lähtemään milloin mieli tekee.
Lopetin alkoholin juonnin reilu vuosi sitten. Aluksi kokeiluna, sitten ei huvittanut enää. Pari kokeilukertaa riitti toteamaan, että helpompi jatkaa tipatonta. Mutta se vitutus. Se vaan ei lähde. Flunssa + muut taudit + jälkitaudit + lääkärin kiellot estäneet kaiken liikkumisen syksystä asti. Mitä tehdä vitutukselle, jos ei voi vetää viinaa eikä harrastaa liikuntaa? Kyselin jo keinoja toisessa ketjussa. Onneksi sanoin jo alkuun, että mindfulnessit ei nyt sovi. (Ne vaan ei nyt sovi. Jos vitutus on kroonistunut, mikään ei vituta enempää kuin joku mindfulness.)
Toisin kuin joissain haastatteluissa tmv. lehtijutuissa raitistumiseen liittyen on kirjoitettu, kaikille ei tod. tule mitään euforiaa juomisen lopettamisen jälkeen. Vituttaa sekin, kun tajuaa, miten on melkein koko aikuisikänsä käyttänyt alkoholia nollaamiseen ja rentoutumiseen. Krapula ollut ikään kuin sallittu lomapäivä. (Ok, nuorempana krapulat oli siedettävämpiä.) Sekin vituttaa kun on tajunnut, miten todella monessa tapauksessa juominen on ollut keino sietää ja kestää helkkarin rasittavia ihmisiä ja tilanteita. Että ei olisi halunnut edes juoda, mutta selvinpäin ei olisi kestänyt. Onko tällaisen tajuaminen jollekulle sitten euforista? Ei ainakaan minulle. Nyt toisaalta tiedän, keiden seuraa välttää (selvin päinkin) viimeiseen asti.
Onko tämä tämmöistä "tieto lisää tuskaa" -tyyppistä vitutusta sitten?
Toivottavasti ap jatkat ketjuun kirjoittamista. Lukisin mielelläni joko sinun tai muiden ajatuksia siitä, miten raitistumisen aiheuttamasta vitutuksesta voisi päästä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Retkahtamisen nautinto kannattaa kokea ainakin kaksi-kolme kertaa että tietää missä siinä on kyse. Nolla retkahdusta tietenkin olisi paras mutta onko se oikeasti mahdollista ihmiselle.
Älä ota mitään stressiä juomattomuudesta. Pienin askelin eteenpäin. Päivä ja viikko kerrallaan. Ite jo 9 kuukautta selvinpäin. Alkoholia ei tee enää mieli yhtään. Puistattaa jotenkin ajatus siitä, että pitäisi ryypätä kun olo on niin hyvä tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai niin, ne krapulat. Hyi s*atana olkoon... Kuinka järkyttäviä määriä päiviä on tuhlaantunut pöntön äärellä oksentaessa ja peiton alla palellen ja vavisten kuin haavanlehti. Palauttavasta unesta, terveellisestä ruuasta, liikunnasta tai kämpän siivoamisesta ei edes uneksita. Maanantaina sitten raahaudutaan töihin turvonneena ja vanhan viinan hajuisena zombina, vaikka kuinka on jynssännyt hampaita seitsemän kertaa päivässä, käynyt suihkussa, pessyt naaman jääkylmällä vedellä ja litkinyt vettä ja kahvia.
Ja niin, ne psyykkiset oireet. Morkkis on aivan uskomaton, tekee mieli mennä narun jatkoksi. Ahdistaa, masentaa, kaikki on vain synkkää ja mustaa, täysin umpikujassa. Ulkona kävellessä on kauheat vainoharhat, mikäli niin "hyvässä" kunnossa olen että jaksan kädä hieman jaloittelemassa. Miksi ihminen tekee tätä itselleen? Olen loputtomiin tätä tuskaillut, enkä vaan voi käsittää...
Ei ole kavereita enää kun raitistuu. Eikä ole naisiakaan koska raitis ei ole sosiaalinen enää. Minä oon ollut 4 raitis ja tyttöystäväkin jätti. Olen huomannut ettei naiset halua tutustua jos ei juo alkoholia ja treffeille ei pääse.
Ihan hyvä jos pääset alkoholista eroon, kun ei sen käytöstä mitään hyötyä ole. Vitutus menee ohi ajan kanssa, toki meitä kaikkia vituttaa välillä, vaikken itse ole 12 vuoteen käyttänyt, ei tee edes mieli, aiemmin meni kerran pari kuukaudessa lauantaipäivät pilalle kun ei jaksanut muuta kuin maata sängyssä, ajattelin ettei ikinä enää
Sympatiat.. sama homma, pakolla yritän "nauttia" raittiista elämästä, vaikka väsyttää, tylsistyttää ja jano on kova.
Jotain hyviä hetkiä on ollut sentään, kun aamulla tekeekin mieli aamupalaa ja töihin lähtee suht raikkaana. Väkisin illalla lenkille ja sitten tää syöminen.. ei oo ylipainoa, mut nyt tekee mieli kokoajan jotain syötävää, et ei varmaan paino putoa raittiuden myötä.
Yks juttu mitä teen, on lähden autolla hakemaan vaikka maitoa kauempaa kaupasta ja ajelen hupilenkin. Kotoa pitää lähteä jonnekin, muuten pää leviää.
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, ne krapulat. Hyi s*atana olkoon... Kuinka järkyttäviä määriä päiviä on tuhlaantunut pöntön äärellä oksentaessa ja peiton alla palellen ja vavisten kuin haavanlehti. Palauttavasta unesta, terveellisestä ruuasta, liikunnasta tai kämpän siivoamisesta ei edes uneksita. Maanantaina sitten raahaudutaan töihin turvonneena ja vanhan viinan hajuisena zombina, vaikka kuinka on jynssännyt hampaita seitsemän kertaa päivässä, käynyt suihkussa, pessyt naaman jääkylmällä vedellä ja litkinyt vettä ja kahvia.
Ja niin, ne psyykkiset oireet. Morkkis on aivan uskomaton, tekee mieli mennä narun jatkoksi. Ahdistaa, masentaa, kaikki on vain synkkää ja mustaa, täysin umpikujassa. Ulkona kävellessä on kauheat vainoharhat, mikäli niin "hyvässä" kunnossa olen että jaksan kädä hieman jaloittelemassa. Miksi ihminen tekee tätä itselleen? Olen loputtomiin tätä tuskaillut, enkä vaan voi käsittää...
Addiktion voima. Meidän ihmisten dopamiinijärjestelmä on opetettu saamaan dopamiinia sieltä missä sitä on parhaiten ja eniten saatavilla ja nykyihmiselle se on se marketin kaljasiiderihylly. Jos yhteiskunta altistaa meidät tälle, minkä me sille voimme. Ainakin parasta on lopettaa itsensä piiskaaminen huonosta tahdonvoimasta: pelkkä markkinakoneisto markkinoi meille alkoholia mutta se ei ole meidän syymme vaan vastuuttoman markkinointikoneiston. Joisin itse 100% vähemmän jos alkoholi olisi kaupoissa vaivan ja kaapinovien takana, kuin nikotiinituotteetkin nykyään. Ennen irtotupakka-askeja myytiin karkkihyllyjen vieressä 90-luvulla.
Ei raittiudesta todellakaan mitään euforiaa tule, kamala vitutus vain. Se hauska seurahenkilö mikä aiemmin olit, on enää tylsä varjo entisestään jota ei kutsuta enää mihinkään kun se vaan möllöttää pilaa tunnelman.
Mitään urheiluinnostusta ei tule vaikka joku väittääkin, seksi ei tunnu paremmalta. Ainoat muutokset ovat fyysisiä.
Nyt joudut elää ne tunnetilat läpi selvinpäin. Ennen pakenit niitä juomalla. Kyllä se helpottaa. Ala urheilee. Se auttaa vitutukseen. Ja kohottaa mielialaa.