Lue keskustelun säännöt.
Mielenkiintoista, olen vähän järkyttynyt.. Luin juuri että osalle ihmisistä on ihan normaalia "nähdä" silmät kiinni mielikuvittelemalla
10.04.2017 |
Itse kun suljen silmät, voin vaikka ajatella tuolia ja tiedän minkälainen se on, voin kuvitella sen sinne mustaan leijumaan kuin pimeään huoneeseen, mutta en todellakaan NÄE sitä. Pelkkää mustaa. Olen luullut että kaikilla on näin.
Mutta ilmeisesti on tyyliin normaalimpaa, että sen tuolin voi kuvittelemalla oikeasti nähdä kuin silmät aukikin näkisi? Tai muutkin jutut? Muistot, maisemat?
Minulla vaan mustaa. Ja tuolla keskustelussa mustaa näkevät kertovat että traumaattinen lapsuus, mikä kyllä itselläkin. Muistot aina olleet todella hataria muutenkin lapsuudesta.
Tiedän että uneni kyllä on todella visuaalisia ja näen kaiken kuin oikeassa elämässä, oikeastaan yleensä paljon värikkäämpänäkin. Hyvin todentuntuisia unia. Mutta herättyäni ja silmät sulkiessa näen taas tietenin vain mustaa unta muistellessa, enkä voi enää oikeasti nähdä mitä unessa näin, voin vain muistaa faktoja kuin vaikka sitä tuolia ajatellessa. Että olen joskus nähnyt sen oikeasti.
Mutta kertokaahan miten teillä on?
Kommentit (276)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen järkyttynyt että kaikilla ei ole mielikuvitusta, jotenkin ihan hullu ajatus. Enpä ollut koskaan tullut ajatelleeksi että sellaistakin voi olla.
Mitä mielikuvituksella sitten tarkoitetaankaan.
En pysty visuaalisesti kuvittelemaan asioita, mutta onhan minulla mielikuvitus. Ainakin sellaiseksi olen tähän saakka luullut kykyäni ajatella asioita joita ei ole (vaikka fantasia).
Se vain toimii käsittein ja sanoin. Hieman kuin kirjan teksti.
-99
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä miten ihminen joka ei pysty näkemään asioita mielessään piirtää? Miten te oikein päätätte, mitä piirrätte, miltä haluaisitte sen näyttävän, mihin kohtaan paperia mikin asia tulee? Kiinnostaa miten se piirtoprosessi oikein toimii jos ei pysty visualisoimaan.
Tässä kuvittaja kertoo havainnoistaan aphantasian suhteen:
https://vanwinkles.com/what-it-s-like-to-realize-you-have-aphantasia
Eli ei se piirtäminen tunnu oudolta kun ei ole (tai ei ollut) tietoa muusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siis näitä, jotka näkee asioita päässään moneen kertaan, kun ne on jo lakanneet tapahtumasta.
Tajusin vasta tätä lukiessa, että se on varmaan syy, miksi en pysty katsomaan esim kauhuelokuvia, kovin graafista väkivaltaa tai elokuvaraiskauksia. Enkä kovin roisia pornoakaan. Koska se näky palaa mulle verkkokalvoille, ja näen sitä uudelleen ja uudelleen monta päivää. Joskus en pysty unohtamaan jotain näkyä vuosiin, vaikka aktiivisesti yritän. Joitakin traumaattisia en ole pystynyt unohtamaan ikinä, siis lähimpään 40 vuoteen, ne tulevat silmien eteen jos en pidä varaani, ja täytä sieluni silmää kaikella muulla kuvalla ja hälyllä kunnes se kauhea taas haihtuu.
-2Mulla on just näin, tämä kuulostaa todella tutulta! Jotkut kuvat jää vainoamaan vuosi kausiksi ja siitä syystä esim. uutisten seuraaminen voi olla aika riskaabelia. Tälläkin hetkellä sain flashbackina mieleeni yhden todella järkyttävän kuvan, johon törmäsin somessa.
108
Hei mitä hittoa, olin juuri tulossa tätä kommentoimaan. En ole koskaan edes ajatellut että joku ei voisi "nähdä" asioita silmiensä edessä. Olen pitänyt sitä jotenkin itsestänselvyytenä aivotoiminnassa.
Mutta siis, olen yli 30 ja pelkään kauhuelokuvia. En ole herkkä psykologiselle kauhulle ja pystyn lukemaan ihan mitä tavaraa tahansa, mutta "pelkään" nimenomaan verkkokalvolle palavia kuvia pahan näköisistä hahmoista. Tästä syystä pelon tunteita minussa aiheuttavat myös aivan b-luokan köpösäikyttelyleffat, jos niihin on vain isketty muutama kammottava lähikuva. Toisaalta taas alien-tyyppiset leffat eivät aiheuta minussa mitään kauhun fiiliksiä koska se itse mörkö ei ole minusta mitenkään pelottavan oloinen enkä samaistu lainkaan mihinkään ahtaan paikan kammoihin yms.
Katson silti kyllä kauhuleffoja koska ymmärrän etteivät ne ole totta, ja jotenkin pidän kiehtovanakin sitä miten pelkkä fiktiivinen elokuva saa minussa aikaan sellaisia kauhun tunteita. Mutta se mikä minua pelottaa on juurikin ne kuvat. Kun kävelen pimeässä kodissa vaikka vessaan, eteeni palautuu "leijumaan" kuva jostakin riivatusta tyypistä tai vastaavasta, enkä pysty sitä karistamaan vaikka haluaisinkin. Ja nämä kuvat palaavat mieleeni aina pimeällä viikkoja tai kuukausiakin. Tästäkö se johtuu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen järkyttynyt että kaikilla ei ole mielikuvitusta, jotenkin ihan hullu ajatus. Enpä ollut koskaan tullut ajatelleeksi että sellaistakin voi olla.
Mitä mielikuvituksella sitten tarkoitetaankaan.
En pysty visuaalisesti kuvittelemaan asioita, mutta onhan minulla mielikuvitus. Ainakin sellaiseksi olen tähän saakka luullut kykyäni ajatella asioita joita ei ole (vaikka fantasia).
Se vain toimii käsittein ja sanoin. Hieman kuin kirjan teksti.
-99
Minun maailmankuvani on nyt mullistunut. En oikeasti ole ikinä ajatellut että näinkin voi olla. Ihan järkeenkäypää tuo "tekstinä" kuvittelu on, olen vain aina ajatellut että kaikki näkevät kuvia,no, kuvitellessaan. Mindblown.
Mietin tässä, että auttaisko ymmärtämättömiä ("yrität vaan liikaa", "et yritä tarpeeksi", "onko sulle luettu ollenkaan pienenä", "en minäkään näe silmäluomien takana kuvia, vaan ajatuksissa", "hassua että jotkut ajattelevat vain faktoja") ollenkaan ymmärtämään se esimerkki, että kun esim. minä aphantasikkona yritän ajatella puolisoni, äitini, siskoni, isäni - kenen tahansa hyvinkin läheisen ja yhtenään tapaamani ihmisen kasvoja, ne eivät kertakaikkiaan hahmotu mitenkään missään päin tajuntaa. Hiusten ja silmien värit on helposti opeteltavia asioita, ne jää mieleen muistin avulla. Mutta rakkaani silmien malli, nenä, huulet... Ei vaan muodostu mieleen.
Piirrän aika paljon ja etenkin mielikuvituksellisia asioita välillä suht hyvinkin, mutta en enää edes yritä hahmotella tuttujen piirteitä muistinvaraisesti, koska siitä kertakaikkiaan ei tule mitään. Suurimmista linjoista lähtien kaikki on ihan hysteerisen pahasti pielessä :D Ja jonkun ihmisen tai paikan kuvaileminen näkemättä sitä samaan aikaan - ai että mut on varmasti leimattu monta kertaa idiootiksi, heh. Homman ymmärtämistä saattaa vielä sekoittaa se, että tunnistan aiemmin näkemäni kasvot kyllä tosi hyvin, kuten kai useimmat kaltaiseni "mielisokeat" :)
Aihe on kyllä ihan älyttömän kiinnostava, toivottavasti sitä tutkitaan lisää. Kiva kuulla kanssaeläjien kokemuksia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa tämä järkyttävä tieto! Minä kuulun ihmisiin, jotka eivät näe mielessään mitään. En ole ikinä tiennyt, että toiset näkevät. Minulle tuottaa siis huomattavia vaikeuksia palauttaa mieleeni miltä esim. perheenjäsenteni kasvot näyttävät. Kun yritän, pystyn hatarasti muistamaan välähdyksiä heistä, esim. näkemiäni valokuvia, mutta en todellakaan kykene kuvittelemaan heitä sellaisenaan, elävänä edessäni. Joudun todella pinnistelemään, että näen mitään, ja nämä välähdykset katoavat pimeään. En pysty esimerkiksi näkemään huonettani mielessäni, kun suljen silmäni.
Olen nyt todella järkyttynyt siitä, että minulla on tällainen puute ja että toiset näkevät mielessään asioita kirkkaina mielikuvina. En ole osannut edes ajatella että noin voisi nähdä. Tämä hämmentää minua, sillä teen vaikeata, abstraktia työtä, olen korkeasti koulutettu, olen pärjännyt aina kaikessa hyvin, enkä ole edes osannut ajatella että minulta puuttuu tuollainen kyky.
Onkohan tämä sama kuuloaistin suhteen? Itse pystyn kuulemaan mielessäni musiikkia aivan kuin kuuntelisin sitä radiosta. Voin valita minkä vaan kappaleen ja soittaa sitä päässäni juuri niin kuin haluan.
Elämäni on tylsää, siksi elän mielikuvitusmaailmassa yleensä. Luen paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On jotenkin tosi vaikea käsittää, että jotkut eivät voisi painaa mieleensä kuvaa? Eikös ihmisen työmuistu koostu sanallisesta ja kuvallisesta informaatiosta? Eikö se kuvallinen info sitten jätä muistijälkeä?
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli - ei nyt järkytyksenä, mutta isona yllätyksenä se, että kaikki tosiaan eivät "näe" asioita. Mulla on vielä niin voimakas mielikuvamaailma, että pystyn helposti palauttamaan myös tuntomielikuvat: miltä tuntuu auringon paahtama tulikuuma rantahiekka paljaiden jalkojen alla, miltä tuntuu jäkälän peittämä karhea kallio käden alla... Ilmeisesti tämä on kohtalaisen harvinaista, koska kun kerroin siitä, iso osa kavereista oli aidosti hämmästyneitä, myös ne visualisoimiseen kykenevät.
Mulle näistä "kyvyistä" on apua ihan työssä, koska teen töitä kankaiden, lankojen ja eri materiaalien kanssa. Tekstuurien ja materiaalien muistaminen ilman, että on fyysistä työvälinettä edessä on välillä varsin hyödyllistä.
No kyllähän kaikki nyt tuntoaistimukset muistavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli - ei nyt järkytyksenä, mutta isona yllätyksenä se, että kaikki tosiaan eivät "näe" asioita. Mulla on vielä niin voimakas mielikuvamaailma, että pystyn helposti palauttamaan myös tuntomielikuvat: miltä tuntuu auringon paahtama tulikuuma rantahiekka paljaiden jalkojen alla, miltä tuntuu jäkälän peittämä karhea kallio käden alla... Ilmeisesti tämä on kohtalaisen harvinaista, koska kun kerroin siitä, iso osa kavereista oli aidosti hämmästyneitä, myös ne visualisoimiseen kykenevät.
Mulle näistä "kyvyistä" on apua ihan työssä, koska teen töitä kankaiden, lankojen ja eri materiaalien kanssa. Tekstuurien ja materiaalien muistaminen ilman, että on fyysistä työvälinettä edessä on välillä varsin hyödyllistä.
No kyllähän kaikki nyt tuntoaistimukset muistavat.
No itseasiassa - ainakaan itselläni ei kyllä ole kovin kummoinen tuntoaistimusmuistikaan, sen lisäksi että olen "mielisokea".
Samalla nosto! Oliks lisää kokemuksia tai ajatuksia? :)
"Näen" kyllä mielessäni kuvia, mutta paljon epätarkemmin kuin oikeassa näkemisessä. Eli en pysty muistamaan esim. tuttujen naamoja sillä tavalla, että pystyisin ulkomuistista piirtämään tunnistettavan kuvan. Näen tavallaan jonkinlaisen yleisvaikutelman, en tarkkoja yksityiskohtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä näen äänet väreinä ja liikkuvina kuvioina. Mutta muita kuvia en näe.
Kuvieni päällä on kuin läpinäkyvyys-efekti, jonka läpi näen vain ehkä 20-30 % kuvasta. Näen hahmon ääriviivat tai väläyksinä yksityiskohtaisemman kuvan hahmon kasvoista, mutta en koskaan koko kuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osa tuolla säälii niitä jotka näkevät vain mustaa. Osalla kuulemma saattaa pää täyttyä haaveilemalla kirkkaista selkeistä kuvista ja niihin voi uppoutua.
Kuulemma tätä mielikuvitussilmää voi treenata tuijottamalla pitkään kynttilää ja sulkemalla sitteb silmät, ja yrittää muodostaa siitä pienestä valosta jotain muotoja jne.
Ap
Varma tie mielenterveysongelmiin.
Näen unia herätessäni pikakelauksella silmien sisäpuolella. Vähän kuin elokuvissa.
Vierailija kirjoitti:
Näen unia herätessäni pikakelauksella silmien sisäpuolella. Vähän kuin elokuvissa.
Muistelen, että joku tutkija heitti joskus ajatuksen, että skirsofreenikoilla tämä unikemikaalit olisi häiriintyneet eli unet tulee läpi ja ne sekottuvat todellisuuteen. Itse näen myös visuaalisia kuvia ennen nukkumaanmenoa. Olen sen ajatellut että ne ovat unikuvia mutta ne näkee visuaalisesti koska et ole vielä unessa.
Mä en kyllä pysty näkemään mitään jos suljen silmäni, vaikka unia toki näenkin. Unen ja hereilläolon välimaastossa, juuri heräämisen hetkellä, näen myös selkeästi kuvia, jotka kuuluvat unimaailmaan puolelle. Kuvat häipyvät kuitenkin heti, kun olen selvästi hereillä. Musiikin saatan sen sijaan kuulla ihan selkeästi. Itse olin yllättynyt kun teini-ikäisenä minulle selvisi, että kaikilla ei ole näin.
Minä olen sitä mieltä,että kirjoja paljon lukeneilla/lukevilla kehittyy paitsi hyvä kielellinen ja kirjallinen ilmaisukyky niin myös hyvä mielikuvitus. Minä ainakin olen ikäni kirjoja lukiessani kuvitellut mielessäni miltä kirjassa vain muutaminkin sanoinkin kuvaillut ihmiset, paikat, maisemat jne. näyttävät. Kun masentaa, on harmasta ja synkkää ja/tai mieltä painaa jokin eikä mikään oikein huvita otan käteeni hyvän kirjan ja suljen itseni elämän todellisuudelta ja uppoudun kirjasta luomaani maailmaan ja lukutuokion jälkeen mieli on rauhoittunut ja jaksan taas paremmin tätä arjen harmautta.
Minä voi nähdä ja lisäksi näen ihmisten nimet väreinä.
Mulla on just näin, tämä kuulostaa todella tutulta! Jotkut kuvat jää vainoamaan vuosi kausiksi ja siitä syystä esim. uutisten seuraaminen voi olla aika riskaabelia. Tälläkin hetkellä sain flashbackina mieleeni yhden todella järkyttävän kuvan, johon törmäsin somessa.
108