Lue keskustelun säännöt.
Mielenkiintoista, olen vähän järkyttynyt.. Luin juuri että osalle ihmisistä on ihan normaalia "nähdä" silmät kiinni mielikuvittelemalla
10.04.2017 |
Itse kun suljen silmät, voin vaikka ajatella tuolia ja tiedän minkälainen se on, voin kuvitella sen sinne mustaan leijumaan kuin pimeään huoneeseen, mutta en todellakaan NÄE sitä. Pelkkää mustaa. Olen luullut että kaikilla on näin.
Mutta ilmeisesti on tyyliin normaalimpaa, että sen tuolin voi kuvittelemalla oikeasti nähdä kuin silmät aukikin näkisi? Tai muutkin jutut? Muistot, maisemat?
Minulla vaan mustaa. Ja tuolla keskustelussa mustaa näkevät kertovat että traumaattinen lapsuus, mikä kyllä itselläkin. Muistot aina olleet todella hataria muutenkin lapsuudesta.
Tiedän että uneni kyllä on todella visuaalisia ja näen kaiken kuin oikeassa elämässä, oikeastaan yleensä paljon värikkäämpänäkin. Hyvin todentuntuisia unia. Mutta herättyäni ja silmät sulkiessa näen taas tietenin vain mustaa unta muistellessa, enkä voi enää oikeasti nähdä mitä unessa näin, voin vain muistaa faktoja kuin vaikka sitä tuolia ajatellessa. Että olen joskus nähnyt sen oikeasti.
Mutta kertokaahan miten teillä on?
Kommentit (276)
Jos alan kuvitella vaikka sinistä timanttia, se "näkyy" mun silmissäni vaikka ne olisi auki, vaikka tavallaan näen ihan normaalisti eteeni. Väri ja kimallus näkyvät ihan realistisesti, vaikka en tavallaan näekään niitä silmillä vaan jossain päin aivoja. Voin halutessani pyöritellä kädessäni esinettä ja näen sen eri suunnista. Oli näppärää kun harrastin piirtämistä, pystyi näkemään jutut joita halusin piirtää, sitten vain mallista paperille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä mitään silmillänäe. Mutta pystyn päässäni visualisoimaan asioita. Suunnittelemaan huoneita, vaatteita, .aalauksia, kuvia yms. Mutta silmänäkee mustaa. Samat mielikuvat kyllä toimii silmät auki ja kiinni esim jos suunnittelen minkäläiseksi maalaan tuolin. Näen samat kuvat silmät auki ja kiinni. Eli sillillä ei ole sen asian kanssa mitään tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Jos alan kuvitella vaikka sinistä timanttia, se "näkyy" mun silmissäni vaikka ne olisi auki, vaikka tavallaan näen ihan normaalisti eteeni. Väri ja kimallus näkyvät ihan realistisesti, vaikka en tavallaan näekään niitä silmillä vaan jossain päin aivoja. Voin halutessani pyöritellä kädessäni esinettä ja näen sen eri suunnista. Oli näppärää kun harrastin piirtämistä, pystyi näkemään jutut joita halusin piirtää, sitten vain mallista paperille.
Vähän eri asia mutta nuoruudessani oli mallipiirustusta. Eli joku kappale ja piti piirtää näkemättä se takapuoli. Se oli helppoa minulle ja ihmettelin miksei kaikille. Yleensä ne siis oli jotain koneen osia tms.
Voin palata takaisin seksikertoihin ja kosketuksiin, eikö muka kaikki muut voi?
Voin vaikka ajatella työkaverini edessäni ja saada hänet tekemään mitä tahtoni haluaa. Mielikuvitus täyttää aukot paremmin kuin tekoäly.
M40
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sitä mieltä,että kirjoja paljon lukeneilla/lukevilla kehittyy paitsi hyvä kielellinen ja kirjallinen ilmaisukyky niin myös hyvä mielikuvitus. Minä ainakin olen ikäni kirjoja lukiessani kuvitellut mielessäni miltä kirjassa vain muutaminkin sanoinkin kuvaillut ihmiset, paikat, maisemat jne. näyttävät. Kun masentaa, on harmasta ja synkkää ja/tai mieltä painaa jokin eikä mikään oikein huvita otan käteeni hyvän kirjan ja suljen itseni elämän todellisuudelta ja uppoudun kirjasta luomaani maailmaan ja lukutuokion jälkeen mieli on rauhoittunut ja jaksan taas paremmin tätä arjen harmautta.
Tämä voisi olla. Nimittäin mulla on jotenkin surkastunut tuo kuvallisen ajattelun kyky. En ole vuosiin saanut juuri luettua kirjoja, mutta ennen luin paljon. Muistotkin häipyy päästä. Pystyn kyllä palauttamaan mieleen epämääräisiä tapahtumia ja kasvoja, paremmin valokuvia kuin eläviä. Pystyn palauttamaan mieleen musiikkia ja ääniä, hajuja, makuja, tuntemuksia. Mutta jos pitäisi kuvitella sellaisia kerrotun perusteella, niin en tiedä onnistuisiko. Kuvina jollain lailla paremmin. Muihin tarvii muistia. Tuntoa itse asiassa pystyn kuvittelemaan ilman muistikuvaa, mutta ne on vain tietyt jutut.
Ennen pystyin palaamaan muistoihin melkein kuin ne tapahtuisi uudestaan. Mitään tarkkoja kuvia en pysty kuvittelemaan. En esim. pysty piirtämään päästäni, vaan täytyy olla malli. Nykyään tuntuu kuin joku olisi syönyt puolet aivoista ja pelottaa joku ennenaikainen dementia, mutta ehkä tälle kaikelle on jokin muu syy. Kuvittelu on muuten helpompaa silloin, kun se tapahtuu itsestään ja tiedostamatta niin, että ajatukset vain vaeltaa. Jos tietoisesti ja tarkoituksella kuvittelee, se on aina jotenkin väkinäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mun tarvitse edes silmiä sulke, että näen sen tuolin.
Mutta minä taas en ymmärrä, että miten voi ajatella ilman että näkee mielessään sen mitä ajattelee? Siis tietysti sanoillakin voi ajatella, tavallaan siis ajattelee "puhetta", mutta ei kyllä voi tuolia sillä tavalla ajatella, täytyyhän se tuoli nähdä mielessään jotta voi esim. kuvailla, että miltäse näyttää? Vai jääkö vain sanat mieleen "puinen, ruskea tuoli, neljä jalkaa, jaloissa muotoilut, selkänojassa on yksi poikkipuola ja istuinosa on soikion mallinen", tuollaisen tuolin näin kun luin aloittajan viestiä, ei sitä voi "näkemättä" kuvailla?Täällä oli toinen ketju missä puhuttiin sisäisestä puheesta ja mietinkin että miten se on näillä näkijöillä ja ei näkijöillä.
Itse en näe kuvia enkä kuule puhetta. Voin silti ajatella kuvia tai ihan mitä tahansa asioita. En tiedä miten
Samoin täällä. Ihan sama informaatio minulla on asioista päässäni, mutta en vain näe sitä kuvina tai kuule ääninä. Hyvin pärjään elämässäni joka osa-alueella, ja olen keskimääräistä älykkäämpi. Jos näkee ja kuulee niin varmaan miettii, että se on se ajattelun syvin olemus ja ajattelu olisi mahdotonta ilman niitä. Mutta ei ole, kuvat ja äänet ovat vain mahdollisia ajattelun ilmenemismuotoja.
Vierailija kirjoitti:
Tuota onkin hyvä harjoitella kun ei saa nukutuksi. Visualisoi vaikka metsän. Kuvittelee mitä metsässä on; sammalia, puolukoita, rinteitä, puita. Mieti itsesi sinne metsään tekemään jotakin ja anna sen mielikuvan värittyä itsestään, muodostuen uneksi.
Koko ketjun pointti on se, ettei osa ihmisistä kykene visualisoimaan yhtään mitään. Neuvoisitko kuuroa harjoittelemaan kuulemista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo mä en kans näe mitään. Hyvin harvoin jotain pientä ja sienissä ollessani näin kerran. Muuten en. Oli järkytys kun sain tietää, nyt asian kans ok
en myöskään kuule musiikkia eli korvamadot ei samalla tavalla soi päässä kuin joillain
Mulla tää vaikuttaa siihen, että on vaikea lukea fantasiakirjallisuutta koska kun mieli tavallaan pystyy hahmottaa vain asioita mitä mä olen nähnyt jo jossain eli muistoina . Vaikea selittää.
Tuo on kyllä tylsä, että ei saa lukemisesta mitään irti. Se on aina ollut mulle yks suurimmista nautinnoista. Leffoissa se kuva tulee annettuna tavallaan, mutta kun lukee, niin voi "luoda sen leffan" itselleen mieleiseksi. Tästä syystä toki monet kirjoista tehdyt leffat ei niinkään sytytä, koska mun päässä ne roolihahmot voi olla aivan erilaisia. Mielikuvitus on usein leffaa parempi :D
Onko sulla diagnosoitu vai diagnosoimaton adhd? :D
Ihanasti kuvailtu tuo, että on päässä monta välilehteä auki. Tuttua, niin tuttua.
Vierailija kirjoitti:
Jos alan kuvitella vaikka sinistä timanttia, se "näkyy" mun silmissäni vaikka ne olisi auki, vaikka tavallaan näen ihan normaalisti eteeni. Väri ja kimallus näkyvät ihan realistisesti, vaikka en tavallaan näekään niitä silmillä vaan jossain päin aivoja. Voin halutessani pyöritellä kädessäni esinettä ja näen sen eri suunnista. Oli näppärää kun harrastin piirtämistä, pystyi näkemään jutut joita halusin piirtää, sitten vain mallista paperille.
En näe realistista timanttia, vaan se minkä näen on jonkun maalaama kuva sinisestä timantista. Ja se on kuvattu sivusta niin että se näyttää symmetriseltä ja aika kaksiulotteiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asia on eri, mutta teini kertoo käsikirjoittavansa omia uniaan nukkuessaan. Psykologi sanoi, että näitäkin on.
Minusta se kuulostaa työläältä. En halua suunnitella uniani. Minusta on kiinnostavampaa, kun ei etukäteen tiedä, mitä niissä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Tuolla ettei pysty kuvittelemaan kuvina on muistaakseni todettu yhteyttä mm. lukivaikeuteen.
Itse kuvittelen paljon silmät auki ja kiinni. Se oikeastaan vähän haittaa elämää, esimerkiksi autoa ajaessa saa olla tarkka ettei ala kuvittelemaan mielessään kaikenlaista.
Näen kuvat samalla tavalla kuin unet, sellaista elokuvamaista.
Missähän tuollainen on todettu?
Itselläni on afantasia, ja todellakaan ei minkään näköistä lukivaikeutta. Wais-testit väittävät että kielellisesti olisin lahjakaskin. Samaten kaikki yo-kirjoitukset yms.
Itse en muista kyllä missään nähneeni mitään tutkimusta, jossa olisi löydetty korrelaatiota lukivaikeuksien ja afantasian kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miten sen nyt ottaa. En tietenkään näe samalla tavalla kuin jos näkisin oikeasti. Se on vain sellainen epätarkka visuaalinen mielikuva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota onkin hyvä harjoitella kun ei saa nukutuksi. Visualisoi vaikka metsän. Kuvittelee mitä metsässä on; sammalia, puolukoita, rinteitä, puita. Mieti itsesi sinne metsään tekemään jotakin ja anna sen mielikuvan värittyä itsestään, muodostuen uneksi.
Koko ketjun pointti on se, ettei osa ihmisistä kykene visualisoimaan yhtään mitään. Neuvoisitko kuuroa harjoittelemaan kuulemista?
Monet ihmiset ajattelee, että jos ihmisellä on afantasia, niin hän on vaan vähän tyhmä. Tai sitten ihan "mielikuvitukseton" eli tylsämielinen, epäluova.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla ettei pysty kuvittelemaan kuvina on muistaakseni todettu yhteyttä mm. lukivaikeuteen.
Itse kuvittelen paljon silmät auki ja kiinni. Se oikeastaan vähän haittaa elämää, esimerkiksi autoa ajaessa saa olla tarkka ettei ala kuvittelemaan mielessään kaikenlaista.
Näen kuvat samalla tavalla kuin unet, sellaista elokuvamaista.
Missähän tuollainen on todettu?
Itselläni on afantasia, ja todellakaan ei minkään näköistä lukivaikeutta. Wais-testit väittävät että kielellisesti olisin lahjakaskin. Samaten kaikki yo-kirjoitukset yms.
Itse en muista kyllä missään nähneeni mitään tutkimusta, jossa olisi löydetty korrelaatiota lukivaikeuksien ja afantasian kesken.
Päinvastoin, afantasia on yhteydessä keskimääräistä korkeampaan älykkyyteen. Olen aika varma siitä, että meidän tapamme ajatella on nopeampaa ja "energiatehokkaampaa" kuin muiden. Kuulostaa hirveän vaivalloiselta, että informaatio pitäisi ensin jotenkin kummallisesti muuttaa kuviksi tai ääneksi. 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sitä mieltä,että kirjoja paljon lukeneilla/lukevilla kehittyy paitsi hyvä kielellinen ja kirjallinen ilmaisukyky niin myös hyvä mielikuvitus. Minä ainakin olen ikäni kirjoja lukiessani kuvitellut mielessäni miltä kirjassa vain muutaminkin sanoinkin kuvaillut ihmiset, paikat, maisemat jne. näyttävät. Kun masentaa, on harmasta ja synkkää ja/tai mieltä painaa jokin eikä mikään oikein huvita otan käteeni hyvän kirjan ja suljen itseni elämän todellisuudelta ja uppoudun kirjasta luomaani maailmaan ja lukutuokion jälkeen mieli on rauhoittunut ja jaksan taas paremmin tätä arjen harmautta.
Syy-seuraussuhde voi olla toisinpäin: eli ne haluaa lukea paljon, jolla tapahtuu tuollainen uppoutuminen kirjan maailmaan. Mulla on totaalinen afantasia, eli en pysty visualisoimaan tai kuvittelemaan mitään, ja eipä sitä paljoa huvita lukea erityisesti romaaneja
Siis mahtavaa, kiitos kun kerroit. Olen aina halunnut ymmärtää miltä afantasia voisi tuntua ja miten esim. kirjojen lukeminen onnistuisi afantasia-ihmiseltä.
Minulla taas on päinvastoin, olen erittäin visuaalinen ja pystyn kuvittelemaan yksityiskohtaisesti näkymiä, paikkoja, tapahtumia ja ihmisiä mielessäni ihan kuin elokuvina. Luin Asimovin Säätiö-kirjoja ja minulle tuotti hirveästi vaikeuksia pysyä perässä kirjojen päähenkilöistä koska heitä kuvailtiin hyvin niukasti. Jouduin aina selailemaan taaksepäin että "kukas tämä henkilö nyt taas oli" koska en pystynyt muodostamaan mitään mielikuvaa kyseisestä hahmosta pelkän nimen perusteella. Kirjoista etenkin vanhemmat on kirjoitettu hyvin faktapohjaisella kerronnalla, ja pääpaino on hahmojen tekemisten ja sanomisten kuvailussa. Eri paikkoja kuvaillaan hieman enemmän.
Päivällä, bussissa, oma telkkari auki.