Mielenkiintoista, olen vähän järkyttynyt.. Luin juuri että osalle ihmisistä on ihan normaalia "nähdä" silmät kiinni mielikuvittelemalla

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sitä mieltä,että kirjoja paljon lukeneilla/lukevilla kehittyy paitsi hyvä kielellinen ja kirjallinen ilmaisukyky niin myös hyvä mielikuvitus. Minä ainakin olen ikäni kirjoja lukiessani kuvitellut mielessäni miltä kirjassa vain muutaminkin sanoinkin kuvaillut  ihmiset, paikat, maisemat jne. näyttävät. Kun masentaa, on harmasta ja synkkää ja/tai mieltä painaa jokin eikä mikään oikein huvita otan käteeni hyvän kirjan ja suljen itseni elämän todellisuudelta ja uppoudun kirjasta luomaani maailmaan ja lukutuokion jälkeen mieli on rauhoittunut ja jaksan taas paremmin tätä arjen harmautta.

Minäkin pystyn näkemään mielikuvissani miltä joku kirjan henkilö näyttää tai miltä joku paikka näyttää. Se ei kuitenkaan ole sellaista näkemistä, että oikeasti näkisin tuon silmilläni. Silmät suljettuina näen vain mustaa. Nuo mielikuvat ikäänkuin näkyvät jossain aivoissa silmät auki ihan samalla tavoin kuin silmät kiinnikin. Mielikuvat ovat kuitenkin aika vahvoja, joten joskus kun näkee elokuvana kirjan, jonka on joskus lukenut, on ihan ihmeissään miten joku muu on voinut nähdä nuo henkilöhahmot ja tapahtumapaikat aivan erilaisina.

Eiköhän kaikki näe fyysisesti "mustaa". Mitä sitten näkee "sielunsa silmin" on eri asia. Tuntuu että ihmiset vain kuvailevat ilmiötä epämääräisesti, mistä syntyy mielikuva isoistakin eroista. 

Minulla on ollut ihan samanlaista kuin sinulla aloittaja.

Kun aloin meditoimaan, sain vuosien varrella muutamia ihan selkeitäkin kuvia.

Olet siis täysin normaali!

Osalla on enemmän visuaalista näkökykyä, joillekin se on ihan jostakin syystä tarpeellistakin.

Harjoittelemalla voi saada näkyjä mutta ei se koskaan varmaa ole. Kaikilla ei myöskään ole niin eloisia unia kuin mitä sinäkin kerrot.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kaikki näe fyysisesti "mustaa". Mitä sitten näkee "sielunsa silmin" on eri asia. Tuntuu että ihmiset vain kuvailevat ilmiötä epämääräisesti, mistä syntyy mielikuva isoistakin eroista. 

No tuo on joo ihan normaalia mutta kyllä joillakin on enemmän sitä visuaalista näkökykyä, ainahan tämä asia on ollutkin näin.

Ottakaa myös huomioon sekin että monet osaavat kertoa asioista hyvin upealla ja mielenkiintoisella tavalla joka saattaa lisätä sitä tunnetta teissä että asia on kummallinen.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sitä mieltä,että kirjoja paljon lukeneilla/lukevilla kehittyy paitsi hyvä kielellinen ja kirjallinen ilmaisukyky niin myös hyvä mielikuvitus. Minä ainakin olen ikäni kirjoja lukiessani kuvitellut mielessäni miltä kirjassa vain muutaminkin sanoinkin kuvaillut  ihmiset, paikat, maisemat jne. näyttävät. Kun masentaa, on harmasta ja synkkää ja/tai mieltä painaa jokin eikä mikään oikein huvita otan käteeni hyvän kirjan ja suljen itseni elämän todellisuudelta ja uppoudun kirjasta luomaani maailmaan ja lukutuokion jälkeen mieli on rauhoittunut ja jaksan taas paremmin tätä arjen harmautta.

Ok, tiedäthän kuitenkin että vaikka olet jotain mieltä ja "sinä ainakin" niin se ei ole faktaa? 

Itse olen lukenut valtavasti elämäni aikana enkä ole vielä kertaakaan nähnyt mielessäni yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sitä mieltä,että kirjoja paljon lukeneilla/lukevilla kehittyy paitsi hyvä kielellinen ja kirjallinen ilmaisukyky niin myös hyvä mielikuvitus. Minä ainakin olen ikäni kirjoja lukiessani kuvitellut mielessäni miltä kirjassa vain muutaminkin sanoinkin kuvaillut  ihmiset, paikat, maisemat jne. näyttävät. Kun masentaa, on harmasta ja synkkää ja/tai mieltä painaa jokin eikä mikään oikein huvita otan käteeni hyvän kirjan ja suljen itseni elämän todellisuudelta ja uppoudun kirjasta luomaani maailmaan ja lukutuokion jälkeen mieli on rauhoittunut ja jaksan taas paremmin tätä arjen harmautta.

Minäkin pystyn näkemään mielikuvissani miltä joku kirjan henkilö näyttää tai miltä joku paikka näyttää. Se ei kuitenkaan ole sellaista näkemistä, että oikeasti näkisin tuon silmilläni. Silmät suljettuina näen vain mustaa. Nuo mielikuvat ikäänkuin näkyvät jossa

Pystyn samaistumaan tähän. Ei ole pakollista nähdä visuaalisia kuvia vaan mielikuvia joita ei näy sillä tavalla kuvina selkeästi vaan ne vaan näkee nk. sielunsa silmillä jossakin tietoisuudessa. Täysin normaalia tuokin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sitä mieltä,että kirjoja paljon lukeneilla/lukevilla kehittyy paitsi hyvä kielellinen ja kirjallinen ilmaisukyky niin myös hyvä mielikuvitus. Minä ainakin olen ikäni kirjoja lukiessani kuvitellut mielessäni miltä kirjassa vain muutaminkin sanoinkin kuvaillut  ihmiset, paikat, maisemat jne. näyttävät. Kun masentaa, on harmasta ja synkkää ja/tai mieltä painaa jokin eikä mikään oikein huvita otan käteeni hyvän kirjan ja suljen itseni elämän todellisuudelta ja uppoudun kirjasta luomaani maailmaan ja lukutuokion jälkeen mieli on rauhoittunut ja jaksan taas paremmin tätä arjen harmautta.

Ok, tiedäthän kuitenkin että vaikka olet jotain mieltä ja "sinä ainakin" niin se ei ole faktaa? 

Itse olen lukenut valtavasti elämäni aikana enkä ole vielä kertaakaan nähnyt mielessäni yhtään mitään. 

Kaikilla ei ole yhtä hyvää mielikuvituksellisuutta mutta jokaisen omat tavat on täysin ok ja normaalia. Ei ole pakko nähdä millään tavalla vaikka lukisi paljonkin. Mielikuvituksellisuutta on muillakin kuin paljon kirjoja lukevilla tai elokuvia katsovilla. Ei kannata ollenkaan asetella vastakkain ihmisiä sen perusteella mitä he tekevät, se on jo hieman eri asia kuitenkin.

Se on senkin sama mitä muut sanovat, jotkut nyt vain ovat päättäneet, että kaikki on mustaa ovat sitten silmät auki tai kiinni. 

Tämäpäs on mielenkiintoinen aihe ja selittää paljon asioita omalla kohdallanikin. Olen taitava käsistäni ja oma alani on visuaalinen, mutta minusta on aina tuntunut, että jotain puuttuu. En koskaan näe selkeitä visuaalisia unia, en pysty kuvailemaan tai piirtämään tarkasti aiemmin näkemääni, enkä todellakaan pysty näkemään kuvittelemaani. Mielikuvitukseni on surkea. Olen aina vihannut kirjojen lukemista, koska en kykene näkemään lukemaani. Saan hyvin kiinni eri tunnelmista, mutta en mitään selkeää visuaalista kuvaa päähäni. Piirrän hyvin mallista ja havainnoin tarkasti näkemääni, mutta se kuva ei jää mieleen. Minulla on myös lievää kasvosokeutta, liekö sekin liittyy tähän samaan.

Mitään traumoja ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Se on senkin sama mitä muut sanovat, jotkut nyt vain ovat päättäneet, että kaikki on mustaa ovat sitten silmät auki tai kiinni. 

 

 

Olen joskus miettinyt tätä samaa asiaa. On siltikin jännä juttu että vaikka kaikki on vain mustaa, siltikin tietoakin kulkee. Erikoista tämä ihmisen tietoisuus ja kaikki siihen liittyvä.

Vierailija kirjoitti:

Tämäpäs on mielenkiintoinen aihe ja selittää paljon asioita omalla kohdallanikin. Olen taitava käsistäni ja oma alani on visuaalinen, mutta minusta on aina tuntunut, että jotain puuttuu. En koskaan näe selkeitä visuaalisia unia, en pysty kuvailemaan tai piirtämään tarkasti aiemmin näkemääni, enkä todellakaan pysty näkemään kuvittelemaani. Mielikuvitukseni on surkea. Olen aina vihannut kirjojen lukemista, koska en kykene näkemään lukemaani. Saan hyvin kiinni eri tunnelmista, mutta en mitään selkeää visuaalista kuvaa päähäni. Piirrän hyvin mallista ja havainnoin tarkasti näkemääni, mutta se kuva ei jää mieleen. Minulla on myös lievää kasvosokeutta, liekö sekin liittyy tähän samaan.

Mitään traumoja ei ole.

No me jokainen ollaan erilaisia, kaikilla vain ei ole samanlaisia taitoja tai ominaisuuksia mutta kannattaa keskittyä niihin omiin kykyihin ja aina voi harjoitella asioita jos kiinnostaa. Sama juttu minullekin on käynyt elämässäni.

Minulla on aina ollut vilkas mielikuvitus ja pystyn kuvittelemaan kaiken kuvina ja väreinä. "Näen" myös tuoksut kuten hajuvedet värillisinä. Lapsena minulla oli mielikuvitusystävä. Elän kirjoista lukemani asiat myös hyvin visuaalisissa unissa

Olen aina ollut luova sekä kirjallisesti että taiteellisesti, tehnyt työtä jossa tarvitaan mielikuvitusta ja näkemystä

Minulla on lievempi afantasia. Siitä on ainakin se hyöty, ettei muista traumaattisiakaan juttuja kuvina. Tunteina kyllä. Olisin varmaan ollut ihan hyvä vaikka ambulanssikuski. Ei tulis työt kotiin.

Ei mustiin silmäluomentaustoihin piirry kuvia silmien ollessa kiinni jos joku nyt luulee niin. Ne kuvat "nähdään" mielen sisällä, kuvitellaan aivoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lievempi afantasia. Siitä on ainakin se hyöty, ettei muista traumaattisiakaan juttuja kuvina. Tunteina kyllä. Olisin varmaan ollut ihan hyvä vaikka ambulanssikuski. Ei tulis työt kotiin.

Kaikki tavat ovat täysin normaaleja, emme kaikki koe asioita samanlaisin tavoin. Mielikuvitusta tai mielen kykyjä ei tule liittää traumoihin millään tavalla. Ne ovat eri asioita keskenään, visuaalinen näkökyky ja traumat. Kaikki eivät näe samanlaisia uniakaan ja kaikki on aina täysin normaalia ja ok. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sitä mieltä,että kirjoja paljon lukeneilla/lukevilla kehittyy paitsi hyvä kielellinen ja kirjallinen ilmaisukyky niin myös hyvä mielikuvitus. Minä ainakin olen ikäni kirjoja lukiessani kuvitellut mielessäni miltä kirjassa vain muutaminkin sanoinkin kuvaillut  ihmiset, paikat, maisemat jne. näyttävät. Kun masentaa, on harmasta ja synkkää ja/tai mieltä painaa jokin eikä mikään oikein huvita otan käteeni hyvän kirjan ja suljen itseni elämän todellisuudelta ja uppoudun kirjasta luomaani maailmaan ja lukutuokion jälkeen mieli on rauhoittunut ja jaksan taas paremmin tätä arjen harmautta.

Syy-seuraussuhde voi olla toisinpäin: eli ne haluaa lukea paljon, jolla tapahtuu tuollainen uppoutuminen kirjan maailmaan. Mulla on totaalinen afantasia, eli en pysty visualisoimaan tai kuvittelemaan mitään, ja eipä sitä paljoa huvita lukea erityisesti romaaneja, jossa pitkästi kuvaillaan paikkojen, ihmisten, rakennusten yms. ulkonäköjä, kun mulle se kaikki on pelkkää tylsää sanahelinää, eikä muodostu mitään mielikuvaa miltä se sitten näyttäisi. Olenkin aikuisiällä lukenut lähinnä ammattikirjallisuutta, en muuta. Opin kyllä lukemaan jo 4-vuotiaana ja kotona kovasti kannustettiin lukemaan, mutta silloin jo kiinnosti lähinnä tietokirjat, koska mitään tuollaista uppoutumista satuihin tai tarinoihin ei tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Ei mustiin silmäluomentaustoihin piirry kuvia silmien ollessa kiinni jos joku nyt luulee niin. Ne kuvat "nähdään" mielen sisällä, kuvitellaan aivoissa. 

No et voi oikeastaan noikaan rajata pois, tapoja nähdä on aika monenlaisia ja jokaisella on ne omat tavat nähdä tai olla näkemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sitä mieltä,että kirjoja paljon lukeneilla/lukevilla kehittyy paitsi hyvä kielellinen ja kirjallinen ilmaisukyky niin myös hyvä mielikuvitus. Minä ainakin olen ikäni kirjoja lukiessani kuvitellut mielessäni miltä kirjassa vain muutaminkin sanoinkin kuvaillut  ihmiset, paikat, maisemat jne. näyttävät. Kun masentaa, on harmasta ja synkkää ja/tai mieltä painaa jokin eikä mikään oikein huvita otan käteeni hyvän kirjan ja suljen itseni elämän todellisuudelta ja uppoudun kirjasta luomaani maailmaan ja lukutuokion jälkeen mieli on rauhoittunut ja jaksan taas paremmin tätä arjen harmautta.

 

Syy-seuraussuhde voi olla toisinpäin: eli ne haluaa lukea paljon, jolla tapahtuu tuollainen uppoutuminen kirjan maailmaan. Mulla on totaalinen afantasia, eli en pysty visualisoimaan tai kuvittelemaan mitään, ja eipä sitä paljoa huvita lukea erityisesti romaaneja

Sinua ei siis ole kiinnostanutkaan sellaiset kirjat ja niihin uppoutuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lievempi afantasia. Siitä on ainakin se hyöty, ettei muista traumaattisiakaan juttuja kuvina. Tunteina kyllä. Olisin varmaan ollut ihan hyvä vaikka ambulanssikuski. Ei tulis työt kotiin.

Kaikki tavat ovat täysin normaaleja, emme kaikki koe asioita samanlaisin tavoin. Mielikuvitusta tai mielen kykyjä ei tule liittää traumoihin millään tavalla. Ne ovat eri asioita keskenään, visuaalinen näkökyky ja traumat. Kaikki eivät näe samanlaisia uniakaan ja kaikki on aina täysin normaalia ja ok. 

Itse asiassa muistan lukeneeni, että voimakas visuaalisuus johtaa helposti trauman uusintamiseen omassa mielessä, kun traumaattiset näyt tulevat uudestaan ja uudestaan mieleen. Ja tämä on omakohtaisesti helppo uskoa, koska jo lapsena muistan, jos näin jotain liian pelottavaa vaikka telkkarista, en pystynyt viikkoihin nukkumaan, kun yön pimeinä tunteita mieli toi hyvin elävänä mielikuvana uudestaan ja uudestaan esiin sen kammottavan näyn.

"Sinua ei siis ole kiinnostanutkaan sellaiset kirjat ja niihin uppoutuminen"

Kyllä niitä lapsena minulle tuputettiin ja yritin lukea. Mutta kun ei tapahtunut mitään uppoutumista, niin ei se ottanut oikein tulta. Olen mä joskus aikuisenakin yrittänyt uppoutua, mutta ei vaan onnistu. Koska en näe mielikuvia, kirjasta väkisin tulee vain sarja faktoja, tapahtui x, tapahtui y, mitä sitten tapahtuu. Jos sattuu vielä olemaan sellainen kirja, jossa ei niin kauheasti tapahdu, vaan on kyse tunnelmista ja mielaloista yms joita kuvaillaan paljolti visuaalisin mielikuvin, olen ihan hukassa.