Nainen, miksi annoit kiinnostuneelle miehelle kaverikorttia?

Ihmettelen suuresti miehiä, jotka haluavat parisuhteen naisen kanssa, joka ei näe häntä kiinnostavana. Kaverikortti on merkki siitä ettei sytytä (tai on jo suhteessa). Piste.

Miksi pitää erikseen kysyä "kiinnostuneelle miehelle"? Yritetäänkö tässä vihjata, että minulla olisi jotenkin enemmän velvollisuuksia kiinnostuneen miehen lähestyessä kuin muiden miesten lähestyessä?

Vierailija kirjoitti:

Jos mies on kiinnostunut, ei tarkoita että naisen täytyy olla kiinnostunut. Miehet usein eivät myöskään ymmärrä omaa sarjaansa.

Miehet eivät usein ymmärrä, että heidän tunteensa ei = naisen tunteet. Niin pahasti kyrsii miehet, joille ei anna millään lailla vihreää valoa, mutta silti selvästi kuvittelevat että naista kiinnostaa hirveästi.

Vierailija kirjoitti:

Asunnon saa paremmalta paikalta kun sen ei tarvitse olla niin suuri (voi hassata pienen omaisuuden siihen Punavuoren siivouskomeroon). 

Hah. Et taida itse oikein olla perillä asuntomarkkinoista? Kyllä pienemmät asunnot ovat neliöhinnaltaan kalliimpia. Kalliimmalle paikalle pääsee asumaan jos maksajia on kaksi, vaikka tarvittaisiinkin isompi asunto.  

Mitä se muuten sinun napaasi kutittaa missä joku haluaa asua? Noin  ärsyttävän asenteen omaavalle miehelle en kyllä antaisi "edes" kaverikorttia.

Pienemmät asunnot ovat neliöhinnaltaan kalliimpia, mutta isompi asunto samalla alueella on aina absoluuttisesti kalliimpi. Nykyaikana nainen voi olla se suhteen paremmin tienaava osapuoli, joten parisuhde ei aina tarkoita parempaa elintasoa naiselle

Minua huvittaa se, että naiset ovat valmiita maksamaan ihan uskomattomia summia vain sen takia, jotta pääsevät kaupungin "sykkeeseen" brunssipaikkojen, kahviloiden ja shoppailupaikkojen ääreen. Kuvaavaa oli kun kävin kuluneella viikolla spora-ajelulla kantakaupungissa, niin se kulkuneuvo oli täynnä nuoria kauniita naisia. Omassa Uudellamaalla sijaitsevassa kotikaupungissa joukkoliikenteen kulkuvälineissä ei kovin montaa nuorta naista näy. Tuntuu että kaikki 20-35 vuotiaat naiset haluavat tunkea asumaan Stadin kantakaupunkiin hinnalla millä hyvänsä. Onko sitten ihme jos sinne ei mahdu miehiä tai he asuvat vähän kauempana? Kauhea parku kun miehiin ei törmää missään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdelle tyypille näytin kaverikorttia, kun tuntui, että hän oli kiinnostuneempi seurustelusta kuin minusta. Ja oikeassa olin: ajatukseni, jotka olivat aluksi olleet niin mielettömän fiksuja, eivät kiinnostaneetkaan yhtään kaveripohjalta.

Ei kiinnostanut jäädä mieshaaremiin. Siksi ei enää kiinnostanut ajatuksesi.

Jos löytää ihmisen, joka on kiinnostunut ja kiinnostava sekä henkisellä että fyysisellä tasolla, ei haaremeita tarvita. Mutta hyvä että paljastit alkuunsa, millä asialla olit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies on kiinnostunut, ei tarkoita että naisen täytyy olla kiinnostunut. Miehet usein eivät myöskään ymmärrä omaa sarjaansa.

Miehet eivät usein ymmärrä, että heidän tunteensa ei = naisen tunteet. Niin pahasti kyrsii miehet, joille ei anna millään lailla vihreää valoa, mutta silti selvästi kuvittelevat että naista kiinnostaa hirveästi.

Meidän kulttuurissamme miehen sinnikkyyttä edelleen pidetään jonkinlaisena hyveenä. Juontaa juurensa ajoista, jolloin siveä nainen torjui miehen pari ekaa kosintaa ihan tavan vuoksi.

Takavuosina eräs poliitikkomies suorastaan stalkkasi varattua, itseään huomattavasti nuorempaa naista. Naistenlehdissä hehkutettiin parin saatua toisensa, miten hurjan romanttinen tarina. Sen sijaan harvoin on hienoa ja sankarillista, jos nainen juoksee varatun miehen perässä, kunnes tämä lopulta antautuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asunnon saa paremmalta paikalta kun sen ei tarvitse olla niin suuri (voi hassata pienen omaisuuden siihen Punavuoren siivouskomeroon). 

Hah. Et taida itse oikein olla perillä asuntomarkkinoista? Kyllä pienemmät asunnot ovat neliöhinnaltaan kalliimpia. Kalliimmalle paikalle pääsee asumaan jos maksajia on kaksi, vaikka tarvittaisiinkin isompi asunto.  

Mitä se muuten sinun napaasi kutittaa missä joku haluaa asua? Noin  ärsyttävän asenteen omaavalle miehelle en kyllä antaisi "edes" kaverikorttia.

Pienemmät asunnot ovat neliöhinnaltaan kalliimpia, mutta isompi asunto samalla alueella on aina absoluuttisesti kalliimpi. Nykyaikana nainen voi olla se suhteen paremmin tienaava osapuoli, joten parisuhde ei aina tarkoita parempaa elintasoa naiselle

Minua huvittaa se, että naiset ovat valmiita maksamaan ihan uskomattomia summia vain sen takia, jotta pääsevät kaupungin "sykkeeseen" brunssipaikkojen, kahviloiden ja shoppailupaikkojen ääreen. Kuvaavaa oli kun kävin kuluneella viikolla spora-ajelulla kantakaupungissa, niin se kulkuneuvo oli täynnä nuoria kauniita naisia. Omassa Uudellamaalla sijaitsevassa kotikaupungissa joukkoliikenteen kulkuvälineissä ei kovin montaa nuorta naista näy. Tuntuu että kaikki 20-35 vuotiaat naiset haluavat tunkea asumaan Stadin kantakaupunkiin hinnalla millä hyvänsä. Onko sitten ihme jos sinne ei mahdu miehiä tai he asuvat vähän kauempana? Kauhea parku kun miehiin ei törmää missään?

Sinulla on yksinkertainen huumorintaju, jos sinua huvittaa noin kovasti se että ihmisille eri asiat ovat tärkeitä. Sinulle tärkeät asiat eivät ole mitenkään arvokkaampia, järkevämpiä tai tavoiteltavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies on kiinnostunut, ei tarkoita että naisen täytyy olla kiinnostunut. Miehet usein eivät myöskään ymmärrä omaa sarjaansa.

Miehet eivät usein ymmärrä, että heidän tunteensa ei = naisen tunteet. Niin pahasti kyrsii miehet, joille ei anna millään lailla vihreää valoa, mutta silti selvästi kuvittelevat että naista kiinnostaa hirveästi.

Meidän kulttuurissamme miehen sinnikkyyttä edelleen pidetään jonkinlaisena hyveenä. Juontaa juurensa ajoista, jolloin siveä nainen torjui miehen pari ekaa kosintaa ihan tavan vuoksi.

Takavuosina eräs poliitikkomies suorastaan stalkkasi varattua, itseään huomattavasti nuorempaa naista. Naistenlehdissä hehkutettiin parin saatua toisensa, miten hurjan romanttinen tarina. Sen sijaan harvoin on hienoa ja sankarillista, jos nainen juoksee varatun miehen perässä, kunnes tämä lopulta antautuu.

Eikä pidetä. Et sitten satu tietämään, että seksuaalisesta ahdistelusta saa nykyään syytteen ja paljon herkemmin kuin ennen? Ja annas kun arvaan: yksi ainut lehti "hehkutti" yhdessä ainoassa artikkelissa tuota tarinaa?

Mies muuten on aina siinä luulossa, että hän jahtasi naista vaikka nainen olisi hoitanut jutun alusta loppuun. Julkkismiehistäkin aina sanotaan, että he saavat kenet haluavat. Vaikka oikeasti istuvat ja sukivat tukkaansa, kun naiset tulevat iskemään. Ja turha alkaa parkua kiinnostusta julkkiksiin. Näin se vain menee. Nainen valitsee itse eikä siinä miesten moraalinen paniikki liikuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asunnon saa paremmalta paikalta kun sen ei tarvitse olla niin suuri (voi hassata pienen omaisuuden siihen Punavuoren siivouskomeroon). 

Hah. Et taida itse oikein olla perillä asuntomarkkinoista? Kyllä pienemmät asunnot ovat neliöhinnaltaan kalliimpia. Kalliimmalle paikalle pääsee asumaan jos maksajia on kaksi, vaikka tarvittaisiinkin isompi asunto.  

Mitä se muuten sinun napaasi kutittaa missä joku haluaa asua? Noin  ärsyttävän asenteen omaavalle miehelle en kyllä antaisi "edes" kaverikorttia.

Pienemmät asunnot ovat neliöhinnaltaan kalliimpia, mutta isompi asunto samalla alueella on aina absoluuttisesti kalliimpi. Nykyaikana nainen voi olla se suhteen paremmin tienaava osapuoli, joten parisuhde ei aina tarkoita parempaa elintasoa naiselle

Minua huvittaa se, että naiset ovat valmiita maksamaan ihan uskomattomia summia vain sen takia, jotta pääsevät kaupungin "sykkeeseen" brunssipaikkojen, kahviloiden ja shoppailupaikkojen ääreen. Kuvaavaa oli kun kävin kuluneella viikolla spora-ajelulla kantakaupungissa, niin se kulkuneuvo oli täynnä nuoria kauniita naisia. Omassa Uudellamaalla sijaitsevassa kotikaupungissa joukkoliikenteen kulkuvälineissä ei kovin montaa nuorta naista näy. Tuntuu että kaikki 20-35 vuotiaat naiset haluavat tunkea asumaan Stadin kantakaupunkiin hinnalla millä hyvänsä. Onko sitten ihme jos sinne ei mahdu miehiä tai he asuvat vähän kauempana? Kauhea parku kun miehiin ei törmää missään?

Sinulla on yksinkertainen huumorintaju, jos sinua huvittaa noin kovasti se että ihmisille eri asiat ovat tärkeitä. Sinulle tärkeät asiat eivät ole mitenkään arvokkaampia, järkevämpiä tai tavoiteltavia.

En ymmärrä miksi pitää ehdoin tahdoin asua erittäin kalliilla Helsingin keskustassa kun sinne pääsee pääkaupunkiseudulta helposti myös joukkoliikenteellä tai omalla autolla. Elleivät sitten Vihreät joku kaunis päivä pääse valtaan.

Ilmeisesti se asuinpaikka on naisille tosi iso statusjuttu.

Tapailua oli jatkunut jo pari kuukautta, eikä mies osannut päättää, olisiko meissä potentiaalia muuhunkin vai ei. En jaksanut enää venttailla ja löysin aloitekykyisemmän miehen. En ole katunut päivääkään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on jo moni sanonut, että kyse on kemioista eikä mistään yksittäisestä teosta, siis että miksi mies saa kaverikortin.

No ilmeisesti ap pyytää kuitenkin neuvoja, että mitä tehdä jotta ei saisi kaverikorttia.

Joten kerrotaas nyt vähän.. Mies saa minulta kaverikortin, jos on kiva, hauska ja hyvää seuraa, MUTTA juo liikaa tai liian usein, ei halua lapsia, ei halua sitä "naimisiin ja rivitalo ja kultainen noutaja" -unelmaa, on erittäin laiha eli BMI alle 20, on vielä kiinni eksässään, suhtautuu yleisesti ottaen naisiin jotenkin misogyynisellä tavalla, on hippimäinen tai vihervassari, tupakoi, on hyvin feminiininen olemukseltaan tai pukeutumiseltaan (silloin en nimittäin syty yhtään sängyssä). 

Pystyn hyvin pitämään kiinni noista kriteereistä, sillä olen aina löytänyt hyvin seuraa, joka täyttää nuo kaikki kriteerit. Ja sitäpaitsi, olen mieluummin yksin kuin joustan yhdestäkään noista kriteereistä, sillä viihdyn ja pärjään oikein hyvin yksin. 

Tämä viesti on hyvä esimerkki siitä, että puheissa nykyään saa olla juuri sellainen kuin haluaa, mutta käytännön elämässä tie nousee pystyyn, jos et ole perinteinen stereotyyppi. Tälläkin kertaa perinteinen maskuliinisuus on se sytyttäjä.

Vaikea kysymys pienen lapsen vanhemmalle. Kasvatanko pojasta oman itsensä, jolloin hän mahdollisesti marginalisoituu yhteiskunnassa, jos se oma itse sattuukin poikkeamaan perinteisestä voimakkaan miehen mallista? Vai kasvatanko kuitenkin vanhan liiton pojat eivät itke -mallilla, jolloin menestys elämässä maksimoituu?

No mutta tuohan oli yhden naisen henkilökohtainen mielipide, ei mikään yleinen totuus siitä, mistä piirteistä naiset miehissä eivät pidä. Omat näkemykseni poikkeavat monissa asioissa tuon naisen näkemyksistä.

Itse en esimerkiksi halua lapsia, joten mies joka niitä haluaa, saa kaverikortin. Sanomattakin lienee selvää, että suhde on tuhoon tuomittu, jos näin perustavasta elämänvalinnasta on on täysin eri mieltä kuin toinen. Ei tuossa lapsiasiassa kompromissejakaan oikein voi tehdä. Ei voi esim. ajatella, että tehdään lapsi ja annetaan se pois parin vuoden päästä, jos lapsiperhe-elämä ei kiinnostakaan.

En ole henkilökohtaisesti myöskään erityisen innostunut siitä "naimisiin, rivitalo ja kultainen noutaja" - unelmasta. Tästä syystä en kuitenkaan vielä kaverikorttia jakaisi miehelle, joka muutoin olisi just nappi.

Miehen pituudella, painolla tai olemuksen feminiinisyydellä/maskuliinisuudella ei ole minulle oleellista merkitystä sen enempää kaveruuden kuin parisuhteenkaan kannalta. Exäni on ja oli myös seurustelumme aikaan hyvin laiha ja tietyllä tavalla feminiininen. Suhteemme ei kaatunut hänen laihuutensa taikka feminiinisyytensä takia, vaan siksi, että hän halusi lapsia ja minä en.

Olen itse poliittisesti vasemmistolainen, joten vihervasemmistolaisuus miehessä olisi hyvinkin positiivinen asia. Todellakaan se ei olisi syy kaverikortin antamiseen. Päinvastoin.

Tupakointi ei ole mulle este parisuhteelle mutta liiallinen alkoholin käyttö on. Olen elänyt alkoholistin kanssa kerran, toiste en ota pienintäkään riskiä. Jos miehen on pakko joka viikonloppu päästä vetämään kännit, en ole kiinnostunut seurustelusta hänen kanssaan. Kaveri voin olla toki, mutta jos kaveruus jää ns kimpassa kännäämisen tasolle, niin tuskin sekään kovin pitkälle kantaa.

Jos mies puhuu naisista yleisesti misogynistisesti, hän ei saa multa edes kaverikorttia. En ole kiinnostunut olemaan ollenkaan tekemisissä sellaisten miesten kanssa. Eli käytännössä vain tuon alkoholin käytön suhteen mun ja tuon toisen naisen mielipiteet kohtaavat. Ja veikkaan että iso osa naisista on vielä enemmän tai vähemmän eri mieltä meidän kummankin kanssa. :)

Koska tunnen on-off exä/nyxäsi Hannan, ja tiedän miten pirun mustasukkainen se on, ja kuinka monta kertaa oletkaan mennyt sen kanssa takaisin.

En jaksa lähdeä moiseen valmiisen kolmiodraaman alkuun. Vaikka sinua panettaakin, ja et juuri nyt ole Hannan kanssa (jonka kanssa sinulla on pieni tyttökin).

Minulla on monesti käynyt niin, että ystävämies on rakastunut minuun.

Ei heissä ole ihmisenä tai miehenä ole ollut mitään vikaa, vaan en vain ole ollut rakastunut heihin.

Et kai sinäkään rakastu kehen tahansa? Ei riitä, että toinen on älykäs, hauska , komea, kiltti tai mitä tahansa, jos ei vaan sytytä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies on kiinnostunut, ei tarkoita että naisen täytyy olla kiinnostunut. Miehet usein eivät myöskään ymmärrä omaa sarjaansa.

Miehet eivät usein ymmärrä, että heidän tunteensa ei = naisen tunteet. Niin pahasti kyrsii miehet, joille ei anna millään lailla vihreää valoa, mutta silti selvästi kuvittelevat että naista kiinnostaa hirveästi.

Meidän kulttuurissamme miehen sinnikkyyttä edelleen pidetään jonkinlaisena hyveenä. Juontaa juurensa ajoista, jolloin siveä nainen torjui miehen pari ekaa kosintaa ihan tavan vuoksi.

Takavuosina eräs poliitikkomies suorastaan stalkkasi varattua, itseään huomattavasti nuorempaa naista. Naistenlehdissä hehkutettiin parin saatua toisensa, miten hurjan romanttinen tarina. Sen sijaan harvoin on hienoa ja sankarillista, jos nainen juoksee varatun miehen perässä, kunnes tämä lopulta antautuu.

sinä siis otat jonkun naistenlehden jutun totuutena?

mediaa nyt ei pidä tosiaankaan uskoa, ja harvoin siellä kerrotaan ns. totuus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asunnon saa paremmalta paikalta kun sen ei tarvitse olla niin suuri (voi hassata pienen omaisuuden siihen Punavuoren siivouskomeroon). 

Hah. Et taida itse oikein olla perillä asuntomarkkinoista? Kyllä pienemmät asunnot ovat neliöhinnaltaan kalliimpia. Kalliimmalle paikalle pääsee asumaan jos maksajia on kaksi, vaikka tarvittaisiinkin isompi asunto.  

Mitä se muuten sinun napaasi kutittaa missä joku haluaa asua? Noin  ärsyttävän asenteen omaavalle miehelle en kyllä antaisi "edes" kaverikorttia.

Pienemmät asunnot ovat neliöhinnaltaan kalliimpia, mutta isompi asunto samalla alueella on aina absoluuttisesti kalliimpi. Nykyaikana nainen voi olla se suhteen paremmin tienaava osapuoli, joten parisuhde ei aina tarkoita parempaa elintasoa naiselle

Minua huvittaa se, että naiset ovat valmiita maksamaan ihan uskomattomia summia vain sen takia, jotta pääsevät kaupungin "sykkeeseen" brunssipaikkojen, kahviloiden ja shoppailupaikkojen ääreen. Kuvaavaa oli kun kävin kuluneella viikolla spora-ajelulla kantakaupungissa, niin se kulkuneuvo oli täynnä nuoria kauniita naisia. Omassa Uudellamaalla sijaitsevassa kotikaupungissa joukkoliikenteen kulkuvälineissä ei kovin montaa nuorta naista näy. Tuntuu että kaikki 20-35 vuotiaat naiset haluavat tunkea asumaan Stadin kantakaupunkiin hinnalla millä hyvänsä. Onko sitten ihme jos sinne ei mahdu miehiä tai he asuvat vähän kauempana? Kauhea parku kun miehiin ei törmää missään?

Niin, ajattele kuinka erikoista: eri ihmisillä on eri prioriteetit sille, missä ja miten haluavat asua. Joillakin ne tosiaan ovat erilaiset kuin sinulla. Kummalista? Ja edelleen: mitä hittoa se sinulle kuuluu?

Ja joskus naisella saattaa olla paremmat tulot kuin miehellä, se on kyllä harvinaisen totta. Aika usein kuitenkaan ei. Ja jos on, ero on usein aika pieni. Joten ei liene kovinkaan yleistä, että nainen maksaisi yhteisestä asunnosta merkittävästi enemmän kuin mies. Jos asuisin yksin, niin kyllä muuten joutuisin asumaan ankeammalla asuinalueella kuin nyt asun (ei, en asu Punavuoressa, mutta alueella josta pidän kovasti ja joka ei ole halvimmasta päästä...) Ja tosi monella on juuri näin. Sehän on juuri se yksi "matariaalinen syy", jonka takia moni, jonka haluaisi erota, empii eroa: ei haluaisi luopua kivasta kodista kivalla alueella.

Vaikka mätsäisi muuten, niin kaverikortti tulee, jos:

- mies puhuu juomisesta epäilyttävän paljon tai hän käyttää paljon alkoholia

- juntit puheenaiheet (rasistiset, sovinistiset jutut jne)

- mies on epäsiisti

- mies mielistelee liikaa

Tämänkin ketjun anti on se, että miehiä vituttaa kun naisille ei enää kelpaa mikä vaan. Ei saakaan enää ryypätä joka viikonloppu, maata sohvalla osallistumatta lasten- ja kodinhoitoon, pitäisi osata ottaa nainen huomioon tasavertaisena ihmisenä. Ei saa sikailla vapaasti vaan saattaakin tulla ero. Nämä asiat sitten tuntuvat näistä itkijämiehistä kamalalta vääryydeltä.

Kaverikortti vilahtaa kaikille, joiden kanssa ei tunne kunnon kipinää ja kemiaa. Eli melkein kaikille miehille. En minä seurustelemaan ala minkään ihan kivan kanssa. Eiköhän siihen vaadita vähän enemmän. En myöskään usko ystävyydestä alkaneisiin parisuhteisiin, niissä ei ole vaadittavaa seksuaalista vetovoimaa ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asunnon saa paremmalta paikalta kun sen ei tarvitse olla niin suuri (voi hassata pienen omaisuuden siihen Punavuoren siivouskomeroon). 

Hah. Et taida itse oikein olla perillä asuntomarkkinoista? Kyllä pienemmät asunnot ovat neliöhinnaltaan kalliimpia. Kalliimmalle paikalle pääsee asumaan jos maksajia on kaksi, vaikka tarvittaisiinkin isompi asunto.  

Mitä se muuten sinun napaasi kutittaa missä joku haluaa asua? Noin  ärsyttävän asenteen omaavalle miehelle en kyllä antaisi "edes" kaverikorttia.

Pienemmät asunnot ovat neliöhinnaltaan kalliimpia, mutta isompi asunto samalla alueella on aina absoluuttisesti kalliimpi. Nykyaikana nainen voi olla se suhteen paremmin tienaava osapuoli, joten parisuhde ei aina tarkoita parempaa elintasoa naiselle

Minua huvittaa se, että naiset ovat valmiita maksamaan ihan uskomattomia summia vain sen takia, jotta pääsevät kaupungin "sykkeeseen" brunssipaikkojen, kahviloiden ja shoppailupaikkojen ääreen. Kuvaavaa oli kun kävin kuluneella viikolla spora-ajelulla kantakaupungissa, niin se kulkuneuvo oli täynnä nuoria kauniita naisia. Omassa Uudellamaalla sijaitsevassa kotikaupungissa joukkoliikenteen kulkuvälineissä ei kovin montaa nuorta naista näy. Tuntuu että kaikki 20-35 vuotiaat naiset haluavat tunkea asumaan Stadin kantakaupunkiin hinnalla millä hyvänsä. Onko sitten ihme jos sinne ei mahdu miehiä tai he asuvat vähän kauempana? Kauhea parku kun miehiin ei törmää missään?

Sinulla on yksinkertainen huumorintaju, jos sinua huvittaa noin kovasti se että ihmisille eri asiat ovat tärkeitä. Sinulle tärkeät asiat eivät ole mitenkään arvokkaampia, järkevämpiä tai tavoiteltavia.

En ymmärrä miksi pitää ehdoin tahdoin asua erittäin kalliilla Helsingin keskustassa kun sinne pääsee pääkaupunkiseudulta helposti myös joukkoliikenteellä tai omalla autolla. Elleivät sitten Vihreät joku kaunis päivä pääse valtaan.

Ilmeisesti se asuinpaikka on naisille tosi iso statusjuttu.

Koitapa keksittyä ja lukea ihan rauhassa:

Jotkut. Viihtyvät. Helsingin. Keskustassa. 

Helsingin. Keskustaan. Pääsee. Aivan. Merkittävästi. Nopeammin. Helsingin. Keskustasta. Kuin. Jostain Espoon. Perukoilta.

Kaikki. Eivät . Myöskään. Halua. Omaa. Autoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli pitäisikö minun alkaa seurustella säälistä jonkun miehen kanssa, vaikka en ole miehestä kiinnostunut enkä halua olla parisuhteessa kenenkään kanssa? Pitäisikö minun pilata oma elämäni, luopua arvostamastani vapaudesta ja yksityisyydestä, ettei jollekin minusta kiinnostuneelle random-miehelle tulisi paha mieli? Parisuhteen pitäisi perustua molempien osapuolten keskinäiseen sopimukseen haluta jakaa elämä toisen kanssa, eikä olla mitään hyväntekeväisyyttä, jossa toinen joutuu kärsimään ja feikkaamaan tunteitaan.

Pitäisi.

Hehkuta vain tuota vapauttasi, mutta älä tule sitten nelikymppisenä tänne itkemään, kuinka elämä meni ohi, eikä äidiksikään ehdi enää tulla jne.

Olet seonnut nyt lopullisesti.

Naista saattaa kyllä nelikymppisenä surettaa, jos elämä on mennyt ohi eikä ole ehtinyt tulla äidiksi jne.

MUTTA. Se on silti sata miljoona kertaa pienempi suru kuin se, jos on uhrannut koko elämänsä väärään mieheen, mieheen josta ei ole ollut alunperinkään kiinnostunut. Ilman äitiyttä jääminen on pieni suru siihen nähden että jos vaihtoehtoisesti olisi pilannut koko elämänsä antautumalla jollekin epäkiinnostavalla randommiehelle.

On tämä nuorten naisten ajattelutapa kummallinen. Eihän nyt kenenkään tarvitse täysin väärän ihmisen kanssa olla, mutta tuntuu siltä, että odotetaan vain jotain täydellisyyttä, ja jos sitä ei tule, niin ollaan sitten yksin. Ja siinä välissä on luultavasti ehditty ohittaa monta hyvää kumppania. 

Entisaikoina naiset onnistuivat ennen pitkää unohtamaan nämä haihattelut, mutta nykynaiset ovat niin tukevasti irti todellisuudesta, että oikein naurattaa.

Vanhanpiianvero pitäisi saada takaisin. Se voisi tuoda nuorille naisille järkeä päähän, kun mikään muu ei tuo.

Taidan ottaa tästä eteenpäin taktiikaksi siirtää kaikki miehet ystäväksi. Ne potentiaaliset haluavat tutustua minuun ja nuo nirppanokat jotka tahtovat seurustella vain seurustelun takia lähtevät pois. Hyvä idea.