Nainen, miksi annoit kiinnostuneelle miehelle kaverikorttia?

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi ns. friendzonetin miehen, koska olin vielä niin rikki edellisestä suhteesta. Aika ei ollut oikea, vaikka mies oli ja on edelleen todella kiinnostunut. Tiesin, että minun täytyy kuitenkin ensin olla sinut itseni kanssa.

Kerroin asian toki miehellekin ja hän ymmärsi asian hyvin, niin ainakin sanoi. Katsotaan, friendzonetetaanko minut kun aion pian palata tämän luo. Haavat on nuoltu ja nyt on innostustakin. Hyväksyn kuitenkin riskin, ettei miestä enää innosta :)

Toivottavasti mies friendzonettaa sinut. Hyvä suhde ei kysy sopivaa hetkeä.

Yhteen mieheen tutustuin kavereiden kautta ja hän oli kivan näköinen kyllä ja mukava mies, rahaakin löytyi ja kaikki puitteet muuten kohdillaan, mutta jotenkin meidän huumori ei osunut yhtään yksiin. Hänen juttunsa ei huvittanut mua yhtään vaan aiheutti lähinnä jotain myötähäpeän tyylistä. Mutta ihan kiva kaverina tosissaan, jutellaan kun tavataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli pitäisikö minun alkaa seurustella säälistä jonkun miehen kanssa, vaikka en ole miehestä kiinnostunut enkä halua olla parisuhteessa kenenkään kanssa? Pitäisikö minun pilata oma elämäni, luopua arvostamastani vapaudesta ja yksityisyydestä, ettei jollekin minusta kiinnostuneelle random-miehelle tulisi paha mieli? Parisuhteen pitäisi perustua molempien osapuolten keskinäiseen sopimukseen haluta jakaa elämä toisen kanssa, eikä olla mitään hyväntekeväisyyttä, jossa toinen joutuu kärsimään ja feikkaamaan tunteitaan.

Pitäisi.

Hehkuta vain tuota vapauttasi, mutta älä tule sitten nelikymppisenä tänne itkemään, kuinka elämä meni ohi, eikä äidiksikään ehdi enää tulla jne.

Olet seonnut nyt lopullisesti.

Naista saattaa kyllä nelikymppisenä surettaa, jos elämä on mennyt ohi eikä ole ehtinyt tulla äidiksi jne.

MUTTA. Se on silti sata miljoona kertaa pienempi suru kuin se, jos on uhrannut koko elämänsä väärään mieheen, mieheen josta ei ole ollut alunperinkään kiinnostunut. Ilman äitiyttä jääminen on pieni suru siihen nähden että jos vaihtoehtoisesti olisi pilannut koko elämänsä antautumalla jollekin epäkiinnostavalla randommiehelle.

On tämä nuorten naisten ajattelutapa kummallinen. Eihän nyt kenenkään tarvitse täysin väärän ihmisen kanssa olla, mutta tuntuu siltä, että odotetaan vain jotain täydellisyyttä, ja jos sitä ei tule, niin ollaan sitten yksin. Ja siinä välissä on luultavasti ehditty ohittaa monta hyvää kumppania. 

Entisaikoina naiset onnistuivat ennen pitkää unohtamaan nämä haihattelut, mutta nykynaiset ovat niin tukevasti irti todellisuudesta, että oikein naurattaa.

Vanhanpiianvero pitäisi saada takaisin. Se voisi tuoda nuorille naisille järkeä päähän, kun mikään muu ei tuo.

:D päivän vitsi. Sinä et siis saa naista muuten kuin että nainen veronmaksamisen uhalla pakotettaisiin sinulle kumppaniksi :D .

Luulen, että tämän koko asian voisi kiteyttää näin:

-nainen ei tarvitse miestä.

-mies tarvitsee naisen.

Laskekaa siitä miten käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdelle tyypille näytin kaverikorttia, kun tuntui, että hän oli kiinnostuneempi seurustelusta kuin minusta. Ja oikeassa olin: ajatukseni, jotka olivat aluksi olleet niin mielettömän fiksuja, eivät kiinnostaneetkaan yhtään kaveripohjalta.

Ei miestä kiinnosta nainen kaverina, jos tavoite on ollut jotain muuta. Luulisi, ettei tämä tulisi yllätyksenä naisillekaan, mutta ilmeisesti se toisinaan tulee. Kaverina oleminen on todella nöyryyttävää, jos haluaa enemmän. Ei miehiä kiinnosta tällaiset armopalat, eivätkä naisten ajatukset usein muutenkaan. Naisen jalkojen väli on paljon kiinnostavampi kuin korvien väli.

Ja jos miehen täytyy olla aina aloitteellinen, niin ei siinä jaksa kiinnostua kenestäkään naisesta sen syvällisemmin. Ei kannata nähdä turhaa vaivaa, yrittää vain iskeä ja jos ei onnistu, niin siirrytään seuraavaan naiseen.

Kerrohan sitten. Minä kun tykkään puhua ihmisille ja olen huomannut että jotkut ottavat sen flirttinä, varsinkin jos aloitan ensimmäisenä puheen. Vaikka jutustelu olisi mukavaa ja ihmisen kanssa voisi vaikka olla kavereita niin kyllä se masentaa kun toinen haaveilee päänsisällä häitä, kun itse haluaisin vain  hyvää seuraa. Itse kun en polta, juo, käy baareissa tai halua edes lapsia, niin miksi tällaiset ihmiset ovat minusta sitten kiinnostuneita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni mies tuntuu kuvittelevan, että sinkku nainen haluaisi löytää itselleen miehen ja haluaisi parisuhteen. Ja sitten ihmettelee, miksi kiinnostunut ja kiinnostava mies saa kaverikortin. Vaikka yhdessä oli mukavaa ja sitä "kemiaakin" oli. Omassa tuttavapiirissäni on kuitenkin paljon sellaisia naisia sinkkuina, jotka eivät halua mitään suhdetta tai miestä. He eivät todellakaan halua eikä kelpuuta mitään yhden yön panoa, mutta ei heitä mikään vakiintuminenkaan innosta. Heillä on paljon muuta mielenkiintoista elämässä, matkustelua ystävien kanssa, paljon harrastuksia, aktiivinen työura jne. He viihtyvät sinkkuina. Heistä moni on joskus aiemmin tullut petetyksi miehen taholta, eikä heitä enää kiinnosta sotkeutua kehenkään mieheen sen takia. Tai osalla joku edellinen mies on olettanut että nainen tekee kaikki kotityöt jne, eikä naista enää kiinnosta suhde yhdenkään miehen kanssa, koska koti on helpompi pitää kunnossa ja siistinä ilman miestä ja miehen aiheuttamia ylimääräisiä kotitöitä. Heillä kaikilla ok palkka omasta työstä, niin ei yhdenkään miehen rahatkaan kiinnosta. 

Minusta tuntuu, että nykyään se menee niin, että miehet haluavat parisuhteita, mutta naiset ei. Ainakin omassa ikäluokassani.

N37

Naiset eivät halua parisuhdetta, koska eivät nykyään tarvitse enää miestä juuri mihinkään muuhun kuin seksiin ja lasten siittäjäksi. Monella on hyvä työ tai runsaat tuet yhteiskunnalta, joten taloudellinen tilanne on turvattu. Yhteiskunta ei  enää ylenkatso yksinäistä sinkkunaista. Sitä jopa joissain piireissä ihannoidaan. Asunnon saa paremmalta paikalta kun sen ei tarvitse olla niin suuri (voi hassata pienen omaisuuden siihen Punavuoren siivouskomeroon). Irtoseksiä saa helposti lähes koska tahansa. Lasten isästäkin pääsee suht helposti eroon kun lapset on saatu kiitos Suomen erittäin liberaalien erolakien. Hyvällä tuurilla saa vielä reilut elarit lasten kasvattamiseen. Perinteiset miesten työt ovat myös "kadonneet" eli muuttuneet ammattilaisten tehtäviksi. Samalla tavalla nainen osaa ajaa auton autoliikkeeseen ja vinguttaa korttia kuin mies. Tämä johtaa siihen, että keskiverto kaupunkilaisnainen kelpuuttaa puolisokseen vain sellaisten miehen joka nostaa hänen omaa tasoaan (sosiaalinen, taloudellinen) selvästi eli käytännössä vain alfamiehet täyttävät nämä kriteerit.

Miehellä tilanne on juuri päinvastainen. Miehet joutuvat koko ajan ahtaammalle ja ainoa keino pärjätä tiukentuvassa kilpailussa on kouluttautua korkeasti (teoriassa mahdollista kaikille, käytännössä ei) ja viettää illat punttisalilla hikoilemassa ja sitten viikonloput kaikenmaailman kissanristiäisissä puolisoa metsästämässä. Mistä löydät puolison joka miellyttää silmää, haluaa tehdä lapset juuri sinun kanssasi ja hoitaa yhteistä kotia? Kun ottaa huomioon, että miesten kriteerit ovat alhaisemmat kuin naisilla niin voidaan nähdä keskivertomiesten olevan todella ahtaalla.

Hoitaa yhteistä kotia? Siinä syy joka estää parisuhteen naiseen. Nainen ei hae miehestä lasta itselleen vaan tasavertaista aikuista kumppania

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni mies tuntuu kuvittelevan, että sinkku nainen haluaisi löytää itselleen miehen ja haluaisi parisuhteen. Ja sitten ihmettelee, miksi kiinnostunut ja kiinnostava mies saa kaverikortin. Vaikka yhdessä oli mukavaa ja sitä "kemiaakin" oli. Omassa tuttavapiirissäni on kuitenkin paljon sellaisia naisia sinkkuina, jotka eivät halua mitään suhdetta tai miestä. He eivät todellakaan halua eikä kelpuuta mitään yhden yön panoa, mutta ei heitä mikään vakiintuminenkaan innosta. Heillä on paljon muuta mielenkiintoista elämässä, matkustelua ystävien kanssa, paljon harrastuksia, aktiivinen työura jne. He viihtyvät sinkkuina. Heistä moni on joskus aiemmin tullut petetyksi miehen taholta, eikä heitä enää kiinnosta sotkeutua kehenkään mieheen sen takia. Tai osalla joku edellinen mies on olettanut että nainen tekee kaikki kotityöt jne, eikä naista enää kiinnosta suhde yhdenkään miehen kanssa, koska koti on helpompi pitää kunnossa ja siistinä ilman miestä ja miehen aiheuttamia ylimääräisiä kotitöitä. Heillä kaikilla ok palkka omasta työstä, niin ei yhdenkään miehen rahatkaan kiinnosta. 

Minusta tuntuu, että nykyään se menee niin, että miehet haluavat parisuhteita, mutta naiset ei. Ainakin omassa ikäluokassani.

N37

Naiset eivät halua parisuhdetta, koska eivät nykyään tarvitse enää miestä juuri mihinkään muuhun kuin seksiin ja lasten siittäjäksi. Monella on hyvä työ tai runsaat tuet yhteiskunnalta, joten taloudellinen tilanne on turvattu. Yhteiskunta ei  enää ylenkatso yksinäistä sinkkunaista. Sitä jopa joissain piireissä ihannoidaan. Asunnon saa paremmalta paikalta kun sen ei tarvitse olla niin suuri (voi hassata pienen omaisuuden siihen Punavuoren siivouskomeroon). Irtoseksiä saa helposti lähes koska tahansa. Lasten isästäkin pääsee suht helposti eroon kun lapset on saatu kiitos Suomen erittäin liberaalien erolakien. Hyvällä tuurilla saa vielä reilut elarit lasten kasvattamiseen. Perinteiset miesten työt ovat myös "kadonneet" eli muuttuneet ammattilaisten tehtäviksi. Samalla tavalla nainen osaa ajaa auton autoliikkeeseen ja vinguttaa korttia kuin mies. Tämä johtaa siihen, että keskiverto kaupunkilaisnainen kelpuuttaa puolisokseen vain sellaisten miehen joka nostaa hänen omaa tasoaan (sosiaalinen, taloudellinen) selvästi eli käytännössä vain alfamiehet täyttävät nämä kriteerit.

Miehellä tilanne on juuri päinvastainen. Miehet joutuvat koko ajan ahtaammalle ja ainoa keino pärjätä tiukentuvassa kilpailussa on kouluttautua korkeasti (teoriassa mahdollista kaikille, käytännössä ei) ja viettää illat punttisalilla hikoilemassa ja sitten viikonloput kaikenmaailman kissanristiäisissä puolisoa metsästämässä. Mistä löydät puolison joka miellyttää silmää, haluaa tehdä lapset juuri sinun kanssasi ja hoitaa yhteistä kotia? Kun ottaa huomioon, että miesten kriteerit ovat alhaisemmat kuin naisilla niin voidaan nähdä keskivertomiesten olevan todella ahtaalla.

Hoitaa yhteistä kotia? Siinä syy joka estää parisuhteen naiseen. Nainen ei hae miehestä lasta itselleen vaan tasavertaista aikuista kumppania

Juuri näin! Naista ei todellakaan kiinnosta mies, joka hakee naisesta kodinhoitajaa. Miehen tehtävä on hoitaa puolet siitä yhteisestä kodista ja tiskeistä ja imuroinnista ja ruoanlaitosta jne. Naista ei kiinnosta ryhtyä kenellekkään kakkosäidiksi. Ei kakkoshuolehtijaksi, ei kodinhoitajaksi, ei arjen avustajaksi. Nainen haluaa tasa-arvoisen rakkaussuhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli pitäisikö minun alkaa seurustella säälistä jonkun miehen kanssa, vaikka en ole miehestä kiinnostunut enkä halua olla parisuhteessa kenenkään kanssa? Pitäisikö minun pilata oma elämäni, luopua arvostamastani vapaudesta ja yksityisyydestä, ettei jollekin minusta kiinnostuneelle random-miehelle tulisi paha mieli? Parisuhteen pitäisi perustua molempien osapuolten keskinäiseen sopimukseen haluta jakaa elämä toisen kanssa, eikä olla mitään hyväntekeväisyyttä, jossa toinen joutuu kärsimään ja feikkaamaan tunteitaan.

Pitäisi.

Hehkuta vain tuota vapauttasi, mutta älä tule sitten nelikymppisenä tänne itkemään, kuinka elämä meni ohi, eikä äidiksikään ehdi enää tulla jne.

Olet seonnut nyt lopullisesti.

Naista saattaa kyllä nelikymppisenä surettaa, jos elämä on mennyt ohi eikä ole ehtinyt tulla äidiksi jne.

MUTTA. Se on silti sata miljoona kertaa pienempi suru kuin se, jos on uhrannut koko elämänsä väärään mieheen, mieheen josta ei ole ollut alunperinkään kiinnostunut. Ilman äitiyttä jääminen on pieni suru siihen nähden että jos vaihtoehtoisesti olisi pilannut koko elämänsä antautumalla jollekin epäkiinnostavalla randommiehelle.

On tämä nuorten naisten ajattelutapa kummallinen. Eihän nyt kenenkään tarvitse täysin väärän ihmisen kanssa olla, mutta tuntuu siltä, että odotetaan vain jotain täydellisyyttä, ja jos sitä ei tule, niin ollaan sitten yksin. Ja siinä välissä on luultavasti ehditty ohittaa monta hyvää kumppania. 

Entisaikoina naiset onnistuivat ennen pitkää unohtamaan nämä haihattelut, mutta nykynaiset ovat niin tukevasti irti todellisuudesta, että oikein naurattaa.

Vanhanpiianvero pitäisi saada takaisin. Se voisi tuoda nuorille naisille järkeä päähän, kun mikään muu ei tuo.

Ja miehille myös. Suomessa on paljon naisia jotka haluaisi miehen ja lapsia. He vain eivät kelpaa kenellekään kun yksikään mies ei suostu ottamaan millaista naista sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi voisitte kertoa miksi olette alapeukuttaneet mielestäni ihan neutraalin oloista aloitustani. Aina kritisoidaan miten miehet etsivät syytä sinkkuuteen naisista ja naiset itsestään. Nyt tässä on toimittu juuri päinvastoin ja sekään ei näytä kelpaavan. Miksi?

ap

Touche, olet itse asiassa aivan oikeassa :D En itse antanut alapeukkua mutta kun näin niiden suuren määrän, ajattelin juuri että tyypit ovat varmaan alapeukuttaneet ajatusta että mies voisi toisenlaiseksi muuttumalla saada naiset kiinnostumaan itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni mies tuntuu kuvittelevan, että sinkku nainen haluaisi löytää itselleen miehen ja haluaisi parisuhteen. Ja sitten ihmettelee, miksi kiinnostunut ja kiinnostava mies saa kaverikortin. Vaikka yhdessä oli mukavaa ja sitä "kemiaakin" oli. Omassa tuttavapiirissäni on kuitenkin paljon sellaisia naisia sinkkuina, jotka eivät halua mitään suhdetta tai miestä. He eivät todellakaan halua eikä kelpuuta mitään yhden yön panoa, mutta ei heitä mikään vakiintuminenkaan innosta. Heillä on paljon muuta mielenkiintoista elämässä, matkustelua ystävien kanssa, paljon harrastuksia, aktiivinen työura jne. He viihtyvät sinkkuina. Heistä moni on joskus aiemmin tullut petetyksi miehen taholta, eikä heitä enää kiinnosta sotkeutua kehenkään mieheen sen takia. Tai osalla joku edellinen mies on olettanut että nainen tekee kaikki kotityöt jne, eikä naista enää kiinnosta suhde yhdenkään miehen kanssa, koska koti on helpompi pitää kunnossa ja siistinä ilman miestä ja miehen aiheuttamia ylimääräisiä kotitöitä. Heillä kaikilla ok palkka omasta työstä, niin ei yhdenkään miehen rahatkaan kiinnosta. 

Minusta tuntuu, että nykyään se menee niin, että miehet haluavat parisuhteita, mutta naiset ei. Ainakin omassa ikäluokassani.

N37

Naiset eivät halua parisuhdetta, koska eivät nykyään tarvitse enää miestä juuri mihinkään muuhun kuin seksiin ja lasten siittäjäksi. Monella on hyvä työ tai runsaat tuet yhteiskunnalta, joten taloudellinen tilanne on turvattu. Yhteiskunta ei  enää ylenkatso yksinäistä sinkkunaista. Sitä jopa joissain piireissä ihannoidaan. Asunnon saa paremmalta paikalta kun sen ei tarvitse olla niin suuri (voi hassata pienen omaisuuden siihen Punavuoren siivouskomeroon). Irtoseksiä saa helposti lähes koska tahansa. Lasten isästäkin pääsee suht helposti eroon kun lapset on saatu kiitos Suomen erittäin liberaalien erolakien. Hyvällä tuurilla saa vielä reilut elarit lasten kasvattamiseen. Perinteiset miesten työt ovat myös "kadonneet" eli muuttuneet ammattilaisten tehtäviksi. Samalla tavalla nainen osaa ajaa auton autoliikkeeseen ja vinguttaa korttia kuin mies. Tämä johtaa siihen, että keskiverto kaupunkilaisnainen kelpuuttaa puolisokseen vain sellaisten miehen joka nostaa hänen omaa tasoaan (sosiaalinen, taloudellinen) selvästi eli käytännössä vain alfamiehet täyttävät nämä kriteerit.

Miehellä tilanne on juuri päinvastainen. Miehet joutuvat koko ajan ahtaammalle ja ainoa keino pärjätä tiukentuvassa kilpailussa on kouluttautua korkeasti (teoriassa mahdollista kaikille, käytännössä ei) ja viettää illat punttisalilla hikoilemassa ja sitten viikonloput kaikenmaailman kissanristiäisissä puolisoa metsästämässä. Mistä löydät puolison joka miellyttää silmää, haluaa tehdä lapset juuri sinun kanssasi ja hoitaa yhteistä kotia? Kun ottaa huomioon, että miesten kriteerit ovat alhaisemmat kuin naisilla niin voidaan nähdä keskivertomiesten olevan todella ahtaalla.

Hoitaa yhteistä kotia? Siinä syy joka estää parisuhteen naiseen. Nainen ei hae miehestä lasta itselleen vaan tasavertaista aikuista kumppania

Aika jännää, että nuo kotityöt ovat nykynaisille niin iso punainen vaate. Tutkimusten mukaan suomalaiset miehet tekevät paljon enemmän kotitöitä kuin muut eurooppalaiset (muista maista nyt puhumattakaan) miehet. Silti täällä suominaiset on itkemässä järveä täyteen kun joku edes mainitsee kotityöt. Ihan tiedoksi vaan että edellisessä suhteessani minä olin se joka suhteutettuna tein enemmän kotitöitä töiden lisäksi. Joo, en halua mitään "Sinkkuelämää" -sarjan vaimoa jonka koti on viikonlopun ryyppäysreissun jäljiltä sikolätti. Entä jos perheessä on lapsia?

Huvittaa aina Tinderissä ja nettitreffeillä naisten kuvailut hitaista ja rauhallisista sunnuntaiaamuista kotona. En oikein ymmärrä mitä naiset tuolla yrittävät viestittää...että ovat seksipetoja vai että ovat rentoja ja osaavat viettää laatuaikaa kotona...? Minä taas nauran ja ajattelen, että tulee naiselle pieni shokki ja hitaat sunnuntaiaamut jää historiaan kun perheeseen tulee lapsia. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli pitäisikö minun alkaa seurustella säälistä jonkun miehen kanssa, vaikka en ole miehestä kiinnostunut enkä halua olla parisuhteessa kenenkään kanssa? Pitäisikö minun pilata oma elämäni, luopua arvostamastani vapaudesta ja yksityisyydestä, ettei jollekin minusta kiinnostuneelle random-miehelle tulisi paha mieli? Parisuhteen pitäisi perustua molempien osapuolten keskinäiseen sopimukseen haluta jakaa elämä toisen kanssa, eikä olla mitään hyväntekeväisyyttä, jossa toinen joutuu kärsimään ja feikkaamaan tunteitaan.

Pitäisi.

Hehkuta vain tuota vapauttasi, mutta älä tule sitten nelikymppisenä tänne itkemään, kuinka elämä meni ohi, eikä äidiksikään ehdi enää tulla jne.

Olet seonnut nyt lopullisesti.

Naista saattaa kyllä nelikymppisenä surettaa, jos elämä on mennyt ohi eikä ole ehtinyt tulla äidiksi jne.

MUTTA. Se on silti sata miljoona kertaa pienempi suru kuin se, jos on uhrannut koko elämänsä väärään mieheen, mieheen josta ei ole ollut alunperinkään kiinnostunut. Ilman äitiyttä jääminen on pieni suru siihen nähden että jos vaihtoehtoisesti olisi pilannut koko elämänsä antautumalla jollekin epäkiinnostavalla randommiehelle.

On tämä nuorten naisten ajattelutapa kummallinen. Eihän nyt kenenkään tarvitse täysin väärän ihmisen kanssa olla, mutta tuntuu siltä, että odotetaan vain jotain täydellisyyttä, ja jos sitä ei tule, niin ollaan sitten yksin. Ja siinä välissä on luultavasti ehditty ohittaa monta hyvää kumppania. 

Entisaikoina naiset onnistuivat ennen pitkää unohtamaan nämä haihattelut, mutta nykynaiset ovat niin tukevasti irti todellisuudesta, että oikein naurattaa.

Vanhanpiianvero pitäisi saada takaisin. Se voisi tuoda nuorille naisille järkeä päähän, kun mikään muu ei tuo.

Onko teidän miesten niin vaikea käsittää, ettei naisen ole mikään pakko löytää kumppania? Teille se pillu tuntuu olevan elämän tärkein asia, mutta teidän mulkku ei ole meille. Pitää olla todella hyvä yksilö, että miehestä on enemmän iloa kun vaivaa. Se muna ei tosiaan riitä, hyviä rakastajia on todella vähän. Suurin osa miehistä on surkeita tökkijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli pitäisikö minun alkaa seurustella säälistä jonkun miehen kanssa, vaikka en ole miehestä kiinnostunut enkä halua olla parisuhteessa kenenkään kanssa? Pitäisikö minun pilata oma elämäni, luopua arvostamastani vapaudesta ja yksityisyydestä, ettei jollekin minusta kiinnostuneelle random-miehelle tulisi paha mieli? Parisuhteen pitäisi perustua molempien osapuolten keskinäiseen sopimukseen haluta jakaa elämä toisen kanssa, eikä olla mitään hyväntekeväisyyttä, jossa toinen joutuu kärsimään ja feikkaamaan tunteitaan.

Pitäisi.

Hehkuta vain tuota vapauttasi, mutta älä tule sitten nelikymppisenä tänne itkemään, kuinka elämä meni ohi, eikä äidiksikään ehdi enää tulla jne.

Olet seonnut nyt lopullisesti.

Naista saattaa kyllä nelikymppisenä surettaa, jos elämä on mennyt ohi eikä ole ehtinyt tulla äidiksi jne.

MUTTA. Se on silti sata miljoona kertaa pienempi suru kuin se, jos on uhrannut koko elämänsä väärään mieheen, mieheen josta ei ole ollut alunperinkään kiinnostunut. Ilman äitiyttä jääminen on pieni suru siihen nähden että jos vaihtoehtoisesti olisi pilannut koko elämänsä antautumalla jollekin epäkiinnostavalla randommiehelle.

On tämä nuorten naisten ajattelutapa kummallinen. Eihän nyt kenenkään tarvitse täysin väärän ihmisen kanssa olla, mutta tuntuu siltä, että odotetaan vain jotain täydellisyyttä, ja jos sitä ei tule, niin ollaan sitten yksin. Ja siinä välissä on luultavasti ehditty ohittaa monta hyvää kumppania. 

Entisaikoina naiset onnistuivat ennen pitkää unohtamaan nämä haihattelut, mutta nykynaiset ovat niin tukevasti irti todellisuudesta, että oikein naurattaa.

Vanhanpiianvero pitäisi saada takaisin. Se voisi tuoda nuorille naisille järkeä päähän, kun mikään muu ei tuo.

Eli sä haluat palata aikaan jolloin naisen oli pakko ottaa joku mies? Ihan sama vaikka nainen inhoaisi miestä ja makaisi seksin aikana paikoillaan pää sivuun käännettynä. Tuollaisen parisuhteenko sä haluaisit?

Jos mies ei saa minua nauramaan, jää automaattisesti kaveri tasolle.

Onhan näitä muitakin syitä, mutta kun olen miettinyt mikä se yhteinen piirre näille muuten hyville miehille on jotka torjun, se on juurikin tämä huumorintaju. Ylipäätänsä myös näiden torjuttujen miehien kanssa minä joudun johtamaan keskustelua ja sosiaallista kanssakäymistä. En voi tuntea romanttista vetoa mieheen jota minun pitää johtaa.

Kaikkien naisten kohdalla tietty tämä ei mene näin, mutta uskaltaisin väittää, että aika monen kohdalla juurikin tämä, että mies on ikäänkuin "cheerleader" on turn off.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni mies tuntuu kuvittelevan, että sinkku nainen haluaisi löytää itselleen miehen ja haluaisi parisuhteen. Ja sitten ihmettelee, miksi kiinnostunut ja kiinnostava mies saa kaverikortin. Vaikka yhdessä oli mukavaa ja sitä "kemiaakin" oli. Omassa tuttavapiirissäni on kuitenkin paljon sellaisia naisia sinkkuina, jotka eivät halua mitään suhdetta tai miestä. He eivät todellakaan halua eikä kelpuuta mitään yhden yön panoa, mutta ei heitä mikään vakiintuminenkaan innosta. Heillä on paljon muuta mielenkiintoista elämässä, matkustelua ystävien kanssa, paljon harrastuksia, aktiivinen työura jne. He viihtyvät sinkkuina. Heistä moni on joskus aiemmin tullut petetyksi miehen taholta, eikä heitä enää kiinnosta sotkeutua kehenkään mieheen sen takia. Tai osalla joku edellinen mies on olettanut että nainen tekee kaikki kotityöt jne, eikä naista enää kiinnosta suhde yhdenkään miehen kanssa, koska koti on helpompi pitää kunnossa ja siistinä ilman miestä ja miehen aiheuttamia ylimääräisiä kotitöitä. Heillä kaikilla ok palkka omasta työstä, niin ei yhdenkään miehen rahatkaan kiinnosta. 

Minusta tuntuu, että nykyään se menee niin, että miehet haluavat parisuhteita, mutta naiset ei. Ainakin omassa ikäluokassani.

N37

Naiset eivät halua parisuhdetta, koska eivät nykyään tarvitse enää miestä juuri mihinkään muuhun kuin seksiin ja lasten siittäjäksi. Monella on hyvä työ tai runsaat tuet yhteiskunnalta, joten taloudellinen tilanne on turvattu. Yhteiskunta ei  enää ylenkatso yksinäistä sinkkunaista. Sitä jopa joissain piireissä ihannoidaan. Asunnon saa paremmalta paikalta kun sen ei tarvitse olla niin suuri (voi hassata pienen omaisuuden siihen Punavuoren siivouskomeroon). Irtoseksiä saa helposti lähes koska tahansa. Lasten isästäkin pääsee suht helposti eroon kun lapset on saatu kiitos Suomen erittäin liberaalien erolakien. Hyvällä tuurilla saa vielä reilut elarit lasten kasvattamiseen. Perinteiset miesten työt ovat myös "kadonneet" eli muuttuneet ammattilaisten tehtäviksi. Samalla tavalla nainen osaa ajaa auton autoliikkeeseen ja vinguttaa korttia kuin mies. Tämä johtaa siihen, että keskiverto kaupunkilaisnainen kelpuuttaa puolisokseen vain sellaisten miehen joka nostaa hänen omaa tasoaan (sosiaalinen, taloudellinen) selvästi eli käytännössä vain alfamiehet täyttävät nämä kriteerit.

Miehellä tilanne on juuri päinvastainen. Miehet joutuvat koko ajan ahtaammalle ja ainoa keino pärjätä tiukentuvassa kilpailussa on kouluttautua korkeasti (teoriassa mahdollista kaikille, käytännössä ei) ja viettää illat punttisalilla hikoilemassa ja sitten viikonloput kaikenmaailman kissanristiäisissä puolisoa metsästämässä. Mistä löydät puolison joka miellyttää silmää, haluaa tehdä lapset juuri sinun kanssasi ja hoitaa yhteistä kotia? Kun ottaa huomioon, että miesten kriteerit ovat alhaisemmat kuin naisilla niin voidaan nähdä keskivertomiesten olevan todella ahtaalla.

Hoitaa yhteistä kotia? Siinä syy joka estää parisuhteen naiseen. Nainen ei hae miehestä lasta itselleen vaan tasavertaista aikuista kumppania

Aika jännää, että nuo kotityöt ovat nykynaisille niin iso punainen vaate. Tutkimusten mukaan suomalaiset miehet tekevät paljon enemmän kotitöitä kuin muut eurooppalaiset (muista maista nyt puhumattakaan) miehet. Silti täällä suominaiset on itkemässä järveä täyteen kun joku edes mainitsee kotityöt. Ihan tiedoksi vaan että edellisessä suhteessani minä olin se joka suhteutettuna tein enemmän kotitöitä töiden lisäksi. Joo, en halua mitään "Sinkkuelämää" -sarjan vaimoa jonka koti on viikonlopun ryyppäysreissun jäljiltä sikolätti. Entä jos perheessä on lapsia?

Huvittaa aina Tinderissä ja nettitreffeillä naisten kuvailut hitaista ja rauhallisista sunnuntaiaamuista kotona. En oikein ymmärrä mitä naiset tuolla yrittävät viestittää...että ovat seksipetoja vai että ovat rentoja ja osaavat viettää laatuaikaa kotona...? Minä taas nauran ja ajattelen, että tulee naiselle pieni shokki ja hitaat sunnuntaiaamut jää historiaan kun perheeseen tulee lapsia. :D

Ootko varma että rauhallisista sunnuntaiaamuista puhuvat naiset haluavat lapsia? Itse rakastan rauhaa ja vapautta, joten ei tulisi pieneen mieleenkään pilata tätä hankkimalla kakaroita.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei saa minua nauramaan, jää automaattisesti kaveri tasolle.

Onhan näitä muitakin syitä, mutta kun olen miettinyt mikä se yhteinen piirre näille muuten hyville miehille on jotka torjun, se on juurikin tämä huumorintaju. Ylipäätänsä myös näiden torjuttujen miehien kanssa minä joudun johtamaan keskustelua ja sosiaallista kanssakäymistä. En voi tuntea romanttista vetoa mieheen jota minun pitää johtaa.

Kaikkien naisten kohdalla tietty tämä ei mene näin, mutta uskaltaisin väittää, että aika monen kohdalla juurikin tämä, että mies on ikäänkuin "cheerleader" on turn off.

Minulla myös samanlainen huumori ehdottomasti. Jos jonkun vitsit eivät naurata, on siinä kokonaisuudessa jotain sellaista joka hiertää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli pitäisikö minun alkaa seurustella säälistä jonkun miehen kanssa, vaikka en ole miehestä kiinnostunut enkä halua olla parisuhteessa kenenkään kanssa? Pitäisikö minun pilata oma elämäni, luopua arvostamastani vapaudesta ja yksityisyydestä, ettei jollekin minusta kiinnostuneelle random-miehelle tulisi paha mieli? Parisuhteen pitäisi perustua molempien osapuolten keskinäiseen sopimukseen haluta jakaa elämä toisen kanssa, eikä olla mitään hyväntekeväisyyttä, jossa toinen joutuu kärsimään ja feikkaamaan tunteitaan.

Pitäisi.

Hehkuta vain tuota vapauttasi, mutta älä tule sitten nelikymppisenä tänne itkemään, kuinka elämä meni ohi, eikä äidiksikään ehdi enää tulla jne.

Olet seonnut nyt lopullisesti.

Naista saattaa kyllä nelikymppisenä surettaa, jos elämä on mennyt ohi eikä ole ehtinyt tulla äidiksi jne.

MUTTA. Se on silti sata miljoona kertaa pienempi suru kuin se, jos on uhrannut koko elämänsä väärään mieheen, mieheen josta ei ole ollut alunperinkään kiinnostunut. Ilman äitiyttä jääminen on pieni suru siihen nähden että jos vaihtoehtoisesti olisi pilannut koko elämänsä antautumalla jollekin epäkiinnostavalla randommiehelle.

On tämä nuorten naisten ajattelutapa kummallinen. Eihän nyt kenenkään tarvitse täysin väärän ihmisen kanssa olla, mutta tuntuu siltä, että odotetaan vain jotain täydellisyyttä, ja jos sitä ei tule, niin ollaan sitten yksin. Ja siinä välissä on luultavasti ehditty ohittaa monta hyvää kumppania. 

Entisaikoina naiset onnistuivat ennen pitkää unohtamaan nämä haihattelut, mutta nykynaiset ovat niin tukevasti irti todellisuudesta, että oikein naurattaa.

Vanhanpiianvero pitäisi saada takaisin. Se voisi tuoda nuorille naisille järkeä päähän, kun mikään muu ei tuo.

Ai sua harmittaa kun naiset eivät enää alistu ja tyydy keskinkertaiseen tai huonoon? Olet esimerkkihenkilö sellaisesta johon ei kannata koskea pitkällä tikullaan. Onneksi nykynaisen ei tarvitse olla enää ostettavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli pitäisikö minun alkaa seurustella säälistä jonkun miehen kanssa, vaikka en ole miehestä kiinnostunut enkä halua olla parisuhteessa kenenkään kanssa? Pitäisikö minun pilata oma elämäni, luopua arvostamastani vapaudesta ja yksityisyydestä, ettei jollekin minusta kiinnostuneelle random-miehelle tulisi paha mieli? Parisuhteen pitäisi perustua molempien osapuolten keskinäiseen sopimukseen haluta jakaa elämä toisen kanssa, eikä olla mitään hyväntekeväisyyttä, jossa toinen joutuu kärsimään ja feikkaamaan tunteitaan.

Pitäisi.

Hehkuta vain tuota vapauttasi, mutta älä tule sitten nelikymppisenä tänne itkemään, kuinka elämä meni ohi, eikä äidiksikään ehdi enää tulla jne.

Olet seonnut nyt lopullisesti.

Naista saattaa kyllä nelikymppisenä surettaa, jos elämä on mennyt ohi eikä ole ehtinyt tulla äidiksi jne.

MUTTA. Se on silti sata miljoona kertaa pienempi suru kuin se, jos on uhrannut koko elämänsä väärään mieheen, mieheen josta ei ole ollut alunperinkään kiinnostunut. Ilman äitiyttä jääminen on pieni suru siihen nähden että jos vaihtoehtoisesti olisi pilannut koko elämänsä antautumalla jollekin epäkiinnostavalla randommiehelle.

On tämä nuorten naisten ajattelutapa kummallinen. Eihän nyt kenenkään tarvitse täysin väärän ihmisen kanssa olla, mutta tuntuu siltä, että odotetaan vain jotain täydellisyyttä, ja jos sitä ei tule, niin ollaan sitten yksin. Ja siinä välissä on luultavasti ehditty ohittaa monta hyvää kumppania. 

Entisaikoina naiset onnistuivat ennen pitkää unohtamaan nämä haihattelut, mutta nykynaiset ovat niin tukevasti irti todellisuudesta, että oikein naurattaa.

Vanhanpiianvero pitäisi saada takaisin. Se voisi tuoda nuorille naisille järkeä päähän, kun mikään muu ei tuo.

Olisipa minulle joku nuorena takonut päähän että ei ole pakko pariutua ja perustaa perhettä, ja yrittää sietää yhä kusipäisemmäksi muuttuvaa miestä hinnalla millä hyvänsä kun se perhe kerran oli perustettu. Olisi säästynyt niiiiiin paljolta pahalta. Minulla ei ole enää muuta kuin kaverikortteja, vahingosta viisastuneena.

Koska olen varattu. Sinkkuna jos näin kävi, niin mies ei osoittanut kiinnostustaan tarpeeksi selvästi.

Olen ollut varattuna viimeiset vuodet joten se ollut syynä useissa tapauksissa. Kahden tälläisen kanssa oikeasti ollaan kaverustuttu, enkä usko enää heillä olevan mitään takaa-ajatuksia

Vierailija kirjoitti:

Moni mies tuntuu kuvittelevan, että sinkku nainen haluaisi löytää itselleen miehen ja haluaisi parisuhteen. Ja sitten ihmettelee, miksi kiinnostunut ja kiinnostava mies saa kaverikortin. Vaikka yhdessä oli mukavaa ja sitä "kemiaakin" oli. Omassa tuttavapiirissäni on kuitenkin paljon sellaisia naisia sinkkuina, jotka eivät halua mitään suhdetta tai miestä. He eivät todellakaan halua eikä kelpuuta mitään yhden yön panoa, mutta ei heitä mikään vakiintuminenkaan innosta. Heillä on paljon muuta mielenkiintoista elämässä, matkustelua ystävien kanssa, paljon harrastuksia, aktiivinen työura jne. He viihtyvät sinkkuina. Heistä moni on joskus aiemmin tullut petetyksi miehen taholta, eikä heitä enää kiinnosta sotkeutua kehenkään mieheen sen takia. Tai osalla joku edellinen mies on olettanut että nainen tekee kaikki kotityöt jne, eikä naista enää kiinnosta suhde yhdenkään miehen kanssa, koska koti on helpompi pitää kunnossa ja siistinä ilman miestä ja miehen aiheuttamia ylimääräisiä kotitöitä. Heillä kaikilla ok palkka omasta työstä, niin ei yhdenkään miehen rahatkaan kiinnosta. 

Minusta tuntuu, että nykyään se menee niin, että miehet haluavat parisuhteita, mutta naiset ei. Ainakin omassa ikäluokassani.

N37

Tämä! Parisuhde vie paljon aikaa ja resursseja. Jos se on vain ok suhde, ei siitä välttämättä saa niin paljoa kuin mitä siihen pitää panostaa. Olen itsekin n37 ja jos joskus vielä seurustelen, niin miehen täytyy olla jotakin todella erityisen minulle sopivaa, jotain joka todella tuo elämääni sellaista sisältöä, jota siinä ei muutoin ole. Kaikki muut saavat kaverikortin.