Nainen, miksi annoit kiinnostuneelle miehelle kaverikorttia?

Koska olin juuri eronnut ja halusin olla jonkinaikaa itsekseni. Lisäksi kiinostuneita miehia oli useampikin, enkä halunnut tehdä hätäisiä päätöksiä.

Ei ollut tarpeeksi komea ja jännä

Ei vaan ollut kiinnostava siinä mielessä. Muuten ihan ok tyyppi.

Mutta oletko sinä saanut koskaan kaverikorttia? Tuntuuko sinusta epäreilulta, että kaverinainen ei anna? Mieti jos sinulla olisi kaveri, jonka mielestä sinä olet hänelle velkaa ja sun nyt vaan pitää antaa tai muuten olet kylmätunteinen idiootti.

En anna koskaan kaverikorttia minusta kiinnostuneelle miehelle, josta en ole itse kiinnostunut. 

Ällöttävä ajatus, että olisin seksuaalisesti jonkun kanssa, jota en rakasta. Siksi.

En ollut rakastunut häneen, ja haluan elää yksin.

Ei vaan kelpaa kaveruus, niin ei olla sitten ollenkaan tekemisissä, kun ei sitä uudelleen ja uudelleen yrittämistä tajua lopettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on jo moni sanonut, että kyse on kemioista eikä mistään yksittäisestä teosta, siis että miksi mies saa kaverikortin.

No ilmeisesti ap pyytää kuitenkin neuvoja, että mitä tehdä jotta ei saisi kaverikorttia.

Joten kerrotaas nyt vähän.. Mies saa minulta kaverikortin, jos on kiva, hauska ja hyvää seuraa, MUTTA juo liikaa tai liian usein, ei halua lapsia, ei halua sitä "naimisiin ja rivitalo ja kultainen noutaja" -unelmaa, on erittäin laiha eli BMI alle 20, on vielä kiinni eksässään, suhtautuu yleisesti ottaen naisiin jotenkin misogyynisellä tavalla, on hippimäinen tai vihervassari, tupakoi, on hyvin feminiininen olemukseltaan tai pukeutumiseltaan (silloin en nimittäin syty yhtään sängyssä). 

Pystyn hyvin pitämään kiinni noista kriteereistä, sillä olen aina löytänyt hyvin seuraa, joka täyttää nuo kaikki kriteerit. Ja sitäpaitsi, olen mieluummin yksin kuin joustan yhdestäkään noista kriteereistä, sillä viihdyn ja pärjään oikein hyvin yksin. 

Tämä viesti on hyvä esimerkki siitä, että puheissa nykyään saa olla juuri sellainen kuin haluaa, mutta käytännön elämässä tie nousee pystyyn, jos et ole perinteinen stereotyyppi. Tälläkin kertaa perinteinen maskuliinisuus on se sytyttäjä.

Vaikea kysymys pienen lapsen vanhemmalle. Kasvatanko pojasta oman itsensä, jolloin hän mahdollisesti marginalisoituu yhteiskunnassa, jos se oma itse sattuukin poikkeamaan perinteisestä voimakkaan miehen mallista? Vai kasvatanko kuitenkin vanhan liiton pojat eivät itke -mallilla, jolloin menestys elämässä maksimoituu?

Ja tuokin oli yhden naisen mielipide, ei yleistys. Hän kertoi vain omista toiveitaan ja kriteereistään. Itselleni esimerkiksi vihervassari joka ei halua lapsia, kultaista noutajaa ja rivaria olisi enemmän kuin kelvollinen. Hippimäinen ja laihakin saa olla, en valitse kumppaniani ulkonäön perusteella kuitenkaan. Misogyyni ei mulle tosin kelpaa edes kaveriksi.

Ap:lle vinkki; naist eivät ole syntyneet maailmaan siksi, että sinä voisit poimia heistä kiinnostavimman, ja olla äimän käkenä kun hän ei olekaan kiinnostunut sinusta vaika mitä tekisit.

Ajatteleppa naista jota et missään nimessä kelpuuttaisi itsellesi, esimerkiksi joku 58-v ikänsä juonut pubiruusu, ja mieti mitä vastaisit hänelle kun hän kysyisi sinulta mitä hän voisi tehdä toisin että olisit kiinnostunut.

Niinpä.

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa kun punavihreät ja nirsot ikusinkut kantakapungista kiehuvat kärmeissään kun alfamiehiä ei tapahtele syliin vaikka on hömppätutkinto käsilaukussa, asunto trendikkäällä alueella ja kissa kotona.

Olen kuvailusi mukainen nainen. Mielestäsi minun pitäisi olla erilainen, jotta saisin suhteen, jota en edes halua?

Olen jo lisääntymisiän ohittanut ja elämässäni on riittänyt miehiä, jotka ovat kertoneet millainen minun pitäisi olla, jotta kelpaisin miehille muutenkin kuin fyysiseltä olemukseltani. Harva on kysynyt samaa itseltään, vaikka he sitä suhdetta ovat tulleet tyrkyttämään.

Ehkä jotkut miehet valitsevat opiskelu- ja asuinpaikkansa sen mukaan, mikä houkuttaisi toista sukupuolta. Mikset siis sinäkin muuttaisi kantakaupunkiin? Voisit saada suhteen, jossa asutaan erillään, mutta lähekkäin. Tällainen hyvä suhde oli minullakin, mutta päättyi kun miehelle tuli vauvakuume.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi ns. friendzonetin miehen, koska olin vielä niin rikki edellisestä suhteesta. Aika ei ollut oikea, vaikka mies oli ja on edelleen todella kiinnostunut. Tiesin, että minun täytyy kuitenkin ensin olla sinut itseni kanssa.

Kerroin asian toki miehellekin ja hän ymmärsi asian hyvin, niin ainakin sanoi. Katsotaan, friendzonetetaanko minut kun aion pian palata tämän luo. Haavat on nuoltu ja nyt on innostustakin. Hyväksyn kuitenkin riskin, ettei miestä enää innosta :)

Toivottavasti mies friendzonettaa sinut. Hyvä suhde ei kysy sopivaa hetkeä.

Väärin. Hyvä suhde edellyttää, että kummatkin osaavat ottaa vastuun elämästään ja tunteistaan, osaavat olla rehellisiä. Suhteesta toiseen hyppääminen ja omien ongelmien välttely/toisen niskaan kaataminen, kaikki mulle heti-mentaliteetti, eivät vastaa hyvän suhteen edellytyksiä.

No kaverikorttia olen antanut, jos ei vaan kiinnosta parisuhdemielessä. Sitä kiinnostusta kun ei voi taikoa mitenkään.

Ei se tarkoita sitä, että miehessä olisi jotain vikaa!

Vierailija kirjoitti:

Mikä miehessä oli vialla? Mitä mies voisi tehdä paremmin?

Hänessä ei ollut vikaa, eikä hän olisi voinut tehdä asialle mitään. Hän oli siisti ja ihan ok näköinen, elämänhallinta kohdallaan, arvot kohdallaan. Ei vaan ollut minun tyyppiä, enkä tuntenut vetoa häneen siinä mielessä, eli siis fyysinen vetovoima puuttui minun puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni mies tuntuu kuvittelevan, että sinkku nainen haluaisi löytää itselleen miehen ja haluaisi parisuhteen. Ja sitten ihmettelee, miksi kiinnostunut ja kiinnostava mies saa kaverikortin. Vaikka yhdessä oli mukavaa ja sitä "kemiaakin" oli. Omassa tuttavapiirissäni on kuitenkin paljon sellaisia naisia sinkkuina, jotka eivät halua mitään suhdetta tai miestä. He eivät todellakaan halua eikä kelpuuta mitään yhden yön panoa, mutta ei heitä mikään vakiintuminenkaan innosta. Heillä on paljon muuta mielenkiintoista elämässä, matkustelua ystävien kanssa, paljon harrastuksia, aktiivinen työura jne. He viihtyvät sinkkuina. Heistä moni on joskus aiemmin tullut petetyksi miehen taholta, eikä heitä enää kiinnosta sotkeutua kehenkään mieheen sen takia. Tai osalla joku edellinen mies on olettanut että nainen tekee kaikki kotityöt jne, eikä naista enää kiinnosta suhde yhdenkään miehen kanssa, koska koti on helpompi pitää kunnossa ja siistinä ilman miestä ja miehen aiheuttamia ylimääräisiä kotitöitä. Heillä kaikilla ok palkka omasta työstä, niin ei yhdenkään miehen rahatkaan kiinnosta. 

Minusta tuntuu, että nykyään se menee niin, että miehet haluavat parisuhteita, mutta naiset ei. Ainakin omassa ikäluokassani.

N37

Naiset eivät halua parisuhdetta, koska eivät nykyään tarvitse enää miestä juuri mihinkään muuhun kuin seksiin ja lasten siittäjäksi. Monella on hyvä työ tai runsaat tuet yhteiskunnalta, joten taloudellinen tilanne on turvattu. Yhteiskunta ei  enää ylenkatso yksinäistä sinkkunaista. Sitä jopa joissain piireissä ihannoidaan. Asunnon saa paremmalta paikalta kun sen ei tarvitse olla niin suuri (voi hassata pienen omaisuuden siihen Punavuoren siivouskomeroon). Irtoseksiä saa helposti lähes koska tahansa. Lasten isästäkin pääsee suht helposti eroon kun lapset on saatu kiitos Suomen erittäin liberaalien erolakien. Hyvällä tuurilla saa vielä reilut elarit lasten kasvattamiseen. Perinteiset miesten työt ovat myös "kadonneet" eli muuttuneet ammattilaisten tehtäviksi. Samalla tavalla nainen osaa ajaa auton autoliikkeeseen ja vinguttaa korttia kuin mies. Tämä johtaa siihen, että keskiverto kaupunkilaisnainen kelpuuttaa puolisokseen vain sellaisten miehen joka nostaa hänen omaa tasoaan (sosiaalinen, taloudellinen) selvästi eli käytännössä vain alfamiehet täyttävät nämä kriteerit.

Miehellä tilanne on juuri päinvastainen. Miehet joutuvat koko ajan ahtaammalle ja ainoa keino pärjätä tiukentuvassa kilpailussa on kouluttautua korkeasti (teoriassa mahdollista kaikille, käytännössä ei) ja viettää illat punttisalilla hikoilemassa ja sitten viikonloput kaikenmaailman kissanristiäisissä puolisoa metsästämässä. Mistä löydät puolison joka miellyttää silmää, haluaa tehdä lapset juuri sinun kanssasi ja hoitaa yhteistä kotia? Kun ottaa huomioon, että miesten kriteerit ovat alhaisemmat kuin naisilla niin voidaan nähdä keskivertomiesten olevan todella ahtaalla.

"...miellyttää silmää, haluaa tehdä lapset juuri sinun kanssasi ja hoitaa yhteistä kotia?"

Tässä lauseessa on ongelman ydin. Näiden miesten kriteerit naiselle ovat a) kauneus b) halu hankkia lapsia c) kodinhoito. Yhä harvempi nainen haluaa nykyään miehen, jota kiinnostaa nämä kolme asiaa enemmän kuin naisen persoona, ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Mikä miehessä oli vialla? Mitä mies voisi tehdä paremmin?

Kaverikortilla pääsee helpoimmin eroon ahdistelevasta tampiosta joka ei ymmärrä miksi ei kelvannutkaan. : )

Mä en ikinä tietoisesti anna mitään kaverikorttia, vaan jos mies ei osoita kiinnostusta, oletan, ettei hän ole kiinnostunut minussa muussa kuin kaverimielessä ja sillä mennään sitten. Jos hän taas osaa selkeästi osoittaa kiinnostuksensa ja tehdä aloitteen, osaan kyllä sanoa ei, mikäli ei kiinnosta.

Isompi ongelma on mielestäni se, että miehet jäävät itse roikkumaan kaveriksi vaikka toivovat muuta ilman, että minulla on harmainta aavistustakaan heidän kiinnostuksestaan. Sitten avaudutaan vuosien päästä kännissä jotain sekavaa ihastuksista, siitä "miksei meistä ikinä tullut mitään" ja muuta vastaavaa. Tai lopetetaan yhteydenpito kun oma parisuhdestatus muuttuu sinkusta varatuksi.

Musta on toki hyvä, että tutustuu vähän ensin kaveripohjalta jotta tietää onko kiinnostunut, mutta sellaista kuukausien-vuosien roikkumista en ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo kaverikortti on itse asiassa aika ärsyttävä vastaus vakavissaan tehtyihin romanttisiin/seksuaalisiin parisuhteen luomiseksi tähtääviin lähestymisyrityksiin! Sanokaa naiset mielummin suoraan joko "ei kiitos" tai "ei kiitos, painu helve*iin" ja jättäkää ne teennäiset lohdutuspalkinnon omaiset kaveripuheet tästä tilanteesta pois!

t. mies

Mä en tuolla tavalla saisi parisuhdetta koskaan. Olen hitaasti lämpiävä ihminen, ja haluan tutustua toiseen ennen romanttista tai seksuaalista läheisyyttä. Jos mies ei ole minusta kiinnostunut ystävänä, on parisuhteen muodostuminen minulle mahdotonta, koska mä haluan että kumppanini on paitsi rakastajani ja rakastettuni, myös ystäväni. En ole koskaan ymmärtänyt miehiä, jotka sanovat etteivät tee mitään naisen ystävyydellä. Mitä he sitten haluavat? Panopuuta jonka kanssa ei ole mitään yhteistä enää sitten kun ensihuuma haihtuu ja arjen kiireet ja stressi verottavat voimia?

Ruotsissa nuoret miehet jakaa vain ja ainoastaan kaveri kortteja, sama on Japaissa, EIVÄT siis halua enää ikivanhaa tradiota jossa valitaan aluksiu yksi ja yritetään olla sen kanssa koko elämä.

Suomessa, kyselyjen mukaan, kukaan eronnut koulutettu mies jolla lapset on muuttaneet pois, ei halua uudelleen naimisiin tai uusperheeseen. Uusperheen valitsee vain luuserit tai ne joilla on itselläkin on vielä lapsia...näin jos uskomme tilastoja

Aika muuttuu... tulevasuudessa kaikki, tai lähes kaikki, on friendzonella

Miksi jotain kaverikortteja? Tapaukset, missä on tunnetto pidempään ja toisella lempi roihahtanut on jotenkin ymmärrettävää, että pyydetään olemaan vain kaveraita. Mutta sitten lyhyemmät tapailut? Miksi ei voi todeta suoraan, että sori, ei kiinnosta, parempi, ettei enää olla yhteyksissä. Parempi vetäistä se laastari irti äkkiä, kuin hiljaa nitkutellen. Omalla kohdallani, kun joku nainen on tehnyt selväksi, että on kiinnostunut, mutta itse en, olen aika suoraviivaisesti ilmoittanut, että ei kiinnosta, enkä ole mitään kaverhöpinöitä edes aloittanut. Turha roikottaa toista siinä vieressä, kun se toinen hyvin usein kuitenkin saatta toivoa jotain enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Nykyiselle poikaystävälle tarjoilin kaverikorttia, koska olen sitoutumiskammoinen, mikä aiheuttaa sen että tietäessäni miehen olevan ihastunut, blokkaan koko tyypin automaattisesti. Suurin virhe tässä kohtaa mieheltä on vain todeta, että "ei väkisin", ja jatkaa matkaa. Poikaystävä oli sinnikäs ja sai minut lopulta sulamaan. Eikä siihen mennyt mitään kuukausia edes, että se tapahtui.

Muistan ikuisesti, kun mies lupasi jättää minut rauhaan, ja huokaisin sitoutumiskammoissani helpotuksesta. Mitä vielä, viestiähän sieltä tuli heti perään. No taas se lupasi jättää rauhaan, mutta ei taaskaan jättänyt :-D Se oli hieman epäonnistunut "ero" se :) Hyvä niin, näin myöhemmin ajateltuna.

Minulle kävi samoin. En halunnut seurustella ja vielä vähemmän suhdetta, joten kaikki tuttavuuteen tulleet tyypit päätyi suoraan friendzonelle. Yleensä en edes kauhean mielellään kaveeraannut miesten kanssa, jotten vahingossakaan antaisi olettaa yhtään mitään enempää. Yhdessä harjoittelupaikassa sitten tutustuin erääseen saman alan opiskelijaan, joka oli mukava ja komea. Työskenneltiin paljon yhdessä ja itsekkään en ollut niin tyly ja pidättyväinen kuin tavallisesti, koska tiesin hänellä olevan tyttöystävän. Ylläri, ylläri yksi kerta tämä tyyppi vaan tarttui kiinni ja pussasi ja sanoi haluavansa olla mun kanssa. Eka reaktioni oli, että wtf, mutta kyllä hän muutamassa viikossa luikerteli tiensä mun sänkyyni. Ollaan oltu pitkään naimissa ja meillä on kolme lasta. Jokainen chaanssi on mahdollisuus vai miten se meni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asunnon saa paremmalta paikalta kun sen ei tarvitse olla niin suuri (voi hassata pienen omaisuuden siihen Punavuoren siivouskomeroon). 

Hah. Et taida itse oikein olla perillä asuntomarkkinoista? Kyllä pienemmät asunnot ovat neliöhinnaltaan kalliimpia. Kalliimmalle paikalle pääsee asumaan jos maksajia on kaksi, vaikka tarvittaisiinkin isompi asunto.  

Mitä se muuten sinun napaasi kutittaa missä joku haluaa asua? Noin  ärsyttävän asenteen omaavalle miehelle en kyllä antaisi "edes" kaverikorttia.

Pienemmät asunnot ovat neliöhinnaltaan kalliimpia, mutta isompi asunto samalla alueella on aina absoluuttisesti kalliimpi. Nykyaikana nainen voi olla se suhteen paremmin tienaava osapuoli, joten parisuhde ei aina tarkoita parempaa elintasoa naiselle

Minua huvittaa se, että naiset ovat valmiita maksamaan ihan uskomattomia summia vain sen takia, jotta pääsevät kaupungin "sykkeeseen" brunssipaikkojen, kahviloiden ja shoppailupaikkojen ääreen. Kuvaavaa oli kun kävin kuluneella viikolla spora-ajelulla kantakaupungissa, niin se kulkuneuvo oli täynnä nuoria kauniita naisia. Omassa Uudellamaalla sijaitsevassa kotikaupungissa joukkoliikenteen kulkuvälineissä ei kovin montaa nuorta naista näy. Tuntuu että kaikki 20-35 vuotiaat naiset haluavat tunkea asumaan Stadin kantakaupunkiin hinnalla millä hyvänsä. Onko sitten ihme jos sinne ei mahdu miehiä tai he asuvat vähän kauempana? Kauhea parku kun miehiin ei törmää missään?

Klassikkoainesta. :,D Näen jo otsikot: "miehet eivät mahdu kantakaupunkiin, koska naiset ovat asuttaneet sen jo!"

Ylipäätään viesti on tahattoman koominen mielensäpahoitus. Hirveästi huvittaa (=v-tuttaa) kun nuoret, kauniit naiset haluavat asua missä nyt sitten haluavatkin, ja se ei ole juuri kyseisen miehen henkilökohtaisesti preferoima alue.  VÄÄRYYS! IHMISET VALITSEVAT ASUINPAIKKANSA OMAN MIELENSÄ EIVÄTKÄ JUURI SINUN MIELESI MUKAAN! 

Onneksi olen jo yli 40-vuotias, niin ketään ei kiinnosta asuinpaikkani pätkän vertaa. :) En toisaalta epäile, etteikö tämän järjen jättiläisen SÄÄNNÖISSÄ ole minullekin se juuri tätä yksilöä miellyttävä tapa elää ja olla...