Onko muita, joiden vanhemmat ovat erollaan huonontaneet/pilanneet teidän elämänne?

Mutt minä en tiennyt, että kukaan oli huolissaan, eli minulle vain äiti kertoi, että minä olen paska ja sai ehkä vain vettä myllyynsä kun muut sukulaiset olivat huolissaan, en tiedä. Kukaan ei tukenut häntä, mutta kun ei saanut! Ei myöskään apua hakenut! Syytti vain minua tilanteista ja kaikesta. Minun syyni, ettei äitiys menekään kuin Strömsössä.

ap

Siis että kun hänen äitydessään oli kupruja niin se oli minun syyni.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta sen sijaan se syyti vihansa minuun. Aina oli syytä. Milloin en ollut tehnyt sitä, milloin tätä. Viha saattoi kummuta hänestä itsestään, mutta sen syylliseksi laitettiin minut.

ap

Olisihan munkin äitini voinut erota, ja sitä häneltä usein pyysinkin. Ei eronnut vaan huusi ja raivoili, usein myös mulle. En syytä häntä tästä enää vaan ymmärrän, että hän eli voimakkaassa ympäristön paineessa eikä siksi uskaltanut lähteä.

Vaikuttaa siltä, että haluat vain pitää vihastasi kiinni. Se on ihan ok, mutta pilaat sillä vain oman elämäsi.

Uskoitko, että olit syyllinen hänen vihaansa sinua kohtaan? Se paska, jona hän antoi sinun tuntea itsesi olevan? Vai etkö tuntenut olevasi paska, koska hän sanoi niin? No, mitä sä sitten alat mua neuvomaan? Luuletko tajuavasi mitään siitä, mitä mä olen saanut kestää? Sulla oli sentään isä paikalla, ehkä siksi et uskonut olleesi se mätäpääpaska, joksi äitisi sinut alensi, miten on?

ap

Niin, mulla oli huutavan ja raivoavan äidin lisäksi juova ja aggressiivinen isä. Ei siinä tukea saanut keneltäkään, olin parikymppisenä melkoinen ihmisraunio. Mutta päätin kääntää elämäni suunnan ja onnistuin siinä.

Kuten jo sanoin, sulla on täysi vapaus pitää kiinni vihastasi. Jos et ole vielä valmis päästämään siitä irti, niin ei sun sitä tarvitse yrittääkään. Kerroinpahan vain oman kokemukseni siitä mitä tapahtuu, kun on valmis antamaan menneisyydelle anteeksi: se muuttaa nykyistä ja tulevaa paljon parempaan suuntaan.

Mitä sitäpaitsi tarkoittaa vihasta irtipäästäminen? Sitäkö, että vihdoinkin ymmärtää tunteittensa miestään kohti sisältävän vihaa eikä enää piilota sitä itseltään, ole tajuamatta tätä?

ap

Vihasta irtipäästäminen tarkoittaa sitä, että ymmärtää asioiden suuremman kuvan ja pystyy antamaan anteeksi niille, jotka ovat sua kaltoinkohdelleet. Kuten tuossa edellä hyvin sanottiinkin, ihmiset toimivat väärin ymmärtämättömyyttään ja tietämättömyyttään. Siksi, kun heillä ei oo keinoja parempaan. Mutta ei tätä anteeksi antamista voi eikä tarvitse pakottaa. Se tulee sitten, kun on siihen valmis. On ihan ok tuntea vihaa, ja sekin vaihe täytyy käydä läpi. Mutta niille, jotka ovat valmiita päästämään siitä irti, haluan vain sanoa: te pystytte siihen. Ja tulette olemaan kaiken kokemanne jälkeen harvinaisen ymmärtäviä ja viisaita ihmisiä!

Mun äiti ei ole toiminut ymmärtämättömyyttään. Jos lapsi, isoäiti (anoppi) ja lapsen isä sanovat hänelle asioita, miten ne ovat ja miten hänen pitäisi toimia lapsen parhaaksi, eikä silti usko, niin on kyllä aivan tahallaan jatkanut lapsensa satuttamista, kun ei ole hetkeäkään uskonut, että kyllä, hänessä on vikaa, jos ei kukaan hyväksy häntä!!!! Silti minut jätettiin hänelle, koska milläs isä olisi minut äidiltä saanut?

ap

Ymmärtämättömyydellä tarkoitan sitä, ettei näe eikä sisäistä tekojensa syitä ja seurauksia. Jos sun äitisi olisi päässyt vaikka hetkeksi sun pääsi sisään ja itse kokenut sen kivun ja tuskan, mitä aiheutti, hän olisi muuttanut käytöstään. Valitettavasti elämä ei mee niin ja kaltoinkohtelijat havahtuu omaan käytökseensä vasta sitten, kun joutuvat itse siihen kärsijän rooliin. Jotkut eivät joudu siihen koskaan vaan porskuttavat läpi elämän muita satuttaen. Tämän ei kuitenkaan tarvi antaa vaikuttaa itseen ja omaan käytökseen.

Mä opettelin vetämään terveet rajat ja jätin elämästäni ulkopuolelle ne ihmiset, jotka mua satuttivat. Kävin terapiassa ja sain keinoja vihasta irtipäästämiseen. Lakkasin olemasta uhri ja aloin järjestelmällisesti muuttaa elämäni suuntaa. Annoin vanhemmilleni anteeksi, mutta välit ovat nykyään vähän etäiset. Ei riitoja, ei satuttamista enää. Enkä myöskään laita tätä käytöstä lapsilleni eteenpäin, kun terapeutin opastuksella opin vihdoin aikuisena, miten esim. riidellään rakentavasti. Näihin asioihin löytyy ammattiapua, ja se kannattaa hyödyntää. Omakin elämä kevenee kummasti, kun voi jatkaa iloisena eteenpäin ilman vihan ja katkeruuden taakkoja.

Äidin oma äiti oli jo kuollut ennen kuin mä synnyin. Tältä ois kaivannut tukea kuulemma, mutta hirvittääkin ajatella, jos se tuki mitä kaipasi ois ollut sitä, että ne naiset sitten ois yhdessä koittaneet saada mua uskomaan, että olen ihan kelvoton isääni tullut aivoton ja käytöstavaton hirviö.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta sen sijaan se syyti vihansa minuun. Aina oli syytä. Milloin en ollut tehnyt sitä, milloin tätä. Viha saattoi kummuta hänestä itsestään, mutta sen syylliseksi laitettiin minut.

ap

Olisihan munkin äitini voinut erota, ja sitä häneltä usein pyysinkin. Ei eronnut vaan huusi ja raivoili, usein myös mulle. En syytä häntä tästä enää vaan ymmärrän, että hän eli voimakkaassa ympäristön paineessa eikä siksi uskaltanut lähteä.

Vaikuttaa siltä, että haluat vain pitää vihastasi kiinni. Se on ihan ok, mutta pilaat sillä vain oman elämäsi.

Uskoitko, että olit syyllinen hänen vihaansa sinua kohtaan? Se paska, jona hän antoi sinun tuntea itsesi olevan? Vai etkö tuntenut olevasi paska, koska hän sanoi niin? No, mitä sä sitten alat mua neuvomaan? Luuletko tajuavasi mitään siitä, mitä mä olen saanut kestää? Sulla oli sentään isä paikalla, ehkä siksi et uskonut olleesi se mätäpääpaska, joksi äitisi sinut alensi, miten on?

ap

Niin, mulla oli huutavan ja raivoavan äidin lisäksi juova ja aggressiivinen isä. Ei siinä tukea saanut keneltäkään, olin parikymppisenä melkoinen ihmisraunio. Mutta päätin kääntää elämäni suunnan ja onnistuin siinä.

Kuten jo sanoin, sulla on täysi vapaus pitää kiinni vihastasi. Jos et ole vielä valmis päästämään siitä irti, niin ei sun sitä tarvitse yrittääkään. Kerroinpahan vain oman kokemukseni siitä mitä tapahtuu, kun on valmis antamaan menneisyydelle anteeksi: se muuttaa nykyistä ja tulevaa paljon parempaan suuntaan.

Mitä sitäpaitsi tarkoittaa vihasta irtipäästäminen? Sitäkö, että vihdoinkin ymmärtää tunteittensa miestään kohti sisältävän vihaa eikä enää piilota sitä itseltään, ole tajuamatta tätä?

ap

Vihasta irtipäästäminen tarkoittaa sitä, että ymmärtää asioiden suuremman kuvan ja pystyy antamaan anteeksi niille, jotka ovat sua kaltoinkohdelleet. Kuten tuossa edellä hyvin sanottiinkin, ihmiset toimivat väärin ymmärtämättömyyttään ja tietämättömyyttään. Siksi, kun heillä ei oo keinoja parempaan. Mutta ei tätä anteeksi antamista voi eikä tarvitse pakottaa. Se tulee sitten, kun on siihen valmis. On ihan ok tuntea vihaa, ja sekin vaihe täytyy käydä läpi. Mutta niille, jotka ovat valmiita päästämään siitä irti, haluan vain sanoa: te pystytte siihen. Ja tulette olemaan kaiken kokemanne jälkeen harvinaisen ymmärtäviä ja viisaita ihmisiä!

Mun äiti ei ole toiminut ymmärtämättömyyttään. Jos lapsi, isoäiti (anoppi) ja lapsen isä sanovat hänelle asioita, miten ne ovat ja miten hänen pitäisi toimia lapsen parhaaksi, eikä silti usko, niin on kyllä aivan tahallaan jatkanut lapsensa satuttamista, kun ei ole hetkeäkään uskonut, että kyllä, hänessä on vikaa, jos ei kukaan hyväksy häntä!!!! Silti minut jätettiin hänelle, koska milläs isä olisi minut äidiltä saanut?

ap

Ymmärtämättömyydellä tarkoitan sitä, ettei näe eikä sisäistä tekojensa syitä ja seurauksia. Jos sun äitisi olisi päässyt vaikka hetkeksi sun pääsi sisään ja itse kokenut sen kivun ja tuskan, mitä aiheutti, hän olisi muuttanut käytöstään. Valitettavasti elämä ei mee niin ja kaltoinkohtelijat havahtuu omaan käytökseensä vasta sitten, kun joutuvat itse siihen kärsijän rooliin. Jotkut eivät joudu siihen koskaan vaan porskuttavat läpi elämän muita satuttaen. Tämän ei kuitenkaan tarvi antaa vaikuttaa itseen ja omaan käytökseen.

Mä opettelin vetämään terveet rajat ja jätin elämästäni ulkopuolelle ne ihmiset, jotka mua satuttivat. Kävin terapiassa ja sain keinoja vihasta irtipäästämiseen. Lakkasin olemasta uhri ja aloin järjestelmällisesti muuttaa elämäni suuntaa. Annoin vanhemmilleni anteeksi, mutta välit ovat nykyään vähän etäiset. Ei riitoja, ei satuttamista enää. Enkä myöskään laita tätä käytöstä lapsilleni eteenpäin, kun terapeutin opastuksella opin vihdoin aikuisena, miten esim. riidellään rakentavasti. Näihin asioihin löytyy ammattiapua, ja se kannattaa hyödyntää. Omakin elämä kevenee kummasti, kun voi jatkaa iloisena eteenpäin ilman vihan ja katkeruuden taakkoja.

Avan naurettava lause tämä "tämän ei kuitenkaan tarvitse antaa vaikuttaa itseen ja omaan käytökseen" Tajuatko, miten naurettava lause se on? Jos puhut vaikkapa minusta, joka jäin 2,5-vuotiaana äitini kanssa kahden. Niin eikö pikku-minä nyt vain osannut olla antamatta sen vaikuttaa, oliko pikku-minä nyt siis aivan paska kun ohhhoh, annoin kyllä todellakin vaikuttaa? Eli ayytätkö sä sittenkin loppujenlopuksi minua tästä, mitä? Saatanan idiootti. Kyllä, olen vihainen, en sulle.

ap

Syytätte 2,5-vuotiasta siitä, että onkin antanut häiriintyneen käytöksen vaikuttaa itseensä ja käytökseensä! Läpy läpy mutta kyllä mä tän teistä tiesinkin, alempiarvoiset kusipäät. Mä en ikinä tekis niin, koska mä tiedän mitä se on.

ap

Miten 2,5-vuotias siitä eteenpäin onkin antanut oman tasapainoisen kasvunsa häiriintyä! Herran jestas!

ap

Sinä pilaat lastesi elämän, ap. Erositpa tai et. Toivottavasti mies tajuaa pian häipyä lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta sen sijaan se syyti vihansa minuun. Aina oli syytä. Milloin en ollut tehnyt sitä, milloin tätä. Viha saattoi kummuta hänestä itsestään, mutta sen syylliseksi laitettiin minut.

ap

Olisihan munkin äitini voinut erota, ja sitä häneltä usein pyysinkin. Ei eronnut vaan huusi ja raivoili, usein myös mulle. En syytä häntä tästä enää vaan ymmärrän, että hän eli voimakkaassa ympäristön paineessa eikä siksi uskaltanut lähteä.

Vaikuttaa siltä, että haluat vain pitää vihastasi kiinni. Se on ihan ok, mutta pilaat sillä vain oman elämäsi.

Uskoitko, että olit syyllinen hänen vihaansa sinua kohtaan? Se paska, jona hän antoi sinun tuntea itsesi olevan? Vai etkö tuntenut olevasi paska, koska hän sanoi niin? No, mitä sä sitten alat mua neuvomaan? Luuletko tajuavasi mitään siitä, mitä mä olen saanut kestää? Sulla oli sentään isä paikalla, ehkä siksi et uskonut olleesi se mätäpääpaska, joksi äitisi sinut alensi, miten on?

ap

Niin, mulla oli huutavan ja raivoavan äidin lisäksi juova ja aggressiivinen isä. Ei siinä tukea saanut keneltäkään, olin parikymppisenä melkoinen ihmisraunio. Mutta päätin kääntää elämäni suunnan ja onnistuin siinä.

Kuten jo sanoin, sulla on täysi vapaus pitää kiinni vihastasi. Jos et ole vielä valmis päästämään siitä irti, niin ei sun sitä tarvitse yrittääkään. Kerroinpahan vain oman kokemukseni siitä mitä tapahtuu, kun on valmis antamaan menneisyydelle anteeksi: se muuttaa nykyistä ja tulevaa paljon parempaan suuntaan.

Mitä sitäpaitsi tarkoittaa vihasta irtipäästäminen? Sitäkö, että vihdoinkin ymmärtää tunteittensa miestään kohti sisältävän vihaa eikä enää piilota sitä itseltään, ole tajuamatta tätä?

ap

Vihasta irtipäästäminen tarkoittaa sitä, että ymmärtää asioiden suuremman kuvan ja pystyy antamaan anteeksi niille, jotka ovat sua kaltoinkohdelleet. Kuten tuossa edellä hyvin sanottiinkin, ihmiset toimivat väärin ymmärtämättömyyttään ja tietämättömyyttään. Siksi, kun heillä ei oo keinoja parempaan. Mutta ei tätä anteeksi antamista voi eikä tarvitse pakottaa. Se tulee sitten, kun on siihen valmis. On ihan ok tuntea vihaa, ja sekin vaihe täytyy käydä läpi. Mutta niille, jotka ovat valmiita päästämään siitä irti, haluan vain sanoa: te pystytte siihen. Ja tulette olemaan kaiken kokemanne jälkeen harvinaisen ymmärtäviä ja viisaita ihmisiä!

Mun äiti ei ole toiminut ymmärtämättömyyttään. Jos lapsi, isoäiti (anoppi) ja lapsen isä sanovat hänelle asioita, miten ne ovat ja miten hänen pitäisi toimia lapsen parhaaksi, eikä silti usko, niin on kyllä aivan tahallaan jatkanut lapsensa satuttamista, kun ei ole hetkeäkään uskonut, että kyllä, hänessä on vikaa, jos ei kukaan hyväksy häntä!!!! Silti minut jätettiin hänelle, koska milläs isä olisi minut äidiltä saanut?

ap

Ymmärtämättömyydellä tarkoitan sitä, ettei näe eikä sisäistä tekojensa syitä ja seurauksia. Jos sun äitisi olisi päässyt vaikka hetkeksi sun pääsi sisään ja itse kokenut sen kivun ja tuskan, mitä aiheutti, hän olisi muuttanut käytöstään. Valitettavasti elämä ei mee niin ja kaltoinkohtelijat havahtuu omaan käytökseensä vasta sitten, kun joutuvat itse siihen kärsijän rooliin. Jotkut eivät joudu siihen koskaan vaan porskuttavat läpi elämän muita satuttaen. Tämän ei kuitenkaan tarvi antaa vaikuttaa itseen ja omaan käytökseen.

Mä opettelin vetämään terveet rajat ja jätin elämästäni ulkopuolelle ne ihmiset, jotka mua satuttivat. Kävin terapiassa ja sain keinoja vihasta irtipäästämiseen. Lakkasin olemasta uhri ja aloin järjestelmällisesti muuttaa elämäni suuntaa. Annoin vanhemmilleni anteeksi, mutta välit ovat nykyään vähän etäiset. Ei riitoja, ei satuttamista enää. Enkä myöskään laita tätä käytöstä lapsilleni eteenpäin, kun terapeutin opastuksella opin vihdoin aikuisena, miten esim. riidellään rakentavasti. Näihin asioihin löytyy ammattiapua, ja se kannattaa hyödyntää. Omakin elämä kevenee kummasti, kun voi jatkaa iloisena eteenpäin ilman vihan ja katkeruuden taakkoja.

Avan naurettava lause tämä "tämän ei kuitenkaan tarvitse antaa vaikuttaa itseen ja omaan käytökseen" Tajuatko, miten naurettava lause se on? Jos puhut vaikkapa minusta, joka jäin 2,5-vuotiaana äitini kanssa kahden. Niin eikö pikku-minä nyt vain osannut olla antamatta sen vaikuttaa, oliko pikku-minä nyt siis aivan paska kun ohhhoh, annoin kyllä todellakin vaikuttaa? Eli ayytätkö sä sittenkin loppujenlopuksi minua tästä, mitä? Saatanan idiootti. Kyllä, olen vihainen, en sulle.

ap

Tuo kirjoittamani neuvo oli tarkoitettu aikuisille samoja tunteita läpikäyville ihmisille. Ei tietenkään lapsi mahda tuollaisille tilanteille mitään, mutta on mahdollista vielä aikuisena korjata näitä jälkiä ja siten muuttaa itse tulevaisuuttaan. En syytä sua mistään vaan oon jo monta kertaa sanonut, että sä saat ihan vapaasti tuntea vihaa. Se on ihan tarpeellinen vaihe myös tässä asioiden käsittelyssä.

En ota sun haukkumisia henkilökohtaisesti. Näen, miten projisoit omia tunteitasi muihin ja ylitulkitset muiden sanomisia. Se on sun keinosi käsitellä asioita nyt. Jos koet sen itselle mukavaksi, niin voit ihan hyvin jatkaa sitä. Toivoisin vain sun satutettuna ja loukattuna ymmärtävän, miten saman käytöksen toteuttaminen (eli muiden haukkuminen ja alentaminen) tekee muille ihan samaa, kuin mitä itse oot kokenut. Mä oon taustani ja terapian ansiosta immuuni loukkauksille. :) Mutta kaikki eivät ole, ja sun pitäisi vastuullisena aikuisena ymmärtää tämä.

Vierailija kirjoitti:

Sinä pilaat lastesi elämän, ap. Erositpa tai et. Toivottavasti mies tajuaa pian häipyä lasten kanssa.

Oot vaan kateellinen, kun joku traumainen on saanut lapsia, kun aika moni traumatisoitunut joutuu jättämään ne tekemättä. Ja mun terapeutti sanoi, että huolimatta siitä, minkälainen äiti mä oon, mun lapset voi olla aikuisina elämäänsä ihan tyytyväisiä. Se oli minusta todella lohdullinen ajatus. Että ei sillä mun merkityksellä ratkaiseva merkitys ole välttämättä. Koitan olla vähän syrjässä, etten turhaan satuttaisi lapsia. Mutta surkea oon tukemaankaan, mistähän johtuukaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta sen sijaan se syyti vihansa minuun. Aina oli syytä. Milloin en ollut tehnyt sitä, milloin tätä. Viha saattoi kummuta hänestä itsestään, mutta sen syylliseksi laitettiin minut.

ap

Olisihan munkin äitini voinut erota, ja sitä häneltä usein pyysinkin. Ei eronnut vaan huusi ja raivoili, usein myös mulle. En syytä häntä tästä enää vaan ymmärrän, että hän eli voimakkaassa ympäristön paineessa eikä siksi uskaltanut lähteä.

Vaikuttaa siltä, että haluat vain pitää vihastasi kiinni. Se on ihan ok, mutta pilaat sillä vain oman elämäsi.

Uskoitko, että olit syyllinen hänen vihaansa sinua kohtaan? Se paska, jona hän antoi sinun tuntea itsesi olevan? Vai etkö tuntenut olevasi paska, koska hän sanoi niin? No, mitä sä sitten alat mua neuvomaan? Luuletko tajuavasi mitään siitä, mitä mä olen saanut kestää? Sulla oli sentään isä paikalla, ehkä siksi et uskonut olleesi se mätäpääpaska, joksi äitisi sinut alensi, miten on?

ap

Niin, mulla oli huutavan ja raivoavan äidin lisäksi juova ja aggressiivinen isä. Ei siinä tukea saanut keneltäkään, olin parikymppisenä melkoinen ihmisraunio. Mutta päätin kääntää elämäni suunnan ja onnistuin siinä.

Kuten jo sanoin, sulla on täysi vapaus pitää kiinni vihastasi. Jos et ole vielä valmis päästämään siitä irti, niin ei sun sitä tarvitse yrittääkään. Kerroinpahan vain oman kokemukseni siitä mitä tapahtuu, kun on valmis antamaan menneisyydelle anteeksi: se muuttaa nykyistä ja tulevaa paljon parempaan suuntaan.

Mitä sitäpaitsi tarkoittaa vihasta irtipäästäminen? Sitäkö, että vihdoinkin ymmärtää tunteittensa miestään kohti sisältävän vihaa eikä enää piilota sitä itseltään, ole tajuamatta tätä?

ap

Vihasta irtipäästäminen tarkoittaa sitä, että ymmärtää asioiden suuremman kuvan ja pystyy antamaan anteeksi niille, jotka ovat sua kaltoinkohdelleet. Kuten tuossa edellä hyvin sanottiinkin, ihmiset toimivat väärin ymmärtämättömyyttään ja tietämättömyyttään. Siksi, kun heillä ei oo keinoja parempaan. Mutta ei tätä anteeksi antamista voi eikä tarvitse pakottaa. Se tulee sitten, kun on siihen valmis. On ihan ok tuntea vihaa, ja sekin vaihe täytyy käydä läpi. Mutta niille, jotka ovat valmiita päästämään siitä irti, haluan vain sanoa: te pystytte siihen. Ja tulette olemaan kaiken kokemanne jälkeen harvinaisen ymmärtäviä ja viisaita ihmisiä!

Mun äiti ei ole toiminut ymmärtämättömyyttään. Jos lapsi, isoäiti (anoppi) ja lapsen isä sanovat hänelle asioita, miten ne ovat ja miten hänen pitäisi toimia lapsen parhaaksi, eikä silti usko, niin on kyllä aivan tahallaan jatkanut lapsensa satuttamista, kun ei ole hetkeäkään uskonut, että kyllä, hänessä on vikaa, jos ei kukaan hyväksy häntä!!!! Silti minut jätettiin hänelle, koska milläs isä olisi minut äidiltä saanut?

ap

Ymmärtämättömyydellä tarkoitan sitä, ettei näe eikä sisäistä tekojensa syitä ja seurauksia. Jos sun äitisi olisi päässyt vaikka hetkeksi sun pääsi sisään ja itse kokenut sen kivun ja tuskan, mitä aiheutti, hän olisi muuttanut käytöstään. Valitettavasti elämä ei mee niin ja kaltoinkohtelijat havahtuu omaan käytökseensä vasta sitten, kun joutuvat itse siihen kärsijän rooliin. Jotkut eivät joudu siihen koskaan vaan porskuttavat läpi elämän muita satuttaen. Tämän ei kuitenkaan tarvi antaa vaikuttaa itseen ja omaan käytökseen.

Mä opettelin vetämään terveet rajat ja jätin elämästäni ulkopuolelle ne ihmiset, jotka mua satuttivat. Kävin terapiassa ja sain keinoja vihasta irtipäästämiseen. Lakkasin olemasta uhri ja aloin järjestelmällisesti muuttaa elämäni suuntaa. Annoin vanhemmilleni anteeksi, mutta välit ovat nykyään vähän etäiset. Ei riitoja, ei satuttamista enää. Enkä myöskään laita tätä käytöstä lapsilleni eteenpäin, kun terapeutin opastuksella opin vihdoin aikuisena, miten esim. riidellään rakentavasti. Näihin asioihin löytyy ammattiapua, ja se kannattaa hyödyntää. Omakin elämä kevenee kummasti, kun voi jatkaa iloisena eteenpäin ilman vihan ja katkeruuden taakkoja.

Avan naurettava lause tämä "tämän ei kuitenkaan tarvitse antaa vaikuttaa itseen ja omaan käytökseen" Tajuatko, miten naurettava lause se on? Jos puhut vaikkapa minusta, joka jäin 2,5-vuotiaana äitini kanssa kahden. Niin eikö pikku-minä nyt vain osannut olla antamatta sen vaikuttaa, oliko pikku-minä nyt siis aivan paska kun ohhhoh, annoin kyllä todellakin vaikuttaa? Eli ayytätkö sä sittenkin loppujenlopuksi minua tästä, mitä? Saatanan idiootti. Kyllä, olen vihainen, en sulle.

ap

Tuo kirjoittamani neuvo oli tarkoitettu aikuisille samoja tunteita läpikäyville ihmisille. Ei tietenkään lapsi mahda tuollaisille tilanteille mitään, mutta on mahdollista vielä aikuisena korjata näitä jälkiä ja siten muuttaa itse tulevaisuuttaan. En syytä sua mistään vaan oon jo monta kertaa sanonut, että sä saat ihan vapaasti tuntea vihaa. Se on ihan tarpeellinen vaihe myös tässä asioiden käsittelyssä.

En ota sun haukkumisia henkilökohtaisesti. Näen, miten projisoit omia tunteitasi muihin ja ylitulkitset muiden sanomisia. Se on sun keinosi käsitellä asioita nyt. Jos koet sen itselle mukavaksi, niin voit ihan hyvin jatkaa sitä. Toivoisin vain sun satutettuna ja loukattuna ymmärtävän, miten saman käytöksen toteuttaminen (eli muiden haukkuminen ja alentaminen) tekee muille ihan samaa, kuin mitä itse oot kokenut. Mä oon taustani ja terapian ansiosta immuuni loukkauksille. :) Mutta kaikki eivät ole, ja sun pitäisi vastuullisena aikuisena ymmärtää tämä.

No siis joo. Ehkä mä haluankin, aina jossain määrin, että muihin sattuu. Sattuuhan minuunkin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta sen sijaan se syyti vihansa minuun. Aina oli syytä. Milloin en ollut tehnyt sitä, milloin tätä. Viha saattoi kummuta hänestä itsestään, mutta sen syylliseksi laitettiin minut.

ap

Olisihan munkin äitini voinut erota, ja sitä häneltä usein pyysinkin. Ei eronnut vaan huusi ja raivoili, usein myös mulle. En syytä häntä tästä enää vaan ymmärrän, että hän eli voimakkaassa ympäristön paineessa eikä siksi uskaltanut lähteä.

Vaikuttaa siltä, että haluat vain pitää vihastasi kiinni. Se on ihan ok, mutta pilaat sillä vain oman elämäsi.

Uskoitko, että olit syyllinen hänen vihaansa sinua kohtaan? Se paska, jona hän antoi sinun tuntea itsesi olevan? Vai etkö tuntenut olevasi paska, koska hän sanoi niin? No, mitä sä sitten alat mua neuvomaan? Luuletko tajuavasi mitään siitä, mitä mä olen saanut kestää? Sulla oli sentään isä paikalla, ehkä siksi et uskonut olleesi se mätäpääpaska, joksi äitisi sinut alensi, miten on?

ap

Niin, mulla oli huutavan ja raivoavan äidin lisäksi juova ja aggressiivinen isä. Ei siinä tukea saanut keneltäkään, olin parikymppisenä melkoinen ihmisraunio. Mutta päätin kääntää elämäni suunnan ja onnistuin siinä.

Kuten jo sanoin, sulla on täysi vapaus pitää kiinni vihastasi. Jos et ole vielä valmis päästämään siitä irti, niin ei sun sitä tarvitse yrittääkään. Kerroinpahan vain oman kokemukseni siitä mitä tapahtuu, kun on valmis antamaan menneisyydelle anteeksi: se muuttaa nykyistä ja tulevaa paljon parempaan suuntaan.

Mitä sitäpaitsi tarkoittaa vihasta irtipäästäminen? Sitäkö, että vihdoinkin ymmärtää tunteittensa miestään kohti sisältävän vihaa eikä enää piilota sitä itseltään, ole tajuamatta tätä?

ap

Vihasta irtipäästäminen tarkoittaa sitä, että ymmärtää asioiden suuremman kuvan ja pystyy antamaan anteeksi niille, jotka ovat sua kaltoinkohdelleet. Kuten tuossa edellä hyvin sanottiinkin, ihmiset toimivat väärin ymmärtämättömyyttään ja tietämättömyyttään. Siksi, kun heillä ei oo keinoja parempaan. Mutta ei tätä anteeksi antamista voi eikä tarvitse pakottaa. Se tulee sitten, kun on siihen valmis. On ihan ok tuntea vihaa, ja sekin vaihe täytyy käydä läpi. Mutta niille, jotka ovat valmiita päästämään siitä irti, haluan vain sanoa: te pystytte siihen. Ja tulette olemaan kaiken kokemanne jälkeen harvinaisen ymmärtäviä ja viisaita ihmisiä!

Mun äiti ei ole toiminut ymmärtämättömyyttään. Jos lapsi, isoäiti (anoppi) ja lapsen isä sanovat hänelle asioita, miten ne ovat ja miten hänen pitäisi toimia lapsen parhaaksi, eikä silti usko, niin on kyllä aivan tahallaan jatkanut lapsensa satuttamista, kun ei ole hetkeäkään uskonut, että kyllä, hänessä on vikaa, jos ei kukaan hyväksy häntä!!!! Silti minut jätettiin hänelle, koska milläs isä olisi minut äidiltä saanut?

ap

Ymmärtämättömyydellä tarkoitan sitä, ettei näe eikä sisäistä tekojensa syitä ja seurauksia. Jos sun äitisi olisi päässyt vaikka hetkeksi sun pääsi sisään ja itse kokenut sen kivun ja tuskan, mitä aiheutti, hän olisi muuttanut käytöstään. Valitettavasti elämä ei mee niin ja kaltoinkohtelijat havahtuu omaan käytökseensä vasta sitten, kun joutuvat itse siihen kärsijän rooliin. Jotkut eivät joudu siihen koskaan vaan porskuttavat läpi elämän muita satuttaen. Tämän ei kuitenkaan tarvi antaa vaikuttaa itseen ja omaan käytökseen.

Mä opettelin vetämään terveet rajat ja jätin elämästäni ulkopuolelle ne ihmiset, jotka mua satuttivat. Kävin terapiassa ja sain keinoja vihasta irtipäästämiseen. Lakkasin olemasta uhri ja aloin järjestelmällisesti muuttaa elämäni suuntaa. Annoin vanhemmilleni anteeksi, mutta välit ovat nykyään vähän etäiset. Ei riitoja, ei satuttamista enää. Enkä myöskään laita tätä käytöstä lapsilleni eteenpäin, kun terapeutin opastuksella opin vihdoin aikuisena, miten esim. riidellään rakentavasti. Näihin asioihin löytyy ammattiapua, ja se kannattaa hyödyntää. Omakin elämä kevenee kummasti, kun voi jatkaa iloisena eteenpäin ilman vihan ja katkeruuden taakkoja.

Avan naurettava lause tämä "tämän ei kuitenkaan tarvitse antaa vaikuttaa itseen ja omaan käytökseen" Tajuatko, miten naurettava lause se on? Jos puhut vaikkapa minusta, joka jäin 2,5-vuotiaana äitini kanssa kahden. Niin eikö pikku-minä nyt vain osannut olla antamatta sen vaikuttaa, oliko pikku-minä nyt siis aivan paska kun ohhhoh, annoin kyllä todellakin vaikuttaa? Eli ayytätkö sä sittenkin loppujenlopuksi minua tästä, mitä? Saatanan idiootti. Kyllä, olen vihainen, en sulle.

ap

Tuo kirjoittamani neuvo oli tarkoitettu aikuisille samoja tunteita läpikäyville ihmisille. Ei tietenkään lapsi mahda tuollaisille tilanteille mitään, mutta on mahdollista vielä aikuisena korjata näitä jälkiä ja siten muuttaa itse tulevaisuuttaan. En syytä sua mistään vaan oon jo monta kertaa sanonut, että sä saat ihan vapaasti tuntea vihaa. Se on ihan tarpeellinen vaihe myös tässä asioiden käsittelyssä.

En ota sun haukkumisia henkilökohtaisesti. Näen, miten projisoit omia tunteitasi muihin ja ylitulkitset muiden sanomisia. Se on sun keinosi käsitellä asioita nyt. Jos koet sen itselle mukavaksi, niin voit ihan hyvin jatkaa sitä. Toivoisin vain sun satutettuna ja loukattuna ymmärtävän, miten saman käytöksen toteuttaminen (eli muiden haukkuminen ja alentaminen) tekee muille ihan samaa, kuin mitä itse oot kokenut. Mä oon taustani ja terapian ansiosta immuuni loukkauksille. :) Mutta kaikki eivät ole, ja sun pitäisi vastuullisena aikuisena ymmärtää tämä.

Ja kyllä tällä palstalla osa projisoi juttujaan minuun. Siis ovat ilkeitä koska heillä on paha olla jne. Ei se mua hetkauta, hauska nähdä, etten ole ainoa pahoinvoiva. Sitten kun en enää voi pahoin se ei varmaan olisi minusta hauskaa. Sitten voin koittaa auttaa heitä. Anonyyminä toki, muuten homma menisi vanhojen (nykyisen toimintani) märehtimisiin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva jää kiinni vanhaan tai jaksaa kymmeniä vuosia miettiä mikä"pilasi elämäni". Aikuinen osaa kantaa vastuuta omasta elämästään.

Vai mitä?

Joku muu on pielessä, jos kokoajan keksii asioita, joita märehtiä ja joista uhriutua.

No, meillä löyhästi näiden riitojen jälkimaininkien takia oltiin juuri oikeudessa, niin että ei pääse unohtumaan. Jos vanhempani eivät olisi eronneet, ei tätäkään oikeudenkäyntiä - tai riitaa - olisi ollut. Eikä ole mun vika koko riita. Silti jouduin osallistumaan. Tai no, valitsin mennä pitämään puoliani, miten sen nyt ottaa.

ap

Valivali. Jos vanhempasi eivät olisi eronneet, olisivat he kuitenkin riidelleet sinun nähtesi  ja kodissa olisi ollut sinua vaurioittava painostava ilmapiiri. Kuinka tyhmä  ja itsekäs sä olet?  Kenenkään ei ole tarvis kärsiä liitossa vain lapsen takia. Mun vanhemmat erosivat aivan liian myöhään lasten takia ja mä  kärsin siitä.

Lopeta kitiseminen ja vanhempiesi syyllistäminen ja hoida traumasi kuntoon. Voin vaikka lyödä veto että sitä  vanhempiesi eroa ei turhan takia tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva jää kiinni vanhaan tai jaksaa kymmeniä vuosia miettiä mikä"pilasi elämäni". Aikuinen osaa kantaa vastuuta omasta elämästään.

Vai mitä?

Joku muu on pielessä, jos kokoajan keksii asioita, joita märehtiä ja joista uhriutua.

No, meillä löyhästi näiden riitojen jälkimaininkien takia oltiin juuri oikeudessa, niin että ei pääse unohtumaan. Jos vanhempani eivät olisi eronneet, ei tätäkään oikeudenkäyntiä - tai riitaa - olisi ollut. Eikä ole mun vika koko riita. Silti jouduin osallistumaan. Tai no, valitsin mennä pitämään puoliani, miten sen nyt ottaa.

ap

Valivali. Jos vanhempasi eivät olisi eronneet, olisivat he kuitenkin riidelleet sinun nähtesi  ja kodissa olisi ollut sinua vaurioittava painostava ilmapiiri. Kuinka tyhmä  ja itsekäs sä olet?  Kenenkään ei ole tarvis kärsiä liitossa vain lapsen takia. Mun vanhemmat erosivat aivan liian myöhään lasten takia ja mä  kärsin siitä.

Lopeta kitiseminen ja vanhempiesi syyllistäminen ja hoida traumasi kuntoon. Voin vaikka lyödä veto että sitä  vanhempiesi eroa ei turhan takia tehty.

Niin no ei se ero heitä ihmisinä tietenkään varsinaisesti muuttanut miksikään. Samaa paskaa eri osoitteissa.

ap

Lääkkeet, ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva jää kiinni vanhaan tai jaksaa kymmeniä vuosia miettiä mikä"pilasi elämäni". Aikuinen osaa kantaa vastuuta omasta elämästään.

Vai mitä?

Joku muu on pielessä, jos kokoajan keksii asioita, joita märehtiä ja joista uhriutua.

No, meillä löyhästi näiden riitojen jälkimaininkien takia oltiin juuri oikeudessa, niin että ei pääse unohtumaan. Jos vanhempani eivät olisi eronneet, ei tätäkään oikeudenkäyntiä - tai riitaa - olisi ollut. Eikä ole mun vika koko riita. Silti jouduin osallistumaan. Tai no, valitsin mennä pitämään puoliani, miten sen nyt ottaa.

ap

Valivali. Jos vanhempasi eivät olisi eronneet, olisivat he kuitenkin riidelleet sinun nähtesi  ja kodissa olisi ollut sinua vaurioittava painostava ilmapiiri. Kuinka tyhmä  ja itsekäs sä olet?  Kenenkään ei ole tarvis kärsiä liitossa vain lapsen takia. Mun vanhemmat erosivat aivan liian myöhään lasten takia ja mä  kärsin siitä.

Lopeta kitiseminen ja vanhempiesi syyllistäminen ja hoida traumasi kuntoon. Voin vaikka lyödä veto että sitä  vanhempiesi eroa ei turhan takia tehty.

Tällaiset ihmiset esimerkiksi huvittavat minua lauseineen, jos he kuvittelevat olevansa jotenkin avuksi vastaanottajalleen. Oikeasti saavatpahan vain itse hieman purkautua ja tehdä sen niin, ettei se (heistä itsestään) vaikuta vihalta, vaan avulta. Tai en tiedä, luuleeko tuo kirjoittaja itse avuksikaan tuota.

ap

Vierailija kirjoitti:

Aika harva jää kiinni vanhaan tai jaksaa kymmeniä vuosia miettiä mikä"pilasi elämäni". Aikuinen osaa kantaa vastuuta omasta elämästään.

Vai mitä?

Joku muu on pielessä, jos kokoajan keksii asioita, joita märehtiä ja joista uhriutua.

Jotkut vanhemmat onnistuvat kehittämään ikuisen tragedian omasta avioliitostaan ja pitävät lapsiaan terapeutteina.

Äitini on yksi näistä.

On valittanut ihan kaikesta mikä liittyy isääni ja avioliittonsa hänen kanssaan.

Suuren vihansa kanssa mm. katkoi minulta kaikki yhteydet isän puolen sukuun.

Isä on kuollut yli 20 vuotta sitten mutta valitus vaan jatkuu.

Kyllä se on elämääni negatiivisesti vaikuttanut.

Nyt aikuisena olen kieltänyt ne puheet, mistä on seurannut marttyyri-kohtauksia ja mökötystä. Välillä selittää niitä pahoja juttujaan oikein nopeasti että ehtii kaataa ne päälleni ennen kuin ehdin estämään. Se on todella sairasta.

-Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva jää kiinni vanhaan tai jaksaa kymmeniä vuosia miettiä mikä"pilasi elämäni". Aikuinen osaa kantaa vastuuta omasta elämästään.

Vai mitä?

Joku muu on pielessä, jos kokoajan keksii asioita, joita märehtiä ja joista uhriutua.

No, meillä löyhästi näiden riitojen jälkimaininkien takia oltiin juuri oikeudessa, niin että ei pääse unohtumaan. Jos vanhempani eivät olisi eronneet, ei tätäkään oikeudenkäyntiä - tai riitaa - olisi ollut. Eikä ole mun vika koko riita. Silti jouduin osallistumaan. Tai no, valitsin mennä pitämään puoliani, miten s4en nyt ottaa.

ap

Sun mielestä vanhempiesi olisi pitänyt pysyä paskassa suhteessa ja elää onnettomina koko elämänsä? Luuletko että riidat olisi loppuneet ja ilmapiiri ollut mukava jos vanhempasi olisi pysynyt yhdessä? Paljon sulla on ikää? Kuulostat kiukuttelevalta pikkulapselta.

No äitini syyt erolle olivat täysin naurettavia ja palvelivat vain hänen omaa harhaluuloisuuttaan. Olisi todellakin hyväksynyt sen, että parisuhteessa kaikki ei mene niin kuin hän yksin vaatii, niin olisi voinut jatkaa isäni kanssa täysin hyvin. Muilta sen sijaan kyllä osaa vaatia vaikka minkälaista käyttäytymistä ja ymmärrystä, mutta ei itseltään!!!! Sehän mua tässä vihaksi pistääkin!!!!

ap

Mistä sä tiedät mitä vanhempiesi välillä on tapahtunut ja mitä sanottu? Kuulostat ihan hirveältä ihmiseltä. Minä minä minä minä. Kasva aikuiseksi ja lopeta toi turha valittaminen.

No ihan itse ovat minulle kertoneet, mitä. Ja äidin syyt johtuivat hänestä itsestään täysin. Jos rakastaa, ei eroa sellaisista syistä, kuin hän. Jos ei rakasta, niin mitäs meni naimisiinkaan? Rahasta?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva jää kiinni vanhaan tai jaksaa kymmeniä vuosia miettiä mikä"pilasi elämäni". Aikuinen osaa kantaa vastuuta omasta elämästään.

Vai mitä?

Joku muu on pielessä, jos kokoajan keksii asioita, joita märehtiä ja joista uhriutua.

No, meillä löyhästi näiden riitojen jälkimaininkien takia oltiin juuri oikeudessa, niin että ei pääse unohtumaan. Jos vanhempani eivät olisi eronneet, ei tätäkään oikeudenkäyntiä - tai riitaa - olisi ollut. Eikä ole mun vika koko riita. Silti jouduin osallistumaan. Tai no, valitsin mennä pitämään puoliani, miten sen nyt ottaa.

ap

Jos ero viä oikeuteen niin tuskin se avioliitossa pysyminenkään olis mitään kaunista katseltavaa ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva jää kiinni vanhaan tai jaksaa kymmeniä vuosia miettiä mikä"pilasi elämäni". Aikuinen osaa kantaa vastuuta omasta elämästään.

Vai mitä?

Joku muu on pielessä, jos kokoajan keksii asioita, joita märehtiä ja joista uhriutua.

Jotkut vanhemmat onnistuvat kehittämään ikuisen tragedian omasta avioliitostaan ja pitävät lapsiaan terapeutteina.

Äitini on yksi näistä.

On valittanut ihan kaikesta mikä liittyy isääni ja avioliittonsa hänen kanssaan.

Suuren vihansa kanssa mm. katkoi minulta kaikki yhteydet isän puolen sukuun.

Isä on kuollut yli 20 vuotta sitten mutta valitus vaan jatkuu.

Kyllä se on elämääni negatiivisesti vaikuttanut.

Nyt aikuisena olen kieltänyt ne puheet, mistä on seurannut marttyyri-kohtauksia ja mökötystä. Välillä selittää niitä pahoja juttujaan oikein nopeasti että ehtii kaataa ne päälleni ennen kuin ehdin estämään. Se on todella sairasta.

-Ohis

Niin, vaikea se on ulkopuolisten tulla arvostelemaan, miksi joskus vanhempien ero vaikuttaa lasten elämään hyvin pitkään. Ei kukaan varmasti huvikseen halua sen vaikuttavan. Meillä tilanteeseen on ainakin sotkettu kesämökit ja asunnot yms yms niin ettei pääse unohtumaan.

ap