Onko muita, joiden vanhemmat ovat erollaan huonontaneet/pilanneet teidän elämänne?

Aluksi kyllä, mutta aikuiseksi tullessa homma korjaantui. Suurin kärsijä taitaa olla äitini, joka menetti välinsä lapsiinsa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta sen sijaan se syyti vihansa minuun. Aina oli syytä. Milloin en ollut tehnyt sitä, milloin tätä. Viha saattoi kummuta hänestä itsestään, mutta sen syylliseksi laitettiin minut.

ap

Mun vanhemmat vaikka tappaa toisensa, mutta ero, se ei tuu kysymykseen. Riitelevät kuin hullut vuodesta toiseen. Siinä vitutuksessa kaikki ulkopuolisetkin saavat niskaansa samaa p.skaa.

No, jos uskot heidän sanojaan siitä, että sä olet paska, niin sitten tiedät, miltä minusta tuntuu. Jos et, vaan katselet touhua ylimielisenä ylhäältä päin, niin älä puhu mulle kärsimyksistä mitään. Sähän voit vain todellakin lähteä siitä, ja pitää itseäsi ihan hyvänä ihmisenä sitten. Koska et uskonut, että olet paska.

ap

Viesteistäsi päätellen äitisi ei ollut ihan väärässäkään. Johtuiko se kirveellä veistetystä ulkomuodostasi, ettet koskaan päässyt äitisi suosioon? Olit liian rujo tyttäreksi?

Jos luulet tuon loukkaavan minua, niin paljastit vain itsesi. Lapsikin tietää, ettei lapsen kuulu "päästä" äitinsä suosioon, vaan terve äiti antaa sitä pyytämättä. Ja ei, ei johtunut siitä, mä olen aivan helvetin kaunis.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta sen sijaan se syyti vihansa minuun. Aina oli syytä. Milloin en ollut tehnyt sitä, milloin tätä. Viha saattoi kummuta hänestä itsestään, mutta sen syylliseksi laitettiin minut.

ap

Olisihan munkin äitini voinut erota, ja sitä häneltä usein pyysinkin. Ei eronnut vaan huusi ja raivoili, usein myös mulle. En syytä häntä tästä enää vaan ymmärrän, että hän eli voimakkaassa ympäristön paineessa eikä siksi uskaltanut lähteä.

Vaikuttaa siltä, että haluat vain pitää vihastasi kiinni. Se on ihan ok, mutta pilaat sillä vain oman elämäsi.

Uskoitko, että olit syyllinen hänen vihaansa sinua kohtaan? Se paska, jona hän antoi sinun tuntea itsesi olevan? Vai etkö tuntenut olevasi paska, koska hän sanoi niin? No, mitä sä sitten alat mua neuvomaan? Luuletko tajuavasi mitään siitä, mitä mä olen saanut kestää? Sulla oli sentään isä paikalla, ehkä siksi et uskonut olleesi se mätäpääpaska, joksi äitisi sinut alensi, miten on?

ap

Niin, mulla oli huutavan ja raivoavan äidin lisäksi juova ja aggressiivinen isä. Ei siinä tukea saanut keneltäkään, olin parikymppisenä melkoinen ihmisraunio. Mutta päätin kääntää elämäni suunnan ja onnistuin siinä.

Kuten jo sanoin, sulla on täysi vapaus pitää kiinni vihastasi. Jos et ole vielä valmis päästämään siitä irti, niin ei sun sitä tarvitse yrittääkään. Kerroinpahan vain oman kokemukseni siitä mitä tapahtuu, kun on valmis antamaan menneisyydelle anteeksi: se muuttaa nykyistä ja tulevaa paljon parempaan suuntaan.

Mutta et uskonut olevasi se paska, joksi sinua kutsuttiin? En tajua, mitä hätää sulla sitten oli edes.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva jää kiinni vanhaan tai jaksaa kymmeniä vuosia miettiä mikä"pilasi elämäni". Aikuinen osaa kantaa vastuuta omasta elämästään.

Vai mitä?

Joku muu on pielessä, jos kokoajan keksii asioita, joita märehtiä ja joista uhriutua.

No, meillä löyhästi näiden riitojen jälkimaininkien takia oltiin juuri oikeudessa, niin että ei pääse unohtumaan. Jos vanhempani eivät olisi eronneet, ei tätäkään oikeudenkäyntiä - tai riitaa - olisi ollut. Eikä ole mun vika koko riita. Silti jouduin osallistumaan. Tai no, valitsin mennä pitämään puoliani, miten s4en nyt ottaa.

ap

Sun mielestä vanhempiesi olisi pitänyt pysyä paskassa suhteessa ja elää onnettomina koko elämänsä? Luuletko että riidat olisi loppuneet ja ilmapiiri ollut mukava jos vanhempasi olisi pysynyt yhdessä? Paljon sulla on ikää? Kuulostat kiukuttelevalta pikkulapselta.

No äitini syyt erolle olivat täysin naurettavia ja palvelivat vain hänen omaa harhaluuloisuuttaan. Olisi todellakin hyväksynyt sen, että parisuhteessa kaikki ei mene niin kuin hän yksin vaatii, niin olisi voinut jatkaa isäni kanssa täysin hyvin. Muilta sen sijaan kyllä osaa vaatia vaikka minkälaista käyttäytymistä ja ymmärrystä, mutta ei itseltään!!!! Sehän mua tässä vihaksi pistääkin!!!!

ap

Mistä sä tiedät mitä vanhempiesi välillä on tapahtunut ja mitä sanottu? Kuulostat ihan hirveältä ihmiseltä. Minä minä minä minä. Kasva aikuiseksi ja lopeta toi turha valittaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta sen sijaan se syyti vihansa minuun. Aina oli syytä. Milloin en ollut tehnyt sitä, milloin tätä. Viha saattoi kummuta hänestä itsestään, mutta sen syylliseksi laitettiin minut.

ap

Olisihan munkin äitini voinut erota, ja sitä häneltä usein pyysinkin. Ei eronnut vaan huusi ja raivoili, usein myös mulle. En syytä häntä tästä enää vaan ymmärrän, että hän eli voimakkaassa ympäristön paineessa eikä siksi uskaltanut lähteä.

Vaikuttaa siltä, että haluat vain pitää vihastasi kiinni. Se on ihan ok, mutta pilaat sillä vain oman elämäsi.

Uskoitko, että olit syyllinen hänen vihaansa sinua kohtaan? Se paska, jona hän antoi sinun tuntea itsesi olevan? Vai etkö tuntenut olevasi paska, koska hän sanoi niin? No, mitä sä sitten alat mua neuvomaan? Luuletko tajuavasi mitään siitä, mitä mä olen saanut kestää? Sulla oli sentään isä paikalla, ehkä siksi et uskonut olleesi se mätäpääpaska, joksi äitisi sinut alensi, miten on?

ap

Mulla ei ole kumpaakaan vanhempaa. Tajuutko mitä mä oon saanu kestää? Mitä sä valitat kun mulla on kuitenkin asiat huonommin niin sulla ei ole oikeutta täällä neuvoa tai valittaa. Miten on?

No, väittivätkö hoitajasi sinulle sitten, että olet täysi paska, ja uskoitko sinä sen?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta sen sijaan se syyti vihansa minuun. Aina oli syytä. Milloin en ollut tehnyt sitä, milloin tätä. Viha saattoi kummuta hänestä itsestään, mutta sen syylliseksi laitettiin minut.

ap

Olisihan munkin äitini voinut erota, ja sitä häneltä usein pyysinkin. Ei eronnut vaan huusi ja raivoili, usein myös mulle. En syytä häntä tästä enää vaan ymmärrän, että hän eli voimakkaassa ympäristön paineessa eikä siksi uskaltanut lähteä.

Vaikuttaa siltä, että haluat vain pitää vihastasi kiinni. Se on ihan ok, mutta pilaat sillä vain oman elämäsi.

Uskoitko, että olit syyllinen hänen vihaansa sinua kohtaan? Se paska, jona hän antoi sinun tuntea itsesi olevan? Vai etkö tuntenut olevasi paska, koska hän sanoi niin? No, mitä sä sitten alat mua neuvomaan? Luuletko tajuavasi mitään siitä, mitä mä olen saanut kestää? Sulla oli sentään isä paikalla, ehkä siksi et uskonut olleesi se mätäpääpaska, joksi äitisi sinut alensi, miten on?

ap

Niin, mulla oli huutavan ja raivoavan äidin lisäksi juova ja aggressiivinen isä. Ei siinä tukea saanut keneltäkään, olin parikymppisenä melkoinen ihmisraunio. Mutta päätin kääntää elämäni suunnan ja onnistuin siinä.

Kuten jo sanoin, sulla on täysi vapaus pitää kiinni vihastasi. Jos et ole vielä valmis päästämään siitä irti, niin ei sun sitä tarvitse yrittääkään. Kerroinpahan vain oman kokemukseni siitä mitä tapahtuu, kun on valmis antamaan menneisyydelle anteeksi: se muuttaa nykyistä ja tulevaa paljon parempaan suuntaan.

Mitä sitäpaitsi tarkoittaa vihasta irtipäästäminen? Sitäkö, että vihdoinkin ymmärtää tunteittensa miestään kohti sisältävän vihaa eikä enää piilota sitä itseltään, ole tajuamatta tätä?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva jää kiinni vanhaan tai jaksaa kymmeniä vuosia miettiä mikä"pilasi elämäni". Aikuinen osaa kantaa vastuuta omasta elämästään.

Vai mitä?

Joku muu on pielessä, jos kokoajan keksii asioita, joita märehtiä ja joista uhriutua.

No, meillä löyhästi näiden riitojen jälkimaininkien takia oltiin juuri oikeudessa, niin että ei pääse unohtumaan. Jos vanhempani eivät olisi eronneet, ei tätäkään oikeudenkäyntiä - tai riitaa - olisi ollut. Eikä ole mun vika koko riita. Silti jouduin osallistumaan. Tai no, valitsin mennä pitämään puoliani, miten s4en nyt ottaa.

ap

Sun mielestä vanhempiesi olisi pitänyt pysyä paskassa suhteessa ja elää onnettomina koko elämänsä? Luuletko että riidat olisi loppuneet ja ilmapiiri ollut mukava jos vanhempasi olisi pysynyt yhdessä? Paljon sulla on ikää? Kuulostat kiukuttelevalta pikkulapselta.

No äitini syyt erolle olivat täysin naurettavia ja palvelivat vain hänen omaa harhaluuloisuuttaan. Olisi todellakin hyväksynyt sen, että parisuhteessa kaikki ei mene niin kuin hän yksin vaatii, niin olisi voinut jatkaa isäni kanssa täysin hyvin. Muilta sen sijaan kyllä osaa vaatia vaikka minkälaista käyttäytymistä ja ymmärrystä, mutta ei itseltään!!!! Sehän mua tässä vihaksi pistääkin!!!!

ap

Kuinka tutulta kuulostaa! Palstan äitihullu on juuri tällainen. Kaiken pitää mennä kuten hän haluaa. Muilta osaa vaatia vaikka millaista käyttäytymistä. Kaikki pyörii äitihullun navan ympärillä.

Hänen isänsä oli juoppo ja äiti koitti yksin ottaa vastaan add tyttären jatkuvat raivarit

Kaikki me toivotaan että äitihullu jättäisi jo lapsensa rauhaan. Lähtisi ja soisi eroperheen terveen ilmapiirin lapsilleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta sen sijaan se syyti vihansa minuun. Aina oli syytä. Milloin en ollut tehnyt sitä, milloin tätä. Viha saattoi kummuta hänestä itsestään, mutta sen syylliseksi laitettiin minut.

ap

Mun vanhemmat vaikka tappaa toisensa, mutta ero, se ei tuu kysymykseen. Riitelevät kuin hullut vuodesta toiseen. Siinä vitutuksessa kaikki ulkopuolisetkin saavat niskaansa samaa p.skaa.

No, jos uskot heidän sanojaan siitä, että sä olet paska, niin sitten tiedät, miltä minusta tuntuu. Jos et, vaan katselet touhua ylimielisenä ylhäältä päin, niin älä puhu mulle kärsimyksistä mitään. Sähän voit vain todellakin lähteä siitä, ja pitää itseäsi ihan hyvänä ihmisenä sitten. Koska et uskonut, että olet paska.

ap

Viesteistäsi päätellen äitisi ei ollut ihan väärässäkään. Johtuiko se kirveellä veistetystä ulkomuodostasi, ettet koskaan päässyt äitisi suosioon? Olit liian rujo tyttäreksi?

Jos luulet tuon loukkaavan minua, niin paljastit vain itsesi. Lapsikin tietää, ettei lapsen kuulu "päästä" äitinsä suosioon, vaan terve äiti antaa sitä pyytämättä. Ja ei, ei johtunut siitä, mä olen aivan helvetin kaunis.

ap

Normaalisti lapset pääsevätkin vanhempiensa suosioon, mutta todella rujo lapsi voi olla vanhemmilleen pettymys. Olen nähnyt kuvasi FB-sivultasi enkä kyllä sinua kauniiksi kuvaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta sen sijaan se syyti vihansa minuun. Aina oli syytä. Milloin en ollut tehnyt sitä, milloin tätä. Viha saattoi kummuta hänestä itsestään, mutta sen syylliseksi laitettiin minut.

ap

Mun vanhemmat vaikka tappaa toisensa, mutta ero, se ei tuu kysymykseen. Riitelevät kuin hullut vuodesta toiseen. Siinä vitutuksessa kaikki ulkopuolisetkin saavat niskaansa samaa p.skaa.

No, jos uskot heidän sanojaan siitä, että sä olet paska, niin sitten tiedät, miltä minusta tuntuu. Jos et, vaan katselet touhua ylimielisenä ylhäältä päin, niin älä puhu mulle kärsimyksistä mitään. Sähän voit vain todellakin lähteä siitä, ja pitää itseäsi ihan hyvänä ihmisenä sitten. Koska et uskonut, että olet paska.

ap

Viesteistäsi päätellen äitisi ei ollut ihan väärässäkään. Johtuiko se kirveellä veistetystä ulkomuodostasi, ettet koskaan päässyt äitisi suosioon? Olit liian rujo tyttäreksi?

Jos luulet tuon loukkaavan minua, niin paljastit vain itsesi. Lapsikin tietää, ettei lapsen kuulu "päästä" äitinsä suosioon, vaan terve äiti antaa sitä pyytämättä. Ja ei, ei johtunut siitä, mä olen aivan helvetin kaunis.

ap

Ja te (tähän mennessä) 3 tuon lainaamani viestin yläpeukuttajaa paljastitte itsenne ja asenteenne myös. Eikö yhtään hävetä tulla haukkumaan minua? Mitä te muka hyvästä äitiydestä tiedätte kun tuollaista viestiä hyväksyen peukutatte? Luuletteko satuttavanne sillä mua? Hah.

ap

Elämässä ei juuri koskaan pysty sanomaan että jonkun ei olisi pitänyt tehdä jotain. Harvemmin kahdesta henkilöstö ainakaan kummatkin menevät naimisiin voidakseen myöhemmin riidellä. Harvemmin muutenkaan kukaan tekee tyhmiä tarkoituksella, vaan osaamattomuuttaan, ymmärtämättömyyttään ja tietämättömyyttään.

Ei se mene niin että "jos eivät olisi eronneet ei olisi tullut oikeusenkäyntiä". Se mitä vanhempiesi ehkä ei olisi pitänyt tehdä on aloittaa suhde keskenään ja mennä naimisiin. Mutta silloin sinua ei olisi. Se mitä heidän ei nyt pitäisi tehdä on se että riitelevät niin että se vahingoittaa sinua. Mutta koska eivät muuta osaa niin riitelevät.

Tiedät sitten kun susta tulee hieman vanhempi, jokainen haluaa aluksi olla täydellinen, mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin huomaa ettei itsessä ole mitään täydellistä, ihminen on perusluonteeltaan erehtyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta sen sijaan se syyti vihansa minuun. Aina oli syytä. Milloin en ollut tehnyt sitä, milloin tätä. Viha saattoi kummuta hänestä itsestään, mutta sen syylliseksi laitettiin minut.

ap

Olisihan munkin äitini voinut erota, ja sitä häneltä usein pyysinkin. Ei eronnut vaan huusi ja raivoili, usein myös mulle. En syytä häntä tästä enää vaan ymmärrän, että hän eli voimakkaassa ympäristön paineessa eikä siksi uskaltanut lähteä.

Vaikuttaa siltä, että haluat vain pitää vihastasi kiinni. Se on ihan ok, mutta pilaat sillä vain oman elämäsi.

Uskoitko, että olit syyllinen hänen vihaansa sinua kohtaan? Se paska, jona hän antoi sinun tuntea itsesi olevan? Vai etkö tuntenut olevasi paska, koska hän sanoi niin? No, mitä sä sitten alat mua neuvomaan? Luuletko tajuavasi mitään siitä, mitä mä olen saanut kestää? Sulla oli sentään isä paikalla, ehkä siksi et uskonut olleesi se mätäpääpaska, joksi äitisi sinut alensi, miten on?

ap

Niin, mulla oli huutavan ja raivoavan äidin lisäksi juova ja aggressiivinen isä. Ei siinä tukea saanut keneltäkään, olin parikymppisenä melkoinen ihmisraunio. Mutta päätin kääntää elämäni suunnan ja onnistuin siinä.

Kuten jo sanoin, sulla on täysi vapaus pitää kiinni vihastasi. Jos et ole vielä valmis päästämään siitä irti, niin ei sun sitä tarvitse yrittääkään. Kerroinpahan vain oman kokemukseni siitä mitä tapahtuu, kun on valmis antamaan menneisyydelle anteeksi: se muuttaa nykyistä ja tulevaa paljon parempaan suuntaan.

Mutta et uskonut olevasi se paska, joksi sinua kutsuttiin? En tajua, mitä hätää sulla sitten oli edes.

ap

Ajattelin, että tuo termi "ihmisraunio" kertoisi ihan tarpeeksi. Kyllä, olin maahan poljettu ja hyvin lähellä alkoholisoitumista itsekin. Ei mun kommentoinnin tarkoitus oo kilpailla siitä, kenellä on ollut paskin lapsuus ja eniten traumoja, vaan kertoa kannustava kokemus siitä, miten niiden yli voi päästä. Ehkä tästä on hyötyä jollekin samassa tilanteessa olevalle, joka haluaa kääntää elämänsä suunnan. Se on siis mahdollista, historian ei tarvitse määrittää kenenkään nykyisyyttä ja tulevaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta sen sijaan se syyti vihansa minuun. Aina oli syytä. Milloin en ollut tehnyt sitä, milloin tätä. Viha saattoi kummuta hänestä itsestään, mutta sen syylliseksi laitettiin minut.

ap

Mun vanhemmat vaikka tappaa toisensa, mutta ero, se ei tuu kysymykseen. Riitelevät kuin hullut vuodesta toiseen. Siinä vitutuksessa kaikki ulkopuolisetkin saavat niskaansa samaa p.skaa.

No, jos uskot heidän sanojaan siitä, että sä olet paska, niin sitten tiedät, miltä minusta tuntuu. Jos et, vaan katselet touhua ylimielisenä ylhäältä päin, niin älä puhu mulle kärsimyksistä mitään. Sähän voit vain todellakin lähteä siitä, ja pitää itseäsi ihan hyvänä ihmisenä sitten. Koska et uskonut, että olet paska.

ap

Viesteistäsi päätellen äitisi ei ollut ihan väärässäkään. Johtuiko se kirveellä veistetystä ulkomuodostasi, ettet koskaan päässyt äitisi suosioon? Olit liian rujo tyttäreksi?

Jos luulet tuon loukkaavan minua, niin paljastit vain itsesi. Lapsikin tietää, ettei lapsen kuulu "päästä" äitinsä suosioon, vaan terve äiti antaa sitä pyytämättä. Ja ei, ei johtunut siitä, mä olen aivan helvetin kaunis.

ap

Normaalisti lapset pääsevätkin vanhempiensa suosioon, mutta todella rujo lapsi voi olla vanhemmilleen pettymys. Olen nähnyt kuvasi FB-sivultasi enkä kyllä sinua kauniiksi kuvaisi.

No joo, oon kyllä ihan tavallisen näköinen. Ja sairaita tuollaiset vanhemmat. Oletko joutunut elämään sellaisten kanssa?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva jää kiinni vanhaan tai jaksaa kymmeniä vuosia miettiä mikä"pilasi elämäni". Aikuinen osaa kantaa vastuuta omasta elämästään.

Vai mitä?

Joku muu on pielessä, jos kokoajan keksii asioita, joita märehtiä ja joista uhriutua.

No, meillä löyhästi näiden riitojen jälkimaininkien takia oltiin juuri oikeudessa, niin että ei pääse unohtumaan. Jos vanhempani eivät olisi eronneet, ei tätäkään oikeudenkäyntiä - tai riitaa - olisi ollut. Eikä ole mun vika koko riita. Silti jouduin osallistumaan. Tai no, valitsin mennä pitämään puoliani, miten s4en nyt ottaa.

ap

Sun mielestä vanhempiesi olisi pitänyt pysyä paskassa suhteessa ja elää onnettomina koko elämänsä? Luuletko että riidat olisi loppuneet ja ilmapiiri ollut mukava jos vanhempasi olisi pysynyt yhdessä? Paljon sulla on ikää? Kuulostat kiukuttelevalta pikkulapselta.

No äitini syyt erolle olivat täysin naurettavia ja palvelivat vain hänen omaa harhaluuloisuuttaan. Olisi todellakin hyväksynyt sen, että parisuhteessa kaikki ei mene niin kuin hän yksin vaatii, niin olisi voinut jatkaa isäni kanssa täysin hyvin. Muilta sen sijaan kyllä osaa vaatia vaikka minkälaista käyttäytymistä ja ymmärrystä, mutta ei itseltään!!!! Sehän mua tässä vihaksi pistääkin!!!!

ap

Kuinka tutulta kuulostaa! Palstan äitihullu on juuri tällainen. Kaiken pitää mennä kuten hän haluaa. Muilta osaa vaatia vaikka millaista käyttäytymistä. Kaikki pyörii äitihullun navan ympärillä.

Hänen isänsä oli juoppo ja äiti koitti yksin ottaa vastaan add tyttären jatkuvat raivarit

Kaikki me toivotaan että äitihullu jättäisi jo lapsensa rauhaan. Lähtisi ja soisi eroperheen terveen ilmapiirin lapsilleen

No, mä en ole tällainen. Äitini kyllä oli ja on. Ei ole kyennyt enää liittoon, kun isäni jätti. Elelee yksin omassa ylhäisyydessään, eikä suostu "alistumaan" parisuhteen hiomaksi. Mä en ole, mä oon hakunut apua ja uskon, että mussa on aika paljon vikaa. Äiti ei usko vieläkään, ettei avioliitossa kuulukaan ladella sellaisia vaatimuksia, mitä hän teki, ja sitten ottaa martyyrimäisesti eroa, kun omat itsekeksimänsä kuvitelmat ivät realisoituneetkaan. Naurettava kakara, sanon ma. Haluan vielä, että se takuaa sen itse, mikä naurettava, teennäinen, yltiösurkea paska se olikaan. Sitten olen tartuttanut häneen samat mitä hän mulle ja pilaan toivottavasti häneltä hyvän mielensä lopuksi ikäänsä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Elämässä ei juuri koskaan pysty sanomaan että jonkun ei olisi pitänyt tehdä jotain. Harvemmin kahdesta henkilöstö ainakaan kummatkin menevät naimisiin voidakseen myöhemmin riidellä. Harvemmin muutenkaan kukaan tekee tyhmiä tarkoituksella, vaan osaamattomuuttaan, ymmärtämättömyyttään ja tietämättömyyttään.

Ei se mene niin että "jos eivät olisi eronneet ei olisi tullut oikeusenkäyntiä". Se mitä vanhempiesi ehkä ei olisi pitänyt tehdä on aloittaa suhde keskenään ja mennä naimisiin. Mutta silloin sinua ei olisi. Se mitä heidän ei nyt pitäisi tehdä on se että riitelevät niin että se vahingoittaa sinua. Mutta koska eivät muuta osaa niin riitelevät.

Tiedät sitten kun susta tulee hieman vanhempi, jokainen haluaa aluksi olla täydellinen, mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin huomaa ettei itsessä ole mitään täydellistä, ihminen on perusluonteeltaan erehtyvä.

Äitihullu on 45. Kuinka kauan uskot vielä menevän ennen pientä oivallusta?

Itse veikkaan että n. 80 vuoden kuluttua itsekkyys vähän laantuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta sen sijaan se syyti vihansa minuun. Aina oli syytä. Milloin en ollut tehnyt sitä, milloin tätä. Viha saattoi kummuta hänestä itsestään, mutta sen syylliseksi laitettiin minut.

ap

Mun vanhemmat vaikka tappaa toisensa, mutta ero, se ei tuu kysymykseen. Riitelevät kuin hullut vuodesta toiseen. Siinä vitutuksessa kaikki ulkopuolisetkin saavat niskaansa samaa p.skaa.

No, jos uskot heidän sanojaan siitä, että sä olet paska, niin sitten tiedät, miltä minusta tuntuu. Jos et, vaan katselet touhua ylimielisenä ylhäältä päin, niin älä puhu mulle kärsimyksistä mitään. Sähän voit vain todellakin lähteä siitä, ja pitää itseäsi ihan hyvänä ihmisenä sitten. Koska et uskonut, että olet paska.

ap

Viesteistäsi päätellen äitisi ei ollut ihan väärässäkään. Johtuiko se kirveellä veistetystä ulkomuodostasi, ettet koskaan päässyt äitisi suosioon? Olit liian rujo tyttäreksi?

Jos luulet tuon loukkaavan minua, niin paljastit vain itsesi. Lapsikin tietää, ettei lapsen kuulu "päästä" äitinsä suosioon, vaan terve äiti antaa sitä pyytämättä. Ja ei, ei johtunut siitä, mä olen aivan helvetin kaunis.

ap

Normaalisti lapset pääsevätkin vanhempiensa suosioon, mutta todella rujo lapsi voi olla vanhemmilleen pettymys. Olen nähnyt kuvasi FB-sivultasi enkä kyllä sinua kauniiksi kuvaisi.

No joo, oon kyllä ihan tavallisen näköinen. Ja sairaita tuollaiset vanhemmat. Oletko joutunut elämään sellaisten kanssa?

ap

Sinun naamasi on sellainen kulmikas, kirveellä veistetty. Et sinä ole ikinä ollut viehättävä pikkutyttö. Ehkä äitisi toivoi sellaista, etkä ollut hänen ykkösensä. Mistä minä tiedän, kunhan pohdin ulkonäkösi perusteella mistä on voinut suhteessanne olla kyse. Eihän se optimaalia ole, mutta melkomoinen tabu meidän kulttuurissamme on tunnustaa että vanhemmat eivät välttämättä ole viehättyneitä lapsistaan.

En tajua mistä puhut, koska meidän suvussa ei ole ikinä ollut tuollaista sairasta kulttuuria koittaa viehättää ketään ulkonäöllään. Se on wt:a. En ole kyllä kirveellä veistetty, silti.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta sen sijaan se syyti vihansa minuun. Aina oli syytä. Milloin en ollut tehnyt sitä, milloin tätä. Viha saattoi kummuta hänestä itsestään, mutta sen syylliseksi laitettiin minut.

ap

Olisihan munkin äitini voinut erota, ja sitä häneltä usein pyysinkin. Ei eronnut vaan huusi ja raivoili, usein myös mulle. En syytä häntä tästä enää vaan ymmärrän, että hän eli voimakkaassa ympäristön paineessa eikä siksi uskaltanut lähteä.

Vaikuttaa siltä, että haluat vain pitää vihastasi kiinni. Se on ihan ok, mutta pilaat sillä vain oman elämäsi.

Uskoitko, että olit syyllinen hänen vihaansa sinua kohtaan? Se paska, jona hän antoi sinun tuntea itsesi olevan? Vai etkö tuntenut olevasi paska, koska hän sanoi niin? No, mitä sä sitten alat mua neuvomaan? Luuletko tajuavasi mitään siitä, mitä mä olen saanut kestää? Sulla oli sentään isä paikalla, ehkä siksi et uskonut olleesi se mätäpääpaska, joksi äitisi sinut alensi, miten on?

ap

Niin, mulla oli huutavan ja raivoavan äidin lisäksi juova ja aggressiivinen isä. Ei siinä tukea saanut keneltäkään, olin parikymppisenä melkoinen ihmisraunio. Mutta päätin kääntää elämäni suunnan ja onnistuin siinä.

Kuten jo sanoin, sulla on täysi vapaus pitää kiinni vihastasi. Jos et ole vielä valmis päästämään siitä irti, niin ei sun sitä tarvitse yrittääkään. Kerroinpahan vain oman kokemukseni siitä mitä tapahtuu, kun on valmis antamaan menneisyydelle anteeksi: se muuttaa nykyistä ja tulevaa paljon parempaan suuntaan.

Mitä sitäpaitsi tarkoittaa vihasta irtipäästäminen? Sitäkö, että vihdoinkin ymmärtää tunteittensa miestään kohti sisältävän vihaa eikä enää piilota sitä itseltään, ole tajuamatta tätä?

ap

Vihasta irtipäästäminen tarkoittaa sitä, että ymmärtää asioiden suuremman kuvan ja pystyy antamaan anteeksi niille, jotka ovat sua kaltoinkohdelleet. Kuten tuossa edellä hyvin sanottiinkin, ihmiset toimivat väärin ymmärtämättömyyttään ja tietämättömyyttään. Siksi, kun heillä ei oo keinoja parempaan. Mutta ei tätä anteeksi antamista voi eikä tarvitse pakottaa. Se tulee sitten, kun on siihen valmis. On ihan ok tuntea vihaa, ja sekin vaihe täytyy käydä läpi. Mutta niille, jotka ovat valmiita päästämään siitä irti, haluan vain sanoa: te pystytte siihen. Ja tulette olemaan kaiken kokemanne jälkeen harvinaisen ymmärtäviä ja viisaita ihmisiä!

Luonnetta ynnä muuta käytöstapoja meillä painotettiin. Niissä olikin äidin mielestä vikaa minussa, vaikka itse on sellainen saatanan mätäpaska, että mikä se helvetti luulee olevansa arvostelemaan minua!!!!! Onneksi isän suku oli rikas ja erolla äiti ei saa sieltä mitään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta sen sijaan se syyti vihansa minuun. Aina oli syytä. Milloin en ollut tehnyt sitä, milloin tätä. Viha saattoi kummuta hänestä itsestään, mutta sen syylliseksi laitettiin minut.

ap

Olisihan munkin äitini voinut erota, ja sitä häneltä usein pyysinkin. Ei eronnut vaan huusi ja raivoili, usein myös mulle. En syytä häntä tästä enää vaan ymmärrän, että hän eli voimakkaassa ympäristön paineessa eikä siksi uskaltanut lähteä.

Vaikuttaa siltä, että haluat vain pitää vihastasi kiinni. Se on ihan ok, mutta pilaat sillä vain oman elämäsi.

Uskoitko, että olit syyllinen hänen vihaansa sinua kohtaan? Se paska, jona hän antoi sinun tuntea itsesi olevan? Vai etkö tuntenut olevasi paska, koska hän sanoi niin? No, mitä sä sitten alat mua neuvomaan? Luuletko tajuavasi mitään siitä, mitä mä olen saanut kestää? Sulla oli sentään isä paikalla, ehkä siksi et uskonut olleesi se mätäpääpaska, joksi äitisi sinut alensi, miten on?

ap

Niin, mulla oli huutavan ja raivoavan äidin lisäksi juova ja aggressiivinen isä. Ei siinä tukea saanut keneltäkään, olin parikymppisenä melkoinen ihmisraunio. Mutta päätin kääntää elämäni suunnan ja onnistuin siinä.

Kuten jo sanoin, sulla on täysi vapaus pitää kiinni vihastasi. Jos et ole vielä valmis päästämään siitä irti, niin ei sun sitä tarvitse yrittääkään. Kerroinpahan vain oman kokemukseni siitä mitä tapahtuu, kun on valmis antamaan menneisyydelle anteeksi: se muuttaa nykyistä ja tulevaa paljon parempaan suuntaan.

Mitä sitäpaitsi tarkoittaa vihasta irtipäästäminen? Sitäkö, että vihdoinkin ymmärtää tunteittensa miestään kohti sisältävän vihaa eikä enää piilota sitä itseltään, ole tajuamatta tätä?

ap

Vihasta irtipäästäminen tarkoittaa sitä, että ymmärtää asioiden suuremman kuvan ja pystyy antamaan anteeksi niille, jotka ovat sua kaltoinkohdelleet. Kuten tuossa edellä hyvin sanottiinkin, ihmiset toimivat väärin ymmärtämättömyyttään ja tietämättömyyttään. Siksi, kun heillä ei oo keinoja parempaan. Mutta ei tätä anteeksi antamista voi eikä tarvitse pakottaa. Se tulee sitten, kun on siihen valmis. On ihan ok tuntea vihaa, ja sekin vaihe täytyy käydä läpi. Mutta niille, jotka ovat valmiita päästämään siitä irti, haluan vain sanoa: te pystytte siihen. Ja tulette olemaan kaiken kokemanne jälkeen harvinaisen ymmärtäviä ja viisaita ihmisiä!

Mun äiti ei ole toiminut ymmärtämättömyyttään. Jos lapsi, isoäiti (anoppi) ja lapsen isä sanovat hänelle asioita, miten ne ovat ja miten hänen pitäisi toimia lapsen parhaaksi, eikä silti usko, niin on kyllä aivan tahallaan jatkanut lapsensa satuttamista, kun ei ole hetkeäkään uskonut, että kyllä, hänessä on vikaa, jos ei kukaan hyväksy häntä!!!! Silti minut jätettiin hänelle, koska milläs isä olisi minut äidiltä saanut?

ap

Eikä äitiä voi tietämättömäksikään syyttää! Moni ihminen oma lapsi mukaanlukoen sanoi häntä paskaksi mua kohtaan ja paska olinkin kuulemma (äidistä) minä!

ap

Tai eihän minun isoäitini tietenkään käyttänyt sanaa paska, mutta oli huolissaan äidin suhtautumisesta minuun, niin äiti selitti, että minä se siinä paska olen.

ap