Kun rakastuminen on "väärin"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset täällä tuomitsevat ap:n, koska hänellä on tunteita jotakuta muuta kohtaan kuin aviomiestänsä. Miksi mulle tuli mieleen, että jotkut saattavat olla kateellisia siitä, että ap on löytänyt jonkun jonka kanssa hänellä on hyvä olla? Nämä kommentit ovat vaan niin uskomattoman vihamielisiä vaila empatiaa. Koko avioliitto instituutiona kaipaa muutosta. Olkaa avoimempia uusille ihmisille ja kokemuksille. Mulla on toiminut avoin liitto jo kymmenen vuotta. Suosittelen! On ihanaa kun voi rakastaa useampaa kuin vain yhtä ihmistä.

Ihanaa teillähän on ihan älytön määrä aikuisia avokumppaneita, joita lapset voi rakastaa. Exän nyxän exät ja panot ja hoidot vain vilisevät silmissä, siinä sitä vakautta ja voimaa arkeen... eiku 😨

Olen kateudesta vihreä 😂

Itseasiassa lapset nimenomaan voittavat tällaisessa kuviossa. Perheessä on rakastava ja hyväksyvä ilmapiiri ja voi olla normaalia useampia turvallisia aikuisia. Btw, oletko huomannut, että yleensä epäsovinnaisiin valintoihin päätyvät älykkäät ihmiset, joilla on avoin ja rehellinen elämänasenne?

Ei voita, terv kokemusta on ja lapsuuden kaverit oli samanlaisista "avoimista perheistä", meillä ei ole kenelläkään mitään hyvää sanottavaa lapsen asemasta tuossa tilanteessa.

Eli sinulla ei sitten ole kokemusta ns. ydinperheestä lainkaan? Tiedän useita ihmisiä, joilla on. Eikä heilläkään ole mitään hyvää sanottavaa lapsen asemasta sulkeutuneissa ja riitaisissa parisuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei perheitä heppoisin perustein hajoteta. Juuri noiden ihastumisien takia. Minusta hulluutta on kehottaa eroamaan heti jos tekee toista mieli. Ei se niin toimi. Mutta kai siinä jotain on jos tunteet jatkuu ja voimistuu vaan.

Eiköhän aloittaja ole kuules ylittäny sen rajan jo ajat sitten, ettei ole enää viatonta ihastusta..

Katsos kun aloittaja ei voi itselleen mitään, vaikka aikuinen ihminen onkin 🙄 silloin kun ei voi itselleen mitään, ei ilmeisesti ole myöskään mistään vastuussa? Vai mitenkä tämä itsehillinnän puute pitäisi ymmärtää?

Miksi tämä menee sulla niin tunteisiin että pitää hyökkiä munkin kasvoille?

Kun aikuinen ihminen tekee typeryyksiä, eikä voi itselleen mitään. Kun hei... sielunkumppani löytyi, vaikka ei oikeasti edes tunne koko ihmistä... mutta tuntuu, että tuntee ja on jännää.

Tehkää nyt sille tylsälle arjellenne jotain ettei jännitystä tarvitse etsiä niin että koko perhe kärsii.

Olen aikuinen ihminen, joka on saanut lähes koko ikänsä kuunnella miten paska isä hänellä on. Tosin paska isä kannusti tytärtään, sillä itseluottamuksella on päässyt pitkälle.

Sinun kannattaisi miettiä, mistä tuo tuomitsemisen tarve kumpuaa. Ajatteletko, että sinun tapasi elää on parempi tai oikeampi kuin muut tavat? Voisiko olla mahdollista, että sinun tunne-elämäsi poikkeaa merkittävästi esim. ap:n tunne-elämästä? Sinun ratkaisuillasi hän ei välttämättä kykene löytämään onnea tai tasapainoa elämäänsä. MInä uskon, että vastaus oman elämämme ongelmiin löytyy lopulta aina sisältämme kun jaksamme vaan suhtautua omiin tunteisiimme ja tarpeisiimme ymmärtäväisesti ja rakastaen.

Pettäminen ja en voi itselleni mitään ei ole minulle oikea tapa elää. Ole rehellinen itsellesi ja muille. Toivon todella että tunne-elämäni poikkeaa ap:n tunne-elämästä.

Siinä vaiheessa kun sille tullaan hakemaan hyväksyntää ja selkään taputtelua niin kerron mitä ajattelen. Tosin oikeassa elämässä ihmiset hoitavat itse omat sotkunsa, enkä niitä kommentoi.

Voitko rehellisesti väittää, että ei-toivotut tunteet menevät ohi tuomitsemalla ne? Oma kokemukseni on täysin päinvastainen. Tunteiden tuomitseminen ja kieltäminen vain vahvistaa niitä. Parasta olisi, että pystyisi puhumaan täysin avoimesti kaikista tunteistaan oman puolisonsa kanssa ja voisi luottaa tämän tukeen ja ymmärrykseen. Mutta silloinpa näitä salamaihastuksia tuskin edes tapahtuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset täällä tuomitsevat ap:n, koska hänellä on tunteita jotakuta muuta kohtaan kuin aviomiestänsä. Miksi mulle tuli mieleen, että jotkut saattavat olla kateellisia siitä, että ap on löytänyt jonkun jonka kanssa hänellä on hyvä olla? Nämä kommentit ovat vaan niin uskomattoman vihamielisiä vaila empatiaa. Koko avioliitto instituutiona kaipaa muutosta. Olkaa avoimempia uusille ihmisille ja kokemuksille. Mulla on toiminut avoin liitto jo kymmenen vuotta. Suosittelen! On ihanaa kun voi rakastaa useampaa kuin vain yhtä ihmistä.

Ihanaa teillähän on ihan älytön määrä aikuisia avokumppaneita, joita lapset voi rakastaa. Exän nyxän exät ja panot ja hoidot vain vilisevät silmissä, siinä sitä vakautta ja voimaa arkeen... eiku 😨

Olen kateudesta vihreä 😂

Itseasiassa lapset nimenomaan voittavat tällaisessa kuviossa. Perheessä on rakastava ja hyväksyvä ilmapiiri ja voi olla normaalia useampia turvallisia aikuisia. Btw, oletko huomannut, että yleensä epäsovinnaisiin valintoihin päätyvät älykkäät ihmiset, joilla on avoin ja rehellinen elämänasenne?

Ei voita, terv kokemusta on ja lapsuuden kaverit oli samanlaisista "avoimista perheistä", meillä ei ole kenelläkään mitään hyvää sanottavaa lapsen asemasta tuossa tilanteessa.

Eli sinulla ei sitten ole kokemusta ns. ydinperheestä lainkaan? Tiedän useita ihmisiä, joilla on. Eikä heilläkään ole mitään hyvää sanottavaa lapsen asemasta sulkeutuneissa ja riitaisissa parisuhteissa.

Ydinperheet sulkeutuneita ja riitaisia? Tiedoksesi että kaikki ydinperheet eivät ole tuollaisia? Lapsuuden perheesikö oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useammasta ihmisestä voi tykätä vai tykkääkö monen lapsen äidit vaan yhdestä lapsesta? Narsisti äiti ehkä mut ei mennä siihen. Sen sijaan tunteen vieminen fyysiselle tasolle tuota toista miestä tai naista kohtaan on väärin. Kuin myös yhteydenpito tai tapailu toisen seläntakana.

Mikä siinä fyysisessä tasossa on väärin? Jos rakastaa useampaa ihmistä, miksi olisi väärin harrastaa seksiä heidän kanssaan? Siis olettaen, että kaikki osapuolet ovat asiasta tietoisia ja hyväksyvät sen.

Ei kai siinä silloin mitään väärää olekaan. Miksi intät vaikka en ole sellaista väittänyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset täällä tuomitsevat ap:n, koska hänellä on tunteita jotakuta muuta kohtaan kuin aviomiestänsä. Miksi mulle tuli mieleen, että jotkut saattavat olla kateellisia siitä, että ap on löytänyt jonkun jonka kanssa hänellä on hyvä olla? Nämä kommentit ovat vaan niin uskomattoman vihamielisiä vaila empatiaa. Koko avioliitto instituutiona kaipaa muutosta. Olkaa avoimempia uusille ihmisille ja kokemuksille. Mulla on toiminut avoin liitto jo kymmenen vuotta. Suosittelen! On ihanaa kun voi rakastaa useampaa kuin vain yhtä ihmistä.

Ihanaa teillähän on ihan älytön määrä aikuisia avokumppaneita, joita lapset voi rakastaa. Exän nyxän exät ja panot ja hoidot vain vilisevät silmissä, siinä sitä vakautta ja voimaa arkeen... eiku 😨

Olen kateudesta vihreä 😂

Itseasiassa lapset nimenomaan voittavat tällaisessa kuviossa. Perheessä on rakastava ja hyväksyvä ilmapiiri ja voi olla normaalia useampia turvallisia aikuisia. Btw, oletko huomannut, että yleensä epäsovinnaisiin valintoihin päätyvät älykkäät ihmiset, joilla on avoin ja rehellinen elämänasenne?

Ei voita, terv kokemusta on ja lapsuuden kaverit oli samanlaisista "avoimista perheistä", meillä ei ole kenelläkään mitään hyvää sanottavaa lapsen asemasta tuossa tilanteessa.

Eli sinulla ei sitten ole kokemusta ns. ydinperheestä lainkaan? Tiedän useita ihmisiä, joilla on. Eikä heilläkään ole mitään hyvää sanottavaa lapsen asemasta sulkeutuneissa ja riitaisissa parisuhteissa.

Jaa.

Tuntemani ydinperheissä kasvaneet ei ole mt-ongelmaisia, itsemurhan tehneitä, huumeriippuvaisia ja rikollisia, joten sanoisin, että kyllä niiden lapsuus oli oikeasti parempi, ei epäilystäkään.

Nuo oman munan ja pillun seuraamiset jättää lapsiin jäljet, sen tiedän omasta kokemuksesta ja luo turvattoman ympäristön lapsille....et pysty sitä muuttamaan, vaikka toivotkin näköjään, että lapsille tuo olisi joku voimavara.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset täällä tuomitsevat ap:n, koska hänellä on tunteita jotakuta muuta kohtaan kuin aviomiestänsä. Miksi mulle tuli mieleen, että jotkut saattavat olla kateellisia siitä, että ap on löytänyt jonkun jonka kanssa hänellä on hyvä olla? Nämä kommentit ovat vaan niin uskomattoman vihamielisiä vaila empatiaa. Koko avioliitto instituutiona kaipaa muutosta. Olkaa avoimempia uusille ihmisille ja kokemuksille. Mulla on toiminut avoin liitto jo kymmenen vuotta. Suosittelen! On ihanaa kun voi rakastaa useampaa kuin vain yhtä ihmistä.

Ihanaa teillähän on ihan älytön määrä aikuisia avokumppaneita, joita lapset voi rakastaa. Exän nyxän exät ja panot ja hoidot vain vilisevät silmissä, siinä sitä vakautta ja voimaa arkeen... eiku 😨

Olen kateudesta vihreä 😂

Itseasiassa lapset nimenomaan voittavat tällaisessa kuviossa. Perheessä on rakastava ja hyväksyvä ilmapiiri ja voi olla normaalia useampia turvallisia aikuisia. Btw, oletko huomannut, että yleensä epäsovinnaisiin valintoihin päätyvät älykkäät ihmiset, joilla on avoin ja rehellinen elämänasenne?

Ei voita, terv kokemusta on ja lapsuuden kaverit oli samanlaisista "avoimista perheistä", meillä ei ole kenelläkään mitään hyvää sanottavaa lapsen asemasta tuossa tilanteessa.

Eli sinulla ei sitten ole kokemusta ns. ydinperheestä lainkaan? Tiedän useita ihmisiä, joilla on. Eikä heilläkään ole mitään hyvää sanottavaa lapsen asemasta sulkeutuneissa ja riitaisissa parisuhteissa.

Suurimmalla osalla kuitenkin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei perheitä heppoisin perustein hajoteta. Juuri noiden ihastumisien takia. Minusta hulluutta on kehottaa eroamaan heti jos tekee toista mieli. Ei se niin toimi. Mutta kai siinä jotain on jos tunteet jatkuu ja voimistuu vaan.

Eiköhän aloittaja ole kuules ylittäny sen rajan jo ajat sitten, ettei ole enää viatonta ihastusta..

Katsos kun aloittaja ei voi itselleen mitään, vaikka aikuinen ihminen onkin 🙄 silloin kun ei voi itselleen mitään, ei ilmeisesti ole myöskään mistään vastuussa? Vai mitenkä tämä itsehillinnän puute pitäisi ymmärtää?

Miksi tämä menee sulla niin tunteisiin että pitää hyökkiä munkin kasvoille?

Kun aikuinen ihminen tekee typeryyksiä, eikä voi itselleen mitään. Kun hei... sielunkumppani löytyi, vaikka ei oikeasti edes tunne koko ihmistä... mutta tuntuu, että tuntee ja on jännää.

Tehkää nyt sille tylsälle arjellenne jotain ettei jännitystä tarvitse etsiä niin että koko perhe kärsii.

Olen aikuinen ihminen, joka on saanut lähes koko ikänsä kuunnella miten paska isä hänellä on. Tosin paska isä kannusti tytärtään, sillä itseluottamuksella on päässyt pitkälle.

Sinun kannattaisi miettiä, mistä tuo tuomitsemisen tarve kumpuaa. Ajatteletko, että sinun tapasi elää on parempi tai oikeampi kuin muut tavat? Voisiko olla mahdollista, että sinun tunne-elämäsi poikkeaa merkittävästi esim. ap:n tunne-elämästä? Sinun ratkaisuillasi hän ei välttämättä kykene löytämään onnea tai tasapainoa elämäänsä. MInä uskon, että vastaus oman elämämme ongelmiin löytyy lopulta aina sisältämme kun jaksamme vaan suhtautua omiin tunteisiimme ja tarpeisiimme ymmärtäväisesti ja rakastaen.

Pettäminen ja en voi itselleni mitään ei ole minulle oikea tapa elää. Ole rehellinen itsellesi ja muille. Toivon todella että tunne-elämäni poikkeaa ap:n tunne-elämästä.

Siinä vaiheessa kun sille tullaan hakemaan hyväksyntää ja selkään taputtelua niin kerron mitä ajattelen. Tosin oikeassa elämässä ihmiset hoitavat itse omat sotkunsa, enkä niitä kommentoi.

Voitko rehellisesti väittää, että ei-toivotut tunteet menevät ohi tuomitsemalla ne? Oma kokemukseni on täysin päinvastainen. Tunteiden tuomitseminen ja kieltäminen vain vahvistaa niitä. Parasta olisi, että pystyisi puhumaan täysin avoimesti kaikista tunteistaan oman puolisonsa kanssa ja voisi luottaa tämän tukeen ja ymmärrykseen. Mutta silloinpa näitä salamaihastuksia tuskin edes tapahtuisi.

Ap:n tunteet eivät mene ohi, vaikka kuinka tuomitsen.

Ap:n kannattaisi miettiä miksi hän itse aikuisena jatkaa yhteydenpitoa ja sitten on niiiiiin hankalaa. Hän ohan itse toimii aktiivisesti.

Joulukuussa tavannut miehen. Nyt on vasta huhtikuu. Peli poikki nyt samantien, niin et aiheuta itsellesi ja perheellesi enemmän hallaa! On se nyt kumma, saatana soikoon, että aikuinen ihminen ei pysty laittamaan tapailuihin stoppia. Ja miksi ihmeessä käyt vieraan miehen kanssa keskusteluja teidän rakkauselämästänne???Sunhan pitäisi käydä oman miehen kanssa keskusteluja suhteestanne, että miksi se ei enää toimi. Järki käteen. Tai sitten otat riskin , ja jätät miehesi ja kokeilet tätä uutta. Mutta on se niin hemmetin itsekästä, että haluaa pitää itsellään MOLEMMAT!? Tätä en ole koskaan tajunnut pettäjistä. Ketä te luulette olevanne, että luulette että teillä on oikeus a) huijata aviomiestänne b)huijata lapsianne c)pitää sekä aviomies että uusi rakkaus. Valintoja kehiin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei perheitä heppoisin perustein hajoteta. Juuri noiden ihastumisien takia. Minusta hulluutta on kehottaa eroamaan heti jos tekee toista mieli. Ei se niin toimi. Mutta kai siinä jotain on jos tunteet jatkuu ja voimistuu vaan.

Eiköhän aloittaja ole kuules ylittäny sen rajan jo ajat sitten, ettei ole enää viatonta ihastusta..

Katsos kun aloittaja ei voi itselleen mitään, vaikka aikuinen ihminen onkin 🙄 silloin kun ei voi itselleen mitään, ei ilmeisesti ole myöskään mistään vastuussa? Vai mitenkä tämä itsehillinnän puute pitäisi ymmärtää?

Miksi tämä menee sulla niin tunteisiin että pitää hyökkiä munkin kasvoille?

Kun aikuinen ihminen tekee typeryyksiä, eikä voi itselleen mitään. Kun hei... sielunkumppani löytyi, vaikka ei oikeasti edes tunne koko ihmistä... mutta tuntuu, että tuntee ja on jännää.

Tehkää nyt sille tylsälle arjellenne jotain ettei jännitystä tarvitse etsiä niin että koko perhe kärsii.

Olen aikuinen ihminen, joka on saanut lähes koko ikänsä kuunnella miten paska isä hänellä on. Tosin paska isä kannusti tytärtään, sillä itseluottamuksella on päässyt pitkälle.

Sinun kannattaisi miettiä, mistä tuo tuomitsemisen tarve kumpuaa. Ajatteletko, että sinun tapasi elää on parempi tai oikeampi kuin muut tavat? Voisiko olla mahdollista, että sinun tunne-elämäsi poikkeaa merkittävästi esim. ap:n tunne-elämästä? Sinun ratkaisuillasi hän ei välttämättä kykene löytämään onnea tai tasapainoa elämäänsä. MInä uskon, että vastaus oman elämämme ongelmiin löytyy lopulta aina sisältämme kun jaksamme vaan suhtautua omiin tunteisiimme ja tarpeisiimme ymmärtäväisesti ja rakastaen.

Pettäminen ja en voi itselleni mitään ei ole minulle oikea tapa elää. Ole rehellinen itsellesi ja muille. Toivon todella että tunne-elämäni poikkeaa ap:n tunne-elämästä.

Siinä vaiheessa kun sille tullaan hakemaan hyväksyntää ja selkään taputtelua niin kerron mitä ajattelen. Tosin oikeassa elämässä ihmiset hoitavat itse omat sotkunsa, enkä niitä kommentoi.

Voitko rehellisesti väittää, että ei-toivotut tunteet menevät ohi tuomitsemalla ne? Oma kokemukseni on täysin päinvastainen. Tunteiden tuomitseminen ja kieltäminen vain vahvistaa niitä. Parasta olisi, että pystyisi puhumaan täysin avoimesti kaikista tunteistaan oman puolisonsa kanssa ja voisi luottaa tämän tukeen ja ymmärrykseen. Mutta silloinpa näitä salamaihastuksia tuskin edes tapahtuisi.

Koita nyt hyvä ihminen ymmärtää että tuo puhuu fyysisestä lihan piilottelusta ei tunteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei perheitä heppoisin perustein hajoteta. Juuri noiden ihastumisien takia. Minusta hulluutta on kehottaa eroamaan heti jos tekee toista mieli. Ei se niin toimi. Mutta kai siinä jotain on jos tunteet jatkuu ja voimistuu vaan.

Eiköhän aloittaja ole kuules ylittäny sen rajan jo ajat sitten, ettei ole enää viatonta ihastusta..

Katsos kun aloittaja ei voi itselleen mitään, vaikka aikuinen ihminen onkin 🙄 silloin kun ei voi itselleen mitään, ei ilmeisesti ole myöskään mistään vastuussa? Vai mitenkä tämä itsehillinnän puute pitäisi ymmärtää?

Miksi tämä menee sulla niin tunteisiin että pitää hyökkiä munkin kasvoille?

Kun aikuinen ihminen tekee typeryyksiä, eikä voi itselleen mitään. Kun hei... sielunkumppani löytyi, vaikka ei oikeasti edes tunne koko ihmistä... mutta tuntuu, että tuntee ja on jännää.

Tehkää nyt sille tylsälle arjellenne jotain ettei jännitystä tarvitse etsiä niin että koko perhe kärsii.

Olen aikuinen ihminen, joka on saanut lähes koko ikänsä kuunnella miten paska isä hänellä on. Tosin paska isä kannusti tytärtään, sillä itseluottamuksella on päässyt pitkälle.

Sinun kannattaisi miettiä, mistä tuo tuomitsemisen tarve kumpuaa. Ajatteletko, että sinun tapasi elää on parempi tai oikeampi kuin muut tavat? Voisiko olla mahdollista, että sinun tunne-elämäsi poikkeaa merkittävästi esim. ap:n tunne-elämästä? Sinun ratkaisuillasi hän ei välttämättä kykene löytämään onnea tai tasapainoa elämäänsä. MInä uskon, että vastaus oman elämämme ongelmiin löytyy lopulta aina sisältämme kun jaksamme vaan suhtautua omiin tunteisiimme ja tarpeisiimme ymmärtäväisesti ja rakastaen.

Pettäminen ja en voi itselleni mitään ei ole minulle oikea tapa elää. Ole rehellinen itsellesi ja muille. Toivon todella että tunne-elämäni poikkeaa ap:n tunne-elämästä.

Siinä vaiheessa kun sille tullaan hakemaan hyväksyntää ja selkään taputtelua niin kerron mitä ajattelen. Tosin oikeassa elämässä ihmiset hoitavat itse omat sotkunsa, enkä niitä kommentoi.

Voitko rehellisesti väittää, että ei-toivotut tunteet menevät ohi tuomitsemalla ne? Oma kokemukseni on täysin päinvastainen. Tunteiden tuomitseminen ja kieltäminen vain vahvistaa niitä. Parasta olisi, että pystyisi puhumaan täysin avoimesti kaikista tunteistaan oman puolisonsa kanssa ja voisi luottaa tämän tukeen ja ymmärrykseen. Mutta silloinpa näitä salamaihastuksia tuskin edes tapahtuisi.

Olipas idioottimainen heitto. Nuo kaksi vikaa lausetta.

Eniten mua ihmetyttää näissä tarinoissa se, että oma puoliso ei muka huomaa mitään. MITEN SE ON MAHDOLLISTA? Kysyn vaan. Mitä rakkautta tai avioliittoa se oikein on, että olet rakastunut johonkin toiseen, ja jopa tapailet sitä salaa, eikä oma puoliso huomaa mitään. Ilmeisesti jotain kulissiavioliittoja, joihin tunteet ei liity mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset täällä tuomitsevat ap:n, koska hänellä on tunteita jotakuta muuta kohtaan kuin aviomiestänsä. Miksi mulle tuli mieleen, että jotkut saattavat olla kateellisia siitä, että ap on löytänyt jonkun jonka kanssa hänellä on hyvä olla? Nämä kommentit ovat vaan niin uskomattoman vihamielisiä vaila empatiaa. Koko avioliitto instituutiona kaipaa muutosta. Olkaa avoimempia uusille ihmisille ja kokemuksille. Mulla on toiminut avoin liitto jo kymmenen vuotta. Suosittelen! On ihanaa kun voi rakastaa useampaa kuin vain yhtä ihmistä.

Ihanaa teillähän on ihan älytön määrä aikuisia avokumppaneita, joita lapset voi rakastaa. Exän nyxän exät ja panot ja hoidot vain vilisevät silmissä, siinä sitä vakautta ja voimaa arkeen... eiku 😨

Olen kateudesta vihreä 😂

Itseasiassa lapset nimenomaan voittavat tällaisessa kuviossa. Perheessä on rakastava ja hyväksyvä ilmapiiri ja voi olla normaalia useampia turvallisia aikuisia. Btw, oletko huomannut, että yleensä epäsovinnaisiin valintoihin päätyvät älykkäät ihmiset, joilla on avoin ja rehellinen elämänasenne?

Ei voita, terv kokemusta on ja lapsuuden kaverit oli samanlaisista "avoimista perheistä", meillä ei ole kenelläkään mitään hyvää sanottavaa lapsen asemasta tuossa tilanteessa.

Eli sinulla ei sitten ole kokemusta ns. ydinperheestä lainkaan? Tiedän useita ihmisiä, joilla on. Eikä heilläkään ole mitään hyvää sanottavaa lapsen asemasta sulkeutuneissa ja riitaisissa parisuhteissa.

Jaa.

Tuntemani ydinperheissä kasvaneet ei ole mt-ongelmaisia, itsemurhan tehneitä, huumeriippuvaisia ja rikollisia, joten sanoisin, että kyllä niiden lapsuus oli oikeasti parempi, ei epäilystäkään.

Nuo oman munan ja pillun seuraamiset jättää lapsiin jäljet, sen tiedän omasta kokemuksesta ja luo turvattoman ympäristön lapsille....et pysty sitä muuttamaan, vaikka toivotkin näköjään, että lapsille tuo olisi joku voimavara.

Jännä juttu. Kaikki tuntemani itsemurhan tehneet ja masentuneet ovat kasvaneet ns. normaaleissa ydinperheissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei perheitä heppoisin perustein hajoteta. Juuri noiden ihastumisien takia. Minusta hulluutta on kehottaa eroamaan heti jos tekee toista mieli. Ei se niin toimi. Mutta kai siinä jotain on jos tunteet jatkuu ja voimistuu vaan.

Eiköhän aloittaja ole kuules ylittäny sen rajan jo ajat sitten, ettei ole enää viatonta ihastusta..

Katsos kun aloittaja ei voi itselleen mitään, vaikka aikuinen ihminen onkin 🙄 silloin kun ei voi itselleen mitään, ei ilmeisesti ole myöskään mistään vastuussa? Vai mitenkä tämä itsehillinnän puute pitäisi ymmärtää?

Miksi tämä menee sulla niin tunteisiin että pitää hyökkiä munkin kasvoille?

Kun aikuinen ihminen tekee typeryyksiä, eikä voi itselleen mitään. Kun hei... sielunkumppani löytyi, vaikka ei oikeasti edes tunne koko ihmistä... mutta tuntuu, että tuntee ja on jännää.

Tehkää nyt sille tylsälle arjellenne jotain ettei jännitystä tarvitse etsiä niin että koko perhe kärsii.

Olen aikuinen ihminen, joka on saanut lähes koko ikänsä kuunnella miten paska isä hänellä on. Tosin paska isä kannusti tytärtään, sillä itseluottamuksella on päässyt pitkälle.

Sinun kannattaisi miettiä, mistä tuo tuomitsemisen tarve kumpuaa. Ajatteletko, että sinun tapasi elää on parempi tai oikeampi kuin muut tavat? Voisiko olla mahdollista, että sinun tunne-elämäsi poikkeaa merkittävästi esim. ap:n tunne-elämästä? Sinun ratkaisuillasi hän ei välttämättä kykene löytämään onnea tai tasapainoa elämäänsä. MInä uskon, että vastaus oman elämämme ongelmiin löytyy lopulta aina sisältämme kun jaksamme vaan suhtautua omiin tunteisiimme ja tarpeisiimme ymmärtäväisesti ja rakastaen.

Pettäminen ja en voi itselleni mitään ei ole minulle oikea tapa elää. Ole rehellinen itsellesi ja muille. Toivon todella että tunne-elämäni poikkeaa ap:n tunne-elämästä.

Siinä vaiheessa kun sille tullaan hakemaan hyväksyntää ja selkään taputtelua niin kerron mitä ajattelen. Tosin oikeassa elämässä ihmiset hoitavat itse omat sotkunsa, enkä niitä kommentoi.

Voitko rehellisesti väittää, että ei-toivotut tunteet menevät ohi tuomitsemalla ne? Oma kokemukseni on täysin päinvastainen. Tunteiden tuomitseminen ja kieltäminen vain vahvistaa niitä. Parasta olisi, että pystyisi puhumaan täysin avoimesti kaikista tunteistaan oman puolisonsa kanssa ja voisi luottaa tämän tukeen ja ymmärrykseen. Mutta silloinpa näitä salamaihastuksia tuskin edes tapahtuisi.

Olipas idioottimainen heitto. Nuo kaksi vikaa lausetta.

Ei vaan se on just noin. Minkähänlaisen parisuhteenmallin sä olet saanu.

Vierailija kirjoitti:

Joulukuussa tavannut miehen. Nyt on vasta huhtikuu. Peli poikki nyt samantien, niin et aiheuta itsellesi ja perheellesi enemmän hallaa! On se nyt kumma, saatana soikoon, että aikuinen ihminen ei pysty laittamaan tapailuihin stoppia. Ja miksi ihmeessä käyt vieraan miehen kanssa keskusteluja teidän rakkauselämästänne???Sunhan pitäisi käydä oman miehen kanssa keskusteluja suhteestanne, että miksi se ei enää toimi. Järki käteen. Tai sitten otat riskin , ja jätät miehesi ja kokeilet tätä uutta. Mutta on se niin hemmetin itsekästä, että haluaa pitää itsellään MOLEMMAT!? Tätä en ole koskaan tajunnut pettäjistä. Ketä te luulette olevanne, että luulette että teillä on oikeus a) huijata aviomiestänne b)huijata lapsianne c)pitää sekä aviomies että uusi rakkaus. Valintoja kehiin!

Ja mikä estää pitämästä kaikki?

Nimimerkillä kyllä yksi halukas nainen kahta miestä pyörittää ihan helposti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset täällä tuomitsevat ap:n, koska hänellä on tunteita jotakuta muuta kohtaan kuin aviomiestänsä. Miksi mulle tuli mieleen, että jotkut saattavat olla kateellisia siitä, että ap on löytänyt jonkun jonka kanssa hänellä on hyvä olla? Nämä kommentit ovat vaan niin uskomattoman vihamielisiä vaila empatiaa. Koko avioliitto instituutiona kaipaa muutosta. Olkaa avoimempia uusille ihmisille ja kokemuksille. Mulla on toiminut avoin liitto jo kymmenen vuotta. Suosittelen! On ihanaa kun voi rakastaa useampaa kuin vain yhtä ihmistä.

Ihanaa teillähän on ihan älytön määrä aikuisia avokumppaneita, joita lapset voi rakastaa. Exän nyxän exät ja panot ja hoidot vain vilisevät silmissä, siinä sitä vakautta ja voimaa arkeen... eiku 😨

Olen kateudesta vihreä 😂

Itseasiassa lapset nimenomaan voittavat tällaisessa kuviossa. Perheessä on rakastava ja hyväksyvä ilmapiiri ja voi olla normaalia useampia turvallisia aikuisia. Btw, oletko huomannut, että yleensä epäsovinnaisiin valintoihin päätyvät älykkäät ihmiset, joilla on avoin ja rehellinen elämänasenne?

Ei voita, terv kokemusta on ja lapsuuden kaverit oli samanlaisista "avoimista perheistä", meillä ei ole kenelläkään mitään hyvää sanottavaa lapsen asemasta tuossa tilanteessa.

Eli sinulla ei sitten ole kokemusta ns. ydinperheestä lainkaan? Tiedän useita ihmisiä, joilla on. Eikä heilläkään ole mitään hyvää sanottavaa lapsen asemasta sulkeutuneissa ja riitaisissa parisuhteissa.

Jaa.

Tuntemani ydinperheissä kasvaneet ei ole mt-ongelmaisia, itsemurhan tehneitä, huumeriippuvaisia ja rikollisia, joten sanoisin, että kyllä niiden lapsuus oli oikeasti parempi, ei epäilystäkään.

Nuo oman munan ja pillun seuraamiset jättää lapsiin jäljet, sen tiedän omasta kokemuksesta ja luo turvattoman ympäristön lapsille....et pysty sitä muuttamaan, vaikka toivotkin näköjään, että lapsille tuo olisi joku voimavara.

Jännä juttu. Kaikki tuntemani itsemurhan tehneet ja masentuneet ovat kasvaneet ns. normaaleissa ydinperheissä.

Äitini teki itsarin isäni petettyä häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei perheitä heppoisin perustein hajoteta. Juuri noiden ihastumisien takia. Minusta hulluutta on kehottaa eroamaan heti jos tekee toista mieli. Ei se niin toimi. Mutta kai siinä jotain on jos tunteet jatkuu ja voimistuu vaan.

Eiköhän aloittaja ole kuules ylittäny sen rajan jo ajat sitten, ettei ole enää viatonta ihastusta..

Katsos kun aloittaja ei voi itselleen mitään, vaikka aikuinen ihminen onkin 🙄 silloin kun ei voi itselleen mitään, ei ilmeisesti ole myöskään mistään vastuussa? Vai mitenkä tämä itsehillinnän puute pitäisi ymmärtää?

Miksi tämä menee sulla niin tunteisiin että pitää hyökkiä munkin kasvoille?

Kun aikuinen ihminen tekee typeryyksiä, eikä voi itselleen mitään. Kun hei... sielunkumppani löytyi, vaikka ei oikeasti edes tunne koko ihmistä... mutta tuntuu, että tuntee ja on jännää.

Tehkää nyt sille tylsälle arjellenne jotain ettei jännitystä tarvitse etsiä niin että koko perhe kärsii.

Olen aikuinen ihminen, joka on saanut lähes koko ikänsä kuunnella miten paska isä hänellä on. Tosin paska isä kannusti tytärtään, sillä itseluottamuksella on päässyt pitkälle.

Sinun kannattaisi miettiä, mistä tuo tuomitsemisen tarve kumpuaa. Ajatteletko, että sinun tapasi elää on parempi tai oikeampi kuin muut tavat? Voisiko olla mahdollista, että sinun tunne-elämäsi poikkeaa merkittävästi esim. ap:n tunne-elämästä? Sinun ratkaisuillasi hän ei välttämättä kykene löytämään onnea tai tasapainoa elämäänsä. MInä uskon, että vastaus oman elämämme ongelmiin löytyy lopulta aina sisältämme kun jaksamme vaan suhtautua omiin tunteisiimme ja tarpeisiimme ymmärtäväisesti ja rakastaen.

Pettäminen ja en voi itselleni mitään ei ole minulle oikea tapa elää. Ole rehellinen itsellesi ja muille. Toivon todella että tunne-elämäni poikkeaa ap:n tunne-elämästä.

Siinä vaiheessa kun sille tullaan hakemaan hyväksyntää ja selkään taputtelua niin kerron mitä ajattelen. Tosin oikeassa elämässä ihmiset hoitavat itse omat sotkunsa, enkä niitä kommentoi.

Voitko rehellisesti väittää, että ei-toivotut tunteet menevät ohi tuomitsemalla ne? Oma kokemukseni on täysin päinvastainen. Tunteiden tuomitseminen ja kieltäminen vain vahvistaa niitä. Parasta olisi, että pystyisi puhumaan täysin avoimesti kaikista tunteistaan oman puolisonsa kanssa ja voisi luottaa tämän tukeen ja ymmärrykseen. Mutta silloinpa näitä salamaihastuksia tuskin edes tapahtuisi.

Ap:n tunteet eivät mene ohi, vaikka kuinka tuomitsen.

Ap:n kannattaisi miettiä miksi hän itse aikuisena jatkaa yhteydenpitoa ja sitten on niiiiiin hankalaa. Hän ohan itse toimii aktiivisesti.

Et tainnut ihan ymmärtää mistä tässä on kysymys. Ap tarvitsee tältä mieheltä jotakin. Siksi hän pitää tähän yhteyttä. Jos hän ei tarvitsisi mitään, hän ei olisi ihastunut eikä olisi mikään ongelma jättää yhteydenpito pois. Minusta heidän kannattaisi viettää vaikka pitkä viikonloppu ihan rauhassa ja puhua siitä mitä he toisiltaan saavat. Tai sitten vaikka naida napsutella se viikonloppu ja pohtia miksi se on niin paljon parempaa kuin oman puolison kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset täällä tuomitsevat ap:n, koska hänellä on tunteita jotakuta muuta kohtaan kuin aviomiestänsä. Miksi mulle tuli mieleen, että jotkut saattavat olla kateellisia siitä, että ap on löytänyt jonkun jonka kanssa hänellä on hyvä olla? Nämä kommentit ovat vaan niin uskomattoman vihamielisiä vaila empatiaa. Koko avioliitto instituutiona kaipaa muutosta. Olkaa avoimempia uusille ihmisille ja kokemuksille. Mulla on toiminut avoin liitto jo kymmenen vuotta. Suosittelen! On ihanaa kun voi rakastaa useampaa kuin vain yhtä ihmistä.

Ihanaa teillähän on ihan älytön määrä aikuisia avokumppaneita, joita lapset voi rakastaa. Exän nyxän exät ja panot ja hoidot vain vilisevät silmissä, siinä sitä vakautta ja voimaa arkeen... eiku 😨

Olen kateudesta vihreä 😂

Itseasiassa lapset nimenomaan voittavat tällaisessa kuviossa. Perheessä on rakastava ja hyväksyvä ilmapiiri ja voi olla normaalia useampia turvallisia aikuisia. Btw, oletko huomannut, että yleensä epäsovinnaisiin valintoihin päätyvät älykkäät ihmiset, joilla on avoin ja rehellinen elämänasenne?

Ei voita, terv kokemusta on ja lapsuuden kaverit oli samanlaisista "avoimista perheistä", meillä ei ole kenelläkään mitään hyvää sanottavaa lapsen asemasta tuossa tilanteessa.

Eli sinulla ei sitten ole kokemusta ns. ydinperheestä lainkaan? Tiedän useita ihmisiä, joilla on. Eikä heilläkään ole mitään hyvää sanottavaa lapsen asemasta sulkeutuneissa ja riitaisissa parisuhteissa.

Jaa.

Tuntemani ydinperheissä kasvaneet ei ole mt-ongelmaisia, itsemurhan tehneitä, huumeriippuvaisia ja rikollisia, joten sanoisin, että kyllä niiden lapsuus oli oikeasti parempi, ei epäilystäkään.

Nuo oman munan ja pillun seuraamiset jättää lapsiin jäljet, sen tiedän omasta kokemuksesta ja luo turvattoman ympäristön lapsille....et pysty sitä muuttamaan, vaikka toivotkin näköjään, että lapsille tuo olisi joku voimavara.

Jännä juttu. Kaikki tuntemani itsemurhan tehneet ja masentuneet ovat kasvaneet ns. normaaleissa ydinperheissä.

Äitini teki itsarin isäni petettyä häntä.

Tätä taas on vaikea ymmärtää. Toki läheisriippuvuus on mt-ongelma siinä kuin muutkin addiktiot, mutta miksi sen takia pitää päättää päivänsä? Aina näille roikkujille joku uusi mies löytyy.

Minulla oli hyvä avioliitto, kesti yli 20v. Hyvä mies, ei niin mitään valittamista.

Sitten tapahtui jotain täysin odottamatonta, rakastuin ystävääni jonka olin tuntenut jo vuosia, ja hän minuun.

Jotain sellaista tunnetta en ole koskaan kokenut..

Ei ollut käynyt mielessänikään että voisin rakastua johonkin toiseen kun kaikki on elämässä hyvin.

Mutta se tunne oli niin voimakas että mun oli vaan pakko erota ja loukata mun miestäni, siinä samalla rikkoa perhe. Niin itsekästä ja kauheeta.

Tuntui vaan että jos en lähde niin kuolen. En pysty elämään ilman tätä mun rakasta.

Ilman sitä hullua rakastumisen tunnetta olisi ollut mahdotonta erota ja kestää se syyllisyys mikä erosta aiheutui. Siitä on nyt reilu 2 vuotta aikaa, ja vasta nyt alkaa tuntua siltä että ei tarvitse enää tuntea syyllisyyttä.

Mutta oman kokemukseni perusteella, meillä on vain yksi elämä elettävänä/ kaduttavana.

Tiedän että en olisi elänyt sitä onnellisena jos en olisi lähtenyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulukuussa tavannut miehen. Nyt on vasta huhtikuu. Peli poikki nyt samantien, niin et aiheuta itsellesi ja perheellesi enemmän hallaa! On se nyt kumma, saatana soikoon, että aikuinen ihminen ei pysty laittamaan tapailuihin stoppia. Ja miksi ihmeessä käyt vieraan miehen kanssa keskusteluja teidän rakkauselämästänne???Sunhan pitäisi käydä oman miehen kanssa keskusteluja suhteestanne, että miksi se ei enää toimi. Järki käteen. Tai sitten otat riskin , ja jätät miehesi ja kokeilet tätä uutta. Mutta on se niin hemmetin itsekästä, että haluaa pitää itsellään MOLEMMAT!? Tätä en ole koskaan tajunnut pettäjistä. Ketä te luulette olevanne, että luulette että teillä on oikeus a) huijata aviomiestänne b)huijata lapsianne c)pitää sekä aviomies että uusi rakkaus. Valintoja kehiin!

Ja mikä estää pitämästä kaikki?

Nimimerkillä kyllä yksi halukas nainen kahta miestä pyörittää ihan helposti.

Tuo on ihan totta. Oma avioliitto on hyvä, kymmenien vuosien ja kolmen aikuiseksi kasvatetun lapsen jälkeen on seksiä monta kertaa viikossa, hellyyttä, viihdytään yhdessä jne mutta silti mulla on ollut pari vuotta myös toinen mies. Oma ei aavista eikä epäile mitään, koska iltaisin ja viikonloppuisin ei viestitellä eikä mun omat menot ole mihinkään lisääntyneet

Tyhmä pitää olla jos ei pysty sen vertaa tekemisiään salaamaan

Joskus on suurta viisautta siltä toiselta "olla huomaamatta" puolison ihastusta toiseen. Se "järjetön" tunne menee usein ohi. Ei sen takia kannata rikkoa perhettä.

Olen itse kokenut kuvatun "hullaantumisen". Nyt jälkeenpäin ristin käteni kyynärpäitä myöten, ettei puoliso ollut huomaavinaan. Tulin järkiini. Olisi ollut kamalaa menettää tämä kaikki.