Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun rakastuminen on "väärin"
01.04.2017 |
Olen aina pitänyt itseäni suht fiksuna ihmisenä, jolla on normaali moraali, mulla on nyt 46 vuotta elämänkokemusta mittarissa. Viime joulukuussa tapasin kuitenkin miehen, joka on täydellisesti mullistanut käsitykseni siitä millä tavalla toiseen ihmiseen voikaan rakastua. Rakkaushan on ihana tunne, mutta tässä tapauksessa se rakastuminen on väärin, koska me molemmat olemme perheellisiä ihmisiä. Ollaan ko. miehen kanssa keskusteltu asiasta kymmeniä kertoja ja ollaan yritetty kolme kertaa lopettaa kaikki yhteydenpito toisiimme - ja aina palattu takaisin yhteydenpitoon ja tapailuun. Tunne siitä, että toinen on "täysin se oikea" on molemmilla äärimmäisen vahva. En enää tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Tämä rakkaus on väärin hyvin monella tavalla, mutta toisaalta kun se vain tuntuu oikealta.
Saa antaa vertaistukea, miten olette päässeet yli "elämänne rakkaudesta"?
Tai saa tuomitakin, jos siitä jollekulle hyvä olo tulee - olen kuitenkin itseäni tästä jo niin paljon tuominnut, että ei kukaan voi enää enempää tuomita.
Kommentit (185)
81/185
|
02.04.2017 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Jännä että kaikki pettäjät tulevat tänne hakemaan hyväksyntää. Ja suuttuvat niille jotka eivät hyvaksy pettämistä. On tää maailma sairas paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulukuussa tavannut miehen. Nyt on vasta huhtikuu. Peli poikki nyt samantien, niin et aiheuta itsellesi ja perheellesi enemmän hallaa! On se nyt kumma, saatana soikoon, että aikuinen ihminen ei pysty laittamaan tapailuihin stoppia. Ja miksi ihmeessä käyt vieraan miehen kanssa keskusteluja teidän rakkauselämästänne???Sunhan pitäisi käydä oman miehen kanssa keskusteluja suhteestanne, että miksi se ei enää toimi. Järki käteen. Tai sitten otat riskin , ja jätät miehesi ja kokeilet tätä uutta. Mutta on se niin hemmetin itsekästä, että haluaa pitää itsellään MOLEMMAT!? Tätä en ole koskaan tajunnut pettäjistä. Ketä te luulette olevanne, että luulette että teillä on oikeus a) huijata aviomiestänne b)huijata lapsianne c)pitää sekä aviomies että uusi rakkaus. Valintoja kehiin!
Ja mikä estää pitämästä kaikki?
Nimimerkillä kyllä yksi halukas nainen kahta miestä pyörittää ihan helposti.
Tuo on ihan totta. Oma avioliitto on hyvä, kymmenien vuosien ja kolmen aikuiseksi kasvatetun lapsen jälkeen on seksiä monta kertaa viikossa, hellyyttä, viihdytään yhdessä jne mutta silti mulla on ollut pari vuotta myös toinen mies. Oma ei aavista eikä epäile mitään, koska iltaisin ja viikonloppuisin ei viestitellä eikä mun omat menot ole mihinkään lisääntyneet
Tyhmä pitää olla jos ei pysty sen vertaa tekemisiään salaamaan
Tyhmä? Vai olisiko se niinpäin, että jotain tunnevammaa täytyy olla, että haluaa salata tekemisiään omalta puolisolta. Eikä edes koe syyllisyyttä, niin kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Jännä että kaikki pettäjät tulevat tänne hakemaan hyväksyntää. Ja suuttuvat niille jotka eivät hyvaksy pettämistä. On tää maailma sairas paikka.
En minä hae hyväksyntää. Tiedän oikein hyvin että mun elämäntapa ei ole yhteiskunnan normien mukainen.
Minua ei kiinnosta mitä muut tuumaa mun tavasta elää. En hae sille hyväksyntää. Enkä mainosta asiaa esim työ- tai kaveriporukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulukuussa tavannut miehen. Nyt on vasta huhtikuu. Peli poikki nyt samantien, niin et aiheuta itsellesi ja perheellesi enemmän hallaa! On se nyt kumma, saatana soikoon, että aikuinen ihminen ei pysty laittamaan tapailuihin stoppia. Ja miksi ihmeessä käyt vieraan miehen kanssa keskusteluja teidän rakkauselämästänne???Sunhan pitäisi käydä oman miehen kanssa keskusteluja suhteestanne, että miksi se ei enää toimi. Järki käteen. Tai sitten otat riskin , ja jätät miehesi ja kokeilet tätä uutta. Mutta on se niin hemmetin itsekästä, että haluaa pitää itsellään MOLEMMAT!? Tätä en ole koskaan tajunnut pettäjistä. Ketä te luulette olevanne, että luulette että teillä on oikeus a) huijata aviomiestänne b)huijata lapsianne c)pitää sekä aviomies että uusi rakkaus. Valintoja kehiin!
Ja mikä estää pitämästä kaikki?
Nimimerkillä kyllä yksi halukas nainen kahta miestä pyörittää ihan helposti.
Tuo on ihan totta. Oma avioliitto on hyvä, kymmenien vuosien ja kolmen aikuiseksi kasvatetun lapsen jälkeen on seksiä monta kertaa viikossa, hellyyttä, viihdytään yhdessä jne mutta silti mulla on ollut pari vuotta myös toinen mies. Oma ei aavista eikä epäile mitään, koska iltaisin ja viikonloppuisin ei viestitellä eikä mun omat menot ole mihinkään lisääntyneet
Tyhmä pitää olla jos ei pysty sen vertaa tekemisiään salaamaan
Tyhmä? Vai olisiko se niinpäin, että jotain tunnevammaa täytyy olla, että haluaa salata tekemisiään omalta puolisolta. Eikä edes koe syyllisyyttä, niin kuin sinä.
Se on mahdollista. En koe syyllisyyttä enkä huonoa omatuntoa. Toisaalta seison päätösteni ja valintojeni takia enkä selittele etten mahda itselleni mitään. Mahtaisin kyllä mutten halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset täällä tuomitsevat ap:n, koska hänellä on tunteita jotakuta muuta kohtaan kuin aviomiestänsä. Miksi mulle tuli mieleen, että jotkut saattavat olla kateellisia siitä, että ap on löytänyt jonkun jonka kanssa hänellä on hyvä olla? Nämä kommentit ovat vaan niin uskomattoman vihamielisiä vaila empatiaa. Koko avioliitto instituutiona kaipaa muutosta. Olkaa avoimempia uusille ihmisille ja kokemuksille. Mulla on toiminut avoin liitto jo kymmenen vuotta. Suosittelen! On ihanaa kun voi rakastaa useampaa kuin vain yhtä ihmistä.
Ihanaa teillähän on ihan älytön määrä aikuisia avokumppaneita, joita lapset voi rakastaa. Exän nyxän exät ja panot ja hoidot vain vilisevät silmissä, siinä sitä vakautta ja voimaa arkeen... eiku 😨
Olen kateudesta vihreä 😂Itseasiassa lapset nimenomaan voittavat tällaisessa kuviossa. Perheessä on rakastava ja hyväksyvä ilmapiiri ja voi olla normaalia useampia turvallisia aikuisia. Btw, oletko huomannut, että yleensä epäsovinnaisiin valintoihin päätyvät älykkäät ihmiset, joilla on avoin ja rehellinen elämänasenne?
Ei voita, terv kokemusta on ja lapsuuden kaverit oli samanlaisista "avoimista perheistä", meillä ei ole kenelläkään mitään hyvää sanottavaa lapsen asemasta tuossa tilanteessa.
Eli sinulla ei sitten ole kokemusta ns. ydinperheestä lainkaan? Tiedän useita ihmisiä, joilla on. Eikä heilläkään ole mitään hyvää sanottavaa lapsen asemasta sulkeutuneissa ja riitaisissa parisuhteissa.
Jaa.
Tuntemani ydinperheissä kasvaneet ei ole mt-ongelmaisia, itsemurhan tehneitä, huumeriippuvaisia ja rikollisia, joten sanoisin, että kyllä niiden lapsuus oli oikeasti parempi, ei epäilystäkään.
Nuo oman munan ja pillun seuraamiset jättää lapsiin jäljet, sen tiedän omasta kokemuksesta ja luo turvattoman ympäristön lapsille....et pysty sitä muuttamaan, vaikka toivotkin näköjään, että lapsille tuo olisi joku voimavara.
Jännä juttu. Kaikki tuntemani itsemurhan tehneet ja masentuneet ovat kasvaneet ns. normaaleissa ydinperheissä.
Äitini teki itsarin isäni petettyä häntä.
Tätä taas on vaikea ymmärtää. Toki läheisriippuvuus on mt-ongelma siinä kuin muutkin addiktiot, mutta miksi sen takia pitää päättää päivänsä? Aina näille roikkujille joku uusi mies löytyy.[/
Läheisriippuvuudesta ei ollut kyse.
No mistä sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus on suurta viisautta siltä toiselta "olla huomaamatta" puolison ihastusta toiseen. Se "järjetön" tunne menee usein ohi. Ei sen takia kannata rikkoa perhettä.
Olen itse kokenut kuvatun "hullaantumisen". Nyt jälkeenpäin ristin käteni kyynärpäitä myöten, ettei puoliso ollut huomaavinaan. Tulin järkiini. Olisi ollut kamalaa menettää tämä kaikki.
Itse kerroin puolisolle. Meni ohi ja jälkeenpäin mietin, mitä edes näin ihmisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulukuussa tavannut miehen. Nyt on vasta huhtikuu. Peli poikki nyt samantien, niin et aiheuta itsellesi ja perheellesi enemmän hallaa! On se nyt kumma, saatana soikoon, että aikuinen ihminen ei pysty laittamaan tapailuihin stoppia. Ja miksi ihmeessä käyt vieraan miehen kanssa keskusteluja teidän rakkauselämästänne???Sunhan pitäisi käydä oman miehen kanssa keskusteluja suhteestanne, että miksi se ei enää toimi. Järki käteen. Tai sitten otat riskin , ja jätät miehesi ja kokeilet tätä uutta. Mutta on se niin hemmetin itsekästä, että haluaa pitää itsellään MOLEMMAT!? Tätä en ole koskaan tajunnut pettäjistä. Ketä te luulette olevanne, että luulette että teillä on oikeus a) huijata aviomiestänne b)huijata lapsianne c)pitää sekä aviomies että uusi rakkaus. Valintoja kehiin!
Ja mikä estää pitämästä kaikki?
Nimimerkillä kyllä yksi halukas nainen kahta miestä pyörittää ihan helposti.
Tuo on ihan totta. Oma avioliitto on hyvä, kymmenien vuosien ja kolmen aikuiseksi kasvatetun lapsen jälkeen on seksiä monta kertaa viikossa, hellyyttä, viihdytään yhdessä jne mutta silti mulla on ollut pari vuotta myös toinen mies. Oma ei aavista eikä epäile mitään, koska iltaisin ja viikonloppuisin ei viestitellä eikä mun omat menot ole mihinkään lisääntyneet
Tyhmä pitää olla jos ei pysty sen vertaa tekemisiään salaamaan
Tyhmä? Vai olisiko se niinpäin, että jotain tunnevammaa täytyy olla, että haluaa salata tekemisiään omalta puolisolta. Eikä edes koe syyllisyyttä, niin kuin sinä.
Se on mahdollista. En koe syyllisyyttä enkä huonoa omatuntoa. Toisaalta seison päätösteni ja valintojeni takia enkä selittele etten mahda itselleni mitään. Mahtaisin kyllä mutten halua.
Niinpä. En itse koe tekeväni mitään väärää. Tunteeni näitä miehiä kohtaan ei riipu toisesta miehestä mitenkään. Rakastan kumpaakin. Molempi parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset täällä tuomitsevat ap:n, koska hänellä on tunteita jotakuta muuta kohtaan kuin aviomiestänsä. Miksi mulle tuli mieleen, että jotkut saattavat olla kateellisia siitä, että ap on löytänyt jonkun jonka kanssa hänellä on hyvä olla? Nämä kommentit ovat vaan niin uskomattoman vihamielisiä vaila empatiaa. Koko avioliitto instituutiona kaipaa muutosta. Olkaa avoimempia uusille ihmisille ja kokemuksille. Mulla on toiminut avoin liitto jo kymmenen vuotta. Suosittelen! On ihanaa kun voi rakastaa useampaa kuin vain yhtä ihmistä.
Ihanaa teillähän on ihan älytön määrä aikuisia avokumppaneita, joita lapset voi rakastaa. Exän nyxän exät ja panot ja hoidot vain vilisevät silmissä, siinä sitä vakautta ja voimaa arkeen... eiku 😨
Olen kateudesta vihreä 😂Itseasiassa lapset nimenomaan voittavat tällaisessa kuviossa. Perheessä on rakastava ja hyväksyvä ilmapiiri ja voi olla normaalia useampia turvallisia aikuisia. Btw, oletko huomannut, että yleensä epäsovinnaisiin valintoihin päätyvät älykkäät ihmiset, joilla on avoin ja rehellinen elämänasenne?
Ei voita, terv kokemusta on ja lapsuuden kaverit oli samanlaisista "avoimista perheistä", meillä ei ole kenelläkään mitään hyvää sanottavaa lapsen asemasta tuossa tilanteessa.
Eli sinulla ei sitten ole kokemusta ns. ydinperheestä lainkaan? Tiedän useita ihmisiä, joilla on. Eikä heilläkään ole mitään hyvää sanottavaa lapsen asemasta sulkeutuneissa ja riitaisissa parisuhteissa.
Jaa.
Tuntemani ydinperheissä kasvaneet ei ole mt-ongelmaisia, itsemurhan tehneitä, huumeriippuvaisia ja rikollisia, joten sanoisin, että kyllä niiden lapsuus oli oikeasti parempi, ei epäilystäkään.
Nuo oman munan ja pillun seuraamiset jättää lapsiin jäljet, sen tiedän omasta kokemuksesta ja luo turvattoman ympäristön lapsille....et pysty sitä muuttamaan, vaikka toivotkin näköjään, että lapsille tuo olisi joku voimavara.
Jännä juttu. Kaikki tuntemani itsemurhan tehneet ja masentuneet ovat kasvaneet ns. normaaleissa ydinperheissä.
Äitini teki itsarin isäni petettyä häntä.
Tätä taas on vaikea ymmärtää. Toki läheisriippuvuus on mt-ongelma siinä kuin muutkin addiktiot, mutta miksi sen takia pitää päättää päivänsä? Aina näille roikkujille joku uusi mies löytyy.[/
Läheisriippuvuudesta ei ollut kyse.
No mistä sitten?
Mitä muuta vastausta sunkaltaselta voi odottaa. Jos et tienny täällä saa muutkin keskustella, et vaan sinä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli hyvä avioliitto, kesti yli 20v. Hyvä mies, ei niin mitään valittamista.
Sitten tapahtui jotain täysin odottamatonta, rakastuin ystävääni jonka olin tuntenut jo vuosia, ja hän minuun.
Jotain sellaista tunnetta en ole koskaan kokenut..
Ei ollut käynyt mielessänikään että voisin rakastua johonkin toiseen kun kaikki on elämässä hyvin.Mutta se tunne oli niin voimakas että mun oli vaan pakko erota ja loukata mun miestäni, siinä samalla rikkoa perhe. Niin itsekästä ja kauheeta.
Tuntui vaan että jos en lähde niin kuolen. En pysty elämään ilman tätä mun rakasta.Ilman sitä hullua rakastumisen tunnetta olisi ollut mahdotonta erota ja kestää se syyllisyys mikä erosta aiheutui. Siitä on nyt reilu 2 vuotta aikaa, ja vasta nyt alkaa tuntua siltä että ei tarvitse enää tuntea syyllisyyttä.
Mutta oman kokemukseni perusteella, meillä on vain yksi elämä elettävänä/ kaduttavana.
Tiedän että en olisi elänyt sitä onnellisena jos en olisi lähtenyt.
Tämä on vaan sun kokemus. Jollakin toisella se voi mennä ohi tai mies voi paljastua täydeksi pashaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama. Ollut yli 2vuotta. Samat hormoniajatukset mietitty. Ei tämä lopu näköjään. Vaikka sitä yritetty kyllä.
Ja miettii sitä, että olisiko tämä se oikea ja unelmien täyttymys. Saisinko kaiken mitä haluaisin. Niin henkisesti kuin fyysisesti. Ei tätä voi kuvailla sanoin. Lapsia on kuviossa. Kiinnijääminen mietitty ja sitten se ois peli selvä. Silti mietityttää ja pelottaa. Eihän tämä oikein ole ja en olisi ikinä kuvitellut tässä tilanteessa olevani.
Vertaistukea,kokemuksia?
Täällä. Olen nuorena (häthätää kaksikymmentä täyttäneenä) mennyt naimisiin ensimmäisen poikaystävän kanssa. Nyt tämän kanssa kaksi alakouluikäistä lasta ja asuntolaina. Ja olen kaksi vuotta rakastanut toista. Ennen tätä en tiennyt sielunkumppanuudesta saati fyysisestä vetovoimasta _yhtään mitään_. Voi Luoja. Mies on vapaa, minä en. Hän ei ole mikään unelmavävy, mutta kutittelee sieluani tavalla jolla ei kukaan toinen koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulukuussa tavannut miehen. Nyt on vasta huhtikuu. Peli poikki nyt samantien, niin et aiheuta itsellesi ja perheellesi enemmän hallaa! On se nyt kumma, saatana soikoon, että aikuinen ihminen ei pysty laittamaan tapailuihin stoppia. Ja miksi ihmeessä käyt vieraan miehen kanssa keskusteluja teidän rakkauselämästänne???Sunhan pitäisi käydä oman miehen kanssa keskusteluja suhteestanne, että miksi se ei enää toimi. Järki käteen. Tai sitten otat riskin , ja jätät miehesi ja kokeilet tätä uutta. Mutta on se niin hemmetin itsekästä, että haluaa pitää itsellään MOLEMMAT!? Tätä en ole koskaan tajunnut pettäjistä. Ketä te luulette olevanne, että luulette että teillä on oikeus a) huijata aviomiestänne b)huijata lapsianne c)pitää sekä aviomies että uusi rakkaus. Valintoja kehiin!
Ja mikä estää pitämästä kaikki?
Nimimerkillä kyllä yksi halukas nainen kahta miestä pyörittää ihan helposti.
Tuo on ihan totta. Oma avioliitto on hyvä, kymmenien vuosien ja kolmen aikuiseksi kasvatetun lapsen jälkeen on seksiä monta kertaa viikossa, hellyyttä, viihdytään yhdessä jne mutta silti mulla on ollut pari vuotta myös toinen mies. Oma ei aavista eikä epäile mitään, koska iltaisin ja viikonloppuisin ei viestitellä eikä mun omat menot ole mihinkään lisääntyneet
Tyhmä pitää olla jos ei pysty sen vertaa tekemisiään salaamaan
Tyhmä? Vai olisiko se niinpäin, että jotain tunnevammaa täytyy olla, että haluaa salata tekemisiään omalta puolisolta. Eikä edes koe syyllisyyttä, niin kuin sinä.
Se on mahdollista. En koe syyllisyyttä enkä huonoa omatuntoa. Toisaalta seison päätösteni ja valintojeni takia enkä selittele etten mahda itselleni mitään. Mahtaisin kyllä mutten halua.
Niinpä. En itse koe tekeväni mitään väärää. Tunteeni näitä miehiä kohtaan ei riipu toisesta miehestä mitenkään. Rakastan kumpaakin. Molempi parempi.
Et koe tekeväsi mitään väärää? Hui miten sairasta. Pidät siis oman miehesi talutusnuorassa, koska "rakastat"? Entä jos hänkin ansaitsisi tavata jonkun uuden? Soisitko sen hänelle? Jos molempi parempi- niin silloin sun pitäis tehdä miehesi kanssa diili että myös hän saa rakastaa kahta naista. Mutta sitten se ei ois sulle enää niin jännää....Niinpä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama. Ollut yli 2vuotta. Samat hormoniajatukset mietitty. Ei tämä lopu näköjään. Vaikka sitä yritetty kyllä.
Ja miettii sitä, että olisiko tämä se oikea ja unelmien täyttymys. Saisinko kaiken mitä haluaisin. Niin henkisesti kuin fyysisesti. Ei tätä voi kuvailla sanoin. Lapsia on kuviossa. Kiinnijääminen mietitty ja sitten se ois peli selvä. Silti mietityttää ja pelottaa. Eihän tämä oikein ole ja en olisi ikinä kuvitellut tässä tilanteessa olevani.
Vertaistukea,kokemuksia?
Täällä. Olen nuorena (häthätää kaksikymmentä täyttäneenä) mennyt naimisiin ensimmäisen poikaystävän kanssa. Nyt tämän kanssa kaksi alakouluikäistä lasta ja asuntolaina. Ja olen kaksi vuotta rakastanut toista. Ennen tätä en tiennyt sielunkumppanuudesta saati fyysisestä vetovoimasta _yhtään mitään_. Voi Luoja. Mies on vapaa, minä en. Hän ei ole mikään unelmavävy, mutta kutittelee sieluani tavalla jolla ei kukaan toinen koskaan.
Niin siinä käy kun mennäänsen ensimmäisen (väärän) kanssa naimisiin. Miten voi tehdä lapsia jos ei tunne fyysistä vetovoimaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulukuussa tavannut miehen. Nyt on vasta huhtikuu. Peli poikki nyt samantien, niin et aiheuta itsellesi ja perheellesi enemmän hallaa! On se nyt kumma, saatana soikoon, että aikuinen ihminen ei pysty laittamaan tapailuihin stoppia. Ja miksi ihmeessä käyt vieraan miehen kanssa keskusteluja teidän rakkauselämästänne???Sunhan pitäisi käydä oman miehen kanssa keskusteluja suhteestanne, että miksi se ei enää toimi. Järki käteen. Tai sitten otat riskin , ja jätät miehesi ja kokeilet tätä uutta. Mutta on se niin hemmetin itsekästä, että haluaa pitää itsellään MOLEMMAT!? Tätä en ole koskaan tajunnut pettäjistä. Ketä te luulette olevanne, että luulette että teillä on oikeus a) huijata aviomiestänne b)huijata lapsianne c)pitää sekä aviomies että uusi rakkaus. Valintoja kehiin!
Ja mikä estää pitämästä kaikki?
Nimimerkillä kyllä yksi halukas nainen kahta miestä pyörittää ihan helposti.
Tuo on ihan totta. Oma avioliitto on hyvä, kymmenien vuosien ja kolmen aikuiseksi kasvatetun lapsen jälkeen on seksiä monta kertaa viikossa, hellyyttä, viihdytään yhdessä jne mutta silti mulla on ollut pari vuotta myös toinen mies. Oma ei aavista eikä epäile mitään, koska iltaisin ja viikonloppuisin ei viestitellä eikä mun omat menot ole mihinkään lisääntyneet
Tyhmä pitää olla jos ei pysty sen vertaa tekemisiään salaamaan
Tyhmä? Vai olisiko se niinpäin, että jotain tunnevammaa täytyy olla, että haluaa salata tekemisiään omalta puolisolta. Eikä edes koe syyllisyyttä, niin kuin sinä.
Se on mahdollista. En koe syyllisyyttä enkä huonoa omatuntoa. Toisaalta seison päätösteni ja valintojeni takia enkä selittele etten mahda itselleni mitään. Mahtaisin kyllä mutten halua.
Niinpä. En itse koe tekeväni mitään väärää. Tunteeni näitä miehiä kohtaan ei riipu toisesta miehestä mitenkään. Rakastan kumpaakin. Molempi parempi.
Et koe tekeväsi mitään väärää? Hui miten sairasta. Pidät siis oman miehesi talutusnuorassa, koska "rakastat"? Entä jos hänkin ansaitsisi tavata jonkun uuden? Soisitko sen hänelle? Jos molempi parempi- niin silloin sun pitäis tehdä miehesi kanssa diili että myös hän saa rakastaa kahta naista. Mutta sitten se ei ois sulle enää niin jännää....Niinpä....
Rakastaa? Seksin harrastamista tarkoitat varmaan kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulukuussa tavannut miehen. Nyt on vasta huhtikuu. Peli poikki nyt samantien, niin et aiheuta itsellesi ja perheellesi enemmän hallaa! On se nyt kumma, saatana soikoon, että aikuinen ihminen ei pysty laittamaan tapailuihin stoppia. Ja miksi ihmeessä käyt vieraan miehen kanssa keskusteluja teidän rakkauselämästänne???Sunhan pitäisi käydä oman miehen kanssa keskusteluja suhteestanne, että miksi se ei enää toimi. Järki käteen. Tai sitten otat riskin , ja jätät miehesi ja kokeilet tätä uutta. Mutta on se niin hemmetin itsekästä, että haluaa pitää itsellään MOLEMMAT!? Tätä en ole koskaan tajunnut pettäjistä. Ketä te luulette olevanne, että luulette että teillä on oikeus a) huijata aviomiestänne b)huijata lapsianne c)pitää sekä aviomies että uusi rakkaus. Valintoja kehiin!
Ja mikä estää pitämästä kaikki?
Nimimerkillä kyllä yksi halukas nainen kahta miestä pyörittää ihan helposti.
Tuo on ihan totta. Oma avioliitto on hyvä, kymmenien vuosien ja kolmen aikuiseksi kasvatetun lapsen jälkeen on seksiä monta kertaa viikossa, hellyyttä, viihdytään yhdessä jne mutta silti mulla on ollut pari vuotta myös toinen mies. Oma ei aavista eikä epäile mitään, koska iltaisin ja viikonloppuisin ei viestitellä eikä mun omat menot ole mihinkään lisääntyneet
Tyhmä pitää olla jos ei pysty sen vertaa tekemisiään salaamaan
Tyhmä? Vai olisiko se niinpäin, että jotain tunnevammaa täytyy olla, että haluaa salata tekemisiään omalta puolisolta. Eikä edes koe syyllisyyttä, niin kuin sinä.
Se on mahdollista. En koe syyllisyyttä enkä huonoa omatuntoa. Toisaalta seison päätösteni ja valintojeni takia enkä selittele etten mahda itselleni mitään. Mahtaisin kyllä mutten halua.
Niinpä. En itse koe tekeväni mitään väärää. Tunteeni näitä miehiä kohtaan ei riipu toisesta miehestä mitenkään. Rakastan kumpaakin. Molempi parempi.
Et koe tekeväsi mitään väärää? Hui miten sairasta. Pidät siis oman miehesi talutusnuorassa, koska "rakastat"? Entä jos hänkin ansaitsisi tavata jonkun uuden? Soisitko sen hänelle? Jos molempi parempi- niin silloin sun pitäis tehdä miehesi kanssa diili että myös hän saa rakastaa kahta naista. Mutta sitten se ei ois sulle enää niin jännää....Niinpä....
En ole tuo jolle kommentoit, vaan toinen ketjuun vastannut. Omalta osaltani voin sanoa, että joskus suorastaan toivon että mieheni löytäisi toisen, helpottaisi omaa tilannettani...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama. Ollut yli 2vuotta. Samat hormoniajatukset mietitty. Ei tämä lopu näköjään. Vaikka sitä yritetty kyllä.
Ja miettii sitä, että olisiko tämä se oikea ja unelmien täyttymys. Saisinko kaiken mitä haluaisin. Niin henkisesti kuin fyysisesti. Ei tätä voi kuvailla sanoin. Lapsia on kuviossa. Kiinnijääminen mietitty ja sitten se ois peli selvä. Silti mietityttää ja pelottaa. Eihän tämä oikein ole ja en olisi ikinä kuvitellut tässä tilanteessa olevani.
Vertaistukea,kokemuksia?
Täällä. Olen nuorena (häthätää kaksikymmentä täyttäneenä) mennyt naimisiin ensimmäisen poikaystävän kanssa. Nyt tämän kanssa kaksi alakouluikäistä lasta ja asuntolaina. Ja olen kaksi vuotta rakastanut toista. Ennen tätä en tiennyt sielunkumppanuudesta saati fyysisestä vetovoimasta _yhtään mitään_. Voi Luoja. Mies on vapaa, minä en. Hän ei ole mikään unelmavävy, mutta kutittelee sieluani tavalla jolla ei kukaan toinen koskaan.
Niin siinä käy kun mennäänsen ensimmäisen (väärän) kanssa naimisiin. Miten voi tehdä lapsia jos ei tunne fyysistä vetovoimaa?
Niinhän siinä käy, juuri niin. Lasten tekemiseen ei vetovoimaa tarvitse.
Kahta voi rakastaa, mut kahta ei saa rakastella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama. Ollut yli 2vuotta. Samat hormoniajatukset mietitty. Ei tämä lopu näköjään. Vaikka sitä yritetty kyllä.
Ja miettii sitä, että olisiko tämä se oikea ja unelmien täyttymys. Saisinko kaiken mitä haluaisin. Niin henkisesti kuin fyysisesti. Ei tätä voi kuvailla sanoin. Lapsia on kuviossa. Kiinnijääminen mietitty ja sitten se ois peli selvä. Silti mietityttää ja pelottaa. Eihän tämä oikein ole ja en olisi ikinä kuvitellut tässä tilanteessa olevani.
Vertaistukea,kokemuksia?
Täällä. Olen nuorena (häthätää kaksikymmentä täyttäneenä) mennyt naimisiin ensimmäisen poikaystävän kanssa. Nyt tämän kanssa kaksi alakouluikäistä lasta ja asuntolaina. Ja olen kaksi vuotta rakastanut toista. Ennen tätä en tiennyt sielunkumppanuudesta saati fyysisestä vetovoimasta _yhtään mitään_. Voi Luoja. Mies on vapaa, minä en. Hän ei ole mikään unelmavävy, mutta kutittelee sieluani tavalla jolla ei kukaan toinen koskaan.
Niin siinä käy kun mennäänsen ensimmäisen (väärän) kanssa naimisiin. Miten voi tehdä lapsia jos ei tunne fyysistä vetovoimaa?
Niinhän siinä käy, juuri niin. Lasten tekemiseen ei vetovoimaa tarvitse.
Tarvitseepa! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulukuussa tavannut miehen. Nyt on vasta huhtikuu. Peli poikki nyt samantien, niin et aiheuta itsellesi ja perheellesi enemmän hallaa! On se nyt kumma, saatana soikoon, että aikuinen ihminen ei pysty laittamaan tapailuihin stoppia. Ja miksi ihmeessä käyt vieraan miehen kanssa keskusteluja teidän rakkauselämästänne???Sunhan pitäisi käydä oman miehen kanssa keskusteluja suhteestanne, että miksi se ei enää toimi. Järki käteen. Tai sitten otat riskin , ja jätät miehesi ja kokeilet tätä uutta. Mutta on se niin hemmetin itsekästä, että haluaa pitää itsellään MOLEMMAT!? Tätä en ole koskaan tajunnut pettäjistä. Ketä te luulette olevanne, että luulette että teillä on oikeus a) huijata aviomiestänne b)huijata lapsianne c)pitää sekä aviomies että uusi rakkaus. Valintoja kehiin!
Ja mikä estää pitämästä kaikki?
Nimimerkillä kyllä yksi halukas nainen kahta miestä pyörittää ihan helposti.
Tuo on ihan totta. Oma avioliitto on hyvä, kymmenien vuosien ja kolmen aikuiseksi kasvatetun lapsen jälkeen on seksiä monta kertaa viikossa, hellyyttä, viihdytään yhdessä jne mutta silti mulla on ollut pari vuotta myös toinen mies. Oma ei aavista eikä epäile mitään, koska iltaisin ja viikonloppuisin ei viestitellä eikä mun omat menot ole mihinkään lisääntyneet
Tyhmä pitää olla jos ei pysty sen vertaa tekemisiään salaamaan
Tyhmä? Vai olisiko se niinpäin, että jotain tunnevammaa täytyy olla, että haluaa salata tekemisiään omalta puolisolta. Eikä edes koe syyllisyyttä, niin kuin sinä.
Se on mahdollista. En koe syyllisyyttä enkä huonoa omatuntoa. Toisaalta seison päätösteni ja valintojeni takia enkä selittele etten mahda itselleni mitään. Mahtaisin kyllä mutten halua.
Niinpä. En itse koe tekeväni mitään väärää. Tunteeni näitä miehiä kohtaan ei riipu toisesta miehestä mitenkään. Rakastan kumpaakin. Molempi parempi.
Et koe tekeväsi mitään väärää? Hui miten sairasta. Pidät siis oman miehesi talutusnuorassa, koska "rakastat"? Entä jos hänkin ansaitsisi tavata jonkun uuden? Soisitko sen hänelle? Jos molempi parempi- niin silloin sun pitäis tehdä miehesi kanssa diili että myös hän saa rakastaa kahta naista. Mutta sitten se ei ois sulle enää niin jännää....Niinpä....
Outo oletus. Kumpikin tietää toisesta. En osaa pitää tuollaisia salaisuuksia. Miehelläni on ollut sivusuhde myöskin, mutta tietääkseni tällä hetkellä ei ole. Toinen mies tapailee säännöllisen epäsäännöllisesti myös muita, ja varmaan haluaisi pysyvämmänkin parisuhteen, mutta on niin vaikea luonne, että ei onnistu helposti. Eli meillä ei ole omistushalua toisiimme, mutta synkkaa täydellisesti. Kaikki voittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulukuussa tavannut miehen. Nyt on vasta huhtikuu. Peli poikki nyt samantien, niin et aiheuta itsellesi ja perheellesi enemmän hallaa! On se nyt kumma, saatana soikoon, että aikuinen ihminen ei pysty laittamaan tapailuihin stoppia. Ja miksi ihmeessä käyt vieraan miehen kanssa keskusteluja teidän rakkauselämästänne???Sunhan pitäisi käydä oman miehen kanssa keskusteluja suhteestanne, että miksi se ei enää toimi. Järki käteen. Tai sitten otat riskin , ja jätät miehesi ja kokeilet tätä uutta. Mutta on se niin hemmetin itsekästä, että haluaa pitää itsellään MOLEMMAT!? Tätä en ole koskaan tajunnut pettäjistä. Ketä te luulette olevanne, että luulette että teillä on oikeus a) huijata aviomiestänne b)huijata lapsianne c)pitää sekä aviomies että uusi rakkaus. Valintoja kehiin!
Ja mikä estää pitämästä kaikki?
Nimimerkillä kyllä yksi halukas nainen kahta miestä pyörittää ihan helposti.
Tuo on ihan totta. Oma avioliitto on hyvä, kymmenien vuosien ja kolmen aikuiseksi kasvatetun lapsen jälkeen on seksiä monta kertaa viikossa, hellyyttä, viihdytään yhdessä jne mutta silti mulla on ollut pari vuotta myös toinen mies. Oma ei aavista eikä epäile mitään, koska iltaisin ja viikonloppuisin ei viestitellä eikä mun omat menot ole mihinkään lisääntyneet
Tyhmä pitää olla jos ei pysty sen vertaa tekemisiään salaamaan
Tyhmä? Vai olisiko se niinpäin, että jotain tunnevammaa täytyy olla, että haluaa salata tekemisiään omalta puolisolta. Eikä edes koe syyllisyyttä, niin kuin sinä.
Se on mahdollista. En koe syyllisyyttä enkä huonoa omatuntoa. Toisaalta seison päätösteni ja valintojeni takia enkä selittele etten mahda itselleni mitään. Mahtaisin kyllä mutten halua.
Niinpä. En itse koe tekeväni mitään väärää. Tunteeni näitä miehiä kohtaan ei riipu toisesta miehestä mitenkään. Rakastan kumpaakin. Molempi parempi.
Et koe tekeväsi mitään väärää? Hui miten sairasta. Pidät siis oman miehesi talutusnuorassa, koska "rakastat"? Entä jos hänkin ansaitsisi tavata jonkun uuden? Soisitko sen hänelle? Jos molempi parempi- niin silloin sun pitäis tehdä miehesi kanssa diili että myös hän saa rakastaa kahta naista. Mutta sitten se ei ois sulle enää niin jännää....Niinpä....
Outo oletus. Kumpikin tietää toisesta. En osaa pitää tuollaisia salaisuuksia. Miehelläni on ollut sivusuhde myöskin, mutta tietääkseni tällä hetkellä ei ole. Toinen mies tapailee säännöllisen epäsäännöllisesti myös muita, ja varmaan haluaisi pysyvämmänkin parisuhteen, mutta on niin vaikea luonne, että ei onnistu helposti. Eli meillä ei ole omistushalua toisiimme, mutta synkkaa täydellisesti. Kaikki voittaa.
Oks. Mut jatkakaa. Eipä oo mun elämä.
Alue: Aihe vapaa