Kun rakastuminen on "väärin"

Vierailija kirjoitti:

Rasittaa nämä tuomitsevat kommentit. Ihan kuin kukaan haluaisi olla vapaaehtoisesti tällaisessa tilanteessa. Ehkä jotkut tunnevammaset ja narsistit. Mutta he eivät tuskin tänne tule vatvomaan eivätkä näe mitään väärää tämmöisissä.

Ne joilla ei ole mitään kokemusta aiheesta niin jättäkää vaikka kommentoimatta. Varmaan jokainen itse tuominnut itsensä ja elää ahdistuksessa ja syyllisyydessä.

Millainen aikuinen ihminen ei "pysty" itsellään mitään? Iiiiks ooot ihana, fb viestiä pukkaaa taaaas, en voi itselleni mitäääään 😈

Jo lapsuudestahan on tuttua, että kaikki salakerhot olivat huisin jännittäviä paljon jännempiä kuin tavalliset kerhot 😂 mutta aikuiset hei?

Ensinnäkin arvoisa ap:

tuo ei ole rakastumista. Se on hullaantumista. Luulet rakkaudeksi sitä että joku suo sinulle sellaista huomiota mitä oma miehesi ei ole saanut aikaan pitkiin aikoihin.

Muutaman kuukauden tapailun jälkeen toisessa ei ole lainkaan vikoja. Hän on ihana ja ymmärtää sinua vaikka ilman sanoja. Eikö niin? Harhaa. Helppohan kaiken on olla ihanaa kun kumpikin jakaa arjen jossain ihan muualla.

Kyllä tuossakin miehessä tulee esiin ärsyttäviä asioita.

Tiedän mistä puhun.

Tuo tapailu ja yhteydenpito on jo pettämistä. Vaikka eipä toiseen voi rakastuakaan ellei tapaile ja tunne toista hyvin. Oletteko jo seksiäkin siis harrastaneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama. Ollut yli 2vuotta. Samat hormoniajatukset mietitty. Ei tämä lopu näköjään. Vaikka sitä yritetty kyllä.

Ja miettii sitä, että olisiko tämä se oikea ja unelmien täyttymys. Saisinko kaiken mitä haluaisin. Niin henkisesti kuin fyysisesti. Ei tätä voi kuvailla sanoin. Lapsia on kuviossa. Kiinnijääminen mietitty ja sitten se ois peli selvä. Silti mietityttää ja pelottaa. Eihän tämä oikein ole ja en olisi ikinä kuvitellut tässä tilanteessa olevani.

Vertaistukea,kokemuksia?

Ei ole tukea sinulle, mutta mieti sitä omaa kumppaniasi. Miten kukaan jaksaa olla ihmisen kanssa, joka ajatellut jo 2 vuotta jotain toista? Minä ainakin huomaisin nopeasti jos oma kumppani miettisi muita, että jotain on tekeillä, ja suhde loppuisi nopeasti oli lapsia tai ei. Eihän ole mitään järkeä kärvistellä väkisin toisen kanssa jos aina ajattelee muita. Panostakaa siihen omaan suhteeseenne tai sitten jättäkää se lopullisesti. Selkärankaa, onko sitä?

Jokaisessa suhteessa ihastutaan johonkin toiseen ainaki kerran. Aloittajan tapauksessa tosin kyse on pettämisestä, eli eri asiasta.

Ei perheitä heppoisin perustein hajoteta. Juuri noiden ihastumisien takia. Minusta hulluutta on kehottaa eroamaan heti jos tekee toista mieli. Ei se niin toimi. Mutta kai siinä jotain on jos tunteet jatkuu ja voimistuu vaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei perheitä heppoisin perustein hajoteta. Juuri noiden ihastumisien takia. Minusta hulluutta on kehottaa eroamaan heti jos tekee toista mieli. Ei se niin toimi. Mutta kai siinä jotain on jos tunteet jatkuu ja voimistuu vaan.

Eiköhän aloittaja ole kuules ylittäny sen rajan jo ajat sitten, ettei ole enää viatonta ihastusta..

Kysyit miten olette päässeet yli ja eroon rakkaudesta joka on väärin. No en ole päässyt vaikka viimeisestä tapaamisesta on melkein 3v. Mietin häntä joka päivä edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Rasittaa nämä tuomitsevat kommentit. Ihan kuin kukaan haluaisi olla vapaaehtoisesti tällaisessa tilanteessa. Ehkä jotkut tunnevammaset ja narsistit. Mutta he eivät tuskin tänne tule vatvomaan eivätkä näe mitään väärää tämmöisissä.

Ne joilla ei ole mitään kokemusta aiheesta niin jättäkää vaikka kommentoimatta. Varmaan jokainen itse tuominnut itsensä ja elää ahdistuksessa ja syyllisyydessä.

Miksi sitten olet aiheuttanut itsellesi ton tilanteen? Tunnevammaista sekin on.

Kyllä minäkin olen ollut ihastunut monta kertaa, mutta ei kukaan ole pakottanut toteuttamaan niitä ihastuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama. Ollut yli 2vuotta. Samat hormoniajatukset mietitty. Ei tämä lopu näköjään. Vaikka sitä yritetty kyllä.

Ja miettii sitä, että olisiko tämä se oikea ja unelmien täyttymys. Saisinko kaiken mitä haluaisin. Niin henkisesti kuin fyysisesti. Ei tätä voi kuvailla sanoin. Lapsia on kuviossa. Kiinnijääminen mietitty ja sitten se ois peli selvä. Silti mietityttää ja pelottaa. Eihän tämä oikein ole ja en olisi ikinä kuvitellut tässä tilanteessa olevani.

Vertaistukea,kokemuksia?

Ei ole tukea sinulle, mutta mieti sitä omaa kumppaniasi. Miten kukaan jaksaa olla ihmisen kanssa, joka ajatellut jo 2 vuotta jotain toista? Minä ainakin huomaisin nopeasti jos oma kumppani miettisi muita, että jotain on tekeillä, ja suhde loppuisi nopeasti oli lapsia tai ei. Eihän ole mitään järkeä kärvistellä väkisin toisen kanssa jos aina ajattelee muita. Panostakaa siihen omaan suhteeseenne tai sitten jättäkää se lopullisesti. Selkärankaa, onko sitä?

Jokaisessa suhteessa ihastutaan johonkin toiseen ainaki kerran. Aloittajan tapauksessa tosin kyse on pettämisestä, eli eri asiasta.

Voi pitää paikkansa, mutta mistä tämä sääntö tulee? Ei kaikki välttämättä ihastu. Lisäksi, on eri asia ihastua vaikka kuukauden ajaksi ja sitten unohtaa koko juttu kuin kärvistellä 2 vuotta, eikä vieläkään tiedä mitä tehdä. Aikuisen pitää osata kunnioittaa omaa pitkäaikaista kumppaniaan, jättää ne ihastukset nopeasti taka-alalle, ja kohdistaa ne tunteensa ja tarpeensa omaan kumppaniinsa. Jos se ei millään onnistu, niin sitten parempi pistää koko peli poikki.

Vierailija kirjoitti:

Kysyit miten olette päässeet yli ja eroon rakkaudesta joka on väärin. No en ole päässyt vaikka viimeisestä tapaamisesta on melkein 3v. Mietin häntä joka päivä edelleen.

Just näitä. Ei jumalauta. Mene hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rasittaa nämä tuomitsevat kommentit. Ihan kuin kukaan haluaisi olla vapaaehtoisesti tällaisessa tilanteessa. Ehkä jotkut tunnevammaset ja narsistit. Mutta he eivät tuskin tänne tule vatvomaan eivätkä näe mitään väärää tämmöisissä.

Ne joilla ei ole mitään kokemusta aiheesta niin jättäkää vaikka kommentoimatta. Varmaan jokainen itse tuominnut itsensä ja elää ahdistuksessa ja syyllisyydessä.

Miksi sitten olet aiheuttanut itsellesi ton tilanteen? Tunnevammaista sekin on.

Kyllä minäkin olen ollut ihastunut monta kertaa, mutta ei kukaan ole pakottanut toteuttamaan niitä ihastuksia.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama. Ollut yli 2vuotta. Samat hormoniajatukset mietitty. Ei tämä lopu näköjään. Vaikka sitä yritetty kyllä.

Ja miettii sitä, että olisiko tämä se oikea ja unelmien täyttymys. Saisinko kaiken mitä haluaisin. Niin henkisesti kuin fyysisesti. Ei tätä voi kuvailla sanoin. Lapsia on kuviossa. Kiinnijääminen mietitty ja sitten se ois peli selvä. Silti mietityttää ja pelottaa. Eihän tämä oikein ole ja en olisi ikinä kuvitellut tässä tilanteessa olevani.

Vertaistukea,kokemuksia?

Ei ole tukea sinulle, mutta mieti sitä omaa kumppaniasi. Miten kukaan jaksaa olla ihmisen kanssa, joka ajatellut jo 2 vuotta jotain toista? Minä ainakin huomaisin nopeasti jos oma kumppani miettisi muita, että jotain on tekeillä, ja suhde loppuisi nopeasti oli lapsia tai ei. Eihän ole mitään järkeä kärvistellä väkisin toisen kanssa jos aina ajattelee muita. Panostakaa siihen omaan suhteeseenne tai sitten jättäkää se lopullisesti. Selkärankaa, onko sitä?

Jokaisessa suhteessa ihastutaan johonkin toiseen ainaki kerran. Aloittajan tapauksessa tosin kyse on pettämisestä, eli eri asiasta.

Voi pitää paikkansa, mutta mistä tämä sääntö tulee? Ei kaikki välttämättä ihastu. Lisäksi, on eri asia ihastua vaikka kuukauden ajaksi ja sitten unohtaa koko juttu kuin kärvistellä 2 vuotta, eikä vieläkään tiedä mitä tehdä. Aikuisen pitää osata kunnioittaa omaa pitkäaikaista kumppaniaan, jättää ne ihastukset nopeasti taka-alalle, ja kohdistaa ne tunteensa ja tarpeensa omaan kumppaniinsa. Jos se ei millään onnistu, niin sitten parempi pistää koko peli poikki.

Kenenkään toisen aatuksista tai tunteistahan ei voi kukaan tietää, ainoasaan ihminen itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei perheitä heppoisin perustein hajoteta. Juuri noiden ihastumisien takia. Minusta hulluutta on kehottaa eroamaan heti jos tekee toista mieli. Ei se niin toimi. Mutta kai siinä jotain on jos tunteet jatkuu ja voimistuu vaan.

Eiköhän aloittaja ole kuules ylittäny sen rajan jo ajat sitten, ettei ole enää viatonta ihastusta..

Katsos kun aloittaja ei voi itselleen mitään, vaikka aikuinen ihminen onkin 🙄 silloin kun ei voi itselleen mitään, ei ilmeisesti ole myöskään mistään vastuussa? Vai mitenkä tämä itsehillinnän puute pitäisi ymmärtää?

Vierailija kirjoitti:

Rasittaa nämä tuomitsevat kommentit. Ihan kuin kukaan haluaisi olla vapaaehtoisesti tällaisessa tilanteessa. Ehkä jotkut tunnevammaset ja narsistit. Mutta he eivät tuskin tänne tule vatvomaan eivätkä näe mitään väärää tämmöisissä.

Ne joilla ei ole mitään kokemusta aiheesta niin jättäkää vaikka kommentoimatta. Varmaan jokainen itse tuominnut itsensä ja elää ahdistuksessa ja syyllisyydessä.

Pettäjä ja perheen rikki repijä onkin uhri! Siis silloin kun kyse on naisesta.

Sairasta. Naiset saavat elää kuin pellossa, ja kaikelle moraalittomuuksillekin löytyy selitykset, oikeutukset ja ymmärtäjiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei perheitä heppoisin perustein hajoteta. Juuri noiden ihastumisien takia. Minusta hulluutta on kehottaa eroamaan heti jos tekee toista mieli. Ei se niin toimi. Mutta kai siinä jotain on jos tunteet jatkuu ja voimistuu vaan.

Eiköhän aloittaja ole kuules ylittäny sen rajan jo ajat sitten, ettei ole enää viatonta ihastusta..

Katsos kun aloittaja ei voi itselleen mitään, vaikka aikuinen ihminen onkin 🙄 silloin kun ei voi itselleen mitään, ei ilmeisesti ole myöskään mistään vastuussa? Vai mitenkä tämä itsehillinnän puute pitäisi ymmärtää?

Miksi tämä menee sulla niin tunteisiin että pitää hyökkiä munkin kasvoille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rasittaa nämä tuomitsevat kommentit. Ihan kuin kukaan haluaisi olla vapaaehtoisesti tällaisessa tilanteessa. Ehkä jotkut tunnevammaset ja narsistit. Mutta he eivät tuskin tänne tule vatvomaan eivätkä näe mitään väärää tämmöisissä.

Ne joilla ei ole mitään kokemusta aiheesta niin jättäkää vaikka kommentoimatta. Varmaan jokainen itse tuominnut itsensä ja elää ahdistuksessa ja syyllisyydessä.

Miksi sitten olet aiheuttanut itsellesi ton tilanteen? Tunnevammaista sekin on.

Kyllä minäkin olen ollut ihastunut monta kertaa, mutta ei kukaan ole pakottanut toteuttamaan niitä ihastuksia.

Tää on yksi niitä juttuja, joiden pitäisi erottaa ihminen muista eläimistä. Toiset ei ilmeisesti ole vielä päässeet alas puusta kun juostaan vaiston ja viettien mukaisesti panemassa kaikkea minkä kiinni saa. "En voi itselleni mitään".

Omakohtaista kokemusta on. Itse olen järkeillyt niin, että emotionaalinen ja fyysinen kaipaus elää omaa elämäänsä omassa päässäni (ja myös miehen päässä). Se kaipaus etsii täyttymystään tästä reaalimaailmasta, vaikka todellisuudessa se on vain tunne. Ja tunteet tunnetusti muuttuvat, mutta niiden rauhallinen tutkiminen lisää itsetuntemusta ja itseluottamusta. Itseltäni on alkuperäiseen tunteeseen liittyvä epätoivo hellittänyt vuosien aikana. Olen ollut yhteydessä mieheen nyt jo vuosia, kaipaamme toisiamme, mutta olosuhteet ovat sellaiset, että yhdessäkään emme voi olla.

Uskon, että meidän kaikkien sisäiset kaipaukset ovat kuitenkin yksilöllisiä, ja on epätodennäköistä, että tuo kaipaus olisi kuitenkaan symmetrinen sen toisen ihmisen kanssa. Hänelläkin on kaipaus, mutta todellisuudessa se on kuitenkin erilainen kuin oma kaipaukseni. Eli näihin kaipauksiin perustuva ihmissuhde tuskin kuitenkaan olisi symmetrinen, vaikka sitä kovasti toivoisi ja hormonitkin tukevat ajatusta.

Tutkistele omaa tunnettasi ja mitä se yrittää sinulle kertoa. Mitä elämästäsi puuttuu, mitä luulet tämän miehen siihen voivan antaa? Voimakas rakastuminen voi olla mahdollisuus muuttaa elämäsi myös ilman kyseistä miestä. Hormonien voimalla jaksat vaikkapa avioeron, alanvaihdon tai muun elämänmuutoksen.

Tulipa sekava sepustus, pahoittelut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama. Ollut yli 2vuotta. Samat hormoniajatukset mietitty. Ei tämä lopu näköjään. Vaikka sitä yritetty kyllä.

Ja miettii sitä, että olisiko tämä se oikea ja unelmien täyttymys. Saisinko kaiken mitä haluaisin. Niin henkisesti kuin fyysisesti. Ei tätä voi kuvailla sanoin. Lapsia on kuviossa. Kiinnijääminen mietitty ja sitten se ois peli selvä. Silti mietityttää ja pelottaa. Eihän tämä oikein ole ja en olisi ikinä kuvitellut tässä tilanteessa olevani.

Vertaistukea,kokemuksia?

Ei ole tukea sinulle, mutta mieti sitä omaa kumppaniasi. Miten kukaan jaksaa olla ihmisen kanssa, joka ajatellut jo 2 vuotta jotain toista? Minä ainakin huomaisin nopeasti jos oma kumppani miettisi muita, että jotain on tekeillä, ja suhde loppuisi nopeasti oli lapsia tai ei. Eihän ole mitään järkeä kärvistellä väkisin toisen kanssa jos aina ajattelee muita. Panostakaa siihen omaan suhteeseenne tai sitten jättäkää se lopullisesti. Selkärankaa, onko sitä?

Jokaisessa suhteessa ihastutaan johonkin toiseen ainaki kerran. Aloittajan tapauksessa tosin kyse on pettämisestä, eli eri asiasta.

Voi pitää paikkansa, mutta mistä tämä sääntö tulee? Ei kaikki välttämättä ihastu. Lisäksi, on eri asia ihastua vaikka kuukauden ajaksi ja sitten unohtaa koko juttu kuin kärvistellä 2 vuotta, eikä vieläkään tiedä mitä tehdä. Aikuisen pitää osata kunnioittaa omaa pitkäaikaista kumppaniaan, jättää ne ihastukset nopeasti taka-alalle, ja kohdistaa ne tunteensa ja tarpeensa omaan kumppaniinsa. Jos se ei millään onnistu, niin sitten parempi pistää koko peli poikki.

Kenenkään toisen aatuksista tai tunteistahan ei voi kukaan tietää, ainoasaan ihminen itse.

Kyllä voi, vähintään aavistaa. Jos oma pitkäaikainen kumppani on ihastunut johonkin toiseen, niin kyllä sen huomaa ja se vaikuttaa parisuhteeseen. Pitkään jatkuessaan hyvinkin haitallisesti.

On totta, että ihastumisen kohteesta taatusti paljastuu ikäviäkin piirteitä. Itse näin ne jo ensitapaamisella, mutta se ei haitannut mitään. Jotkut viat ja puutteet vaan ymmärtää helpommin kuin toiset, ja kun luonteet mätsää tarpeeksi hyvin, ei viat ole enää vikoja vaan ominaisuuksia.

"Oikein" ja "väärin" ovat usein täysin merkityksettömiä määreitä. Ei nälkiintynyt mieti onko väärin varastaa nakkipaketti tilaisuuden tullen. Arvomääritelmät rajoittavat usein ihmisen kasvua ja kehitystä.