Mikä elokuva pelottanut eniten?
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Mulla menee ehdottomasti kärkeen Hostel. En ome jatko-osia kyennyt katsomaan. Paranormal activitysta olen kuullut, että on pelottavin ikinä enkä ole sitä halunnut sen takia katsoa.
En muutenkaan pidä kauhuelokuvista enkä osaa sanoa miksi olen ollut niin masokisti, että olen katsonut niitä aikanaan paljon. Pelottaa niin perkeleesti jälkikäteen. :(
Hostel oli ajatuksena pelottava. Se, että olisit reissaamassa ja sinut huumattaisiin ja heräisit samanlaisesta huoneesta. Muuten leffana se oli puhdasta mässäily gorea.
Vierailija kirjoitti:
The Fly eli Kärpänen (1986). Niin oksettava ja järkyttävä.
Tämä ei ehkä niinkään pelottanut minua, mutta se kuuluu lempileffoihini. Ohjaajan mukaan päähenkilön kehon vähittäinen tuhoutuminen on allegoria vanhenemiselle, sairastumiselle ja kuolemalle, joka on meillä kaikilla edessä. Tunnen elokuvaa katsoessani empatiaa ja suruakin, mutta toki myös inhoa.
Vierailija kirjoitti:
Maissilapset. Tosin olin tietenkin jokin kymmenvuotias silloin. Eipä niitä terve aikuinen enää pelkää.
Mun exä pelkäsi tätä yli 25-vuotiaana. Katsoimme leffan vielä keskellä päivää jossain kahvilassa yleisönäytöksessä valot puoliksi päällä. Taisi olla vielä hiukan vihainenkin mulle, kun olin vienyt hänet katsomaan moista leffaa. XD
Ring täälläkin. Hyi helvetti. Tuli uniin ja kammotti todella kauan.
Uinu uinu lemmikkini oli jo kirjana niin ahdistava, etten meinannut pystyä lukemaan. Leffa oli pieni antikliimaksi.
It. Hyihyihyi. Aivan järkyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
The Fly eli Kärpänen (1986). Niin oksettava ja järkyttävä.
Tämä ei ehkä niinkään pelottanut minua, mutta se kuuluu lempileffoihini. Ohjaajan mukaan päähenkilön kehon vähittäinen tuhoutuminen on allegoria vanhenemiselle, sairastumiselle ja kuolemalle, joka on meillä kaikilla edessä. Tunnen elokuvaa katsoessani empatiaa ja suruakin, mutta toki myös inhoa.
Kärpänen (1986) on hieno elokuva, synnytti voimakkaita tunteita, joista juuri suru ja sääli olivat keskeisiä.
Niin kuin monet scfi-tarinat, Kärpänen käsitteli filosofisia kysymyksiä: ihmisyyden rajat, tieteen moraali, heikkous ja vahvuus...
Tämä 80-luvun remake on parempi kuin 50-luvun alkuperäinen Kärpänen.
Ne perkeleen Paranormal Activityt! Olin tottunut katsomaan kauhuleffoja ja yleensä vain pitkästyin, sitten löysin nämä leffat ja katsoin ykkösen & kakkosen peräkkäin yksin illalla, lasten ollessa isällään ja sateen hakatessa ikkunaan.. Ensimmäisen leffan puolivälissä vilkuilin ympärille epäluuloisesti ,kun kävin keittiössä ja toisen leffan aikana olin pissata housuun, koska en halunnut hiippailla pimeän eteisen läpi vessaan! Eteisen valokatkaisija siis kylppärin oven luona, eteinen sekä keittiö pimeinä ja bonuksena vielä pimeä lastenhuone jonka ovi oli raollaan :D
En tiedä onko pelottanut _eniten_, mutta viimeksi on pelottanut It follows.
Viime vuonna tullut The Witch-niminen kauhuelokuva oli aika karmiva, erityisesti musiikeiltaan.
Toinen varsin pelottava on muutama vuosi sitten näkemäni italialainen kauhuelokuva, jossa juoni oli sellainen, että elokuvan alussa jossain pikkukaupungissa joku katollisen kirkon pappi tekee itsemurhan hirttäytymällä, ja tämä aiheuttaa sen, että "helvetin portit" aukeavat. Tämä itsemurhan tehnyt pappi näyttäytyi sitten jonain kummituksena joillekin kyseisen kaupungin asukkaille (teleportautumalla tyhjästä) ja kaikki jotka tämän papin näkivät, kuolivat brutaalisti, ja muuttuivat sitten jonkinlaisiksi zombeiksi jotka myös kykenevät teleportautumaan ja tappamaan ihmisiä. Joku meedio sitten oli aistii tämän papin itsemurhan ja sen seuraukset ja lähtee sitten jonkun miehen kanssa tuhomaaan tämän papin haamua, jotta helvetin portit sulkeutuisivat, ja elävät kuolleet eivät valtaisi maailmaa.
Elokuvan nimi oli muistaakseni City of the Living Dead ja taisi perustua löyhästi johonkin Lovecraftin kirjoittamaan tarinaan. Tunnelmaltaan elokuva oli todella kuumottava.
Alien kahdeksas matkustaja ja Salaisuus pinnan alla
Vierailija kirjoitti:
Viime vuonna tullut The Witch-niminen kauhuelokuva oli aika karmiva, erityisesti musiikeiltaan.
Toinen varsin pelottava on muutama vuosi sitten näkemäni italialainen kauhuelokuva, jossa juoni oli sellainen, että elokuvan alussa jossain pikkukaupungissa joku katollisen kirkon pappi tekee itsemurhan hirttäytymällä, ja tämä aiheuttaa sen, että "helvetin portit" aukeavat. Tämä itsemurhan tehnyt pappi näyttäytyi sitten jonain kummituksena joillekin kyseisen kaupungin asukkaille (teleportautumalla tyhjästä) ja kaikki jotka tämän papin näkivät, kuolivat brutaalisti, ja muuttuivat sitten jonkinlaisiksi zombeiksi jotka myös kykenevät teleportautumaan ja tappamaan ihmisiä. Joku meedio sitten oli aistii tämän papin itsemurhan ja sen seuraukset ja lähtee sitten jonkun miehen kanssa tuhomaaan tämän papin haamua, jotta helvetin portit sulkeutuisivat, ja elävät kuolleet eivät valtaisi maailmaa.
Elokuvan nimi oli muistaakseni City of the Living Dead ja taisi perustua löyhästi johonkin Lovecraftin kirjoittamaan tarinaan. Tunnelmaltaan elokuva oli todella kuumottava.
The Witch on visuaalisesti kaunis elokuva, vaikkei erityisen pelottava minusta. Olen palannut katsomaan joitain kohtauksia netistä, kun ne olivat niin kauniita.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko pelottanut _eniten_, mutta viimeksi on pelottanut It follows.
Se oli aika jännä. Ei pelottava. Mieleen jäi erityisesti normaalista poikkeava elokuvamusiikki.
En vaan päässyt sen typerän juonikuvion yli (seksillä siirretään se "it" toiseen ihmiseen) vaikka leffa muuten sisälsi ihan hyviä kohtauksia.
Pelastakaa Sotamies Ryanin lopussa on kohtaus, jossa saksalaissotilas ja jenkkisotilas tappelee keskenään ja se pättyy siten, että saksalainen puukottaa jenkkiä hitaasti sydämeen samalla kuiskaten "älä taistele vastaan, sinulla ei ole mahdollisuutta, kaikki on kohta ohi lupaan sen" samalla kun se jenkki rukoilee lopettamaan. Lapsena oli aina pakko kelata se kohtaus elokuvasta, koska se oli yksi häiritsevimmistä kohtauksista mitä olen koskaan nähnyt. Lisäksi se jenkkisotilas oli elokuvassa juutalainen, niin sillä oli oma vaikutuksensa.
The Mothman, pelottava, koska perustuu tositapahtumiin.
Vierailija kirjoitti:
Suuri osa siitä pelottavuudesta tulee just siitä että katsoo sitä elokuvaa ensimmäisen kerran - pelkää jotain epämääräistä minkä pelkää olevan tulossa.
Muutamakin tosi pelottava elokuva on menettänyt teränsä jo toisella katselukerralla.
Totta, mutta minulla esim. Blair Witch Project pelottaa edelleen, koska eläydyn niin hyvin siihen tunnelmaan ja vivahteisiin. Ehkä koko elokuvan pelottavin kohtaus (yhä edelleen) on puista riippuvat risunuket, vaikka siinä ei edes tapahdu mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tässäkin keskustelussa on niin monesti mainittu The Ring, niin selittäkää mulle nyt että mikä siinä on niin pelottavaa. Ihan oikeasti haluaisin tietää, koska en ole tajunnut sen pelottavuutta, vaikka monta kertaa olen katsonut :| Se tyttöhän on todella pieni, ja varsinkin kasvojen paljastuminen oli sellainen antikliimaksi ettei mitään rajaa; ihan normaalin, mutta vihaisen ihmisen näköinen. Omasta mielestäni esim. koriseva, lattiaa pitkin makaaberisti raahautuva ja kalpean ilmeetön Kayako (Kauna-leffoista) on paljon pelottavampi. Tosin en ymmärrä, miten kumpikaan näistä hahmoista onnistuu tappamaan julmettuja määriä ihmisiä - toinen on pieni tyttö ja toinen ryömii. Joo, tässä tulee se yliluonnollinen aspekti, mutta jos näiden kahden samantyyppisen hahmon välillä pitäisi valita, niin Kayako on mielestäni ehdottomasti karmivampi.
Pelottavimpia kauhuelokuvia itselleni ehdottomasti REC, Sinister ja Manaaja.
Mulla on Ring myös semmoisena elokuvana, mikä on pelottanut paljon - silloin kun sen katsoin ensimmäisen kerran. Olin varmaan jotain 10-11v kun katsottiin se kaverin kanssa ja jäi sellaiset traumat ettei ole tosikaan. Olen katsonut sen aikuisiällä myöhemmin eikä se pelottanut.
Ja noista sun pelottavimmista olen aika samaa mieltä, pelottavia leffoja on musta juurikin REC ja Sinister.
Itse en ole RECiä nähnyt, mutta Sinister meni mulla täysin pilalle ja menetti pelottavuutensa lopun twistin takia. :/
Sinister olisi minusta ollut niin paljon parempi, jos siellä ullakolla olisi kolistellut sarjamurhaaja.
Marttyyrit. Aivan hirveä, osa katsojista lähti pois leffateatterista kesken elokuvan.
Se Valak näyttää ihan Marilyn Mansonilta