Lue keskustelun säännöt.
Sinkulla kuulemma EI VOI olla mitään kiireitä elämässään! :D (kotityöt yms.)
29.03.2017 |
Näin mulle on (töissä) sanottu, olen siis sinkku, lapsiakaan ei ole. Jotkut oikeasti kuvittelevat, että mulla ei kertakaikkiaan voi olla töiden jälkeen mitään muuta kuin pelkkää vapaa-aikaa. :D
Saan kuulemma vain röhnöttää jossain sohvalla heti kotiin tultuani ja katsella vaikka telkkaria...
Vaikka olenkin yksin, niin kyllä mä käyn kaupassa, siivoan kotiani, teen ruokaa, huolehdin pyykeistä jne.
Jos en tekisi kotitöitä, niin kotini muistuttaisi hyvin äkkiä sikolättiä.
En tietenkään voikaan tietää, millaista on huolehtia huushollista, jossa on lapsia.
En ole sitä koskaan kokenut. En pysty saamaan lapsia, siksi olen perheetön.
Miksi ei ole edes miestä tällä hetkellä? Jätin mieheni, koska hän alkoi ryypätä liikaa. :(
Mutta joo, mullakin on omat kiireet töiden lisäksi.
Mua vaan ihmetyttää joidenkin negatiivinen suhtautuminen tähän asiaan. Yksinäisten elämä "tuomitaan" sillä perusteella, että kun on "niin paljon vapaa-aikaa."
Osa mun työkavereista on aika hankalia tapauksia muutenkin, yritän silti tulla toimeen kaikkien kanssa.
Kommentit (290)
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt sekä lapsiperheissä että sinkuilla. Väitän, että lapsiperheissä tunnutaan siivoavan kun huvittaa ja sinkuilla on siistiä.
😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂
Olin 10 vuotta aikuinen sinkku, nyt minulla on ollut 9 vuotta lapsia (13 vuotta parisuhde), ja luulen tietäväni molemmista elämäntavoista jotakin.
Sinkkuna siivosin kaksioni kerran viikossa ja se tarkoitti imurointia ja pölyjen pyyhkimistä, jonka pääsin aloittamaan heti ilman että raivasin ensin tunnin tavaroita paikoilleen. Kun sain yhden kohdan ojennukseen, se pysyi ojennuksessa. Kun pesin ikkunat, ne oli puhtaat vielä muutaman kuukauden päästäkin.
Sinkkuna tein tämän kaiken YKSIN.
Nyt siivoan 4h+keittiötä päivittäin. Hinkkaan ruokatahroja, tussia, liimaa, sormiväriä, muovailuvahaa, räkää pöydistä, lattioista, seinistä, ovista, oven pielistä. Pyyhin pissoja pöntön reunalta, pöntön vierestä, kuuraan ralliraitoja, siivoan lavuaarista/hanasta sormivärejä, vesivärejä... Nostelen vaatteita paikalleen, tavaroita paikalleen, sohvatyynyjä paikalleen... Imuroin päivittäin kilon hiekkaa eteisestä ja muruja keittiöstä.
Virallinen siivouspäivä on edelleenkin kerran viikossa ja pari tuntia siivoamisen jälkeen sen huomaa vain siitä, että pölyä on vähemmän kuin ennen siivoamista. Ikkunat kun pesen, ensimmäiset kämmenen jäljet ilmestyy alle kymmenessä minuutissa. Viikon päästä näyttää siltä kuin niitä ei olisi pesty vuosiin.
Ja nyt teen tämän kaiken KOLMEN lapsen kanssa.
Eikä tämä ollut valitus, enkä koe elämääni rankaksi. Ihan vain perspektiiviä siihen, jos lapsiperheessä näyttää siltä, ettei siellä ole IKINÄ siivottu. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, kyllä mäkin ennen ajattelin olevani todella kiireinen. Kun siis piti siivota oma asunto, tehdä ruokaa itselleni, käydä lenkillä ja jumpassa :D
Nyt on kaksi lasta ja onhan se saanut täysin uuden merkityksen. Ja kotityöt. Ja oikeastaan kaikki. Mutta en valita, näinhän halusinkin. Jokainen tavallaan. Mutta kyllä ne lapsettoman sinkun kiireet saattaa silti työpaikalla työkavereita naurattaa.
Minuakin hymyilyttää aina välillä koiranomistajat. Jotkut heistä ihan tosissaan puhuvat, että joku kotijumppa tai tv:n katselu on hirveän hankalaa, kun koira pyörii siinä ympärillä tai että sotkua tulee hirveästi. Hah, luulen, että naurattaisi muitakin pienten lasten vanhempia.Jaa, ja minua jo lapset kasvattaneena naurattaa lapsiperheiden "kiireet", kun hoidan omia vanhoja vanhempiani työni ohella. Siinä kun on mukana myös surutyö.
Niin että siitäkös tässä nyt kilpaillaan, kenellä on kiireisintä?Niinpä. Vieläkin kirpaisee kipeästi, miten silloisen työpaikan kahvipöydässä mammat paasasivat miten helpolla lapseton sinkku pääsee kun ei tarvitse herätä vaihtamaan vauvalle vaippoja. En viitsinyt ruveta avautumaan mammeroille, miten olin vaihtanut isälleni vaippoja.
No mistähän ne työkaverit olisivat voineet tietää, että sinä vaihdat isäsi vaippoja? Luuletko tosiaan, että he olisivat sanoneet sinun pääsevän helpolla, jos olisivat tienneet tilanteesi? Miten ihmeessä ihmiset loukkaantuvat asioista, joita ei ole loukkaukseksi tarkoitettuja?
Onko nyt tosiaan niin, että mitään ei voi sanoa, jos ei tiedä toisesta ihan kaikkea?
"onpas kaunis ilma tänään"
"joo.." (no ei kuule paljon ilmat kiinnosta, kun äiti kuoli juuri edellisenä päivänä, ettäs kehtaat sanoa noin)"oi muistan kun olin lapsi ja mummo aina leipoi ruisleipää"
"jaa.." (no joo tosi kiva, kun minun lapsuuteni oli yhtä helvettiä, enkä ole mummojani koskaan edes nähnyt, kiitti vaan tästäkin)"veljeni menee ensi kesänä naimisiin"
"okei" (minulla on huonot välit veljeni kanssa, hän ei todellakaan kutsuisi minua häihinsä, onko pakko kettuilla)
Miksi oletat, että työkavereille ei oltu kerrottu että vaihtaa isälleen vaippoja? Kyllä on niin ilkeitä mammoja, että aukovat päätään vaikka hyvin tietävät toisen tilanteen. Ja nämä mammat sitten odottavat sinkun joustavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinkkujen tentit ja koiran kusetus kesken työpäivän..
Niillähän se kiire on.
Mut enpä suostu enää, kun täällä sitten haukutte taas perheellisiä selän takana.Kolahtiko? Eipä lähdetäkään enää käyttämään Pirrekarvapersettä paskalla kun sillä reppanalla on ripuli, tai eipä kiinnosta enää MaikkiJulian 10 vuotta kestäneet tentit, joiden takia ei pysty tekemään tuota tai tätä. Ja seuraavaksi kun se MaikkiJulia saa ne ikiopintonsa valmiiksi, se vittupää tekee mukulan ja taas kaikki joustaa.
Kannattaisi aina vähän miettiä mitä huutelee.
Ja tokkopa kukaan sinkku tai äiti on lähtenyt kotitöiden takia kotiin.
Ja tokkopa ketään kiinnostaa toisen kotityöt. Saattaa nyt perheenäitiä vähän naurattaa jos joku tytsy tulee tuskailemaan kotitöidensä kanssa, mutta kaikki tajuaa että kaikilla niitä on.
Mutta usein perheelliset on pois neuvolan tai lapsen sairauden takia, ja ne nuoremmat viikonloppumenon tai tenttien takia.Ainoita täydellisiä työntekijöitä on 40-50 vuotiaat ihmiset, joilla ei ole muuta kuin työ.
Tämä. Oletetaan, että 40-50 -vuotiailla sinkuilla ei ole muuta kuin työ. Oletetaan, että he joustavat ja jäävät ylitöihin, kun mammojen lapset 'sairastuvat' juuri joulun alla tai tulee kiire 'viedä lapsi neuvolaan' kun töissä on kiperä paikka.
No nyt on pois laskettu täyspaskat äidit, nuoret joilla on muutakin kuin biletys ja keskarisinkutkaan ei jaksaisi.
Kummaa kun oon perheellisenä joutunut joustamaan nuoren opiskelujen takia, päästänyt jopa muita pikkujouluihin ja jäänyt töihin kun muut on joutuneet tulemaan töihin kun lapsi mursi kätensä, sit oon ottanut siltä keskarilta työvuoroja kun se on lähtenyt viroon. Nuorena tein paljon vuoroja jotta perheelliset pääsivät kotiin, ja nytkin tein kaikki aatot kun tiesin että mies on kuitenkin kotona. Meillä ne vanhat hyvät keskarit kerää ne kivat aamu ja päivävuorot ja perheelliset ja nuoret tekee iltavuorot ja muut ikävät vuorot. Mistä lie johtuu?
Samoin istutte lirkuttamassa esimiehen kanssa tunnin takahuoneessa " keskustelemassa tärkeistä asioista" yms.
Luulette ettei kukaan huomaa töistä laistamistanne..
No, olen ollut nuori, nyt perheellinen ja seuraavaksi se lusmu keskari, sitä odottaessa..;)
Kummaa et ne on niitä parhaita 40-50 vuotiaita joilla on ne liki täysikäiset lapset, joilla ei ole enää mitään menoja, työmaalle voidaan antaa kaikki, nuoret ja perheelliset on ihan turhia työntekijöitä, jotka valittaa kaikista eniten.
Tai sitten niitä nuoria jotka haluaa kauheasti töitä paitsi silloin kun on euron kalja ilta.
Pitäähän se ymmärtää että on muutakin!
Perheelliset tarvii töitä ja rahaa, mikään sairausloma lapsen takia ei ole ihan yksinkertainen juttu eikä kukaan huvikseen ole pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, kyllä mäkin ennen ajattelin olevani todella kiireinen. Kun siis piti siivota oma asunto, tehdä ruokaa itselleni, käydä lenkillä ja jumpassa :D
Nyt on kaksi lasta ja onhan se saanut täysin uuden merkityksen. Ja kotityöt. Ja oikeastaan kaikki. Mutta en valita, näinhän halusinkin. Jokainen tavallaan. Mutta kyllä ne lapsettoman sinkun kiireet saattaa silti työpaikalla työkavereita naurattaa.
Minuakin hymyilyttää aina välillä koiranomistajat. Jotkut heistä ihan tosissaan puhuvat, että joku kotijumppa tai tv:n katselu on hirveän hankalaa, kun koira pyörii siinä ympärillä tai että sotkua tulee hirveästi. Hah, luulen, että naurattaisi muitakin pienten lasten vanhempia.
Jaa, ja minua jo lapset kasvattaneena naurattaa lapsiperheiden "kiireet", kun hoidan omia vanhoja vanhempiani työni ohella. Siinä kun on mukana myös surutyö.
Niin että siitäkös tässä nyt kilpaillaan, kenellä on kiireisintä?
Niinpä. Vieläkin kirpaisee kipeästi, miten silloisen työpaikan kahvipöydässä mammat paasasivat miten helpolla lapseton sinkku pääsee kun ei tarvitse herätä vaihtamaan vauvalle vaippoja. En viitsinyt ruveta avautumaan mammeroille, miten olin vaihtanut isälleni vaippoja.No mistähän ne työkaverit olisivat voineet tietää, että sinä vaihdat isäsi vaippoja? Luuletko tosiaan, että he olisivat sanoneet sinun pääsevän helpolla, jos olisivat tienneet tilanteesi? Miten ihmeessä ihmiset loukkaantuvat asioista, joita ei ole loukkaukseksi tarkoitettuja?
Onko nyt tosiaan niin, että mitään ei voi sanoa, jos ei tiedä toisesta ihan kaikkea?
"onpas kaunis ilma tänään"
"joo.." (no ei kuule paljon ilmat kiinnosta, kun äiti kuoli juuri edellisenä päivänä, ettäs kehtaat sanoa noin)"oi muistan kun olin lapsi ja mummo aina leipoi ruisleipää"
"jaa.." (no joo tosi kiva, kun minun lapsuuteni oli yhtä helvettiä, enkä ole mummojani koskaan edes nähnyt, kiitti vaan tästäkin)"veljeni menee ensi kesänä naimisiin"
"okei" (minulla on huonot välit veljeni kanssa, hän ei todellakaan kutsuisi minua häihinsä, onko pakko kettuilla)Miksi oletat, että työkavereille ei oltu kerrottu että vaihtaa isälleen vaippoja? Kyllä on niin ilkeitä mammoja, että aukovat päätään vaikka hyvin tietävät toisen tilanteen. Ja nämä mammat sitten odottavat sinkun joustavan.
No ihan tuosta lainaamastani viestistä "oletin", kun siinä sanottiin se ihan selvästi:
"En viitsinyt ruveta avautumaan mammeroille, miten olin vaihtanut isälleni vaippoja."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisia puhuvat perheelliset on varmaan sellaisia, jotka eivät sinkkuna ollessaan ole viitsineet tehdä kotona yhtään mitään. Muutin juuri lapsettoman sinkun jäljiltä olevaan asuntoon ja voi Luoja missä kunnossa ikkunat, hella, sauna ym. paikat oli! Kyllä osa meistä sinkuista ihan hoitaakin nuo kotityöt.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä verrataan sinkkuja lapsiperheisiin?
Kyllä sinkullakin voi olla lapsia ja parisuhde voi olla lapseton.
Sinkku tulee sanoista single with no kids, eli sinkulla ei ole lapsia. Lapseton pariskunta taas on dinkkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun nuorena tuhisin miksi perheelliset saavat pitää lomansa kesä-heinäkuussa ja muiden olisi joustettava, miksi he ovat tärkeämpiä kuin muut! Nyt lapsellisena ymmärrän kuinka ihanaa ja tärkeää on pitää loma lasten kanssa samaan aikaan.. Eikä minulla lapsettomana oikeasti ollut mitään väliä koska minun lomani on.. Huoh.
Minullakaan pääsääntöisesti ei ole väliä, oikeastaan mieluiten lomailen keväällä. Kerran sitten halusin lomaa kesä-heinäkuussa, koska halusin viedä sisareni lapset matkalle heidän lomallaan. Voi mikä älämölö nousi... pomo tietenkään ei älämölöön mukaan mennyt, vaan sain lomani juuri silloin kuin halusin ja joku muu ei... koska oli ensimmäinen kerta viiteen vuoteen, kun halusin lomani tuolloin pitää. Pitkään mammat jaksoivat selän takana napista...
Olen elänyt yli kolmikymppiseksi sinkun elämää ja nyt viimeiset 10v. lapsiperhe-elämää eli tiedän jotain molemmista.
Ja todellakin, eroa on kuin yöllä ja päivällä. Sinkkuna huolehdit ensimmäiseksi ja viimeiseksi vain itsestäsi, perheellisenä tulevat aina ensin lasten tarpeet ja sitten vasta sinä itse.
Sinkkuna huolehdit vain omista sotkuistasi ja päätät itse porsasteletko vai elätkö siististi. Lapset sotkevat hallitsemattomasti. Tähän päälle lasten kiukuttelut, sairastamiset, yöheräilyt, uhmaiät, kaikki järjestelyt ja hankinnat. Päiväkotiin kuskaamiset, läksyistä huolehtiminen yms.
Sinkkuna voit päättää että ens viikon syön valmisruokia ja leipää, lapsille pitää laittaa terveellistä ruokaa.
Sinkkuna voit päättää että nyt en pariin päivään tai koko vikkoon halua tavata ketään, haluan vain levätä töiden jälkeen. Tai lopetan kaikki harrastukset vuodeksi kun haluan lisää vapaata ja lepoaikaa. Lapsia ei voi laittaa narikkaan, väsyneenä ja sairaanakin pitää jaksaa ne kiukuttelut ja yöheräilyt.
Sinkut voivat valita tekevätkö töiden lisäksi mitään, siinä suurin ero. Siivouksia ja kaupassakäyntejä ei lasketa. Tosin niihinkin sinkulta kuluu vähemmän aikaa, rahaa ja energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt sekä lapsiperheissä että sinkuilla. Väitän, että lapsiperheissä tunnutaan siivoavan kun huvittaa ja sinkuilla on siistiä.
😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂
Olin 10 vuotta aikuinen sinkku, nyt minulla on ollut 9 vuotta lapsia (13 vuotta parisuhde), ja luulen tietäväni molemmista elämäntavoista jotakin.
Sinkkuna siivosin kaksioni kerran viikossa ja se tarkoitti imurointia ja pölyjen pyyhkimistä, jonka pääsin aloittamaan heti ilman että raivasin ensin tunnin tavaroita paikoilleen. Kun sain yhden kohdan ojennukseen, se pysyi ojennuksessa. Kun pesin ikkunat, ne oli puhtaat vielä muutaman kuukauden päästäkin.
Sinkkuna tein tämän kaiken YKSIN.
Nyt siivoan 4h+keittiötä päivittäin. Hinkkaan ruokatahroja, tussia, liimaa, sormiväriä, muovailuvahaa, räkää pöydistä, lattioista, seinistä, ovista, oven pielistä. Pyyhin pissoja pöntön reunalta, pöntön vierestä, kuuraan ralliraitoja, siivoan lavuaarista/hanasta sormivärejä, vesivärejä... Nostelen vaatteita paikalleen, tavaroita paikalleen, sohvatyynyjä paikalleen... Imuroin päivittäin kilon hiekkaa eteisestä ja muruja keittiöstä.
Virallinen siivouspäivä on edelleenkin kerran viikossa ja pari tuntia siivoamisen jälkeen sen huomaa vain siitä, että pölyä on vähemmän kuin ennen siivoamista. Ikkunat kun pesen, ensimmäiset kämmenen jäljet ilmestyy alle kymmenessä minuutissa. Viikon päästä näyttää siltä kuin niitä ei olisi pesty vuosiin.
Ja nyt teen tämän kaiken KOLMEN lapsen kanssa.
Eikä tämä ollut valitus, enkä koe elämääni rankaksi. Ihan vain perspektiiviä siihen, jos lapsiperheessä näyttää siltä, ettei siellä ole IKINÄ siivottu. ;)
Pitää varmaan kopioida tämä esimerkiksi noihin velojenhaukkumisketjuihin. Aina kun yritän sanoa, etten halua lapsia näiden syiden & harrastuksiin kuskaamisten vuoksi vaan haluan tuon ajan itselleni ja omiin harrastuksiini, (eli en halua harrastaa vapaa-ajallani palkatonta lastenhoitoa), niin siellä ollaan huutamassa, että ei lapsi muuta mitään elämässä. Niin varmaan.
En ole sinkku, mutta olen vapaaehtoisesti lapseton. Mulla ei todellakaan ole aikaa röhnöttää sohvalla tai katsoa televisiota kun elämässä on niin paljon muutakin tekemistä! Voisin hyvin jäädä eläkkeelle nyt 45-vuotiaana enkä todellakaan tylsistyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton sinkku ja mulla ei ole kiire mihinkään. Ihan parhautta, en todellakaan ala kilpailemaan sillä että kenellä on kovin kiire, koen olevani voittaja kun ei ole kiirettä.
Voin lähteä milloin vaan (työajan ulkopuolella) kavereiden kanssa tapahtumiin tai reissuun, ostoksille, leffaan. Menen lenkille kun huvittaa. Katson telkkaria tai luen kun huvittaa. Otan päiväunet kun huvittaa. On hiljaista ka kukaan ei keskeytä. Menen harrastamaan milloin vaan siltä tuntuu, tekemistä kyllä riittää, mutta ilman kiirettä ja pakkoa.
Täytän astianpesukoneen ja ripustan pyykit kun huvittaa. Kerran meni 3 viikkoa etten jaksanut siivota lainkaan. Pieni asunto niin siivosin sitten alle kahdessa tunnissa koko kämpän. Lähinnä vaan pölyä oli.
En jää ylitöihin mutta eipä niitä meidän alalla juuri tehdäkään. Voin pitää talviloman sesonkiviikkojen (koulujen lomien) ulkopuolella ja lähteä halvemmalla matkoille, joissa ei ole suomalaisten lomailijoiden tungosta. Teen sitä ruokaa mitä mieli tekee. Jos ostan jäätelöä niin saan syödä sen itse sitten kun haluan, ei ole kukaan ehtinyt syödä sitä tietämättäni.
En halua kiirettä. En halua lapsiperheen arkea. Mun mielestä elämä on helppoa ja nautinnollista. Rahaa on omiin menoihin ja ylikin jää joka kuukausi. Joku kiva mies olisi ihan kiva, tarvitsisi siivota ja tehdä ruokaa vielä harvemmin jos jakaisi nämä puuhat toisen kanssa.
En todellakaan ihaile ihmistä joka on koko ajan kiireessä eikä ehdi edes vaatteitaan silittää ja tulee kokoukseen ruttuisissa vaatteissa tukka huonosti ja väsyneenä. Säälittää joskus. Kaikki ei saa töissäkään olla rauhassa kun lapset soittelee milloin mistäkin.
Hyvä kuvaus sinkun elämästä, tuollaista se juurikin oli. Hienoa että tiedostat haluavasi elää noin. Itsellä tuli vauvakuume niin kovana että en malttanut riitävästi harkita mihin olin ryhtymässä. Vanhemmuus on ihanaa ja välillä yhtä kärsimystä. Mutta elämä on valintoja, minkäs teet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, kyllä mäkin ennen ajattelin olevani todella kiireinen. Kun siis piti siivota oma asunto, tehdä ruokaa itselleni, käydä lenkillä ja jumpassa :DNyt on kaksi lasta ja onhan se saanut täysin uuden merkityksen. Ja kotityöt. Ja oikeastaan kaikki. Mutta en valita, näinhän halusinkin. Jokainen tavallaan. Mutta kyllä ne lapsettoman sinkun kiireet saattaa silti työpaikalla työkavereita naurattaa.Minuakin hymyilyttää aina välillä koiranomistajat. Jotkut heistä ihan tosissaan puhuvat, että joku kotijumppa tai tv:n katselu on hirveän hankalaa, kun koira pyörii siinä ympärillä tai että sotkua tulee hirveästi. Hah, luulen, että naurattaisi muitakin pienten lasten vanhempia.
Jaa, ja minua jo lapset kasvattaneena naurattaa lapsiperheiden "kiireet", kun hoidan omia vanhoja vanhempiani työni ohella. Siinä kun on mukana myös surutyö.Niin että siitäkös tässä nyt kilpaillaan, kenellä on kiireisintä?
Niinpä. Vieläkin kirpaisee kipeästi, miten silloisen työpaikan kahvipöydässä mammat paasasivat miten helpolla lapseton sinkku pääsee kun ei tarvitse herätä vaihtamaan vauvalle vaippoja. En viitsinyt ruveta avautumaan mammeroille, miten olin vaihtanut isälleni vaippoja.
No mistähän ne työkaverit olisivat voineet tietää, että sinä vaihdat isäsi vaippoja? Luuletko tosiaan, että he olisivat sanoneet sinun pääsevän helpolla, jos olisivat tienneet tilanteesi? Miten ihmeessä ihmiset loukkaantuvat asioista, joita ei ole loukkaukseksi tarkoitettuja?Onko nyt tosiaan niin, että mitään ei voi sanoa, jos ei tiedä toisesta ihan kaikkea?"onpas kaunis ilma tänään""joo.." (no ei kuule paljon ilmat kiinnosta, kun äiti kuoli juuri edellisenä päivänä, ettäs kehtaat sanoa noin)
"oi muistan kun olin lapsi ja mummo aina leipoi ruisleipää""jaa.." (no joo tosi kiva, kun minun lapsuuteni oli yhtä helvettiä, enkä ole mummojani koskaan edes nähnyt, kiitti vaan tästäkin)
"veljeni menee ensi kesänä naimisiin""okei" (minulla on huonot välit veljeni kanssa, hän ei todellakaan kutsuisi minua häihinsä, onko pakko kettuilla)Miksi oletat, että työkavereille ei oltu kerrottu että vaihtaa isälleen vaippoja? Kyllä on niin ilkeitä mammoja, että aukovat päätään vaikka hyvin tietävät toisen tilanteen. Ja nämä mammat sitten odottavat sinkun joustavan.
No ihan tuosta lainaamastani viestistä "oletin", kun siinä sanottiin se ihan selvästi:
"En viitsinyt ruveta avautumaan mammeroille, miten olin vaihtanut isälleni vaippoja."
Minkä takia mielestäsi pitäisi työkavereille kertoa yksityiselämästään? Minä olen tylsä tyyppi ja ihan mielelläni, pidän kotiasiat ja työasiat erillään. Säälittävät nuo 'työnsankarit', jotka hoitavat kotoa käsin työasioita ja pitävät siitä isoa meteliä. Työajalla töitä ei sitten ehdi tekemään kun pitää soitella ja tekstailla lapsille ja puolisolle varttitunnin välein. Jos soitteluilta aikaa jää niin sitten raportoidaan työkavereille mitä perheelle on tapahtunut, kiinnosti näitä tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti joku on sitä mieltä, että kerrostalo kolmiossa asuvilla aikuisilla kahden lapsen kanssa on enemmän kotitöitä kuin yksin 100 neliöisessä omakotitalossa asuvalla sinkulla? Ja toki tässä lasketaan kotityöt per aikuinen eli kahden aikuisen perheessa kotityöt tietenkin jaettuna kahdelle.
Todellakin on enemmän kotitöitä :D sinkku saa siivottua niin se oli siinä, kunhan jälkensä korjaa sen jälkeen. Lapsellisen perheessä yksi kaatoi mehut lattialle, toiselta pääsee pissa, ylsi söi banaania sohvalla, toinen levitti legot, toinen pyyhki banaanikätensä olohuoneen verhoihin jne.. Lista on loputon.
Joo, mutta pikkulapsi aika kestää vain hetken, yleensä vain muutaman vuoden. Jos perhe pitää perhevapaat, "kiireellistä" aikaa on vain muutaman vuoden, ennen kuin lapsi aloittaa koulun, jonka jälkeen lapsi osaa tehdä jo monia asioita. Tämän moni perhe unohtaa, kun valittaa kotitöitään.
Olen kolmen lapsen äiti ja lapset 10-17v. eikä noita kotitöitä niin kauheasti ole, kun kaikki osallistuvat niihin. Ei edes silloin kun lapset olivat pieniä, kun miehen kanssa kotityöt laitettiin puoliksi.
Vaikka perheissä on määrällisesti enemmän kotitöitä, mutta niin on myös tekijöitä ja on lähes sama laittaako ruokaa yhdelle, vai viidelle hengelle.
Yksi aikuinen voi käydä vaikka ravintolassa syömässä joka päivä tai ottaa take away -annoksia mukaan. Isolla perheellä ei onnistu. Meilläkin on kolme lasta, mutta vielä pienempiä kuin aiemmalla kirjoittajalla. He kyllä kaikki osallistuvat kotihommiin, mutta kyllä se 98% on minun eli äidin vastuulla. Mieheni on valitettavasti paljastunut tosi huonoksi tekemään mitään, laiska vätys. Lapsista pyrin kasvattamaan ahkerampia ja osaavampia.
Menoja, joissa tarvitsee tukea, on kouluikäisilläkin kyllä vielä paljon. Meidän lapset eivät varmaan tule reissaamaan soittimien kanssa itse kuin vasta ajokortti-iässä. Harrastuksia on kaikilla paljon, joten kuljettaminen vie tosi paljon aikaa. Lisäksi tulee kaikki vasu/leops/vanhempainvartti/laajat terveystarkastukset/neuvola/kevätjuhla/joulujuhla-käynnit, joiden takia joutuu sumplimaan töitä. Noista kertyy aika iso määrä ihan perusterveellä lapsellakin käyntejä päiväaikaan per vuosi. Meillä lisäksi vielä yhdellä lapsella ekstrakäyntejä (puheterapia), joten aikataulut on aika minuutilleen viritettyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt sekä lapsiperheissä että sinkuilla. Väitän, että lapsiperheissä tunnutaan siivoavan kun huvittaa ja sinkuilla on siistiä.
😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂
Olin 10 vuotta aikuinen sinkku, nyt minulla on ollut 9 vuotta lapsia (13 vuotta parisuhde), ja luulen tietäväni molemmista elämäntavoista jotakin.
Sinkkuna siivosin kaksioni kerran viikossa ja se tarkoitti imurointia ja pölyjen pyyhkimistä, jonka pääsin aloittamaan heti ilman että raivasin ensin tunnin tavaroita paikoilleen. Kun sain yhden kohdan ojennukseen, se pysyi ojennuksessa. Kun pesin ikkunat, ne oli puhtaat vielä muutaman kuukauden päästäkin.
Sinkkuna tein tämän kaiken YKSIN.
Nyt siivoan 4h+keittiötä päivittäin. Hinkkaan ruokatahroja, tussia, liimaa, sormiväriä, muovailuvahaa, räkää pöydistä, lattioista, seinistä, ovista, oven pielistä. Pyyhin pissoja pöntön reunalta, pöntön vierestä, kuuraan ralliraitoja, siivoan lavuaarista/hanasta sormivärejä, vesivärejä... Nostelen vaatteita paikalleen, tavaroita paikalleen, sohvatyynyjä paikalleen... Imuroin päivittäin kilon hiekkaa eteisestä ja muruja keittiöstä.
Virallinen siivouspäivä on edelleenkin kerran viikossa ja pari tuntia siivoamisen jälkeen sen huomaa vain siitä, että pölyä on vähemmän kuin ennen siivoamista. Ikkunat kun pesen, ensimmäiset kämmenen jäljet ilmestyy alle kymmenessä minuutissa. Viikon päästä näyttää siltä kuin niitä ei olisi pesty vuosiin.
Ja nyt teen tämän kaiken KOLMEN lapsen kanssa.
Eikä tämä ollut valitus, enkä koe elämääni rankaksi. Ihan vain perspektiiviä siihen, jos lapsiperheessä näyttää siltä, ettei siellä ole IKINÄ siivottu. ;)
Pitää varmaan kopioida tämä esimerkiksi noihin velojenhaukkumisketjuihin. Aina kun yritän sanoa, etten halua lapsia näiden syiden & harrastuksiin kuskaamisten vuoksi vaan haluan tuon ajan itselleni ja omiin harrastuksiini, (eli en halua harrastaa vapaa-ajallani palkatonta lastenhoitoa), niin siellä ollaan huutamassa, että ei lapsi muuta mitään elämässä. Niin varmaan.
Lapsi muuttaa kaiken. Myös ajatuksen siitä että vapaa-ajalla harrastaisi palkatonta lastenhoitoa :)
Minäkin tyhmä lapseton luulin, että kun on 20 v annettu lapsellisten ottaa se heinäkuu lomaa, niin edes kohtuullisuuden nimissä olisi jo vuoroni, niin ei sentään. Lapsenlapsia pitää vahtia juuri heinäkuu :)
Kai se on mentävä sitten vaikeimman kautta, eli työnantaja määrää, jos ei sopuun päästä.
No on se nyt vain valtavan paljon helpompaa ja kiireettömämpää elämää, kun on yksin elävä aikuinen.
Sinä heräät töihin ja sinulla on aamukiireesi. Niin meillä perheellisilläkin, mutta niihin omiin kiireisiin tulee lasten herättelyt, aamupalat isommille, vaipparalli ja pukemiset pienemmille (ei ne pienet itse osaa), vieminen hoitoon ja eskariin ja sitten töihin. Siinä vaiheessa, kun perheellinen saa itsensä aamulla töihin on matkassa ollut niin monta muuttujaa, joita ei sinkulla ole.
Työpäivänä lapsiperheellinen on aina varautunut siihen, että puhelin soi; lapsi on alkanut oksentaa tmv.
Työpäivän jälkeen lapsiperheellinen suuntaa hakemaan lapsensa. Ja kyllä; hänkin käy kaupassa. Lasten kanssa monesti.
Ruuan laitto, pyykit, siivoukset, harrastukset jne. menee kaikki niin, että ensisijaisesti on huomioitava lapsen rytmi ja tarpeet. Kaikki monikertaisena sinkkuun nähden ja pienten lasten kanssa vielä niin, että hoidossa päivän ollut lapsi on koko ajan sylissä, kun on äitiään ikävöinyt.
Eli oikeasti; Sinkulla ei ole hajuakaan siitä, mitä elämä ruuhkavuosissa lapsiperheessä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti joku on sitä mieltä, että kerrostalo kolmiossa asuvilla aikuisilla kahden lapsen kanssa on enemmän kotitöitä kuin yksin 100 neliöisessä omakotitalossa asuvalla sinkulla? Ja toki tässä lasketaan kotityöt per aikuinen eli kahden aikuisen perheessa kotityöt tietenkin jaettuna kahdelle.
Todellakin on enemmän kotitöitä :D sinkku saa siivottua niin se oli siinä, kunhan jälkensä korjaa sen jälkeen. Lapsellisen perheessä yksi kaatoi mehut lattialle, toiselta pääsee pissa, ylsi söi banaania sohvalla, toinen levitti legot, toinen pyyhki banaanikätensä olohuoneen verhoihin jne.. Lista on loputon.
Joo, mutta pikkulapsi aika kestää vain hetken, yleensä vain muutaman vuoden. Jos perhe pitää perhevapaat, "kiireellistä" aikaa on vain muutaman vuoden, ennen kuin lapsi aloittaa koulun, jonka jälkeen lapsi osaa tehdä jo monia asioita. Tämän moni perhe unohtaa, kun valittaa kotitöitään.
Olen kolmen lapsen äiti ja lapset 10-17v. eikä noita kotitöitä niin kauheasti ole, kun kaikki osallistuvat niihin. Ei edes silloin kun lapset olivat pieniä, kun miehen kanssa kotityöt laitettiin puoliksi.Vaikka perheissä on määrällisesti enemmän kotitöitä, mutta niin on myös tekijöitä ja on lähes sama laittaako ruokaa yhdelle, vai viidelle hengelle.Totta kyllä, mutta minä lasken samankaltaisiksi kotitöiksi myös harrastuksiin kuskaamiset ja läksyjen tarkistamiset ja myyjäisiin leipomiset. Näitä ei ollut pikkulapsiaikana. Siivoaminen kyllä vähenee, mutta jotain tuli lisää. Mutta juu, kaikenkaikkiaan kuitenkin varmaan jonkin verran kotityöt vähentyneet.
Meillä lapsia ei kuskailla harrastuksiin, sillä jo valintatilanteessa on huomioitu lasten menevän sinne itse. Myyjäiset - ehkä kerran, pari vuodessa mokkapalat, aikaa menee puoli tuntia.
Läksyjen tarkistaminenkin on jaettu puolison kanssa ja minusta se on pikemminkin yhdessäoloa.
Sääli lapsianne. Meillä lapset ovat valinneet sellaiset harrastukset, joista ovat kiinnostuneita ja joista pitävät. Vanhempien tehtävä on mahdollistaa mielekäs harrastaminen. Meillä (Helsinki) tämä tarkoittaisi varmaan postimerkkeilyä tai kävelyä korttelin ympäri.
Vierailija kirjoitti:
No on se nyt vain valtavan paljon helpompaa ja kiireettömämpää elämää, kun on yksin elävä aikuinen.
Sinä heräät töihin ja sinulla on aamukiireesi. Niin meillä perheellisilläkin, mutta niihin omiin kiireisiin tulee lasten herättelyt, aamupalat isommille, vaipparalli ja pukemiset pienemmille (ei ne pienet itse osaa), vieminen hoitoon ja eskariin ja sitten töihin. Siinä vaiheessa, kun perheellinen saa itsensä aamulla töihin on matkassa ollut niin monta muuttujaa, joita ei sinkulla ole.
Työpäivänä lapsiperheellinen on aina varautunut siihen, että puhelin soi; lapsi on alkanut oksentaa tmv.
Työpäivän jälkeen lapsiperheellinen suuntaa hakemaan lapsensa. Ja kyllä; hänkin käy kaupassa. Lasten kanssa monesti.
Ruuan laitto, pyykit, siivoukset, harrastukset jne. menee kaikki niin, että ensisijaisesti on huomioitava lapsen rytmi ja tarpeet. Kaikki monikertaisena sinkkuun nähden ja pienten lasten kanssa vielä niin, että hoidossa päivän ollut lapsi on koko ajan sylissä, kun on äitiään ikävöinyt.
Eli oikeasti; Sinkulla ei ole hajuakaan siitä, mitä elämä ruuhkavuosissa lapsiperheessä on.
Näin juuri. Aamulla kun pääsee töihin niin on jo tehty se isoin homma eli saatu lapset päiväkotiin ja kouluun. Sen jälkeen voikin ottaa rennosti ja tehdä rauhassa töitä.
Aivan. Mulla on ihan oikeasti ollut työkaveri, jonka piti olla kotona lapsen sairauden takia ja sitten seuraavana päivänä soitteli koko ajan lapselle. Myöhemmin selvisi, että lapsi oli 16-vuotias ... Tämäkin mamma oli omasta mielestään erittäin hyvä työntekijä ja toitotti sitä koko ajan.