Lue keskustelun säännöt.
Sinkulla kuulemma EI VOI olla mitään kiireitä elämässään! :D (kotityöt yms.)
29.03.2017 |
Näin mulle on (töissä) sanottu, olen siis sinkku, lapsiakaan ei ole. Jotkut oikeasti kuvittelevat, että mulla ei kertakaikkiaan voi olla töiden jälkeen mitään muuta kuin pelkkää vapaa-aikaa. :D
Saan kuulemma vain röhnöttää jossain sohvalla heti kotiin tultuani ja katsella vaikka telkkaria...
Vaikka olenkin yksin, niin kyllä mä käyn kaupassa, siivoan kotiani, teen ruokaa, huolehdin pyykeistä jne.
Jos en tekisi kotitöitä, niin kotini muistuttaisi hyvin äkkiä sikolättiä.
En tietenkään voikaan tietää, millaista on huolehtia huushollista, jossa on lapsia.
En ole sitä koskaan kokenut. En pysty saamaan lapsia, siksi olen perheetön.
Miksi ei ole edes miestä tällä hetkellä? Jätin mieheni, koska hän alkoi ryypätä liikaa. :(
Mutta joo, mullakin on omat kiireet töiden lisäksi.
Mua vaan ihmetyttää joidenkin negatiivinen suhtautuminen tähän asiaan. Yksinäisten elämä "tuomitaan" sillä perusteella, että kun on "niin paljon vapaa-aikaa."
Osa mun työkavereista on aika hankalia tapauksia muutenkin, yritän silti tulla toimeen kaikkien kanssa.
Kommentit (290)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli oikeasti; Sinkulla ei ole hajuakaan siitä, mitä elämä ruuhkavuosissa lapsiperheessä on.
Kyllä isoin osa lapsettomista tietää tarpeeksi tarkalla tasolla millaista se lapsiperheelämä on, siksi meillä ei niitä lapsia ole!
Ps. En vieläkään ymmärrä miten sinkkuus tähän liittyy. Kuvitteletteko te oikeasti, että kaikki lapsettomat ovat sinkkuja? Eikö olisi järkevintä puhua vain lapsettomista, eikä "sinkuista" kun puhutaan lapsettomista? Tässä on kuitenkin puhe siitä mitä kiireitä LAPSET aiheuttaa, ei parisuhteesta.
No ilmeisesti ei tiedä,jos ihan pokkana väitetään sinkkujen arjen olevan ihan yhtä kiireistä :D
En edes tajua, miksi tällaisesta asiasta pitää riidellä. Onko se niin cool nykypäivänä olla se The Kiireisin ja Stressaantunein?
Jos saat paskoja työvuoroja tämän asetelman takia, niin valita työpaikkasi johdolle.
Mielestäni tuo väite on naurettava. Tottakai lapsellisella on enemmän tekemistä ja enemmän kotitöitä. Ja kuten sanoin, se on yksi iso syy siihen miksi en itse ole tehnyt lapsia - en halua sitä hirveää työmäärää.
Silti tämä ei mitenkään tarkoita, että lapsettoman pitäisi esim joustaa töissä enemmän kuin lapsellisen. Lisääntymispäätös ei kuulu työpaikalle millään lailla, eikä sen kuulu vaikuttaa töissä mitenkään työnjakoon tai vaikka loma-aikoihin. Se kiireinen arki on vain ja ainoastaan sen lisääntyneen ongelma, ei työkaverin eikä edes työnantajan.
Niin?
Jos saat paskoja työvuoroja tämän asetelman takia, niin valita työpaikkasi johdolle.
Sillä on yleensä asioihin isompi vaikutus kuin sillä, että riitelet vauvapalstalla onko sinkuilla yhtä paljon työtaakkaa kuin lapsiperheellisillä.
Onko sinulla jokin mielenterveysongelma, kun kuvittelet että täällä on vain yksi lapseton keskustelemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienet valkoiset valheet kunniaan. On omituista, kun oman vapaa-ajan ja laiskottelun tarpeesta pitää valehdella. Sehän lataa akkuja arkeen. Ei kaikkia huvit suorittaa.
Minä tiedän oikein hyvin, mitä lapsiperheen elämä on, vaikka olenkin lapseton sinkku. On riittävästi perhettä ja sukua.
Valitettavasti potentiaalinen isäkandidaatti päätti kerätä kimpsunsa, joten todennäköisesti jään lapsettomaksi. Olen silti asiaan liittyen myös töissä. Arki on tuttua. Silti myös itsekäs oman vapaa-ajan ja jaksamisen puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Eli oikeasti; Sinkulla ei ole hajuakaan siitä, mitä elämä ruuhkavuosissa lapsiperheessä on.
Aika monella kyllä on... Mutta oikeastaan oleellinen kysymys on, että miksi pitäisikään. Eikö kiireitään saa kokea kiireiksi, jos jollain muulla on vielä kiireisempää? Miksi? Jos aina joku raskaampaa elämää elävä voi nokittaa, että sinä et tiedä kiireestä mitään, niin parempi olisi esimerkiksi terveiden lasten vanhempien olla ihan hiljaa vaan, kun osa sentään elää sairaiden lasten kanssa. Jne jne.
Vierailija kirjoitti:
Näin mulle on (töissä) sanottu, olen siis sinkku, lapsiakaan ei ole. Jotkut oikeasti kuvittelevat, että mulla ei kertakaikkiaan voi olla töiden jälkeen mitään muuta kuin pelkkää vapaa-aikaa. :D
Saan kuulemma vain röhnöttää jossain sohvalla heti kotiin tultuani ja katsella vaikka telkkaria...
Vaikka olenkin yksin, niin kyllä mä käyn kaupassa, siivoan kotiani, teen ruokaa, huolehdin pyykeistä jne.
Jos en tekisi kotitöitä, niin kotini muistuttaisi hyvin äkkiä sikolättiä.
En tietenkään voikaan tietää, millaista on huolehtia huushollista, jossa on lapsia.
En ole sitä koskaan kokenut. En pysty saamaan lapsia, siksi olen perheetön.
Miksi ei ole edes miestä tällä hetkellä? Jätin mieheni, koska hän alkoi ryypätä liikaa. :(
Mutta joo, mullakin on omat kiireet töiden lisäksi.
Mua vaan ihmetyttää joidenkin negatiivinen suhtautuminen tähän asiaan. Yksinäisten elämä "tuomitaan" sillä perusteella, että kun on "niin paljon vapaa-aikaa."
Osa mun työkavereista on aika hankalia tapauksia muutenkin, yritän silti tulla toimeen kaikkien kanssa.
Se kateus, niitä potuttaa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapsia vielä. Mutta toivon, että parin vuoden päästä olisi. Sitä ennen nautin siitä, että voin olla rauhassa ja tehdä mitä haluan. On nytkin kyllä kiire välillä ja myös koira rajoittaa. Kaikki aika tuntuu menevän töissä ja illalla on väsynyt. Odotan oikeesti sitä,että sais lapsen ja sais olla kotona ja kiireet jäis. Sais tehdä kaiken rauhassa kotona ja keskittyä lapseen. Se ei houkuttele, että kun palais töihin ja sit olis päiväkotiin viemistä ja hakemista. Ymmärrän että sitten elämä muuttuu. Mut sitte on niin. Nyt nautin vielä hetken ja unelmoin mammalomasta :D
Ensinnäkin, toivon sinulle juuri tuota unelmiesi täyttymystä. Haluan vain jakaa oman kokemukseni, koska luulisin ajatelleeni aikoinaan melko samalla tavalla.
Elämä todellakin muuttuu, tavoilla joita on vaikea edes kuvitella ennen lapsen saamista. Rakastan lapsiani ja toivoin saavani heidät, kuvittelin olevani kaikin puolin valmis muutokseen, mutta arjen (=elämän) rankkuus on silti yllättänyt ja taakka on joskus musertava. Täälläkin vilahdelleet kommentit siitä, kuinka ei voi valittaa kun on tietyn elämäntyylin valinnut, ovat lapsellisia.
Rankinta ei ole se mehun pyyhkiminen ja kotitöiden tekeminen, vaikka työn määrä onkin suuri, se on vain fyysistä. Pienten ihmisten koko henkinen ja fyysinen hyvinvointi on meidän aikuisten varassa, usein äidin ja myös isän. En voi viedä lasta kuumeisena päiväkotiin, yöheräilyt isommillakin lapsilla on tavallisia ja kaikki muut kehityksen mukanaan tuomat vaiheet jotka aiheuttavat huolta ja stressiä.
Ero lapsettomaan elämään on suuri juuri siinä, että omat tarpeet jäävät taka-alale, loma-ajoista ei kinata sen takia että heinäkuu on kivoin lomakuukausi, vaan siksi ettei lapsia voi vain jättää yksin kotiin. Vanhemman läsnäolo on välttämättömys, äitien on vain mahdotonta olla joustavia, koska lapset eivät voi joustaa. Työelämän ja perheen yhteensovittaminen on haastavaa, koska vaikka tiedät kyllä mitä työelämä vaatii, lapsen on silti oltava tärkeysjärjestyksessä ensin ja tilanteet ovat usein yllättäviä.
Lapsettomien kommentit ovat itsekkäitä ja loukkaavia silloin, kun tosipaikan tullen todetaan vain, ettei ole aikomustakaan ymmärtää koska ei ole tuollaista elämää valinnut ja paljon mieluummin tekisi jotain kivaa itselle.
En itsekään tätä ymmärtänyt ennen lasten saamista, olen saanut opetuksen omien haasteiden kautta...
Vierailija kirjoitti:
Totta kai jokaisella voi olla harrastuksia, sosiaalisia menoja ja vaikkapa dementoitunut äiti huollettavana.
Mutta harvemmin niitä kotihommiakaan on lapsettomalla sinkulla niin PALJON kuin perheellisellä. Eikä hänen tarvitse sovitella aikataulujaan tai huolehtia muista kuin itsestään.
Joten kyllä, helpommalla pääsee. Ehkäpä ap:n kuulemat kommentit ovat enemmänkin kateellista ihastelua, eivät moite. Metkaa, että hän sen kokee tuomitsemiseksi. Millä logiikalla se olisi TUOMIO?
Se sitten on vallan toinen juttu, että onko se joku valtavan ihana asia. Minusta kaiken hyvän eteen pitää vähän nähdä vaivaakin, ja teen sen mielelläni. Totta kai kotihommat JOSKUS rasittavat ja aina saa laiskasta ukosta valittaa, mutta noin kokonaisuudessaan olen valintoihini tyytyväinen.
En ymmärrä minäkään, miksi ap ajattelee, että se on negatiivinen huomio? Vai tunteeko hän jotenkin alitajuisesti huonoa omaatuntoa siitä ja haluaa siksi alleviivata kissakerhonsa hallituksen kokouksen pakottavaa luonnetta?
Ihan selvää on, että keskimäärin lapsiperheissä on enemmän kiirettä ja vastuita, varsinkin jos ei ole sitä toista vanhempaa tai hän ei osallistu tasapuolisesti hommiin.
Ei se ole mikään kateuden aihe, tai seikka, josta pitää lapsettoman sinkun potea huonoa omaatuntoa. Oma valintahan se on, hankkiikko perheen (tai liittyy kissakerhoon).
Kiireisyys ei ole ihmisen mitta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuo ole paljoakaan jos vaikka 4 perheenjäsentä. Kaksi lasillista päivässä per henkilö(0.43ltr/pvä/henkilö)
Mitä vikaa siinä on, jos haluaa röhnöttää sohvalla katsomassa televisiota työpäivän jälkeen? Juuri sitä teen nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, kyllä mäkin ennen ajattelin olevani todella kiireinen. Kun siis piti siivota oma asunto, tehdä ruokaa itselleni, käydä lenkillä ja jumpassa :DNyt on kaksi lasta ja onhan se saanut täysin uuden merkityksen. Ja kotityöt. Ja oikeastaan kaikki. Mutta en valita, näinhän halusinkin. Jokainen tavallaan. Mutta kyllä ne lapsettoman sinkun kiireet saattaa silti työpaikalla työkavereita naurattaa.Minuakin hymyilyttää aina välillä koiranomistajat. Jotkut heistä ihan tosissaan puhuvat, että joku kotijumppa tai tv:n katselu on hirveän hankalaa, kun koira pyörii siinä ympärillä tai että sotkua tulee hirveästi. Hah, luulen, että naurattaisi muitakin pienten lasten vanhempia.
Jaa, ja minua jo lapset kasvattaneena naurattaa lapsiperheiden "kiireet", kun hoidan omia vanhoja vanhempiani työni ohella. Siinä kun on mukana myös surutyö.Niin että siitäkös tässä nyt kilpaillaan, kenellä on kiireisintä?
Niinpä. Vieläkin kirpaisee kipeästi, miten silloisen työpaikan kahvipöydässä mammat paasasivat miten helpolla lapseton sinkku pääsee kun ei tarvitse herätä vaihtamaan vauvalle vaippoja. En viitsinyt ruveta avautumaan mammeroille, miten olin vaihtanut isälleni vaippoja.
No mistähän ne työkaverit olisivat voineet tietää, että sinä vaihdat isäsi vaippoja? Luuletko tosiaan, että he olisivat sanoneet sinun pääsevän helpolla, jos olisivat tienneet tilanteesi? Miten ihmeessä ihmiset loukkaantuvat asioista, joita ei ole loukkaukseksi tarkoitettuja?Onko nyt tosiaan niin, että mitään ei voi sanoa, jos ei tiedä toisesta ihan kaikkea?"onpas kaunis ilma tänään""joo.." (no ei kuule paljon ilmat kiinnosta, kun äiti kuoli juuri edellisenä päivänä, ettäs kehtaat sanoa noin)
"oi muistan kun olin lapsi ja mummo aina leipoi ruisleipää""jaa.." (no joo tosi kiva, kun minun lapsuuteni oli yhtä helvettiä, enkä ole mummojani koskaan edes nähnyt, kiitti vaan tästäkin)
"veljeni menee ensi kesänä naimisiin""okei" (minulla on huonot välit veljeni kanssa, hän ei todellakaan kutsuisi minua häihinsä, onko pakko kettuilla)
Miksi oletat, että työkavereille ei oltu kerrottu että vaihtaa isälleen vaippoja? Kyllä on niin ilkeitä mammoja, että aukovat päätään vaikka hyvin tietävät toisen tilanteen. Ja nämä mammat sitten odottavat sinkun joustavan.No ihan tuosta lainaamastani viestistä "oletin", kun siinä sanottiin se ihan selvästi:
"En viitsinyt ruveta avautumaan mammeroille, miten olin vaihtanut isälleni vaippoja."Minkä takia mielestäsi pitäisi työkavereille kertoa yksityiselämästään? Minä olen tylsä tyyppi ja ihan mielelläni, pidän kotiasiat ja työasiat erillään. Säälittävät nuo 'työnsankarit', jotka hoitavat kotoa käsin työasioita ja pitävät siitä isoa meteliä. Työajalla töitä ei sitten ehdi tekemään kun pitää soitella ja tekstailla lapsille ja puolisolle varttitunnin välein. Jos soitteluilta aikaa jää niin sitten raportoidaan työkavereille mitä perheelle on tapahtunut, kiinnosti näitä tai ei.
Enhän minä sanonutkaan, että pitäisi kertoa yksityiselämästään. Sanoin vain, että jos ei ole tällaisia asioita kertonut työkavereilleen, on turha myöskään loukkaantua siitä, että he käyttäytyvät niin kuin tätä asiaa ei olisi. Miten olisi mahdollista aina joka lauseessa ottaa huomioon kaikki mahdolliset skenaariot? Ei mitenkään.
Tulitko tuota äskeistä viestiäsi kirjoittaessa miettineeksi, että minulla ei ehkä ole työtä? Minähän voisin siitä vaikka loukkaantua. Sinähän et voi tietää, miten kipeä asia tuollainen sinulle ihan normaali asia on.
Katkeria sinkkuja ketju täynnä, ei j*malauta.
Näinkö ne minunkin työpaikkani sinkut oikeasti ajattelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä vikaa siinä on, jos haluaa röhnöttää sohvalla katsomassa televisiota työpäivän jälkeen? Juuri sitä teen nyt.
Ylävitoset sinne. Ryhdyn kohta samaan puuhaan.
Vierailija kirjoitti:
Naimisissa oleva kaverini kerran suuttui mulle, kun en pystynyt lähtemään hänelle parinsadan kilometrin päähän seuraneidiksi, kun hänen miehensä oli työmatkalla yön yli. Oli viikonloppu, eikä mulla sinkkuna voinut tietenkään olla mitään tähdellistä tekemistä. Sattui kuitenkin olemaan niin, että oli jo järkännyt itselleni menoa, jota en halunnut perua (vain sen vuoksi, ettei vuosia suhteessa elänyt kaverini enää osaa tai halua olla yksin).
Heh, tämän naistyypin olemassaoloon en edes uskoisi, jos en olisi niin moneen törmännyt. On oikeasti olemassa naisia, joita pelottaa olla yksin kotona ilman miestä . Ja hui varsinkin jos asuu metsän keskellä omakotitalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katkeria sinkkuja ketju täynnä, ei j*malauta.
Näinkö ne minunkin työpaikkani sinkut oikeasti ajattelee?
Jos jatkuvasti oletat heiltä joustoa, koska sinulla on PERHE, niin luultavasti kyllä.
Tottakai sinkulla on enemmän aikaa, mitä sitten. Sinkku on velvollinen vain itselleen eikä ole muita pakollisia menoja kuin itsevalittuja. Mutta mitä sitten siis? Mikä tässä nyt on ongelma?
Mitä ne sun kiireet voi olla? En usko että sinkulla on mitään kiireitä, korkeintaan alkoon ennen ku kiinni menee.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne sun kiireet voi olla? En usko että sinkulla on mitään kiireitä, korkeintaan alkoon ennen ku kiinni menee.
Kahden huoltajan lapsiperheissä on kiire alkoon vain joka toinen päivä, koska käynneissä voi vuorotella. :D
Koko keskustelu on aivan älytön! Kiire riippuu täysin siitä, mitä tekee työkseen, harrastaa, luottamustoimet jne. Kotitöitä tosin usein on vähemmän, toki sekin riippuu siitä, miten asuu ja onko lemmikkejä tms.
Täysin eri asia on, mikä on rankkaa tai henkisesti raskasta mikäkin on, mutta tässä puhuttiin vain kiireestä.
Kaikkein helpointa (ja kaikkein vähiten kotitöitä!) itselläni on ollut miehen ja teini-ikäisten lasten kanssa asuessa. Lapset ja mies tekivät osan kotitöistä, siivooja kävi ja töissä oli rauhallista. Nykyisin töitä on noin 60 tuntia viikossa, siihen päälle luottamustehtävät noin 70 tuntia ja työmatkat.. Yksin asuessa kaikki täytyy tehdä itse, ja esim. tiskikonetta ei voi enää keskiyöllä laittaa päälle tai kauppaan ei enää yhdentoista jälkeen pääse.. Paljon helpompaa oli, kun oli lapset ja mies jakamassa vastuuta.
Kiire elämässä on täysin omista valinnoista kiinni. Toisen valinnat voi olla kolmen lapsen teko, asuminen kaukana keskustasta ja jatkuva harrastuskuskaaminen, toisen puolestaan vaativa työ ja lukuisat harrastukset. Jokainen voi valita kuinka paljon mihinkin käyttää aikaa = kuinka kiire on, mutta on täysin järjetöntä yhdistää kiirettä lapsettomuuteen tai siihen, että on lapsia.
Ihanko tosissasi vertaat onnettomuutta (joka todennäköisesti/toivottavasti on kertaluonteinen tapaus) siihen, että joku tietoisesti tekee lapsia ja se pikkulapsiaika kestää vuosia? Että lapsettoman pitää joustaa koko työikänsä (koska AINA jollakin kollegalla on lapsia), jos vaikka joskus kerran joku joutuisi joustamaan kun lapsetonta kohtaa jokin onnettomuus? Naurettavaa. Ei, normaalinkaan ihmisen ei tarvitse joustaa KOKO IKÄÄNSÄ muiden PÄÄTÖSTEN takia!