Miltä tuntuu nähdä lastaan valveilla 4-5 tuntia arkipäisin?

Hyvä tätä on miettiä, jokaisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttelin kuntamme päivähoidon työntekijöiden kanssa lapsen hoitoon viemisestä. He sanoivat, että mitä varhemmin lapsi tulee päiväkotiin, sitä parempi. Tottuu heti olemaan isossa ryhmässä, noudattamaan mukisematta annettuja ohjeita ja sopeutuu aikatauluun. Että jos on liian isoksi kotona, ei niin sopeudu siihen, että asiat pitää tehdä porukan rytmin eikä oman rytmin mukaan.

Tuttu lapsipsykiatri taas ei suositellut alle 3-vuotiaan viemistä päivähoitoon ainakaan pitkiä päiviä.

Jotenkin tuo päivähoidon henkilökunnan mielipide särähti korvaan. Tuli sellainen olo, että lapsen persoonasta ja yksilöllisyydestä viis. Pääasia, että on laumassa helppohoitoinen ja sopeutuu massaan.

Eivät ne ole kyllä niitä arvoja, joiden mukaan haluan lasta kasvattaa.

Sitten päiväkodin vaihtoehtona perhepäivähoito. Millainen koulutus sillä perhepäivähoitajalla on? Mitä voi älyllisesti, sivistyksellisesti, henkisesti tarjota lapselleni joku todennäköisesti korkeakoulua käymätön ihminen? Riippuu henkilöstä tietty, mutta eihän sitä hoitajaa pääse valitsemaan.

Ei ajattella joka päiväkodissa noin, ennemminkin sanoisin että ne jotka ei ole työhönsä väsyneitä (ja halua päästä sen vuoksi mahdollisimman helpolla) säälivät niitä pienimpiä lapsia, varsinkin alle vuoden ikäisiä, jotka oikeasti kaipaisi vain sitä vanhempiensa läheisyyttä ja tukea, ei sitä, että hoitajan huomion jakaa 3 muuta samanikäistä yhtä paljon läheisyyttä tarvitsevaa.

Perhepäivähoitajassa on omat huonot puolensa mm. päiväkotiin pitää hoitolapsen mennä jos perhepäivähoitaja sairastuu tai on lomalla tai koulutuksessa jne. Ja periaatteessa riski sille, että hoitaja tekee jotain "väärää" on suurempi kuin päiväkodissa, koska perhepäivähoitaja työskentelee yksin, ilman valvontaa.

Tämä ei ollut yksittäisen päiväkodin vaan kunnassa pöiväkotihoitoa junailevan ihmisen näkemys.

Vierailija kirjoitti:

Yritit piilov*ttuilla taitavasti, mutta melko läpinäkyvää. Ettet vain olisi meidän päiväkodin ylimielinen nuori lto?

Meillä on lapset menneet päiväkotiin ollessaan 5v. ja 3v. Itse saatoin olla kotona, koska oli vakituinen työpaikka odottamassa ja miehellä hyvät tulot. Lapset eivät milloinkaan ole olleet yli 7h hoitopäiviä. Mies vie, minä haen, jolloin lapsen päivälle tulee pituutta 6-6,5h. Joten ei mennyt oman ihon alle tämä. Mutta sitäkin enemmän suututtaa muiden puolesta, joilla ei ole vaihtoehtoja. Toisten vain on vietävä se 10-kuinen hoitoon taloudellisista syistä. Ja pitkää päivää joutuu olemaan esim. yksinhuoltajien lapset, tai jos pariskunnasta kummankaan työajat ei jousta. Syyllistäminen ei palvele ketään, päinvastoin. Ei se yhteiskunta vain pyöri niin, että kaikki jäisivät kotiin, kun lapsia syntyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritit piilov*ttuilla taitavasti, mutta melko läpinäkyvää. Ettet vain olisi meidän päiväkodin ylimielinen nuori lto?

Meillä on lapset menneet päiväkotiin ollessaan 5v. ja 3v. Itse saatoin olla kotona, koska oli vakituinen työpaikka odottamassa ja miehellä hyvät tulot. Lapset eivät milloinkaan ole olleet yli 7h hoitopäiviä. Mies vie, minä haen, jolloin lapsen päivälle tulee pituutta 6-6,5h. Joten ei mennyt oman ihon alle tämä. Mutta sitäkin enemmän suututtaa muiden puolesta, joilla ei ole vaihtoehtoja. Toisten vain on vietävä se 10-kuinen hoitoon taloudellisista syistä. Ja pitkää päivää joutuu olemaan esim. yksinhuoltajien lapset, tai jos pariskunnasta kummankaan työajat ei jousta. Syyllistäminen ei palvele ketään, päinvastoin. Ei se yhteiskunta vain pyöri niin, että kaikki jäisivät kotiin, kun lapsia syntyy.

Tosiasioiden toteaminen ei ole syyllistämistä. Ja on siellä sellaisiakin 10 kuisia, joiden vanhemmilla ei olisi ollut mikään pakko lähteä töihin, on vain mieluummin lähdetty töihin hermolemolle kuin oltu sen vauvan kanssa kotona. Ja tämän olen kuullut useaan otteeseen ihan vanhempien omasta suusta/näppikseltä.

Töissä on pakko käydä, mutta kyllä siitä saa puhua, että mitä se sille lapselle/vauva tarkoittaa. Ja on hyvä merkki jos varhaiskasvatuksen ammattilainen pohtii näitä asioita, se on hänen työtään, hänen kuuluu välittää niistä lapsista joita hän hoitaa, vaikka se joskus saattaisikin tuntua vanhemmista syyllistämiseltä.

* hermolomalle.

Vierailija kirjoitti:

Lisäkysymyksiä, koska ainakin 25 alapeukuttajalla on huono omatunto, kun ahdistuivat tästä kyselystä:

Miten muuttaisit tilannettanne? Haluaisitko jäädä kokonaan lasten kanssa kotiin, vai vain lyhentää hoitopäivää?

Voisiko tuota tavoitettasi jotenkin tukea, siis valtion/kunnan taholta?

Aloituksen kyselyt eivät tosiaan olleet piilovittuilua.

No onhan jo nyt olemassa oikeus ositaiseen hoitovapaaseen, mikäli työsuhteessa tietyt ehdot täyttyvät.

En voi kieltää, etteikö meidän elämä muuttunut helpommaksi, kun aloin tekemään 6 h työpäivää kuopuksen ollessa päiväkodissa ja keskimmäisen ekalla luokalla. En jotenkin edes ajatellut tätä vaihtoehtoa aikaisemmin, olisinkohan täältä sen idean saanutkin?

En tiedä olisinko jäänyt jo aikaisemmin. En ehkä olisi uskaltanut, koska työsuhdetta oli vaan vähän aikaa takana ja YT mylly pyöri jo silloin, vaikkei niin vinhaa vauhtia kuin nyt.

Mutta en minä sitä tuosta näkökulmasta kyllä ajatellut. Että lapseni kasvattaisi joku muu. Päiväkoti oli ihana ja lapset viihtyivät siellä sen aikansa. Ihan normaalia arkea. Itsekin olen ollut päiväkodissa 70-luvulla. Tosin en tiedä sovinko ap:n syyllistämiin, kun hoitopäivät olivat n. 8 h mittaisia. Ei mulla ollut minkäänlaista omantunnontuskaa siitä, koska lapset olivat hyvin onnellisia ja tyytyväisiä. Toki jos olisivat jotenkin inhonneet päivähoitoa tai olleet apeita, niin olisin tietenkin reagoinut. Illat olivat ihan tavallisia ja viikonloput kokonaan yhdessä. Päälle vielä lomat, joita kuitenkin oli se viisi viikkoa vuodessa + erilaiset pyhät ja ylityövapaat.

Hoitopäivän lyhennys helpotti lähinnä kiirettä, erityisesti aamuisin. Kun menin vasta yhdeksään, ehdin pääsääntöisesti lähettää isommat kouluun ja viedä rauhassa kuopuksen päiväkotiin. Josta kyllä sitten esitettiin toive, että tulisi klo 8.30 jolloin alkaa päivän toiminta.

Mitä ap noin niinkuin haet tällä jutulla? Ihan normaalia arkeahan tuo on. Ihmiset käyvät töissä ja lapset ovat hoidossa. Vai pitäisikö siis vanhempien jäädä kotiin hoitamaan lapsia vähintään kouluikään? Mutta sen jälkeenkin näkisi ap:n ajatusmallilla lapsia vain vähän, koska heidän olisi käytännössä pakko olla koulussa kuitenkin. ja jos vanhemmat sitten silloin menisivät töihin, niin samalla lailla lyhyeksi se jäisi.

En pystyisi tuohon. Miksi tehdä lapsi jos muut sen kasvattaa? Ei viikonloppuna ehdi paikkaamaan mitään, on silloinkin muita asioita hoidettavana.

Mieluummin olen työtön. Yrittäjäksi voin ryhtyä sitten kun lapsi on koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Ja viikonloppuna/vapaapäivinä sitten vähän enemmän?

Kuka on lapsesi ensisijaine kasvattaja?

Oletko tuon 4-5 tunnin aikana vielä koneella/näpräätkö puhelintasi?

Käytkö harrastuksista, jolloin näet lastasi vieläkin vähemmän?

Jos vanhempi on töissä esim. 8-16, hän hakee lapsen päiväkodista klo 16.30, sitten lapsi menee nukkumaan klo 20-21 aikaan ja sama seuraavana päivänä uudestaan.

Jos vanhempi on töissä 9-17, hän hakee lapsen päiväkodista klo 17-30, lapsi menee nukkumaan klo 20-21 aikaan.

Jos vanhempi menee töihin klo 13, hän vie lapsen hoitoon klo 12.30 ja hakee illalla klo 21.30, kuinka pitkään lapsesi nukkuu aamulla?

Tämä ei nyt koske niitä, jotka on saaneet toisen vanhemman kanssa sumplittua työvuorot niin, että lapsi on lyhyemmän ajan hoidossa.

Koko kysymys on asenteellinen. Lapset menivät hoitoon 8.30, haettiin klo 16. Työviikko lyhennetty 4-päiväiseksi. Lapset menivät nukkumaan 22 - 22.30. Aika hiton paljon enemmän niitä nähtiin.

Aloituksessa on provosoinnin makua...

Mutta pahaltahan se tuntuu olla erossa lapsista, erityisesti pienistä lapsista. Lapset ovat niin kiintyneitä äitiinsä, ja isäänsä. Mutta ei se hoidossa oleminen kiintymystä ja rakkautta riko. Totta kai ensisijaisia kasvattajia ovat äiti ja isä. Kotona on kuitenkin erilaista kuin hoidossa. Äidille ja isälle se oma lapsi on ihmeellisin ja ainutlaatuisin. Äidin ja isin sylissä on aikaa olla rauhassa. Äidiltä ja isiltä voi kysellä kaikkea, mitä mieleen juolahtaa. Äiti ja isi pysyvät samoina vuodesta toiseen, vaikka päivähoidossa, koulussa jne. henkilökunta vaihtuisi. Sellaista rakkautta ei hoidossa saa eikä tarvitsekaan. Ei hoidon tarvitse korvata vanhemman ja lapsen ainutlaatuista suhdetta. Siksi vanhemmat ovat myös ensisijaisia kasvattajia, roolimalleja, mielipidevaikuttajia, rajojen asettajia jne.

Jos ihan pienistä puhutaan, niin totta kai omat vanhemmat olisivat heidän parhaimpia hoitajia. Joskus nuorena siitä naiviisti haaveilinkin, että lapsia saadessani jään kotiin hoitamaan omia aarteitani. Suomessa on kuitenkin molempien vanhempien pakko käydä töissä, jotta lapsiperhe tulee kohtuullisesti toimeen. Jos toinen on vain kotihoidontuella, niin siinä todella pitää hinnoitella jokainen makarooni ja toisen vanhemman syödä ne lattialle pudonneet makaroonit ateriakseen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuuko kuitenkin siltä, että olette ensisijaisia lapsenne kasvattajia, vaikka oikeasti joku ihan muu näkee lapsianne 7-8 tuntia aktiivisena/työpäivä? Eikä sinä aikana edes tee mitään muuta esim. ruokaa, ole facebookissa/vauvapalstalla, vaan oikeasti keskittyy lasten kanssa olemiseen, koko sen ajan.

Kyllä tuntuu. Ihan se mulle mieltään osoittaa, ja näyttää kaikki tunteensa, toisin kuin hoidossa, jossa näkee kasvaria enemmän.

Miltähän lapsestasi tuntuu, kun saa näyttää kaikki tunteensa vain muutamana tuntina päivässä?

Outo ajatus, että lapsi olisi jossakin tunnetyhjiössä kun ei ole vanhempiensa kanssa. Tai että vain niillä tunteilla on merkitystä, joita vanhemmat ovat todistamassa. Tai että lasten suhteilla muihin ihmisiin kuin vanhempiin ei ole merkitystä. 

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuuko kuitenkin siltä, että olette ensisijaisia lapsenne kasvattajia, vaikka oikeasti joku ihan muu näkee lapsianne 7-8 tuntia aktiivisena/työpäivä? Eikä sinä aikana edes tee mitään muuta esim. ruokaa, ole facebookissa/vauvapalstalla, vaan oikeasti keskittyy lasten kanssa olemiseen, koko sen ajan.

Kyllä tuntuu. Ihan se mulle mieltään osoittaa, ja näyttää kaikki tunteensa, toisin kuin hoidossa, jossa näkee kasvaria enemmän.

Miltähän lapsestasi tuntuu, kun saa näyttää kaikki tunteensa vain muutamana tuntina päivässä?

Outo ajatus, että lapsi olisi jossakin tunnetyhjiössä kun ei ole vanhempiensa kanssa. Tai että vain niillä tunteilla on merkitystä, joita vanhemmat ovat todistamassa. Tai että lasten suhteilla muihin ihmisiin kuin vanhempiin ei ole merkitystä. 

Niin minustakin, mutta niinhän se vastaaja kertoi, että kotona vasta lapsi kiukuttelee (osoittaa mieltään) ja näyttää tunteensa, eikä hoidossa ja ilmeisesti siis tällä tarkoitti, ettei päiväkoti kasvata hänen lastaan, koska lapsi ei edes ole oma itsensä päiväkodissa.

No eihän se mukavaa ole. Onneksi meillä on toinen vanhemmista vuorotöissä, joten lapsilla on myös arkivapaita, aina olleet max 15pv/kk hoidossa ja osa päivistä on varsin lyhyitä toisen vanhemman mennessä iltavuoroon. Varmasti rankempaa on niillä jotka ovat hoidossa ma-pe. Mutta mietitäämpä hetki mikä olisi vaihtoehto, jos toinen vanhemmista olisi kotona työttömänä. Itse olen hoitaja vakipaikalla, jos olisin "työtön", joutuisin karenssin uhalla olemaan työmarkkinoiden käytettävissä 24/7, kiitos päivähoitouudistusten lapsille en kuitenkaan saisi hoitoa kun tarvitsen tai mikä pahempaa, lapset olisivat heittopusseja eri ryhmien välillä, siellä missä tilaa olisi. Minulla ei olisi lomia, joten hyvästi 7-8 viikon kesälomat ja kolme viikkoa talvella, puolet vähemmän jäisi lapsille lomaa. Yhden vanhemman palkalla (2000€ netto) ei nelihenkistä perhettä kauaa elätetä, joten rohkenen epäillä että vuosien kotona olo olisi lapsille hyvästä. Ajatuskin siitä, että myisimme kotimme ja siirtyisimme slummikerrostalovuokralaisiksi, asumis- ja muiden tukien saajiksi vain koska saimme lapsia, on sietämätön. Ja näin tapahtuisi, jos toinen vanhemmista jäisi kotiin eikä saisi edes työttömyyskorvausta. Joten mikä oli aloittajan pointti? Saada tuntemaan syyllisyyttä siitä että näinä aikoina on lapsilla vakaa elämä siksi että molemmilla vanhemmilla on töitä, koti vakaalla turvallisella alueella, arjessa toisinaan varaa jopa juhlaankin, terveelliseen ruokaan, harrastuksiin. Saada tuntemaan syyllisyyttä siitä että jo pienestä asti on päivänselvää, että työllä ansaitulla rahalla kustannetaan oma eläminen, ei sossuntuilla?

Itse olen kasvanut lama-aikana kaupungin vuokra-asunnossa, vanhempani olivat kyllä töissä mutta lapsilleni haluan tarjota parempaa. Toivon, että heistä tulee isona kunnianhimoisia eivätkä tule oppimaan mallia jossa oletetaan jonkun muun maksavan elämisen. Ei päivähoito riko normaalia lasta, joiden perusturvallisuus on kotona kunnossa.

Ai että lastentarhanopettaja olisi lapseni ensisijainen kasvattaja 😂 Kyllä se olen minä. iltaisin, viikonloppuisin ja (opettajan kesä)lomilla nähdään tarpeeksi.

Minun 2-vuotias on päiväkodissa ma-pe klo.8-15.30. Viihtyy päiväkodissa paremmin kuin hyvin, henkilökunta ihanaa, en koe ryhmää liian isoksi, hyvät tilat lähellä kotiamme jne.

Rakastan työtäni ja nautin siitä, että olen arkisin muuta kuin äiti. Olen arvostetussa työssä ja tykkään saada rahaa. Pysyn virkeämpänä näin ja sitten aika lapsen kanssa on arvokkaampaa.

Huomaan, että lomilla veltostun. Käykö muille samaa? Jostain syystä arki sopii minulle.

En koe, että päiväkoti olisi ensisijainen kasvattaja, joten vastaus kysymykseen: ei tunnu miltään.

Rakastan lastani ja miestäni ja työtäni ja elämääni. Ainoa mikä ärsyttää, on harrastukset joissa en kerkeä käydä iltaisin siihen malliin kuin kävisin ilman lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mammoilla menee heti ihon alle :D Ap, ei kannata yrittää parantaa vanhempien asemaa, paskaa saat vaan niskaasi, kuten vastauksista näet.

Tottakai se menee ihonalle, jos sua syyllistetään siitä, että hankit perheelle elantoa.

Koska ihan yhtä paljon saisit paskaa niskaan jos  olisit kotona. 

Aloitus on kirjoitettu täysin neutraalisti. Ole hyvä ja laita suora lainaus siitä, missä aloituksessa syyllistetään vanhempia? Aivan, ei missään, siksi sinun oma vastauksesi paljastaa vain oman syyllisyytesi, kun näet syytöksiä sielläkin missä niitä ei ole. Olen syytön sinun huonoon omatuntoosi,otin vain puheeksi tabun, jota ei yleensä haluta ajatella, koska sen ajattelusta voi tulla paha mieli.

Ainiin, oletkin siis selvinnäkijä. Mistä minulla nyt pitäisi olla huono omatunto?

Vierailija kirjoitti:

Ja mikähän oli aloittajan pointti?

Aloittaja liene joku  kotiäitiyden ja kotonaloisimisen  intohimoinen puolustaja. Minusta koulutuksensa ja uransa lasten takia hukkaan heittävä nainen on häpeäksi koko yhteiskunnalle ja osoittaa halveksivansa häneen panostettuja yhteiskunnan   varoja suuresti.

Vierailija kirjoitti:

Lisäkysymyksiä, koska ainakin 25 alapeukuttajalla on huono omatunto, kun ahdistuivat tästä kyselystä:

Miten muuttaisit tilannettanne? Haluaisitko jäädä kokonaan lasten kanssa kotiin, vai vain lyhentää hoitopäivää?

Voisiko tuota tavoitettasi jotenkin tukea, siis valtion/kunnan taholta?

Aloituksen kyselyt eivät tosiaan olleet piilovittuilua.

1.Mulla ei ole koskaan ollut mitenkään huono omatunto siitä etten ollut kotona lapsen kanssa enkä  aio sellaista jälkikäteen hankkia.

2: Se lasten "kasvattaminen" tapahtuu ihan normaalin arjen lomassa, esimerkkiä näyttämällä ja asioita selittämällä.

3. Äidin/isän ensisijainen tehtävä EI ole olla lapsensa vapaa-ajanohjaaja ja animaattori yhteisellä ajalla. Kotihommat täytyy kuitenkin hoitaa ja tylsistyminen pakottaa lapsen käyttämään omaa luovuuttaan

Summa summarum, lapset kuuluvat arkeen mutta eivät ole elämän keskipiste eikä niin pidäkään olla. Jos ap on lapseton, voi ap:lla olla vähän vääristynyt ja turhan idealistinen kuva asioista. Tämä kyllä karise nopeasti  pois mikäli ap päättää hankkia omaa jälkikasvua. Sillloin realismi korvaa turhan idealismin.

Aloituksesi voi olla tulkittavissa piilokettuiluksi mutta käsitän että sen teki  lapseton ihminen jolla ei liene käsitystä lapsiperheiden elämästä.

Ihan ihme kommentteja? Eikö ihmiset osaa keskustella asioista enää miettimättä niille syvempää ja jotain heikkoa kohtaa hakevista tarkoitusperistä? Kokeilkaa joskus aloittaa keskustelu tyyliin: minun mielestäni... ja kun toinen ihminen esittää mielipiteensä ja tuntemuksensa niin en minä lähde ketään haukkumaan siitä tyyliin: ihannoit siis kotona loisivaa yhteiskunnan elätti elämää... Hei, minun mielestäni lapsiani on hoidettu hyvin tarhassa ja tuntuma siitä että näen lapsiani liian vähän on silti olemassa. Haluaisin olla paljon enemmän näkemässä lapseni tekemisiä ja oppimisia ja sen miten alkaa ystävyys ja missä kohtaa ja minkä tähden se loppuu. Minun mielestäni vuorokaudessa on liian vähän tunteja... pahalta tuntuu siis. Jokainen perhe on kuitenkin yksilöllinen. Se mikä toiselle sopii, ei välttämättä käy toiselle mitenkään. Vastasinko kysymykseesi ap? Saatoin harhautua aiheesta kun luin ihmisten kommentteja tuolla. Tätini tapasi sanoa aina että jos et osaa vastata kysymykseen niin on parempi olla hiljaa kuin rääpiä päätään.

Vierailija kirjoitti:

Lisäkysymyksiä, koska ainakin 25 alapeukuttajalla on huono omatunto, kun ahdistuivat tästä kyselystä:

Miten muuttaisit tilannettanne? Haluaisitko jäädä kokonaan lasten kanssa kotiin, vai vain lyhentää hoitopäivää?

Voisiko tuota tavoitettasi jotenkin tukea, siis valtion/kunnan taholta?

Aloituksen kyselyt eivät tosiaan olleet piilovittuilua.

Minä alapeukutin vaikkei minulla ole huono omatunto lasten hoitopäivistä. Aloitus on samaa sarjaa lauseen "en ole rasisti, mutta..." kanssa.

Olin esikoisen äitiysloman jälkeen muutaman kuukauden hoitovapaalla. Sinä aikana työpaikalla oli yt:t ja minä sain sitten irtisanomisilmoituksen heti töihin palattuani. Olin työttömänä lapsen kanssa kotona, kävin parin kuukauden kurssin, jolloin lapsi oli hoidossa, toisen lapsen kohdalla pidin täyden hoitovapaankin ja esikoinen oli kotona. Sain osa-aikatöitä, kun esikoinen oli ekaluokalla ja nuorempi lapsi nelivuotias. Tein paljon etätöitä kotonakin. Kokopäivätöihin pääsin, kun nuorempi lapsi aloitti tokaluokan. Lapset ovat siis olleet suurimman osan kotihoidossa.

Jos aloittajasta kysymykset eivät olleet piilovittuilua, niin hänen kannattaisi hetken miettiä omaa ulosantiaan. Käsittämätöntä, miten hän ei itse tajua sitä.

Hieman ihmettelen aloittajan kyselyitä. Varsinkin jos on päiväkodissa töissä, niin pitäisi kyllä tietää, että suurin osa vanhemmista ajattelevat lapsensa parasta ja pyrkivät järjestämään asiat sen mukaisesti. Ainahan löytyy tietysti niitä, jotka laittavat oman mukavuudenhalunsa etusijalle, tai ovat jotenkin muuten huonoja tai epäkypsiä vanhempia, mutta ne ovat kuitenkin niitä poikkeustapauksia.

Aina ei vaan voi niille työvuoroillekaan mitään. Itse olin melkein neljä vuotta kotiäitinä ja palasin syksyllä töihin. Teen kolmivuorotyötä ja mies päivätöitä. Pyritään suunnittelemaan kuukausi kerrallaan 4- ja 3-vuotiaiden lasten hoito järkevästi, mutta silti joskus tulee esim jopa 10 tunnin hoitopäivä. Onneksi nämä ovat kuitenkin harvassa. Päiväkoti on onneksi todella mahtava paikka ja aivan ylittänyt odotukset. Lapset viihtyvät siellä tosi hyvin ja toiminnan monipuolisuus on yllättänyt. Päiväkodeissa on kyllä eroa eli meillä on käynyt hyvä tuuri.

Ja vuorotyön takia lapsilla on tietysti myös arkivapaita. Silti haaveilen säännöllisemmästä rytmistä ja lyhyemmästä työmatkasta ja olen jo puoli vuotta etsinyt uutta työtä. Taloudellinen tilanne on vaan sellainen, että en voi jättää työpaikkaani ellen saa uutta vakituista tai edes pitkää sijaisuutta. Työpaikka on pakko olla tai muuten joudumme muuttamaan omakotitalosta pois.