Jos ei osta mitään, niin mihin ihmiset sen rahan laittavat?

Rahat varmaan jäävät tilille "roikkumaan". Onhan sitä ollut isoja perintöjä jaettavaksi ihmisillä jotka ovat eläneet vaatimattomasti ulospäin. 

Mutta on siinä jotakin kummallista että elät elämäsi kituuttaen ja sitten rahasi jaetaan muualle jotka olet säästänyt elämällä kituuttaen. En tarkoita että kannustaisin ylikuluttamiseen ja jokainen tekee rahoillaan mitä haluaa mutta luulisi että elinaikanaan voisi itseensäkin vähän käyttää rahaa tai oman elintason nostamiseen jollakin tavalla edes.

Sama pohdinta kävi mielessä, kun katselin verotietoja. Oma pomoni koreilee siellä parhaiten tienaavien listalla. Hän on eläkeikää lähestyvä ihminen, jonka lapset ovat aikuisia. Asuu tavallisessa, ehkä jopa hiukan huonomaineisessa lähiössä. Valokuvien perusteella koti on aivan tavallinen koti kerrostalossa. Mökki löytyy järvenrannalta, mutta sekin on ihan tavallinen, juuri sellainen kuin suomalaisten mökit nyt yleensä ovat. Hän ei matkustele, ei harrasta purjehtimista, hevosurheilua tai mitään muutakaan rahaa vievää. Ei omista autoa eikä mitään kakkosasuntoa Espanjassa. Lenkkeilee ja käy mökillä. Kyllä kieltämättä kävi mielessä, että mihin ihmeeseen hän sen 120 000 euron vuosipalkkansa pistää? 

Ensin tilille, korkeampi korkoisille tileille, auto, vene, talo. Ja sitten pörssiin, siellä on tilaa.

Olen juuri tällainen, joka ei kuluta vaatteisiin, kahviloihin, ravinteleihin, parturiin, suoratoistoihin, lehtiin yms.

Ruokaa kyllä, mutta tarkasti valiten, vaatteet ainoastaan, kun vanha rikkoutuu.

Ilona tässä on, se, kun joskus haluaa ostaa jotain, niin on rahaa millä ostaa ilman velkaa mitä haluaa...

Vanhalla kotiseudulla on näitä peräkamarin poikia eli perheettömiä aikuisia miehiä, jotka asuvat yhä kotitilallaan vanhempiensa kanssa. Suurin osa viljelee ja omistaa metsää, ja käy sen lisäksi töissä jossakin paikallisella tehtaalla. Teollisuudessa voi palkat olla ihan hyvät. Menot ovat minimaaliset, kun asuminen ja ruoka on ilmaista, eivätkä nämä nyt mitään matkustelijoita tai shoppailijoita ole. Kotona katselevat telkkaria. Sitten muutaman vuoden välein päräyttävät autokauppaan lähikaupunkiin ja tosiaan ostavat käteisellä sen uuden Bemarin tai Mersun. Sinne niiden rahat menee.  

Osakkeisiin ja rahastoihin.

Annan vähäisestä kulutuksestani ylitse jäävän rahan köyhille sukulaisille ja hyväntekeväisyyteen. Pankkitilillä pidän sen verran isoa puskuria, että voin tarvittaessa antaa tarvitsevalle jopa 5000 euroa.

Mulla on lähipiirissä yksi hyvätuloinen nuuka. Tavoite on ostaa isompi asunto ilman lainaa. Säästää siihen, ettei tarvitse velalla ostaa yhtään mitään. Mutta yksi mihin hän käyttää rahaa on matkustelu ja konsertit. Syömässäkään ulkona ei käy, tosin töiden puolesta bisneslounaita ja -päivällisiä tulee joten ei ehkä siksikään kiinnosta. 

Ex töissä oli ihan hyvä palkka ja elin todella pihisti, sitten ostin ekan kämppäni ilman velkaa.

Kun työt lähti alta, nostin korkeaa ansiosidonnaista ja kun vuokraa tai lainaakaan ei ollut, niin elelin siinä vuoden verran kuin lottovoittaja konsanaan.

Oikeasti pienituloisena perheen elättäjänä välillä ihmettelen näitä 'en osta mitään' tyyppejä. Ok, osa on oikeasti sellaisia, että dyykkaavat vaatteensa ja sapuskansa - mutta osa, varsinkin naisista jotka esittelevät ostamatonta elämäntapaa on sellaisia, joilla on ennestään esim monia talvitakkeja, ehtiä kenkäpareja kymmenittäin, vaatteita huonekaupalla, eli ostamattomuus perustuu siihen että käytetään aiemmin hamstrattua ja tehdään löytöjä vaatehuoneesta. Mutta entä jos on vaan kahdet ehjät housut, yksi kenkäpari jne. Vaatteet kuluvat ja hajoavat, ja niitä on tarpeeseen tavalla tai toisella hankittava. Eli toiset ostamattomat ovat ekoihmisiä, toiset pitävät vaan kulutustaukoa ja käyttävät varastoaan.

Vierailija kirjoitti:

Sama pohdinta kävi mielessä, kun katselin verotietoja. Oma pomoni koreilee siellä parhaiten tienaavien listalla. Hän on eläkeikää lähestyvä ihminen, jonka lapset ovat aikuisia. Asuu tavallisessa, ehkä jopa hiukan huonomaineisessa lähiössä. Valokuvien perusteella koti on aivan tavallinen koti kerrostalossa. Mökki löytyy järvenrannalta, mutta sekin on ihan tavallinen, juuri sellainen kuin suomalaisten mökit nyt yleensä ovat. Hän ei matkustele, ei harrasta purjehtimista, hevosurheilua tai mitään muutakaan rahaa vievää. Ei omista autoa eikä mitään kakkosasuntoa Espanjassa. Lenkkeilee ja käy mökillä. Kyllä kieltämättä kävi mielessä, että mihin ihmeeseen hän sen 120 000 euron vuosipalkkansa pistää? 

Mitä enemmän on tavaraa, sitä enemmän on rasitteita.

Kakkosasunto ja auto vaatii huoltoa ja joskus jopa aiheuttaa stressiä. Iso omakotitalo vaatii työtä. Lumityöt, korjaus, nurmikko, putoavat puiden lehdet jne. Ehkä hänellä on siellä lähiössä kivat naapurit, kauppa lähellä ja mukava näköala ja julkiset liikennevälineet vieressä.

Jos ei ole koskaan purjehtinut, niin aika vaikeaa se on yksin aloittaa, vaikka siihen veneeseen varaa olisikin ja varsinkin, jos ei kauheasti kiinnosta veneily tai purjehtiminen.

Ehkei hän käytä niitä mihinkään. Ostaa ehkä osakkeita tai cryptoja.

eiköhän aika moni sijoita ylimääräiset rahansa ja pitää vain pienehköä käteiskassaa ja jos ei pörrit ja osakkeet kiinosta niin asuntoonhan voi sijoittaa kuka tahansa, siinähän vuokralainen ostaa sen omaisuuden sinulle, joten varma tapa vaurastua

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti pienituloisena perheen elättäjänä välillä ihmettelen näitä 'en osta mitään' tyyppejä. Ok, osa on oikeasti sellaisia, että dyykkaavat vaatteensa ja sapuskansa - mutta osa, varsinkin naisista jotka esittelevät ostamatonta elämäntapaa on sellaisia, joilla on ennestään esim monia talvitakkeja, ehtiä kenkäpareja kymmenittäin, vaatteita huonekaupalla, eli ostamattomuus perustuu siihen että käytetään aiemmin hamstrattua ja tehdään löytöjä vaatehuoneesta. Mutta entä jos on vaan kahdet ehjät housut, yksi kenkäpari jne. Vaatteet kuluvat ja hajoavat, ja niitä on tarpeeseen tavalla tai toisella hankittava. Eli toiset ostamattomat ovat ekoihmisiä, toiset pitävät vaan kulutustaukoa ja käyttävät varastoaan.

Mä en dyykkaa, mutta ei mulla ole vaatteita kovin paljon. On ihan ok työ, joskin nyt olen ensimmäistä kertaa koskaan lomautettuna, mutta tappio on vain muutamia satasia netossa eikä se hirveästi vaikuta. Ostan uutta vain hajonneen tilalle. Mulla on käytössä kolmetyövaatekertaa, niin että yksi on aina puhtaana, sitten on jonkin verran kotivaatteita, joista vanhimmat ovat 90-luvulta. Uusimmat kenkäni ovat olleet ainakin kaksi vuotta, talvikenkiä en ole ostanut neljään vuoteen. Niitä minulla on kolmet: Yhdet lämminvuoriset pakkaskelin saappaat, yhdet mustat nahkasaappaat ja Coretex-lenkkarit. Talvitakkeja on villakangastakki 7 vuotta vanha, ulkoilutakki (ollut kymmenisen vuotta sama toppatakki+haalarit ulkoilupuku), ja pari tai kolme talvea sitten ostettu maiharimallinen takki, jota käytän eniten. Kesätakkeja on kaksi, toinen lenkkeilymalli ja toinen parempaa tarkoitusta varten. Jälkimmäisen ostin viime kesänä, toinen on niin vanha, etten edes muista. 

Vierailija kirjoitti:

Rahat varmaan jäävät tilille "roikkumaan". Onhan sitä ollut isoja perintöjä jaettavaksi ihmisillä jotka ovat eläneet vaatimattomasti ulospäin. 

Mutta on siinä jotakin kummallista että elät elämäsi kituuttaen ja sitten rahasi jaetaan muualle jotka olet säästänyt elämällä kituuttaen. En tarkoita että kannustaisin ylikuluttamiseen ja jokainen tekee rahoillaan mitä haluaa mutta luulisi että elinaikanaan voisi itseensäkin vähän käyttää rahaa tai oman elintason nostamiseen jollakin tavalla edes.

Tämän kirjoittaja (kuten moni muukin) ei selvästi ymmärrä sitä, ei ihmiset tulkitsevat sen "kituuttamalla elämisen" hyvin eri tavalla.

Toisen mielestä on kituuttamista jos ei vaikka kulje autolla, mutta toinen saattaa tykätä pyöräillä tai sitten haluaa pitää kuntoa ja terveyttä yllä tai ei halua saatuttaa tai mitä vain.

Esimerkkejähän voisi luetella loputtomasti, mainitaan vielä, että jonkun mielestä asuminen kerrostalossa on kituuttamista mutta toisilla taas omakotitalo olisi täysi painajainen, joten nämä ovat näkemyseroja.

Sellainen ihminen joka elää kuten haluaa, vaikka varaa olisi elää eri tavallakin/leveämmin, on todella viisas, eli tehdä kuten "kuuluu tehdä" vaan kuten itse haluaa.

Perinteinen suomalainen laittaa patjan alle tai pitää korottomalla käyttö- tai säästötilillä. Valveutuneempi mutta edelleen varovainen laittaa rahat korolliselle säästötilille tai sijoitusasuntoihin. Uusi sukupolvi hajauttaa rahastoihin, osakkeisiin, sijoitusasuntoihin ja jopa virtuaalivaluuttoihin. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama pohdinta kävi mielessä, kun katselin verotietoja. Oma pomoni koreilee siellä parhaiten tienaavien listalla. Hän on eläkeikää lähestyvä ihminen, jonka lapset ovat aikuisia. Asuu tavallisessa, ehkä jopa hiukan huonomaineisessa lähiössä. Valokuvien perusteella koti on aivan tavallinen koti kerrostalossa. Mökki löytyy järvenrannalta, mutta sekin on ihan tavallinen, juuri sellainen kuin suomalaisten mökit nyt yleensä ovat. Hän ei matkustele, ei harrasta purjehtimista, hevosurheilua tai mitään muutakaan rahaa vievää. Ei omista autoa eikä mitään kakkosasuntoa Espanjassa. Lenkkeilee ja käy mökillä. Kyllä kieltämättä kävi mielessä, että mihin ihmeeseen hän sen 120 000 euron vuosipalkkansa pistää? 

Mitä enemmän on tavaraa, sitä enemmän on rasitteita.

Kakkosasunto ja auto vaatii huoltoa ja joskus jopa aiheuttaa stressiä. Iso omakotitalo vaatii työtä. Lumityöt, korjaus, nurmikko, putoavat puiden lehdet jne. Ehkä hänellä on siellä lähiössä kivat naapurit, kauppa lähellä ja mukava näköala ja julkiset liikennevälineet vieressä.

Jos ei ole koskaan purjehtinut, niin aika vaikeaa se on yksin aloittaa, vaikka siihen veneeseen varaa olisikin ja varsinkin, jos ei kauheasti kiinnosta veneily tai purjehtiminen.

Ehkei hän käytä niitä mihinkään. Ostaa ehkä osakkeita tai cryptoja.

Tässä on hyvä pointti, minäkään en halua suurta määrää tuollaisia "jatkuvaa hoitoa ja huolenpitoa" vaativia asioita, koen sen rasittavaksi "ilmaiseksi työnteoksi" kun kokoajan pitää viedä jotain autoa johonkin huoltoon tai katsastukseen tai käydä siistimässä jotain kakkos-kolmos asuntoa tai sen pihaa jne.

Vene olisi minulle täysin painajaismainen hankinta, jos niitä jaettaisiin ilmaiseksi, en ottaisi, voisin jopa maksaa siitä, että ei tarvitse ottaa venettä jos olisi joku mielikuvitusmaailma, että jokaisen pakko ottaa vene.

ps en ole laiska, siitä ei ole kyse, haluan vain kohdentaan voimat/ajankäytön itselleni mieluisiin kohteisiin

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti pienituloisena perheen elättäjänä välillä ihmettelen näitä 'en osta mitään' tyyppejä. Ok, osa on oikeasti sellaisia, että dyykkaavat vaatteensa ja sapuskansa - mutta osa, varsinkin naisista jotka esittelevät ostamatonta elämäntapaa on sellaisia, joilla on ennestään esim monia talvitakkeja, ehtiä kenkäpareja kymmenittäin, vaatteita huonekaupalla, eli ostamattomuus perustuu siihen että käytetään aiemmin hamstrattua ja tehdään löytöjä vaatehuoneesta. Mutta entä jos on vaan kahdet ehjät housut, yksi kenkäpari jne. Vaatteet kuluvat ja hajoavat, ja niitä on tarpeeseen tavalla tai toisella hankittava. Eli toiset ostamattomat ovat ekoihmisiä, toiset pitävät vaan kulutustaukoa ja käyttävät varastoaan.

Aivan, kun kotona on jo 45 paria kenkiä, niin ei tarvitse enää ostaa uusia, kun todella harvoin ja varsinkin, jos ne ovat laadukkaita ja niistä pitää hyvää huolta. Moni nainen on aloittanut laadukkaan klassisen tavaran ostamisen jo teininä. Eikä heitä niitä tavaroita pois. Kyllä vuosien saatossa sitä tavaraa on niin paljon, että yli 40 vuotiaan ei enää tarvitse ostaa ainoatakaan nahkalaukkua. Neutraalia juhlakenkää, vöitä tai villapipoa, villapaitaa tai kashmirihuivia ja pellavalakanaa. Ja niitä farkkujakin on niin paljon, että yhdet uudet vuodessa tai kahdessa riittää oikein hyvin. Jos vaan pysyy mitoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti pienituloisena perheen elättäjänä välillä ihmettelen näitä 'en osta mitään' tyyppejä. Ok, osa on oikeasti sellaisia, että dyykkaavat vaatteensa ja sapuskansa - mutta osa, varsinkin naisista jotka esittelevät ostamatonta elämäntapaa on sellaisia, joilla on ennestään esim monia talvitakkeja, ehtiä kenkäpareja kymmenittäin, vaatteita huonekaupalla, eli ostamattomuus perustuu siihen että käytetään aiemmin hamstrattua ja tehdään löytöjä vaatehuoneesta. Mutta entä jos on vaan kahdet ehjät housut, yksi kenkäpari jne. Vaatteet kuluvat ja hajoavat, ja niitä on tarpeeseen tavalla tai toisella hankittava. Eli toiset ostamattomat ovat ekoihmisiä, toiset pitävät vaan kulutustaukoa ja käyttävät varastoaan.

Mä en dyykkaa, mutta ei mulla ole vaatteita kovin paljon. On ihan ok työ, joskin nyt olen ensimmäistä kertaa koskaan lomautettuna, mutta tappio on vain muutamia satasia netossa eikä se hirveästi vaikuta. Ostan uutta vain hajonneen tilalle. Mulla on käytössä kolmetyövaatekertaa, niin että yksi on aina puhtaana, sitten on jonkin verran kotivaatteita, joista vanhimmat ovat 90-luvulta. Uusimmat kenkäni ovat olleet ainakin kaksi vuotta, talvikenkiä en ole ostanut neljään vuoteen. Niitä minulla on kolmet: Yhdet lämminvuoriset pakkaskelin saappaat, yhdet mustat nahkasaappaat ja Coretex-lenkkarit. Talvitakkeja on villakangastakki 7 vuotta vanha, ulkoilutakki (ollut kymmenisen vuotta sama toppatakki+haalarit ulkoilupuku), ja pari tai kolme talvea sitten ostettu maiharimallinen takki, jota käytän eniten. Kesätakkeja on kaksi, toinen lenkkeilymalli ja toinen parempaa tarkoitusta varten. Jälkimmäisen ostin viime kesänä, toinen on niin vanha, etten edes muista. 

Meinasin just kirjoittaa samaa eli kun ostaa laatua, ei tarvitse olla jatkuvasti ostamassa uusia. Hyvälaatuiset kengät, jos niistä huolehtii (puhdistus, kenkälankki/suoja-aine) ja tarpeen mukaan korjauttaa suutarilla (esim korkolaput), voivat kestää 8-10 vuotta. 

Meillä on koti lähes minimalistinen. Olen mahtunut samaan vaatekokoon yli 20 v.

Huonekalut pvat pitkälle perittyjä ja käytettynä ostettuja mm Artek.

Sänky ostetaan n 15 v välein.

Meillä rahat menee matkoihin. Lentoihin, hotelleihin jne. Meillä on kummallakin lounassetelit, saldoa on kortilla yli 500.

Ennen käytiin perheen kanssa. Nyt moni antaa maksaa vain kerran.

Monet täällä tarjoavat vastausta, että nuukasti elävät hyvin tienaavat sijoittavat ne rahansa. OK, ehkä näin. Mutta mitä järkeä siinä on? Että sulla on joku satojen tuhansien eurojen osakesalkku jossakin jemmassa, mutta itse ostat Lidlistä halvinta mitä löytyy etkä ikinä esim. matkusta minnekään?

No, onpa perillisillä jotakin, mistä tapella oikein urakalla sitten aikanaan. Minä ajattelin käyttää itse omat rahani.

Ostaa osakkeita tai jotain muita sijoituksia. Voi myöhemmin jäädä pääomatulojen turvin vapaaherrana elämää. Ei tartte eläkeikään saakka raataa töissä.