Miltä tuntuu nähdä lastaan valveilla 4-5 tuntia arkipäisin?
Ja viikonloppuna/vapaapäivinä sitten vähän enemmän?
Kuka on lapsesi ensisijaine kasvattaja?
Oletko tuon 4-5 tunnin aikana vielä koneella/näpräätkö puhelintasi?
Käytkö harrastuksista, jolloin näet lastasi vieläkin vähemmän?
Jos vanhempi on töissä esim. 8-16, hän hakee lapsen päiväkodista klo 16.30, sitten lapsi menee nukkumaan klo 20-21 aikaan ja sama seuraavana päivänä uudestaan.
Jos vanhempi on töissä 9-17, hän hakee lapsen päiväkodista klo 17-30, lapsi menee nukkumaan klo 20-21 aikaan.
Jos vanhempi menee töihin klo 13, hän vie lapsen hoitoon klo 12.30 ja hakee illalla klo 21.30, kuinka pitkään lapsesi nukkuu aamulla?
Tämä ei nyt koske niitä, jotka on saaneet toisen vanhemman kanssa sumplittua työvuorot niin, että lapsi on lyhyemmän ajan hoidossa.
Kommentit (75)
No huono omatuntohan siinä on, mutta pakko se on töissäkin käydä. Puolisoa ei enää ole. Joskus menee monta päivää niin, etten näe lapsia kuin muutaman minuutin tai en ollenkaan.
Minusta se ei tuntunut mitenkään kummalliselta, se oli sitä samaa mihin olin tottunut omassa lapsuudessa.
Kun sitten meni kouluun aloitti jääkiekon, ja hänellä meni kaikki illat siellä. NÄhtiin vielä vähäemmän. Onneksi harkkamatkat oli hyvää aikaa jutella .
Ja hyvät välit meillä on siitä huolimatta, vaikka lapsi nyt onkin jo täysi-ikäinen.
No voivoi. En laske tunteja aamulla enkä illalla. En ota aikaa minkä ajan kukakin viettää laitteella tai kavereiden kanssa ulkona.
Hyvältä tuntuu joka päivä se, että meillä molemlilla on työpaikka ja rahaa ostaa ruokaa ja kaikkea mitä lapset tarvitsevat. En yhtään pode syyllisyyttä ja lapsi on iloisena vastassa joka päivä hoidosta hakiessa. Milloin on askarreltu, laulettu, tehty porukalla metsäretki ynnä muuta. Elämä on hyvää kaikilla meidän perheessä.
Tuntuuko kuitenkin siltä, että olette ensisijaisia lapsenne kasvattajia, vaikka oikeasti joku ihan muu näkee lapsianne 7-8 tuntia aktiivisena/työpäivä? Eikä sinä aikana edes tee mitään muuta esim. ruokaa, ole facebookissa/vauvapalstalla, vaan oikeasti keskittyy lasten kanssa olemiseen, koko sen ajan.
Paskalta se tuntuu, mutta minkäs teet. Töissä on vaan käytävä.
Ihan tavalliselta ja hyvältä tuntuu. Lapset ovat jo teinejä, joten emme ole yhdessä kovin montaa tuntia päivässä. Minusta tunnemme toisemme hyvin ja olemme tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko kuitenkin siltä, että olette ensisijaisia lapsenne kasvattajia, vaikka oikeasti joku ihan muu näkee lapsianne 7-8 tuntia aktiivisena/työpäivä? Eikä sinä aikana edes tee mitään muuta esim. ruokaa, ole facebookissa/vauvapalstalla, vaan oikeasti keskittyy lasten kanssa olemiseen, koko sen ajan.
Kyllä tuntuu. Ihan se mulle mieltään osoittaa, ja näyttää kaikki tunteensa, toisin kuin hoidossa, jossa näkee kasvaria enemmän.
Siis tilannehan on parempi kuin joskus muinoin. Silloin yläluokan edustajat näkivät lapsiaan vain tuokion verran iltaisin kun lapset tulivat toivottamaan vanhemmilleen hyvää yötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko kuitenkin siltä, että olette ensisijaisia lapsenne kasvattajia, vaikka oikeasti joku ihan muu näkee lapsianne 7-8 tuntia aktiivisena/työpäivä? Eikä sinä aikana edes tee mitään muuta esim. ruokaa, ole facebookissa/vauvapalstalla, vaan oikeasti keskittyy lasten kanssa olemiseen, koko sen ajan.
Kyllä tuntuu. Ihan se mulle mieltään osoittaa, ja näyttää kaikki tunteensa, toisin kuin hoidossa, jossa näkee kasvaria enemmän.
Miltähän lapsestasi tuntuu, kun saa näyttää kaikki tunteensa vain muutamana tuntina päivässä?
Voi kuule. DDR:ssä lapsi otettiin yhteiskunnan huostaan synnytyslaitokselta ja hyviä kommunisteja niistä tuli.
Varmaan ihan kivalta, itse näen lastani joka toinen viikonloppu
Ei tunnu paskalta kiitos vaan kysymästä. Olen onnellinen lapsistani ja onnellinen työstäni. Yhdistän ne parhaani mukaan ja koen olevani onnellinen. Lapset ei kyllä ole hoidossa kuin 8-16 eli sen verran saamme miehen kanssa järjesteltyä. Lapsetkin tuntuvat tasapainoisilta ja menevät päiväkotiin mielellään. Meillä on todella ihana päiväkodin henkilökunta ja jaan kasvatusvastuun heidän kanssaan mielellään. Kesällä sitten ollaan 2,5 kuukautta yhdessä lomalla.
Nykylapset sentään saa näyttää tunteitaan. Ennen läimittiin korville tunteiluista. Ja lapset oli ennenvanhaan jaloissa ja huidottiin aina kartanolle pyörimästä aikuisten seurasta. Että enemmän tämän päivän työssä käyvä vanhempi on lastensa kanssa. Pyh joku kotiäiti täällä taas mouruaa ja istuu päivät netissä vaahtoamassa.. 😉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko kuitenkin siltä, että olette ensisijaisia lapsenne kasvattajia, vaikka oikeasti joku ihan muu näkee lapsianne 7-8 tuntia aktiivisena/työpäivä? Eikä sinä aikana edes tee mitään muuta esim. ruokaa, ole facebookissa/vauvapalstalla, vaan oikeasti keskittyy lasten kanssa olemiseen, koko sen ajan.
Kyllä tuntuu. Ihan se mulle mieltään osoittaa, ja näyttää kaikki tunteensa, toisin kuin hoidossa, jossa näkee kasvaria enemmän.
Miltähän lapsestasi tuntuu, kun saa näyttää kaikki tunteensa vain muutamana tuntina päivässä?
Ehkä se tuntui kurjalta. On nyt kuitenkin 17-vuotias tällä hetkellä ja meillä on hyvät, avoimet välit. Joten varmaan osasin olla kuitenkin riittävä vanhempi silloin, kun olimme yhdessä.
Miksi sinulla muuten on noin paha olla?
Ja mikähän oli aloittajan pointti?
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko kuitenkin siltä, että olette ensisijaisia lapsenne kasvattajia, vaikka oikeasti joku ihan muu näkee lapsianne 7-8 tuntia aktiivisena/työpäivä? Eikä sinä aikana edes tee mitään muuta esim. ruokaa, ole facebookissa/vauvapalstalla, vaan oikeasti keskittyy lasten kanssa olemiseen, koko sen ajan.
Minä olin lapsi 70-luvulla ja vaikka äiti oli kotona, ei hän aikaa lasten kanssa viettänyt. Siihen aikaan äitien tärkein tehtävä oli kodinhoito. Lapset sai olla kauempana ja äiti kiinnitti huomiota lähinnä silloin, kun piti komentaa. Tyhmää hurskastelua tuollainen, ikinä ei vanhemmat olleet yhtä paljon lasten kanssa kuin nykyään.
Nauran aloittajan kaltaisille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko kuitenkin siltä, että olette ensisijaisia lapsenne kasvattajia, vaikka oikeasti joku ihan muu näkee lapsianne 7-8 tuntia aktiivisena/työpäivä? Eikä sinä aikana edes tee mitään muuta esim. ruokaa, ole facebookissa/vauvapalstalla, vaan oikeasti keskittyy lasten kanssa olemiseen, koko sen ajan.
No tottakai olen, eikä niillä ole ketään aikuista ketä ne näkee 7-8h päivä.
Vierailija kirjoitti:
Nykylapset sentään saa näyttää tunteitaan. Ennen läimittiin korville tunteiluista. Ja lapset oli ennenvanhaan jaloissa ja huidottiin aina kartanolle pyörimästä aikuisten seurasta. Että enemmän tämän päivän työssä käyvä vanhempi on lastensa kanssa. Pyh joku kotiäiti täällä taas mouruaa ja istuu päivät netissä vaahtoamassa.. 😉
Ei ole lapsia, päiväkodissa työskentelen ja tullut vain pohdittua näitä asioita välillä :) Näköjään osui arkaan paikkaan, vaikka ei se ihan tarkoituksena ollut, tosin ymmärrettävää.
Normaalilta elämältä tuntuu.