Mitä on konmaritus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Konmaritus on mielestäni erittäin kyseenalainen "strategia" siivoamiselle. Ideanahan on, että hankkiutuu tietoisesti turhasta tavarasta eroon, jotta järjestyksen pitäminen olisi helpompaa.

Jos henkilö kuitenkin jo ostopäätöstä tehdessään harkitsee, onko tavara tarpeellinen, ei hänelle pääse kertymään liikaa tavaroita täyttämään paikkoja. Siinä vaiheessa, kun jotain täytyy heittää pois, niin ne ovat jo niin käytetyt/rikki, ettei sen poistamisessa ole mitään ongelmaa (hamstraajat sitten tietysti erikseen) Näin ollen järkevä kuluttaja ei oikeastaan koskaan tule miettimään mitään konmaritusta.

Henkilö joka ostaa usein jotain turhaa, joutuu myös useammin sen tilanteen eteen, että ihan hyvää tavaraa pitää tilanpuuttee vuoksi karsia. Ongelma ei ole kuitenkaan se tilanpuute tai tavara, vaan se, että potentiaalisesti turhaa tavaraa tuli hankittua. Tämä ominaisuus ei muutu konmarittamalla.

Totta kai se on itsestään selvää että sellainen joka on aina ollut järkevä kuluttaja ei koskaan koe tarvetta konmaritukseen. Mutta Konmarin suosio kertoo, että meitä jotka ei ole aina olleet järkeviä kuluttajia, tuntuu olevan varsin paljon. 

Ja kyllä mulla ainakin muuttui juuri tuo ominaisuus että en enää hanki turhaa tavaraa, konmarituksen myötä. En ennen edes tiedostanut mitä kaikkea mulla on, koska sitä roinaa oli tungettuna varastolaatikoihin, kaappien ylähyllylle tms "pois silmistä". Niinpä ostelin usein sellaistakin mitä minulla olisi jo ollut, koska en muistanut että jossain siellä muuttolaatikoiden syövereissä löytyisi jo. Nyt tiedän mitä minulla on, mitä on niin rikki tai kulunut että pitäisi uusia, ja muutenkin olen oppinut tykkäämään siitä selkeydestä, ettei joka paikka ole täynnä.

Konmarituksen kantavana ideana on kyllä järjestyksen luominen hankkiutumalla "ei iloa tuottavasta" tavarasta eroon. Se on minusta kyllä turhan shoppailun ruokkimista (koska olisi hyvä saada sitten tilalle tavaraa, joka tuottaisi iloa) Paljon rakentavampaa olisi lähteä ensin miettimään tosiaan niitä kulutustottumuksia, myös sitä miten voisi hyödyntää jo olemassa olevia tavaroita ja ratkaisuja. (juuei, kaikkea ei tarvitse säästää sillä, että joku joskus tarvitsisi) On toki hyvä, jos sinulla on myös kulutustottumukset muuttuneet. Se ei valitettavasti kaikilla konmarittajilla pidä paikkaansa.

Varmaan on noinkin. Ja varmaan se "iloa tuottava" on käsitettävissä monella tavalla. Itse en koskaan ajatellut, että se tarkoittaisi että pitäisi jotain suurta ihastusta tai riemua tuntea. Esimerkiksi kun täällä joku sanoi että ei vessapaperikaan minulle tuota iloa, mutta en silti luovu siitä, kritiikkinä Konmaria kohtaan, minä ajattelin, että kyllä minulle vaan vessapaperi tuottaa iloa. Olisi se ankeaa olla ilman sitä, joten olen kiitollinen vessapaperin olemassaolosta. 

Samoin esim. vaatekaappia kun raivasin, en ajatellut että iloa tuottavat vain mielestäni tosi kauniit vaatteet, vaan kaikki sellaiset joille löytyy joku tilanne jossa haluan pukea ne päälleni. Esim. rumat polvista repsahtaneet harmaatrikoiset "pieruverkkarit" herättivät iloa mökkikuteena, pesussa vaaleanpunaiseksi mennyt liian iso t-paita yöpaitana. Työvaatteina sitten erilaiset vaatteet. 

Tuosta vaateraivauksesta itselleni oli yllätys, että vaikka en tietoisesti lähtenyt hakemaan mitään tiettyä tyyliä tai värimaailmaa mitä jätän jäljelle, vaan valkkasin vaan "tuntuu että haluan pitää", "tuntuu että en halua pitää" fiiliksellä, loppujen lopuksi jäljellä oli yllättävän yhteensopiva vaatekokoelma. Silloin vasta tajusin oman tyylinikin, että niin, minä näköjään tykkään vahvoista ja kylmistä väreistä ja aika selkeistä linjoista, koska sellaiset oli ne mistä eniten pidin.

Tiedät itsekin, että tuo vessapaperista tai muista tarve-esineistä eroon hankkiutuminen vain siksi "etteivät ne tuo iloa" ovat täysin naurettavaa kritiikkiä konmaritusta kohtaan ja siksi varsin helppo ampua alas. Väännän vielä rautalangasta. Oma kritiikkini kohdistuu konmarituksessa siihen, että se ei pureudu varsinaisen ongelman syyhyn, vaan oireisiin. Jos kaikki paikat ovat täynnä turhaa tavaraa, ei ongelma poistu lopullisesti heittämällä vain turha tavara pois. Vähän sama, kuin alkoholiongelmainen harmittelee tyhjien viinapullojen ja oluttölkkien määrää nurkissa ja sitä, että auto on aina lommoilla. Se ei hoidu sillä, että kehittää tehokkaan pullojen keräysjärjestelmän kotiin ja järjestää kuukausisopimuksen autokorjaamolle.

Vierailija kirjoitti:

Ikinä kuullutkaan, valaiskaa minua tynnyrissä elävää junttia.

Konmaritus = menestyskirja aikaansaama, siis ihan mielettömän trendikäs juttu hipstereille ja muille uusavuttomille.

Ennen metropoleihin ängenneitä cityasukkaita tuo tunnettiin kutakuinkin nimellä " kannattais siivota aina välillä ja heittää tarpeettomat romut menemään nurkista"

Liian pienissä asunnoissa asuville japanilaisille keksitty. Tuon kirjan ei olisi pitänyt koskaan edes päästä Japanin ulkopuolelle.  Jotain kirjailijan arvotyhjyydestä kertoo että jopa lapsien kouluiässä tekemät askarteluttyötkin kannattaa heittää pois jos ne eivät tuota iloa.

Minusta tuo koko konmaritus kosahtaa siihen, jos muu perhe ei siiden rupea. Mikä järki on nakella omat tavaransa kotoa hiiteen, jos mies ei luovu omista teini-iän stereoistaan tai laskettelupuvusta, jota käytti viimeksi 90-luvulla? Tai lapset saa asua ryönän keskellä omissa huoneissaan, kun äiti kantaa omat tavaransa ja vaatteensa kuuliaisesti kirpparille. Kai siihen raivaamiseen pitää osallistua kaikkien tai sitten koko homma on turhaa. Meillä ainakin eläisin itse askeesissa ja mies sisustaisi talon sillä välin mancaveksi.

Joitain pikku ideoita voi toki noukkia sieltä, kuten vaatteita pois laittaessa ajatus "tuottaako tämä iloa" voi olla fiksumpi kuin "tarvitsenko tätä joskus". Tai jos tuntuu, että sukka- tai alusvaatekorissa järjestys pysyy paremmin pystyssä tai rullalla kuin päällekkäin, niin mikä ettei.

Jos konmaritus ei tyydytä teitä niin suosittelen japanilaisen Fumio Sasakin kirjaa "goodbye things". Se löytyy mm. youtubesta audiona. Se pureutuu niihin syihin siellä taustalla. Konmaritus on sitten sen jälkeistä siivoustoimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo koko konmaritus kosahtaa siihen, jos muu perhe ei siiden rupea. Mikä järki on nakella omat tavaransa kotoa hiiteen, jos mies ei luovu omista teini-iän stereoistaan tai laskettelupuvusta, jota käytti viimeksi 90-luvulla? Tai lapset saa asua ryönän keskellä omissa huoneissaan, kun äiti kantaa omat tavaransa ja vaatteensa kuuliaisesti kirpparille. Kai siihen raivaamiseen pitää osallistua kaikkien tai sitten koko homma on turhaa. Meillä ainakin eläisin itse askeesissa ja mies sisustaisi talon sillä välin mancaveksi.

Joitain pikku ideoita voi toki noukkia sieltä, kuten vaatteita pois laittaessa ajatus "tuottaako tämä iloa" voi olla fiksumpi kuin "tarvitsenko tätä joskus". Tai jos tuntuu, että sukka- tai alusvaatekorissa järjestys pysyy paremmin pystyssä tai rullalla kuin päällekkäin, niin mikä ettei.

Idea on siinä, että konmarit omat tavarasi ja sen jälkeen on todennäköistä, että muut haluavat seurata esimerkkiäsi.

Meillä esim. mies halusi yhtäkkiä luopua useista huonekaluista ja kehui kuinka on siistin näköistä "kun on vähemmän tavaraa".

Vierailija kirjoitti:

Liian pienissä asunnoissa asuville japanilaisille keksitty. Tuon kirjan ei olisi pitänyt koskaan edes päästä Japanin ulkopuolelle.  Jotain kirjailijan arvotyhjyydestä kertoo että jopa lapsien kouluiässä tekemät askarteluttyötkin kannattaa heittää pois jos ne eivät tuota iloa.

No miten sitten The Minimalists -tyypit ovat todella suosittuja USA:ssa, tuossa maassa jossa talot ovat isoja, tavaraa on paljon jne? Kannattaa katsoa netflixistä heidän dokkari ja seurata podcasteja ja tajua, että ahaa.. ei tää olekaan mikään japanialainen juttu vaikka rasisitisesti pienessä päässäni niin kuvittelin.

Vierailija kirjoitti:

Konmaritus on mielestäni erittäin kyseenalainen "strategia" siivoamiselle.

Miksi kommentoit, kun et tiedä asiasta mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Konmaritus on mielestäni erittäin kyseenalainen "strategia" siivoamiselle.

Miksi kommentoit, kun et tiedä asiasta mitään?

Palsta on täynnä näitä "minähän olen tiennyt tämän jo kivikaudella" ja "typerät japanialaiset heitukat" ja "ei päde Suomessa" ja "onpas typerä idea lol lol loo"

Vierailija kirjoitti:

KVG

Tai sitten voisi ihan vain vastata kunnolla: Konmaritus on lyhyesti ylimääräisten, tarpeettomien tavaroiden poistamista kotoaan myyntiin, kierrätykseen, roskiin ym. Sellaiset tavarat, jotka eivät ole tarpeellisia eivätkä tuota mitään positiivisia energioita, voi hyvällä omallatunnolla laittaa eteenpäin. Mieli kiittää.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on muodissa myos ihmisten konmaritus, karsitaan elämästä kaikki sellaiset ihmiset ja "ystävät, jotka vievät energiaa ja vain väsyttävät. Jäljelle jää vain ne ihmiset, jotka tuottavat sinulle iloa.

Negatiiviset ihmiset voivat viedä uskomattoman paljon energiaa. Itse olen huomannut, että eräiden ihmisten jättäminen elämstäni on parantanut huomattavasti elämänlaatuani. Pitää osata arvostaa itseään sen verran, että ei anna tuhota itseään henkisesti. Se osoittaa vain tervettä itsetuntoa, että pystyy tähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KVG

Tai sitten voisi ihan vain vastata kunnolla: Konmaritus on lyhyesti ylimääräisten, tarpeettomien tavaroiden poistamista kotoaan myyntiin, kierrätykseen, roskiin ym. Sellaiset tavarat, jotka eivät ole tarpeellisia eivätkä tuota mitään positiivisia energioita, voi hyvällä omallatunnolla laittaa eteenpäin. Mieli kiittää.

Ihmiset konmarittavat myös lemmikkejään nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Konmaritus on mielestäni erittäin kyseenalainen "strategia" siivoamiselle. Ideanahan on, että hankkiutuu tietoisesti turhasta tavarasta eroon, jotta järjestyksen pitäminen olisi helpompaa.

Jos henkilö kuitenkin jo ostopäätöstä tehdessään harkitsee, onko tavara tarpeellinen, ei hänelle pääse kertymään liikaa tavaroita täyttämään paikkoja. Siinä vaiheessa, kun jotain täytyy heittää pois, niin ne ovat jo niin käytetyt/rikki, ettei sen poistamisessa ole mitään ongelmaa (hamstraajat sitten tietysti erikseen) Näin ollen järkevä kuluttaja ei oikeastaan koskaan tule miettimään mitään konmaritusta.

Henkilö joka ostaa usein jotain turhaa, joutuu myös useammin sen tilanteen eteen, että ihan hyvää tavaraa pitää tilanpuuttee vuoksi karsia. Ongelma ei ole kuitenkaan se tilanpuute tai tavara, vaan se, että potentiaalisesti turhaa tavaraa tuli hankittua. Tämä ominaisuus ei muutu konmarittamalla.

Totta kai se on itsestään selvää että sellainen joka on aina ollut järkevä kuluttaja ei koskaan koe tarvetta konmaritukseen. Mutta Konmarin suosio kertoo, että meitä jotka ei ole aina olleet järkeviä kuluttajia, tuntuu olevan varsin paljon. 

Ja kyllä mulla ainakin muuttui juuri tuo ominaisuus että en enää hanki turhaa tavaraa, konmarituksen myötä. En ennen edes tiedostanut mitä kaikkea mulla on, koska sitä roinaa oli tungettuna varastolaatikoihin, kaappien ylähyllylle tms "pois silmistä". Niinpä ostelin usein sellaistakin mitä minulla olisi jo ollut, koska en muistanut että jossain siellä muuttolaatikoiden syövereissä löytyisi jo. Nyt tiedän mitä minulla on, mitä on niin rikki tai kulunut että pitäisi uusia, ja muutenkin olen oppinut tykkäämään siitä selkeydestä, ettei joka paikka ole täynnä.

Konmarituksen kantavana ideana on kyllä järjestyksen luominen hankkiutumalla "ei iloa tuottavasta" tavarasta eroon. Se on minusta kyllä turhan shoppailun ruokkimista (koska olisi hyvä saada sitten tilalle tavaraa, joka tuottaisi iloa) Paljon rakentavampaa olisi lähteä ensin miettimään tosiaan niitä kulutustottumuksia, myös sitä miten voisi hyödyntää jo olemassa olevia tavaroita ja ratkaisuja. (juuei, kaikkea ei tarvitse säästää sillä, että joku joskus tarvitsisi) On toki hyvä, jos sinulla on myös kulutustottumukset muuttuneet. Se ei valitettavasti kaikilla konmarittajilla pidä paikkaansa.

Varmaan on noinkin. Ja varmaan se "iloa tuottava" on käsitettävissä monella tavalla. Itse en koskaan ajatellut, että se tarkoittaisi että pitäisi jotain suurta ihastusta tai riemua tuntea. Esimerkiksi kun täällä joku sanoi että ei vessapaperikaan minulle tuota iloa, mutta en silti luovu siitä, kritiikkinä Konmaria kohtaan, minä ajattelin, että kyllä minulle vaan vessapaperi tuottaa iloa. Olisi se ankeaa olla ilman sitä, joten olen kiitollinen vessapaperin olemassaolosta. 

Samoin esim. vaatekaappia kun raivasin, en ajatellut että iloa tuottavat vain mielestäni tosi kauniit vaatteet, vaan kaikki sellaiset joille löytyy joku tilanne jossa haluan pukea ne päälleni. Esim. rumat polvista repsahtaneet harmaatrikoiset "pieruverkkarit" herättivät iloa mökkikuteena, pesussa vaaleanpunaiseksi mennyt liian iso t-paita yöpaitana. Työvaatteina sitten erilaiset vaatteet. 

Tuosta vaateraivauksesta itselleni oli yllätys, että vaikka en tietoisesti lähtenyt hakemaan mitään tiettyä tyyliä tai värimaailmaa mitä jätän jäljelle, vaan valkkasin vaan "tuntuu että haluan pitää", "tuntuu että en halua pitää" fiiliksellä, loppujen lopuksi jäljellä oli yllättävän yhteensopiva vaatekokoelma. Silloin vasta tajusin oman tyylinikin, että niin, minä näköjään tykkään vahvoista ja kylmistä väreistä ja aika selkeistä linjoista, koska sellaiset oli ne mistä eniten pidin.

Tiedät itsekin, että tuo vessapaperista tai muista tarve-esineistä eroon hankkiutuminen vain siksi "etteivät ne tuo iloa" ovat täysin naurettavaa kritiikkiä konmaritusta kohtaan ja siksi varsin helppo ampua alas. Väännän vielä rautalangasta. Oma kritiikkini kohdistuu konmarituksessa siihen, että se ei pureudu varsinaisen ongelman syyhyn, vaan oireisiin. Jos kaikki paikat ovat täynnä turhaa tavaraa, ei ongelma poistu lopullisesti heittämällä vain turha tavara pois. Vähän sama, kuin alkoholiongelmainen harmittelee tyhjien viinapullojen ja oluttölkkien määrää nurkissa ja sitä, että auto on aina lommoilla. Se ei hoidu sillä, että kehittää tehokkaan pullojen keräysjärjestelmän kotiin ja järjestää kuukausisopimuksen autokorjaamolle.

Ei varmasti autakaan mihinkään varsinaiseen hamstraamiseen, joka on mielenterveyshäiriö tai ainakin samantapainen pakkomielle tai riippuvuuskäytös kuin alkoholismi. Mutta suuri osa meistä jotka on havahtuneet siihen että on tavaraa liikaa ei olla onneksi niin kroonisia tapauksia ja silloin tuollainen kertaluontoinen "konmari-herätys" voi riittää niin että jatkossakin tajuaa pitää huolta siitä että ei enää kerää turhaa nurkkiin uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KVG

Tai sitten voisi ihan vain vastata kunnolla: Konmaritus on lyhyesti ylimääräisten, tarpeettomien tavaroiden poistamista kotoaan myyntiin, kierrätykseen, roskiin ym. Sellaiset tavarat, jotka eivät ole tarpeellisia eivätkä tuota mitään positiivisia energioita, voi hyvällä omallatunnolla laittaa eteenpäin. Mieli kiittää.

Älä unohda, että prosessi pitää tehdä tietyssä järjestyksessä koska muuten se ei tehoa. 

Konmaritus on sitä, että kun mies lähtee aamulla töihin, niin hänen on syytä ottaa rakkaimmat tavaransa mukaan ja vähemmän rakkaat tavarat, kuten likaiset kalsarit, laitettava lukolliseen kaappiin. Sillä muuten ne on illalla myyty tai muulla tavalla konmaritettu pois miehen elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KVG

Tai sitten voisi ihan vain vastata kunnolla: Konmaritus on lyhyesti ylimääräisten, tarpeettomien tavaroiden poistamista kotoaan myyntiin, kierrätykseen, roskiin ym. Sellaiset tavarat, jotka eivät ole tarpeellisia eivätkä tuota mitään positiivisia energioita, voi hyvällä omallatunnolla laittaa eteenpäin. Mieli kiittää.

Ihmiset konmarittavat myös lemmikkejään nykyään.

Varsinkin epätoivoiset trollit.

Turhaa paskaa.

Se on sitä, että eräs japanilainen nainen osasi vetää 'jackpotin' varmasta kahvasta ja lapioi nyt lattialta rahaa, kun pelihallin kaikista koneista sitä tulee.

Suhteessa kirjojen ym. oheismatskun myynnillä hankittuun jättipottiin (jota voidaan kai verrata johonkin kansainvälisen rahapelin lotto- ym. veikkausvoittoihin) se kaikki on kaikki haalittu kasaan suorastaan naurettavan helpolla .

Asian kansainvälisessä julkisuudessa saama hypetys aikanaan suorastaan löi ällikällä.

Paljon mistään muusta ei puhuttukaan , kuin M. Kondon tarjoamasta 'elämän mullistavasta taiasta' ja suurin osa uskoi ja meni halpaan ja uhrasi vähät  roponsa kirja-alttarille ja alkoi vielä kritiikittömästi omaksumaan sitä ja muuttamaan omaa elämäänsä sen ohjaamaan suuntaan (huomaamatta ,että itse asiassa ohjaus ja harkinnanvara siitä puuttui kokonaan.

Oli vain ikäänkuin 'hurahdettava uskoon' asian suhteen ja toimittava sitten vain sen mukaan, manipuloidusti) .

Latinalaisen Amerikan  maissa ja niiden palstoilla osattiin muuten olla aika kriittisiä tuon Konmari-hömpän ja sen  tyhjien 'muutos'-lupausten suhteen.

Sikäläiset naiset kun osaavat olla vähän kriittisempiä kaiken kansainvälisen  tarjotun naistenlehtihömpän suhteen, sillä suurin osa ihmisistähän  siellä ei elä missään 'pumpulissa'.

Naisen arki vaatii taistelua macho-kulttuuria vastaan, eivätkä siinä Kondon tarjoamat hyperfeminiinisyys ja kietoutuminen niiden kanssa 'kodin maailmaan ja ilmapiiriin' ym. sen suuntaiset mallit paljon ketään naista siellä auta.

Rikkaille eliittinaisille siellä sellainen höpöhöpö höpsötys-puuhastelu saattaa sopia heidän tyhjän elämänsä täytteeksi, mutta ei tavallisten torikauppiaiden ja kalastajaperheiden elämään kylläkään.

Vierailija kirjoitti:

Jos konmaritus ei tyydytä teitä niin suosittelen japanilaisen Fumio Sasakin kirjaa "goodbye things". Se löytyy mm. youtubesta audiona. Se pureutuu niihin syihin siellä taustalla. Konmaritus on sitten sen jälkeistä siivoustoimintaa.

Luin tuon kirjan ja pidin siitä. Siinä missä konmaritus aiheuttaa mielettömän ympäristöongelman jätevuorineen, sasakin kirja saa miettimään nykyisen tavarantuotannon ja -kulutuksen mielettömyyttä.

Aine ei häviä. Ei kierrätyskeskuksessa eikä roskakatoksessa. Se vain siirtyy paikaltaan.

Narsistithan ovat mitä "tehokkaimpia" konmareita ihmissuhteissaan. Surullista,sillä siinä ei vaakakupissa paina ihmissuhteen kestokaan,kun kaikki hyöty on jo saatu irti.;(/