Lue keskustelun säännöt.
Pahinta on yksinäisyys
04.09.2026 |
Elät sinkkuna vuodesta toiseen. Ei edes kavereita, ei treffejä. Ei mitään.
Joka kevät haaveilee, että jospa tänä kesänä löytyisi oma rakas. No ei löytynyt, kesä on ohi. Syksy tulee ja sen jälkeen kylmä ja pimeä talvi.
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yöt on kamalia, silloin yksinäisyys piinaa eniten ja saapuva pimeys vielä korostaa yksinäisyyttä sekä yöinen hiljaisuus, itse pidän aina jotain valoa päällä, en vaan "uskalla" nukkua täysin pilkko pimeässä, onhan se naurettavaa mutta en voi sille mitään, yksinäisyys hyökkää kimppuun noin kuvainnollisesti.
Itse katsoin aina tarkkaan, ettei yksikään, jonka iholleni päästin, ollut missään tekemisissä sellaisien "ihmisten" kanssa, jotka ovat tehneet minulle pahaa jossakin muodossa aiemmin.
Em halua minkäänlaisia yhteyksiä, koskaan enkä ikinä niitä enää pilaamaan elämääni.
Ennemmin sitten vaikka yksin.
Kannattaa katsella muitakin, kuin niitä instabimboja.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa katsella muitakin, kuin niitä instabimboja.
Palstan legendaariset instabebet ja laatikkoleukalentäjät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä ei ole treffejä kun ujous ja ehkä heikko taso vaikuttaa myös. On minulla kuitenkin kavereita ja hyviä sellaisia ihan kouluajoista asti. Uudella paikkakunnalla myös hyviä työkavereita. Seurustelu ei ole onnistunut kun on vaikea ollut aina päästää ihmisiä lähelle. Pelottaa olla muuta kuin kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko myös impi? Jollet, niin et ole äärim yksinäinen
No voihan. Häntä pystyyn, kyllä sullekin löytyy se oikea, usko pois. Huomenna on jo parempi päivä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä se uusi kumppani pitäisi löytyä keväällä? Syksy on parasta aikaa tinderöidä, ei ole kesän menoja sotkemassa treffailua.
Uli uli uli. Tee asialle jotain niin ei tarvitse itkeä yksinäisyydestä palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa pitäisi olla sellaisia sosiaalisen kanssakäymisen kahviloita, joissa olisi lautapelejä ja keskustelupakkakortteja. Sitten säännöksi, että mennään sellaiseen pöytään, missä on muitakin.
Ystävyys-ja kaveruussuhteita saan solmittua luontevasti. Rakkausasioissa on ollut epäonnea. Toki on ollut joitakin suhteita, mutta niistä on aikaa. Asia ei juurikaan vaivaa silloin, kun en ole kiinnostunut kenestäkään. Mutta, kun napsahdan ns. ON-asentoon, ihastun hyvin voimakkaasti. Mulla ei kompromissit toimi.
Harmittaa toki, jos homma kuivuu kasaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole ainoa. Löytyy muita parittomia myös, lapsettomiakin. Ystävättömiä. Mutta josko uusi tuttu löytyy ja lisää, kunhan ei ole rasite jos liian erilainen, vaan ilo. Toki auttaa voi muita hädässä.
Mäkin päätin keväällä, että hitto saa riittää tää yksi olo, mä haluan poikaystävän.
Ei oikein tunnu etenevän. Tai varmasti sais jotain, mutta kun kuitenkin pitäs olla jotain yhteistäkin ja mielellään vielä kunnioittaa ja ihailla sitä toista.
Mikä mättää? Miksei suomalaiset voi nähdä asian eteen yhtään vaivaa? Seuraa saa jos sitä älyää hakea
Köyhä, sairas ja raitis on aina yksin.
Talveksi harrastus? Katso tapahtumia ja rohkeasti mukaan.
Miten lavatanssit, spr toiminta, seurakunta juttuihin ei tartte olla uskis vaan tavallinen ihminen.
Seuramatkat porukoilla jne. rohkeutta mennä mukaan.
Meitä on paljon täällä samassa tilanteessa olevia. Tuntuu että kaikki on alistuneet kohtaloonsa. Kun on jo ikäihminen ja pitkään yksin ollut niin ei sitä enää kaipaa seurustelukumppania mutta kavereita kyllä. Kun ei ole hirveän sosiaalinen niitäkin on aika mahdoton saada. Jotakin vaan pitäisi keksiä.