Mitä on konmaritus?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 120 neliön koti, meiltä lähti varmaan pakettiautollinen tavaraa pois.

Appivanhemmilla on 3 kerroksinen omakotitalo, ihan täynnä tavaraa.

Kuten myös ulkovarasto, autotalli, leikkimökki.

Meniköhän 3 vuotta tarpeettoman karsimisessa ja rahaa tuli n 20 000 e. Meille. Me myyntiin meidän romppeet ja appivanhempien romppeet.

Appi myi aarteitaan, esim venäläisiä posliinieläimiä oli 200 - 400 kpl. Nyt on alle 50.

Lisäksi appivanhemmat palkkasivat sisustusssuunnittelijan töhn sekä pari remppamiestä. Jos miettii 5 v takaa miten kodit ovat muuttuneet, olen kyllä tosi tyytyväinen.

Mieheni on työtön, joka meillä aloitti tarpeettoman myymisen ylipäätänsä. Kaikesta ei voi Konmaria kiittää, mutta olen tyytyväinen lopputulokseen .

Erittäin hyvä bisnesidea ostella turhaa roinaa kalliilla ja sitten myydä halvalla eteenpäin! Rikastuminen taattu. Eiku...

Vierailija kirjoitti:

Sitä että vaatteet viikataan pahvilaatikoihin ja kirjat järjestetään värin mukaan.

Mä oon just täällä saamassa kaikki loputkin kuteet pystyviikkaukseen, no en värin mukaan, mutta teeman mukaan. Hitsi miten säästää tilaa ja vaate löytyy...

Kaikki vanha ja turha pitäisi hävittää. No, sitä tehtiin paljon 70-luvulla, kun tuli nämä hienot lastulevyhuonekalut. Vanhat puuseppien tekemät kaapit , pöydät, sängyt ja lipastot poltettiin juhannuskokoissa. Sitten 90-luvulla hävitettiin vanhat Riihimäen kukkamaljakot, Arabian maitokannut ja kahvikupit, mummin virkkaamat sängynpeitot, Finnlaysonin kukkaverhot sun muut. Nyt niitä ostetaan kalliilla huutokauppakeisareilta.

Me olemme muuttamassa. Olemme evakkojen jälkeläisiä, ja jo äidinmaidossa on tullut tämä hamstraus ”aina voi tarvita”. Meillä on 140 neliöitä + 2 kanahäkillistä tupaten täynnä. Nyt Roskiin on mennyt 8 jätesäkkiä ja kirppikselle yksi pakettiautollinen. Ja vielä karsitaan.

Muutimme viimeksi kolme vuotta sitten, jolloin jo karsimme. Vasta tämän ketjun myötä karsiminen on helpottunut. Ennen aina pohdin sitä, tarvitsenko tätä. Vastaus on aika usein, että VOIN joskus tarvita. Siksi säästän. Nyt kysyn, tuottaako tämä iloa. Harva asia tuottaa.

En tiedä enkä haluakaan tietää.

Konmaritus on mielestäni erittäin kyseenalainen "strategia" siivoamiselle. Ideanahan on, että hankkiutuu tietoisesti turhasta tavarasta eroon, jotta järjestyksen pitäminen olisi helpompaa.

Jos henkilö kuitenkin jo ostopäätöstä tehdessään harkitsee, onko tavara tarpeellinen, ei hänelle pääse kertymään liikaa tavaroita täyttämään paikkoja. Siinä vaiheessa, kun jotain täytyy heittää pois, niin ne ovat jo niin käytetyt/rikki, ettei sen poistamisessa ole mitään ongelmaa (hamstraajat sitten tietysti erikseen) Näin ollen järkevä kuluttaja ei oikeastaan koskaan tule miettimään mitään konmaritusta.

Henkilö joka ostaa usein jotain turhaa, joutuu myös useammin sen tilanteen eteen, että ihan hyvää tavaraa pitää tilanpuuttee vuoksi karsia. Ongelma ei ole kuitenkaan se tilanpuute tai tavara, vaan se, että potentiaalisesti turhaa tavaraa tuli hankittua. Tämä ominaisuus ei muutu konmarittamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kyllä konmaritus toi tosi suuren avun kodin siistinä pitoon ja sai vasta tajuamaan, miten paljon turhaa roinaa mulla oli nurkissani.

Lapsuudenkodissani vanhemmat tyypillisinä sota-ajan lapsina hamstrasivat kaikenlaista, olisi ollut lähes pyhäinhäväistys esim. heittää pois vaate jota ei käytä, jos se kuitenkin on ehjä, tai epämieluinen lahjakoriste-esine. Niinpä ne jäivät nurkkiin, kaappeihin jne pyörimään, tai haudattiin varastolaatikoihin varastoon.

Tiedostamattani olin itse elänyt samoin. Olen sinkku, asun kaksiossa, ja oli ihan uskomatonta millaisia määriä roinaa kämpästäni poistui konmarituksen myötä. Esim. vaatteita 6 isoa jätesäkillistä, esim. suuri määrä jo tyyliltään vanhanaikaisia, 20 vuoden takaisia vaatteita jotka ei ole mahtuneet 10 vuoteen edes päälle. Kirjahylly oli toinen raivausalue, ja keittiö.

Jotenkin tosi helppo pitää siistin näköistä kun tavaraa ei vaan ole paljon. Esim. makkaritekstiileitä (aluslakana, pussilakanat, tyynyliinat) mulla on enää vain 2 settiä: kun toinen on pesussa, toinen on käytössä. Keittiöön jätin vain mieleisimmät astiat ja muut meni kiertoon tai roskiin (kunnon mukaan). Eipä tule tiskivuoria kun ei ole esim. kuin 2 teekuppia, 2 syvää lautasta, 2 matalaa lautasta koko taloudessa.

Toi viimeinen lause vähän särähtää. Miten noin vähän astioita? Eikö sulla käy koskaan vieraita? Tai pidätkö mitään illanistujaisia, juhlia?

Heh.. meillä sama.. konmari-siivoksen jäljiltä on kyllä yhtenevät aterinsetit, mutta niitä ei riitä kuin kahdelle vieraalle. Matalat lautaset ovat myös vähälukuiset ja yhtenevät, eivät vain mahdu mikroon. Ne vanhat (vielä käyttökelpoiset) ehtivät jo mennä kaatopaikalle (kun eivät tuottaneet enää iloa) Kaipa tässä ennen pitkää tuo keittiö on taas yhtä täynnä kuin ennekin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kyllä konmaritus toi tosi suuren avun kodin siistinä pitoon ja sai vasta tajuamaan, miten paljon turhaa roinaa mulla oli nurkissani.

Lapsuudenkodissani vanhemmat tyypillisinä sota-ajan lapsina hamstrasivat kaikenlaista, olisi ollut lähes pyhäinhäväistys esim. heittää pois vaate jota ei käytä, jos se kuitenkin on ehjä, tai epämieluinen lahjakoriste-esine. Niinpä ne jäivät nurkkiin, kaappeihin jne pyörimään, tai haudattiin varastolaatikoihin varastoon.

Tiedostamattani olin itse elänyt samoin. Olen sinkku, asun kaksiossa, ja oli ihan uskomatonta millaisia määriä roinaa kämpästäni poistui konmarituksen myötä. Esim. vaatteita 6 isoa jätesäkillistä, esim. suuri määrä jo tyyliltään vanhanaikaisia, 20 vuoden takaisia vaatteita jotka ei ole mahtuneet 10 vuoteen edes päälle. Kirjahylly oli toinen raivausalue, ja keittiö.

Jotenkin tosi helppo pitää siistin näköistä kun tavaraa ei vaan ole paljon. Esim. makkaritekstiileitä (aluslakana, pussilakanat, tyynyliinat) mulla on enää vain 2 settiä: kun toinen on pesussa, toinen on käytössä. Keittiöön jätin vain mieleisimmät astiat ja muut meni kiertoon tai roskiin (kunnon mukaan). Eipä tule tiskivuoria kun ei ole esim. kuin 2 teekuppia, 2 syvää lautasta, 2 matalaa lautasta koko taloudessa.

Toi viimeinen lause vähän särähtää. Miten noin vähän astioita? Eikö sulla käy koskaan vieraita? Tai pidätkö mitään illanistujaisia, juhlia?

Ei käy vieraita paitsi veli joskus, ja silloin riittää kahdet astiat. En todellakaan pidä illanistujaisia tai juhlia, olen introvertti erakko joka vältän ihmiskontakteja aina kun voin. Muita vieraita kuin veljeni ei ole varmasti 20 vuoteen käynyt enkä toivo että käy jatkossakaan. Eli elämäntilanteen mukaan, ymmärrän että useimmille näin vähät astiat kuin minulla ei riittäisi mitenkään, mutta  mun erakkoelämään riittää.

Vierailija kirjoitti:

Konmaritus on mielestäni erittäin kyseenalainen "strategia" siivoamiselle. Ideanahan on, että hankkiutuu tietoisesti turhasta tavarasta eroon, jotta järjestyksen pitäminen olisi helpompaa.

Jos henkilö kuitenkin jo ostopäätöstä tehdessään harkitsee, onko tavara tarpeellinen, ei hänelle pääse kertymään liikaa tavaroita täyttämään paikkoja. Siinä vaiheessa, kun jotain täytyy heittää pois, niin ne ovat jo niin käytetyt/rikki, ettei sen poistamisessa ole mitään ongelmaa (hamstraajat sitten tietysti erikseen) Näin ollen järkevä kuluttaja ei oikeastaan koskaan tule miettimään mitään konmaritusta.

Henkilö joka ostaa usein jotain turhaa, joutuu myös useammin sen tilanteen eteen, että ihan hyvää tavaraa pitää tilanpuuttee vuoksi karsia. Ongelma ei ole kuitenkaan se tilanpuute tai tavara, vaan se, että potentiaalisesti turhaa tavaraa tuli hankittua. Tämä ominaisuus ei muutu konmarittamalla.

Totta kai se on itsestään selvää että sellainen joka on aina ollut järkevä kuluttaja ei koskaan koe tarvetta konmaritukseen. Mutta Konmarin suosio kertoo, että meitä jotka ei ole aina olleet järkeviä kuluttajia, tuntuu olevan varsin paljon. 

Ja kyllä mulla ainakin muuttui juuri tuo ominaisuus että en enää hanki turhaa tavaraa, konmarituksen myötä. En ennen edes tiedostanut mitä kaikkea mulla on, koska sitä roinaa oli tungettuna varastolaatikoihin, kaappien ylähyllylle tms "pois silmistä". Niinpä ostelin usein sellaistakin mitä minulla olisi jo ollut, koska en muistanut että jossain siellä muuttolaatikoiden syövereissä löytyisi jo. Nyt tiedän mitä minulla on, mitä on niin rikki tai kulunut että pitäisi uusia, ja muutenkin olen oppinut tykkäämään siitä selkeydestä, ettei joka paikka ole täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Konmaritus on mielestäni erittäin kyseenalainen "strategia" siivoamiselle. Ideanahan on, että hankkiutuu tietoisesti turhasta tavarasta eroon, jotta järjestyksen pitäminen olisi helpompaa.

Jos henkilö kuitenkin jo ostopäätöstä tehdessään harkitsee, onko tavara tarpeellinen, ei hänelle pääse kertymään liikaa tavaroita täyttämään paikkoja. Siinä vaiheessa, kun jotain täytyy heittää pois, niin ne ovat jo niin käytetyt/rikki, ettei sen poistamisessa ole mitään ongelmaa (hamstraajat sitten tietysti erikseen) Näin ollen järkevä kuluttaja ei oikeastaan koskaan tule miettimään mitään konmaritusta.

Henkilö joka ostaa usein jotain turhaa, joutuu myös useammin sen tilanteen eteen, että ihan hyvää tavaraa pitää tilanpuuttee vuoksi karsia. Ongelma ei ole kuitenkaan se tilanpuute tai tavara, vaan se, että potentiaalisesti turhaa tavaraa tuli hankittua. Tämä ominaisuus ei muutu konmarittamalla.

Totta kai se on itsestään selvää että sellainen joka on aina ollut järkevä kuluttaja ei koskaan koe tarvetta konmaritukseen. Mutta Konmarin suosio kertoo, että meitä jotka ei ole aina olleet järkeviä kuluttajia, tuntuu olevan varsin paljon. 

Ja kyllä mulla ainakin muuttui juuri tuo ominaisuus että en enää hanki turhaa tavaraa, konmarituksen myötä. En ennen edes tiedostanut mitä kaikkea mulla on, koska sitä roinaa oli tungettuna varastolaatikoihin, kaappien ylähyllylle tms "pois silmistä". Niinpä ostelin usein sellaistakin mitä minulla olisi jo ollut, koska en muistanut että jossain siellä muuttolaatikoiden syövereissä löytyisi jo. Nyt tiedän mitä minulla on, mitä on niin rikki tai kulunut että pitäisi uusia, ja muutenkin olen oppinut tykkäämään siitä selkeydestä, ettei joka paikka ole täynnä.

Konmarituksen kantavana ideana on kyllä järjestyksen luominen hankkiutumalla "ei iloa tuottavasta" tavarasta eroon. Se on minusta kyllä turhan shoppailun ruokkimista (koska olisi hyvä saada sitten tilalle tavaraa, joka tuottaisi iloa) Paljon rakentavampaa olisi lähteä ensin miettimään tosiaan niitä kulutustottumuksia, myös sitä miten voisi hyödyntää jo olemassa olevia tavaroita ja ratkaisuja. (juuei, kaikkea ei tarvitse säästää sillä, että joku joskus tarvitsisi) On toki hyvä, jos sinulla on myös kulutustottumukset muuttuneet. Se ei valitettavasti kaikilla konmarittajilla pidä paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on muodissa myos ihmisten konmaritus, karsitaan elämästä kaikki sellaiset ihmiset ja "ystävät, jotka vievät energiaa ja vain väsyttävät. Jäljelle jää vain ne ihmiset, jotka tuottavat sinulle iloa.

Eli ei ketään paitsi ehkä kissa tai koira jos semmoisen sattuu omistamaan.

Vierailija kirjoitti:

http://www.tarkkamarkka.com/blogi/2015/12/30/tiivistelma-opas-konmari-m…

KonMari-menetelmän ydin on:

-Aloita tavaroiden hävittämisestä. Jätä vain ne tavarat, jotka tuottavat sinulle iloa.

Esim. pölynimuri, vessaharja ja kissojen hiekkalaatikko eivät ole koskaan tuottaneet minulle iloa, lähinnä "voi vi**u onks mun taas pakko"-suuntaisia ajatuksia.

Koulu- ja opiskeluaikoina oppikirjat tuottivat lähinnä stressiä ja ahdistusta.

Kaapissa on myös paljon työkaluja ja laitteita jotka eivät ole koskaan tuottaneet iloa mutta jos heitän ne menemään tarvitsen taatusti jokaista huomenna.

Niin että nekös nyt heitetään ensimmäiseksi menemään?

Tavarat roskiin tai kirppikseen ja uutta tilalle. Toisten roskista tai kirppikseltä. Kierrätystä hankalimman kautta.

Vierailija kirjoitti:

-Aloita tavaroiden hävittämisestä. Jätä vain ne tavarat, jotka tuottavat sinulle iloa....

...

-Jos olet tehnyt kaiken oikein, kotisi pysyy jatkossa siistinä kuin itsestään.

...

Tärkeintä on, että säilytettävät tavarat tuottavat iloa.

Vihaan imurointia ja imuria, joten pölynimurin konmaritan ensimmäisenä. Sen jälkeen kotini alkaa pysyä entistä siistimpänä aivan itsestään?

Nyt täytyy tunnustaa, että maalaisakka ei   ihan täysin tätä logiikkaa ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Konmaritus on mielestäni erittäin kyseenalainen "strategia" siivoamiselle. Ideanahan on, että hankkiutuu tietoisesti turhasta tavarasta eroon, jotta järjestyksen pitäminen olisi helpompaa.

Jos henkilö kuitenkin jo ostopäätöstä tehdessään harkitsee, onko tavara tarpeellinen, ei hänelle pääse kertymään liikaa tavaroita täyttämään paikkoja. Siinä vaiheessa, kun jotain täytyy heittää pois, niin ne ovat jo niin käytetyt/rikki, ettei sen poistamisessa ole mitään ongelmaa (hamstraajat sitten tietysti erikseen) Näin ollen järkevä kuluttaja ei oikeastaan koskaan tule miettimään mitään konmaritusta.

Henkilö joka ostaa usein jotain turhaa, joutuu myös useammin sen tilanteen eteen, että ihan hyvää tavaraa pitää tilanpuuttee vuoksi karsia. Ongelma ei ole kuitenkaan se tilanpuute tai tavara, vaan se, että potentiaalisesti turhaa tavaraa tuli hankittua. Tämä ominaisuus ei muutu konmarittamalla.

Totta kai se on itsestään selvää että sellainen joka on aina ollut järkevä kuluttaja ei koskaan koe tarvetta konmaritukseen. Mutta Konmarin suosio kertoo, että meitä jotka ei ole aina olleet järkeviä kuluttajia, tuntuu olevan varsin paljon. 

Ja kyllä mulla ainakin muuttui juuri tuo ominaisuus että en enää hanki turhaa tavaraa, konmarituksen myötä. En ennen edes tiedostanut mitä kaikkea mulla on, koska sitä roinaa oli tungettuna varastolaatikoihin, kaappien ylähyllylle tms "pois silmistä". Niinpä ostelin usein sellaistakin mitä minulla olisi jo ollut, koska en muistanut että jossain siellä muuttolaatikoiden syövereissä löytyisi jo. Nyt tiedän mitä minulla on, mitä on niin rikki tai kulunut että pitäisi uusia, ja muutenkin olen oppinut tykkäämään siitä selkeydestä, ettei joka paikka ole täynnä.

Konmarituksen kantavana ideana on kyllä järjestyksen luominen hankkiutumalla "ei iloa tuottavasta" tavarasta eroon. Se on minusta kyllä turhan shoppailun ruokkimista (koska olisi hyvä saada sitten tilalle tavaraa, joka tuottaisi iloa) Paljon rakentavampaa olisi lähteä ensin miettimään tosiaan niitä kulutustottumuksia, myös sitä miten voisi hyödyntää jo olemassa olevia tavaroita ja ratkaisuja. (juuei, kaikkea ei tarvitse säästää sillä, että joku joskus tarvitsisi) On toki hyvä, jos sinulla on myös kulutustottumukset muuttuneet. Se ei valitettavasti kaikilla konmarittajilla pidä paikkaansa.

Varmaan on noinkin. Ja varmaan se "iloa tuottava" on käsitettävissä monella tavalla. Itse en koskaan ajatellut, että se tarkoittaisi että pitäisi jotain suurta ihastusta tai riemua tuntea. Esimerkiksi kun täällä joku sanoi että ei vessapaperikaan minulle tuota iloa, mutta en silti luovu siitä, kritiikkinä Konmaria kohtaan, minä ajattelin, että kyllä minulle vaan vessapaperi tuottaa iloa. Olisi se ankeaa olla ilman sitä, joten olen kiitollinen vessapaperin olemassaolosta. 

Samoin esim. vaatekaappia kun raivasin, en ajatellut että iloa tuottavat vain mielestäni tosi kauniit vaatteet, vaan kaikki sellaiset joille löytyy joku tilanne jossa haluan pukea ne päälleni. Esim. rumat polvista repsahtaneet harmaatrikoiset "pieruverkkarit" herättivät iloa mökkikuteena, pesussa vaaleanpunaiseksi mennyt liian iso t-paita yöpaitana. Työvaatteina sitten erilaiset vaatteet. 

Tuosta vaateraivauksesta itselleni oli yllätys, että vaikka en tietoisesti lähtenyt hakemaan mitään tiettyä tyyliä tai värimaailmaa mitä jätän jäljelle, vaan valkkasin vaan "tuntuu että haluan pitää", "tuntuu että en halua pitää" fiiliksellä, loppujen lopuksi jäljellä oli yllättävän yhteensopiva vaatekokoelma. Silloin vasta tajusin oman tyylinikin, että niin, minä näköjään tykkään vahvoista ja kylmistä väreistä ja aika selkeistä linjoista, koska sellaiset oli ne mistä eniten pidin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Aloita tavaroiden hävittämisestä. Jätä vain ne tavarat, jotka tuottavat sinulle iloa....

...

-Jos olet tehnyt kaiken oikein, kotisi pysyy jatkossa siistinä kuin itsestään.

...

Tärkeintä on, että säilytettävät tavarat tuottavat iloa.

Vihaan imurointia ja imuria, joten pölynimurin konmaritan ensimmäisenä. Sen jälkeen kotini alkaa pysyä entistä siistimpänä aivan itsestään?

Nyt täytyy tunnustaa, että maalaisakka ei   ihan täysin tätä logiikkaa ymmärrä.

Se logiikka on siinä, että se koti tosiaan ei pysy siistinä itsestään. Kun nyt muutaman kuukauden elät ilman sitä imuria, ja epätoivoissasi alat pyyhkiä pölyjä lattioilta kontaten rätin kanssa, voi olla että huomaakin että se imuri sittenkin tuotti iloa verrattuna tilanteeseen ettei sitä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Aloita tavaroiden hävittämisestä. Jätä vain ne tavarat, jotka tuottavat sinulle iloa....

...

-Jos olet tehnyt kaiken oikein, kotisi pysyy jatkossa siistinä kuin itsestään.

...

Tärkeintä on, että säilytettävät tavarat tuottavat iloa.

Vihaan imurointia ja imuria, joten pölynimurin konmaritan ensimmäisenä. Sen jälkeen kotini alkaa pysyä entistä siistimpänä aivan itsestään?

Nyt täytyy tunnustaa, että maalaisakka ei   ihan täysin tätä logiikkaa ymmärrä.

Se logiikka on siinä, että se koti tosiaan ei pysy siistinä itsestään. Kun nyt muutaman kuukauden elät ilman sitä imuria, ja epätoivoissasi alat pyyhkiä pölyjä lattioilta kontaten rätin kanssa, voi olla että huomaakin että se imuri sittenkin tuotti iloa verrattuna tilanteeseen ettei sitä ole.

Sitten pitää mennä kauppaan ja ostaa uusi, iloa pirskuva imuri. Harrastus tuokin.

Se on yksi niistä hömpötyksistä joihin yksinkertaisimmat aina vähän väliä menevät.

Kaikki täytyy tehdä kuten kirja käskee ja jos joku uskaltaa kritisoida asiaa niin hänelle hoetaan, että et ole lukenut kirjaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Aloita tavaroiden hävittämisestä. Jätä vain ne tavarat, jotka tuottavat sinulle iloa....

...

-Jos olet tehnyt kaiken oikein, kotisi pysyy jatkossa siistinä kuin itsestään.

...

Tärkeintä on, että säilytettävät tavarat tuottavat iloa.

Vihaan imurointia ja imuria, joten pölynimurin konmaritan ensimmäisenä. Sen jälkeen kotini alkaa pysyä entistä siistimpänä aivan itsestään?

Nyt täytyy tunnustaa, että maalaisakka ei   ihan täysin tätä logiikkaa ymmärrä.

Se logiikka on siinä, että se koti tosiaan ei pysy siistinä itsestään. Kun nyt muutaman kuukauden elät ilman sitä imuria, ja epätoivoissasi alat pyyhkiä pölyjä lattioilta kontaten rätin kanssa, voi olla että huomaakin että se imuri sittenkin tuotti iloa verrattuna tilanteeseen ettei sitä ole.

Sitten pitää mennä kauppaan ja ostaa uusi, iloa pirskuva imuri. Harrastus tuokin.

No joo, harva ainakaan Suomessa varmaan on kuitenkaan ihan niin epäkäytännöllinen, että olisi oikeasti tarve-esineistä luopunut Konmarin takia ja sitten joutunut hädissään ostamaan uusia tilalle. No yhden kyllä tunnen joka luopui olohuoneen sohvasta jostain ihmeen syystä ja joutui ostamaan uuden tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Aloita tavaroiden hävittämisestä. Jätä vain ne tavarat, jotka tuottavat sinulle iloa....

...

-Jos olet tehnyt kaiken oikein, kotisi pysyy jatkossa siistinä kuin itsestään.

...

Tärkeintä on, että säilytettävät tavarat tuottavat iloa.

Vihaan imurointia ja imuria, joten pölynimurin konmaritan ensimmäisenä. Sen jälkeen kotini alkaa pysyä entistä siistimpänä aivan itsestään?

Nyt täytyy tunnustaa, että maalaisakka ei   ihan täysin tätä logiikkaa ymmärrä.

Se logiikka on siinä, että se koti tosiaan ei pysy siistinä itsestään. Kun nyt muutaman kuukauden elät ilman sitä imuria, ja epätoivoissasi alat pyyhkiä pölyjä lattioilta kontaten rätin kanssa, voi olla että huomaakin että se imuri sittenkin tuotti iloa verrattuna tilanteeseen ettei sitä ole.

No en todellakaan konttaa pitkin lattioita rätin kanssa! En minä kontaten ole siivonnut nytkään, kun imuri on suuren osan ajasta ollut käyttämättä. Kyllä minä tulen toimeen ilman sitä.

Se mitä en käsitä on se, kuinka huushollini voisi olla entistä siistimpi ilman sitä ITSESTÄÄN. Selvähän se, että pölyä on vähemmän, kun sitä ei pöllyytä imurin läpi ilmaan vaan pyyhkii sen pois,mutta kun ei ymmärrä niin sitten ei.

Minusta maalaisjärkinen versio ja kestävää kehitystä olisi se, että hankkii vain sellaista tavaraa,jota ilman ei tule toimeen. Jos ei tarvitse talouspaperia, niin ei osta sitä, vaikka kallis ja kauniskuvioinen taloaspaperi iloa tuottaisikin.