Mitä on konmaritus?

Iloa tuottaa ainakin kun tilaa on riittävästi ei tarvitse penkoa, enemmänkin saisi olla.  Pienissäkin oloissa merkitystä, jokainen nyt shoppaa joskus harkitsematta kovin tarkasti.

Ymmärrän ainakin vaatteeseen liittyen joku vaan tympii vaikka ei olisi mitään vikaa, jos siitä joku muu hyötyy kun kierrätän enkö tee oikein.

Minulle konmarista on ollut paljon iloa. Kaapit ovat järjestyksessä, ei tarvitse rasittua kasoja penkoessa. Olen laittanut turhaa tavaraa kiertoon, kun viimein olen saanut järjestystä aikaan. Olen aina ollut tosi huono järjestyksenpidossa, ja siksi opus oli minulle tarpeen. Nykyisin minulla on pikkaritkin siististi laskostettuna, kun ennen ne olivat vaan laatikossa sekaisin.

Sitä että marittaa (eli hävittää) tavaroita vauvapalstalaisten kanssa (con).

Toys5Us kirjoitti:

Tämä Marie Kondom ei varmaan ole koskaan kuullut lapsiperheiden todellisuudesta.

Kondom😀

Vierailija kirjoitti:

Se on sitä, että eräs japanilainen nainen osasi vetää 'jackpotin' varmasta kahvasta ja lapioi nyt lattialta rahaa, kun pelihallin kaikista koneista sitä tulee.

Suhteessa kirjojen ym. oheismatskun myynnillä hankittuun jättipottiin (jota voidaan kai verrata johonkin kansainvälisen rahapelin lotto- ym. veikkausvoittoihin) se kaikki on kaikki haalittu kasaan suorastaan naurettavan helpolla .

Asian kansainvälisessä julkisuudessa saama hypetys aikanaan suorastaan löi ällikällä.

Paljon mistään muusta ei puhuttukaan , kuin M. Kondon tarjoamasta 'elämän mullistavasta taiasta' ja suurin osa uskoi ja meni halpaan ja uhrasi vähät  roponsa kirja-alttarille ja alkoi vielä kritiikittömästi omaksumaan sitä ja muuttamaan omaa elämäänsä sen ohjaamaan suuntaan (huomaamatta ,että itse asiassa ohjaus ja harkinnanvara siitä puuttui kokonaan.

Oli vain ikäänkuin 'hurahdettava uskoon' asian suhteen ja toimittava sitten vain sen mukaan, manipuloidusti) .

Latinalaisen Amerikan  maissa ja niiden palstoilla osattiin muuten olla aika kriittisiä tuon Konmari-hömpän ja sen  tyhjien 'muutos'-lupausten suhteen.

Sikäläiset naiset kun osaavat olla vähän kriittisempiä kaiken kansainvälisen  tarjotun naistenlehtihömpän suhteen, sillä suurin osa ihmisistähän  siellä ei elä missään 'pumpulissa'.

Naisen arki vaatii taistelua macho-kulttuuria vastaan, eivätkä siinä Kondon tarjoamat hyperfeminiinisyys ja kietoutuminen niiden kanssa 'kodin maailmaan ja ilmapiiriin' ym. sen suuntaiset mallit paljon ketään naista siellä auta.

Rikkaille eliittinaisille siellä sellainen höpöhöpö höpsötys-puuhastelu saattaa sopia heidän tyhjän elämänsä täytteeksi, mutta ei tavallisten torikauppiaiden ja kalastajaperheiden elämään kylläkään.

Ostetaan sitä kirjoja muutoinkin ja lainataan.  Tarkoitettu kai muillekin kuin eliitille.

Kotiisi tulee ahne kommari joka määrää hävittämään kaikki tavarasi. Lupaa viedä ne kaatopaikalle, mutta oikeasti myykin ne kirpparilla kovilla hinnoilla.

Kuuluuko joku täällä siihen Konmarifb-ryhmään. Olisi tarvetta sille, mutta siellä oli pari vuotta sitten aika tuomitseva ilmapiiri niin lähdin pois. Onko nykyään parempi ?

Itse pidin ennen itseäni erittäin siistinä ihmisenä, ja oletin, että mulla on vähän tavaraa.

No, katsottuani minimalismidokkareita ja luettuani KonMarit, tajusin että roinaa on, ja paljon. Ennen mulla oli esimerkiksi 20 kenkäparia vain koristeena, ja lisääkin ostin. Nyt on kuusi, ja kaikkia käytän.

Kämppä pysyy oikeasti siistimpänä, kun tavaroita on vähän. Kirjat voin lainata kirjastosta, ei niitä tarvitse omistaa. Pelit ostan Steamista, ei niitäkään tarvitse olla enää fyysisenä hyllyllä pölyttymässä. Muistoesineet matkoilta olen jättänyt ostamatta. Uudet vaatteet saa jäädä kauppaan, kun omat lempivaatteet on vielä ehjiä. Olen jopa alkanut korjaamaan rikki meneviä vaatteita! On tullut siis vähennettyä samalla myös kulutusta.

Vierailija kirjoitti:

Kuuluuko joku täällä siihen Konmarifb-ryhmään. Olisi tarvetta sille, mutta siellä oli pari vuotta sitten aika tuomitseva ilmapiiri niin lähdin pois. Onko nykyään parempi ?

Itse pääosin vain luen keskusteluja siellä, en kommentoi mihinkään. Itse saan inspiraatiota siitä jatkaa siivoamista.

Tuntuu, että siellä vieläkin tuomitaan, ainakin osa ajattelutavoista. Joku sanoo heittäneensä paljon tavaraa pois, ja on iloinen, että pärjää niin vähällä. Tulee tuomitsevia kommentteja, että konmari ei ole minimalismia. No mitä jos kyseiselle henkilölle minimalismi tuottaa iloa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.tarkkamarkka.com/blogi/2015/12/30/tiivistelma-opas-konmari-m…

KonMari-menetelmän ydin on:

-Aloita tavaroiden hävittämisestä. Jätä vain ne tavarat, jotka tuottavat sinulle iloa.

"Kuvittele lopputulos ennen kuin aloitat. Jos ryhtyy karsimaan lainkaan ajattelematta tulevaa, on tuomittu epäonnistumaan jo ennen kuin on aloittanut.  Siksi kannattaa ensin määritellä oma tavoite."

"Ennen kuin ryhdyt heittämään tavaroita pois, pysähdy miettimään asiaa kunnolla. Toisin sanoen visualisoi, millaisesta elämäntyylistä haaveilet."

(Lainaukset Konmari-kirjasta.)

Tämä juuri on olennaista.

On helppo nauraa yksityiskohtaisille ohjeille, joita Konmari-kirjoista löytyy, kuten porkkanat pystyasentoon ja nuku silkkipyjamassa. Mutta nehän ovat vain suosituksia, ehdotuksia jotka jollakulla toimivat, eivät kaikilla. Eli ne eivät ole konmarituksessa mitään olennaista. Olennaista on se että miettii, mitä tavarat itselle merkitsevät, miten ne suhteutuvat siihen mitä oikeasti itse haluaa. Jos toteaa (kuten minä), että porkkanani pärjäävät makuullakin, pidän ne makuulla. Ja pyjamana käytän vanhoja rakkaita t-paidanrisoja, vaikka joku Marie Kondo ei niin tee.

Kaikista järjestysneuvoista ja -opeista, joihin olen törmännyt, konmari on ensimmäinen, joka suhtautuu hyväksyvästi siihen, että kiinnyt esineisiin syvästi. Esineiden kiittäminen on varmasti monen mielestä ihan höpsöä, mutta minulle se sopii, ja auttaa myös aikanaan luopumaan niistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuluuko joku täällä siihen Konmarifb-ryhmään. Olisi tarvetta sille, mutta siellä oli pari vuotta sitten aika tuomitseva ilmapiiri niin lähdin pois. Onko nykyään parempi ?

Itse pääosin vain luen keskusteluja siellä, en kommentoi mihinkään. Itse saan inspiraatiota siitä jatkaa siivoamista.

Tuntuu, että siellä vieläkin tuomitaan, ainakin osa ajattelutavoista. Joku sanoo heittäneensä paljon tavaraa pois, ja on iloinen, että pärjää niin vähällä. Tulee tuomitsevia kommentteja, että konmari ei ole minimalismia. No mitä jos kyseiselle henkilölle minimalismi tuottaa iloa?

Mikä saa sinut lukemaan tuon kommentin tuomitsevana? Sehän voi olla vain aiheellinen muistutus muille lukijoille, että homman pointti ei ole minimalismi. Ne kelle minimalismi tuottaa iloa, saavat toki harjoittaa sitä, mutta konmarittaa voi muutenkin.

Konmaritus on narsisti-vanhempien juttu: kaikki turha tavara poistetaan kotoa. Pahimmat tapaukset määräävät jopa lasten sisustus - ja pukeutumisvärit.

Sopii mielestäni sinkuille tai lapsettomille, mutta lapsiperheissä liian pitkälle menevä konmaritus lähentelee jo henkistä väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.tarkkamarkka.com/blogi/2015/12/30/tiivistelma-opas-konmari-m…

KonMari-menetelmän ydin on:

-Aloita tavaroiden hävittämisestä. Jätä vain ne tavarat, jotka tuottavat sinulle iloa.

"Kuvittele lopputulos ennen kuin aloitat. Jos ryhtyy karsimaan lainkaan ajattelematta tulevaa, on tuomittu epäonnistumaan jo ennen kuin on aloittanut.  Siksi kannattaa ensin määritellä oma tavoite."

"Ennen kuin ryhdyt heittämään tavaroita pois, pysähdy miettimään asiaa kunnolla. Toisin sanoen visualisoi, millaisesta elämäntyylistä haaveilet."

(Lainaukset Konmari-kirjasta.)

Tämä juuri on olennaista.

On helppo nauraa yksityiskohtaisille ohjeille, joita Konmari-kirjoista löytyy, kuten porkkanat pystyasentoon ja nuku silkkipyjamassa. Mutta nehän ovat vain suosituksia, ehdotuksia jotka jollakulla toimivat, eivät kaikilla. Eli ne eivät ole konmarituksessa mitään olennaista. Olennaista on se että miettii, mitä tavarat itselle merkitsevät, miten ne suhteutuvat siihen mitä oikeasti itse haluaa. Jos toteaa (kuten minä), että porkkanani pärjäävät makuullakin, pidän ne makuulla. Ja pyjamana käytän vanhoja rakkaita t-paidanrisoja, vaikka joku Marie Kondo ei niin tee.

Kaikista järjestysneuvoista ja -opeista, joihin olen törmännyt, konmari on ensimmäinen, joka suhtautuu hyväksyvästi siihen, että kiinnyt esineisiin syvästi. Esineiden kiittäminen on varmasti monen mielestä ihan höpsöä, mutta minulle se sopii, ja auttaa myös aikanaan luopumaan niistä.

Sama, itsekin pidän ajatuksesta että kiitän tavaroita samalla kun luovun niistä. Tiedän, että ne eivät ole tietoisia olentoja vaan tavaroita, mutta minulle oli helpompi päästää irti asioista jotka on joskus olleet itselle tosi tärkeitä, kun kiittää niitä ''työstään''.  Jotkut, erityisesti jotkut minimalistit, ovat tosi jyrkkiä ja tuomitsevia facebook-ryhmissä ja heidän mielestään esineisiin kiintyminen on vain ensiaskel hamstraukseen. Mikään tavara ei saisi olla tärkeä ja olisi ihan sama vaikka kaikki palaisi tulipalossa.

Vierailija
</p>

<p> -<strong>Järjestä kotisi kuntoon totaalisesti kerralla</strong>. Marie Kondon arvion mukaan tässä<strong> kestää kuusi kuukautta.</strong>
</p>

<p>[/quote kirjoitti:

Nyt on kyllä tavattoman tehoton tai sitten aivan valtavan iso koti.

4032 tuntia menisi täydelliseen totaaliseen kuntoon järjestämiseen. Minulla kämpän tyhjennys kokonaan veisi ehkä 2-3 tuntia, ja tarpeellisten esineiden takaisinkanto ja järjestäminen noin päivän.

Vierailija kirjoitti:

Mulla jäi kirjasta parhaiten mieleen, että Kondo säilyttää porkkanat pystyasennossa jääkaapissa.

Minun puolestani säilyttäköön  vaikka p...eessään.

Minulle niistä ei missään tapauksessa ole enää kepeiksi,eikä porkkanoiksi kuitenkaan .

Koko "konmarituksen " pitäisi oikeastaan  kuulua jo niihin  'sanoihin joita käytettiin ennen, muttei käytetä enää'. 

Itse ainakin osaan sanoa siivousta siivouksekseksi ja järjestelemistä  järjestelemiseksi, sekä  karsimimista ja poisheittämistä  myös ihan niillä omilla, ihan  tavallisilla nimillään.

Nuo suomen  kieltä olevat teonsanat kertovat kyllä aivan täydellisesti sen mistä niissä on kysymys ja kun ne on tehty hyvin, niin mitä muuta vielä tarvittaisiinkaan.

Lisäisin vielä noihin mainittuihin  kaksi sanaa, joita rva Kondo ei ilmeisesti lainkaan tunne tai ei joka tapauksessa vaikuttanut tuntevan ollenkaan.  

Nimittäin 'kierrätyksen' ja 'lahjoittamisen' 

(...noista ainakin tuo  jälkimmäinenhän  saattaa  tuottaa jopa molemminpuolista iloa.)

Sellaista kamaa taas jolla ei enää kukaan tee mitään , on meidän kielessämme tapana sanoa jätteeksi.

Tosin siinäkin saattaa olla vielä joukossa jotain sellaista ,mikä vielä saattaa kuitenkin kelvata johonkin toiseen tarkoitukseen, kelpaa varaosiksi tai sisältää vielä käyttökelpoista materiaalia tai raaka-ainetta johonkin uusiokäyttöön, askartelutarpeiksi tms. 

Oikeastaan tähän 'konmaritukseen' pätee täsmälleen sama mitä lääk. lis. J. Tolvanen sanoi haastattelussaan ns. 'kiinalaisesta lääketieteestä'.

Hän kertoi ( radio yle 1, haastattelussaan) että väite siitä  että olisi olemassa jotain ns.  'kiinalaista lääketiedettä' ( siis muusta lääketieteestä erikseen) on täyttä huuhaata.

Hän sanoi että on vain yksi, kansainvälinen lääketiede ja jos jotain hyvää (esim. akupunktuuria) onkin Kiinassa kehittynyt, kuten siis on, niin se voidaan lääketieteellisesti tutkia ja omaksua kokeilujen jälkeen yleiseen lääketieteeseen, mutta vasta sitten kun näyttö on selvä sen puitteissa hyväksytysti.

Tolvasen sanomiset noiden idän ihmeoppien suhteen  tekee erityisen painaviksi ja  varteenotettaviksi paitsi se että hän on lääketieteen lisensiaatti, myös se että hän on perehtynyt elämässään yli kymmenen vuoden ajan idän kamppailulajeihin ja ollut niitäkin oppimassa syvällisesti ja juurta jaksaen  paikan päällä Kiinassa ja juuri siellä missä niitä omistautuneesti harjoitetaan. 

Siivoaminen ei sentään ole mitään mitään lääketiedettä, eikä siitä mitään 'idän ihmeoppia' kannata tehdä muutenkaan (kun se ei ole edes sitä).

Sehän  oli vain rva Kondon (ja hänen aviomiehensä) netin avulla yhdessä  kehittämä rikastumisidea ja sellaisena se näyttää kyllä hyvin toimineen.

Näyttöä mistään muusta ei ole.

Uskokoon siihen  sitten ken haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

KVG

Mä äsken googlasin "konmaritus" ja ensimmäinen tulos oli tämä ketju.

Ja tämä oli ketjun ensimmäinen kommentti.

Surkuhupaisaa...

M

gfhgfhdfhgfh kirjoitti:

Joillekin pitää yksinkertaiset käsitteet myydä trendipaketissa.

Tällaistahan kaikki nykyään on. Meillä jokaisella on jo safkaa ja kämppä, useimmilla vielä nettiyhteyskin. Ne jotka tyytyvät tähän ovat kansantalouden vihollisia, koska koko systeemi on rakennettu jatkuvan kasvun varaan. Siksi uusia tarpeita on luotava tyhjästä ja saada ihmiset haluamaan ostaa krääsää. Ostakaa ja maksakaa! Ostakaa vaikka velaksi mutta OSTAKAA! 

Neuvostoliitossa tämä massojen vähään tyytyminen olisi toiminut hyvin ellei kapitalistisista länsimaista olisi votkaturistit salakuljettaneet äänilevyjä, sukkahousuja jne. vaihtotavaraa maailman vanhimman ammatin harjoittajille. Kun tieto tällaisista länsituotteista levisi se sai aiemmin tyytyväiset ihmiset tyytymättömiksi.

Mitä me kaivataan on yhteisöllisyys ja jonkinlainen ulkoinen viholliskuva. Nämä molemmat neukkulassa vallitsivatkin. Nykyisellämmehän me ollaan naapureille kateellisia valittajia, joille kaikki muut ihmiset on lähinnä häiriöksi, perheetkin on monelta hajoamassa, avohoidokit juoksee kaduilla ilman hoitoa. Neuvostoliitto antoi ihmiskunnalle huikean vision, mutta siitä halutaan muistaa vain sen puutteet. Meni pahasti ot:ksi mutta silti.

Yritys myydä vanhaa kommariaatetta uudessa paketissa.

Meidän naapurin mummolla oli omakotitalon yläkerrassa olevissa huoneissa tavaraa katosta lattiaan. Kun huoneet olivat täynnä eikä sinne mahtunut enää mitään, oli rappuset yläkertaan jo täyttymässä. Isäntä tuumasi, että joku päivä yläkerran lattia pettää ja rojahtaa alas.

Mummo säästi kumiklenksut, muovipussit, peltipurkit, lasipurkit, lehdet, kaikkien purteloiden kannet. Siis huonekalujen, vuodelta viis, seassa oli tavaraa joka lähtöön. Heillä ei ollut lapsia.

Kellarissa oli säilöttyjä marjoja v. 1955 ja siitä eteenpäin. Myös mehuja löytyi sotien ajalta.

Aina kun vierailin mummon luona syksyisin hän keitti lisää hillojaja mehuja. Laittoivat vielä ison mansikkamaan ja konttasivat siellä molemmat rikkaruohoja kitkemässä. Että semmoinen huusholli.

Minun poikani avovaimo oli laittanut teipit lattiaan erottaakseen hänen siistin ja järjestyksessä olevan puolen ja poikani epäjärjestyksessä olevan puolen.

Koska poikani oli kerran jättänyt tiskivuoronsa väliin, oli tiskivuori kasvanut niin isoksi, ettei heillä ollut enää puhtaita astioita ainuttakaan. Kumpikaan ei antanut periksi niistä tiskeistä ja erohan siitä tuli sitten. Likaset astiat poikani vei kaatikselle. Sillähän niistä päästiin, tuumasi hän.

Oli kyllä vinhan näköinen huusholli kun toinen puoli oli nuoltu puhtaaksi, tavarat myös ja vaatteet omilla paikoilla, mutta pojan puoli sikin sokin levällään.

Tiesin, että poikani on siisti ja armeijasta lähti luutnantin natsat mukana. Mutta liiallisuuksiin molemmat menivät.