Naisystäväni alkaa viimein ymmärtää, ettei kaikkea vapaa-aikaa tarvitse viettää yhdessä
Puoli vuotta siinä kesti. Minulla on vaativa työ jossa joudun usein ylitöihin ja monia harrastuksia. Naisystäväni sitten usein otti itseensä, jos halusin pitkän työpäivän jälkeen puuhata omiani. Kuulemma tuntui pahalta, kun oikein _halusin_ tehdä jotain muuta kun viettää hänen kanssaan aikaa. Ja että minulla oli hauskaa näitä omia juttujani tekiessä, sekin loukkasi jotenkin. Kysyi sitten monesti haluanko edes seurustella hänen kanssaan. Tehtiin tietenkin suhteen alussa enemmän asioita yhdessä, ja naisystävä on pari kertaa avautunut että kaipaa noita aikoja.
Nyt vähitellen hän on ymmärtänyt, että aikaa voi viettää yksinkin. Viikonloput tehdään yleensä jotain kivaa, ja arkena enimmäkseen omia juttuja. Onko muut kokeneet samanlaista vääntöä parisuhteessa? Kuinka paljon vapaa-ajasta pitää käyttää kumppanin kanssa puuhaamiseen?
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa, että ap:n nainen ei tule emotionaalisesti tyydytetyksi suhteessa tai sitten on vaan niin erilaiset luonteet/ kommunikaatio-ongelma. Jos on tuo henkisen tyydytyksen puute, en osaa kyllä nimetä syyllistä, onko se ap vai nainen. Se on tilanne, joka hiertää ja joka pitäisi ratkaista jotenkin: korjaamalla tunneyhteys tai ero.
Jotenkin olen hyvin skeptinen, että voiko ihmisen luontaista kiintymystapaa muuttaa. Voi järjellä ymmärtää, että hän nyt varmaan tarkoitti tällä hyvää. Mutta tunteen tasolla kokee ettei ole rakastettu. Esimerkiksi itselleni on kaikkein tärkeintä kosketus. Exä ei koskettanut minua vuosiin, vaikka kyllä muuten oli kotona, teki kotitöitä, antoi lahjoja ym. Ym. Ne vaan eivät merkinneet mitään, kun kosketus puuttui. Erohan siitä tuli.
Siksi olen taipuvainen epäilemään, että jos tuolle vaimokkeelle on tärkeintä hänen kanssa vietetyn ajan määrä, se ei tule sitä ikinä muuttumaan, ja jos hän ei sitä saa, ero tulee ennen pitkää kuitenkin. Parempi ennen kuin on lapsia.
Ap, kerropa muutama juttu.
Mikä naisesi luonteessa on parasta?
Mitä hänen jutuissaan arvostat (mielenkiintoisia keskusteluja, huumoria, joka laittaa nauramaan, sitä että hän kuuntelee sinua ja nauraa jutuillesi, yhteisiä mielenkiinnon kohteita vai onko keskustelu vaan välttämätön paha ja oikeastaan puhutaan vain käytännön asioista)?
Onko nainen millään tavalla erityinen? Sellainen, että olet kiitollinen, että törmäsit juuri häneen ja päädyitte yksiin?
Tunnetko hänet hyvin? Tiedätkö hänen pelkonsa, haaveensa tulevaisuudensuunnitelmat ja toimintamallit? Kerrotko itse hänelle henkilökohtaisia asioitasi?
Ap ei ole kertonut, miksi muuttivat jo yhteen. Arvaan kenen idea se on ollut. Minun takertuva ja tukahduttava miesystävä alkoi painostaa yhteenmuuttoa jo puolen vuoden päästä. Kuinka se olisi paljon järkevämpää, ja meille jäisi enemmän rahaa, eikä tarvitsisi kuin yhden auton. Mutta hän olisi vain halunnut olla minun kanssani joka päivä aamusta iltaan.
Jospa vain yhteisymmärryksessä panisitte kantapäät yhteen ja lähtisitte eri suuntiin, ennen kuin ero on nykyistä vaikeampi. Silloin saat roplata kaikessa rauhassa sitä vanhaa autonroppanaasi tai mikä se sinun harrastuksesi sitten onkaan. Et sinä naista tarvitse, korkeintaan siivooja. Pakottavaan tarpeeseen on maksullisia naisia, joiden kanssa ei tarvitse seurustella.
Olen nuori nainen, avoliitossa, näen puolisoni olevan hereillä vain viikonloppuisin vuorotyön takia. Tämä ihan ok. Arkena välillä tuntuu elämä lesken elämältä. Kaikkeen tottuu. En onneksi rakentanut elämääni parisuhteen varaan.
Minulla on ihan hyvä elämä yksin ja osaan täyttää sen harrastuksilla ja yksinololla itselleni sopivassa suhteessa. Onneksi, sinkku kun olen. Elän ihan tyytyväisenä elämääni.
Mutta jos olisin suhteessa, en välttämättä haluaisi jatkaa tätä nykyistä elämääni näin. Helposti suhteesta muodostuisi hiertävä, siitä tulisi enemmän miinusta kuin plussaa ja lisäksi kaikkea emotionaalista stressiä. Eli pariutuminen vaatisi muutoksia ajankäyttöön ja tilan raivaamista kalenterista.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on miehellä selkeästi minua enemmän kavereita ja harrastuksia. En ole mustasukkaista sorttia, mutta kaipaisin välillä kyllä enemmän muistamista viikollakin. Enkä tarkoita mitään jatkuvaa kahdestaan oloa tai suurta romantiikkaa, vaan sellaista arvostusta ja välittämistä, jonka voi osoittaa kiireessäkin. Kiittämistä valmiista ruoasta ja puhtaasta asunnosta. Halaus tai pieni jutustelu ennen nukahtamista. Ei ole normaalia, jos ei ehdi esimerkiksi viikkoon vaihtamaan kuulumisia ollenkaan.
Parisuhde vaatii ylläpitoa, jottei siitä tulisi vain "kämppissuhde". Välillä kuuluu kysyä, miten päiväsi meni, tai jutella siitä, mitä ruokaa tekisimme yhdessä huomenna. Kiireinen ihminenkin ehtii välillä halata.
Totta kai, eihän se kiireestä tai ehtimisestä ole kiinni vaan siitä ettei huvita. Ja se ettei huvita kertookin sitten ihan kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on miehellä selkeästi minua enemmän kavereita ja harrastuksia. En ole mustasukkaista sorttia, mutta kaipaisin välillä kyllä enemmän muistamista viikollakin. Enkä tarkoita mitään jatkuvaa kahdestaan oloa tai suurta romantiikkaa, vaan sellaista arvostusta ja välittämistä, jonka voi osoittaa kiireessäkin. Kiittämistä valmiista ruoasta ja puhtaasta asunnosta. Halaus tai pieni jutustelu ennen nukahtamista. Ei ole normaalia, jos ei ehdi esimerkiksi viikkoon vaihtamaan kuulumisia ollenkaan.
Parisuhde vaatii ylläpitoa, jottei siitä tulisi vain "kämppissuhde". Välillä kuuluu kysyä, miten päiväsi meni, tai jutella siitä, mitä ruokaa tekisimme yhdessä huomenna. Kiireinen ihminenkin ehtii välillä halata.
Totta kai, eihän se kiireestä tai ehtimisestä ole kiinni vaan siitä ettei huvita. Ja se ettei huvita kertookin sitten ihan kaiken.
Ja harrastava ihminekin saattaa soittaa autosta matkalla harrastukseen/ takaisin. Jos yhteys on syvä ja hyvä, se kestää kyllä toisen harrastuksiakin.
Vierailija kirjoitti:
Jospa vain yhteisymmärryksessä panisitte kantapäät yhteen ja lähtisitte eri suuntiin, ennen kuin ero on nykyistä vaikeampi. Silloin saat roplata kaikessa rauhassa sitä vanhaa autonroppanaasi tai mikä se sinun harrastuksesi sitten onkaan. Et sinä naista tarvitse, korkeintaan siivooja. Pakottavaan tarpeeseen on maksullisia naisia, joiden kanssa ei tarvitse seurustella.
Olipa ilkeästi sanottu. Kyllä ihmisellä on oikeus johonkin harrastukseen, joka tuottaa hänelle iloa. niin paljon tehdään pakosta, töitä, kotitöitä ym. Jotain on saatava tehdä vain siksi että se on kivaa ja tuntuu hyvältä.
Mutta erosta samaa mieltä. Ap:n vaimo näkee ap:n harrastukset varmaan yhtä turhanpäiväisinä kuin sinä.
Miesystäväni harrastaa paljon ja matkustaa paljon, mutta minulla ei ole laiminlyöty olo. Minulla on tieto ja tunne ja kokemus, että hän haluaa harrastaa ja matkustaa minunkin kanssani. Hän myös soittaa näiltä reissuiltaan eikä siksi, että olen pakottanut vaan siksi, että haluaa jakaa sitäkin osaa elämästään kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Miesystäväni harrastaa paljon ja matkustaa paljon, mutta minulla ei ole laiminlyöty olo. Minulla on tieto ja tunne ja kokemus, että hän haluaa harrastaa ja matkustaa minunkin kanssani. Hän myös soittaa näiltä reissuiltaan eikä siksi, että olen pakottanut vaan siksi, että haluaa jakaa sitäkin osaa elämästään kanssani.
Just näin. Sulla on terve itsetunto ja teillä on tasapainoisen kuuloinen suhde. Ja teillä toimii luottamus.
Vierailija kirjoitti:
Miesystäväni harrastaa paljon ja matkustaa paljon, mutta minulla ei ole laiminlyöty olo. Minulla on tieto ja tunne ja kokemus, että hän haluaa harrastaa ja matkustaa minunkin kanssani. Hän myös soittaa näiltä reissuiltaan eikä siksi, että olen pakottanut vaan siksi, että haluaa jakaa sitäkin osaa elämästään kanssani.
Millä sinä sitten täytät aikasi, kun hän on poissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesystäväni harrastaa paljon ja matkustaa paljon, mutta minulla ei ole laiminlyöty olo. Minulla on tieto ja tunne ja kokemus, että hän haluaa harrastaa ja matkustaa minunkin kanssani. Hän myös soittaa näiltä reissuiltaan eikä siksi, että olen pakottanut vaan siksi, että haluaa jakaa sitäkin osaa elämästään kanssani.
Millä sinä sitten täytät aikasi, kun hän on poissa?
Ei minulla ole koskaan ollut ongelmia keksiä itselleni tekemistä tai toisaalta nauttia vain rauhasta. Pikemmin tuntuu, että elämässä on aikaa liian vähän kuin liikaa.
Ap, narinan loppuminen ei aina tarkoita sopeutumista vaan joskus sitä, ettei kiinnosta enää paskaakaan. Eksäkin luuli kaiken olevan ok, kun valitus lakkasi. Sitten oli ihan ihmeissään vähän myöhemmin eroilmoituksesta.
Olette vain tulleet suhteenne seuraavaan vaiheeseen. Kumppani on ihastunut sinuun korviaan myöten, eikä ole vielä siinä vaiheessa, että noniin, nyt aletaan elämään sitä samaa elämää kuin sinkkuaikana, ja kumppani kotona on itsestäänselvyys. Ette te ole yhdessä 24/7, jos ette ole molemmat kotona työttöminä. Työ vie hereilläoloajasta jo sen 8h, kauemminkin, jos työmatka on pitkä.
Näin naisesi ne asiat näkee. Nyt tarkkana. Jos haluat että suhteenne jatkuu taas seuraavaan vaiheeseen, (joka on se, että naisesi ei enää pelkää ettet välitä hänestä, vaan vapaa-aikasi lisääntyy, kun nainen huomaa että suhde ei ole pilalla, vaikka ette olekaan enää ihan niin paljon yhdessä kuin aiemmin) niin joudut vähän käyttää päätäsi. Nainen siis pelkää että et enää välitä niin paljon, tai että teet asioita mieluummin muiden kanssa. Älä lähde tuohon "pitää olla koko ajan yhdessä" " mulla on muutakin elämää"-hokemiseen ollenkaan. Siitä ei tule kuin sanomista ja paha mieli. Naisesi ei lakkaa pelkäämästä sillä että dissaat tai moitit hänen tunteitaan. Päinvastoin, ala ottamaan tosissaan ne hänen puheensa, ja tuntemuksensa. Ne menevät kylläseuraavaan vaiheeseen tultaessa ohi. Osoita että huomioit häntä edelleen. Omien juttujen vastapainoksi aina jotain pientä huomiota naisen suuntaan. Lähde joku kerta pelitouhuista pois aiemmin kuin piti, ja sano kotiin tullessasi että oli pakko lähteä kun tuli ikävä. Kun sinua pyydetään johonkin, jonne voit olla menemättä, niin jätä joku kerta menemättä. Sano naiselle että pekka pyysi, mutta että et nyt jaksa, ja olet mieluummin nyt hänen kanssaan. Et tietenkään jätä omia menojasi menemättä kokonaan, eikä naisesi edes sitä oikeasti halua, sillä seuraava vaihe(jos jäät vain kotiin) on se, että naisellesi tulee eriytymisen puuska, ja silloin häntä ärsyttää se että sinä olet vain kotona, ja lapatossumaisesti tottelet joka risahdusta mikä häneltä kuuluu. Kun nainen kysyy kotiin tullessasi oliko harrastuksessa kivaa, niin sano että olihan siellä, mutta kivempi on tulla kotiin, kun tietää mikä namupala täällä odottaa. Sano että ikävöit. Käytä se pieni hetki sen viestin kirjoittamiseen keskellä päivää, vaikka ihan vain <3, sekin riittää.
Hyvä tuosta vielä tulee, kunhan et itse käyttäydy odotetusti, vaan yllätät kumppanin olemalla vastaamatta hänen oletukseensa. Keskittyminen naiseen, ja hänen kuunteleminen, ja aidosti läsnäolo kun hän purkaa sydäntään, on kuin laittaisi rahaa pankkiin.
Tästä kirjoituksestani voi olla montaa mieltä, mutta moniko epäiijäöistä on kokeillut? Ne naiset joihin itse olen tätä soveltanut, ovat olleet ihmeissään miten tällaisia miehiä löytyy edes. aapeenä kokeilisin. Takaan että et tule pettymään ;)
T: m 35
Vierailija kirjoitti:
Olette vain tulleet suhteenne seuraavaan vaiheeseen. Kumppani on ihastunut sinuun korviaan myöten, eikä ole vielä siinä vaiheessa, että noniin, nyt aletaan elämään sitä samaa elämää kuin sinkkuaikana, ja kumppani kotona on itsestäänselvyys. Ette te ole yhdessä 24/7, jos ette ole molemmat kotona työttöminä. Työ vie hereilläoloajasta jo sen 8h, kauemminkin, jos työmatka on pitkä.
Näin naisesi ne asiat näkee. Nyt tarkkana. Jos haluat että suhteenne jatkuu taas seuraavaan vaiheeseen, (joka on se, että naisesi ei enää pelkää ettet välitä hänestä, vaan vapaa-aikasi lisääntyy, kun nainen huomaa että suhde ei ole pilalla, vaikka ette olekaan enää ihan niin paljon yhdessä kuin aiemmin) niin joudut vähän käyttää päätäsi. Nainen siis pelkää että et enää välitä niin paljon, tai että teet asioita mieluummin muiden kanssa. Älä lähde tuohon "pitää olla koko ajan yhdessä" " mulla on muutakin elämää"-hokemiseen ollenkaan. Siitä ei tule kuin sanomista ja paha mieli. Naisesi ei lakkaa pelkäämästä sillä että dissaat tai moitit hänen tunteitaan. Päinvastoin, ala ottamaan tosissaan ne hänen puheensa, ja tuntemuksensa. Ne menevät kylläseuraavaan vaiheeseen tultaessa ohi. Osoita että huomioit häntä edelleen. Omien juttujen vastapainoksi aina jotain pientä huomiota naisen suuntaan. Lähde joku kerta pelitouhuista pois aiemmin kuin piti, ja sano kotiin tullessasi että oli pakko lähteä kun tuli ikävä. Kun sinua pyydetään johonkin, jonne voit olla menemättä, niin jätä joku kerta menemättä. Sano naiselle että pekka pyysi, mutta että et nyt jaksa, ja olet mieluummin nyt hänen kanssaan. Et tietenkään jätä omia menojasi menemättä kokonaan, eikä naisesi edes sitä oikeasti halua, sillä seuraava vaihe(jos jäät vain kotiin) on se, että naisellesi tulee eriytymisen puuska, ja silloin häntä ärsyttää se että sinä olet vain kotona, ja lapatossumaisesti tottelet joka risahdusta mikä häneltä kuuluu. Kun nainen kysyy kotiin tullessasi oliko harrastuksessa kivaa, niin sano että olihan siellä, mutta kivempi on tulla kotiin, kun tietää mikä namupala täällä odottaa. Sano että ikävöit. Käytä se pieni hetki sen viestin kirjoittamiseen keskellä päivää, vaikka ihan vain <3, sekin riittää.
Hyvä tuosta vielä tulee, kunhan et itse käyttäydy odotetusti, vaan yllätät kumppanin olemalla vastaamatta hänen oletukseensa. Keskittyminen naiseen, ja hänen kuunteleminen, ja aidosti läsnäolo kun hän purkaa sydäntään, on kuin laittaisi rahaa pankkiin.
Tästä kirjoituksestani voi olla montaa mieltä, mutta moniko epäiijäöistä on kokeillut? Ne naiset joihin itse olen tätä soveltanut, ovat olleet ihmeissään miten tällaisia miehiä löytyy edes. aapeenä kokeilisin. Takaan että et tule pettymään ;)
T: m 35
No juuri noinhan se toimii. Kun toisella on turvallinen olo suhteen suhteen sekä arvostettu ja rakastettu olo niin ei se maailmaa kaada, vaikka molemmilla on myös oma elämä.
Ihanaa, fiksu ja tunneälykäs mies! Näitähän toki on, mutta tällä palstalla harvemmin =)
Porkkana toimii aina keppiä paremmin, on kyse parisuhteesta, vanhemmuudesta, esimiehenä olosta, koirankoulutuksesta jne.
Taitaa naine olla lähdössä.. siks rupee itekki ottaa suhu pesä eroa eikä enää vaadi olla enemmä yhdessä. Älä sitte uikuta jos nainen kertoo että löytäny miehen joka oikeesti haluu olla hänen kanssaan tai jotain muuta päästäksee eroo susta.
Mä ymmärrän itse sen ettei kaikkea aikaa tarvitse. Mutta ku meitä ihmisiä on moneen junaan ja sulla nyt sattuu olemaa nainen joka tarvitsee paljon läsnäoloa ja yhteistä aikaa parisuhteessa. Yleensä se halu on kestävää. Ja sellaset jotka ei niin paljo halua ei yhtä äkkiä muutu sellasiks jotka haluaa.
Eli eti sopivampi nainen TAI sitte joustat ja vietät enemmän aikaa. Miksi sun naisen pitää joustaa ja sä saat kiintiön täytee ja nainen ei.
Tolla menolla ei oo kauan sun nainen. Koska on miehiäki jotka haluu olla paljo yhdessä.
Eikä ole kumpikaan väärin. Ihmiset on vaa erilaisia. Ja parisuuhteessa tehdään joustoja. Kyllä voisit viikollakin viettää aikaa. Anna naisenki kiintiö sun läsnäolosta täyttyä. EI VAAN OMAAS.
Hölmö naine että on ees suostunu toho ku kerta kaipaa ihan erilaista kumppania...
Jos suhde tuntuu nyt jo kohtuuttoman raskaalta, en usko että hän on sinulle hyväksi, ja oikea kumppani. Olet ehkä liian kiltti ja tunnollinen, ja yrität tehdä kompromisseja niin pitkälle että se syö voimasi etkä voi olla oma itsesi.
Muuten, rakkaus olisi sitä, että kumppani tykkää kun sinulla on hyviä ystäviä ja kivaa. Ei sitä, että kaikki sinun kiva aiheuttaa kateutta ja mustasukkaisuutta.
Hyvä kun huomasit tämän nyt, etkä sitten kun on lapsi tulossa.
Tiedän, että on raskas taas muuttaa erilleen, mutta se on sata kertaa helpompi nyt, kun muutaman vuoden päästä.
Huonossa suhteessa ei pidä olla, on parempi jopa yksin. Ja löydät vielä sellaisen joka sopii juuri sinulle, ja voitte molemmat antaa toiselle tilaa kaikessa rauhassa ilman draamaa ja paniikkia.