Lue keskustelun säännöt.
Naisystäväni alkaa viimein ymmärtää, ettei kaikkea vapaa-aikaa tarvitse viettää yhdessä
16.03.2017 |
Puoli vuotta siinä kesti. Minulla on vaativa työ jossa joudun usein ylitöihin ja monia harrastuksia. Naisystäväni sitten usein otti itseensä, jos halusin pitkän työpäivän jälkeen puuhata omiani. Kuulemma tuntui pahalta, kun oikein _halusin_ tehdä jotain muuta kun viettää hänen kanssaan aikaa. Ja että minulla oli hauskaa näitä omia juttujani tekiessä, sekin loukkasi jotenkin. Kysyi sitten monesti haluanko edes seurustella hänen kanssaan. Tehtiin tietenkin suhteen alussa enemmän asioita yhdessä, ja naisystävä on pari kertaa avautunut että kaipaa noita aikoja.
Nyt vähitellen hän on ymmärtänyt, että aikaa voi viettää yksinkin. Viikonloput tehdään yleensä jotain kivaa, ja arkena enimmäkseen omia juttuja. Onko muut kokeneet samanlaista vääntöä parisuhteessa? Kuinka paljon vapaa-ajasta pitää käyttää kumppanin kanssa puuhaamiseen?
Kommentit (154)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
GettingMyPopcornReady kirjoitti:
Unelmanainen on sellainen joka antaa olla ja thedä omia asioita aivan yksin, ei nalkuta ja harrastaa seksiä vähintään jokatoinen ilta!
Kuvailit just myös unelmamiehen. Jos pitää valita, pesenkö vessan vai harrastanko seksiä, niin seksi voittaa. harmi vaan, että vessa on sen näköinen :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, kuka ehdottelee aikuiselle ihmiselle harrastuksia. Siis sellaisia ei yhteisiä harrastuksia. Että alapa kuule nyplätä pitsiä niin aikasi kuluu rattoisammin. Tai mene vesijuoksemaan tai sienimetsään. Eiköhän se ole jokaisen itse mietittävä omat harrastuksensa. Ongelma ei ole harrastusten puute vaan erimielisyys yhteisen ajan määrästä, mihin eri ihmisillä on erilaiset tarpeet.
No nuohan on sama asia. Jos ihminen ei puuhaa mitään, harrasta mitään, käy missään, eikä tapaa ketään, niin onhan hänellä aivan liikaa aikaa käsissä, mikä toisen pitäisi täyttää miekekkäällä tekemisellä. Ei kai yhden ihmisen elämäntehtävä ole tehdä toisen ihmisen elämästä täyttä, mielekästä ja miekenkiintoista? Eikä se voi täyttyä yhdestä ihmisestä.
13
Käsittääkseni ap:n vaimoke ei ole valittanut pitkästymistä vaan sitä, että he eivät vietä riittävästi aikaa yhdessä. Ne ovat kyllä kaksi täysin eri ongelmaa.
Vaihtaisin miestä. Viihdyn yksin ja en edes halua nähdä kavereita kuin joskus ja jouluna, mutta haluan silti viettää mieheni kanssa hetken aikaa jokaikinen päivä, viikonloppuna sitten enemmän. Tuollainen olisi aivan kammottavaa ja vaikea kuvitella, että olisi kovin vilkas seksielämäkään kerta ei vietetä viikolla edes aikaa yhdessä. Tai kuka haluaa viettää sen ainoan yhteisen hetken vain seksin merkeissä, tuntuisi todella oudolta sekin kun ei muuten seura kelpaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset on monesti omistushaluisia ja parisuhteessa kaikki vapaa-aika tulisi viettää yhdessä, omia kavereitasikaan et voi nähdä, ilman, että muija haluaa tunkea mukaan. Itse traumatisoiduin aikoinaan pahasti tuollaisesta suhteesta, läheisriippuvainen pommitti viesteilläkin about vartin välein, kun ei oltu saman katon alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, kuka ehdottelee aikuiselle ihmiselle harrastuksia. Siis sellaisia ei yhteisiä harrastuksia. Että alapa kuule nyplätä pitsiä niin aikasi kuluu rattoisammin. Tai mene vesijuoksemaan tai sienimetsään. Eiköhän se ole jokaisen itse mietittävä omat harrastuksensa. Ongelma ei ole harrastusten puute vaan erimielisyys yhteisen ajan määrästä, mihin eri ihmisillä on erilaiset tarpeet.
No nuohan on sama asia. Jos ihminen ei puuhaa mitään, harrasta mitään, käy missään, eikä tapaa ketään, niin onhan hänellä aivan liikaa aikaa käsissä, mikä toisen pitäisi täyttää miekekkäällä tekemisellä. Ei kai yhden ihmisen elämäntehtävä ole tehdä toisen ihmisen elämästä täyttä, mielekästä ja miekenkiintoista? Eikä se voi täyttyä yhdestä ihmisestä.
13Käsittääkseni ap:n vaimoke ei ole valittanut pitkästymistä vaan sitä, että he eivät vietä riittävästi aikaa yhdessä. Ne ovat kyllä kaksi täysin eri ongelmaa.
Ja ap on valittanut, että vaimoke ei harrasta mitään, paitsi että aina pitäisi mies olla mukana. Että ap:n pitäisi olla se ohjelmatoimisto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, kuka ehdottelee aikuiselle ihmiselle harrastuksia. Siis sellaisia ei yhteisiä harrastuksia. Että alapa kuule nyplätä pitsiä niin aikasi kuluu rattoisammin. Tai mene vesijuoksemaan tai sienimetsään. Eiköhän se ole jokaisen itse mietittävä omat harrastuksensa. Ongelma ei ole harrastusten puute vaan erimielisyys yhteisen ajan määrästä, mihin eri ihmisillä on erilaiset tarpeet.
No nuohan on sama asia. Jos ihminen ei puuhaa mitään, harrasta mitään, käy missään, eikä tapaa ketään, niin onhan hänellä aivan liikaa aikaa käsissä, mikä toisen pitäisi täyttää miekekkäällä tekemisellä. Ei kai yhden ihmisen elämäntehtävä ole tehdä toisen ihmisen elämästä täyttä, mielekästä ja miekenkiintoista? Eikä se voi täyttyä yhdestä ihmisestä.
13Käsittääkseni ap:n vaimoke ei ole valittanut pitkästymistä vaan sitä, että he eivät vietä riittävästi aikaa yhdessä. Ne ovat kyllä kaksi täysin eri ongelmaa.
Ap: n vaimon ongelma ap:n jatkuvan seuran puuttuessa ei ole jotain niin laimeaa, kuin pitkästyminen, vaan hän kokee että häntä ei rakasteta, ja hänet on hyljätty, ja hän on onneton. Korjatakseen tämän jatkuvan seuran nälän, ap:n pitäisi tehdä vähemmän töitä, ja lopettaa harrastukset ja muiden ihmisten näkeminen. Jos tuo ei ole kontrollointia ja läheisriippuvuutta, en tiedä mikä on.
Vierailija kirjoitti:
Vaihtaisin miestä. Viihdyn yksin ja en edes halua nähdä kavereita kuin joskus ja jouluna, mutta haluan silti viettää mieheni kanssa hetken aikaa jokaikinen päivä, viikonloppuna sitten enemmän. Tuollainen olisi aivan kammottavaa ja vaikea kuvitella, että olisi kovin vilkas seksielämäkään kerta ei vietetä viikolla edes aikaa yhdessä. Tai kuka haluaa viettää sen ainoan yhteisen hetken vain seksin merkeissä, tuntuisi todella oudolta sekin kun ei muuten seura kelpaisi.
Ap kuitenkin kertoi että he syövät, saunovat ja tekevät kotitöitä yhdessä lähes päivittäin, ja oletan että myös nukkuvat yhdessä. Jos tuosta lasketaan pois pitkä työpäivä ja salilla käynti, niin eihän arkipäivässä nyt ole edes enempää tuntejakaan. Hänhän sanoi, että viikonloppuna on sitten paremmin aikaa yhdessä.
Eihän kellään parilla voi arki olla jatkuvaa treffeillä käyntiä ja biletystä. Työssäkäyvien ihmisten pitää joskus levätäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen nainen, joka kaipaa paljolti omaa aikaa ja tilaa. Onneksi mieskin on samanlainen, eli tykkää puuhastella omiaan. Saatetaan esimerkiksi istua molemmat sohvalla vierekkäin, mies tehden omia juttujaan ja minä omiani (toinen vaikka neuloo ja toinen pelaa). Yhdessä puuhailu on toki kivaa, mutta ennemmin käyn lenkilläkin yksin kuin miehen kanssa. Tulisin hulluksi jos toinen haluaisi tehdä jatkuvasti asioita kaksin.
Joku nyt ihmettelee miksi ylipäätään ollaan yhdessä. Halaillaan, pusutellaan ja sipaistaan vaikka vaan toista ohimennen, keskustellaan asioista ja tehdään toki myös asioita yhdessä. Saatetaan käydä taidenäyttelyissä, elokuvissa tai ulkona syömässä. Viikonloppuna on tapahtuma mihin osallistutaan yhdessä. Kesällä vaelletaan luonnossa. Meillä toimii ns. itsenäinen parisuhde, on toiminut jo yli viisi vuotta.
Mulla on sama tilanne, tosin miesystävä ei ymmärrä tarvettani omalle ajalle. Loukkaantuu, jos mulla on hauskaa yksin tai kavereiden kanssa. On omistushaluinen ja paljastunut myös sairaalloisen mustasukkaiseksi. Tätä jatkunut jo kolme vuotta. En enää jaksa. En osaa enää edes nauttia omasta ajasta. Seuraavaksi katson jo alussa, että toinenkin arvostaa omaa aikaa, eikä ripustaudu kiinni. Tämä tukahduttaa ihmisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se. kirjoitti:
Naiset on monesti omistushaluisia ja parisuhteessa kaikki vapaa-aika tulisi viettää yhdessä, omia kavereitasikaan et voi nähdä, ilman, että muija haluaa tunkea mukaan. Itse traumatisoiduin aikoinaan pahasti tuollaisesta suhteesta, läheisriippuvainen pommitti viesteilläkin about vartin välein, kun ei oltu saman katon alla.
Sama täällä. Mutta niin päin, että mies on omistushaluinen. Viihtyisin yksin, mutta se ei miehelle sovi. Ei tämä ole sukupuolisidonnainen vaan enemmänkin kiinni luonteesta. Kyllä näitä tapauksia on ihan varmaan molemmin puolin, sekä naisissa, että miehissä. Ikävää, että puhut naisesta "muijana". Antaa kirjoittajasta aina hiukan juntin kuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtaisin miestä. Viihdyn yksin ja en edes halua nähdä kavereita kuin joskus ja jouluna, mutta haluan silti viettää mieheni kanssa hetken aikaa jokaikinen päivä, viikonloppuna sitten enemmän. Tuollainen olisi aivan kammottavaa ja vaikea kuvitella, että olisi kovin vilkas seksielämäkään kerta ei vietetä viikolla edes aikaa yhdessä. Tai kuka haluaa viettää sen ainoan yhteisen hetken vain seksin merkeissä, tuntuisi todella oudolta sekin kun ei muuten seura kelpaisi.
Ap kuitenkin kertoi että he syövät, saunovat ja tekevät kotitöitä yhdessä lähes päivittäin, ja oletan että myös nukkuvat yhdessä. Jos tuosta lasketaan pois pitkä työpäivä ja salilla käynti, niin eihän arkipäivässä nyt ole edes enempää tuntejakaan. Hänhän sanoi, että viikonloppuna on sitten paremmin aikaa yhdessä.
Eihän kellään parilla voi arki olla jatkuvaa treffeillä käyntiä ja biletystä. Työssäkäyvien ihmisten pitää joskus levätäkin.
No eihän heillä sitten mitään ongelmaa ole, jos kerran kuitenkin lähes joka paivä syövät, saunovat ja tekevät kotitöitä yhdessä. AP kuitenkin tuossa alkukommentissa antoi ymmärtää, että ovat yhdessä enimmäkseen vain viikonloppuna. Ja viikolla kumpikin touhuaa omiaan. Näin ei siis olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtaisin miestä. Viihdyn yksin ja en edes halua nähdä kavereita kuin joskus ja jouluna, mutta haluan silti viettää mieheni kanssa hetken aikaa jokaikinen päivä, viikonloppuna sitten enemmän. Tuollainen olisi aivan kammottavaa ja vaikea kuvitella, että olisi kovin vilkas seksielämäkään kerta ei vietetä viikolla edes aikaa yhdessä. Tai kuka haluaa viettää sen ainoan yhteisen hetken vain seksin merkeissä, tuntuisi todella oudolta sekin kun ei muuten seura kelpaisi.
Ap kuitenkin kertoi että he syövät, saunovat ja tekevät kotitöitä yhdessä lähes päivittäin, ja oletan että myös nukkuvat yhdessä. Jos tuosta lasketaan pois pitkä työpäivä ja salilla käynti, niin eihän arkipäivässä nyt ole edes enempää tuntejakaan. Hänhän sanoi, että viikonloppuna on sitten paremmin aikaa yhdessä.
Eihän kellään parilla voi arki olla jatkuvaa treffeillä käyntiä ja biletystä. Työssäkäyvien ihmisten pitää joskus levätäkin.
No eihän heillä sitten mitään ongelmaa ole, jos kerran kuitenkin lähes joka paivä syövät, saunovat ja tekevät kotitöitä yhdessä. AP kuitenkin tuossa alkukommentissa antoi ymmärtää, että ovat yhdessä enimmäkseen vain viikonloppuna. Ja viikolla kumpikin touhuaa omiaan. Näin ei siis olekaan.
Ongelmana on se, että en anna naisystävän mielestä tälle tarpeeksi aikaa. Vaikka syödään joka päivä yhdessä kun tulen töistä, siivotaan yhdessä, saunotaan lähes päivittäin yhdessä ja seksiä harrastetaan joka päivä, niin se ei ole tarpeeksi. Ollaan nyt puhuttu että yksi arkipäivä viikossa oltaisiin vain kahdestaan, mutta epäilen että sekään ei riitä.
Kerran kun näki kuinka hauskaa minulla oli kavereitteni kanssa, hän jälkeenpäin kiukkusi siitä kuinka minulla vaikutti olevan hauskempaa heidän kanssaan kun hänen. Hän myöntää olevansa vaikea, mutta välillä tämä suhde tuntuu kohtuuttoman raskaalta. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nainen, joka kaipaa paljolti omaa aikaa ja tilaa. Onneksi mieskin on samanlainen, eli tykkää puuhastella omiaan. Saatetaan esimerkiksi istua molemmat sohvalla vierekkäin, mies tehden omia juttujaan ja minä omiani (toinen vaikka neuloo ja toinen pelaa). Yhdessä puuhailu on toki kivaa, mutta ennemmin käyn lenkilläkin yksin kuin miehen kanssa. Tulisin hulluksi jos toinen haluaisi tehdä jatkuvasti asioita kaksin.
Joku nyt ihmettelee miksi ylipäätään ollaan yhdessä. Halaillaan, pusutellaan ja sipaistaan vaikka vaan toista ohimennen, keskustellaan asioista ja tehdään toki myös asioita yhdessä. Saatetaan käydä taidenäyttelyissä, elokuvissa tai ulkona syömässä. Viikonloppuna on tapahtuma mihin osallistutaan yhdessä. Kesällä vaelletaan luonnossa. Meillä toimii ns. itsenäinen parisuhde, on toiminut jo yli viisi vuotta.
Sama juttu meillä ja en todellakaan vaihtaisi!
Ihme elvistelyä. Jos haluat olla yksin, ole. Ei parisuhteessa ole pakko olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtaisin miestä. Viihdyn yksin ja en edes halua nähdä kavereita kuin joskus ja jouluna, mutta haluan silti viettää mieheni kanssa hetken aikaa jokaikinen päivä, viikonloppuna sitten enemmän. Tuollainen olisi aivan kammottavaa ja vaikea kuvitella, että olisi kovin vilkas seksielämäkään kerta ei vietetä viikolla edes aikaa yhdessä. Tai kuka haluaa viettää sen ainoan yhteisen hetken vain seksin merkeissä, tuntuisi todella oudolta sekin kun ei muuten seura kelpaisi.
Ap kuitenkin kertoi että he syövät, saunovat ja tekevät kotitöitä yhdessä lähes päivittäin, ja oletan että myös nukkuvat yhdessä. Jos tuosta lasketaan pois pitkä työpäivä ja salilla käynti, niin eihän arkipäivässä nyt ole edes enempää tuntejakaan. Hänhän sanoi, että viikonloppuna on sitten paremmin aikaa yhdessä.
Eihän kellään parilla voi arki olla jatkuvaa treffeillä käyntiä ja biletystä. Työssäkäyvien ihmisten pitää joskus levätäkin.
No eihän heillä sitten mitään ongelmaa ole, jos kerran kuitenkin lähes joka paivä syövät, saunovat ja tekevät kotitöitä yhdessä. AP kuitenkin tuossa alkukommentissa antoi ymmärtää, että ovat yhdessä enimmäkseen vain viikonloppuna. Ja viikolla kumpikin touhuaa omiaan. Näin ei siis olekaan.
Ongelmana on se, että en anna naisystävän mielestä tälle tarpeeksi aikaa. Vaikka syödään joka päivä yhdessä kun tulen töistä, siivotaan yhdessä, saunotaan lähes päivittäin yhdessä ja seksiä harrastetaan joka päivä, niin se ei ole tarpeeksi. Ollaan nyt puhuttu että yksi arkipäivä viikossa oltaisiin vain kahdestaan, mutta epäilen että sekään ei riitä.
Kerran kun näki kuinka hauskaa minulla oli kavereitteni kanssa, hän jälkeenpäin kiukkusi siitä kuinka minulla vaikutti olevan hauskempaa heidän kanssaan kun hänen. Hän myöntää olevansa vaikea, mutta välillä tämä suhde tuntuu kohtuuttoman raskaalta. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.
-ap
Ihan kuin hän olisi mustasukkainen kavereillesi ja harrastuksillesi. Olen pahoillani, tuo ei kuulosta hyvältä. Harmi että jo ehditte muuttaa yhteen, nimittäin tuo on huolestuttavaa, ja minusta ei ennusta hyvää. Ainakaan minun mielestä sinun ei pidä alistua hänen painostukselle, koska sehän näyttää siltä, että mikään ei riitä ennen kuin olet vain hänen kanssa. Jos olisit nainen, sanoisin jo että juokse.
Seksiä joka päivä? Ja hänen mielestä et huomioi häntä tarpeeksi? JUOKSE
Minusta kuulostaa, että ap:n nainen ei tule emotionaalisesti tyydytetyksi suhteessa tai sitten on vaan niin erilaiset luonteet/ kommunikaatio-ongelma. Jos on tuo henkisen tyydytyksen puute, en osaa kyllä nimetä syyllistä, onko se ap vai nainen. Se on tilanne, joka hiertää ja joka pitäisi ratkaista jotenkin: korjaamalla tunneyhteys tai ero.
No nuohan on sama asia. Jos ihminen ei puuhaa mitään, harrasta mitään, käy missään, eikä tapaa ketään, niin onhan hänellä aivan liikaa aikaa käsissä, mikä toisen pitäisi täyttää miekekkäällä tekemisellä. Ei kai yhden ihmisen elämäntehtävä ole tehdä toisen ihmisen elämästä täyttä, mielekästä ja miekenkiintoista? Eikä se voi täyttyä yhdestä ihmisestä.
13