Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Naisystäväni alkaa viimein ymmärtää, ettei kaikkea vapaa-aikaa tarvitse viettää yhdessä

Vierailija
16.03.2017 |

Puoli vuotta siinä kesti. Minulla on vaativa työ jossa joudun usein ylitöihin ja monia harrastuksia. Naisystäväni sitten usein otti itseensä, jos halusin pitkän työpäivän jälkeen puuhata omiani. Kuulemma tuntui pahalta, kun oikein _halusin_ tehdä jotain muuta kun viettää hänen kanssaan aikaa. Ja että minulla oli hauskaa näitä omia juttujani tekiessä, sekin loukkasi jotenkin. Kysyi sitten monesti haluanko edes seurustella hänen kanssaan. Tehtiin tietenkin suhteen alussa enemmän asioita yhdessä, ja naisystävä on pari kertaa avautunut että kaipaa noita aikoja.

Nyt vähitellen hän on ymmärtänyt, että aikaa voi viettää yksinkin. Viikonloput tehdään yleensä jotain kivaa, ja arkena enimmäkseen omia juttuja. Onko muut kokeneet samanlaista vääntöä parisuhteessa? Kuinka paljon vapaa-ajasta pitää käyttää kumppanin kanssa puuhaamiseen?

Kommentit (154)

Vierailija
81/154 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mies oli kans tollanen rusinat pullasta-tyyppi. Hamstrasi kaikkea muuta tekemistä ja parisuhteen funktio tuntui olevan lähinnä säännöllistä seksiä ja jaetut asumiskustannukset, koskaan ei kotona nähty. Ajan kuluessa otin sitten itse haastavamman työn toiselta puolelta Suomea, osittain pakosta (marginaaliala, en olisi edennyt omassa työssäni). Vietin muutaman yön viikossa toisella kaupungilla, loput tein yleensä etänä. Tämä ei kuitenkaan miehelle sopinut, ja ehdotti eroa siksi ettei parisuhde-elämä tuntunut minua kiinnostavan. Muutin lopulta kokonaan toiselle paikkakunnalle tämän takia. 

Kyllä kummastuttaa suhteet joissa kumpikaan ei ole kompromissivalmis.

LOL toi sun ukkos. 

Vierailija
82/154 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kyllä myös syödään, siivotaan ja käydään saunassa lähes päivittäin yhdessä. Näitä naisystävä ei laske "yhdessäoloksi". Minusta yritetään maalata hyvin joustamatonta, päinvastoin. Minä olen joustanut harrastuksistani monta kertaa ja lähtenyt vaikka minne naisystävän mieliksi, mutta mikään ei vaan tunnu riittävän hänelle.

-ap

Kotitöitä, puhdistautumista, seksiä ja ravinnontankkaushetkiä ei lasketa yhdessäoloksi, ne ovat välttämättömiä toimintoja. Mitä te teette yhdessä? 

Keskusteletteko edes ruokailun lomassa muusta kuin joutavista? 

No sinähän sen tietysti sanelet, mikä lasketaan ja mikä ei :) 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
83/154 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kyllä myös syödään, siivotaan ja käydään saunassa lähes päivittäin yhdessä. Näitä naisystävä ei laske "yhdessäoloksi". Minusta yritetään maalata hyvin joustamatonta, päinvastoin. Minä olen joustanut harrastuksistani monta kertaa ja lähtenyt vaikka minne naisystävän mieliksi, mutta mikään ei vaan tunnu riittävän hänelle.

-ap

Kotitöitä, puhdistautumista, seksiä ja ravinnontankkaushetkiä ei lasketa yhdessäoloksi, ne ovat välttämättömiä toimintoja. Mitä te teette yhdessä? 

Keskusteletteko edes ruokailun lomassa muusta kuin joutavista? 

No sinähän sen tietysti sanelet, mikä lasketaan ja mikä ei :) 

No siinä mielessä sanelen, että itse en ainakaan laskisi miksikään parisuhteeksi tilannetta, jossa nuo olisivat ainoat yhteiset asiat. 

Vierailija
84/154 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikka rakastankin poikaystävääni erittäin paljon ja viihdyn erinomaisesti hänen seurassaan, niin pidän silti hyvin tärkeänä että meillä on omatkin menomme. Saatamme viettää iltaa omissa porukoissamme ja tavata sitten jossain ja mennä yhdessä kotiin. Toki käymme usein myös yhdessä ulkona.

Vierailija
85/154 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asutteko erikseen?

Muutettu yhteen noin kuukausi sitten. Aika nopeasti joo, mutta järjestelyjen kannalta hyvä ratkaisu.

-ap

= sulla on ruokaa vähintään kaapissa valmiina odottamassa lämmittämistä ja puhtaat vaatteet, sit kun kerkiät kotona kääntymään kaikilta pakollisilta harrastuksiltasi.

Epäilemättä se on sulle hyvä ratkaisu.

Vierailija
86/154 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kyllä myös syödään, siivotaan ja käydään saunassa lähes päivittäin yhdessä. Näitä naisystävä ei laske "yhdessäoloksi". Minusta yritetään maalata hyvin joustamatonta, päinvastoin. Minä olen joustanut harrastuksistani monta kertaa ja lähtenyt vaikka minne naisystävän mieliksi, mutta mikään ei vaan tunnu riittävän hänelle.

-ap

Kotitöitä, puhdistautumista, seksiä ja ravinnontankkaushetkiä ei lasketa yhdessäoloksi, ne ovat välttämättömiä toimintoja. Mitä te teette yhdessä? 

Keskusteletteko edes ruokailun lomassa muusta kuin joutavista? 

Hyvänen aika, jos noita ei muka lasketa, suurin osa aviopareista ei siis vietä aikaa yhdessä lainkaan? Edes seksi ei ole yhteistä aikaa? Nyt meni niin yli, että vähän joutuisit avaamaan, mikä sitten on.

Ohis

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
87/154 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asutteko erikseen?

Muutettu yhteen noin kuukausi sitten. Aika nopeasti joo, mutta järjestelyjen kannalta hyvä ratkaisu.

-ap

= sulla on ruokaa vähintään kaapissa valmiina odottamassa lämmittämistä ja puhtaat vaatteet, sit kun kerkiät kotona kääntymään kaikilta pakollisilta harrastuksiltasi.

Epäilemättä se on sulle hyvä ratkaisu.

Lukutaidottomuus ilmeisesti vaivaa?

Vierailija
88/154 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ihme vastauksia taas. Mää oon nainen enkä todellakaan ymmärrä minkä takia pitäisi viettää kaikki vapaa-aika avopuolison kanssa. Sehän on vaan hyvä, että ihmiset jatkaa parisuhteen alettua myös omia harrastuksiaan ja tapaa myös ystäviään. Pitääkö muka muiden mielestä kaikki aika nysvätä kumppanin kanssa?

Et ymmärrä, koska 'aika' ei ole sinun rakkauden kieli. Kannattaa googlata ja ymmärrät muita ihmisiä taas vähän paremmin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
89/154 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vaikka rakastankin poikaystävääni erittäin paljon ja viihdyn erinomaisesti hänen seurassaan, niin pidän silti hyvin tärkeänä että meillä on omatkin menomme. Saatamme viettää iltaa omissa porukoissamme ja tavata sitten jossain ja mennä yhdessä kotiin. Toki käymme usein myös yhdessä ulkona.

Vaikka rakastatkin ystäviäsi ja omaa vapaa-aikaasi, koetko silti tärkeänä sitä, että teillä on yhteisethetkenne poikaystäväsikin kanssa?

Vierailija
90/154 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jaahas. Miten ajattelit toimia, jos saatte lapsia. Edelleen omat harrastukset ykkösenä ja vaimo hoitelee lapset?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
91/154 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kyllä myös syödään, siivotaan ja käydään saunassa lähes päivittäin yhdessä. Näitä naisystävä ei laske "yhdessäoloksi". Minusta yritetään maalata hyvin joustamatonta, päinvastoin. Minä olen joustanut harrastuksistani monta kertaa ja lähtenyt vaikka minne naisystävän mieliksi, mutta mikään ei vaan tunnu riittävän hänelle.

-ap

Kotitöitä, puhdistautumista, seksiä ja ravinnontankkaushetkiä ei lasketa yhdessäoloksi, ne ovat välttämättömiä toimintoja. Mitä te teette yhdessä? 

Keskusteletteko edes ruokailun lomassa muusta kuin joutavista? 

No sinähän sen tietysti sanelet, mikä lasketaan ja mikä ei :) 

No siinä mielessä sanelen, että itse en ainakaan laskisi miksikään parisuhteeksi tilannetta, jossa nuo olisivat ainoat yhteiset asiat. 

Mutta niinhän tässä tapauksessa ei kuitenkaan ilmeisesti ole jos viikonloput tehdään muutakin yhdessä?

Kolmen 5-9v lapsen äitinä voin sanoa, että eipä arki-iltoihin ihan hirveästi tässäkään taloudessa muuta yhteistä mahdu kuin välttämättömiä toimintoja ja kummankin omia harrastuksia, mutta en näe sitä ongelmana - se nyt vain on sitä arkea. Se olisi toki ongelma, jos toinen ei niihin välttämättömiin toimintoihin osallistuisi. Kaksistaan kaikessa rauhassa saunominen ja kylpeminen kun lasten pesut on hoidettu on suorastaan luksusta, mainio tilaisuus keskustella aikuisten kesken tai vaikka harrastaa seksiä. Samoin yhdessä syömistä (toki koko perheen voimin) pidän hyvinkin tärkeänä.

Vierailija
92/154 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Omituista lukea näitä kommentteja joiden mukaan käyn vain kotona "kääntymässä" ja nautin sitten täydestä ylläpidosta. Jos salia, töitä ja hyvin harvinaisia pelikertojani kavereiden kanssa ei lasketa niin olen aina kotona. Kerroinhan aikaisemmin jo että oikeastaan naisystäväni se bookkaa minulle sukulaisvierailuja, laivamatkoja ja reissuja viikonlopuiksi vain lisää ja lisää. Minä olisin mielelläni ihan vain kotona viikonloput. Eikä meillä ei ole puutetta seksistä, oikeastaan enemmän kun tarpeeksi omaan makuuni.

-ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
93/154 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kyllä myös syödään, siivotaan ja käydään saunassa lähes päivittäin yhdessä. Näitä naisystävä ei laske "yhdessäoloksi". Minusta yritetään maalata hyvin joustamatonta, päinvastoin. Minä olen joustanut harrastuksistani monta kertaa ja lähtenyt vaikka minne naisystävän mieliksi, mutta mikään ei vaan tunnu riittävän hänelle.

-ap

Kotitöitä, puhdistautumista, seksiä ja ravinnontankkaushetkiä ei lasketa yhdessäoloksi, ne ovat välttämättömiä toimintoja. Mitä te teette yhdessä? 

Keskusteletteko edes ruokailun lomassa muusta kuin joutavista? 

No sinähän sen tietysti sanelet, mikä lasketaan ja mikä ei :) 

No siinä mielessä sanelen, että itse en ainakaan laskisi miksikään parisuhteeksi tilannetta, jossa nuo olisivat ainoat yhteiset asiat. 

Mutta niinhän tässä tapauksessa ei kuitenkaan ilmeisesti ole jos viikonloput tehdään muutakin yhdessä?

Kolmen 5-9v lapsen äitinä voin sanoa, että eipä arki-iltoihin ihan hirveästi tässäkään taloudessa muuta yhteistä mahdu kuin välttämättömiä toimintoja ja kummankin omia harrastuksia, mutta en näe sitä ongelmana - se nyt vain on sitä arkea. Se olisi toki ongelma, jos toinen ei niihin välttämättömiin toimintoihin osallistuisi. Kaksistaan kaikessa rauhassa saunominen ja kylpeminen kun lasten pesut on hoidettu on suorastaan luksusta, mainio tilaisuus keskustella aikuisten kesken tai vaikka harrastaa seksiä. Samoin yhdessä syömistä (toki koko perheen voimin) pidän hyvinkin tärkeänä.

Tuo ei koskenut lapsiperheen arkea vaan seurustelun ja yhteiselämän alkutaipaleella olevan parin arkea. Sitä, kun vielä tutustutaan ja kiinnittäydytään toiseen, hiotaan yhteistä elämää jne. Pikkulapsiarki on oma lukunsa, mutta ei siinä kyllä helpota, jos toisella vanhemmista on kovasti kodin ulkopuolisia menoja. 

Vierailija
94/154 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jaahas. Miten ajattelit toimia, jos saatte lapsia. Edelleen omat harrastukset ykkösenä ja vaimo hoitelee lapset?

Lapsista on keskusteltu, eivät ole muutamasta syystä vielä ajankohtaisia. Jos olet lukenut ketjun niin ymmärrät että minä olen kyllä joustanut paljon harrastuksistani naisystävän vuoksi. Mutta niistä pitäisi ilmeisesti luopua kokonaan ja keskittyä vain naisen miellyttämiseen? Siinä vaiheessa iskisi varmaan aika paha masennus.

-ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
95/154 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämähän riippuu ihan kumppanista. On paljon läheisriippuvaisia ihmisiä, jotka eivät oikein harrasta mitään tai saa paljoakaan aikaan itsekseen. Edellinen reippaasti minua nuorempi avovaimoni oli vähän sellainen. Odotti, että vapaudun töistä, että saamme tehdä jotain yhdessä. Ongelmana oli se, että työaikani eivät ole ihan minusta kiinni vaan kiireellisinä aikoina töitä on helposti 12-14 tuntia päivässä (poislukien viikonloput) ja sen lisäksi minulla sivutyönä paljon aikaa vievä "harrastus" musiikin parissa sekä siihen päälle urheilut 3 kertaa viikossa. Asiaa auttoi vähän se, että sain taivuteltua hänet harrastamaan edes vähän myös itsekseen ja yritimme olla yhdessä niin paljon kuin mahdollista viikkoisin ja sen lisäksi erillisiä lomamatkoja 2-3 kertaa vuodessa ihan toisillemme omistautuen. Mutta ei auttanut vaan ero tuli osittain siitä syystä, että hän tunsi, etten anna tarpeeksi aikaa hänelle.

Nykyisessä loistavassa ihmissuhteessani puolisoni ymmärtää kiireeni ja myös sen, että pitää sen lisäksi olla aikaa myös harrastaa. Hänellä on myös kiire töissä. Lisäksi urheilemme yhdessä (toisin kuin edellisessä suhteessa).

Vierailija
96/154 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Unelmanainen on sellainen joka antaa olla ja thedä omia asioita aivan yksin, ei nalkuta ja harrastaa seksiä vähintään jokatoinen ilta!

Vierailija
97/154 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Käyttäjä3087 kirjoitti:

Tämähän riippuu ihan kumppanista. On paljon läheisriippuvaisia ihmisiä, jotka eivät oikein harrasta mitään tai saa paljoakaan aikaan itsekseen. Edellinen reippaasti minua nuorempi avovaimoni oli vähän sellainen. Odotti, että vapaudun töistä, että saamme tehdä jotain yhdessä. Ongelmana oli se, että työaikani eivät ole ihan minusta kiinni vaan kiireellisinä aikoina töitä on helposti 12-14 tuntia päivässä (poislukien viikonloput) ja sen lisäksi minulla sivutyönä paljon aikaa vievä "harrastus" musiikin parissa sekä siihen päälle urheilut 3 kertaa viikossa. Asiaa auttoi vähän se, että sain taivuteltua hänet harrastamaan edes vähän myös itsekseen ja yritimme olla yhdessä niin paljon kuin mahdollista viikkoisin ja sen lisäksi erillisiä lomamatkoja 2-3 kertaa vuodessa ihan toisillemme omistautuen. Mutta ei auttanut vaan ero tuli osittain siitä syystä, että hän tunsi, etten anna tarpeeksi aikaa hänelle.

Nykyisessä loistavassa ihmissuhteessani puolisoni ymmärtää kiireeni ja myös sen, että pitää sen lisäksi olla aikaa myös harrastaa. Hänellä on myös kiire töissä. Lisäksi urheilemme yhdessä (toisin kuin edellisessä suhteessa).

Minulla on sama ongelma vähän toisinpäin. Mies on jo himmaillut työmääräänsä, ja hänen lapset on aikuisia. Minulla on kouluikäinen lapsi, vaativa työ, kotikin pitää hoitaa, ja olisi kiva edes jotain harrastaa. Miehellä ei juuri ole ystäviä, ja hänellä eri muuta olekaan kuin aikaa.

Jos hän edes puuhailisi jotain ja harrastaisi, mutta ei. Aina on odottamassa että me teemme jotain. Teemmekin tietysti, monena päivänä viikossa, mutta kun hän ei ole ainoa, joka minun huomiotani vaatii.

Nimenomaan minusta tuntuu, että pitäisi venyä joka suuntaan eikä mikään riitä.

Vierailija
98/154 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3087 kirjoitti:

Tämähän riippuu ihan kumppanista. On paljon läheisriippuvaisia ihmisiä, jotka eivät oikein harrasta mitään tai saa paljoakaan aikaan itsekseen. Edellinen reippaasti minua nuorempi avovaimoni oli vähän sellainen. Odotti, että vapaudun töistä, että saamme tehdä jotain yhdessä. Ongelmana oli se, että työaikani eivät ole ihan minusta kiinni vaan kiireellisinä aikoina töitä on helposti 12-14 tuntia päivässä (poislukien viikonloput) ja sen lisäksi minulla sivutyönä paljon aikaa vievä "harrastus" musiikin parissa sekä siihen päälle urheilut 3 kertaa viikossa. Asiaa auttoi vähän se, että sain taivuteltua hänet harrastamaan edes vähän myös itsekseen ja yritimme olla yhdessä niin paljon kuin mahdollista viikkoisin ja sen lisäksi erillisiä lomamatkoja 2-3 kertaa vuodessa ihan toisillemme omistautuen. Mutta ei auttanut vaan ero tuli osittain siitä syystä, että hän tunsi, etten anna tarpeeksi aikaa hänelle.

Nykyisessä loistavassa ihmissuhteessani puolisoni ymmärtää kiireeni ja myös sen, että pitää sen lisäksi olla aikaa myös harrastaa. Hänellä on myös kiire töissä. Lisäksi urheilemme yhdessä (toisin kuin edellisessä suhteessa).

Minulla on sama ongelma vähän toisinpäin. Mies on jo himmaillut työmääräänsä, ja hänen lapset on aikuisia. Minulla on kouluikäinen lapsi, vaativa työ, kotikin pitää hoitaa, ja olisi kiva edes jotain harrastaa. Miehellä ei juuri ole ystäviä, ja hänellä eri muuta olekaan kuin aikaa.

Jos hän edes puuhailisi jotain ja harrastaisi, mutta ei. Aina on odottamassa että me teemme jotain. Teemmekin tietysti, monena päivänä viikossa, mutta kun hän ei ole ainoa, joka minun huomiotani vaatii.

Nimenomaan minusta tuntuu, että pitäisi venyä joka suuntaan eikä mikään riitä.

Sama juttu kuin minulla. Olen ehdottanut naisystävälle joitain harrastuksia, mutta niihinkin hän haluaa minut mukaan. Ei tekisi mieli lopettaa suhdetta koska ollaan liian erilaisia, mutta en tiedä ollaanko kumpikaan koskaan aidosti onnellisia yhdessä.

-ap

Vierailija
99/154 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ymmärrä, kuka ehdottelee aikuiselle ihmiselle harrastuksia. Siis sellaisia ei yhteisiä harrastuksia. Että alapa kuule nyplätä pitsiä niin aikasi kuluu rattoisammin. Tai mene vesijuoksemaan tai sienimetsään. Eiköhän se ole jokaisen itse mietittävä omat harrastuksensa. Ongelma ei ole harrastusten puute vaan erimielisyys yhteisen ajan määrästä, mihin eri ihmisillä on erilaiset tarpeet.

Vierailija
100/154 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niinpä (viesti nro 98)!  Jos tyttöystävälläni ei olisi mitään omaa  harrastusta ja hän haluaisi harrastaa vain kanssani, olisimme sen verran erilaisia, etten jaksaisi. Kyllä aikuisella ihmisellä pitäisi edes hiukan olla itsenäisyyttä eikä elää vain toisen kautta ja avustuksella. Ahdistaisi aika lailla tuollainen nainen. Olet ollut jo tosi joustava, ap. Nyt järki käteen, mies!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme viisi neljä