Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
TASOTEOREETIKOT, miten määrittelette oman tasonne? Esimerkki:
10.03.2017 |
Tämä siis omasta elämästäni.
Seurustelin ikäisen miehen kanssa. Hän oli poikkeuksellisen menestynyt ja varakas, myös korkeakoulutettu. Hyvin älykäs, mutta jotenkin kylmä. Ihan hyvännäköinen. Jätin miehen (ero ei liittynyt mihinkään noista em. asioista, tai johonkin pettämisiin, mies oli vain vääränlainen, en pidä uratykeistä). => voisi ajtella, että olen tasokas, kun saan tällaisia miehiä.
Tämän jälkeen seurustelin toisen ikäiseni miehen kanssa. Mies oli vähän koulutettu duunari, fiksu ja ajatteleva tapaus. Ei komea, lyhyt ja vähän pyöreä. Mies jätti minut. => Tasoni romahti tässä välissä, jos olen oikein tulkinnut tasoteorian toimintaa, kun en kelvannut vähän koulutetulle ei-komealle miehelle.
Nyt seurustelen itseäni 12 vuotta nuoremman miehen kanssa. Hän on melko vähän koulutettu, mutta oman alansa osaaja (käsityöläinen). Todella ihana ihminen, keskusteleva ja kiltti. Myös komea ja treenattu, kohtalaisen pitkä. => Oho, tasoni nousi taas?
Nämä kaikki siis peräjälkeen kolmessa vuodessa. Itselläni on ikää 43.
Esimerkki on han tavanomainen, ja hyvä esimerkki siitä, että "taso" on aika hankalasti määriteltävissä, jopa mahdoton...
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko todellakin niin, että joidenkin on mahdotonta myöntää edes itselleen, että me emme ole kaikki samalla viivalla sen paremmin sisäsyntyisten kuin hankittujenkaan ominaisuuksiemme suhteen? Eihän yksittäisillä ihmisillä ja heidän suhteillaan ole käytännössä mitään todistusarvon mihinkään suuntaan tämän tyyppisten ilmiöiden käsittelyssä. Aika harva ryhtynee tosissaan kiistämään väitettäni, jos totean miesten olevan pitempiä kuin naisten. En usko yhdenkään 180cm naisen vakavissaan olettavan, että koska hän on pidempi kuin naapurissa asuva 170cm mies, väite ei pidä paikkansa. Mutta tämän nk. "tasoteorian" suhteen asia on toisin. Aina ilmaantuu joku omasta mielestään ruma ja ylipainoinen nainen kertomaan, että mitään tasoja ei ole olemassakaan, koska hänkin on onnistunut saamaan miehekseen lihaksikkaan 188cm alusvaatemallin, jolla on tohtorin tutkinto ja 200ke vuositulot.
Minä en varsinaisesti kiellä tai myönnä, olen utelias. :)
Olen ihan realisti ja tiedän, että esimerkiksi minua 20 vuotta nuorempi nainen on miesten silmissä haluttavampi kuin minä, eli tasoajattelun mukaan korkeatasoisempi kuin minä. Minun kannaltani sillä ei ole hirveästi merkitystä, koska en ole kiinnostunut maksimaalisesta miesten huomiosta vaan siitä, että minulla on toivomani kaltainen kumppani. Jonka ei tosiaan tarvitse olla mikään alfauros ja kaikkien naisten haluama sosiaalinen ohjus, hiljaiset ja kiltit ovat enemmän makuuni. Varmaan tasoajattelulla on enemmän merkitystä silloin, jos itselle on tärkeää saada muiden silmissä mahdollisimman menestynyt/haluttava kumppani?
ap
Siis mitä sinä nyt tarkkaan ottaen tuossa koetat todistaa? Että pariutumisen tulkinta tasojen kautta ei ole mielekästä, koska sinä saat haluamasi kaltaisen kumppanin, niinkö? Meistä varmaankin murskaava enemmistö on pariutunut itseään miellyttävän kumppanin kanssa, mutta eihän tällä nyt hyvänen aika ole mitään tekemistä sen kanssa, että me emme kaikki menesty samalla tavalla parisuhdemarkkinoilla a.k.a meidän tasomme eivät ole yhteneväiset. Joku pääsee valitsemaan huomattavasti suuremmasta joukosta enemmistön tavoittelemisen arvoiseksi kokemia tarjokkaita, kuin joku toinen. Minun käsittääkseni ei ole ollenkaan mieletöntä pitää em. tyypin seksuaalista markkina-arvoa korkeampana kuin tuon jälkimmäisen tyypin.
Luulin olleeni selkeä, mutta ilmeisesti en onnistunut. En kiistänyt tasoteoriaa, vaan totesin, että varmaan tasoajattelulla on enemmän merkitystä silloin, jos itselle on tärkeää saada muiden silmissä mahdollisimman menestynyt/haluttava kumppani?
Mitä elämää suurempaa merkitystä sinä sille "tasoajattelulle" kaipaat? Se on vain yksi tapa selittää ja luoda järjestystä siihen, kuinka ihmiset pariutuvat keskenään. Tämähän se on kaikkien teorioiden tarkoitus, toimia ajattelun apuvälineenä ja luoda järjestystä muutoin kaoottiselta vaikuttavaan todellisuuteen. Teoriahan ei luo todellisuutta, vaan ainoastaan pyrkii erittelemään ja selittämään sitä.
Minä lähestyin tasoteoriaa siitä näkökulmasta, että ensinnäkin halusin tietää, miten joku asiaa aktiivisesti ajatteleva soveltaa sitä minuun => ehkä ymmärrän paremmin asian ja toiseksi, minun näkökulmani tähän asiaan on nyt se, että olen kiinnostunut tasoteorian merkityksestä parinvalinnassa siitä vinkkelistä, mitä se tarkoittaa ei-menestyneimmistä-kiinnostuneiden kohdalla.
Veikkaan, että et ole kovinkaan perehtynyt ihmis- tai laajemmin sosiaalitieteelliseen teorianmuodostukseen? Inhimillistä käyttäytymistä kuvaamaan pyrkivät teoriat eroavat luonnontieteellisestä ilmiöiden selittämisestä jo heti lähdössä siinä, että ihmisellä on aina toiminnassaan tiettyjä vapausasteita. Kivi ei voi valita, putoaako se alaspäin vaiko ei, mutta ihminen voi aina päättää toimia toisin, kuin hänen toimintaansa selittämään pyrkivän teorian mukaan "pitäisi" toimia. Tämä ei silti tarkoita, etteikö ko. teoria selittäisi inhimillistä käyttäytymistä väestötasolla oikein hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n puolisoista ja suhteista voidaan päätellä, että hän ikäisekseen hyvässä kunnossa eikä turhia jäykistele. Tämä sillä perusteella, että seuraksi löytyy nuorempia ilmeisesti ihan ok habituksella varustettuja miehiä.
Sitten se miinuspuoli johon joku jo viittasi. Ajattelevat ja hyvässä sosiaalisessa asemassa olevat miehet eivät jaksa ap:ta. Ilmeisesti hänen henkinen puolensa ei ole kovin syvällinen tai sitten muuten vaan lähempänä näitä "amisjannuja".
Tällä perusteella taso on ehkä hieman keskimääräistä parempi, mutta noiden puutteiden vuoksi ei mitään asiaa huippuarvosanoille. 4-10 asteikolla hyvä veikkaus voisi olla 8-7.
Kiitos, tässä oli jo yritystä. :) Se jäi kiinnostamaan, että mistä päättelet, että ajattelevat ja hyvässä sosiaalisessa asemassa olevat eivät jaksa minua? Siksikö, että yksi näistä jätti minut (hän ei tosin ollut se hyvässä sosiaalisessa asemassa oleva, mutta ehkä sinulla meni tyypit sekaisin)?
ap
Juuri niin ja ei menneet tyypit sekaisin. Tuossa on tietysti hieman tulkinnanvaraa, mutta jos mies on korkeakoulutettu, menestynyt ja varakas niin yleensä katsotaan, että hän on päässyt hyvään sosiaaliseen asemaan yhteisössään (menestyminen vaatii verkostoitumista jne). Synonyymejä nämä eivät tietenkään ole, sillä ainahan on näitä yksinäisiä erakkomiljonäärejä, mutta jos oletetaan että kyse on ihan perinteisestä etenemisestä työelämässä.
Siis. Minä jätin sen varakkaan, hyvässä sosiaalisessa asemassa olevan siksi, että hän oli liian kylmä tyyppi makuuni (kuten uramiehet ylipäätään). Minut jätti ikäiseni, ajatteleva duunari. Kumpikaan ei ole jättänyt toistaan suhteessa, jossa mies on minua 12 vuotta nuorempi duunari. Minusta kyllä kuulostaa, että hieman sotkit. Jos se nyt auttaa tässä spekuloinnissa, niin se uramies ei olisi halunnut erota ja haikailee perääni vieläkin.
Ok. Taisin sitten sekoittaa. Mutta tuostakin voi päätellä, että jos pidit fiksua, menestynyttä ja uraorientoitunutta miestä kylmänä ja toisaalta taas ajatteleva "taivaanrannanmaalari" jättää sinut, niin olet silläkin perusteella keskivertoa eli arvio ei kuitenkaan muutu. Tätä vielä tukee se, että mies (= tässä tapauksessa se jättämäsi mies) voi pariutua pykälän tai kaksi alaspäin jos nainen muuten sopii itselle ja omaan elämäntilanteeseen.
Vielä jotain muuta? ;)
Ne voisit samalla kertoa, miten nämä asiat tekevät minusta keskitasoisen, kun vauhtiin pääsit. :) Siis se, että duunari jätti minut, minä uramiehen. Jättäjä-duunari ei ollut kylläkään taivaanrannanmaalari vaan aika jalat maassa -tyyppi kuten muutkin miehistä, ajatteleva ihan muuten. Se yhdisti meitä itse asiassa eniten, jättäminen tapahtui muista syistä. Ja lisäksi olisi kvia kuulla, onko miehen iällä suhteessa naiseen mielestäsi merkitystä, kun tasoista puhutaan?
Tasoajattelun tarkoitus on tehdä karkea jaottelu tiettyjen sosiaalisten normien (ulkomuoto, koulutus, ikä jne.) perusteella. Aina löytyy jonkin verran poikkeuksia, mutta tietyt suuntaviivat pätevät. Sen ei ole tarkoitus olla mikään yksityiskohtainen teoria, jonka perusteella voi analysoida monimutkaisia suhdeasioita.
On mahdoton tehdä mitään kattavaa analyysiä tapauksestasi kertomasi perusteella. Tuot koko ajan lisää detaljeja, joilla ei sinällään ole merkitystä tasoajattelun perusteiden suhteen, ja lisäksi yrität esittää nämä detaljit ristiriitaisina muka vaikeuttaaksesi määrittelyä.
Suhdehistoriasi ja kertomasi perusteella tunnut viihtyvän nuorempien ammattikoulutuksen käyden miesten kanssa. Heihin voi toki mahtua suuria ajattelijoita, mutta keskimäärin he ovat yleensä koulutustason perusteella alemmalla tasolla kuin korkeakoulutettu. Se että nainen saa nuorempia miehiä kertoo jotain ainakin ulkomuodon tasosta, mutta ei vielä kokonaisuudesta. Nykyään yhteiskunta on paljon sallivampi, joten miehet ottavat sen ikäisen puolison kuin saavat. Varsinkin kun eroamista ei nähdä enää sosiaalisesti rampauttavana.
Suhteethan voivat epäonnistua myös muista syistä kuin tasoista johtuen, se pitää muistaa myös. Ei se silti poista tasoajattelun mahdollisuutta. Tuosta yhdestä akateemisesta tapauksestasi ei oikeastaan voi sanoa juuta eikä jaata. Ette sopineet toisillenne ja ero tapahtui sinun aloitteesta. Sillä voi spekuloida, että kun pääsit hänen kanssaan parisuhteeseen niin hypergamia-oletuksen mukaan olet vähintään keskitasoa. Parisuhteet nuorten amismiesten kanssa taas viittaavat maksimissaan keskitasoon, joten se lienee tasosi. Jos olisit huipputasokas ja nuorekas nainen (asteikolla 9-10), niin sulla olisi oven takana jono älykkäitä, lämpimiä, fiksuja, korkeakoulutettuja ja menestyneitä miehiä odottamassa.
En ole yrittänyt hämmentää, todellisuus on vain monimutkaisempi kuin mitä parissa viestissä pystyy selittämään.
Mutta kiva kun kirjoitit pitkän vastauksen. :) Palstatotuuksista yksi on se, että ikäiseni naiset kelpaavat vain itseään paljon vanhemmille, ts. minulla ei pitäisi olla mihinkään tasomiehiin mahdollisuuksia ylipäätään, että sinänsä olen hieman yllättynyt siitä, että mielestäsi tasokkaalla ikäiselläni olisi jonoa oven takana ko. ryhmästä. Siitä en tiedä mitään, että varmaan olet tasoteorian puitteissa oikeassa. :)
Se on myös ihan totta, että en ole huippukaunis, pidän itseäni taviksena. Mikä on aivan ok, tietääpä että kukaan ei ole ainakaan ulkonäön vuoksi kanssani. :D
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko todellakin niin, että joidenkin on mahdotonta myöntää edes itselleen, että me emme ole kaikki samalla viivalla sen paremmin sisäsyntyisten kuin hankittujenkaan ominaisuuksiemme suhteen? Eihän yksittäisillä ihmisillä ja heidän suhteillaan ole käytännössä mitään todistusarvon mihinkään suuntaan tämän tyyppisten ilmiöiden käsittelyssä. Aika harva ryhtynee tosissaan kiistämään väitettäni, jos totean miesten olevan pitempiä kuin naisten. En usko yhdenkään 180cm naisen vakavissaan olettavan, että koska hän on pidempi kuin naapurissa asuva 170cm mies, väite ei pidä paikkansa. Mutta tämän nk. "tasoteorian" suhteen asia on toisin. Aina ilmaantuu joku omasta mielestään ruma ja ylipainoinen nainen kertomaan, että mitään tasoja ei ole olemassakaan, koska hänkin on onnistunut saamaan miehekseen lihaksikkaan 188cm alusvaatemallin, jolla on tohtorin tutkinto ja 200ke vuositulot.
Näissä tasoteorioissa on se vika, että ihminen niputetaan sukupuolen mukaan, vaikka ihmisryhmiä on niin monia.
Esim moni väittää, että naisessa on tärkeää vain ulkonäkö. Oikeasti on iso ryhmä miehiä, jotka huolivat vain lestadiolaisen/ortodoksin/jehovantodistajan jne, väitetään, ettei miehiä kiinnosta koulutus, vaikka on iso joukko korkeasti koulutettuja miehiä, joille koulutus on naisessa erittäin tärkeä ominaisuus.
Ylipäätään nämä teoreetikot tuntuvat puhuvan kuin yhteiskuntaluokkia ei olisi, tai puhutaan vain alempien yhteiskuntaluokkien baarielämästä. Ei ylemmän keskiluokan mies halua maailmaansa kaunista mutta sivistymätöntä naista, joka ei osaa kattaa illallispöytää, ylläpitää älykästä keskustelua ja kasvattaa lapsia yhdessä omaan arvomaailmaansa.
Eli kaikki ihmiset eivät toki saa parisuhdetta yhtä helposti, toiset ovat suositumpia kuin toiset. Mutta on lukemattomia pieniä osatodellisuuksia, missä toisen kympin nainen on toisen vitonen ja päin vastoin. Sama koskee miehien tasoja.
...tai sitten sinä sorrut juurikin siihen, mistä joku tuolla vähän ylempänä jo kirjoittikin. Eli vaikka miehet ovat (keskimäärin) naisia pidempiä, tämä ei tarkoita, että joka ikinen mies olisi joka ikistä naista pidempi. Sama juttu näiden tasojen kanssa. Kun sanotaan miesten arvostavan naisissa jotain tiettyä ominaisuutta (esim. nuoruutta tai kauneutta tms.), niin tätä ei pidä tulkita siten, että oletetaan joka ikisen miehen arvostavan tuota ominaisuutta ja vieläpä täsmälleen yhtä paljon. Sillä tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että väestötasolla miehet arvostavat naisissa keskimäärin enemmän vaikkapa nyt sitten sitä kauneutta, kuin vaikkapa koulutusta.
Mutta ketä kiinnostaa joku keskimääräinen mielipide. Ei minua kiinnosta pätkääkään se, että jotkut amistyypit pitävät jotain nuorta nättiä tyttöä houkuttelevampana puolisona kuin minä olen, koska minä en huolisi heistä ketään. Minä haluan valita parhaan päältä koulutettujen, fiksujen, kulttuuria harrastavien ja menestyvien miesten joukosta, ja siinä onnistuin, joten minun tasoni on ollut omissa silmissäni hyvin korkea. Ei sillä ole mitään merkitystä, että minulle väärän kohderyhmän ihmiset pitäisivät minua tylsänä ja omituisena.
So where's the problem, my dear friend? Ei kai kyse ole sinunkin kohdallasi siitä, että haluat kiistää seksuaalisen markkina-arvon merkityksen ylipäätään sillä perusteella, että sinä olet saanut haluamasi kaltaisen miehen? Huomaat varmaan itsekin, että me puhumme aivan eri asioista?
Minun pointtini on se, että on useita isoja ryhmiä, joissa toisen ryhmän kymppi on toisen ryhmän vitonen. Ei ole mieltä puhua keskimääräisistä miehistä ja naisista, koska sellaisia ei oikeasti ole, vaan tietystä viiteryhmästä, jonka sisällä on omat arvonsa. Yhdessä ryhmässä naisen tulee olla nätti, herttainen ja pullantuoksuinen, toisessa lukenut maailmankirjallisuuden klassikot, ottaa kantaa ja olla yhteiskunnallisesti aktiivinen. Ja kumpikaan näistä ei edusta enemmistöä, vaan vain omaa viiteryhmäänsä.
Toki on varmasti yleisesti totta, että kukaan, mies tai nainen, ei halua puolisokseen ulkoisesti vastenmielistä puolisoa, ei henkisesti häiriintynyttä, päihteiden väärinkäyttäjää jne. Mutta nämä ovat tietyssä mielessä ne lähtökohdat, ja todellinen puolisovalinta tehdään sitten ihan muilla kriteereillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n puolisoista ja suhteista voidaan päätellä, että hän ikäisekseen hyvässä kunnossa eikä turhia jäykistele. Tämä sillä perusteella, että seuraksi löytyy nuorempia ilmeisesti ihan ok habituksella varustettuja miehiä.
Sitten se miinuspuoli johon joku jo viittasi. Ajattelevat ja hyvässä sosiaalisessa asemassa olevat miehet eivät jaksa ap:ta. Ilmeisesti hänen henkinen puolensa ei ole kovin syvällinen tai sitten muuten vaan lähempänä näitä "amisjannuja".
Tällä perusteella taso on ehkä hieman keskimääräistä parempi, mutta noiden puutteiden vuoksi ei mitään asiaa huippuarvosanoille. 4-10 asteikolla hyvä veikkaus voisi olla 8-7.
Kiitos, tässä oli jo yritystä. :) Se jäi kiinnostamaan, että mistä päättelet, että ajattelevat ja hyvässä sosiaalisessa asemassa olevat eivät jaksa minua? Siksikö, että yksi näistä jätti minut (hän ei tosin ollut se hyvässä sosiaalisessa asemassa oleva, mutta ehkä sinulla meni tyypit sekaisin)?
ap
Juuri niin ja ei menneet tyypit sekaisin. Tuossa on tietysti hieman tulkinnanvaraa, mutta jos mies on korkeakoulutettu, menestynyt ja varakas niin yleensä katsotaan, että hän on päässyt hyvään sosiaaliseen asemaan yhteisössään (menestyminen vaatii verkostoitumista jne). Synonyymejä nämä eivät tietenkään ole, sillä ainahan on näitä yksinäisiä erakkomiljonäärejä, mutta jos oletetaan että kyse on ihan perinteisestä etenemisestä työelämässä.
Siis. Minä jätin sen varakkaan, hyvässä sosiaalisessa asemassa olevan siksi, että hän oli liian kylmä tyyppi makuuni (kuten uramiehet ylipäätään). Minut jätti ikäiseni, ajatteleva duunari. Kumpikaan ei ole jättänyt toistaan suhteessa, jossa mies on minua 12 vuotta nuorempi duunari. Minusta kyllä kuulostaa, että hieman sotkit. Jos se nyt auttaa tässä spekuloinnissa, niin se uramies ei olisi halunnut erota ja haikailee perääni vieläkin.
Ok. Taisin sitten sekoittaa. Mutta tuostakin voi päätellä, että jos pidit fiksua, menestynyttä ja uraorientoitunutta miestä kylmänä ja toisaalta taas ajatteleva "taivaanrannanmaalari" jättää sinut, niin olet silläkin perusteella keskivertoa eli arvio ei kuitenkaan muutu. Tätä vielä tukee se, että mies (= tässä tapauksessa se jättämäsi mies) voi pariutua pykälän tai kaksi alaspäin jos nainen muuten sopii itselle ja omaan elämäntilanteeseen.
Vielä jotain muuta? ;)
Ne voisit samalla kertoa, miten nämä asiat tekevät minusta keskitasoisen, kun vauhtiin pääsit. :) Siis se, että duunari jätti minut, minä uramiehen. Jättäjä-duunari ei ollut kylläkään taivaanrannanmaalari vaan aika jalat maassa -tyyppi kuten muutkin miehistä, ajatteleva ihan muuten. Se yhdisti meitä itse asiassa eniten, jättäminen tapahtui muista syistä. Ja lisäksi olisi kvia kuulla, onko miehen iällä suhteessa naiseen mielestäsi merkitystä, kun tasoista puhutaan?
Tasoajattelun tarkoitus on tehdä karkea jaottelu tiettyjen sosiaalisten normien (ulkomuoto, koulutus, ikä jne.) perusteella. Aina löytyy jonkin verran poikkeuksia, mutta tietyt suuntaviivat pätevät. Sen ei ole tarkoitus olla mikään yksityiskohtainen teoria, jonka perusteella voi analysoida monimutkaisia suhdeasioita.
On mahdoton tehdä mitään kattavaa analyysiä tapauksestasi kertomasi perusteella. Tuot koko ajan lisää detaljeja, joilla ei sinällään ole merkitystä tasoajattelun perusteiden suhteen, ja lisäksi yrität esittää nämä detaljit ristiriitaisina muka vaikeuttaaksesi määrittelyä.
Suhdehistoriasi ja kertomasi perusteella tunnut viihtyvän nuorempien ammattikoulutuksen käyden miesten kanssa. Heihin voi toki mahtua suuria ajattelijoita, mutta keskimäärin he ovat yleensä koulutustason perusteella alemmalla tasolla kuin korkeakoulutettu. Se että nainen saa nuorempia miehiä kertoo jotain ainakin ulkomuodon tasosta, mutta ei vielä kokonaisuudesta. Nykyään yhteiskunta on paljon sallivampi, joten miehet ottavat sen ikäisen puolison kuin saavat. Varsinkin kun eroamista ei nähdä enää sosiaalisesti rampauttavana.
Suhteethan voivat epäonnistua myös muista syistä kuin tasoista johtuen, se pitää muistaa myös. Ei se silti poista tasoajattelun mahdollisuutta. Tuosta yhdestä akateemisesta tapauksestasi ei oikeastaan voi sanoa juuta eikä jaata. Ette sopineet toisillenne ja ero tapahtui sinun aloitteesta. Sillä voi spekuloida, että kun pääsit hänen kanssaan parisuhteeseen niin hypergamia-oletuksen mukaan olet vähintään keskitasoa. Parisuhteet nuorten amismiesten kanssa taas viittaavat maksimissaan keskitasoon, joten se lienee tasosi. Jos olisit huipputasokas ja nuorekas nainen (asteikolla 9-10), niin sulla olisi oven takana jono älykkäitä, lämpimiä, fiksuja, korkeakoulutettuja ja menestyneitä miehiä odottamassa.
Joo. Minulla on ollut jonottamassa noita älykkäitä ihania menestyneitä akateemisia miehiä, ja todella ihanan miehen sain (edustusrouvana tällä hetkellä elän Suomen ulkopuolella). Kuitenkin noiden amistyyppien silmissä olisin ollut outo kirjahullu nörtti, enkä luultavasti kovin suosittu. Eli olenko silti 9-10?
Taso määräytyy sen mukaan kuinka tasokkaat ihmiset hakeutuvat seuraasi. Taso voi olla korkea siitä huolimatta, että alemman tason miehet eivät ole kiinnostuneita. Tasoero on niin suuri että osapuolet inhoavat toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tässä nyt on nimenomaan omituisinta tuo hypergamia-väite. Jos tosiaan on olemassa jotkut tasot, miten ihmeessä olisi mahdollista, että naiset pariutuvat ylöspäin, mutta miehet eivät? Eikö sen pitäisi mennä suunnilleen tasan, jos molempien sukupuolien tasot jakautuvat normaalisti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko todellakin niin, että joidenkin on mahdotonta myöntää edes itselleen, että me emme ole kaikki samalla viivalla sen paremmin sisäsyntyisten kuin hankittujenkaan ominaisuuksiemme suhteen? Eihän yksittäisillä ihmisillä ja heidän suhteillaan ole käytännössä mitään todistusarvon mihinkään suuntaan tämän tyyppisten ilmiöiden käsittelyssä. Aika harva ryhtynee tosissaan kiistämään väitettäni, jos totean miesten olevan pitempiä kuin naisten. En usko yhdenkään 180cm naisen vakavissaan olettavan, että koska hän on pidempi kuin naapurissa asuva 170cm mies, väite ei pidä paikkansa. Mutta tämän nk. "tasoteorian" suhteen asia on toisin. Aina ilmaantuu joku omasta mielestään ruma ja ylipainoinen nainen kertomaan, että mitään tasoja ei ole olemassakaan, koska hänkin on onnistunut saamaan miehekseen lihaksikkaan 188cm alusvaatemallin, jolla on tohtorin tutkinto ja 200ke vuositulot.
Minä en varsinaisesti kiellä tai myönnä, olen utelias. :)
Olen ihan realisti ja tiedän, että esimerkiksi minua 20 vuotta nuorempi nainen on miesten silmissä haluttavampi kuin minä, eli tasoajattelun mukaan korkeatasoisempi kuin minä. Minun kannaltani sillä ei ole hirveästi merkitystä, koska en ole kiinnostunut maksimaalisesta miesten huomiosta vaan siitä, että minulla on toivomani kaltainen kumppani. Jonka ei tosiaan tarvitse olla mikään alfauros ja kaikkien naisten haluama sosiaalinen ohjus, hiljaiset ja kiltit ovat enemmän makuuni. Varmaan tasoajattelulla on enemmän merkitystä silloin, jos itselle on tärkeää saada muiden silmissä mahdollisimman menestynyt/haluttava kumppani?
ap
Siis mitä sinä nyt tarkkaan ottaen tuossa koetat todistaa? Että pariutumisen tulkinta tasojen kautta ei ole mielekästä, koska sinä saat haluamasi kaltaisen kumppanin, niinkö? Meistä varmaankin murskaava enemmistö on pariutunut itseään miellyttävän kumppanin kanssa, mutta eihän tällä nyt hyvänen aika ole mitään tekemistä sen kanssa, että me emme kaikki menesty samalla tavalla parisuhdemarkkinoilla a.k.a meidän tasomme eivät ole yhteneväiset. Joku pääsee valitsemaan huomattavasti suuremmasta joukosta enemmistön tavoittelemisen arvoiseksi kokemia tarjokkaita, kuin joku toinen. Minun käsittääkseni ei ole ollenkaan mieletöntä pitää em. tyypin seksuaalista markkina-arvoa korkeampana kuin tuon jälkimmäisen tyypin.
Luulin olleeni selkeä, mutta ilmeisesti en onnistunut. En kiistänyt tasoteoriaa, vaan totesin, että varmaan tasoajattelulla on enemmän merkitystä silloin, jos itselle on tärkeää saada muiden silmissä mahdollisimman menestynyt/haluttava kumppani?
Mitä elämää suurempaa merkitystä sinä sille "tasoajattelulle" kaipaat? Se on vain yksi tapa selittää ja luoda järjestystä siihen, kuinka ihmiset pariutuvat keskenään. Tämähän se on kaikkien teorioiden tarkoitus, toimia ajattelun apuvälineenä ja luoda järjestystä muutoin kaoottiselta vaikuttavaan todellisuuteen. Teoriahan ei luo todellisuutta, vaan ainoastaan pyrkii erittelemään ja selittämään sitä.
Minä lähestyin tasoteoriaa siitä näkökulmasta, että ensinnäkin halusin tietää, miten joku asiaa aktiivisesti ajatteleva soveltaa sitä minuun => ehkä ymmärrän paremmin asian ja toiseksi, minun näkökulmani tähän asiaan on nyt se, että olen kiinnostunut tasoteorian merkityksestä parinvalinnassa siitä vinkkelistä, mitä se tarkoittaa ei-menestyneimmistä-kiinnostuneiden kohdalla.
Veikkaan, että et ole kovinkaan perehtynyt ihmis- tai laajemmin sosiaalitieteelliseen teorianmuodostukseen? Inhimillistä käyttäytymistä kuvaamaan pyrkivät teoriat eroavat luonnontieteellisestä ilmiöiden selittämisestä jo heti lähdössä siinä, että ihmisellä on aina toiminnassaan tiettyjä vapausasteita. Kivi ei voi valita, putoaako se alaspäin vaiko ei, mutta ihminen voi aina päättää toimia toisin, kuin hänen toimintaansa selittämään pyrkivän teorian mukaan "pitäisi" toimia. Tämä ei silti tarkoita, etteikö ko. teoria selittäisi inhimillistä käyttäytymistä väestötasolla oikein hyvin.
Tuskin olen ainoa, joka on huomannut, että tasoista puhuttaessa teoriaa (tai "teoriaa") ammutaan alas. Mikä herättää itsessäni kiinnostuksen siihen, mikä tekijä tai tekijät vaikuttavat tähän ilmiöön. Käytin omia kokemuksiani apuna asiasta keskustellessa (ja olen toki utelias, kuten sanoin aiemmin).
Se, että maksimaalinen menestys (kumppanin statuksen pitää olla mahdollisimman korkea omassa viiteryhmässä) ei ole ensisijainen tavoite, on nimenomaan yksilöllistä vaihtelua, jonka vuoksi väestötasolla ilmiötä selittävä teoria ei päde yksilötasolla ja syy sille, että yksilöt usein väittävät vastaan asiasta puhuttaessa. Mikä ei tosiaan poista makrotason ilmiötä, vaan selittää ristiriitaa teorian selittämän ilmiön ja sen hyväksymisen välillä.
Kyse ei tosiaan ole siitä, etten ymmärtäisi makrotason teorian irrallisuutta arkikokemuksista, vaan siitä, miksi yksilöt kokevat ehkä vierautta tasoajattelun suhteen. Syitä voi olla monia, oma esimerkkini on yksi. Aukesiko paremmin? :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko todellakin niin, että joidenkin on mahdotonta myöntää edes itselleen, että me emme ole kaikki samalla viivalla sen paremmin sisäsyntyisten kuin hankittujenkaan ominaisuuksiemme suhteen? Eihän yksittäisillä ihmisillä ja heidän suhteillaan ole käytännössä mitään todistusarvon mihinkään suuntaan tämän tyyppisten ilmiöiden käsittelyssä. Aika harva ryhtynee tosissaan kiistämään väitettäni, jos totean miesten olevan pitempiä kuin naisten. En usko yhdenkään 180cm naisen vakavissaan olettavan, että koska hän on pidempi kuin naapurissa asuva 170cm mies, väite ei pidä paikkansa. Mutta tämän nk. "tasoteorian" suhteen asia on toisin. Aina ilmaantuu joku omasta mielestään ruma ja ylipainoinen nainen kertomaan, että mitään tasoja ei ole olemassakaan, koska hänkin on onnistunut saamaan miehekseen lihaksikkaan 188cm alusvaatemallin, jolla on tohtorin tutkinto ja 200ke vuositulot.
Näissä tasoteorioissa on se vika, että ihminen niputetaan sukupuolen mukaan, vaikka ihmisryhmiä on niin monia.
Esim moni väittää, että naisessa on tärkeää vain ulkonäkö. Oikeasti on iso ryhmä miehiä, jotka huolivat vain lestadiolaisen/ortodoksin/jehovantodistajan jne, väitetään, ettei miehiä kiinnosta koulutus, vaikka on iso joukko korkeasti koulutettuja miehiä, joille koulutus on naisessa erittäin tärkeä ominaisuus.
Ylipäätään nämä teoreetikot tuntuvat puhuvan kuin yhteiskuntaluokkia ei olisi, tai puhutaan vain alempien yhteiskuntaluokkien baarielämästä. Ei ylemmän keskiluokan mies halua maailmaansa kaunista mutta sivistymätöntä naista, joka ei osaa kattaa illallispöytää, ylläpitää älykästä keskustelua ja kasvattaa lapsia yhdessä omaan arvomaailmaansa.
Eli kaikki ihmiset eivät toki saa parisuhdetta yhtä helposti, toiset ovat suositumpia kuin toiset. Mutta on lukemattomia pieniä osatodellisuuksia, missä toisen kympin nainen on toisen vitonen ja päin vastoin. Sama koskee miehien tasoja.
...tai sitten sinä sorrut juurikin siihen, mistä joku tuolla vähän ylempänä jo kirjoittikin. Eli vaikka miehet ovat (keskimäärin) naisia pidempiä, tämä ei tarkoita, että joka ikinen mies olisi joka ikistä naista pidempi. Sama juttu näiden tasojen kanssa. Kun sanotaan miesten arvostavan naisissa jotain tiettyä ominaisuutta (esim. nuoruutta tai kauneutta tms.), niin tätä ei pidä tulkita siten, että oletetaan joka ikisen miehen arvostavan tuota ominaisuutta ja vieläpä täsmälleen yhtä paljon. Sillä tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että väestötasolla miehet arvostavat naisissa keskimäärin enemmän vaikkapa nyt sitten sitä kauneutta, kuin vaikkapa koulutusta.
Mutta ketä kiinnostaa joku keskimääräinen mielipide. Ei minua kiinnosta pätkääkään se, että jotkut amistyypit pitävät jotain nuorta nättiä tyttöä houkuttelevampana puolisona kuin minä olen, koska minä en huolisi heistä ketään. Minä haluan valita parhaan päältä koulutettujen, fiksujen, kulttuuria harrastavien ja menestyvien miesten joukosta, ja siinä onnistuin, joten minun tasoni on ollut omissa silmissäni hyvin korkea. Ei sillä ole mitään merkitystä, että minulle väärän kohderyhmän ihmiset pitäisivät minua tylsänä ja omituisena.
So where's the problem, my dear friend? Ei kai kyse ole sinunkin kohdallasi siitä, että haluat kiistää seksuaalisen markkina-arvon merkityksen ylipäätään sillä perusteella, että sinä olet saanut haluamasi kaltaisen miehen? Huomaat varmaan itsekin, että me puhumme aivan eri asioista?
Minun pointtini on se, että on useita isoja ryhmiä, joissa toisen ryhmän kymppi on toisen ryhmän vitonen. Ei ole mieltä puhua keskimääräisistä miehistä ja naisista, koska sellaisia ei oikeasti ole, vaan tietystä viiteryhmästä, jonka sisällä on omat arvonsa. Yhdessä ryhmässä naisen tulee olla nätti, herttainen ja pullantuoksuinen, toisessa lukenut maailmankirjallisuuden klassikot, ottaa kantaa ja olla yhteiskunnallisesti aktiivinen. Ja kumpikaan näistä ei edusta enemmistöä, vaan vain omaa viiteryhmäänsä.
Eli et näe mieltä myöskään väitteessä, että miehet ovat pidempiä kuin naiset? Väite on mielestäsi mieletön, koska todistettavasti jotkut naiset ovat pidempiä kuin jotkut miehet?
Vierailija kirjoitti:
Minusta tässä nyt on nimenomaan omituisinta tuo hypergamia-väite. Jos tosiaan on olemassa jotkut tasot, miten ihmeessä olisi mahdollista, että naiset pariutuvat ylöspäin, mutta miehet eivät? Eikö sen pitäisi mennä suunnilleen tasan, jos molempien sukupuolien tasot jakautuvat normaalisti?
Voit lähestyä tätä miettimällä vaikkapa niitä miehiä ja naisia, jotka jäävät (joko omasta halustaan tai pakotettuna) ilman kumppania. Miehistä ilman kumppania jäävät tyypillisesti kouluttamattomat ja sosiaalisesti kömpelöt reppanat, joilla voi olla lisäksi jotain tiettyjä elämänhallinnallisia ongelmia. Naisista taas ilman kumppania jäävät ne kaksi akateemista loppututkintoa omaavat kansainväliset menestyjät, jotka eivät onnistu löytämään itselleen riittävän tasokasta (lue: riittävästiitsensä "yläpuolella") olevaa miestä. Ja tämä on siis lukuisin tutkimuksin todettu fakta, ei mikään av-totuus. Google kertoo lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko todellakin niin, että joidenkin on mahdotonta myöntää edes itselleen, että me emme ole kaikki samalla viivalla sen paremmin sisäsyntyisten kuin hankittujenkaan ominaisuuksiemme suhteen? Eihän yksittäisillä ihmisillä ja heidän suhteillaan ole käytännössä mitään todistusarvon mihinkään suuntaan tämän tyyppisten ilmiöiden käsittelyssä. Aika harva ryhtynee tosissaan kiistämään väitettäni, jos totean miesten olevan pitempiä kuin naisten. En usko yhdenkään 180cm naisen vakavissaan olettavan, että koska hän on pidempi kuin naapurissa asuva 170cm mies, väite ei pidä paikkansa. Mutta tämän nk. "tasoteorian" suhteen asia on toisin. Aina ilmaantuu joku omasta mielestään ruma ja ylipainoinen nainen kertomaan, että mitään tasoja ei ole olemassakaan, koska hänkin on onnistunut saamaan miehekseen lihaksikkaan 188cm alusvaatemallin, jolla on tohtorin tutkinto ja 200ke vuositulot.
Näissä tasoteorioissa on se vika, että ihminen niputetaan sukupuolen mukaan, vaikka ihmisryhmiä on niin monia.
Esim moni väittää, että naisessa on tärkeää vain ulkonäkö. Oikeasti on iso ryhmä miehiä, jotka huolivat vain lestadiolaisen/ortodoksin/jehovantodistajan jne, väitetään, ettei miehiä kiinnosta koulutus, vaikka on iso joukko korkeasti koulutettuja miehiä, joille koulutus on naisessa erittäin tärkeä ominaisuus.
Ylipäätään nämä teoreetikot tuntuvat puhuvan kuin yhteiskuntaluokkia ei olisi, tai puhutaan vain alempien yhteiskuntaluokkien baarielämästä. Ei ylemmän keskiluokan mies halua maailmaansa kaunista mutta sivistymätöntä naista, joka ei osaa kattaa illallispöytää, ylläpitää älykästä keskustelua ja kasvattaa lapsia yhdessä omaan arvomaailmaansa.
Eli kaikki ihmiset eivät toki saa parisuhdetta yhtä helposti, toiset ovat suositumpia kuin toiset. Mutta on lukemattomia pieniä osatodellisuuksia, missä toisen kympin nainen on toisen vitonen ja päin vastoin. Sama koskee miehien tasoja.
...tai sitten sinä sorrut juurikin siihen, mistä joku tuolla vähän ylempänä jo kirjoittikin. Eli vaikka miehet ovat (keskimäärin) naisia pidempiä, tämä ei tarkoita, että joka ikinen mies olisi joka ikistä naista pidempi. Sama juttu näiden tasojen kanssa. Kun sanotaan miesten arvostavan naisissa jotain tiettyä ominaisuutta (esim. nuoruutta tai kauneutta tms.), niin tätä ei pidä tulkita siten, että oletetaan joka ikisen miehen arvostavan tuota ominaisuutta ja vieläpä täsmälleen yhtä paljon. Sillä tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että väestötasolla miehet arvostavat naisissa keskimäärin enemmän vaikkapa nyt sitten sitä kauneutta, kuin vaikkapa koulutusta.
Mutta ketä kiinnostaa joku keskimääräinen mielipide. Ei minua kiinnosta pätkääkään se, että jotkut amistyypit pitävät jotain nuorta nättiä tyttöä houkuttelevampana puolisona kuin minä olen, koska minä en huolisi heistä ketään. Minä haluan valita parhaan päältä koulutettujen, fiksujen, kulttuuria harrastavien ja menestyvien miesten joukosta, ja siinä onnistuin, joten minun tasoni on ollut omissa silmissäni hyvin korkea. Ei sillä ole mitään merkitystä, että minulle väärän kohderyhmän ihmiset pitäisivät minua tylsänä ja omituisena.
So where's the problem, my dear friend? Ei kai kyse ole sinunkin kohdallasi siitä, että haluat kiistää seksuaalisen markkina-arvon merkityksen ylipäätään sillä perusteella, että sinä olet saanut haluamasi kaltaisen miehen? Huomaat varmaan itsekin, että me puhumme aivan eri asioista?
Minun pointtini on se, että on useita isoja ryhmiä, joissa toisen ryhmän kymppi on toisen ryhmän vitonen. Ei ole mieltä puhua keskimääräisistä miehistä ja naisista, koska sellaisia ei oikeasti ole, vaan tietystä viiteryhmästä, jonka sisällä on omat arvonsa. Yhdessä ryhmässä naisen tulee olla nätti, herttainen ja pullantuoksuinen, toisessa lukenut maailmankirjallisuuden klassikot, ottaa kantaa ja olla yhteiskunnallisesti aktiivinen. Ja kumpikaan näistä ei edusta enemmistöä, vaan vain omaa viiteryhmäänsä.
Eli et näe mieltä myöskään väitteessä, että miehet ovat pidempiä kuin naiset? Väite on mielestäsi mieletön, koska todistettavasti jotkut naiset ovat pidempiä kuin jotkut miehet?
Pituus on mitattava ominaisuus eli suure, johon on mahdollista määritellä täsmällinen yksikkö, joka on sama riippumatta olosuhteista. Metrin määritelmä on sidottu valon nopeuteen, joten olen sitten Marsissa, Kuussa tai Maassa, metri on täsmälleen yhtä pitkä, ja pituusero voidaan mitata ja ilmoittaa.
Tämä ei päde kiinnostavuuteen. Meillä voi olla kaksi ihmistä, joiden kiinnostavuusero on minun mielestäni yhteen suuntaan, ja toisen ihmisen mielestä toiseen. Näiden keskiarvojen laskeminen ei ole mielekästä, koska ne keskiarvot väistämättä kadottaisivat tiedon kiinnostavuudesta omassa viiteryhmässään. Koska ihmiselle on merkitystä vain sillä, kuinka helppo puolison löytäminen on siinä ryhmässä, mistä minä sitä haen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko todellakin niin, että joidenkin on mahdotonta myöntää edes itselleen, että me emme ole kaikki samalla viivalla sen paremmin sisäsyntyisten kuin hankittujenkaan ominaisuuksiemme suhteen? Eihän yksittäisillä ihmisillä ja heidän suhteillaan ole käytännössä mitään todistusarvon mihinkään suuntaan tämän tyyppisten ilmiöiden käsittelyssä. Aika harva ryhtynee tosissaan kiistämään väitettäni, jos totean miesten olevan pitempiä kuin naisten. En usko yhdenkään 180cm naisen vakavissaan olettavan, että koska hän on pidempi kuin naapurissa asuva 170cm mies, väite ei pidä paikkansa. Mutta tämän nk. "tasoteorian" suhteen asia on toisin. Aina ilmaantuu joku omasta mielestään ruma ja ylipainoinen nainen kertomaan, että mitään tasoja ei ole olemassakaan, koska hänkin on onnistunut saamaan miehekseen lihaksikkaan 188cm alusvaatemallin, jolla on tohtorin tutkinto ja 200ke vuositulot.
Näissä tasoteorioissa on se vika, että ihminen niputetaan sukupuolen mukaan, vaikka ihmisryhmiä on niin monia.
Esim moni väittää, että naisessa on tärkeää vain ulkonäkö. Oikeasti on iso ryhmä miehiä, jotka huolivat vain lestadiolaisen/ortodoksin/jehovantodistajan jne, väitetään, ettei miehiä kiinnosta koulutus, vaikka on iso joukko korkeasti koulutettuja miehiä, joille koulutus on naisessa erittäin tärkeä ominaisuus.
Ylipäätään nämä teoreetikot tuntuvat puhuvan kuin yhteiskuntaluokkia ei olisi, tai puhutaan vain alempien yhteiskuntaluokkien baarielämästä. Ei ylemmän keskiluokan mies halua maailmaansa kaunista mutta sivistymätöntä naista, joka ei osaa kattaa illallispöytää, ylläpitää älykästä keskustelua ja kasvattaa lapsia yhdessä omaan arvomaailmaansa.
Eli kaikki ihmiset eivät toki saa parisuhdetta yhtä helposti, toiset ovat suositumpia kuin toiset. Mutta on lukemattomia pieniä osatodellisuuksia, missä toisen kympin nainen on toisen vitonen ja päin vastoin. Sama koskee miehien tasoja.
...tai sitten sinä sorrut juurikin siihen, mistä joku tuolla vähän ylempänä jo kirjoittikin. Eli vaikka miehet ovat (keskimäärin) naisia pidempiä, tämä ei tarkoita, että joka ikinen mies olisi joka ikistä naista pidempi. Sama juttu näiden tasojen kanssa. Kun sanotaan miesten arvostavan naisissa jotain tiettyä ominaisuutta (esim. nuoruutta tai kauneutta tms.), niin tätä ei pidä tulkita siten, että oletetaan joka ikisen miehen arvostavan tuota ominaisuutta ja vieläpä täsmälleen yhtä paljon. Sillä tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että väestötasolla miehet arvostavat naisissa keskimäärin enemmän vaikkapa nyt sitten sitä kauneutta, kuin vaikkapa koulutusta.
Mutta ketä kiinnostaa joku keskimääräinen mielipide. Ei minua kiinnosta pätkääkään se, että jotkut amistyypit pitävät jotain nuorta nättiä tyttöä houkuttelevampana puolisona kuin minä olen, koska minä en huolisi heistä ketään. Minä haluan valita parhaan päältä koulutettujen, fiksujen, kulttuuria harrastavien ja menestyvien miesten joukosta, ja siinä onnistuin, joten minun tasoni on ollut omissa silmissäni hyvin korkea. Ei sillä ole mitään merkitystä, että minulle väärän kohderyhmän ihmiset pitäisivät minua tylsänä ja omituisena.
So where's the problem, my dear friend? Ei kai kyse ole sinunkin kohdallasi siitä, että haluat kiistää seksuaalisen markkina-arvon merkityksen ylipäätään sillä perusteella, että sinä olet saanut haluamasi kaltaisen miehen? Huomaat varmaan itsekin, että me puhumme aivan eri asioista?
Minun pointtini on se, että on useita isoja ryhmiä, joissa toisen ryhmän kymppi on toisen ryhmän vitonen. Ei ole mieltä puhua keskimääräisistä miehistä ja naisista, koska sellaisia ei oikeasti ole, vaan tietystä viiteryhmästä, jonka sisällä on omat arvonsa. Yhdessä ryhmässä naisen tulee olla nätti, herttainen ja pullantuoksuinen, toisessa lukenut maailmankirjallisuuden klassikot, ottaa kantaa ja olla yhteiskunnallisesti aktiivinen. Ja kumpikaan näistä ei edusta enemmistöä, vaan vain omaa viiteryhmäänsä.
Eli et näe mieltä myöskään väitteessä, että miehet ovat pidempiä kuin naiset? Väite on mielestäsi mieletön, koska todistettavasti jotkut naiset ovat pidempiä kuin jotkut miehet?
En ole tuo jolle vastasit, mutta tästä sivusta sanoisin, että nuo ovat mielestäni eri asioita. Ne keskimäärin pidemmät naiset eivät muodosta sinänsä omaa näkyvää ryhmäänsä niiden heitä lyhyempien miehien kanssa. Sen sijaan erilaiset elämäntyylit ja arvot muodostavat ihmisistä aika isoja ryhmiä, joiden ominaisuudet tulisi kuitenkin huomioida näissä keskiarvolaskelmissa. Samalla tavalla voisi analysoida, jos vaikka jossain päin maailmaa naiset ovat huomattavasti pidempiä kuin miehet keskimäärin, niin se vaikuttaa kokonaisjakaumaan merkittävästi ja näitä on ihan perusteltua tarkastella erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tässä nyt on nimenomaan omituisinta tuo hypergamia-väite. Jos tosiaan on olemassa jotkut tasot, miten ihmeessä olisi mahdollista, että naiset pariutuvat ylöspäin, mutta miehet eivät? Eikö sen pitäisi mennä suunnilleen tasan, jos molempien sukupuolien tasot jakautuvat normaalisti?
Voit lähestyä tätä miettimällä vaikkapa niitä miehiä ja naisia, jotka jäävät (joko omasta halustaan tai pakotettuna) ilman kumppania. Miehistä ilman kumppania jäävät tyypillisesti kouluttamattomat ja sosiaalisesti kömpelöt reppanat, joilla voi olla lisäksi jotain tiettyjä elämänhallinnallisia ongelmia. Naisista taas ilman kumppania jäävät ne kaksi akateemista loppututkintoa omaavat kansainväliset menestyjät, jotka eivät onnistu löytämään itselleen riittävän tasokasta (lue: riittävästiitsensä "yläpuolella") olevaa miestä. Ja tämä on siis lukuisin tutkimuksin todettu fakta, ei mikään av-totuus. Google kertoo lisää.
Eikö tuo tarkoita sitä, että kun ne miehet pariutuvat niiden alempitasoisten kanssa, niitä ei jää niille ylempitasoisille? En ole kyllä koskaan ajatellut niin, että 10-tason nainen haluaisi 12-tason miehen vaan pikemminkin niin, että se hänen haluamansa 10-tason mies otti mieluummin sen 8-tason naisen, kun sillä oli niin hyvät tissit.
Taso määritetään siitä kenen kanssa pääset pariutumaan. Mikäli sait menestyneen ja komean miehen olet tasoltasi vähintään 8/10. Siihen miksi se lyhyt ja ruma alemman tason mies sinut jätti en ota kantaa koska en tiedä tarpeeksi suhteestanne. Olettaisin kuitenkin hänen motiiveikseen joko että kyllästyi vain seurusteluun tai sitten hän todellakin luuli että voisi saada vielä sinuakin tasokkaamman naisen ja ei tajunnut kuinka onnekas oli jo kun sai sinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tässä nyt on nimenomaan omituisinta tuo hypergamia-väite. Jos tosiaan on olemassa jotkut tasot, miten ihmeessä olisi mahdollista, että naiset pariutuvat ylöspäin, mutta miehet eivät? Eikö sen pitäisi mennä suunnilleen tasan, jos molempien sukupuolien tasot jakautuvat normaalisti?
Voit lähestyä tätä miettimällä vaikkapa niitä miehiä ja naisia, jotka jäävät (joko omasta halustaan tai pakotettuna) ilman kumppania. Miehistä ilman kumppania jäävät tyypillisesti kouluttamattomat ja sosiaalisesti kömpelöt reppanat, joilla voi olla lisäksi jotain tiettyjä elämänhallinnallisia ongelmia. Naisista taas ilman kumppania jäävät ne kaksi akateemista loppututkintoa omaavat kansainväliset menestyjät, jotka eivät onnistu löytämään itselleen riittävän tasokasta (lue: riittävästiitsensä "yläpuolella") olevaa miestä. Ja tämä on siis lukuisin tutkimuksin todettu fakta, ei mikään av-totuus. Google kertoo lisää.Eikö tuo tarkoita sitä, että kun ne miehet pariutuvat niiden alempitasoisten kanssa, niitä ei jää niille ylempitasoisille? En ole kyllä koskaan ajatellut niin, että 10-tason nainen haluaisi 12-tason miehen vaan pikemminkin niin, että se hänen haluamansa 10-tason mies otti mieluummin sen 8-tason naisen, kun sillä oli niin hyvät tissit.
Ja tähän vielä jatkan, että tässäkin sen huomaa, että ne tasot eivät tosiaankaan näytä kertovat miesten preferensseistä, koska he sitten kuitenkin ottavat sen 8-tason naisen hyvillä tisseillä kuin 10-tason naisen. Eli se parempitasoinen jää kuitenkin yksin, vaikka sen tason piti kertoa siitä, miten paljon vientiä on.
Vierailija kirjoitti:
No, jos pääsee suhteisiin komeiden ja ei-komeiden, oman ikäisten ja nuorempien kanssa, niin mitä siitä voi päätellä tasostani? Ja jos olisin jäänyt tuon 2. miehen kanssa kimppaan, niin olisiko tasoni alempi kuin nuoremman kanssa? Eihän tasoaan voi edes mitata, jos on pitkässä suhteessa - tämä nuorempi mieskin olisi jäänyt kokeilematta ellei se edellinen olisi jättänyt, joten en tietäisi, että tämä on edes optio.
Ei tasoon vaikuta se oletko siitä itse tietoinen. Vaikka olisit jäänyt manlet rumiluksen kanssa kimppaan, potentiaalinen tasosi olisi ollut silti riittävä tasokkaisiin miehiin. Olitte vain epä-tasoinen pari ei muuta.Tyhmähän tuo mies oli kun sinut jätti tietenkin paremman toivossa ahneuttaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tässä nyt on nimenomaan omituisinta tuo hypergamia-väite. Jos tosiaan on olemassa jotkut tasot, miten ihmeessä olisi mahdollista, että naiset pariutuvat ylöspäin, mutta miehet eivät? Eikö sen pitäisi mennä suunnilleen tasan, jos molempien sukupuolien tasot jakautuvat normaalisti?
Voit lähestyä tätä miettimällä vaikkapa niitä miehiä ja naisia, jotka jäävät (joko omasta halustaan tai pakotettuna) ilman kumppania. Miehistä ilman kumppania jäävät tyypillisesti kouluttamattomat ja sosiaalisesti kömpelöt reppanat, joilla voi olla lisäksi jotain tiettyjä elämänhallinnallisia ongelmia. Naisista taas ilman kumppania jäävät ne kaksi akateemista loppututkintoa omaavat kansainväliset menestyjät, jotka eivät onnistu löytämään itselleen riittävän tasokasta (lue: riittävästiitsensä "yläpuolella") olevaa miestä. Ja tämä on siis lukuisin tutkimuksin todettu fakta, ei mikään av-totuus. Google kertoo lisää.
Eikö tuo tarkoita sitä, että kun ne miehet pariutuvat niiden alempitasoisten kanssa, niitä ei jää niille ylempitasoisille? En ole kyllä koskaan ajatellut niin, että 10-tason nainen haluaisi 12-tason miehen vaan pikemminkin niin, että se hänen haluamansa 10-tason mies otti mieluummin sen 8-tason naisen, kun sillä oli niin hyvät tissit.
Ja tähän vielä jatkan, että tässäkin sen huomaa, että ne tasot eivät tosiaankaan näytä kertovat miesten preferensseistä, koska he sitten kuitenkin ottavat sen 8-tason naisen hyvillä tisseillä kuin 10-tason naisen. Eli se parempitasoinen jää kuitenkin yksin, vaikka sen tason piti kertoa siitä, miten paljon vientiä on.
10:n naisella on myös hyvät tissit ihan samallalailla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tässä nyt on nimenomaan omituisinta tuo hypergamia-väite. Jos tosiaan on olemassa jotkut tasot, miten ihmeessä olisi mahdollista, että naiset pariutuvat ylöspäin, mutta miehet eivät? Eikö sen pitäisi mennä suunnilleen tasan, jos molempien sukupuolien tasot jakautuvat normaalisti?
Voit lähestyä tätä miettimällä vaikkapa niitä miehiä ja naisia, jotka jäävät (joko omasta halustaan tai pakotettuna) ilman kumppania. Miehistä ilman kumppania jäävät tyypillisesti kouluttamattomat ja sosiaalisesti kömpelöt reppanat, joilla voi olla lisäksi jotain tiettyjä elämänhallinnallisia ongelmia. Naisista taas ilman kumppania jäävät ne kaksi akateemista loppututkintoa omaavat kansainväliset menestyjät, jotka eivät onnistu löytämään itselleen riittävän tasokasta (lue: riittävästiitsensä "yläpuolella") olevaa miestä. Ja tämä on siis lukuisin tutkimuksin todettu fakta, ei mikään av-totuus. Google kertoo lisää.
Eikö tuo tarkoita sitä, että kun ne miehet pariutuvat niiden alempitasoisten kanssa, niitä ei jää niille ylempitasoisille? En ole kyllä koskaan ajatellut niin, että 10-tason nainen haluaisi 12-tason miehen vaan pikemminkin niin, että se hänen haluamansa 10-tason mies otti mieluummin sen 8-tason naisen, kun sillä oli niin hyvät tissit.
Ja tähän vielä jatkan, että tässäkin sen huomaa, että ne tasot eivät tosiaankaan näytä kertovat miesten preferensseistä, koska he sitten kuitenkin ottavat sen 8-tason naisen hyvillä tisseillä kuin 10-tason naisen. Eli se parempitasoinen jää kuitenkin yksin, vaikka sen tason piti kertoa siitä, miten paljon vientiä on.
Siis mitä ihmettä? Eihän se YTN nyt yksin jää (ellei sitten omasta vapaasta tahdostaan), vaikka joku yksittäinen mies valitseekin "väärin".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tässä nyt on nimenomaan omituisinta tuo hypergamia-väite. Jos tosiaan on olemassa jotkut tasot, miten ihmeessä olisi mahdollista, että naiset pariutuvat ylöspäin, mutta miehet eivät? Eikö sen pitäisi mennä suunnilleen tasan, jos molempien sukupuolien tasot jakautuvat normaalisti?
Voit lähestyä tätä miettimällä vaikkapa niitä miehiä ja naisia, jotka jäävät (joko omasta halustaan tai pakotettuna) ilman kumppania. Miehistä ilman kumppania jäävät tyypillisesti kouluttamattomat ja sosiaalisesti kömpelöt reppanat, joilla voi olla lisäksi jotain tiettyjä elämänhallinnallisia ongelmia. Naisista taas ilman kumppania jäävät ne kaksi akateemista loppututkintoa omaavat kansainväliset menestyjät, jotka eivät onnistu löytämään itselleen riittävän tasokasta (lue: riittävästiitsensä "yläpuolella") olevaa miestä. Ja tämä on siis lukuisin tutkimuksin todettu fakta, ei mikään av-totuus. Google kertoo lisää.
Eikö tuo tarkoita sitä, että kun ne miehet pariutuvat niiden alempitasoisten kanssa, niitä ei jää niille ylempitasoisille? En ole kyllä koskaan ajatellut niin, että 10-tason nainen haluaisi 12-tason miehen vaan pikemminkin niin, että se hänen haluamansa 10-tason mies otti mieluummin sen 8-tason naisen, kun sillä oli niin hyvät tissit.
Ja tähän vielä jatkan, että tässäkin sen huomaa, että ne tasot eivät tosiaankaan näytä kertovat miesten preferensseistä, koska he sitten kuitenkin ottavat sen 8-tason naisen hyvillä tisseillä kuin 10-tason naisen. Eli se parempitasoinen jää kuitenkin yksin, vaikka sen tason piti kertoa siitä, miten paljon vientiä on.
10:n naisella on myös hyvät tissit ihan samallalailla
Ja silti mies ottaa sen 8-tason naisen. Eli mitä se taso sitten kertoo? Ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tässä nyt on nimenomaan omituisinta tuo hypergamia-väite. Jos tosiaan on olemassa jotkut tasot, miten ihmeessä olisi mahdollista, että naiset pariutuvat ylöspäin, mutta miehet eivät? Eikö sen pitäisi mennä suunnilleen tasan, jos molempien sukupuolien tasot jakautuvat normaalisti?
Tasot eivät menekään sukupuolten välillä tasan. On paljon enemmän kauniita naisia kun miehissä tasokkaita. Siksi niitä 7-8 naisia on enemmistö ja tavallisilla naisillekin on varaa kysynnän vuoksi olla nirsoja ja mahdollisuuksia tasokkaampiin miehiin.
Alue: Aihe vapaa
Tottakai naiset pyrkivät pariutumaan mahdollisimman korkealle, mikäs ihme se on. Kyllä se suklaapatukkavalmistajakin yrittää saada siitä suklaasta mahdollisimman hyvän hinnan. Jos suklaan arvo on sen euron, mutta yhtäkkiä kysyntää alkaakin olla enemmän ja suklaan valmistaja nostaa suklaan hintaa kahteen euroon, kyllä sen suklaan arvo nousee ihan oikeastikin sinne kahteen euroon, jos ne ostajat ovat sen valmiita maksamaan. Näin ollen naiset eivät itse pariudu tasoaan ylemmäs vaan se miesten kysyntä nostaa sen naisen tason ylemmäs pysyvästi. Ei siis voi sanoa, että euron suklaasta otetaan kahden euron hintaa, vaan suklaasta ollaan valmiita maksamaan kaksi euroa, joten sen arvo on silloin kaksi euroa.