Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
TASOTEOREETIKOT, miten määrittelette oman tasonne? Esimerkki:
10.03.2017 |
Tämä siis omasta elämästäni.
Seurustelin ikäisen miehen kanssa. Hän oli poikkeuksellisen menestynyt ja varakas, myös korkeakoulutettu. Hyvin älykäs, mutta jotenkin kylmä. Ihan hyvännäköinen. Jätin miehen (ero ei liittynyt mihinkään noista em. asioista, tai johonkin pettämisiin, mies oli vain vääränlainen, en pidä uratykeistä). => voisi ajtella, että olen tasokas, kun saan tällaisia miehiä.
Tämän jälkeen seurustelin toisen ikäiseni miehen kanssa. Mies oli vähän koulutettu duunari, fiksu ja ajatteleva tapaus. Ei komea, lyhyt ja vähän pyöreä. Mies jätti minut. => Tasoni romahti tässä välissä, jos olen oikein tulkinnut tasoteorian toimintaa, kun en kelvannut vähän koulutetulle ei-komealle miehelle.
Nyt seurustelen itseäni 12 vuotta nuoremman miehen kanssa. Hän on melko vähän koulutettu, mutta oman alansa osaaja (käsityöläinen). Todella ihana ihminen, keskusteleva ja kiltti. Myös komea ja treenattu, kohtalaisen pitkä. => Oho, tasoni nousi taas?
Nämä kaikki siis peräjälkeen kolmessa vuodessa. Itselläni on ikää 43.
Esimerkki on han tavanomainen, ja hyvä esimerkki siitä, että "taso" on aika hankalasti määriteltävissä, jopa mahdoton...
Kommentit (145)
Onko todellakin niin, että joidenkin on mahdotonta myöntää edes itselleen, että me emme ole kaikki samalla viivalla sen paremmin sisäsyntyisten kuin hankittujenkaan ominaisuuksiemme suhteen? Eihän yksittäisillä ihmisillä ja heidän suhteillaan ole käytännössä mitään todistusarvon mihinkään suuntaan tämän tyyppisten ilmiöiden käsittelyssä. Aika harva ryhtynee tosissaan kiistämään väitettäni, jos totean miesten olevan pitempiä kuin naisten. En usko yhdenkään 180cm naisen vakavissaan olettavan, että koska hän on pidempi kuin naapurissa asuva 170cm mies, väite ei pidä paikkansa. Mutta tämän nk. "tasoteorian" suhteen asia on toisin. Aina ilmaantuu joku omasta mielestään ruma ja ylipainoinen nainen kertomaan, että mitään tasoja ei ole olemassakaan, koska hänkin on onnistunut saamaan miehekseen lihaksikkaan 188cm alusvaatemallin, jolla on tohtorin tutkinto ja 200ke vuositulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen KTM tai YKTM.
Olen komea, 185 cm pitkä, vartaloltani atleettinen. Olen älykäs, fiksu, sivistynyt ja korkeasti koulutettu. Olen hyvässä asemassa ja vuositulot noin 80 000 €. Uranäkymät myös hyvät. Nämä ominaisuudet puoltaisivat sitä, että olisin YTM.
Kuitenkin olen ujouteni takia vain KTM tai YKTM. Minun on vaikea lähestyä naisia tai jutella naiselle. En myöskään oikein osaa käsitellä naisia.
Tämän huomaa yöelämässä. Silloin tällöin naiset tekevät aloitteita, mutta kyllästyvät jossain vaiheessa kun olenkin vähäpuheinen. En ole koskaan saanut naista usein tai helposti. Poikuus meni vasta 22-vuotiaana. Nykyisin olen tosin itsevarmempi, kun olen työssäni saanut kokemusta esiintymisestä ja olen muutenkin kehittänyt taitojani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n puolisoista ja suhteista voidaan päätellä, että hän ikäisekseen hyvässä kunnossa eikä turhia jäykistele. Tämä sillä perusteella, että seuraksi löytyy nuorempia ilmeisesti ihan ok habituksella varustettuja miehiä.
Sitten se miinuspuoli johon joku jo viittasi. Ajattelevat ja hyvässä sosiaalisessa asemassa olevat miehet eivät jaksa ap:ta. Ilmeisesti hänen henkinen puolensa ei ole kovin syvällinen tai sitten muuten vaan lähempänä näitä "amisjannuja".
Tällä perusteella taso on ehkä hieman keskimääräistä parempi, mutta noiden puutteiden vuoksi ei mitään asiaa huippuarvosanoille. 4-10 asteikolla hyvä veikkaus voisi olla 8-7.
Kiitos, tässä oli jo yritystä. :) Se jäi kiinnostamaan, että mistä päättelet, että ajattelevat ja hyvässä sosiaalisessa asemassa olevat eivät jaksa minua? Siksikö, että yksi näistä jätti minut (hän ei tosin ollut se hyvässä sosiaalisessa asemassa oleva, mutta ehkä sinulla meni tyypit sekaisin)?
ap
Juuri niin ja ei menneet tyypit sekaisin. Tuossa on tietysti hieman tulkinnanvaraa, mutta jos mies on korkeakoulutettu, menestynyt ja varakas niin yleensä katsotaan, että hän on päässyt hyvään sosiaaliseen asemaan yhteisössään (menestyminen vaatii verkostoitumista jne). Synonyymejä nämä eivät tietenkään ole, sillä ainahan on näitä yksinäisiä erakkomiljonäärejä, mutta jos oletetaan että kyse on ihan perinteisestä etenemisestä työelämässä.
Siis. Minä jätin sen varakkaan, hyvässä sosiaalisessa asemassa olevan siksi, että hän oli liian kylmä tyyppi makuuni (kuten uramiehet ylipäätään). Minut jätti ikäiseni, ajatteleva duunari. Kumpikaan ei ole jättänyt toistaan suhteessa, jossa mies on minua 12 vuotta nuorempi duunari. Minusta kyllä kuulostaa, että hieman sotkit. Jos se nyt auttaa tässä spekuloinnissa, niin se uramies ei olisi halunnut erota ja haikailee perääni vieläkin.
Ok. Taisin sitten sekoittaa. Mutta tuostakin voi päätellä, että jos pidit fiksua, menestynyttä ja uraorientoitunutta miestä kylmänä ja toisaalta taas ajatteleva "taivaanrannanmaalari" jättää sinut, niin olet silläkin perusteella keskivertoa eli arvio ei kuitenkaan muutu. Tätä vielä tukee se, että mies (= tässä tapauksessa se jättämäsi mies) voi pariutua pykälän tai kaksi alaspäin jos nainen muuten sopii itselle ja omaan elämäntilanteeseen.
Vielä jotain muuta? ;)Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Jos nainen sopii itselle ja omaan elämäntilanteeseen, miten hän olisi alemmalla tasolla? Eihän tässä ole järjen häivää? Mitä merkitystä noilla tasoilla on, jos kuitenkin eritasoiset ovatkin ihan sopivia toisilleen?
Tasoajatteluun kuuluu läheisesti myös naisten hypergamia eli optimitilanteessa nainen pyrkii pariutumaan pari pykälää oman tasonsa yläpuolelle. Tämä on mahdollista, koska useimmat miehet taas vastaavasti kelpuuttavat saman verran alempana olevan naisen päästääkseen itselle sillä hetkellä sopivaan parisuhteeseen.
Käykää nyt vähän googlettelemassa. Tai jotain. :) Tai säästetään aikaa ja sovitaan sitten vaan että rakkaus on kuuro ja sokea jne.
Eihän se noin voi mennä. Se miehen tasohan menettää arvonsa, jos nuo tasot kohtuullisen pysyvästi lähestyvät toisiaan. Mikä järki on sanoa, että suklaapatukka on oikeasti 4 euron arvoinen, mutta saat sen mistä tahansa kaupasta eurolla? Kyllä se suklaapatukka on silloin oikeasti vain sen euron arvoinen. Hinta määräytyy markkinoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n puolisoista ja suhteista voidaan päätellä, että hän ikäisekseen hyvässä kunnossa eikä turhia jäykistele. Tämä sillä perusteella, että seuraksi löytyy nuorempia ilmeisesti ihan ok habituksella varustettuja miehiä.Sitten se miinuspuoli johon joku jo viittasi. Ajattelevat ja hyvässä sosiaalisessa asemassa olevat miehet eivät jaksa ap:ta. Ilmeisesti hänen henkinen puolensa ei ole kovin syvällinen tai sitten muuten vaan lähempänä näitä "amisjannuja".Tällä perusteella taso on ehkä hieman keskimääräistä parempi, mutta noiden puutteiden vuoksi ei mitään asiaa huippuarvosanoille. 4-10 asteikolla hyvä veikkaus voisi olla 8-7.
Vähän aiheen vierestä halusin kommentoida tätä lausetta. En oikeasti tajua tätä väitettä, kun oman kokemuksen mukaan ne "parhaat" miehet nimenomaan suosivat niitä naisia, jotka eivät juurikaan ajattele.
Millaisia ne "parhaat miehet" sitten ovat?
Sosiaalisia, aktiivisia, hyvä koulutus ja työpaikka, siisti ja asiallinen ulkonäkö.
Ja Suomessa akateeminen mies ottaa hyvin harvoin ei-akateemisen vaimon. Nainen Suomessa ottaa todennäköisemmin alemmin koulutetun puolison. Joten kyllä fiksu mies haluaa fiksun vaimon.
No kiva. Minussa on sitten varmaan joku tosi iso vika, kun kaksi akateemista miestä on jättänyt minut ja ovat nykyään yhdessä ei-akateemisten naisten kanssa.
Kyllä nuo tilastollisia poikkeuksia ovat. Eikä se tarkoita, että sinussa olisi vikaa, koska kyllä meiltä muitakin koulutettuja naisia löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n puolisoista ja suhteista voidaan päätellä, että hän ikäisekseen hyvässä kunnossa eikä turhia jäykistele. Tämä sillä perusteella, että seuraksi löytyy nuorempia ilmeisesti ihan ok habituksella varustettuja miehiä.Sitten se miinuspuoli johon joku jo viittasi. Ajattelevat ja hyvässä sosiaalisessa asemassa olevat miehet eivät jaksa ap:ta. Ilmeisesti hänen henkinen puolensa ei ole kovin syvällinen tai sitten muuten vaan lähempänä näitä "amisjannuja".Tällä perusteella taso on ehkä hieman keskimääräistä parempi, mutta noiden puutteiden vuoksi ei mitään asiaa huippuarvosanoille. 4-10 asteikolla hyvä veikkaus voisi olla 8-7.
Kiitos, tässä oli jo yritystä. :) Se jäi kiinnostamaan, että mistä päättelet, että ajattelevat ja hyvässä sosiaalisessa asemassa olevat eivät jaksa minua? Siksikö, että yksi näistä jätti minut (hän ei tosin ollut se hyvässä sosiaalisessa asemassa oleva, mutta ehkä sinulla meni tyypit sekaisin)?ap
Juuri niin ja ei menneet tyypit sekaisin. Tuossa on tietysti hieman tulkinnanvaraa, mutta jos mies on korkeakoulutettu, menestynyt ja varakas niin yleensä katsotaan, että hän on päässyt hyvään sosiaaliseen asemaan yhteisössään (menestyminen vaatii verkostoitumista jne). Synonyymejä nämä eivät tietenkään ole, sillä ainahan on näitä yksinäisiä erakkomiljonäärejä, mutta jos oletetaan että kyse on ihan perinteisestä etenemisestä työelämässä.
Siis. Minä jätin sen varakkaan, hyvässä sosiaalisessa asemassa olevan siksi, että hän oli liian kylmä tyyppi makuuni (kuten uramiehet ylipäätään). Minut jätti ikäiseni, ajatteleva duunari. Kumpikaan ei ole jättänyt toistaan suhteessa, jossa mies on minua 12 vuotta nuorempi duunari. Minusta kyllä kuulostaa, että hieman sotkit. Jos se nyt auttaa tässä spekuloinnissa, niin se uramies ei olisi halunnut erota ja haikailee perääni vieläkin.
Ok. Taisin sitten sekoittaa. Mutta tuostakin voi päätellä, että jos pidit fiksua, menestynyttä ja uraorientoitunutta miestä kylmänä ja toisaalta taas ajatteleva "taivaanrannanmaalari" jättää sinut, niin olet silläkin perusteella keskivertoa eli arvio ei kuitenkaan muutu. Tätä vielä tukee se, että mies (= tässä tapauksessa se jättämäsi mies) voi pariutua pykälän tai kaksi alaspäin jos nainen muuten sopii itselle ja omaan elämäntilanteeseen.Vielä jotain muuta? ;)
Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Jos nainen sopii itselle ja omaan elämäntilanteeseen, miten hän olisi alemmalla tasolla? Eihän tässä ole järjen häivää? Mitä merkitystä noilla tasoilla on, jos kuitenkin eritasoiset ovatkin ihan sopivia toisilleen?
Tasoajatteluun kuuluu läheisesti myös naisten hypergamia eli optimitilanteessa nainen pyrkii pariutumaan pari pykälää oman tasonsa yläpuolelle. Tämä on mahdollista, koska useimmat miehet taas vastaavasti kelpuuttavat saman verran alempana olevan naisen päästääkseen itselle sillä hetkellä sopivaan parisuhteeseen.
Käykää nyt vähän googlettelemassa. Tai jotain. :) Tai säästetään aikaa ja sovitaan sitten vaan että rakkaus on kuuro ja sokea jne.Eihän se noin voi mennä. Se miehen tasohan menettää arvonsa, jos nuo tasot kohtuullisen pysyvästi lähestyvät toisiaan. Mikä järki on sanoa, että suklaapatukka on oikeasti 4 euron arvoinen, mutta saat sen mistä tahansa kaupasta eurolla? Kyllä se suklaapatukka on silloin oikeasti vain sen euron arvoinen. Hinta määräytyy markkinoilla.
Huoh, jos nyt kuitenkin ihan oikeasti googlettaisit, mistä noissa tasoissa on kyse. Tai edes miettisit hetken, ennen kuin rykäiset ensimmäisen puoliksi ajatellun ajatuksen tekstiksi. Jatketaan sitten, kun sinullakin on edes tämän tulkintakehyksen perusteet hallussa, ok?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko todellakin niin, että joidenkin on mahdotonta myöntää edes itselleen, että me emme ole kaikki samalla viivalla sen paremmin sisäsyntyisten kuin hankittujenkaan ominaisuuksiemme suhteen? Eihän yksittäisillä ihmisillä ja heidän suhteillaan ole käytännössä mitään todistusarvon mihinkään suuntaan tämän tyyppisten ilmiöiden käsittelyssä. Aika harva ryhtynee tosissaan kiistämään väitettäni, jos totean miesten olevan pitempiä kuin naisten. En usko yhdenkään 180cm naisen vakavissaan olettavan, että koska hän on pidempi kuin naapurissa asuva 170cm mies, väite ei pidä paikkansa. Mutta tämän nk. "tasoteorian" suhteen asia on toisin. Aina ilmaantuu joku omasta mielestään ruma ja ylipainoinen nainen kertomaan, että mitään tasoja ei ole olemassakaan, koska hänkin on onnistunut saamaan miehekseen lihaksikkaan 188cm alusvaatemallin, jolla on tohtorin tutkinto ja 200ke vuositulot.
Minä en varsinaisesti kiellä tai myönnä, olen utelias. :)
Olen ihan realisti ja tiedän, että esimerkiksi minua 20 vuotta nuorempi nainen on miesten silmissä haluttavampi kuin minä, eli tasoajattelun mukaan korkeatasoisempi kuin minä. Minun kannaltani sillä ei ole hirveästi merkitystä, koska en ole kiinnostunut maksimaalisesta miesten huomiosta vaan siitä, että minulla on toivomani kaltainen kumppani. Jonka ei tosiaan tarvitse olla mikään alfauros ja kaikkien naisten haluama sosiaalinen ohjus, hiljaiset ja kiltit ovat enemmän makuuni. Varmaan tasoajattelulla on enemmän merkitystä silloin, jos itselle on tärkeää saada muiden silmissä mahdollisimman menestynyt/haluttava kumppani?
ap
Vierailija kirjoitti:
Onko todellakin niin, että joidenkin on mahdotonta myöntää edes itselleen, että me emme ole kaikki samalla viivalla sen paremmin sisäsyntyisten kuin hankittujenkaan ominaisuuksiemme suhteen? Eihän yksittäisillä ihmisillä ja heidän suhteillaan ole käytännössä mitään todistusarvon mihinkään suuntaan tämän tyyppisten ilmiöiden käsittelyssä. Aika harva ryhtynee tosissaan kiistämään väitettäni, jos totean miesten olevan pitempiä kuin naisten. En usko yhdenkään 180cm naisen vakavissaan olettavan, että koska hän on pidempi kuin naapurissa asuva 170cm mies, väite ei pidä paikkansa. Mutta tämän nk. "tasoteorian" suhteen asia on toisin. Aina ilmaantuu joku omasta mielestään ruma ja ylipainoinen nainen kertomaan, että mitään tasoja ei ole olemassakaan, koska hänkin on onnistunut saamaan miehekseen lihaksikkaan 188cm alusvaatemallin, jolla on tohtorin tutkinto ja 200ke vuositulot.
Pointti onkin siinä, että ei ole olemassa absoluuttisia ja yksiselitteisiä tasoja, vaan suhteellisia ja paljon moniulotteisempia kuin monesti annetaan ymmärtää.
Vaikka sinulla olisi miten korkea koulutus taloustieteiden alalta, sinä et voi toimia terveyskeskuksessa lääkärinä, johon kelpaa lääketieteitä opiskelleet kandit. Kandi on koulutukseltaan alempana, mutta heillä on silti paljon parempi pätevyys siihen tehtävään kuin taloustieteilijällä. Tässäkin tasot menevät ihan ristiin, vaikka se koulutustaso on ihan helppo laskea ja periaatteessa vertailukelpoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko todellakin niin, että joidenkin on mahdotonta myöntää edes itselleen, että me emme ole kaikki samalla viivalla sen paremmin sisäsyntyisten kuin hankittujenkaan ominaisuuksiemme suhteen? Eihän yksittäisillä ihmisillä ja heidän suhteillaan ole käytännössä mitään todistusarvon mihinkään suuntaan tämän tyyppisten ilmiöiden käsittelyssä. Aika harva ryhtynee tosissaan kiistämään väitettäni, jos totean miesten olevan pitempiä kuin naisten. En usko yhdenkään 180cm naisen vakavissaan olettavan, että koska hän on pidempi kuin naapurissa asuva 170cm mies, väite ei pidä paikkansa. Mutta tämän nk. "tasoteorian" suhteen asia on toisin. Aina ilmaantuu joku omasta mielestään ruma ja ylipainoinen nainen kertomaan, että mitään tasoja ei ole olemassakaan, koska hänkin on onnistunut saamaan miehekseen lihaksikkaan 188cm alusvaatemallin, jolla on tohtorin tutkinto ja 200ke vuositulot.
Näissä tasoteorioissa on se vika, että ihminen niputetaan sukupuolen mukaan, vaikka ihmisryhmiä on niin monia.
Esim moni väittää, että naisessa on tärkeää vain ulkonäkö. Oikeasti on iso ryhmä miehiä, jotka huolivat vain lestadiolaisen/ortodoksin/jehovantodistajan jne, väitetään, ettei miehiä kiinnosta koulutus, vaikka on iso joukko korkeasti koulutettuja miehiä, joille koulutus on naisessa erittäin tärkeä ominaisuus.
Ylipäätään nämä teoreetikot tuntuvat puhuvan kuin yhteiskuntaluokkia ei olisi, tai puhutaan vain alempien yhteiskuntaluokkien baarielämästä. Ei ylemmän keskiluokan mies halua maailmaansa kaunista mutta sivistymätöntä naista, joka ei osaa kattaa illallispöytää, ylläpitää älykästä keskustelua ja kasvattaa lapsia yhdessä omaan arvomaailmaansa.
Eli kaikki ihmiset eivät toki saa parisuhdetta yhtä helposti, toiset ovat suositumpia kuin toiset. Mutta on lukemattomia pieniä osatodellisuuksia, missä toisen kympin nainen on toisen vitonen ja päin vastoin. Sama koskee miehien tasoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n puolisoista ja suhteista voidaan päätellä, että hän ikäisekseen hyvässä kunnossa eikä turhia jäykistele. Tämä sillä perusteella, että seuraksi löytyy nuorempia ilmeisesti ihan ok habituksella varustettuja miehiä.Sitten se miinuspuoli johon joku jo viittasi. Ajattelevat ja hyvässä sosiaalisessa asemassa olevat miehet eivät jaksa ap:ta. Ilmeisesti hänen henkinen puolensa ei ole kovin syvällinen tai sitten muuten vaan lähempänä näitä "amisjannuja".Tällä perusteella taso on ehkä hieman keskimääräistä parempi, mutta noiden puutteiden vuoksi ei mitään asiaa huippuarvosanoille. 4-10 asteikolla hyvä veikkaus voisi olla 8-7.
Kiitos, tässä oli jo yritystä. :) Se jäi kiinnostamaan, että mistä päättelet, että ajattelevat ja hyvässä sosiaalisessa asemassa olevat eivät jaksa minua? Siksikö, että yksi näistä jätti minut (hän ei tosin ollut se hyvässä sosiaalisessa asemassa oleva, mutta ehkä sinulla meni tyypit sekaisin)?ap
Juuri niin ja ei menneet tyypit sekaisin. Tuossa on tietysti hieman tulkinnanvaraa, mutta jos mies on korkeakoulutettu, menestynyt ja varakas niin yleensä katsotaan, että hän on päässyt hyvään sosiaaliseen asemaan yhteisössään (menestyminen vaatii verkostoitumista jne). Synonyymejä nämä eivät tietenkään ole, sillä ainahan on näitä yksinäisiä erakkomiljonäärejä, mutta jos oletetaan että kyse on ihan perinteisestä etenemisestä työelämässä.
Siis. Minä jätin sen varakkaan, hyvässä sosiaalisessa asemassa olevan siksi, että hän oli liian kylmä tyyppi makuuni (kuten uramiehet ylipäätään). Minut jätti ikäiseni, ajatteleva duunari. Kumpikaan ei ole jättänyt toistaan suhteessa, jossa mies on minua 12 vuotta nuorempi duunari. Minusta kyllä kuulostaa, että hieman sotkit. Jos se nyt auttaa tässä spekuloinnissa, niin se uramies ei olisi halunnut erota ja haikailee perääni vieläkin.
Ok. Taisin sitten sekoittaa. Mutta tuostakin voi päätellä, että jos pidit fiksua, menestynyttä ja uraorientoitunutta miestä kylmänä ja toisaalta taas ajatteleva "taivaanrannanmaalari" jättää sinut, niin olet silläkin perusteella keskivertoa eli arvio ei kuitenkaan muutu. Tätä vielä tukee se, että mies (= tässä tapauksessa se jättämäsi mies) voi pariutua pykälän tai kaksi alaspäin jos nainen muuten sopii itselle ja omaan elämäntilanteeseen.Vielä jotain muuta? ;)
Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Jos nainen sopii itselle ja omaan elämäntilanteeseen, miten hän olisi alemmalla tasolla? Eihän tässä ole järjen häivää? Mitä merkitystä noilla tasoilla on, jos kuitenkin eritasoiset ovatkin ihan sopivia toisilleen?
Tasoajatteluun kuuluu läheisesti myös naisten hypergamia eli optimitilanteessa nainen pyrkii pariutumaan pari pykälää oman tasonsa yläpuolelle. Tämä on mahdollista, koska useimmat miehet taas vastaavasti kelpuuttavat saman verran alempana olevan naisen päästääkseen itselle sillä hetkellä sopivaan parisuhteeseen.
Käykää nyt vähän googlettelemassa. Tai jotain. :) Tai säästetään aikaa ja sovitaan sitten vaan että rakkaus on kuuro ja sokea jne.Eihän se noin voi mennä. Se miehen tasohan menettää arvonsa, jos nuo tasot kohtuullisen pysyvästi lähestyvät toisiaan. Mikä järki on sanoa, että suklaapatukka on oikeasti 4 euron arvoinen, mutta saat sen mistä tahansa kaupasta eurolla? Kyllä se suklaapatukka on silloin oikeasti vain sen euron arvoinen. Hinta määräytyy markkinoilla.
Huoh, jos nyt kuitenkin ihan oikeasti googlettaisit, mistä noissa tasoissa on kyse. Tai edes miettisit hetken, ennen kuin rykäiset ensimmäisen puoliksi ajatellun ajatuksen tekstiksi. Jatketaan sitten, kun sinullakin on edes tämän tulkintakehyksen perusteet hallussa, ok?
No niin ja taas joku tietää täällä asiat niin hyvin, kun ne ovat niin helppoja, mutta ei voi mitenkään kuitenkaan selittää tätä asiaa, vaan käsketään googlaamaan. Mikset itse selitä tätä asiaa nyt minulle, kun sen kerran hallitset? Vai hallitsetko? Ei nyt tämä huokailusi oikein vakuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko todellakin niin, että joidenkin on mahdotonta myöntää edes itselleen, että me emme ole kaikki samalla viivalla sen paremmin sisäsyntyisten kuin hankittujenkaan ominaisuuksiemme suhteen? Eihän yksittäisillä ihmisillä ja heidän suhteillaan ole käytännössä mitään todistusarvon mihinkään suuntaan tämän tyyppisten ilmiöiden käsittelyssä. Aika harva ryhtynee tosissaan kiistämään väitettäni, jos totean miesten olevan pitempiä kuin naisten. En usko yhdenkään 180cm naisen vakavissaan olettavan, että koska hän on pidempi kuin naapurissa asuva 170cm mies, väite ei pidä paikkansa. Mutta tämän nk. "tasoteorian" suhteen asia on toisin. Aina ilmaantuu joku omasta mielestään ruma ja ylipainoinen nainen kertomaan, että mitään tasoja ei ole olemassakaan, koska hänkin on onnistunut saamaan miehekseen lihaksikkaan 188cm alusvaatemallin, jolla on tohtorin tutkinto ja 200ke vuositulot.
Minä en varsinaisesti kiellä tai myönnä, olen utelias. :)
Olen ihan realisti ja tiedän, että esimerkiksi minua 20 vuotta nuorempi nainen on miesten silmissä haluttavampi kuin minä, eli tasoajattelun mukaan korkeatasoisempi kuin minä. Minun kannaltani sillä ei ole hirveästi merkitystä, koska en ole kiinnostunut maksimaalisesta miesten huomiosta vaan siitä, että minulla on toivomani kaltainen kumppani. Jonka ei tosiaan tarvitse olla mikään alfauros ja kaikkien naisten haluama sosiaalinen ohjus, hiljaiset ja kiltit ovat enemmän makuuni. Varmaan tasoajattelulla on enemmän merkitystä silloin, jos itselle on tärkeää saada muiden silmissä mahdollisimman menestynyt/haluttava kumppani?
ap
Siis mitä sinä nyt tarkkaan ottaen tuossa koetat todistaa? Että pariutumisen tulkinta tasojen kautta ei ole mielekästä, koska sinä saat haluamasi kaltaisen kumppanin, niinkö? Meistä varmaankin murskaava enemmistö on pariutunut itseään miellyttävän kumppanin kanssa, mutta eihän tällä nyt hyvänen aika ole mitään tekemistä sen kanssa, että me emme kaikki menesty samalla tavalla parisuhdemarkkinoilla a.k.a meidän tasomme eivät ole yhteneväiset. Joku pääsee valitsemaan huomattavasti suuremmasta joukosta enemmistön tavoittelemisen arvoiseksi kokemia tarjokkaita, kuin joku toinen. Minun käsittääkseni ei ole ollenkaan mieletöntä pitää em. tyypin seksuaalista markkina-arvoa korkeampana kuin tuon jälkimmäisen tyypin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko todellakin niin, että joidenkin on mahdotonta myöntää edes itselleen, että me emme ole kaikki samalla viivalla sen paremmin sisäsyntyisten kuin hankittujenkaan ominaisuuksiemme suhteen? Eihän yksittäisillä ihmisillä ja heidän suhteillaan ole käytännössä mitään todistusarvon mihinkään suuntaan tämän tyyppisten ilmiöiden käsittelyssä. Aika harva ryhtynee tosissaan kiistämään väitettäni, jos totean miesten olevan pitempiä kuin naisten. En usko yhdenkään 180cm naisen vakavissaan olettavan, että koska hän on pidempi kuin naapurissa asuva 170cm mies, väite ei pidä paikkansa. Mutta tämän nk. "tasoteorian" suhteen asia on toisin. Aina ilmaantuu joku omasta mielestään ruma ja ylipainoinen nainen kertomaan, että mitään tasoja ei ole olemassakaan, koska hänkin on onnistunut saamaan miehekseen lihaksikkaan 188cm alusvaatemallin, jolla on tohtorin tutkinto ja 200ke vuositulot.
Näissä tasoteorioissa on se vika, että ihminen niputetaan sukupuolen mukaan, vaikka ihmisryhmiä on niin monia.
Esim moni väittää, että naisessa on tärkeää vain ulkonäkö. Oikeasti on iso ryhmä miehiä, jotka huolivat vain lestadiolaisen/ortodoksin/jehovantodistajan jne, väitetään, ettei miehiä kiinnosta koulutus, vaikka on iso joukko korkeasti koulutettuja miehiä, joille koulutus on naisessa erittäin tärkeä ominaisuus.
Ylipäätään nämä teoreetikot tuntuvat puhuvan kuin yhteiskuntaluokkia ei olisi, tai puhutaan vain alempien yhteiskuntaluokkien baarielämästä. Ei ylemmän keskiluokan mies halua maailmaansa kaunista mutta sivistymätöntä naista, joka ei osaa kattaa illallispöytää, ylläpitää älykästä keskustelua ja kasvattaa lapsia yhdessä omaan arvomaailmaansa.
Eli kaikki ihmiset eivät toki saa parisuhdetta yhtä helposti, toiset ovat suositumpia kuin toiset. Mutta on lukemattomia pieniä osatodellisuuksia, missä toisen kympin nainen on toisen vitonen ja päin vastoin. Sama koskee miehien tasoja.
...tai sitten sinä sorrut juurikin siihen, mistä joku tuolla vähän ylempänä jo kirjoittikin. Eli vaikka miehet ovat (keskimäärin) naisia pidempiä, tämä ei tarkoita, että joka ikinen mies olisi joka ikistä naista pidempi. Sama juttu näiden tasojen kanssa. Kun sanotaan miesten arvostavan naisissa jotain tiettyä ominaisuutta (esim. nuoruutta tai kauneutta tms.), niin tätä ei pidä tulkita siten, että oletetaan joka ikisen miehen arvostavan tuota ominaisuutta ja vieläpä täsmälleen yhtä paljon. Sillä tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että väestötasolla miehet arvostavat naisissa keskimäärin enemmän vaikkapa nyt sitten sitä kauneutta, kuin vaikkapa koulutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko todellakin niin, että joidenkin on mahdotonta myöntää edes itselleen, että me emme ole kaikki samalla viivalla sen paremmin sisäsyntyisten kuin hankittujenkaan ominaisuuksiemme suhteen? Eihän yksittäisillä ihmisillä ja heidän suhteillaan ole käytännössä mitään todistusarvon mihinkään suuntaan tämän tyyppisten ilmiöiden käsittelyssä. Aika harva ryhtynee tosissaan kiistämään väitettäni, jos totean miesten olevan pitempiä kuin naisten. En usko yhdenkään 180cm naisen vakavissaan olettavan, että koska hän on pidempi kuin naapurissa asuva 170cm mies, väite ei pidä paikkansa. Mutta tämän nk. "tasoteorian" suhteen asia on toisin. Aina ilmaantuu joku omasta mielestään ruma ja ylipainoinen nainen kertomaan, että mitään tasoja ei ole olemassakaan, koska hänkin on onnistunut saamaan miehekseen lihaksikkaan 188cm alusvaatemallin, jolla on tohtorin tutkinto ja 200ke vuositulot.
Minä en varsinaisesti kiellä tai myönnä, olen utelias. :)
Olen ihan realisti ja tiedän, että esimerkiksi minua 20 vuotta nuorempi nainen on miesten silmissä haluttavampi kuin minä, eli tasoajattelun mukaan korkeatasoisempi kuin minä. Minun kannaltani sillä ei ole hirveästi merkitystä, koska en ole kiinnostunut maksimaalisesta miesten huomiosta vaan siitä, että minulla on toivomani kaltainen kumppani. Jonka ei tosiaan tarvitse olla mikään alfauros ja kaikkien naisten haluama sosiaalinen ohjus, hiljaiset ja kiltit ovat enemmän makuuni. Varmaan tasoajattelulla on enemmän merkitystä silloin, jos itselle on tärkeää saada muiden silmissä mahdollisimman menestynyt/haluttava kumppani?
ap
Siis mitä sinä nyt tarkkaan ottaen tuossa koetat todistaa? Että pariutumisen tulkinta tasojen kautta ei ole mielekästä, koska sinä saat haluamasi kaltaisen kumppanin, niinkö? Meistä varmaankin murskaava enemmistö on pariutunut itseään miellyttävän kumppanin kanssa, mutta eihän tällä nyt hyvänen aika ole mitään tekemistä sen kanssa, että me emme kaikki menesty samalla tavalla parisuhdemarkkinoilla a.k.a meidän tasomme eivät ole yhteneväiset. Joku pääsee valitsemaan huomattavasti suuremmasta joukosta enemmistön tavoittelemisen arvoiseksi kokemia tarjokkaita, kuin joku toinen. Minun käsittääkseni ei ole ollenkaan mieletöntä pitää em. tyypin seksuaalista markkina-arvoa korkeampana kuin tuon jälkimmäisen tyypin.
Luulin olleeni selkeä, mutta ilmeisesti en onnistunut. En kiistänyt tasoteoriaa, vaan totesin, että varmaan tasoajattelulla on enemmän merkitystä silloin, jos itselle on tärkeää saada muiden silmissä mahdollisimman menestynyt/haluttava kumppani?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko todellakin niin, että joidenkin on mahdotonta myöntää edes itselleen, että me emme ole kaikki samalla viivalla sen paremmin sisäsyntyisten kuin hankittujenkaan ominaisuuksiemme suhteen? Eihän yksittäisillä ihmisillä ja heidän suhteillaan ole käytännössä mitään todistusarvon mihinkään suuntaan tämän tyyppisten ilmiöiden käsittelyssä. Aika harva ryhtynee tosissaan kiistämään väitettäni, jos totean miesten olevan pitempiä kuin naisten. En usko yhdenkään 180cm naisen vakavissaan olettavan, että koska hän on pidempi kuin naapurissa asuva 170cm mies, väite ei pidä paikkansa. Mutta tämän nk. "tasoteorian" suhteen asia on toisin. Aina ilmaantuu joku omasta mielestään ruma ja ylipainoinen nainen kertomaan, että mitään tasoja ei ole olemassakaan, koska hänkin on onnistunut saamaan miehekseen lihaksikkaan 188cm alusvaatemallin, jolla on tohtorin tutkinto ja 200ke vuositulot.
Minä en varsinaisesti kiellä tai myönnä, olen utelias. :)
Olen ihan realisti ja tiedän, että esimerkiksi minua 20 vuotta nuorempi nainen on miesten silmissä haluttavampi kuin minä, eli tasoajattelun mukaan korkeatasoisempi kuin minä. Minun kannaltani sillä ei ole hirveästi merkitystä, koska en ole kiinnostunut maksimaalisesta miesten huomiosta vaan siitä, että minulla on toivomani kaltainen kumppani. Jonka ei tosiaan tarvitse olla mikään alfauros ja kaikkien naisten haluama sosiaalinen ohjus, hiljaiset ja kiltit ovat enemmän makuuni. Varmaan tasoajattelulla on enemmän merkitystä silloin, jos itselle on tärkeää saada muiden silmissä mahdollisimman menestynyt/haluttava kumppani?
ap
Siis mitä sinä nyt tarkkaan ottaen tuossa koetat todistaa? Että pariutumisen tulkinta tasojen kautta ei ole mielekästä, koska sinä saat haluamasi kaltaisen kumppanin, niinkö? Meistä varmaankin murskaava enemmistö on pariutunut itseään miellyttävän kumppanin kanssa, mutta eihän tällä nyt hyvänen aika ole mitään tekemistä sen kanssa, että me emme kaikki menesty samalla tavalla parisuhdemarkkinoilla a.k.a meidän tasomme eivät ole yhteneväiset. Joku pääsee valitsemaan huomattavasti suuremmasta joukosta enemmistön tavoittelemisen arvoiseksi kokemia tarjokkaita, kuin joku toinen. Minun käsittääkseni ei ole ollenkaan mieletöntä pitää em. tyypin seksuaalista markkina-arvoa korkeampana kuin tuon jälkimmäisen tyypin.
Luulin olleeni selkeä, mutta ilmeisesti en onnistunut. En kiistänyt tasoteoriaa, vaan totesin, että varmaan tasoajattelulla on enemmän merkitystä silloin, jos itselle on tärkeää saada muiden silmissä mahdollisimman menestynyt/haluttava kumppani?
Mitä elämää suurempaa merkitystä sinä sille "tasoajattelulle" kaipaat? Se on vain yksi tapa selittää ja luoda järjestystä siihen, kuinka ihmiset pariutuvat keskenään. Tämähän se on kaikkien teorioiden tarkoitus, toimia ajattelun apuvälineenä ja luoda järjestystä muutoin kaoottiselta vaikuttavaan todellisuuteen. Teoriahan ei luo todellisuutta, vaan ainoastaan pyrkii erittelemään ja selittämään sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n puolisoista ja suhteista voidaan päätellä, että hän ikäisekseen hyvässä kunnossa eikä turhia jäykistele. Tämä sillä perusteella, että seuraksi löytyy nuorempia ilmeisesti ihan ok habituksella varustettuja miehiä.
Sitten se miinuspuoli johon joku jo viittasi. Ajattelevat ja hyvässä sosiaalisessa asemassa olevat miehet eivät jaksa ap:ta. Ilmeisesti hänen henkinen puolensa ei ole kovin syvällinen tai sitten muuten vaan lähempänä näitä "amisjannuja".
Tällä perusteella taso on ehkä hieman keskimääräistä parempi, mutta noiden puutteiden vuoksi ei mitään asiaa huippuarvosanoille. 4-10 asteikolla hyvä veikkaus voisi olla 8-7.
Kiitos, tässä oli jo yritystä. :) Se jäi kiinnostamaan, että mistä päättelet, että ajattelevat ja hyvässä sosiaalisessa asemassa olevat eivät jaksa minua? Siksikö, että yksi näistä jätti minut (hän ei tosin ollut se hyvässä sosiaalisessa asemassa oleva, mutta ehkä sinulla meni tyypit sekaisin)?
ap
Juuri niin ja ei menneet tyypit sekaisin. Tuossa on tietysti hieman tulkinnanvaraa, mutta jos mies on korkeakoulutettu, menestynyt ja varakas niin yleensä katsotaan, että hän on päässyt hyvään sosiaaliseen asemaan yhteisössään (menestyminen vaatii verkostoitumista jne). Synonyymejä nämä eivät tietenkään ole, sillä ainahan on näitä yksinäisiä erakkomiljonäärejä, mutta jos oletetaan että kyse on ihan perinteisestä etenemisestä työelämässä.
Siis. Minä jätin sen varakkaan, hyvässä sosiaalisessa asemassa olevan siksi, että hän oli liian kylmä tyyppi makuuni (kuten uramiehet ylipäätään). Minut jätti ikäiseni, ajatteleva duunari. Kumpikaan ei ole jättänyt toistaan suhteessa, jossa mies on minua 12 vuotta nuorempi duunari. Minusta kyllä kuulostaa, että hieman sotkit. Jos se nyt auttaa tässä spekuloinnissa, niin se uramies ei olisi halunnut erota ja haikailee perääni vieläkin.
Ok. Taisin sitten sekoittaa. Mutta tuostakin voi päätellä, että jos pidit fiksua, menestynyttä ja uraorientoitunutta miestä kylmänä ja toisaalta taas ajatteleva "taivaanrannanmaalari" jättää sinut, niin olet silläkin perusteella keskivertoa eli arvio ei kuitenkaan muutu. Tätä vielä tukee se, että mies (= tässä tapauksessa se jättämäsi mies) voi pariutua pykälän tai kaksi alaspäin jos nainen muuten sopii itselle ja omaan elämäntilanteeseen.
Vielä jotain muuta? ;)
Ne voisit samalla kertoa, miten nämä asiat tekevät minusta keskitasoisen, kun vauhtiin pääsit. :) Siis se, että duunari jätti minut, minä uramiehen. Jättäjä-duunari ei ollut kylläkään taivaanrannanmaalari vaan aika jalat maassa -tyyppi kuten muutkin miehistä, ajatteleva ihan muuten. Se yhdisti meitä itse asiassa eniten, jättäminen tapahtui muista syistä. Ja lisäksi olisi kvia kuulla, onko miehen iällä suhteessa naiseen mielestäsi merkitystä, kun tasoista puhutaan?
Tasoajattelun tarkoitus on tehdä karkea jaottelu tiettyjen sosiaalisten normien (ulkomuoto, koulutus, ikä jne.) perusteella. Aina löytyy jonkin verran poikkeuksia, mutta tietyt suuntaviivat pätevät. Sen ei ole tarkoitus olla mikään yksityiskohtainen teoria, jonka perusteella voi analysoida monimutkaisia suhdeasioita.
On mahdoton tehdä mitään kattavaa analyysiä tapauksestasi kertomasi perusteella. Tuot koko ajan lisää detaljeja, joilla ei sinällään ole merkitystä tasoajattelun perusteiden suhteen, ja lisäksi yrität esittää nämä detaljit ristiriitaisina muka vaikeuttaaksesi määrittelyä.
Suhdehistoriasi ja kertomasi perusteella tunnut viihtyvän nuorempien ammattikoulutuksen käyden miesten kanssa. Heihin voi toki mahtua suuria ajattelijoita, mutta keskimäärin he ovat yleensä koulutustason perusteella alemmalla tasolla kuin korkeakoulutettu. Se että nainen saa nuorempia miehiä kertoo jotain ainakin ulkomuodon tasosta, mutta ei vielä kokonaisuudesta. Nykyään yhteiskunta on paljon sallivampi, joten miehet ottavat sen ikäisen puolison kuin saavat. Varsinkin kun eroamista ei nähdä enää sosiaalisesti rampauttavana.
Suhteethan voivat epäonnistua myös muista syistä kuin tasoista johtuen, se pitää muistaa myös. Ei se silti poista tasoajattelun mahdollisuutta. Tuosta yhdestä akateemisesta tapauksestasi ei oikeastaan voi sanoa juuta eikä jaata. Ette sopineet toisillenne ja ero tapahtui sinun aloitteesta. Sillä voi spekuloida, että kun pääsit hänen kanssaan parisuhteeseen niin hypergamia-oletuksen mukaan olet vähintään keskitasoa. Parisuhteet nuorten amismiesten kanssa taas viittaavat maksimissaan keskitasoon, joten se lienee tasosi. Jos olisit huipputasokas ja nuorekas nainen (asteikolla 9-10), niin sulla olisi oven takana jono älykkäitä, lämpimiä, fiksuja, korkeakoulutettuja ja menestyneitä miehiä odottamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko todellakin niin, että joidenkin on mahdotonta myöntää edes itselleen, että me emme ole kaikki samalla viivalla sen paremmin sisäsyntyisten kuin hankittujenkaan ominaisuuksiemme suhteen? Eihän yksittäisillä ihmisillä ja heidän suhteillaan ole käytännössä mitään todistusarvon mihinkään suuntaan tämän tyyppisten ilmiöiden käsittelyssä. Aika harva ryhtynee tosissaan kiistämään väitettäni, jos totean miesten olevan pitempiä kuin naisten. En usko yhdenkään 180cm naisen vakavissaan olettavan, että koska hän on pidempi kuin naapurissa asuva 170cm mies, väite ei pidä paikkansa. Mutta tämän nk. "tasoteorian" suhteen asia on toisin. Aina ilmaantuu joku omasta mielestään ruma ja ylipainoinen nainen kertomaan, että mitään tasoja ei ole olemassakaan, koska hänkin on onnistunut saamaan miehekseen lihaksikkaan 188cm alusvaatemallin, jolla on tohtorin tutkinto ja 200ke vuositulot.
Näissä tasoteorioissa on se vika, että ihminen niputetaan sukupuolen mukaan, vaikka ihmisryhmiä on niin monia.
Esim moni väittää, että naisessa on tärkeää vain ulkonäkö. Oikeasti on iso ryhmä miehiä, jotka huolivat vain lestadiolaisen/ortodoksin/jehovantodistajan jne, väitetään, ettei miehiä kiinnosta koulutus, vaikka on iso joukko korkeasti koulutettuja miehiä, joille koulutus on naisessa erittäin tärkeä ominaisuus.
Ylipäätään nämä teoreetikot tuntuvat puhuvan kuin yhteiskuntaluokkia ei olisi, tai puhutaan vain alempien yhteiskuntaluokkien baarielämästä. Ei ylemmän keskiluokan mies halua maailmaansa kaunista mutta sivistymätöntä naista, joka ei osaa kattaa illallispöytää, ylläpitää älykästä keskustelua ja kasvattaa lapsia yhdessä omaan arvomaailmaansa.
Eli kaikki ihmiset eivät toki saa parisuhdetta yhtä helposti, toiset ovat suositumpia kuin toiset. Mutta on lukemattomia pieniä osatodellisuuksia, missä toisen kympin nainen on toisen vitonen ja päin vastoin. Sama koskee miehien tasoja.
...tai sitten sinä sorrut juurikin siihen, mistä joku tuolla vähän ylempänä jo kirjoittikin. Eli vaikka miehet ovat (keskimäärin) naisia pidempiä, tämä ei tarkoita, että joka ikinen mies olisi joka ikistä naista pidempi. Sama juttu näiden tasojen kanssa. Kun sanotaan miesten arvostavan naisissa jotain tiettyä ominaisuutta (esim. nuoruutta tai kauneutta tms.), niin tätä ei pidä tulkita siten, että oletetaan joka ikisen miehen arvostavan tuota ominaisuutta ja vieläpä täsmälleen yhtä paljon. Sillä tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että väestötasolla miehet arvostavat naisissa keskimäärin enemmän vaikkapa nyt sitten sitä kauneutta, kuin vaikkapa koulutusta.
Mutta ketä kiinnostaa joku keskimääräinen mielipide. Ei minua kiinnosta pätkääkään se, että jotkut amistyypit pitävät jotain nuorta nättiä tyttöä houkuttelevampana puolisona kuin minä olen, koska minä en huolisi heistä ketään. Minä haluan valita parhaan päältä koulutettujen, fiksujen, kulttuuria harrastavien ja menestyvien miesten joukosta, ja siinä onnistuin, joten minun tasoni on ollut omissa silmissäni hyvin korkea. Ei sillä ole mitään merkitystä, että minulle väärän kohderyhmän ihmiset pitäisivät minua tylsänä ja omituisena.
Peruskoulu on viimeinen paikka, missä me olemme kaikki edes suurinpiirtein samalla viivalla, sen jälkeen ihmisten polut eriytyvät niin paljon, että on ihan turha tehdä mitään isompia yleistyksiä.
Taso on määritelty kun tiedetään normaalivektori ja sen normaalivektorin suuntainen etäisyys origosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko todellakin niin, että joidenkin on mahdotonta myöntää edes itselleen, että me emme ole kaikki samalla viivalla sen paremmin sisäsyntyisten kuin hankittujenkaan ominaisuuksiemme suhteen? Eihän yksittäisillä ihmisillä ja heidän suhteillaan ole käytännössä mitään todistusarvon mihinkään suuntaan tämän tyyppisten ilmiöiden käsittelyssä. Aika harva ryhtynee tosissaan kiistämään väitettäni, jos totean miesten olevan pitempiä kuin naisten. En usko yhdenkään 180cm naisen vakavissaan olettavan, että koska hän on pidempi kuin naapurissa asuva 170cm mies, väite ei pidä paikkansa. Mutta tämän nk. "tasoteorian" suhteen asia on toisin. Aina ilmaantuu joku omasta mielestään ruma ja ylipainoinen nainen kertomaan, että mitään tasoja ei ole olemassakaan, koska hänkin on onnistunut saamaan miehekseen lihaksikkaan 188cm alusvaatemallin, jolla on tohtorin tutkinto ja 200ke vuositulot.
Minä en varsinaisesti kiellä tai myönnä, olen utelias. :)
Olen ihan realisti ja tiedän, että esimerkiksi minua 20 vuotta nuorempi nainen on miesten silmissä haluttavampi kuin minä, eli tasoajattelun mukaan korkeatasoisempi kuin minä. Minun kannaltani sillä ei ole hirveästi merkitystä, koska en ole kiinnostunut maksimaalisesta miesten huomiosta vaan siitä, että minulla on toivomani kaltainen kumppani. Jonka ei tosiaan tarvitse olla mikään alfauros ja kaikkien naisten haluama sosiaalinen ohjus, hiljaiset ja kiltit ovat enemmän makuuni. Varmaan tasoajattelulla on enemmän merkitystä silloin, jos itselle on tärkeää saada muiden silmissä mahdollisimman menestynyt/haluttava kumppani?
ap
Siis mitä sinä nyt tarkkaan ottaen tuossa koetat todistaa? Että pariutumisen tulkinta tasojen kautta ei ole mielekästä, koska sinä saat haluamasi kaltaisen kumppanin, niinkö? Meistä varmaankin murskaava enemmistö on pariutunut itseään miellyttävän kumppanin kanssa, mutta eihän tällä nyt hyvänen aika ole mitään tekemistä sen kanssa, että me emme kaikki menesty samalla tavalla parisuhdemarkkinoilla a.k.a meidän tasomme eivät ole yhteneväiset. Joku pääsee valitsemaan huomattavasti suuremmasta joukosta enemmistön tavoittelemisen arvoiseksi kokemia tarjokkaita, kuin joku toinen. Minun käsittääkseni ei ole ollenkaan mieletöntä pitää em. tyypin seksuaalista markkina-arvoa korkeampana kuin tuon jälkimmäisen tyypin.
Luulin olleeni selkeä, mutta ilmeisesti en onnistunut. En kiistänyt tasoteoriaa, vaan totesin, että varmaan tasoajattelulla on enemmän merkitystä silloin, jos itselle on tärkeää saada muiden silmissä mahdollisimman menestynyt/haluttava kumppani?
Mitä elämää suurempaa merkitystä sinä sille "tasoajattelulle" kaipaat? Se on vain yksi tapa selittää ja luoda järjestystä siihen, kuinka ihmiset pariutuvat keskenään. Tämähän se on kaikkien teorioiden tarkoitus, toimia ajattelun apuvälineenä ja luoda järjestystä muutoin kaoottiselta vaikuttavaan todellisuuteen. Teoriahan ei luo todellisuutta, vaan ainoastaan pyrkii erittelemään ja selittämään sitä.
Minä lähestyin tasoteoriaa siitä näkökulmasta, että ensinnäkin halusin tietää, miten joku asiaa aktiivisesti ajatteleva soveltaa sitä minuun => ehkä ymmärrän paremmin asian ja toiseksi, minun näkökulmani tähän asiaan on nyt se, että olen kiinnostunut tasoteorian merkityksestä parinvalinnassa siitä vinkkelistä, mitä se tarkoittaa ei-menestyneimmistä-kiinnostuneiden kohdalla.
Missään en ole sanonut, että kaipaaan elämää suurempaa merkitystä, mielestäni on kiinnostavaa keskustella eri näkökulmista, vaikka se onkin av:lla aika vähän nähty asia. :)
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko todellakin niin, että joidenkin on mahdotonta myöntää edes itselleen, että me emme ole kaikki samalla viivalla sen paremmin sisäsyntyisten kuin hankittujenkaan ominaisuuksiemme suhteen? Eihän yksittäisillä ihmisillä ja heidän suhteillaan ole käytännössä mitään todistusarvon mihinkään suuntaan tämän tyyppisten ilmiöiden käsittelyssä. Aika harva ryhtynee tosissaan kiistämään väitettäni, jos totean miesten olevan pitempiä kuin naisten. En usko yhdenkään 180cm naisen vakavissaan olettavan, että koska hän on pidempi kuin naapurissa asuva 170cm mies, väite ei pidä paikkansa. Mutta tämän nk. "tasoteorian" suhteen asia on toisin. Aina ilmaantuu joku omasta mielestään ruma ja ylipainoinen nainen kertomaan, että mitään tasoja ei ole olemassakaan, koska hänkin on onnistunut saamaan miehekseen lihaksikkaan 188cm alusvaatemallin, jolla on tohtorin tutkinto ja 200ke vuositulot.
Näissä tasoteorioissa on se vika, että ihminen niputetaan sukupuolen mukaan, vaikka ihmisryhmiä on niin monia.
Esim moni väittää, että naisessa on tärkeää vain ulkonäkö. Oikeasti on iso ryhmä miehiä, jotka huolivat vain lestadiolaisen/ortodoksin/jehovantodistajan jne, väitetään, ettei miehiä kiinnosta koulutus, vaikka on iso joukko korkeasti koulutettuja miehiä, joille koulutus on naisessa erittäin tärkeä ominaisuus.
Ylipäätään nämä teoreetikot tuntuvat puhuvan kuin yhteiskuntaluokkia ei olisi, tai puhutaan vain alempien yhteiskuntaluokkien baarielämästä. Ei ylemmän keskiluokan mies halua maailmaansa kaunista mutta sivistymätöntä naista, joka ei osaa kattaa illallispöytää, ylläpitää älykästä keskustelua ja kasvattaa lapsia yhdessä omaan arvomaailmaansa.
Eli kaikki ihmiset eivät toki saa parisuhdetta yhtä helposti, toiset ovat suositumpia kuin toiset. Mutta on lukemattomia pieniä osatodellisuuksia, missä toisen kympin nainen on toisen vitonen ja päin vastoin. Sama koskee miehien tasoja.
...tai sitten sinä sorrut juurikin siihen, mistä joku tuolla vähän ylempänä jo kirjoittikin. Eli vaikka miehet ovat (keskimäärin) naisia pidempiä, tämä ei tarkoita, että joka ikinen mies olisi joka ikistä naista pidempi. Sama juttu näiden tasojen kanssa. Kun sanotaan miesten arvostavan naisissa jotain tiettyä ominaisuutta (esim. nuoruutta tai kauneutta tms.), niin tätä ei pidä tulkita siten, että oletetaan joka ikisen miehen arvostavan tuota ominaisuutta ja vieläpä täsmälleen yhtä paljon. Sillä tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että väestötasolla miehet arvostavat naisissa keskimäärin enemmän vaikkapa nyt sitten sitä kauneutta, kuin vaikkapa koulutusta.
Mutta ketä kiinnostaa joku keskimääräinen mielipide. Ei minua kiinnosta pätkääkään se, että jotkut amistyypit pitävät jotain nuorta nättiä tyttöä houkuttelevampana puolisona kuin minä olen, koska minä en huolisi heistä ketään. Minä haluan valita parhaan päältä koulutettujen, fiksujen, kulttuuria harrastavien ja menestyvien miesten joukosta, ja siinä onnistuin, joten minun tasoni on ollut omissa silmissäni hyvin korkea. Ei sillä ole mitään merkitystä, että minulle väärän kohderyhmän ihmiset pitäisivät minua tylsänä ja omituisena.
So where's the problem, my dear friend? Ei kai kyse ole sinunkin kohdallasi siitä, että haluat kiistää seksuaalisen markkina-arvon merkityksen ylipäätään sillä perusteella, että sinä olet saanut haluamasi kaltaisen miehen? Huomaat varmaan itsekin, että me puhumme aivan eri asioista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n puolisoista ja suhteista voidaan päätellä, että hän ikäisekseen hyvässä kunnossa eikä turhia jäykistele. Tämä sillä perusteella, että seuraksi löytyy nuorempia ilmeisesti ihan ok habituksella varustettuja miehiä.
Sitten se miinuspuoli johon joku jo viittasi. Ajattelevat ja hyvässä sosiaalisessa asemassa olevat miehet eivät jaksa ap:ta. Ilmeisesti hänen henkinen puolensa ei ole kovin syvällinen tai sitten muuten vaan lähempänä näitä "amisjannuja".
Tällä perusteella taso on ehkä hieman keskimääräistä parempi, mutta noiden puutteiden vuoksi ei mitään asiaa huippuarvosanoille. 4-10 asteikolla hyvä veikkaus voisi olla 8-7.
Kiitos, tässä oli jo yritystä. :) Se jäi kiinnostamaan, että mistä päättelet, että ajattelevat ja hyvässä sosiaalisessa asemassa olevat eivät jaksa minua? Siksikö, että yksi näistä jätti minut (hän ei tosin ollut se hyvässä sosiaalisessa asemassa oleva, mutta ehkä sinulla meni tyypit sekaisin)?
ap
Juuri niin ja ei menneet tyypit sekaisin. Tuossa on tietysti hieman tulkinnanvaraa, mutta jos mies on korkeakoulutettu, menestynyt ja varakas niin yleensä katsotaan, että hän on päässyt hyvään sosiaaliseen asemaan yhteisössään (menestyminen vaatii verkostoitumista jne). Synonyymejä nämä eivät tietenkään ole, sillä ainahan on näitä yksinäisiä erakkomiljonäärejä, mutta jos oletetaan että kyse on ihan perinteisestä etenemisestä työelämässä.
Siis. Minä jätin sen varakkaan, hyvässä sosiaalisessa asemassa olevan siksi, että hän oli liian kylmä tyyppi makuuni (kuten uramiehet ylipäätään). Minut jätti ikäiseni, ajatteleva duunari. Kumpikaan ei ole jättänyt toistaan suhteessa, jossa mies on minua 12 vuotta nuorempi duunari. Minusta kyllä kuulostaa, että hieman sotkit. Jos se nyt auttaa tässä spekuloinnissa, niin se uramies ei olisi halunnut erota ja haikailee perääni vieläkin.
Ok. Taisin sitten sekoittaa. Mutta tuostakin voi päätellä, että jos pidit fiksua, menestynyttä ja uraorientoitunutta miestä kylmänä ja toisaalta taas ajatteleva "taivaanrannanmaalari" jättää sinut, niin olet silläkin perusteella keskivertoa eli arvio ei kuitenkaan muutu. Tätä vielä tukee se, että mies (= tässä tapauksessa se jättämäsi mies) voi pariutua pykälän tai kaksi alaspäin jos nainen muuten sopii itselle ja omaan elämäntilanteeseen.
Vielä jotain muuta? ;)
Ne voisit samalla kertoa, miten nämä asiat tekevät minusta keskitasoisen, kun vauhtiin pääsit. :) Siis se, että duunari jätti minut, minä uramiehen. Jättäjä-duunari ei ollut kylläkään taivaanrannanmaalari vaan aika jalat maassa -tyyppi kuten muutkin miehistä, ajatteleva ihan muuten. Se yhdisti meitä itse asiassa eniten, jättäminen tapahtui muista syistä. Ja lisäksi olisi kvia kuulla, onko miehen iällä suhteessa naiseen mielestäsi merkitystä, kun tasoista puhutaan?
Tasoajattelun tarkoitus on tehdä karkea jaottelu tiettyjen sosiaalisten normien (ulkomuoto, koulutus, ikä jne.) perusteella. Aina löytyy jonkin verran poikkeuksia, mutta tietyt suuntaviivat pätevät. Sen ei ole tarkoitus olla mikään yksityiskohtainen teoria, jonka perusteella voi analysoida monimutkaisia suhdeasioita.
On mahdoton tehdä mitään kattavaa analyysiä tapauksestasi kertomasi perusteella. Tuot koko ajan lisää detaljeja, joilla ei sinällään ole merkitystä tasoajattelun perusteiden suhteen, ja lisäksi yrität esittää nämä detaljit ristiriitaisina muka vaikeuttaaksesi määrittelyä.
Suhdehistoriasi ja kertomasi perusteella tunnut viihtyvän nuorempien ammattikoulutuksen käyden miesten kanssa. Heihin voi toki mahtua suuria ajattelijoita, mutta keskimäärin he ovat yleensä koulutustason perusteella alemmalla tasolla kuin korkeakoulutettu. Se että nainen saa nuorempia miehiä kertoo jotain ainakin ulkomuodon tasosta, mutta ei vielä kokonaisuudesta. Nykyään yhteiskunta on paljon sallivampi, joten miehet ottavat sen ikäisen puolison kuin saavat. Varsinkin kun eroamista ei nähdä enää sosiaalisesti rampauttavana.
Suhteethan voivat epäonnistua myös muista syistä kuin tasoista johtuen, se pitää muistaa myös. Ei se silti poista tasoajattelun mahdollisuutta. Tuosta yhdestä akateemisesta tapauksestasi ei oikeastaan voi sanoa juuta eikä jaata. Ette sopineet toisillenne ja ero tapahtui sinun aloitteesta. Sillä voi spekuloida, että kun pääsit hänen kanssaan parisuhteeseen niin hypergamia-oletuksen mukaan olet vähintään keskitasoa. Parisuhteet nuorten amismiesten kanssa taas viittaavat maksimissaan keskitasoon, joten se lienee tasosi. Jos olisit huipputasokas ja nuorekas nainen (asteikolla 9-10), niin sulla olisi oven takana jono älykkäitä, lämpimiä, fiksuja, korkeakoulutettuja ja menestyneitä miehiä odottamassa.
Joo. Minulla on ollut jonottamassa noita älykkäitä ihania menestyneitä akateemisia miehiä, ja todella ihanan miehen sain (edustusrouvana tällä hetkellä elän Suomen ulkopuolella). Kuitenkin noiden amistyyppien silmissä olisin ollut outo kirjahullu nörtti, enkä luultavasti kovin suosittu. Eli olenko silti 9-10?
Alue: Aihe vapaa
No kiva. Minussa on sitten varmaan joku tosi iso vika, kun kaksi akateemista miestä on jättänyt minut ja ovat nykyään yhdessä ei-akateemisten naisten kanssa.