13-vuotias pakotettiin kaverillaan laittamaan älypuhelin äänettömälle ja eteisen kännykkäparkkiin, en saanut kiinni tärkeää asiaa koskien

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä teillä on avuttomia 13-vuotiaita, jos heille on liian vaativaa osallistua perhe-elämään, jossa autetaan vanhempia poikkeuksellisissa tilanteissa.

Normaali 13v voi vahtia päiväaikaan taaperoa aivan hyvin lääkärikäynnin ajan. Eikä siihen lasu puutu.

Meillä 10v vahtii 2veetä sujuvasti ruuanlaiton tai koiran ulkoilutuksen ajan. Sitä myös edellytetään, aivan kuten huoneen siivousta, roskien viemistä tai tiskikoneen tyhjentämistä.

Kuinka te oletatte lapsista kasvavan vastuullisia aikuisia, jos ette osoita heille vastuullisia ja tärkeitä tehtäviä perheenjäseninä?

Lapsen itsetuntokin kasvaa, kun saa auttaa ja huomaa pärjäävänsä ja osaavansa.

Totta kai voi, mutta mielestäni pikkusisaruksen vahtimisesta pitää sopia aina etukäteen sen isomman kanssa, eikä odottaa, että hän jättää omat suunnitellut menonsa kesken/väliin, kun äiti yhtäkkiä päättää, että nyt pitääkin toimia lapsenvahtina.

Kyllä mä ainakin jouduin usein jättään omat suunnitelmat väliin. Jos vaikka olisin halunnut mennä kaverille koulusta, piti asia varmistaa vanhemmilta. Ja he saatto sanoo, että ei käy. Syynä saattoi olla se, että piti mennä mummoa katsomaan, tai ihan vaan se, että vanhempien mielestä välillä piti olla kotonakin. Ei meillä lapset kyllä sanellu mitään sääntöjä, vanhemmat päättivät milloin mikäkin lapsen toivoma meno sopi. Pääasiassa tietenkin aina sopi, ei mua missään lyhyessä hihnassa pidetty, mutta aina joskus lastenkin piti joustaa omista suunnitelmistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä teillä on avuttomia 13-vuotiaita, jos heille on liian vaativaa osallistua perhe-elämään, jossa autetaan vanhempia poikkeuksellisissa tilanteissa.

Normaali 13v voi vahtia päiväaikaan taaperoa aivan hyvin lääkärikäynnin ajan. Eikä siihen lasu puutu.

Meillä 10v vahtii 2veetä sujuvasti ruuanlaiton tai koiran ulkoilutuksen ajan. Sitä myös edellytetään, aivan kuten huoneen siivousta, roskien viemistä tai tiskikoneen tyhjentämistä.

Kuinka te oletatte lapsista kasvavan vastuullisia aikuisia, jos ette osoita heille vastuullisia ja tärkeitä tehtäviä perheenjäseninä?

Lapsen itsetuntokin kasvaa, kun saa auttaa ja huomaa pärjäävänsä ja osaavansa.

Totta kai voi, mutta mielestäni pikkusisaruksen vahtimisesta pitää sopia aina etukäteen sen isomman kanssa, eikä odottaa, että hän jättää omat suunnitellut menonsa kesken/väliin, kun äiti yhtäkkiä päättää, että nyt pitääkin toimia lapsenvahtina.

Kyllä mä ainakin jouduin usein jättään omat suunnitelmat väliin. Jos vaikka olisin halunnut mennä kaverille koulusta, piti asia varmistaa vanhemmilta. Ja he saatto sanoo, että ei käy. Syynä saattoi olla se, että piti mennä mummoa katsomaan, tai ihan vaan se, että vanhempien mielestä välillä piti olla kotonakin. Ei meillä lapset kyllä sanellu mitään sääntöjä, vanhemmat päättivät milloin mikäkin lapsen toivoma meno sopi. Pääasiassa tietenkin aina sopi, ei mua missään lyhyessä hihnassa pidetty, mutta aina joskus lastenkin piti joustaa omista suunnitelmistaan.

Tietysti, mutta ap:n tapauksessa oli jo luvattu mennä sinne kaverille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreltä olisi voinut myös akku loppua... ihan turha narina tämä viesti.

Jos ei saa tyttöä kiinni, soitetaan tytön kaverille, sitten kaverin vanhemmille. Jos ei tämäkään auta, niin mennään soittamaan kaverin ovikelloa. Problem solved!

AP kuitenkin tiesi missä tytär oli.

Jos on hätätilanne, niin otetaan hätävaihe päälle. Mietitään ketä tyttären kavereita asuu lähistöllä, tunnetaanko talosta ketään naapuria? Pyydetään heiltä apua. Onko mitään some-kanavia käytössä?

Minusta on tervettä, että lapset leikkivät eivätkä vaan pelaile kännyköillä. Ap:n kannattaa selvittää tyttären kavereiden vanhempien numerot. 

Tässä puhuu taas joku 5-vuotiaan äiti kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Onko sulla 13-vuotiasta? Ihan vink, vink 13-vuotiaat ei enää kyllä leiki, vaikka kuinka vaatisit heiltä kännykät parkkiin. Mun 11-vuotias poika tykkää leikkiä legoilla, mutta on todellinen harvinaisuus. Kun tulee kavereita kylään, ovat ihan ihmeissään kun pojalla on legoja huoneessa. Hän leikkii välillä huoneessa itsekseen noilla.

Vai tunnetko  13-vuotiaita tyttöjä, jotka toistensa luona kyläillessä leikkivät vaikkapa barbeilla tai Litllest Pet Shopeilla? Voit kokeilla ja ehdottaa sitten kun lapsesi on seiskalla. Että nyt kännykät ja tabletit parkkiin ja tässä on barbit teille, leikkikää! Saat friikin maineen ihan nanosekunnissa ja sen tietää seuraavana päivänä koko koulu.

Joo, voivat pelata vaikka pleikalla, mutta mikä siinä olis niin kauheaa, että se kännykkä sais olla siellä parkissa soittoäänen kanssa? jos nyt ton ikäisille jotain idioottimaista kännykkäparkkia edes tarvitaan. 

Tuntuu että täällä kirjoittelee joitain ihan pienten lasten tai korkeintaan ihan pikkukoululaisten äitejä, ei mitään käsitystä millainen on 13-vuotias.

Joku kyseli, että millaisessa tilanteessa se lapsi on saatava kiinni? No, meillä on ihan viime viikolta tilanne, että 11-vuotias oli unohtanut oikojahammaslääkärin ajan ja mennyt kaverille koulun jälkeen, vaikka piti tulla kotiin josta hänet haen. Se on ihan ok, eikä meillä noita tarvitse vanhempien kesken noiden 5. luokkalaisten kanssa sopia, ovat vuoroin toistensa luona, tekevät läksyt ja ottavat vähän välipalaa ja pelaavat. Näitä on sellainen neljän pojan hyvä kaveriporukka, en minä ainakaan aina tiedä, että kenen luona milloinkin ovat, elleivät ole meillä. Onneksi ei ollut kännykkä parkissa äänettömällä, vaan sain pojan puhelimella kiinni ja hain sitten siitä kaverilta kun ei kotona ollut ja ehdittiin hammaslääkäriin. Olisis suorastaan vituttanut, jos aika olisi mennyt jonkun mamman kännykkäparkin vuoksi ohi. Olisi tullut 50 € lasku käyttämättä jääneestä ajasta ja seuraavan ajan olisi saanut noin kuukauden päähän aikaisintaan.

Ensisijaisesti  meillä lapsilla ja nuorilla on kännykät, että heidät saa kiinni.

Kysyit, mikä siinä olisi niin kauheaa, jos puhelin olisi parkissa mutta ei äänettömällä. Pitääkö lapsen käydä tarkistamassa vanhempien viestin varalta aina, kun puhelin päästää jonkin äänen? Hänhän joutuisi ramppaamaan parkissa jatkuvasti! Nykylapsilla on puhelin yleensä aina äänettömällä juuri siksi, että viestejä tulee satoja, ellei tuhansia jo yhdessä vuorokaudessa.

Nämä nykylapset ovat teknisesti niin avuttomia etteivät osaa laittaa vanhemmille omaa soitto- ja viestiääntä, niin että heti tietää äänestä mikä piippaus on vanhemmilta?

Joo, toista se oli omassa lapsuudessa 70 ja 80 lukujen vaihteessa. Silloin kyllä osattiin vaihtaa puhelimeen sottoäänet ja profiilit.

Pahvi, veivattavassa lankapuhelimessa ei ollut kuin yksi soittoääni ja sen sai hiljaiseksi vain ottamalla töpselin seinästä.

Mitä sä nyt selität? Kyse oli nykylapsista, kännyköistä ja niiden piippauksista. Mistä sä nyt vedit lankapuhelimet tähän? Ei ne veivattavat lankapuhelimet varmaan ottaneet niitä viestejäkään vastaan, niin että jatkuva piipitys olisi ollut ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten sä varmaan tiedät missä tyttö on, ja osaat soittaa sinne vanhemmille.

Jos jonkun talossa on tietyt säännöt, ne sitten pitää. Oli ne muitten mielestä vaikka kuinka tyhmiä hyvänsä.

Ei nykypäivänä pyydetä kavereiden vanhempien puhelinnumeroita, koska lapsilla on itsellä omat puhelimet joista heidät saa kiinni. Enää ei toimita kun omassa lapsuudessa että annettiin kotiin kaverin naapurin puhelinnumero, koska kaverin kotona ei ollut puhelinta. Äiti soitti naapuriin ja naapuri kävi sanomassa että pitää lähteä kotiin.

Kyllä meillä ainakin on vaihdettu numerot lasten kavereiden vanhempien kesken. Voihan siitä lapsen puhelimesta loppua vaikka akku. Ja olemme muutenkin yhteydessä, kun sovimme esim. yökyläilyistä, mökkireissuista, kuljetuksista harrastuksiin/vapaa-ajan aktiviteetteihin, ja joskus on pitänyt aikuisten kesken selvitellä, pitävätkö lasten puheet paikkansa.

Joo, meilläkin on tällaisten kavereiden vanhempien tiedot ja ollaan tuttuja. Siis jos yökyläillään, vieraillaan mökeillä jne. vanhemmat myös sopivat harrastuskuskauksista jne.

Mutta sitten on sellaisia luokkakavereita, joiden vanhemmat on tuttuja vain vanhempainilloista jos sieltäkään, kun kaikki eivät niissä käy. Ei mulla ainakaan ole jokaikisen luokkakaverin (lapsi 7. luokalla) vanhempien yhteystietoja, vaikka saattaa olla vaikka sen kaverin puhelinnumero. Mutta ei se kaverin numero auta, jos puhelimet on kanissa äänettömällä. Nämä ovat sellaisia kavereita, joiden luokse saatetaan mennä ex-tempore koulun jälkeen vähäksi aikaa tai tulevat meille.

Tässä on minusta tapahtunut isokin muutos alakoulusta yläkouluun siiryttäessä. Alakoulussa oltiin monta vuotta samalla luokalla ja ne parhaat kaverit olivat ehkä tuttuja jo päiväkodista ja eskarista. Opettaja jakoi vanhempien yhteystietolistat ja tavattiin luokan juhlissa ja muissa. Yläkoulussa on uudet kuviot ja monesti ihan uudet kaverit, ei tule enää luokkakaverilistoja eikä ole luokan nyyttikestijuhlia joissa tutustuu vanhempiin. Nuoret sopivat menoistaan pääasiassa itse - kun nyt puhutaan tällaisesta koulun jälkeen iltapäivällä tapahtuvasta olemisesta, ei viikonlopun yökyläilystä.

Vierailija kirjoitti:

Joo, mut teini ei ole lapsenvahti.

Ovatpa ajat muuttuneet. Juuri tuossa iässä itse tienasin omaa rahaa olemalla lapsenvahti eli kuukautta ennen kuin täytin 14 v. ja siitä vuoden eteenpäin, kunnes sain muita koulun oheen sopivia pieniä töitä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää nää ihmiset joilla on teinejä ja taaperoita muttei turvaverkkoja. Ei kenenkään lastenhoito voi olla 13-vuotiaan kännykkään vastaamisen varassa.

Ihmettelet että kaikilla ei asiat ole yhtä hyvin kuin sinulla? Meillä on isovanhemmat n. 650-750 km päässä. Sukulaisia löytyy lähempää muutamia mutta ei voi olettaa he yhtä-äkkiä pääsisivät lapsia hoitamaan. Jos tiukka paikka olisi tullut niin naapuriapua oltais aikanaan voitu käyttää, mutta itse tässä lapset on hoidettu ilman verkkoja.

Jos on saanut esim. peruutusajan? Tai kuume on noussut todella korkealle lyhyessä ajassa? Silloin on kiire lääkäriin.

Oma lapseni on monesti kysynyt luvan mennä kaverin luokse. Tämän jälkeen onkin selvinnyt että ovat törmänneet kadulla kaveriin x ja yhdessä tuumin lähtenyt koko poppoo kaverille y. Lapsi oli kysynyt luvan kaverille menoon, eikä tullut mieleen siinä päivittää tilannetta vanhemmalle. Kaverin y vanhempien numeroa ei minulla satu olemaan. Eikä tietoa onko kaveri y tällä viikolla äitinsä vai isänsä luona. Näin esimerkkinä elävästä elämästä.

Jos joku vanhempi vaatii lapseni puhelinta itselleen, niin vastaisuudessa sen kaverin kanssa saavat leikkiä meillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää nää ihmiset joilla on teinejä ja taaperoita muttei turvaverkkoja. Ei kenenkään lastenhoito voi olla 13-vuotiaan kännykkään vastaamisen varassa.

Sanoiko ap, ettei hän saanut hoitajaa? Hän kysyi, mitä jos olisi sattunut jotain vakavampaa. Ja kyllä minä ainakin olisin huolissani siitä teinistäni, jos en saa häntä moneen tuntiin puhelimestaan kiinni.

Mitä sellaista vakavaa olisi voinut tapahtua jolle 13-vuotias olisi voinut jotain jos olisi vastannut puhelimeen?

Äiti ja pikkusisarukset joutuneet onnettomuuteen? Koti palanut?

Mitä sen 13-vuotiaan olisi pitänyt tehdä?

No vaikka tulla kotiin, että pääsee samaan kyytiin, kun ollaan lähdössä sairaalaan. Sitten pikkusisarus olisi juuri kuollut, kun teini tulee kotiintuloajallaan kotiin, niin kyllä varmaan ketuttaisi, kun on ollut vain hengailemassa kaverin luona onnellisen tietämättömänä, vaikka olisi voinut vielä nähdä sisaruksensa kerran elossa. Riittääkö tämä esimerkki, vai haluatko lisää?

Just joo ja tässä kuolemassa ketutti vain se ettei vielä kerran nähty? Olisiko siskon näkeminen pelastanut toisen hengen?

Sanotaan vaikka niin, että jos mä olisin kaverilla, ja mun äiti yrittäis saada mua kiinni, koska isä on kotimatkalla joutunut kolariin ja viety sairaalaan, ja että nyt pitäis kiireellä lähteö sinne sairaalalle, enkä mä saisi tietoa kaverin perheen typerän säännön takia, niin voin sanoa että ihan pikkasen saattais ottaa päästä.

Mä tajuan tuollasen säännön sillon kun ollaan omassa kodissa. Sillon ne omat lapset on siinä, tavotettavissa helposti. Vieras lapsi ei kuitenkaan ole omassa kodissa, ja tämän lapsen vanhemmat eivät saa lasta tarvittaessa kiinni. Pitäköön perhe sääntönsä, mutta vieraisiin sitä ei tule ulottaa.

Tuossa tilanteessa soitetaan sitten niille kaverin vanhemmille.

Miten nekään vastaa kun niidenkin puhelimet on äänettömällä parkissa? Tai mitä jos tämä on joku uusi kaveri jonka vanhemmista ei vielä ole mitään tietoa? Tai mitä jos lapsi ei olekaan sillä kaverilla jolla sanoi olevansa?

No mitä jos lapsen puhelin on unohtunut muuten vain äänettömälle koulupäivän jälkeen? Mitä jos hän onkin lähtenyt kaverin kanssa ulkoilemaan, eikä kuule soittoa? Mitä jos lapsi näkee, että äiti soittaa, mutta ei halua vastata, koska "se on vaan äiti"? Jossitella toki voi vaikka millä mitalla.

Toki, kaikkea voi sattua. Kyse lienee kuitenkin siitä, onko tuo äänetön kännykkäparkki asiallinen, kun se estää vanhempia saamasta lastaan kiinni. Siinä siis joku ulkopuolinen taho puuttuu toisen perheen kommunikointimahdollisuuksiin. Kyse on myös siitä, voiko oman perheen sääntöjä vaatia myös vieraalta lapselta, jos tämä tapa estää lapsen vanhempia olemassa yhteydessä omaan lapseensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten sä varmaan tiedät missä tyttö on, ja osaat soittaa sinne vanhemmille.

Jos jonkun talossa on tietyt säännöt, ne sitten pitää. Oli ne muitten mielestä vaikka kuinka tyhmiä hyvänsä.

Ei nykypäivänä pyydetä kavereiden vanhempien puhelinnumeroita, koska lapsilla on itsellä omat puhelimet joista heidät saa kiinni. Enää ei toimita kun omassa lapsuudessa että annettiin kotiin kaverin naapurin puhelinnumero, koska kaverin kotona ei ollut puhelinta. Äiti soitti naapuriin ja naapuri kävi sanomassa että pitää lähteä kotiin.

Juu ja kaverin kotiin soittaminen on aika hankalaa, koska kenelläkään ei ole enää kotipuhelimia. Pitää soittaa joko äidin tai isän puhelimeen. Meillä lapselle hankittiin puhelin aikanaan siksi, että ei tarvinnut soittaa kaverin vanhemmille. Usein tuli turhaan soiteltua kavereiden äideille, jotka eivät päivystäneet kotona odottamassa minun soittoani. Sitten pyytää isän numero ja soittaa hänelle. Aina satunnaisesti kumpikaan vanhemmista ei vastannut. Paljon helpompaa hankkia omalle lapselle puhelin ja vaatia häntä huolehtimaan, että vastaa aina, kun soitan. Eihän kumpikaan vanhemmista välttämättä ole edes kotona. 13-vuotiailla voi hyvin myös olla kaverussuhteita, joissa vanhemmat eivät ole koskaan tavanneet, eivätkä edes tiedä toistensa nimiä saati puhelinnumeroita.

Tämä keskustelu on mielenkiintoista. Miettii muutama sata vuotta taaksepäin, kun nainen oli valmis avioon ja talon emännäksi kun kuukautiset alkoivat. Lapsuutta ei juurikaan ollut, kun suurin osa lapsuudesta meni valmistautuessa ja opetellessa käytännön taitoja joita aikuisena piti osata.

Nykylapset taas, samassa iässä kun ennen mentiin naimisiin, eivät ole valmiita vahtimaan omaa sisarusta paria tuntia? En missään nimessä tarkoita, että ennen olisi ollut paremmin. On hienoa, että lapset saavat olla lapsia, ja niin pitääkin olla. Huomaa vaan, kuinka erilaiset odotukset eri aikoina saman ikäisiltä ovat olleet.

Toiseen asiaan liittyen, mielestäni kenelläkään ulkopuolisella ei ole oikeutta estää vanhemman ja lapsen yhteydenpitoa.

Kyllä 13-vuotias kykynee taaperoa vahtimaan jonkun tunnin. Voihan olla, että äiti on lähtenyt viemään lääkäriin yhtä, ja 13-vuotias olisi voinnut hyvin vahtia sisarustaan esim. siihen asti, että isä tulee töistä. Kuume voi olla syy lähteä päivystykseen, jos esim. lapsi kouristelee. Miten ihmeessä luulette, että teinit mitään vastuuta oppii, jos ei anneta oppia? Iik apua, mulla 1. ja 3. luokkalaiset jäävät keskenään kotiin, kun käyn lenkillä tai joskus kirjastossa tai kaupassa. Ja kyllä, 3.lk voi hyvin vahtia, ettei 1.lk lähde omin lupineen pihalle ja että ottavat välipalaa, hyvin pärjäävät tunnin pari ja tykkäävätkin.

Mks ihmeessä 13 vuotias, ei osaa pitää puoliaan ja sanoa että, mä en kännykkääni anna pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten sä varmaan tiedät missä tyttö on, ja osaat soittaa sinne vanhemmille.

Jos jonkun talossa on tietyt säännöt, ne sitten pitää. Oli ne muitten mielestä vaikka kuinka tyhmiä hyvänsä.

Ei nykypäivänä pyydetä kavereiden vanhempien puhelinnumeroita, koska lapsilla on itsellä omat puhelimet joista heidät saa kiinni. Enää ei toimita kun omassa lapsuudessa että annettiin kotiin kaverin naapurin puhelinnumero, koska kaverin kotona ei ollut puhelinta. Äiti soitti naapuriin ja naapuri kävi sanomassa että pitää lähteä kotiin.

Sehän on ihan jokaisesta itsestään kiinni miten "nykypäivänä" haluaa toimia. Mulla on mun lasten kavereiden ja vanhempien numerot + vielä aika liuta luokkakaverien tai harrastuskaverien vanhempien numeroita. Kukaan ei kyllä vielä koskaan ole kieltäytynyt antamasta numeroaan. Paljon olen myös tallentanut numeroita syntymäpäiväkutsuista ja luokassa on aina vanhempainilloissa kiertänyt lista, mihin on voinut nimen ja numeron laittaa ja sitä on kopioitu kaikille halukkaille.

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on mielenkiintoista. Miettii muutama sata vuotta taaksepäin, kun nainen oli valmis avioon ja talon emännäksi kun kuukautiset alkoivat. Lapsuutta ei juurikaan ollut, kun suurin osa lapsuudesta meni valmistautuessa ja opetellessa käytännön taitoja joita aikuisena piti osata.

Nykylapset taas, samassa iässä kun ennen mentiin naimisiin, eivät ole valmiita vahtimaan omaa sisarusta paria tuntia? En missään nimessä tarkoita, että ennen olisi ollut paremmin. On hienoa, että lapset saavat olla lapsia, ja niin pitääkin olla. Huomaa vaan, kuinka erilaiset odotukset eri aikoina saman ikäisiltä ovat olleet.

Toiseen asiaan liittyen, mielestäni kenelläkään ulkopuolisella ei ole oikeutta estää vanhemman ja lapsen yhteydenpitoa.

Kyllä. Ja tosi mielenkiintoista, että tässä ilmeisesti samat ihmiset hokevat, kuinka ennenvanhaan ei ollut kuin yksi puhelin kylällä ja hienosti pärjättiin, miksi ihmeessä pitäisi ihmisten olla tavoitettavissa kun ennen meni niin hyvin vaikkei ollut puhelimia läheskään joka taloudessa.

Samalla kauhistellaan, ettei 13-vuotias tietenkään voi vahtia pikkusisarustaan päivällä paria tuntia, ihan hirveää, huostaan otetaan ja heitteille jättö. Jonkun mielestä ei voi jättää taaperoa 13-vuotiaan vastuulle hetkeksikään. Ei siis ilmeisesti edes roskien viemisen, koiran ulkoilutuksen tai pyykkituvassa käynnin ajaksi. 

Mutta silloin ennenvanhaan oli aivan tavallista, ihan arkipäivää, että tietenkin isommat huolehtivat pikkusisaruksistaan. Eikä tarvii mennä niin kovin kauaskaan, ihan 90-luvulla kaverini oli  13-vuotiaasta joka kesä pari viikkoa hoitamassa pienempiä serkkujaan päivät, kun vanhemmat olivat töissä. Lämmitti ruoat ja huolehti kaiken muunkin klo 8-16 eikä koskaan ollut mitään ongelmaa. Olin suorastaan kateellinen kun hänellä oli tällainen mahdollisuus. Tottakai sai siitä sitten rahaakin ja myös "työtodistuksen" (sanottaisiin kai nykyään suosituskirjeeksi) ja sen ansiosta sai sitten helposti kesätöitäkin heti 16-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikein opettaa pennut pärjäämään hetki ilman puhelinta.

Olisit kipittänyt omin pikku jaloin sinne lapsesi kaverille, jos oli tärkeätä asiaa.

Kuumeisen lapsen ja taaperon kanssa? Kipaisepa kuule itse, tätä varten muilla on puhelimet. En ole ap ja sitä mieltä, että pitäköön oman perheen sisällä mitä kännykkäkieltoja tahansa, mutta eivät voi vaatia muita noudattamaan tällaista. Jollekin lapselle puhelin voi olla sellainen, että vanhemmat haluavat saada lapsensa siitä kiinni eikä muiden vanhemmat voi määrätä lapsen puhelimen käyttötapoja yli lapsen omien vanhempien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mut teini ei ole lapsenvahti.

Ovatpa ajat muuttuneet. Juuri tuossa iässä itse tienasin omaa rahaa olemalla lapsenvahti eli kuukautta ennen kuin täytin 14 v. ja siitä vuoden eteenpäin, kunnes sain muita koulun oheen sopivia pieniä töitä.

Silloin ei vielä ollut näitä ylipassattuja pumpulissa kasvatettuja lapsip joita nykyään lähes kaikki alle 20v lapset ja nuoret ovat =( Mitään ei saa vaatia, kun näillä lapsilla ei ole velvollisuuksia mutta heillä on kosolti oikeuksia.

Heh, on suoranainen ihme, että olemme enää olemassa. Siitä kun ei ole niin kovinkaan pitkää aikaa, kun teiniä ei saanut kiinni millään; kännykkää kun ei ollut keksittykään.

Ihan järjetön sääntö. Itse ainakin huolestuisin jos lapseni ei vastaisi puhelimeen. Hänelle on puhelin sitä varten hankittu. Jonkun toisen perheen säännöt eivät voi ajaa tällaisen yli, että minun täytyy tietää ja voida tarkistaa missä lapseni on.

Vierailija kirjoitti:

Ihan järjetön sääntö. Itse ainakin huolestuisin jos lapseni ei vastaisi puhelimeen. Hänelle on puhelin sitä varten hankittu. Jonkun toisen perheen säännöt eivät voi ajaa tällaisen yli, että minun täytyy tietää ja voida tarkistaa missä lapseni on.

Toisen perheen säännöt pitävät heidän kodissaan. Miksi kuvittelet, että sinun sääntösi pätisivät toisen perheen kotona? Jos teillä saa kotona ulostaa keskelle olohuoneen lattiaa niin et kai tosissasi väitä, että lapsesi saa ulostaa myös muiden ihmisten olohuoneiden lattialle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten sä varmaan tiedät missä tyttö on, ja osaat soittaa sinne vanhemmille.

Jos jonkun talossa on tietyt säännöt, ne sitten pitää. Oli ne muitten mielestä vaikka kuinka tyhmiä hyvänsä.

Ei nykypäivänä pyydetä kavereiden vanhempien puhelinnumeroita, koska lapsilla on itsellä omat puhelimet joista heidät saa kiinni. Enää ei toimita kun omassa lapsuudessa että annettiin kotiin kaverin naapurin puhelinnumero, koska kaverin kotona ei ollut puhelinta. Äiti soitti naapuriin ja naapuri kävi sanomassa että pitää lähteä kotiin.

Minusta on huolestuttavaa, jos vanhemmat antavat lasten sumplia keskenään kaikki asiat ja myös antavat samalla niille lapsosille täydet valtuudet vedättää vanhempiaan. Kyllä meillä aina vanhempien kesken lyhyesti tsekataan esim. kaikki yökyläilyt, että järjestelyt on ok ja että lapset ovat todella siellä missä sanovat olevansa. Lisäksi esim. se, että vanhemmat vaivautuvat tutustumaan toisiinsa edes puhelinnumeron vaihtamisen verran varmasti helpottaa mahdollisten ongelmien selvittämistä ja ehkäisee kiusaamista, kun tiedetään, että jokin yhteys vanhempien välillä on olemassa.