Lue keskustelun säännöt.
Naapurin lapset meillä, en saa äitiin yhteyttä...
09.03.2017 |
Naapurin 3- ja 5- vuotiaat tuli leikkimään tänne joskus neljän aikaan. Laitoin ne kotiinsa viideltä, mutta siellä ei ollutkaan ketään kotona ja otin lapset rappukäytävästä takas tänne.
Sain ongittua äidin yhteystiedot ja sain hänet kiinni puhelimella kuuden aikoihin. Totesi vaan, että "tuli menoja", sanoi tulevansa hakemaan lapset joskus kahdeksalta ja päätti puhelun tosi nopeasti. Ei ole vieläkään tullut eikä vastaa puhelimeen tai viesteihin mitään...
Kertokaa nyt joku, miten tässä fiksusti menettelis? Lasun teen kyllä joka tapauksessa, ei ihan eka kerta, kun meininki vaikuttaa erittäin hämärältä ja joutuu miettimään, että onkohan noilla kotona kaikki ok...
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Vau. Mua pelottaa jättää 3,5v ja 1,5v edes siksi viideksi minuutiksi että käytän koiran pissalla.
En jättäisi pidemmäksi aikaa edes vanhempaa yksin.
Onneksi huolehdit! Saatat pelastaa sekä äidin että lapset :)
Tällaisesta heitteillejätöstä olisi jo lastensuojelukin kinnostunut. Missäs asut..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
. Enkä ole mikään hermoheikko helikopterimutsi, vaan olen sitä mieltä että lasten pitää saada kokeilla ja kolahdella. Olen kuitenkin varsin hyvin perillä siitä miten "itsetuhoisia" 1-3 -vuotiaat ovat ja miten vaarallinen ihan tavallinen, turvallinen koti voi olla tuon ikäiselle lapselle.
Varmaan myös valvot yöt vauvan vieressä? Mun veljen vauva kuoli kätkytkuoleman yöllä. En tarkoita viisastella, mutta kaikelta ei lasta voi säästää 😞
Ks. ylempää.
Vierailija kirjoitti:
Kysykää nykyäidit äideiltänne ja mummoiltanne, miten ennen hoitivat kaupassakäynnit, maalla navettahommat tms? Varmaan ei ollut aikusia vahtimassa kaikenaikaa.
... ja sen jälkeen voit itse vilkaista tilastoja, miten lasten tapaturmakuolemat ovat laskeneet aika hienosti verrattuna näihin wanhoihin hyviin aikoihin.
Ja tuosta puolitoistavuotiaan "ihan vaan viiden minuutin" yksin jättämisestä...
Omani on melkein puolitoistavuotias reipas taapero. Päiväunia varten hänellä on olohuoneessa lattiatasolle tehty "pesä" jossa nukkua. Itse luen, teen ruokaa tms. hänen näköetäisyydellään unien ajan, jotta näkee minut herättyään.
Joskus sitten on ollut pakko käydä vessassa kesken lapsen unien. Wc on siis ihan olkkarin vieressä, mutta ei lapsen näköetäisyydellä. Ja pari kertaa lapsi on herännyt juuri silloin, kun olen hilpaissut vessan, eikä siis ole nähnyt minua. Se hätäännys, joka lapselle on iskenyt :( Itku on tullut heti ja lähtenyt hädissään etsimään äitiä, kun on luullut olevansa yksin.
Ja tuollainen hätäännys siis vain jo siitä, että taapero on herännyt yksin ja olen ollut viereisessä huoneessa wc:ssä. Minkälaiseksi hätä ehtisikään mennä, jos olisin esim. viiden minuutin lenkille ulkona talosta.
Olet ihana ihminen, ap. Voi pieniä :(
Ovatko vanhemmat siis eronneet? Toivottavasti isä on kelvollinen huoltaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kiitos että välität. Sanon tämän koko sydämestäni, sillä itse olen kasvanut heitteillä, eikä kukaan puuttunut. Monesti olimme sisarusten kanssa yksin kotona tunneista päiviin, kun molemmat vanhemmat viihteellä. Joskus viikon kun lähtivät ulkomaille. Toisinaan vanhemmat jättivät ilkeyttään rappukäytävään/ulos, jopa yöllä tai pakkaseen.
Ei liene eka ilmoitus. Ihmetyttää miten tollaset "vanhemmat" saa pitää lapsia luonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten muuten käytätte esim koiran iltapissalla, jos olette yksinhuoltajia ja lapset nukkumassa? Itsellä ei lapsia mutta jäin miettimään vaihtoehtoja. Vauvahälytin?
Itkuhälytin ainoa vaihtoehto. Jos mulla olisi koira ja pieni lapsi, naapuriyhteistyö toimisi heti. Aina on löytynyt naapuri kymmeneksi minsaksi sohvalle istumaan, kun lapsi nukkuu ja itse kipaisen kaupassa.
Kokemusta yllättävistä tilanteista on, kun aviomies käytännössä jätti mut vastasyntyneen kanssa yksin muutama vuosi sitten. Siis pysyvästi, ei vain muutamiksi päiviksi. Jätti ihan vain siksi, että saisi nukkua aina täydet yöunet. Oleili samassa talossa, toisessa asunnossamme. :)
(On ex.)
Vierailija kirjoitti:
Ja tuosta puolitoistavuotiaan "ihan vaan viiden minuutin" yksin jättämisestä...
Omani on melkein puolitoistavuotias reipas taapero. Päiväunia varten hänellä on olohuoneessa lattiatasolle tehty "pesä" jossa nukkua. Itse luen, teen ruokaa tms. hänen näköetäisyydellään unien ajan, jotta näkee minut herättyään.
Joskus sitten on ollut pakko käydä vessassa kesken lapsen unien. Wc on siis ihan olkkarin vieressä, mutta ei lapsen näköetäisyydellä. Ja pari kertaa lapsi on herännyt juuri silloin, kun olen hilpaissut vessan, eikä siis ole nähnyt minua. Se hätäännys, joka lapselle on iskenyt :( Itku on tullut heti ja lähtenyt hädissään etsimään äitiä, kun on luullut olevansa yksin.
Ja tuollainen hätäännys siis vain jo siitä, että taapero on herännyt yksin ja olen ollut viereisessä huoneessa wc:ssä. Minkälaiseksi hätä ehtisikään mennä, jos olisin esim. viiden minuutin lenkille ulkona talosta.
Tällainen hätäännys on kyllä jo ihan opetettu juttu. Kun lapselle on opetettu että äiti on aina näköetäisyydellä kun herää päikkäreiltä niin tottakai hätääntyy kun joku kerta ei olekaan. Sen sijaan jos lapsi esimerkiksi nukkuisi päikkärit aina omassa huoneessa niin mitään tuollaista hätäännystä ei tulisi vaan lapsi herättyään iloisesti kulkisi katsomassa missä äiti on tai hihkuisi onnessaan sängyssään niin kauan että vanhempi tulee paikalle. Taas ihan sen mukaan miten lapsi on oppinut asioiden menevän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh ap asuu slummikerrostalossa kun tuollaista sattuu.
Suurin piirtein puolet lasun asiakkaista on hyvätuloisia ja toimeentulevia.
Hyvä ja vastuullinen vanhempi ei ole rahasta kiinni. Ja myös slummikerrostaloissa asuu hyviä vanhempia.
Vai onko sinulla näyttää jokin lähde, missä toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tuosta puolitoistavuotiaan "ihan vaan viiden minuutin" yksin jättämisestä...
Omani on melkein puolitoistavuotias reipas taapero. Päiväunia varten hänellä on olohuoneessa lattiatasolle tehty "pesä" jossa nukkua. Itse luen, teen ruokaa tms. hänen näköetäisyydellään unien ajan, jotta näkee minut herättyään.
Joskus sitten on ollut pakko käydä vessassa kesken lapsen unien. Wc on siis ihan olkkarin vieressä, mutta ei lapsen näköetäisyydellä. Ja pari kertaa lapsi on herännyt juuri silloin, kun olen hilpaissut vessan, eikä siis ole nähnyt minua. Se hätäännys, joka lapselle on iskenyt :( Itku on tullut heti ja lähtenyt hädissään etsimään äitiä, kun on luullut olevansa yksin.
Ja tuollainen hätäännys siis vain jo siitä, että taapero on herännyt yksin ja olen ollut viereisessä huoneessa wc:ssä. Minkälaiseksi hätä ehtisikään mennä, jos olisin esim. viiden minuutin lenkille ulkona talosta.
Tällainen hätäännys on kyllä jo ihan opetettu juttu. Kun lapselle on opetettu että äiti on aina näköetäisyydellä kun herää päikkäreiltä niin tottakai hätääntyy kun joku kerta ei olekaan. Sen sijaan jos lapsi esimerkiksi nukkuisi päikkärit aina omassa huoneessa niin mitään tuollaista hätäännystä ei tulisi vaan lapsi herättyään iloisesti kulkisi katsomassa missä äiti on tai hihkuisi onnessaan sängyssään niin kauan että vanhempi tulee paikalle. Taas ihan sen mukaan miten lapsi on oppinut asioiden menevän.
Itse mietin myös että ei ole kyllä ihan normaalia. Eikö sille lapselle olisi ihan hyvä opettaa että vanhemmat voivat välillä vaikka vain käväistä toisessa huoneessa? En ole kuullutkaan että vanhempi istua jököttäisi samassa huoneessa lapsen päiväunien ajan jos tämä vaikka sattuisi heräämään. Ei ihmekään että lapselle tulee hätä kun ei osaa edes paria minuuttia olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap: kainalot ilmoittanut sinne päivystykseen uusimmat tiedot? Oletan että he kysyvät itsekin mutta jatkossakin on tärkeää aina ilmoittaa oudosta menosta, jos on huolta lasten hoidosta. Siis vaikka viikon päästä, jos jotain käy. Sossu ei saa tietää että tilanne jatkuu, jos ei tule ilmoituksia. Ja äidin mahdolliset valeet voivat tällöin vaikuttaa tosilta.
Suomen kielen rektiot! Jotakin tapahtuu,sattuu kun taas jotenkin käy.
Vierailija kirjoitti:
Miten muuten käytätte esim koiran iltapissalla, jos olette yksinhuoltajia ja lapset nukkumassa? Itsellä ei lapsia mutta jäin miettimään vaihtoehtoja. Vauvahälytin?
Kyllä pienoiset ovat tärkeämpiä kuin eläimet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te äidit, jotka nyt hyökkäsitte tuota koiranulkoiluttajaa vastaan: rauhoittukaa. Ettehän te tiedä vaikka äiti olisi pihapiirissä ulkoiluttamassa koiraa itkuhälyttimen kanssa kun lapset nukkuvat. Itse en näe ainakaan tuossa edellä mainitussa skenaariossa mitään pahaa. Käyn itsekin välillä pihalla lähettyvillä hakemassa päivän postia yms. itkuhälytin tietysti aina mukana vauvan nukkuessa. Käytännössä ihan sama asia.
Todella ikävää lukea tällaista tapahtuvan. Tuli kylmät väreet. Olet upea ihminen Ap kun autoit lapsia.
Minut on jätetty yksin kotiin lukemattomat kerrat jo alle kouluikäisenä.
Muistan aina itkeneeni ikävää ja pahaa oloa yksinäisyyden takia. Laitoin radion tai television päälle, se helpotti,koska ei ollut niin hiljaista.
Synkkiä muistoja. Sellaiset arvet se jätti, että ikuinen yksinäisyyden tunne ja pelko hylätyksi tulemisesta. Luottamuspula ihmisiin..
Lämmin halaus noille lapsille ja sinulle Ap.
N23
Tosiasia on ikävä kyllä,että lapset eivät ole koskaan saaneet valita mihin syntyvät. Aina on tarvittu ja tarvitaan ihmisiä,naapureita, sukulaisia ,viranomaisia..jotka kantavat huolta lapsista.Hyvä on ihmisenä ketjun aloittaja.
Kumpa heitä olisi paljon,rohkeita aikuisia.
Ap:n kuvaamasta tilanteesta tulee aina ilmoittaa lastensuojeluun ja virka-ajan ulkopuolella sosiaalipäivystykseen. Sosiaaliviranomaisten tehtävä on arvioida millaisiin toimenpiteisiin ryhdytään. Heillä saattaa olla esimerkiksi aikaisempaa tietoa perheestä joka vaikuttaa tilannearvion tekoon. Näin lastensuojelun sosiaalityöntekijän näkökulmasta hankalia ovat ilmoitukset jotka tehdään jälkikäteen tilanteista, jotka voivat olleet akuutteja. Päihdeongelmaisilla vanhemmilla on valmiina sata ja yksi selitystä ja "juupas eipäs"-väittely vanhempien kanssa on välillä aivan loputonta. Kun esim. naapurilla on ollut pitkäaikaista huolta perheestä on todella tärkeä päästä puuttumaan tilanteisiin kun ne ovat päällä.
Ruoki ja pese lapset ja laita nukkumaan, katso aamulla missä äiti menee. Äitejä on niin moneen junaan ja moni on jäänyt kyydistä pois jo aikaa sitten ja joku ei koskaan saanut matkalippua eli älyä.
Alkoholismi on perinnöllinen sairaus joka pahenee niin kauan kunnes (hoitamattomana) johtaa lopulta kuolemaan. Noin näkyvästi päihderiippuvainen ei nää enää omaa käytöstään realistisesti. Siksi ne brenkkuäidit on sairautta tuntemattomien silmään niin sekoboltseja. Ennen sairastumistaan ihan normaaleja ihmisiä ovat voineet ollakin.
Itse hoidin kahta pikkusisarustani 6-vuotiaasta eteenpäin. Välillä vanhemmat monta viikkoa selvänä, sitten taas päiviä kateissa ja bileet jatkuivat kotiin palattua. Meidän lasten tärkein tehtävä oli peitellä jälkiä ja suojautua sossuilta. Silloin 90- ja 2000-luvulla ei vissiin lasu-ilmoituksia juuri tehty, meistä ainakin tehtiin tiettävästi vain yksi, vaikka ambulanssia ja poliisia kävi joskus jopa kerran parissa kuukaudessa. Liekö syynä pärstäkerroin, asuttiin varakkaalla alueella ja vanhemmat hyvätuloisia.
Nyt en mitään muuta toivo kuin että jokaisen alkoholistin lapsi pääsisi turvalliseen paikkaan huostaan ja vanhempi mahdollisuuden raitistua kunnon hoidossa. Pitää myös muistaa, että lapsi ihan sisäsyntyisesti suojelee vanhempaansa, eli lapsi hyvin harvoin uskaltaa apua hakea. Eikä aina tajuakaan, en minä ainakaan tiennyt muusta silloin.
Kiitos jokaiselle jotka näitä aiheellisia ilmoituksia tekevät. <3
Kyllä lapsia on joka lähtöön. Yksi on tuommoinen rempoja ja kiipeilijä, yksi on rauhallinen lukutoukka ja kolmas tanssiva taiteilija. Kaikki ovat kuitenkin olleet yksivuotiaina tasan yhtä pallopäitä.