Naapurin lapset meillä, en saa äitiin yhteyttä...

En alkaisi yötä vasten toimimaan vaan lapset nukkumaan ja aamulla soitto naapuriin tai mennä käymään.

Käyttää normaali aikaan koiran lenkillä. Koiran takia en lapsia jättäisi yksin.

Up

Vierailija kirjoitti:

En alkaisi yötä vasten toimimaan vaan lapset nukkumaan ja aamulla soitto naapuriin tai mennä käymään.

Ja mitenkähän tämmöinen toiminta johtaisi siihen että päihdeäiti käsittäisi tehneensä väärin ja muuttaisi tapojaan?

Tukea voi, mutta ei pidä mahdollistaa. Mahdollistaja on yhtä huono ihminen kuin päihteilijä itse.

On niin raskasta luettavaa, että kevennän vähän ja liittyy kyllä lapsen yksin nukkumiseen.

Lapsenlapseni nukkui 1,5 vuotiaana jo omassa huoneessa pinnasängyssä ja hän oppi hyvin aikaisin puhumaan. Eräänä päivän päikkäreiltä herättyään huuteli äitiä sängyssään ja vähän kesti, kun äidillä oli ruokahomma kesken.

Kun äiti tuli huoneen ovelle, niin vintiö tuumasi: "sieltähän se etana tulee."

Pidetään huolta kaikista lapsista järjen rajoissa.

t.mummeli

Itse olen aina koirankusetuksen ajan jättänyt lapset keskenään. Silloin kun mies ei ole ollut kotona. Koiran kusetus siis vie sen viis minuuttia. Lenkitys kauemmin ja siihen tietysti lapset mukaan.

Voihan se lapsi tukehtua johonkin ollessaan toisessa huoneessa. Tai pudota pää edellä sohvalta vaikka seisoisit vieressä.  Elämä perustuu harkittuun riskianalyysiin.

On vähän hysteriaa seistä 24/7 lapsen vieressä ja toitottaa, miten helvetin vaarallista elämä on, jos äidin valvova silmä ei kyttää kaikkea mitä tapahtuu. Se on vähän kuin vankila ja palvelee vanhemman sädekehää, ei välttämättä lasta. Itse kerron lapsille, että nyt Musti lähtee pissille, en häivy yhtäkkiä mitään sanomatta. Jos se nyt kauhean itkunremakan aiheuttaisi, (ei ole aiheuttanut) niin sitten ehkä ottaisin lapset mukaan seisomaan kolmeksi minuutiksi tienvarteen.

Muistan miten oltiin siskon kanssa pentuina aina kaksistaan. Meillä oli avain kaulassa, kun äiti lähti kokoukseen ja isä oli jossain. Olin 4-5 vuotias, kun oltiin pihalla pari-kolme tuntia kerrallaan eikä meillä ollut ketään kotona. Tämä oli siihen aikaan ihan normaalia.

Mieti mitkä traumat lapsi saa siitä, kun se joutuu istumaan hirveässä paskanhajussa vessassa äitin pitäessä täysistuntoa, kun ei sitä uskalla jättää ilman valvovaa silmää vanhemman vessakäynnin ajaksi. Sehän saattaa huolestua ja saada hylkäämiskokemuksen.  

Aloitukseen sen verran, että kolme-viisivuotiaiden jättäminen ryyppyillan ajaksi keskenään sen sijaan on heitteillejättö.

Niin ja se minusta on karmivinta kun nämä huostaanotetut tulevat joskus huonosti kohdelluiksi siellä uudessakin paikassa, miten joku voi pieniä ressukoita sitten tämmöisen kotikamaluuden jälkeen enää pitää huonosti, sellainen ihminen ei ole enää ihminen.

Ilmoita ensin äidille, että jos ei hae lapsia niin joudut valitettavasti tekemään lasun!

Älä hääri selän takana. Aiheen huoleesi voit ilmoittaa sossuun sitten toki kaikesta huolimatta ja muutenkin.

Jos lapsilla ei ole välitöntä vaaraa kotona ja äiti hakee selvinpäin niin anna lapset, mutta sano huolesi ja etenkin kun tämä äiti ei kerro sinulle missä mennään vaan jättää vaan lapset hakematta.

Joka paikassa ja ihan AINA keskustellaan ja tuodaan huoli esiin ensin vanhemmalle itselleen.

Virallisissa paikoissa, kuten koulu tulee ensin kokeilla kaikki koulun omat keinot asiassa auttamiseksi ennen kuin lasu tehdään.

Ap:ta tämä ei toki koske, mutta on reilua kertoa ja ilmaista huolensa ettei tule ihan puskista asia ja tämä äitikin voi ymmärtää sinua ja miksi huolit. Tämä tärkeää, koska on selkeästi luottanut sinuun ja antanut lapsensa hoitoon. Saatat olla lapsille se yksi turvallinen aikuistaho ja hienoa olisi jos voisit jatkossakin olla (tosin ilman, että joudut tahtomattasi heitä katsomaan, mutta, että pysyisitte väleissä) ja tavata heitä.

Itse olen lasun tehnyt ja lapsi huostaanotettiin. Ilmoitin asian ennen lasua vanhemmille ja miksi niin toimin, että haluan vaan hyvää. He ymmärsi hyvin pointtini ja itseasiassa tulivat myöhemmin kiittämään minua siitä, että toin asiat päivänvaloon ja kokivat saaneensa apua ja pitivät sitä minun ansiona, vaikka vaan satuin "joutumaan" ns.osalliseksi lasten myötä ja tein sen mitä kuka tahansa olisi tehnyt.

He saivat apua, mutta naapurisopu säilyi, samoin luottamus.

Monet lasun tekijät tekevät ns.nimettömiä ilmoja ja haluavat pysyä asiasta sen jälkeen erillään. Ei siinä mitään jos pelottaa ja pelkoon on mahdollisesti aihetta, mutta harva tietää, että nimettömänkin ilmon tekijän nimen saa selville heti kättelyssä, koska siihen on vastapuolella oikeus. Ellei ilmoa ole tehty prepaidista ja kertomatta nimeään työntekijälle. Toki näitä ilmoja ei oteta ihan niin vakavasti, valitettavasti, vaikka ne jollain tapaa tarkistetaankin (usein pelkkä puhelu ellei kyse ole akuutista hädästä).

Ilmoittajan nimen on oikeus tietää, koska vastapuolellakin on laillinen oikeus olla eri mieltä, haastaa ilmoittaja oikeuteen ja vaatia korvausta perättömästä ilmosta. Myös kunnalla on mahdollisuus vaatia korvauksia ajan ja resurssien hukasta jos ilmoitus on ollut tahallisesti aiheeton ja voivat vaatia korvauksia huolimatta mitä vastapuoli on mieltä ja siksi usein kysyvät ilmoittajan nimeä omiin papereihinsa.

Vastapuoli saa ilmoittajan nimen viimeistään oikeuden pöytäkirjoista, joten siksi sen sosiaalityöntekijäkin antaa jos sitä vaatii. Kun on olemassa näitäkin ketkä ilmoja tehtailee aivan kiusallaankin esim jollekin läheiselle ja exän exille.

Ap:lle toivotan hyvää mieltä, selkärankaa ja rohkeutta! Olet oikealla asialla, joten älä häpeile sitä ja kaikkea hyvää!

Pitää vissiin tehdä lasu ystävästäni, jonka kaikki lapset on laitettu rattaissa ulos nukkumaan sään salliessa, eikä kukaan ole siihen rattaiden viereen mennyt päivystämään. Tietääkseni tämä on ihan yleinen käytäntö Suomessa ja ymmärtääkseni myös ainakin Ruotsissa. Miten tämä eroaa siitä, että lapsi nukkuu sisällä ja aikuinen piipahtaa ulkona?

Kamala äiti ylipäätään, mutta kehtaa vielä sanoa että jättää ovet lapsille auki. Sinne asuntoon pääsisi silloin niiden lapsipoloisten lisäksi ihan kuka vaan hullu?

on se.19900 kirjoitti:

Niin ja se minusta on karmivinta kun nämä huostaanotetut tulevat joskus huonosti kohdelluiksi siellä uudessakin paikassa, miten joku voi pieniä ressukoita sitten tämmöisen kotikamaluuden jälkeen enää pitää huonosti, sellainen ihminen ei ole enää ihminen.

Isänsä toimesta vai?

Vierailija kirjoitti:

Pitää vissiin tehdä lasu ystävästäni, jonka kaikki lapset on laitettu rattaissa ulos nukkumaan sään salliessa, eikä kukaan ole siihen rattaiden viereen mennyt päivystämään. Tietääkseni tämä on ihan yleinen käytäntö Suomessa ja ymmärtääkseni myös ainakin Ruotsissa. Miten tämä eroaa siitä, että lapsi nukkuu sisällä ja aikuinen piipahtaa ulkona?

Vauvat voivat nukkua noin, isommatkin jos eivät pääse itse pois. Sen sijaan 1,5-vuotias sisätiloissa yksin on melkoinen riski sekä itselleen, että ympäristölleen.

1,5 -vuotias on pahimoilleen:  juuri osaa kiivetä jotenkin mutta ei tulla alas, ja järki ei vielä sano mitään.  Niin on kyllä näillä tämän jutun lapsillakin, oliko he 3 ja 5 -vuotiaita.  Ihan koko ajan vahdittavia kaikki.  Hirveä sääli.

Onko denaäiti jo herännyt ja yrittänyt hakea lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Monet lasun tekijät tekevät ns.nimettömiä ilmoja ja haluavat pysyä asiasta sen jälkeen erillään. Ei siinä mitään jos pelottaa ja pelkoon on mahdollisesti aihetta, mutta harva tietää, että nimettömänkin ilmon tekijän nimen saa selville heti kättelyssä, koska siihen on vastapuolella oikeus. Ellei ilmoa ole tehty prepaidista ja kertomatta nimeään työntekijälle. Toki näitä ilmoja ei oteta ihan niin vakavasti, valitettavasti, vaikka ne jollain tapaa tarkistetaankin (usein pelkkä puhelu ellei kyse ole akuutista hädästä).

Ilmoittajan nimen on oikeus tietää, koska vastapuolellakin on laillinen oikeus olla eri mieltä, haastaa ilmoittaja oikeuteen ja vaatia korvausta perättömästä ilmosta. Myös kunnalla on mahdollisuus vaatia korvauksia ajan ja resurssien hukasta jos ilmoitus on ollut tahallisesti aiheeton ja voivat vaatia korvauksia huolimatta mitä vastapuoli on mieltä ja siksi usein kysyvät ilmoittajan nimeä omiin papereihinsa.

Vastapuoli saa ilmoittajan nimen viimeistään oikeuden pöytäkirjoista, joten siksi sen sosiaalityöntekijäkin antaa jos sitä vaatii. Kun on olemassa näitäkin ketkä ilmoja tehtailee aivan kiusallaankin esim jollekin läheiselle ja exän exille.

Ap:lle toivotan hyvää mieltä, selkärankaa ja rohkeutta! Olet oikealla asialla, joten älä häpeile sitä ja kaikkea hyvää!

Nyt on kyllä vähän puuta heinää. Olen ollut töissä lastensuojelussa ja kyllä yksityisten henkilöiden tekemät nimettömät ilmoitukset on yleensä kirjattu asiakaskertomukselle vain "nimetön ilmoittaja teki lastensuojeluilmoituksen tästä ja tästä lapsesta". Joskus saattaa olla että ilmoittaja on kertonut olevansa esim. naapuri, mutta silloinkaan ei välttämättä ole nimeä kirjattu ylös. Sitähän varten anonyymi ilmoitus on olemassa, että sellaisen voi tehdä... Ilmoituksia vastaanottava päivystyskään tuskin säilyttelee kaikkien soittajien puhelinnumeroita jotta voitaisiin vaikkapa kuukausien ja vuosien päästä alkaa selvitellä että kuka mahtoi ilmoittaa ja kenestä.  Ilmoittajan kanssa ei myöskään käsitellä lastensuojeluilmoitusta sen enempää kuin sitä vastaanotettaessa. Muistakaa, että lastensuojeluilmoitus ei ole syytös, häpäisyn keino tai moraalinen kannanotto, vaan vastuunsiirto viranomaisille mahdollisesti huolestuttavan tilanteen selvittämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vau. Mua pelottaa jättää 3,5v ja 1,5v edes siksi viideksi minuutiksi että käytän koiran pissalla.

En jättäisi pidemmäksi aikaa edes vanhempaa yksin.

Onneksi huolehdit! Saatat pelastaa sekä äidin että lapset :)

Tällaisesta heitteillejätöstä olisi jo lastensuojelukin kinnostunut. Missäs asut..?

Jep, sosiaalitoimi tulee paikalle ja vie lapset pakkosijoitukseen toiselle puolelle Suomea heti viiden minuutin jälkeen. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet lasun tekijät tekevät ns.nimettömiä ilmoja ja haluavat pysyä asiasta sen jälkeen erillään. Ei siinä mitään jos pelottaa ja pelkoon on mahdollisesti aihetta, mutta harva tietää, että nimettömänkin ilmon tekijän nimen saa selville heti kättelyssä, koska siihen on vastapuolella oikeus. Ellei ilmoa ole tehty prepaidista ja kertomatta nimeään työntekijälle. Toki näitä ilmoja ei oteta ihan niin vakavasti, valitettavasti, vaikka ne jollain tapaa tarkistetaankin (usein pelkkä puhelu ellei kyse ole akuutista hädästä).

Ilmoittajan nimen on oikeus tietää, koska vastapuolellakin on laillinen oikeus olla eri mieltä, haastaa ilmoittaja oikeuteen ja vaatia korvausta perättömästä ilmosta. Myös kunnalla on mahdollisuus vaatia korvauksia ajan ja resurssien hukasta jos ilmoitus on ollut tahallisesti aiheeton ja voivat vaatia korvauksia huolimatta mitä vastapuoli on mieltä ja siksi usein kysyvät ilmoittajan nimeä omiin papereihinsa.

Vastapuoli saa ilmoittajan nimen viimeistään oikeuden pöytäkirjoista, joten siksi sen sosiaalityöntekijäkin antaa jos sitä vaatii. Kun on olemassa näitäkin ketkä ilmoja tehtailee aivan kiusallaankin esim jollekin läheiselle ja exän exille.

Ap:lle toivotan hyvää mieltä, selkärankaa ja rohkeutta! Olet oikealla asialla, joten älä häpeile sitä ja kaikkea hyvää!

Nyt on kyllä vähän puuta heinää. Olen ollut töissä lastensuojelussa ja kyllä yksityisten henkilöiden tekemät nimettömät ilmoitukset on yleensä kirjattu asiakaskertomukselle vain "nimetön ilmoittaja teki lastensuojeluilmoituksen tästä ja tästä lapsesta". Joskus saattaa olla että ilmoittaja on kertonut olevansa esim. naapuri, mutta silloinkaan ei välttämättä ole nimeä kirjattu ylös. Sitähän varten anonyymi ilmoitus on olemassa, että sellaisen voi tehdä... Ilmoituksia vastaanottava päivystyskään tuskin säilyttelee kaikkien soittajien puhelinnumeroita jotta voitaisiin vaikkapa kuukausien ja vuosien päästä alkaa selvitellä että kuka mahtoi ilmoittaa ja kenestä.  Ilmoittajan kanssa ei myöskään käsitellä lastensuojeluilmoitusta sen enempää kuin sitä vastaanotettaessa. Muistakaa, että lastensuojeluilmoitus ei ole syytös, häpäisyn keino tai moraalinen kannanotto, vaan vastuunsiirto viranomaisille mahdollisesti huolestuttavan tilanteen selvittämisestä.

Ei ole puuta heinää. Niinhän te väitätte. TIEDÄN asian ja olen siitä joskus tänne oikein linkinkin laittanut missä asia kerrotaan hyvin tarkasti.

Asiasta silloinkin väiteltiin mulle vastaan ja tuli hiljaisuus kun linkin laitoin.

Ehkä et sitten työntekijänä tiedä asiakkaan oikeuksia vielä? Se nimi pidetään salassa jos sitä ei asiakas vaadi, mutta se on kerrottava mikäli vaatii. Ja piste. :)

Kannattaa etsiä netistä tuo asiaperäinen tieto, luotettavilta sivuilta niin opit sinäkin jotain uutta. :)

Niin ja lisään vielä, että koitahan nyt asettua sen ihmisen pöksyihin hetkeksi oikeuden nimissä, että hänelläkö ei ole laillisia oikeuksia? Sehän on täysin absurdia niin väittää! ;)

JOKAISELLA on oikeus olla toista mieltä ja aiheeton ilmoitus on aiheeton ilmoitus ja silloin asiakkaalla on oikeus haastaa tuo henkilö ilmoituksesta oikeuteen on se sitten naapuri tai ei. Saada oikeuden päätös asialle.

Lasuun sisältyy aina vastuu ja hyvä niin. Ei niitä pidä eikä saa tehtailla syyttä sillä sellaisiakin valitettavasti on ja tapahtuu, että tehdään silkkaa kiusaa jollekin.

Lasu ei ole syytös eikä uhka, en minäkään sitä väitä, mutta sitä voi käyttää väärinkin ja tosiaan kyseessä ei ole mikään yksipuolinen asia missä toisella eli ilmoittajalla ole mitään vastuuta.

Te ette saakaan työntekijöinä mennä ilmoittamaan asian etenemisestä ilmoituksen tehneelle taholle kun on vaitiolovelvollisuus.

Huomaa kuitenkin, että asiakkaalla tätä vaitiolovelvollisuutta ei ole ja oikeus myös hänellä.

Sehän olisi aivan kamalaa jos joku tekisi kiusatakseen vakavan ilmoituksen, aiheuttaen näin turhaa stressiä, ylimääräistä tekemistä ja ties mitä ja asiakkaan pitäisi seistä vain tumput suorina vailla minkäänlaisia oikeuksia asiassa joutuessaan ns.ilkivallan kohteeksi.

On tosiaan eri jos ilmoittaja ei vaan kerro tietojaan ja soittaa numerosta mitä ei voida jäljittää. Muuten laki on laki.

Edellinen

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismi on perinnöllinen sairaus joka pahenee niin kauan kunnes (hoitamattomana) johtaa lopulta kuolemaan. Noin näkyvästi päihderiippuvainen ei nää enää omaa käytöstään realistisesti. Siksi ne brenkkuäidit on sairautta tuntemattomien silmään niin sekoboltseja. Ennen sairastumistaan ihan normaaleja ihmisiä ovat voineet ollakin.

Itse hoidin kahta pikkusisarustani 6-vuotiaasta eteenpäin. Välillä vanhemmat monta viikkoa selvänä, sitten taas päiviä kateissa ja bileet jatkuivat kotiin palattua. Meidän lasten tärkein tehtävä oli peitellä jälkiä ja suojautua sossuilta. Silloin 90- ja 2000-luvulla ei vissiin lasu-ilmoituksia juuri tehty, meistä ainakin tehtiin tiettävästi vain yksi, vaikka ambulanssia ja poliisia kävi joskus jopa kerran parissa kuukaudessa. Liekö syynä pärstäkerroin, asuttiin varakkaalla alueella ja vanhemmat hyvätuloisia.

Nyt en mitään muuta toivo kuin että jokaisen alkoholistin lapsi pääsisi turvalliseen paikkaan huostaan ja vanhempi mahdollisuuden raitistua kunnon hoidossa. Pitää myös muistaa, että lapsi ihan sisäsyntyisesti suojelee vanhempaansa, eli lapsi hyvin harvoin uskaltaa apua hakea. Eikä aina tajuakaan, en minä ainakaan tiennyt muusta silloin.

Kiitos jokaiselle jotka näitä aiheellisia ilmoituksia tekevät. <3

Hieman samaa tarinaa täälläkin. Tuohon aikaan sossua ei kiinnostanut edes, vaikka lapsi meni naama ja kroppa hakattuna hakemaan apua. Oli kulissit kunnossa ja vanhempi osasi hakea sääliä oikealla tavalla. Naapurit ja sukulaiset tiesi, koulussa kävin kuraattoreiden ja terkkareiden juttusilla, mutta koska olin fiksun oloinen ja osasin käyttäytyä suht hyvin, kukaan ei ottanut vakavasti. Meillä erona oli se, että me lapset yritettiin hakea apua, mutta sitä ei saatu. Tarpeeksi pitkään kun eli pelossa ja kärsi fyysisen väkivallan lisäksi jokapäiväisestä henkisestä väkivallasta, niin se lojaalius loppui. Kaikkea ei silti uskaltanut pelon vuoksi paljastaa sosiaaliviranomaisille etenkään siitä syystä, kun ei uskottu. Uskottiin vanhempia, koska eihän nyt yrittäjät voi olla huonoja ihmisiä ja vanhempia.

Jos vanhemmat eivät ole syrjäytyneitä, työttömiä/työkyvyttömiä alkkareita, niin lapset joutuu Suomessa kärsimään aika paljon, ennen kuin ketään kiinnostaa. Eikä siinäkään vaiheessa oteta tosissaan. Koska eihän yrittäjä voi olla alkoholisti, sehän pyörittää yritystä ja eihän alkoholistit voi pyörittää yritystä, koska alkoholistithan ovat vain niitä kuset ja paskat housuissa pyöriviä katujuoppoja.

Surullista ja samalla huojentavaa, että meitä on muitakin...on niin kaksijakoinen olo ollut aina, kun ei voi samaistua normaalien perheiden lapsiin, joilla on optimismi huipussaan, ovat monien asioiden suhteen ihanan tietämättömiä, hyväuskoisia ja naiiveja. Tunnen itseni todella kyyniseksi heidän rinnallaan ja ihailen sitä suurta optimismia, mitä heistä löytyy. Mutta en osaa myöskään samaistua ns. elämäm koululaisiin, koska vanhemmat ei tosiaan ollu katujuoppoja, kotona oli kova kuri ja käytöstavat opetettiin väkivallan kautta. Arvostettiin opiskelua ja työntekoa, eli en oppinut ns. pummiksi. En löydä paikkaani ihmisten keskuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap: kainalot ilmoittanut sinne päivystykseen uusimmat tiedot? Oletan että he kysyvät itsekin mutta jatkossakin on tärkeää aina ilmoittaa oudosta menosta, jos on huolta lasten hoidosta. Siis vaikka viikon päästä, jos jotain käy. Sossu ei saa tietää että tilanne jatkuu, jos ei tule ilmoituksia. Ja äidin mahdolliset valeet voivat tällöin vaikuttaa tosilta.

Suomen kielen rektiot! Jotakin tapahtuu,sattuu kun taas jotenkin käy.

Taisitpa nyt antaa keskusteluun kaiken sen, mitä sinulla on annettavaa.