Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
tuntuu etten rakasta toista lastani
05.03.2017 |
Tämä on vaikea aihe enkä ole koskaan puhunut näistä tunteista kenellekään. Mies jollain tapaa tietää tunteeni muttei ehkä ymmärrä miten todellista se on. Tiedän että tämä on kauhean väärin mutta en voi sille mitään. Tuntuu että täytyy purkaa tätä kuitenkin jonnekin.
Kyseessä on siis vanhempi lapseni, nyt 10 vuotias. Nuorempi on 6v. Nuorempaan syttyi heti hänen synnyttyään se paljon puhuttu äidin rakkaus ja häneen tunnen rakkautta ja kiintymystä nykyäänkin aivan toisella tapaa. Esikoiseen nämä tunteet ei koskaan heränneet ja osittain tajusin tämän vasta kun nuorempi syntyi. Toki esikoiseen jollain tavalla kiinnyin hänen ollessa pieni mutta jotenkin mitä isommaksi kasvoi niin sitä enemmän tuli niitä ajatuksia etten oikein edes välitä hänestä, en haluaisi olla lähellä tai tehdä mitään ylimääräistä hänen kanssa.
Joskus tulee semmoinen sääli häntä kohtaan ja yritän pakottaa itseni välittämään hänestä mutta suurimmaksi osaksi en tunne mitään. Kyseinen lapsi on todella raivostuttava luonteeltaan, tyytymätön, tottelematon ja muutenkin sellainen josta ei ole helppo pitää.
Uutena tunteena on jonkinlainen vastenmielisyys häntä kohtaan. Tiedostan muutenkin että "inhoan" tuon ikäisiä tyttölapsia ja heissä on jotain kuvottavaa. En todellakaan tiedä miksi. Jotenkin esikoisen tulo tähän ikään on pahentanut negatiivisia tunteita. Toivon ihan oikeasti ettei häntä edes olisi. Mietin tätä joka päivä ja tuntuu että elämä on ihan pilalla.
Tiedän että minut haukutaan täällä enkä odota että kaikki ymmärtää. Ehkä se on sitten oikein minulle.
Kommentit (327)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Q kirjoitti:
Ap, hae apua. Sitä saa kyllä kun sitä vaatii. Lapsesi ei sen sijaan voi auttaa itseään. Anna hänet pois, se olisi kaikille paras ratkaisu. On tavattoman itsekästä olla tekemättä lasua sen takia että pelkäät menettäväsi toisen lapsesi. Ehkä et rakasta toista lastasikaan, ehkä et kykene rakastamaan? Ehkä haluat pitää toisen lapsesi vain omia itsekkäitä tarpeitasi varten?
Onhan tietysti mahdollista, että lapsellasi on jokin oireyhtymä tai jopa persoonallisuushäiriö, mutta silloin lapsi pitää taistella tutkimuksiin. Se on velvollisuutesi, kun olet lapsia tähän maailmaan päättänyt hankkia.
Ja sympatiaa tai ymmärrystä minulta ei heru, oli asia mitenpäin vain. Sinä olet aikuinen ja vain sinä voit auttaa itseäsi ja lapsiasi.
Sinä et sitten ymmärrä, läskiaivoinen idiootti, että sympatia ja ymmärrys auttaisi aloittajaa paljon paremmin kuin typerä itsekkääksi haukkuminen? Siis ei ymmärrys sille, että lapsi saa kokea ikäviä, vaan sille, että tällaisetkin tunteet ovat hyväksyttäviä ja ne voidaan käsitellä. Koska tunne on aina oikein. Teot ovat täysin eri asia.
Voi mitä naiiviutta, vai on tunne aina oikein! Ei ole.
Aloittaja on äitini kaltainen ja minä olen se esikoistytär. Tajusin todella pienenä, että äiti ei rakasta minua ja luulin, että rakastaa vain siskoani. Aikuisena olen tajunnut pikkusiskon kertomasta, että se häneen kohdistunut "rakkaus" oli yhtä kammottavaa kuin se rakkaudettomuus minua kohtaan - eri lailla vain.
Äitini on persoonallisuushäiriöinen ja juurikin ap:n tavoin luulee, että pinnallinen "kaikki on päällisin puolin hyvin" on jotenkin lapselle tyydyttävää. Ei ole. MAAILMASSA EI JUURI OLE KAMALAMPAA ASIAA KUIN OLLA ÄITINSÄ VIHAAMA TYTÄR. En tiedä onko ap:lla persoonallisuushäiriö, mutta en ihmettelisi jos on.
Sinä olet keskenkasvuinen kakara, joka et ole kypsymättömän äitisi takia sallinut itsellesi negatiivisia tunteita, ja nyt haluat estää ne ap:ltäkin. Kasva aikuiseksi ja anna toisten puhua asioista, jotka ovat heille kipeitä.
SInä sen sijaan nimittelyinesi ja jankutuksinesi vaikutat tosi aikuiselta :) No, tällainen ketju kerää tietynlaisia ihmisiä. Sinä olet yksi arkkityyppi. Minä olen toki toinen, aina lapsen puolella oman kokemukseni takia.
Minäkin olen lapsen puolella, mutta se ei tarkoita sitä, että käyttäytyisin aloittajaa kohtaan kuin keskenkasvuinen kakara. Se kakaramainen haukunta auttaa häntä (ja hänen lastaan) kaikista vähiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene jollekin ammattiauttajalle, hop hop!
Toivottavasti saat apua tai kuolet, ennenkuin viaton lapsesi häiriintyy.
Luuletko, ettei lapsesi intuitiivisesti vaistoa kaksoisviestintääsi.
Haluaisin kyllä saada ammattiapua mutta en tiedä minne mennä ja jos oikeasti sanon pahimmat ajatukseni niin lasu lienee varma. Pelkään että menetän nuoremmankin lapsen jos minut katsotaan kyvyttömäksi äidiksi. Sanottakoon että esikoinen on kuitenkin hyvin hoidettu tätä tunneongelmaa lukuunottamatta. Kotiolot on normaalit ja mitään materiaalista puutetta ei ole. Enkä käytä fyysistä väkivaltaa vaikka mielessä pyörii toisinaan vaikka mitä.
Ap
Kotiolot ei todellakaan ole normaalit jos äiti ei välitä lapsestaan ja toivoo ettei tätä olisi. Hanki apua,sinulla on mt-ongelmia ja todnäk.joku käsittelemätön trauma tai luonnehäiriö.
Tämän takia en uskalla tehdä toista lasta. Jos tulisikin poikalapsi. Mua myös jollain lailla "kuvottaa" poikalapset. En osaa nähdä heissä samaa ihanuutta ja suloisuutta kuin tytöissä. Sairastahan tämä on, tiedän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No suoraan sanottuna sen huomaa kyllä ettei muutkaan ihmiset erityisesti pidä tästä lapsesta. Isänsä ehkä eniten koska jostain syystä tälle ei näytä kaikkia puoliaan. Tiedostaa hänkin kyllä että on hankala lapsi.
ApMuutkaan ei tykkää. Ei tietenkään kun lapsi on elänyt vaillinaisessa ympäristössä. Hän on turvaton. Muista että se olet sinä josta muutkaan ei tykkää
Sinä olet tehnyt lapsestasi hylkiönEiiii..... D: Puhutkohan nyt ihan itsestäsi? Mites se äiti nyt yhtäkkiä onkin syypää siihen, että joku täällä on hylkiö?
Kaltoinkohdellusta lapsesta huokuu turvattomuus ja epävarmuus. Muiden on vaikea pitää heistä
Kai ymmärrät miten ihmistä muokkaa kun oma äiti ei rakasta. Haluaa antaa pois, toivoo kuolemaaEn ymmärrä. Ihmisen pitää ottaa vastuu omasta persoonallisuudestaan, eikä syytellä äitiään sen muokkaamisesta sellaiseksi, ettei toisille kelpaa. Et asu enää äitisi kanssa, voit alkaa ajatella itsestäsi nyt positiivisesti ja rohkaisevasti. Sellaisena äitinä annat lapsillesikin paljon positiivisemman kuvan maailmasta.
Voi sua.
Tässä puhutaan lapsesta, jonka kuolemaa oma äiti toivoo. Jonka haluaa antaa pois.
Se heijastuu lapsen käytökseen. Samoin pikkuveljen.
Niin se vaan on. Paha äiti tuhoaa lapsenEikä tuhoa, aikuisena on viimeistään aika unohtaa se, millainen äiti oli ja tehdä elämästään mukavaa!
Totta. Nyt kun olet äiti, on sinun velvollisuus olla aikuinen. Kantaa vastuu
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi oireilee kiintymyssuhteen vajavaisuutta. Hän kasvaa juuri niin kieroon, kun annetaan kasvaa.
Tuntuu tosi pahalle lapsesi puolesta.
T.psyk.sh
Tämä on tällainen mitään osaamaton valehoitaja täällä pasltalla, jos olisit oikeasti psykiatrinen sh, niin tietäisit, että kielletyistä tunteista ei pääse eroon kuin tunnistamalla ne ja käsittelemällä ne, ja havaitsisit, että juuri siihen ap nyt pyrkii. Ja sä haukut hänet? Hienoa! Not.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Q kirjoitti:
Ap, hae apua. Sitä saa kyllä kun sitä vaatii. Lapsesi ei sen sijaan voi auttaa itseään. Anna hänet pois, se olisi kaikille paras ratkaisu. On tavattoman itsekästä olla tekemättä lasua sen takia että pelkäät menettäväsi toisen lapsesi. Ehkä et rakasta toista lastasikaan, ehkä et kykene rakastamaan? Ehkä haluat pitää toisen lapsesi vain omia itsekkäitä tarpeitasi varten?
Onhan tietysti mahdollista, että lapsellasi on jokin oireyhtymä tai jopa persoonallisuushäiriö, mutta silloin lapsi pitää taistella tutkimuksiin. Se on velvollisuutesi, kun olet lapsia tähän maailmaan päättänyt hankkia.
Ja sympatiaa tai ymmärrystä minulta ei heru, oli asia mitenpäin vain. Sinä olet aikuinen ja vain sinä voit auttaa itseäsi ja lapsiasi.
Sinä et sitten ymmärrä, läskiaivoinen idiootti, että sympatia ja ymmärrys auttaisi aloittajaa paljon paremmin kuin typerä itsekkääksi haukkuminen? Siis ei ymmärrys sille, että lapsi saa kokea ikäviä, vaan sille, että tällaisetkin tunteet ovat hyväksyttäviä ja ne voidaan käsitellä. Koska tunne on aina oikein. Teot ovat täysin eri asia.
Sinä oletkin niin kykeneväinen ihminen, että sinusta ei ole muuhun kuin haukkumaan. Ei taida henkiset taidot riittää? Taitaa itse ap siellä puolustella itseään? En mielestäni haukkunut ketään, koska itsekkyyttähän tuo on, vai kuinka? Miksei sitä saa sanoa? Ap itsekin tietää ja tunnistaa huonot puolensa.
En sanoisi että kaikki tunteet ovat oikeita ja hyväksyttäviä, mutta jos sellasia tunteita on, niin ne kannattaa käsitellä itsensä kanssa, hyväksyä ja myöntää itselleen. Olivatpa ne kuinka kauheita tahansa. Sitten hakea ammattiapua. Mutta ei oman lapsen kuoleman toivominen ole normaalia tai hyväksyttävää. Silloin pitää tiedostaa että omassa mielessä on jotain, joka kaipaa hoitoa. Itsensä syyllistämisellä ei kenenkään tilanne parane. Joten opettele sisäistämään lukemasi ja olemaan syyllistymättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No suoraan sanottuna sen huomaa kyllä ettei muutkaan ihmiset erityisesti pidä tästä lapsesta. Isänsä ehkä eniten koska jostain syystä tälle ei näytä kaikkia puoliaan. Tiedostaa hänkin kyllä että on hankala lapsi.
ApMuutkaan ei tykkää. Ei tietenkään kun lapsi on elänyt vaillinaisessa ympäristössä. Hän on turvaton. Muista että se olet sinä josta muutkaan ei tykkää
Sinä olet tehnyt lapsestasi hylkiönEiiii..... D: Puhutkohan nyt ihan itsestäsi? Mites se äiti nyt yhtäkkiä onkin syypää siihen, että joku täällä on hylkiö?
Kaltoinkohdellusta lapsesta huokuu turvattomuus ja epävarmuus. Muiden on vaikea pitää heistä
Kai ymmärrät miten ihmistä muokkaa kun oma äiti ei rakasta. Haluaa antaa pois, toivoo kuolemaaEn ymmärrä. Ihmisen pitää ottaa vastuu omasta persoonallisuudestaan, eikä syytellä äitiään sen muokkaamisesta sellaiseksi, ettei toisille kelpaa. Et asu enää äitisi kanssa, voit alkaa ajatella itsestäsi nyt positiivisesti ja rohkaisevasti. Sellaisena äitinä annat lapsillesikin paljon positiivisemman kuvan maailmasta.
Voi sua.
Tässä puhutaan lapsesta, jonka kuolemaa oma äiti toivoo. Jonka haluaa antaa pois.
Se heijastuu lapsen käytökseen. Samoin pikkuveljen.
Niin se vaan on. Paha äiti tuhoaa lapsenEikä tuhoa, aikuisena on viimeistään aika unohtaa se, millainen äiti oli ja tehdä elämästään mukavaa!
Totta. Nyt kun olet äiti, on sinun velvollisuus olla aikuinen. Kantaa vastuu
Se koskee myös sinua, ettei täällä vain nimitellä itseä hylkiöksi "koska äiti" ja en ole ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas veikkaan, että ap on kääntänyt lasten sukupuolet tarinaansa ollakseen vähemmän tunnettava. Nimittäin juuri tuon ikäisissä poikalapsissahan on paljon sellaisia ällöjä pikkunilkkejä, joista monen on surullista kyllä vaikea pitää. Kun taas tytöt ovat "herttaisia". Tämäkin ahtaiden sukupuoliroolien seurausta...
Kannattaa hakea apua, tiedän sen kokemuksesta. Minä kiinnyin heti tyttövauvaani ja rakastan häntä kaikesta sydämmestäni, mutta poikaani en osannut luoda suhdetta. Onneksi ymmärsin hakeutua heti terapiaan. Se että en osannut olla äiti pojalleni, johtui traumaattisesta isäsuhteestani. Projisoin nämä tuntemukset lapseeni. Jos olisin ymmärtänyt, että näin voi käydä, niin olisin mennyt terapiaan jo ennen lasten hankintaa. Älkää pelätäkö hakea apua ongelmiinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot kyl sellanen tapaus, että miks oot alunperin rupenut lapsia hankkimaan? Jos inhoat tyttölapsia tuossa iässä, kuvittelitko että he jotenkin taianomaisesti skippaavat tuon tietyn iän? Oot kyl ihan kammottava äiti, tollasta en sois kellekään. Mene työstämään tunteistas johonkin ammattiauttajalle, en tajua miten et ole vielä sitä tehnyt kun ryvet tuollaisten tunteiden kanssa lasta kohtaan joka päivä, ja jo niin pitkään. Saa sulla olla omassa päässä vikaa, kun tollasen kohtalon lapselles suot. Mun mielestä aivan vituttavaa.
Q kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Q kirjoitti:
Ap, hae apua. Sitä saa kyllä kun sitä vaatii. Lapsesi ei sen sijaan voi auttaa itseään. Anna hänet pois, se olisi kaikille paras ratkaisu. On tavattoman itsekästä olla tekemättä lasua sen takia että pelkäät menettäväsi toisen lapsesi. Ehkä et rakasta toista lastasikaan, ehkä et kykene rakastamaan? Ehkä haluat pitää toisen lapsesi vain omia itsekkäitä tarpeitasi varten?
Onhan tietysti mahdollista, että lapsellasi on jokin oireyhtymä tai jopa persoonallisuushäiriö, mutta silloin lapsi pitää taistella tutkimuksiin. Se on velvollisuutesi, kun olet lapsia tähän maailmaan päättänyt hankkia.
Ja sympatiaa tai ymmärrystä minulta ei heru, oli asia mitenpäin vain. Sinä olet aikuinen ja vain sinä voit auttaa itseäsi ja lapsiasi.
Sinä et sitten ymmärrä, läskiaivoinen idiootti, että sympatia ja ymmärrys auttaisi aloittajaa paljon paremmin kuin typerä itsekkääksi haukkuminen? Siis ei ymmärrys sille, että lapsi saa kokea ikäviä, vaan sille, että tällaisetkin tunteet ovat hyväksyttäviä ja ne voidaan käsitellä. Koska tunne on aina oikein. Teot ovat täysin eri asia.
Sinä oletkin niin kykeneväinen ihminen, että sinusta ei ole muuhun kuin haukkumaan. Ei taida henkiset taidot riittää? Taitaa itse ap siellä puolustella itseään? En mielestäni haukkunut ketään, koska itsekkyyttähän tuo on, vai kuinka? Miksei sitä saa sanoa? Ap itsekin tietää ja tunnistaa huonot puolensa.
En sanoisi että kaikki tunteet ovat oikeita ja hyväksyttäviä, mutta jos sellasia tunteita on, niin ne kannattaa käsitellä itsensä kanssa, hyväksyä ja myöntää itselleen. Olivatpa ne kuinka kauheita tahansa. Sitten hakea ammattiapua. Mutta ei oman lapsen kuoleman toivominen ole normaalia tai hyväksyttävää. Silloin pitää tiedostaa että omassa mielessä on jotain, joka kaipaa hoitoa. Itsensä syyllistämisellä ei kenenkään tilanne parane. Joten opettele sisäistämään lukemasi ja olemaan syyllistymättä.
No sitähän aloittaja tässä juuri oli tekemässä! Miksi sinun pitää haukkua ja syyttää häntä kurjaksi, varmasti on aivan tarpeeksi kurjaa ilmankin mielipidettäsi? Etkö salli muille tummia tunteita? Koitatko itse olla aurinkoisempi kuin oletkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No suoraan sanottuna sen huomaa kyllä ettei muutkaan ihmiset erityisesti pidä tästä lapsesta. Isänsä ehkä eniten koska jostain syystä tälle ei näytä kaikkia puoliaan. Tiedostaa hänkin kyllä että on hankala lapsi.
ApMuutkaan ei tykkää. Ei tietenkään kun lapsi on elänyt vaillinaisessa ympäristössä. Hän on turvaton. Muista että se olet sinä josta muutkaan ei tykkää
Sinä olet tehnyt lapsestasi hylkiönEiiii..... D: Puhutkohan nyt ihan itsestäsi? Mites se äiti nyt yhtäkkiä onkin syypää siihen, että joku täällä on hylkiö?
Kaltoinkohdellusta lapsesta huokuu turvattomuus ja epävarmuus. Muiden on vaikea pitää heistä
Kai ymmärrät miten ihmistä muokkaa kun oma äiti ei rakasta. Haluaa antaa pois, toivoo kuolemaaEn ymmärrä. Ihmisen pitää ottaa vastuu omasta persoonallisuudestaan, eikä syytellä äitiään sen muokkaamisesta sellaiseksi, ettei toisille kelpaa. Et asu enää äitisi kanssa, voit alkaa ajatella itsestäsi nyt positiivisesti ja rohkaisevasti. Sellaisena äitinä annat lapsillesikin paljon positiivisemman kuvan maailmasta.
Voi sua.
Tässä puhutaan lapsesta, jonka kuolemaa oma äiti toivoo. Jonka haluaa antaa pois.
Se heijastuu lapsen käytökseen. Samoin pikkuveljen.
Niin se vaan on. Paha äiti tuhoaa lapsenEikä tuhoa, aikuisena on viimeistään aika unohtaa se, millainen äiti oli ja tehdä elämästään mukavaa!
Totta. Nyt kun olet äiti, on sinun velvollisuus olla aikuinen. Kantaa vastuu
Se koskee myös sinua, ettei täällä vain nimitellä itseä hylkiöksi "koska äiti" ja en ole ap.
Hyvä ä h
Ihan kuin mun kirjoittama teksti, lasten iät tosin erit! Tavallaan mukavaa ja huojentavaa kuulla että muillakin samanlaisia ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oot kyl sellanen tapaus, että miks oot alunperin rupenut lapsia hankkimaan? Jos inhoat tyttölapsia tuossa iässä, kuvittelitko että he jotenkin taianomaisesti skippaavat tuon tietyn iän? Oot kyl ihan kammottava äiti, tollasta en sois kellekään. Mene työstämään tunteistas johonkin ammattiauttajalle, en tajua miten et ole vielä sitä tehnyt kun ryvet tuollaisten tunteiden kanssa lasta kohtaan joka päivä, ja jo niin pitkään. Saa sulla olla omassa päässä vikaa, kun tollasen kohtalon lapselles suot. Mun mielestä aivan vituttavaa.
Sinä olet vittumainen paska, etkä salli toisille tummia tunteita, vaan olet heti huutamassa kuvottavaa. Anna toisten puhua ja käsitellä vaikeaa aihetta rauhassa! Kukaan ei kaipaa mielipiteitäsi täällä. Ei kukaan.
Älkää nyt rehellistä äitiä lynkatko vaan tukekaa. Hän tekee parhaansa, ettei tuntisi noin.
Seuraan läheltä perhettä, jossa esikoispoika (nyt jo teini) asperger. Kyllä siinä kaiken saa välillä laittaa peliin, että sitä lasta jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No suoraan sanottuna sen huomaa kyllä ettei muutkaan ihmiset erityisesti pidä tästä lapsesta. Isänsä ehkä eniten koska jostain syystä tälle ei näytä kaikkia puoliaan. Tiedostaa hänkin kyllä että on hankala lapsi.
ApMuutkaan ei tykkää. Ei tietenkään kun lapsi on elänyt vaillinaisessa ympäristössä. Hän on turvaton. Muista että se olet sinä josta muutkaan ei tykkää
Sinä olet tehnyt lapsestasi hylkiönEiiii..... D: Puhutkohan nyt ihan itsestäsi? Mites se äiti nyt yhtäkkiä onkin syypää siihen, että joku täällä on hylkiö?
Kaltoinkohdellusta lapsesta huokuu turvattomuus ja epävarmuus. Muiden on vaikea pitää heistä
Kai ymmärrät miten ihmistä muokkaa kun oma äiti ei rakasta. Haluaa antaa pois, toivoo kuolemaaEn ymmärrä. Ihmisen pitää ottaa vastuu omasta persoonallisuudestaan, eikä syytellä äitiään sen muokkaamisesta sellaiseksi, ettei toisille kelpaa. Et asu enää äitisi kanssa, voit alkaa ajatella itsestäsi nyt positiivisesti ja rohkaisevasti. Sellaisena äitinä annat lapsillesikin paljon positiivisemman kuvan maailmasta.
Voi sua.
Tässä puhutaan lapsesta, jonka kuolemaa oma äiti toivoo. Jonka haluaa antaa pois.
Se heijastuu lapsen käytökseen. Samoin pikkuveljen.
Niin se vaan on. Paha äiti tuhoaa lapsenEikä tuhoa, aikuisena on viimeistään aika unohtaa se, millainen äiti oli ja tehdä elämästään mukavaa!
Totta. Nyt kun olet äiti, on sinun velvollisuus olla aikuinen. Kantaa vastuu
Se koskee myös sinua, ettei täällä vain nimitellä itseä hylkiöksi "koska äiti" ja en ole ap.
Hyvä ä h
Hyvä hyvä eikö ookki? ;) Miltä tuntuu? ;)
Näyttää siltä, että ap täällä haukkuu kaikki arvostelijat. Koska häntä pitää sääliä, koska hän on se jolla on vaikeaa. Tämä saa minut niin kiukkuiseksi, kun muistelen kuinka kammmottava oma äitini ja lapsuuteni oli ja miten se on vaikuttanut minuun.
Toinen teoria on se, että täällä on hälyyttävän paljon sekopäisiä äitejä joiden pitäisi hoitaa itsensä kuntoon. Eikä ainakaan hankkia lapsia!
Ap:kin tunnisti omat tunteensa tyttölapsia kohtaan jo ennen lapsen hankkimista ja päätti silti ottaa riskin. Jos joku on syyllinen, niin se on tasan tälläiset äidiksi itseään kutsuvat.
Ja ap muista, että tyttöjen asperger on alidiagnosoitu. Lapsi saattaa olla assi, vaikka sullakin olisi traumatausta. Ehkä itsekin olit ja äitisi vihasi sinua siksi? Assit on välillä aika vaikeita ja aggressiivisia ja tyytymättömiä.
Q kirjoitti:
Näyttää siltä, että ap täällä haukkuu kaikki arvostelijat. Koska häntä pitää sääliä, koska hän on se jolla on vaikeaa. Tämä saa minut niin kiukkuiseksi, kun muistelen kuinka kammmottava oma äitini ja lapsuuteni oli ja miten se on vaikuttanut minuun.
Toinen teoria on se, että täällä on hälyyttävän paljon sekopäisiä äitejä joiden pitäisi hoitaa itsensä kuntoon. Eikä ainakaan hankkia lapsia!
Ap:kin tunnisti omat tunteensa tyttölapsia kohtaan jo ennen lapsen hankkimista ja päätti silti ottaa riskin. Jos joku on syyllinen, niin se on tasan tälläiset äidiksi itseään kutsuvat.
No asioista, vaikeistakin voi selvitä, enkä tarkoita nyt sinua, koska äidilläsi ei ollut halua eikä ymmärrystä miettiä käytöstään, vaan tarkoitan aloittajaa. Ja aloittaja on laittanut kaikkiin alle ap, täällä on muitakin äitejä, kuin vain hän.
Että en ymmärrä pointtiasi, luuserin asenne. Asioista voi SELVITÄ. MIETI.
Alue: Aihe vapaa
Lapsesi oireilee kiintymyssuhteen vajavaisuutta. Hän kasvaa juuri niin kieroon, kun annetaan kasvaa.
Tuntuu tosi pahalle lapsesi puolesta.
T.psyk.sh