Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
tuntuu etten rakasta toista lastani
05.03.2017 |
Tämä on vaikea aihe enkä ole koskaan puhunut näistä tunteista kenellekään. Mies jollain tapaa tietää tunteeni muttei ehkä ymmärrä miten todellista se on. Tiedän että tämä on kauhean väärin mutta en voi sille mitään. Tuntuu että täytyy purkaa tätä kuitenkin jonnekin.
Kyseessä on siis vanhempi lapseni, nyt 10 vuotias. Nuorempi on 6v. Nuorempaan syttyi heti hänen synnyttyään se paljon puhuttu äidin rakkaus ja häneen tunnen rakkautta ja kiintymystä nykyäänkin aivan toisella tapaa. Esikoiseen nämä tunteet ei koskaan heränneet ja osittain tajusin tämän vasta kun nuorempi syntyi. Toki esikoiseen jollain tavalla kiinnyin hänen ollessa pieni mutta jotenkin mitä isommaksi kasvoi niin sitä enemmän tuli niitä ajatuksia etten oikein edes välitä hänestä, en haluaisi olla lähellä tai tehdä mitään ylimääräistä hänen kanssa.
Joskus tulee semmoinen sääli häntä kohtaan ja yritän pakottaa itseni välittämään hänestä mutta suurimmaksi osaksi en tunne mitään. Kyseinen lapsi on todella raivostuttava luonteeltaan, tyytymätön, tottelematon ja muutenkin sellainen josta ei ole helppo pitää.
Uutena tunteena on jonkinlainen vastenmielisyys häntä kohtaan. Tiedostan muutenkin että "inhoan" tuon ikäisiä tyttölapsia ja heissä on jotain kuvottavaa. En todellakaan tiedä miksi. Jotenkin esikoisen tulo tähän ikään on pahentanut negatiivisia tunteita. Toivon ihan oikeasti ettei häntä edes olisi. Mietin tätä joka päivä ja tuntuu että elämä on ihan pilalla.
Tiedän että minut haukutaan täällä enkä odota että kaikki ymmärtää. Ehkä se on sitten oikein minulle.
Kommentit (327)
Ap, hae apua. Sitä saa kyllä kun sitä vaatii. Lapsesi ei sen sijaan voi auttaa itseään. Anna hänet pois, se olisi kaikille paras ratkaisu. On tavattoman itsekästä olla tekemättä lasua sen takia että pelkäät menettäväsi toisen lapsesi. Ehkä et rakasta toista lastasikaan, ehkä et kykene rakastamaan? Ehkä haluat pitää toisen lapsesi vain omia itsekkäitä tarpeitasi varten?
Onhan tietysti mahdollista, että lapsellasi on jokin oireyhtymä tai jopa persoonallisuushäiriö, mutta silloin lapsi pitää taistella tutkimuksiin. Se on velvollisuutesi, kun olet lapsia tähän maailmaan päättänyt hankkia.
Ja sympatiaa tai ymmärrystä minulta ei heru, oli asia mitenpäin vain. Sinä olet aikuinen ja vain sinä voit auttaa itseäsi ja lapsiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Q kirjoitti:
Ap, hae apua. Sitä saa kyllä kun sitä vaatii. Lapsesi ei sen sijaan voi auttaa itseään. Anna hänet pois, se olisi kaikille paras ratkaisu. On tavattoman itsekästä olla tekemättä lasua sen takia että pelkäät menettäväsi toisen lapsesi. Ehkä et rakasta toista lastasikaan, ehkä et kykene rakastamaan? Ehkä haluat pitää toisen lapsesi vain omia itsekkäitä tarpeitasi varten?
Onhan tietysti mahdollista, että lapsellasi on jokin oireyhtymä tai jopa persoonallisuushäiriö, mutta silloin lapsi pitää taistella tutkimuksiin. Se on velvollisuutesi, kun olet lapsia tähän maailmaan päättänyt hankkia.
Ja sympatiaa tai ymmärrystä minulta ei heru, oli asia mitenpäin vain. Sinä olet aikuinen ja vain sinä voit auttaa itseäsi ja lapsiasi.
Sinä et sitten ymmärrä, läskiaivoinen idiootti, että sympatia ja ymmärrys auttaisi aloittajaa paljon paremmin kuin typerä itsekkääksi haukkuminen? Siis ei ymmärrys sille, että lapsi saa kokea ikäviä, vaan sille, että tällaisetkin tunteet ovat hyväksyttäviä ja ne voidaan käsitellä. Koska tunne on aina oikein. Teot ovat täysin eri asia.
Ts. tunne on aina oikea. Ei ehkä oikein, mutta oikea.
45
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No suoraan sanottuna sen huomaa kyllä ettei muutkaan ihmiset erityisesti pidä tästä lapsesta. Isänsä ehkä eniten koska jostain syystä tälle ei näytä kaikkia puoliaan. Tiedostaa hänkin kyllä että on hankala lapsi.
ApMuutkaan ei tykkää. Ei tietenkään kun lapsi on elänyt vaillinaisessa ympäristössä. Hän on turvaton. Muista että se olet sinä josta muutkaan ei tykkää
Sinä olet tehnyt lapsestasi hylkiönEiiii..... D: Puhutkohan nyt ihan itsestäsi? Mites se äiti nyt yhtäkkiä onkin syypää siihen, että joku täällä on hylkiö?
Kaltoinkohdellusta lapsesta huokuu turvattomuus ja epävarmuus. Muiden on vaikea pitää heistä
Kai ymmärrät miten ihmistä muokkaa kun oma äiti ei rakasta. Haluaa antaa pois, toivoo kuolemaa
Ehkä nää sun lyttääjät kieltävät negatiivisimmat tunteet itseltään, ja siksi sinäkään et heistä saisi niitä tuntea. Säälittäviä, keskenkasvuisia kakaroita. Kuten monet av:llä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No suoraan sanottuna sen huomaa kyllä ettei muutkaan ihmiset erityisesti pidä tästä lapsesta. Isänsä ehkä eniten koska jostain syystä tälle ei näytä kaikkia puoliaan. Tiedostaa hänkin kyllä että on hankala lapsi.
ApMuutkaan ei tykkää. Ei tietenkään kun lapsi on elänyt vaillinaisessa ympäristössä. Hän on turvaton. Muista että se olet sinä josta muutkaan ei tykkää
Sinä olet tehnyt lapsestasi hylkiönEiiii..... D: Puhutkohan nyt ihan itsestäsi? Mites se äiti nyt yhtäkkiä onkin syypää siihen, että joku täällä on hylkiö?
Kaltoinkohdellusta lapsesta huokuu turvattomuus ja epävarmuus. Muiden on vaikea pitää heistä
Kai ymmärrät miten ihmistä muokkaa kun oma äiti ei rakasta. Haluaa antaa pois, toivoo kuolemaa
En ymmärrä. Ihmisen pitää ottaa vastuu omasta persoonallisuudestaan, eikä syytellä äitiään sen muokkaamisesta sellaiseksi, ettei toisille kelpaa. Et asu enää äitisi kanssa, voit alkaa ajatella itsestäsi nyt positiivisesti ja rohkaisevasti. Sellaisena äitinä annat lapsillesikin paljon positiivisemman kuvan maailmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Q kirjoitti:
Ap, hae apua. Sitä saa kyllä kun sitä vaatii. Lapsesi ei sen sijaan voi auttaa itseään. Anna hänet pois, se olisi kaikille paras ratkaisu. On tavattoman itsekästä olla tekemättä lasua sen takia että pelkäät menettäväsi toisen lapsesi. Ehkä et rakasta toista lastasikaan, ehkä et kykene rakastamaan? Ehkä haluat pitää toisen lapsesi vain omia itsekkäitä tarpeitasi varten?
Onhan tietysti mahdollista, että lapsellasi on jokin oireyhtymä tai jopa persoonallisuushäiriö, mutta silloin lapsi pitää taistella tutkimuksiin. Se on velvollisuutesi, kun olet lapsia tähän maailmaan päättänyt hankkia.
Ja sympatiaa tai ymmärrystä minulta ei heru, oli asia mitenpäin vain. Sinä olet aikuinen ja vain sinä voit auttaa itseäsi ja lapsiasi.
Sinä et sitten ymmärrä, läskiaivoinen idiootti, että sympatia ja ymmärrys auttaisi aloittajaa paljon paremmin kuin typerä itsekkääksi haukkuminen? Siis ei ymmärrys sille, että lapsi saa kokea ikäviä, vaan sille, että tällaisetkin tunteet ovat hyväksyttäviä ja ne voidaan käsitellä. Koska tunne on aina oikein. Teot ovat täysin eri asia.
Voi mitä naiiviutta, vai on tunne aina oikein! Ei ole.
Aloittaja on äitini kaltainen ja minä olen se esikoistytär. Tajusin todella pienenä, että äiti ei rakasta minua ja luulin, että rakastaa vain siskoani. Aikuisena olen tajunnut pikkusiskon kertomasta, että se häneen kohdistunut "rakkaus" oli yhtä kammottavaa kuin se rakkaudettomuus minua kohtaan - eri lailla vain.
Äitini on persoonallisuushäiriöinen ja juurikin ap:n tavoin luulee, että pinnallinen "kaikki on päällisin puolin hyvin" on jotenkin lapselle tyydyttävää. Ei ole. MAAILMASSA EI JUURI OLE KAMALAMPAA ASIAA KUIN OLLA ÄITINSÄ VIHAAMA TYTÄR. En tiedä onko ap:lla persoonallisuushäiriö, mutta en ihmettelisi jos on.
Vierailija kirjoitti:
Ts. tunne on aina oikea. Ei ehkä oikein, mutta oikea.
45
Alapeukuttajille:
http://www.taitimo.fi/blogi/2016/03/24/8547
45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mee nyt muija sen tytön kanssa vaikka kahdestaan elokuviin ja hampurilaisille.
Tee jotain kahdestaan tytön kanssa! Voin kuvitella, kuinka nuorempi saa kaiken huomion.
Ja hae sitä apua!
Olet paska, ammattiavun turvin voisit olla vähemmän paska. Äläkä syytä omaa äititraumaasi ja läpä läpä, olet aikuinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Q kirjoitti:
Ap, hae apua. Sitä saa kyllä kun sitä vaatii. Lapsesi ei sen sijaan voi auttaa itseään. Anna hänet pois, se olisi kaikille paras ratkaisu. On tavattoman itsekästä olla tekemättä lasua sen takia että pelkäät menettäväsi toisen lapsesi. Ehkä et rakasta toista lastasikaan, ehkä et kykene rakastamaan? Ehkä haluat pitää toisen lapsesi vain omia itsekkäitä tarpeitasi varten?
Onhan tietysti mahdollista, että lapsellasi on jokin oireyhtymä tai jopa persoonallisuushäiriö, mutta silloin lapsi pitää taistella tutkimuksiin. Se on velvollisuutesi, kun olet lapsia tähän maailmaan päättänyt hankkia.
Ja sympatiaa tai ymmärrystä minulta ei heru, oli asia mitenpäin vain. Sinä olet aikuinen ja vain sinä voit auttaa itseäsi ja lapsiasi.
Sinä et sitten ymmärrä, läskiaivoinen idiootti, että sympatia ja ymmärrys auttaisi aloittajaa paljon paremmin kuin typerä itsekkääksi haukkuminen? Siis ei ymmärrys sille, että lapsi saa kokea ikäviä, vaan sille, että tällaisetkin tunteet ovat hyväksyttäviä ja ne voidaan käsitellä. Koska tunne on aina oikein. Teot ovat täysin eri asia.
Voi mitä naiiviutta, vai on tunne aina oikein! Ei ole.
Aloittaja on äitini kaltainen ja minä olen se esikoistytär. Tajusin todella pienenä, että äiti ei rakasta minua ja luulin, että rakastaa vain siskoani. Aikuisena olen tajunnut pikkusiskon kertomasta, että se häneen kohdistunut "rakkaus" oli yhtä kammottavaa kuin se rakkaudettomuus minua kohtaan - eri lailla vain.
Äitini on persoonallisuushäiriöinen ja juurikin ap:n tavoin luulee, että pinnallinen "kaikki on päällisin puolin hyvin" on jotenkin lapselle tyydyttävää. Ei ole. MAAILMASSA EI JUURI OLE KAMALAMPAA ASIAA KUIN OLLA ÄITINSÄ VIHAAMA TYTÄR. En tiedä onko ap:lla persoonallisuushäiriö, mutta en ihmettelisi jos on.
Sinä olet keskenkasvuinen kakara, joka et ole kypsymättömän äitisi takia sallinut itsellesi negatiivisia tunteita, ja nyt haluat estää ne ap:ltäkin. Kasva aikuiseksi ja anna toisten puhua asioista, jotka ovat heille kipeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No suoraan sanottuna sen huomaa kyllä ettei muutkaan ihmiset erityisesti pidä tästä lapsesta. Isänsä ehkä eniten koska jostain syystä tälle ei näytä kaikkia puoliaan. Tiedostaa hänkin kyllä että on hankala lapsi.
ApMuutkaan ei tykkää. Ei tietenkään kun lapsi on elänyt vaillinaisessa ympäristössä. Hän on turvaton. Muista että se olet sinä josta muutkaan ei tykkää
Sinä olet tehnyt lapsestasi hylkiönEiiii..... D: Puhutkohan nyt ihan itsestäsi? Mites se äiti nyt yhtäkkiä onkin syypää siihen, että joku täällä on hylkiö?
Kaltoinkohdellusta lapsesta huokuu turvattomuus ja epävarmuus. Muiden on vaikea pitää heistä
Kai ymmärrät miten ihmistä muokkaa kun oma äiti ei rakasta. Haluaa antaa pois, toivoo kuolemaaEn ymmärrä. Ihmisen pitää ottaa vastuu omasta persoonallisuudestaan, eikä syytellä äitiään sen muokkaamisesta sellaiseksi, ettei toisille kelpaa. Et asu enää äitisi kanssa, voit alkaa ajatella itsestäsi nyt positiivisesti ja rohkaisevasti. Sellaisena äitinä annat lapsillesikin paljon positiivisemman kuvan maailmasta.
Voi sua.
Tässä puhutaan lapsesta, jonka kuolemaa oma äiti toivoo. Jonka haluaa antaa pois.
Se heijastuu lapsen käytökseen. Samoin pikkuveljen.
Niin se vaan on. Paha äiti tuhoaa lapsen
Vierailija kirjoitti:
Mee nyt muija sen tytön kanssa vaikka kahdestaan elokuviin ja hampurilaisille.
Tee jotain kahdestaan tytön kanssa! Voin kuvitella, kuinka nuorempi saa kaiken huomion.
Ja hae sitä apua!
Olet paska, ammattiavun turvin voisit olla vähemmän paska. Äläkä syytä omaa äititraumaasi ja läpä läpä, olet aikuinen ihminen.
Tuosta linkistä: "Kieltää tunteet toiselta, koska häneltä itseltäänkin ne on kielletty?"
Älkääkä syytelkö omasta äititraumastanne hylkiöisyyttänne! Ottakaa vastuu siitä, millaisena muut teidät näkevät! Kasvakaa aikuisiksi ja ottakaa vastuu!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen suhde tyttärelläsi on isäänsä? Meillä äitini on varmasti rakastanut minua tyttärenään aina mutta koin että olivat veljeni kanssa paljon läheisemmät lapsuudessani koska olivat luonteeltaan ja jopa ulkonäöltään aivan saman oloisia, itse taas olin aivan ilmetty isäni. Joskus koin kärsiväni tästä ja koin että äiti rakastaa enemmän veljeäni, mutta en enää nykyisin ole ollenkaan katkera näistä tunteist1 ja äitini on yksi parhaista ystävistäni. Veljeni kanssa olen nykyään myös todella läheinen, vaikka koin lapsena myös suvun puolelta että elin pikku veljeni varjossa hän kun oli niin suloinen ja reipas.
Nykyään tätä asetelmaa ei siis enää ole. Mutta minulle tuntui lapsena isä todella tärkeältä ja isän "palvonta" minua kohtaan oli se mikä piti minut pinnalla vaikka isä olikin paljon työmatkoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No suoraan sanottuna sen huomaa kyllä ettei muutkaan ihmiset erityisesti pidä tästä lapsesta. Isänsä ehkä eniten koska jostain syystä tälle ei näytä kaikkia puoliaan. Tiedostaa hänkin kyllä että on hankala lapsi.
ApMuutkaan ei tykkää. Ei tietenkään kun lapsi on elänyt vaillinaisessa ympäristössä. Hän on turvaton. Muista että se olet sinä josta muutkaan ei tykkää
Sinä olet tehnyt lapsestasi hylkiönEiiii..... D: Puhutkohan nyt ihan itsestäsi? Mites se äiti nyt yhtäkkiä onkin syypää siihen, että joku täällä on hylkiö?
Kaltoinkohdellusta lapsesta huokuu turvattomuus ja epävarmuus. Muiden on vaikea pitää heistä
Kai ymmärrät miten ihmistä muokkaa kun oma äiti ei rakasta. Haluaa antaa pois, toivoo kuolemaaEn ymmärrä. Ihmisen pitää ottaa vastuu omasta persoonallisuudestaan, eikä syytellä äitiään sen muokkaamisesta sellaiseksi, ettei toisille kelpaa. Et asu enää äitisi kanssa, voit alkaa ajatella itsestäsi nyt positiivisesti ja rohkaisevasti. Sellaisena äitinä annat lapsillesikin paljon positiivisemman kuvan maailmasta.
Voi sua.
Tässä puhutaan lapsesta, jonka kuolemaa oma äiti toivoo. Jonka haluaa antaa pois.
Se heijastuu lapsen käytökseen. Samoin pikkuveljen.
Niin se vaan on. Paha äiti tuhoaa lapsen
Eikä tuhoa, aikuisena on viimeistään aika unohtaa se, millainen äiti oli ja tehdä elämästään mukavaa!
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on joitakin traumoja oman naiseutesi kanssa jos pieni tyttölapsi ihan kuvottaa. Käy terapeutin juttusilla. Nuorimmainen on sitten poika vai?
En tiedä. Muistan kyllä että oli vaikeuksia hyväksyä naiseksi kasvamista ja häpesin sitä. Toivoin esikoisesta poikaa koska ahdisti tytöt ja tunsin silloinkin jo kuvotusta. Pahinta että pelkoni tytön äitiydestä kävi toteen ja se on juuri niin kauheaa kun pelkäsin.
Toinen lapseni on poika.
Hellin kyllä esikoista kun oli pienempi mutta jotenkin isommaksi tultuaan sekin on vaikeampaa
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Q kirjoitti:
Ap, hae apua. Sitä saa kyllä kun sitä vaatii. Lapsesi ei sen sijaan voi auttaa itseään. Anna hänet pois, se olisi kaikille paras ratkaisu. On tavattoman itsekästä olla tekemättä lasua sen takia että pelkäät menettäväsi toisen lapsesi. Ehkä et rakasta toista lastasikaan, ehkä et kykene rakastamaan? Ehkä haluat pitää toisen lapsesi vain omia itsekkäitä tarpeitasi varten?
Onhan tietysti mahdollista, että lapsellasi on jokin oireyhtymä tai jopa persoonallisuushäiriö, mutta silloin lapsi pitää taistella tutkimuksiin. Se on velvollisuutesi, kun olet lapsia tähän maailmaan päättänyt hankkia.
Ja sympatiaa tai ymmärrystä minulta ei heru, oli asia mitenpäin vain. Sinä olet aikuinen ja vain sinä voit auttaa itseäsi ja lapsiasi.
Sinä et sitten ymmärrä, läskiaivoinen idiootti, että sympatia ja ymmärrys auttaisi aloittajaa paljon paremmin kuin typerä itsekkääksi haukkuminen? Siis ei ymmärrys sille, että lapsi saa kokea ikäviä, vaan sille, että tällaisetkin tunteet ovat hyväksyttäviä ja ne voidaan käsitellä. Koska tunne on aina oikein. Teot ovat täysin eri asia.
Voi mitä naiiviutta, vai on tunne aina oikein! Ei ole.
Aloittaja on äitini kaltainen ja minä olen se esikoistytär. Tajusin todella pienenä, että äiti ei rakasta minua ja luulin, että rakastaa vain siskoani. Aikuisena olen tajunnut pikkusiskon kertomasta, että se häneen kohdistunut "rakkaus" oli yhtä kammottavaa kuin se rakkaudettomuus minua kohtaan - eri lailla vain.
Äitini on persoonallisuushäiriöinen ja juurikin ap:n tavoin luulee, että pinnallinen "kaikki on päällisin puolin hyvin" on jotenkin lapselle tyydyttävää. Ei ole. MAAILMASSA EI JUURI OLE KAMALAMPAA ASIAA KUIN OLLA ÄITINSÄ VIHAAMA TYTÄR. En tiedä onko ap:lla persoonallisuushäiriö, mutta en ihmettelisi jos on.
Sinä olet keskenkasvuinen kakara, joka et ole kypsymättömän äitisi takia sallinut itsellesi negatiivisia tunteita, ja nyt haluat estää ne ap:ltäkin. Kasva aikuiseksi ja anna toisten puhua asioista, jotka ovat heille kipeitä.
SInä sen sijaan nimittelyinesi ja jankutuksinesi vaikutat tosi aikuiselta :) No, tällainen ketju kerää tietynlaisia ihmisiä. Sinä olet yksi arkkityyppi. Minä olen toki toinen, aina lapsen puolella oman kokemukseni takia.
Alue: Aihe vapaa
Eiiii..... D: Puhutkohan nyt ihan itsestäsi? Mites se äiti nyt yhtäkkiä onkin syypää siihen, että joku täällä on hylkiö?