Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä tällaisesta "kosinnasta"?
04.03.2017 |
Olemme olleet yhdessä kolmisen vuotta, molemmilla edellinen avioliitto aikuisine lapsineen takana. Emme asu yhdessä, mutta välimatkaa vain pari km maaseudulla, joten olemme lähes naapureita ja tapaamme päivittäin ja vietämme lähes aina yöt yhdessä (minun kotonani, koska miehen aikuinen poika asuu kotonaan, koska työskentelee siellä, maatila).
Olimme mökkimatkalla Suomessa, kaukana kotoa, ja kauppareissulla mies ohjasi minut yllättäen kultasepänliikkeeseen. Hän käveli tiskille ja sanoi myyjälle, että haluaisi katsella kihlasormuksia. Myyjän hymy levisi korviin ja hän alkoi esitellä sormuksia, lähinnä minulle. Olin todella vaivaantunut ja lopulta lähes paniikissa. Hävetti ihan hirveästi, koska kaikki myyjät näkivät varmasti vaivaantuneisuuteni. Yritin sanoa miehelle, että käydään vielä muualla katselemassa, että päästäisiin ulos kaupasta. Myyjä kantaa lisää sormuslevyjä eteen.
Lopulta pääsimme ulos kaupasta, ilman sormuksia, mies vähän ärsyyntyneenä. Yritin selittää, että en halua tällä lailla ostaa sormuksia, kun minkäänlaista puhetta sitoutumisesta ei ole ollut. Että siihen tarvittaisiin yhteinen päätös, mitään kosintaa en odota. Mutta että edes etukäteen ilmoitettaisiin, että käydäänkö samalla kihlakaupoilla. Minulle jäi todella sekava olotila, tuntui, että petin miehen. Hän ei enää halunnut puhua koko asiasta.
Mistään tällaisesta ei olla tosiaan koskaan aiemmin puhuttu. Rakastan miestä syvästi, mutta en ole ajatellut sitoutua enää kehenkään yhden epäonnistuneen avioliiton jälkeen. Ja pelkästään kihloihinmeno on minusta jotenkin teinimeininkiä. Menisin suoraan naimisiin, jos olisi tarvetta.
Mies ei takuulla ikinä enää ehdota mitään vastaavaa. Luulen, että hän ajattelee, etten rakasta häntä. Oikeastaan pelkään, että hän alkaa etsiä jotain, joka haluaa sitoutua häneen hänen haluamallaan tavalla ja jättää minut, koska ei usko minun pysyvän rinnallaan. Hän on hyvin vanhanaikainen mies. Ottajia hänellä kyllä olisi, sillä hän on todella komea.
Mitä mieltä olette? Kumpi oli typerä? Minä vai mies?
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Kiitos tästä. Ainoita aikuisia kommentoijia kai.
Ap
Siis keskustellaan että mennäänkö kihloihin? Jaa. Mun mielestä tuntuis että toinen ehdottaa, tavalla tai toisella, ja sitten toiselle sopii tai ei. Ja se voi tapahtua liikkeessä, ehkä ei tv-ohjelmassa tai jossain urheiluareenalla.
Miksi se pitää tehdä koruliikkeessä? :'D Miksi ei kahden kesken?
No mies yrittää olla romanttinen ja yllättää. Vanhoissa tarinoissa kai mies kaivaa taskustaan sen oikean kokoisen sormuksen, mutta nykyään kai ajattelee että liikkeessä se hoituu helpommin.
No sitten se mies on romanttinen ja yllättää kysymällä kysymyksen vaikka lenkkipolulla jossa on ensimmäisen kerran yhdessä kävelty tms. Ja sitten yhdessä katselemaan sormuksia kauppaan. Eihän kliinisessä korukaupassa ja korumyyjän kuunnellessa ole edes mitään romanttista :D
Ja sitten tulee tänne joku ap ja itkee, kun oli niin epäromanttista. Vanhoissa pieruverkkareissa, hikisessä paidassa ja löyhkäävissä lenkkareissa kosittiin. Olisi voinut edes suihkussa käydä! On niin epäromanttista. Ei ollut kukkia ei suklaata eikä kuoharia. Ja sormuskin piti sitten mennä jälkeenpäin ostamaan, kun ei ollut sellaista vaivautunut hankkimaan. Ja mieluummin perintösormus kuin joku korukaupan uusi. Ja olisi nyt edes ollut hämyisä kesäkuun ilta, mutta että keskellä tammikuutaa.... Vali vali. Mies ei voi voittaa.
Ja tämän kirjoitti nainen, kahden pojan ja yhden tytön äiti
Tajuaako nainen, kahden pojan ja yhden tytön äiti, että se kumppani pitää tuntea että osaa nuo asiat oikealla tavalla hoitaa. Kun ei ole mitään "naisille sopivaa tapaa". Naiset ovat yksilöitä, mitä et tajua vaikka nainen oletkin. -eri
Annas kun mietin. Minua on kosittu autossa, sängyssä loikoillen, sähköpostilla, tv:n ääressä, ravintolassa, kesäiltana laiturilla. Kokemusta on jonkin verran ja kaikki ovat tuntuneet siltä, että voi kun ihanaa! Niin, ja paras oli tietysti se perinteinen ekoilla treffeillä, että tuletko lasteni äidiksi. Osaan on vastattu myöntävästi, osaan kieltävästi tai mietitty. Kenestäkään ei ole tullut vihamiestä ja itsekään en ole joutunut valittamaan yleisellä keskustelupalstalla. Jossain on ollut yleisöä, jossain ei.
:DD
Hieno homma että oot kaikkiruokainen mutta edelleen: naiset ovat yksilöitä. Se mikä toimii sinulle ei toimi kaikille.
Itse asiassa en ole kaikkiruokainen. Olen seurustellut vain sellaisten ihmisten kanssa, joista todellakin pidän. Olen ollut siinä mielessä onnekas, että olen saanut vähän valitakin. Tiedän, että kaikilla ei ole asiat ihan näin hyvin. Tai huonosi, miten sen nyt ottaa. Eihän se ole kiva kieltäytyä treffeistä, antaa rukkasia.
En kyllä ymmärrä miksi ihmiset kuvittelevat, että on kaikiruokainen jos on kosittu useamman kerran. Minulla on ollut aika tarkat kriteerit sen suhteen, kenen kanssa seurustelen, millainen kumppani. Esimerkiksi luottotiedottomat ja itsestään huolehtimattomat, epäempaattiset ja epäurheilulliset, kieliä taitamattomat ja kulttuurista kiinnostumattomat, urheiluhullut ja pleikkariapelaavat eivät ole olleet seurustelusuhteessa kanssani.
Ööö... jäikö sulta aamun lääkkeet ottamatta? :D (huom. tuo oli huumoria, koska vaikutat ihmiseltä, joka ei ymmärrä huumoria, niin osoitan sinulle suoraan ne kohdat, joissa tarvitaan huumorintajua)
Ps. Käytin sanaa kaikkiruokainen viittaamaan siihen, että tykkäät monenlaisista kosinnoista. Niin ravintolassa kuin tv:n ääressäkin. Ja selvensin sinulle, että hieno homma että sinä tykkäät monenlaisista kosinnoista, kumppanisi ovat selkeästi osanneet lukea sinua ja tienneet millaisesta kosinnasta tykkäät! Mutta koska kaikki naiset ja ihmiset eivät ole samanlaisia, niin kaikki eivät myöskään pidä samanlaisista asioista. Siksi kumppanilla pitää olla pelisilmää ja tajuta, että vieraan ihmisen edessä esitetty kysymys KORUKAUPASSA ei ole se tahdikkain tapa kosia.
Tajusitko nyt, vai väännänkö vielä rautalangasta?
En nyt halua pahoittaa mieltäsi, mutta sinulta jäi huomaamatta se tärkein. Ei kosintatavalla ole väliä silloin kun ihmisestä pitää. Ei se tarjoilijoiden ja muusikoiden sekä muun ravintolaväen edessä suoritettu kosinta paljon paineiltaan poikkea tuosta korukauppakosinnasta. Minulle on ollut tärkeintä se, että wau, tämä ihminen tykkää musta niin paljon että haluaa elää kanssani aviosuhteessa. Wau! Halvatunko väliä sillä on, että miten ja missä.
Joillekin on muoto tärkeämpää kuin sisältö. Itselleni sisältö on ollut aina se tärkein. Että mies on siinä vilpittömästi (vaikka sitten tietokoneellaan toisella puolella maailmaa) ja kosii.
Mitä huumorintajuttomuuteen ja ymmärtämättömyyteen tulee, niin varmasti on molemmissa kehittämisen varaa. Hyvä on myös huomioida, että kirjoitetun viestin voi ymmärtää monella tapaa ja esimerkiksi kaikkiruokainen voidaan tulkita monella tavalla. Siis selvyyden vuoksi: kosinnan muodon suhteen oikeastaan kaikki hyvän maun rajoissa käy, kunhan kosija on vilpitön. It's love, stupid.
Niin. Sinulle kaikki käy. Minulle kaikki kävisi varmasti myös, mutta esimerkiksi hyvä ystäväni kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta, joten kaiken huomion kohdistaminen häneen julkisella paikalla saisi hänet paskahalvauksen partaalle. Siksi kaikille ei sovi kaikki tavat. Hieno homma edelleen, että sinulle käy monenlaiset kosinnat, mutta ymmärrä nyt jumalauta että kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä.
Sääntö numero 1) älä oleta. Sääntö numero 2) jos oletat, katso sääntö numero 1. Sanoinko jossain, että en olisi stressaantunut ravintolakosinnasta? Tai kosinnasta riemukkaan yön jälkeen? Kyllä vain posket punoittivat, käsi tärisi, sydän tykytti siinä ravintolaväen katsellessa ja muusikoiden soittaessa. Vielä kun en voinut heti sanoa kyllä tai ei. Halusin miettimisaikaa. Aamulla tukka sekaisena, hengitys pistävänhajuisena olisin toki halunnut ensin vähän siistiytyä... Mutta ei se katso aikaa eikä paikkaa. Enkä siitä päättänyt mieltäni pahoittaa. Elämään voi suhtautua niin monin tavoin. Minä olen aina ajatellut enemmänkin nauttia ja iloita, mennä vähän virran mukana silloin kun on sopiva kohta. Ei se kaikille sovi.
Eli jos mun ystävää kosittaisiin julkisella paikalla, vaikka mies tietää, että ystävä kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta, niin susta se on ihan ok eikä siitä "saa pahoittaa mieltään"? Silloinhan kävisi ilmi, että mies ei tunne seurustelukumppaniaan yhtään jos tuollaisen emämunauksen mies menee tekemään.
Ja jos mummolla olisi munat niin se olisi pappa.
- Keke Rosberg
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Kiitos tästä. Ainoita aikuisia kommentoijia kai.
Ap
Siis keskustellaan että mennäänkö kihloihin? Jaa. Mun mielestä tuntuis että toinen ehdottaa, tavalla tai toisella, ja sitten toiselle sopii tai ei. Ja se voi tapahtua liikkeessä, ehkä ei tv-ohjelmassa tai jossain urheiluareenalla.
Miksi se pitää tehdä koruliikkeessä? :'D Miksi ei kahden kesken?
No mies yrittää olla romanttinen ja yllättää. Vanhoissa tarinoissa kai mies kaivaa taskustaan sen oikean kokoisen sormuksen, mutta nykyään kai ajattelee että liikkeessä se hoituu helpommin.
No sitten se mies on romanttinen ja yllättää kysymällä kysymyksen vaikka lenkkipolulla jossa on ensimmäisen kerran yhdessä kävelty tms. Ja sitten yhdessä katselemaan sormuksia kauppaan. Eihän kliinisessä korukaupassa ja korumyyjän kuunnellessa ole edes mitään romanttista :D
Ja sitten tulee tänne joku ap ja itkee, kun oli niin epäromanttista. Vanhoissa pieruverkkareissa, hikisessä paidassa ja löyhkäävissä lenkkareissa kosittiin. Olisi voinut edes suihkussa käydä! On niin epäromanttista. Ei ollut kukkia ei suklaata eikä kuoharia. Ja sormuskin piti sitten mennä jälkeenpäin ostamaan, kun ei ollut sellaista vaivautunut hankkimaan. Ja mieluummin perintösormus kuin joku korukaupan uusi. Ja olisi nyt edes ollut hämyisä kesäkuun ilta, mutta että keskellä tammikuutaa.... Vali vali. Mies ei voi voittaa.
Ja tämän kirjoitti nainen, kahden pojan ja yhden tytön äiti
Tajuaako nainen, kahden pojan ja yhden tytön äiti, että se kumppani pitää tuntea että osaa nuo asiat oikealla tavalla hoitaa. Kun ei ole mitään "naisille sopivaa tapaa". Naiset ovat yksilöitä, mitä et tajua vaikka nainen oletkin. -eri
Annas kun mietin. Minua on kosittu autossa, sängyssä loikoillen, sähköpostilla, tv:n ääressä, ravintolassa, kesäiltana laiturilla. Kokemusta on jonkin verran ja kaikki ovat tuntuneet siltä, että voi kun ihanaa! Niin, ja paras oli tietysti se perinteinen ekoilla treffeillä, että tuletko lasteni äidiksi. Osaan on vastattu myöntävästi, osaan kieltävästi tai mietitty. Kenestäkään ei ole tullut vihamiestä ja itsekään en ole joutunut valittamaan yleisellä keskustelupalstalla. Jossain on ollut yleisöä, jossain ei.
:DD
Hieno homma että oot kaikkiruokainen mutta edelleen: naiset ovat yksilöitä. Se mikä toimii sinulle ei toimi kaikille.
Itse asiassa en ole kaikkiruokainen. Olen seurustellut vain sellaisten ihmisten kanssa, joista todellakin pidän. Olen ollut siinä mielessä onnekas, että olen saanut vähän valitakin. Tiedän, että kaikilla ei ole asiat ihan näin hyvin. Tai huonosi, miten sen nyt ottaa. Eihän se ole kiva kieltäytyä treffeistä, antaa rukkasia.
En kyllä ymmärrä miksi ihmiset kuvittelevat, että on kaikiruokainen jos on kosittu useamman kerran. Minulla on ollut aika tarkat kriteerit sen suhteen, kenen kanssa seurustelen, millainen kumppani. Esimerkiksi luottotiedottomat ja itsestään huolehtimattomat, epäempaattiset ja epäurheilulliset, kieliä taitamattomat ja kulttuurista kiinnostumattomat, urheiluhullut ja pleikkariapelaavat eivät ole olleet seurustelusuhteessa kanssani.
Ööö... jäikö sulta aamun lääkkeet ottamatta? :D (huom. tuo oli huumoria, koska vaikutat ihmiseltä, joka ei ymmärrä huumoria, niin osoitan sinulle suoraan ne kohdat, joissa tarvitaan huumorintajua)
Ps. Käytin sanaa kaikkiruokainen viittaamaan siihen, että tykkäät monenlaisista kosinnoista. Niin ravintolassa kuin tv:n ääressäkin. Ja selvensin sinulle, että hieno homma että sinä tykkäät monenlaisista kosinnoista, kumppanisi ovat selkeästi osanneet lukea sinua ja tienneet millaisesta kosinnasta tykkäät! Mutta koska kaikki naiset ja ihmiset eivät ole samanlaisia, niin kaikki eivät myöskään pidä samanlaisista asioista. Siksi kumppanilla pitää olla pelisilmää ja tajuta, että vieraan ihmisen edessä esitetty kysymys KORUKAUPASSA ei ole se tahdikkain tapa kosia.
Tajusitko nyt, vai väännänkö vielä rautalangasta?
En nyt halua pahoittaa mieltäsi, mutta sinulta jäi huomaamatta se tärkein. Ei kosintatavalla ole väliä silloin kun ihmisestä pitää. Ei se tarjoilijoiden ja muusikoiden sekä muun ravintolaväen edessä suoritettu kosinta paljon paineiltaan poikkea tuosta korukauppakosinnasta. Minulle on ollut tärkeintä se, että wau, tämä ihminen tykkää musta niin paljon että haluaa elää kanssani aviosuhteessa. Wau! Halvatunko väliä sillä on, että miten ja missä.
Joillekin on muoto tärkeämpää kuin sisältö. Itselleni sisältö on ollut aina se tärkein. Että mies on siinä vilpittömästi (vaikka sitten tietokoneellaan toisella puolella maailmaa) ja kosii.
Mitä huumorintajuttomuuteen ja ymmärtämättömyyteen tulee, niin varmasti on molemmissa kehittämisen varaa. Hyvä on myös huomioida, että kirjoitetun viestin voi ymmärtää monella tapaa ja esimerkiksi kaikkiruokainen voidaan tulkita monella tavalla. Siis selvyyden vuoksi: kosinnan muodon suhteen oikeastaan kaikki hyvän maun rajoissa käy, kunhan kosija on vilpitön. It's love, stupid.
Ja selvyyden vuoksi: sinä määrittelet maailman naisille, mikä on hyvän maun rajoissa. Eli kaikki mistä sinä tykkäät, on OK kaikille.
Väärin. Minun hyvän maun rajat ovat toisenlaiset kuin jonkun toisen. En nyt kuitenkaan ajatellut tässä kirjoittaa määritelmää siitä, minkä koen hyväksi mauksi. Mutta vähän kuvaa: tupakka hampaissa ja humalassa ei ole mielestäni hyvän maun mukaista. Tai sanotaanko vaikka, että on jäänyt rysän päältä kiinni ja siinä sitten hätäpäissään päättää kosia. You got the picture?
Ei, minä not got the picture. Sinä määrittelit jo hyvän maun rajat. Sanoit että se mistä sinä tykkäät, on OK. Jos aloittaja ei tykkää jostain ja sinulle kelpaisi, pilkkaat aloittajaa ja aloitat pitkän selostuksen siitä, miten sinun tapasi on oikea.
Sinun tapasi on väärä ja sinun saamasi kosinta pelleilyä. Mutta en siis yritä määritellä mikä on oikea tapa.
Tuo olisi ok jos mies ohjaisi kultasepänliikkeen eteen ja kysyisi haluaisitko mennä katselemaan sormuksia. Se että viedään sisään ja puhutellaan sijastasi myyjiä on aika hämmentävä ja nolo tilanne.
Jos mies on aikaisemmin sanonut että hän on se joka päättää suhteenne jatkosta ja kieltänyt mahdollisen muuttosi, on parempi ottaa jalat alle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Kiitos tästä. Ainoita aikuisia kommentoijia kai.
Ap
Siis keskustellaan että mennäänkö kihloihin? Jaa. Mun mielestä tuntuis että toinen ehdottaa, tavalla tai toisella, ja sitten toiselle sopii tai ei. Ja se voi tapahtua liikkeessä, ehkä ei tv-ohjelmassa tai jossain urheiluareenalla.
Miksi se pitää tehdä koruliikkeessä? :'D Miksi ei kahden kesken?
No mies yrittää olla romanttinen ja yllättää. Vanhoissa tarinoissa kai mies kaivaa taskustaan sen oikean kokoisen sormuksen, mutta nykyään kai ajattelee että liikkeessä se hoituu helpommin.
No sitten se mies on romanttinen ja yllättää kysymällä kysymyksen vaikka lenkkipolulla jossa on ensimmäisen kerran yhdessä kävelty tms. Ja sitten yhdessä katselemaan sormuksia kauppaan. Eihän kliinisessä korukaupassa ja korumyyjän kuunnellessa ole edes mitään romanttista :D
Ja sitten tulee tänne joku ap ja itkee, kun oli niin epäromanttista. Vanhoissa pieruverkkareissa, hikisessä paidassa ja löyhkäävissä lenkkareissa kosittiin. Olisi voinut edes suihkussa käydä! On niin epäromanttista. Ei ollut kukkia ei suklaata eikä kuoharia. Ja sormuskin piti sitten mennä jälkeenpäin ostamaan, kun ei ollut sellaista vaivautunut hankkimaan. Ja mieluummin perintösormus kuin joku korukaupan uusi. Ja olisi nyt edes ollut hämyisä kesäkuun ilta, mutta että keskellä tammikuutaa.... Vali vali. Mies ei voi voittaa.
Ja tämän kirjoitti nainen, kahden pojan ja yhden tytön äiti
Tajuaako nainen, kahden pojan ja yhden tytön äiti, että se kumppani pitää tuntea että osaa nuo asiat oikealla tavalla hoitaa. Kun ei ole mitään "naisille sopivaa tapaa". Naiset ovat yksilöitä, mitä et tajua vaikka nainen oletkin. -eri
Annas kun mietin. Minua on kosittu autossa, sängyssä loikoillen, sähköpostilla, tv:n ääressä, ravintolassa, kesäiltana laiturilla. Kokemusta on jonkin verran ja kaikki ovat tuntuneet siltä, että voi kun ihanaa! Niin, ja paras oli tietysti se perinteinen ekoilla treffeillä, että tuletko lasteni äidiksi. Osaan on vastattu myöntävästi, osaan kieltävästi tai mietitty. Kenestäkään ei ole tullut vihamiestä ja itsekään en ole joutunut valittamaan yleisellä keskustelupalstalla. Jossain on ollut yleisöä, jossain ei.
:DD
Hieno homma että oot kaikkiruokainen mutta edelleen: naiset ovat yksilöitä. Se mikä toimii sinulle ei toimi kaikille.
Itse asiassa en ole kaikkiruokainen. Olen seurustellut vain sellaisten ihmisten kanssa, joista todellakin pidän. Olen ollut siinä mielessä onnekas, että olen saanut vähän valitakin. Tiedän, että kaikilla ei ole asiat ihan näin hyvin. Tai huonosi, miten sen nyt ottaa. Eihän se ole kiva kieltäytyä treffeistä, antaa rukkasia.
En kyllä ymmärrä miksi ihmiset kuvittelevat, että on kaikiruokainen jos on kosittu useamman kerran. Minulla on ollut aika tarkat kriteerit sen suhteen, kenen kanssa seurustelen, millainen kumppani. Esimerkiksi luottotiedottomat ja itsestään huolehtimattomat, epäempaattiset ja epäurheilulliset, kieliä taitamattomat ja kulttuurista kiinnostumattomat, urheiluhullut ja pleikkariapelaavat eivät ole olleet seurustelusuhteessa kanssani.
Ööö... jäikö sulta aamun lääkkeet ottamatta? :D (huom. tuo oli huumoria, koska vaikutat ihmiseltä, joka ei ymmärrä huumoria, niin osoitan sinulle suoraan ne kohdat, joissa tarvitaan huumorintajua)
Ps. Käytin sanaa kaikkiruokainen viittaamaan siihen, että tykkäät monenlaisista kosinnoista. Niin ravintolassa kuin tv:n ääressäkin. Ja selvensin sinulle, että hieno homma että sinä tykkäät monenlaisista kosinnoista, kumppanisi ovat selkeästi osanneet lukea sinua ja tienneet millaisesta kosinnasta tykkäät! Mutta koska kaikki naiset ja ihmiset eivät ole samanlaisia, niin kaikki eivät myöskään pidä samanlaisista asioista. Siksi kumppanilla pitää olla pelisilmää ja tajuta, että vieraan ihmisen edessä esitetty kysymys KORUKAUPASSA ei ole se tahdikkain tapa kosia.
Tajusitko nyt, vai väännänkö vielä rautalangasta?
En nyt halua pahoittaa mieltäsi, mutta sinulta jäi huomaamatta se tärkein. Ei kosintatavalla ole väliä silloin kun ihmisestä pitää. Ei se tarjoilijoiden ja muusikoiden sekä muun ravintolaväen edessä suoritettu kosinta paljon paineiltaan poikkea tuosta korukauppakosinnasta. Minulle on ollut tärkeintä se, että wau, tämä ihminen tykkää musta niin paljon että haluaa elää kanssani aviosuhteessa. Wau! Halvatunko väliä sillä on, että miten ja missä.
Joillekin on muoto tärkeämpää kuin sisältö. Itselleni sisältö on ollut aina se tärkein. Että mies on siinä vilpittömästi (vaikka sitten tietokoneellaan toisella puolella maailmaa) ja kosii.
Mitä huumorintajuttomuuteen ja ymmärtämättömyyteen tulee, niin varmasti on molemmissa kehittämisen varaa. Hyvä on myös huomioida, että kirjoitetun viestin voi ymmärtää monella tapaa ja esimerkiksi kaikkiruokainen voidaan tulkita monella tavalla. Siis selvyyden vuoksi: kosinnan muodon suhteen oikeastaan kaikki hyvän maun rajoissa käy, kunhan kosija on vilpitön. It's love, stupid.
Ja selvyyden vuoksi: sinä määrittelet maailman naisille, mikä on hyvän maun rajoissa. Eli kaikki mistä sinä tykkäät, on OK kaikille.
Väärin. Minun hyvän maun rajat ovat toisenlaiset kuin jonkun toisen. En nyt kuitenkaan ajatellut tässä kirjoittaa määritelmää siitä, minkä koen hyväksi mauksi. Mutta vähän kuvaa: tupakka hampaissa ja humalassa ei ole mielestäni hyvän maun mukaista. Tai sanotaanko vaikka, että on jäänyt rysän päältä kiinni ja siinä sitten hätäpäissään päättää kosia. You got the picture?
Ei, minä not got the picture. Sinä määrittelit jo hyvän maun rajat. Sanoit että se mistä sinä tykkäät, on OK. Jos aloittaja ei tykkää jostain ja sinulle kelpaisi, pilkkaat aloittajaa ja aloitat pitkän selostuksen siitä, miten sinun tapasi on oikea.
Sinun tapasi on väärä ja sinun saamasi kosinta pelleilyä. Mutta en siis yritä määritellä mikä on oikea tapa.
Tapana on, että ap laittaa viestiensä alle merkin "ap".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Mikä sinua vaivaa? Ei siinä mies mitään päättänyt. Tämä on ollut hyvinkin perinteinen tapa kosia ennen kuin USA:sta tulleiden mallien mukaan pitää kosia teatterin lavalla, suorassa tv-lähetyksessä jne.
Ap:ltä vaan puuttui täysin pelisilmä ja empatia. Ihan oikeasti olisi voinut pyytää miehen kahveille ja olisivat puhuneet asian selväksi. Nyt sitten nolasi miehen. Rakkaus on myös sitä, että otetaan toisen tunteet huomioon. Oman n. 50 vuoden kokemukseni mukaan miehillä yleensä on vähän ongelmia tunteidensa ilmaisun kanssa ja siksi meidän naisten pitää olla fiksuja ja huomioonottavia. Kuten nyt tässäkin, miehen mielestä varmaan ihan tavattoman romanttinen hetki. Rakkaudesta tehty.
Kova olisi huuto jos tilanne olisi toisin päin.
Milloin ap. kertoma "perinne" on rantautunut Suomeen? Luulisi avioliiton vaativan vähän enemmän harkinta-aikaa ja miettimistä, mitä sormusten valinnan aikana ehtii tehdä.
Kihlaus on lupaus/sopimus avioliitosta.
Ennen ja perinteisesti kosintaa mietittiin hyvinkin tarkkaan, eikä pelkästään nuoripari, vaan puolisoiden sopivuutta arvioivat myös vanhemmat eli tuleva vävy pyysi morsiamen isältä lupaa kihlaukseen ja jos lupa irtosi, jonka jälkeen mies kosi tulevaa vaimoa. Näin oli itselläni 60-luvalla ja sama oli myös tyttärelläni 90-luvulla.
Eli ihan turhaan puhut jostakin USA kopioista ja malleista.
Sitä paitsi, kaikki miehet eivät todella ole aviomies-aineista, jotka keksivät kosia ja myös naisella on päätösvalta, haluaako kihloihin vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä. Ei missään nimessä tuollaista äijänkuvatusta jatkoon! Kyllä sieltä kyliltä löytyy muitakin naimattomia maajusseja punkkaa lämmittämään.
Hirveetä! Mä olisin jättänyt sen ukon siihen tiskille ja mennyt Uberillä kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintähän tässä nyt on, että oletteko puhuneet asiasta keskenänne jälkeenpäin? Oletko tuonut omat ajatuksesi ja toiveesi julki miehellesi? Ei tuommoisen asian voi vain antaa olla ja teeskennellä että se ei tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Tuo olisi ok jos mies ohjaisi kultasepänliikkeen eteen ja kysyisi haluaisitko mennä katselemaan sormuksia. Se että viedään sisään ja puhutellaan sijastasi myyjiä on aika hämmentävä ja nolo tilanne.
Jos mies on aikaisemmin sanonut että hän on se joka päättää suhteenne jatkosta ja kieltänyt mahdollisen muuttosi, on parempi ottaa jalat alle.
Tämä!! Jäätävää toimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asioista tietämätön kaupunkilainen kysyy: kuka menee maanviljelijän kanssa kihloihin tai naimisiin? Sitä tv-sarjaa katsottuani näyttää siltä, että sekä miehet että naiset tuossa ammatissa ovat jotenkin vaativia. Siis sosiaalisesti vähän suoraviivaisia. Ovat tainneet lähes kaikki tv-sarjan myötä avioituneet myös erota.
Joten ap teit viisaasti kun et tuohon hommaan ryhtynyt. Paremmin pärjäät yksinäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo olisi ok jos mies ohjaisi kultasepänliikkeen eteen ja kysyisi haluaisitko mennä katselemaan sormuksia. Se että viedään sisään ja puhutellaan sijastasi myyjiä on aika hämmentävä ja nolo tilanne.
Jos mies on aikaisemmin sanonut että hän on se joka päättää suhteenne jatkosta ja kieltänyt mahdollisen muuttosi, on parempi ottaa jalat alle.
Tämä!! Jäätävää toimintaa.
Joo, tämä on ihan kamalaa! Siis miten meitä naisia esineellistetään. Ja vielä tuo, että puhuu MYYJÄLLE.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo olisi ok jos mies ohjaisi kultasepänliikkeen eteen ja kysyisi haluaisitko mennä katselemaan sormuksia. Se että viedään sisään ja puhutellaan sijastasi myyjiä on aika hämmentävä ja nolo tilanne.
Jos mies on aikaisemmin sanonut että hän on se joka päättää suhteenne jatkosta ja kieltänyt mahdollisen muuttosi, on parempi ottaa jalat alle.
Tämä!! Jäätävää toimintaa.
Joo, tämä on ihan kamalaa! Siis miten meitä naisia esineellistetään. Ja vielä tuo, että puhuu MYYJÄLLE.
Niinno kun mä oon suhteessa miehen kanssa niin mielellään soisin että hän kysyisi minulta haluanko naimisiin hänen kanssaan eikä ilmoita tilanteen luonnetta välillisesti puhumalla sormusten myyjälle :)
^^ sori, luin ton sun viestin niin että se ois ollut sarkasmia, joten siksi vastasin vähän piikikkäästi takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Mikä sinua vaivaa? Ei siinä mies mitään päättänyt. Tämä on ollut hyvinkin perinteinen tapa kosia ennen kuin USA:sta tulleiden mallien mukaan pitää kosia teatterin lavalla, suorassa tv-lähetyksessä jne.
Ap:ltä vaan puuttui täysin pelisilmä ja empatia. Ihan oikeasti olisi voinut pyytää miehen kahveille ja olisivat puhuneet asian selväksi. Nyt sitten nolasi miehen. Rakkaus on myös sitä, että otetaan toisen tunteet huomioon. Oman n. 50 vuoden kokemukseni mukaan miehillä yleensä on vähän ongelmia tunteidensa ilmaisun kanssa ja siksi meidän naisten pitää olla fiksuja ja huomioonottavia. Kuten nyt tässäkin, miehen mielestä varmaan ihan tavattoman romanttinen hetki. Rakkaudesta tehty.
Kova olisi huuto jos tilanne olisi toisin päin.
Milloin ap. kertoma "perinne" on rantautunut Suomeen? Luulisi avioliiton vaativan vähän enemmän harkinta-aikaa ja miettimistä, mitä sormusten valinnan aikana ehtii tehdä.
Kihlaus on lupaus/sopimus avioliitosta.Ennen ja perinteisesti kosintaa mietittiin hyvinkin tarkkaan, eikä pelkästään nuoripari, vaan puolisoiden sopivuutta arvioivat myös vanhemmat eli tuleva vävy pyysi morsiamen isältä lupaa kihlaukseen ja jos lupa irtosi, jonka jälkeen mies kosi tulevaa vaimoa. Näin oli itselläni 60-luvalla ja sama oli myös tyttärelläni 90-luvulla.
Eli ihan turhaan puhut jostakin USA kopioista ja malleista.Sitä paitsi, kaikki miehet eivät todella ole aviomies-aineista, jotka keksivät kosia ja myös naisella on päätösvalta, haluaako kihloihin vai ei.
Tässä oli mulle uutta tietoa. Minä olen luullut, että jos mies kosii niin naisen TÄYTYY vastata kyllä. Ja olen myös luullut, että kaikki miehet ovat aviomies-ainesta. Kiitos, kun selvensit. En ole kehdannut äidiltä kysyä.
Luin ap viestisi ja täytyy sanoa, että on noloa että vielä tähän maailman aikaan joku mies tekee tuommoista. Mutta siellä maalla taitaa olla vähän eri meininki. Tuli ihan myötähäpeä näiden maalaisten tapojen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuo olisi ok jos mies ohjaisi kultasepänliikkeen eteen ja kysyisi haluaisitko mennä katselemaan sormuksia. Se että viedään sisään ja puhutellaan sijastasi myyjiä on aika hämmentävä ja nolo tilanne.
Jos mies on aikaisemmin sanonut että hän on se joka päättää suhteenne jatkosta ja kieltänyt mahdollisen muuttosi, on parempi ottaa jalat alle.
Miksi sen miehen juuri pitää ohjata? Eikö se ole jo aika omavaltaista toimintaa?
Vierailija kirjoitti:
Ainakin mies ymmärsi, että ap ei ole se nainen, joka haluaa jakaa elämänsä hänen kanssaan. Toisaalta myös ap tietää nyt, että miehellä on suunta eteenpäin kohti sellaista parisuhdetta, jossa ihminen asetetaan etusijalle.
Haluan jakaa elämäni hänen kanssaan, mutta en halua mennä hänen kanssaan kihloihin. Miten vaikeaa se on tajuta?
Ap
Mekin ollaan nelikymppinen pari, seurustellaan jo viidettä vuotta, asutaan erillään.
Mies olisi kovin halunnut kihloihin jo aikoja sitten, mutta minä en. Minä en halua kihloja, avioliiton voisin solmiakin.
Pelkkä sormus ilman hääpäivän sopimista olisi pelkkä hely (hinnasta viis) ja muistuttaisi minua lähinnä siitä että vanhaa akkaa roikotetaan.
Ei minua tarvitse merkata eikä todellakaan omistaa. Rakkautta on, me ollaan parhaita kavereita, harrastetaan yhdessä.
Joku päivä varmaan on aika niille sormuksillekin. Sitten kun olosuhteet sallii myös käytännön arjen yhdistämisen.
Vierailija kirjoitti:
Asioista tietämätön kaupunkilainen kysyy: kuka menee maanviljelijän kanssa kihloihin tai naimisiin? Sitä tv-sarjaa katsottuani näyttää siltä, että sekä miehet että naiset tuossa ammatissa ovat jotenkin vaativia. Siis sosiaalisesti vähän suoraviivaisia. Ovat tainneet lähes kaikki tv-sarjan myötä avioituneet myös erota.
Joten ap teit viisaasti kun et tuohon hommaan ryhtynyt. Paremmin pärjäät yksinäsi.
Ap sanoi olevansa tilallinen itsekin, että nyt meni haukut vähän väärään osoitteeseen...
Niin. Ja se ihminen on korukaupan myyjä.