Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä tällaisesta "kosinnasta"?
04.03.2017 |
Olemme olleet yhdessä kolmisen vuotta, molemmilla edellinen avioliitto aikuisine lapsineen takana. Emme asu yhdessä, mutta välimatkaa vain pari km maaseudulla, joten olemme lähes naapureita ja tapaamme päivittäin ja vietämme lähes aina yöt yhdessä (minun kotonani, koska miehen aikuinen poika asuu kotonaan, koska työskentelee siellä, maatila).
Olimme mökkimatkalla Suomessa, kaukana kotoa, ja kauppareissulla mies ohjasi minut yllättäen kultasepänliikkeeseen. Hän käveli tiskille ja sanoi myyjälle, että haluaisi katsella kihlasormuksia. Myyjän hymy levisi korviin ja hän alkoi esitellä sormuksia, lähinnä minulle. Olin todella vaivaantunut ja lopulta lähes paniikissa. Hävetti ihan hirveästi, koska kaikki myyjät näkivät varmasti vaivaantuneisuuteni. Yritin sanoa miehelle, että käydään vielä muualla katselemassa, että päästäisiin ulos kaupasta. Myyjä kantaa lisää sormuslevyjä eteen.
Lopulta pääsimme ulos kaupasta, ilman sormuksia, mies vähän ärsyyntyneenä. Yritin selittää, että en halua tällä lailla ostaa sormuksia, kun minkäänlaista puhetta sitoutumisesta ei ole ollut. Että siihen tarvittaisiin yhteinen päätös, mitään kosintaa en odota. Mutta että edes etukäteen ilmoitettaisiin, että käydäänkö samalla kihlakaupoilla. Minulle jäi todella sekava olotila, tuntui, että petin miehen. Hän ei enää halunnut puhua koko asiasta.
Mistään tällaisesta ei olla tosiaan koskaan aiemmin puhuttu. Rakastan miestä syvästi, mutta en ole ajatellut sitoutua enää kehenkään yhden epäonnistuneen avioliiton jälkeen. Ja pelkästään kihloihinmeno on minusta jotenkin teinimeininkiä. Menisin suoraan naimisiin, jos olisi tarvetta.
Mies ei takuulla ikinä enää ehdota mitään vastaavaa. Luulen, että hän ajattelee, etten rakasta häntä. Oikeastaan pelkään, että hän alkaa etsiä jotain, joka haluaa sitoutua häneen hänen haluamallaan tavalla ja jättää minut, koska ei usko minun pysyvän rinnallaan. Hän on hyvin vanhanaikainen mies. Ottajia hänellä kyllä olisi, sillä hän on todella komea.
Mitä mieltä olette? Kumpi oli typerä? Minä vai mies?
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua jäi häiritsemään ap:n selostuksessa hänen oma asenne. Nojoo, kuten täällä on moni jo todennutkin, että oli tökeröä miehen puolelta kosia tuolla tavalla yllättäen, ei siitä sen ihmeempää. Yhdyn nyt kuitenkin edellisen kommentoijan mielipiteeseen, joka sanoi, että saattaa olla aiemmin ollut miehellä tapana kosia näin. Ja jos on aiemmin toiminut, niin miksi vaihtaa? Kosinta on vaikea asia, kun kukaan ei tunnu tykkäävän. Itse en tykännyt kun mies ei polvistunut, joku toinen taas sanoi mulle, ettei halua miehensä polvistuvan. Mene ja tiedä sitten mikä on oikea tapa.
Mutta asiaan. Ap:sta jäi sellainen kuva mulle, ettei halua sitoutua kehenkään, mutta ei halua, että mies jättää häntä? Jos nyt summaan tämän niin, että kuullostaa siltä, että ap ei tahdo sitoutua, mutta haluaa miehen sitoutuvan häneen? Mutta eihän se voi mennä niin! Se olisi jo todella itsekästä. Minun mielestä ap on nyt typerä kun vaahtoaa tästä täällä, menisi juttelemaan miehensä kanssa jos kerran haluaa olla hänen kanssaan. Tai sitten olette molemmat typeriä kun olette toistenne kanssa, kun ette kerran sovi toisillenne (eikä sillä ole mitään väliä tykkääkö toisesta, kun jos ei sovi eli haluaa elämältä eri asioita, niin sitten ei sovi). Valitse itse parempi vaihtoehto.
Voi luoja teitä!...tapana miehellä kosia näin? Miten monta kertaa tämä mies on kosinut näin, että vienyt vain naisen kesken kahvireissun kultasepälle kihloja ostamaan? Ja tapa vielä on niin hyvä, ettei sitä kannata vaihtaa? Voi piru sanon minä. Kihlaus on lupaus naimisiin menosta, eikä toiselta osapuolelta ole edes kysytty, haluaako hän kenties vielä avioitua. Ei kellään ihmisellä ole oikeutta tehdä noin, että vie toisen etukäteen kysymättä sormuskauppaa. Mitäpä miehet siitä tuumaisi, kun tyttöystävä vain sen kummenpia kyselemättä joku kaunis päivä veisi sormuskauppaan valitsemaan sormuksia, eikä olisi yhtään mieheltä kysynyt, haluaako tämä naimisiin. Yhdessä voi olla ja ihan vakavissaan ja varsinkin toisella kierroksella ilman mitään kihloja ja sormuksia.
Älä siellä nyt niin kovasti kiroa. Ikävä, että mun vastaukseni sai sinut noin huonolle tuulelle, tarkoitus nimenomaan oli vastata ap:lle eikä rasittaa sen enempää muita sieluja.
Minä en tiedä montako kertaa mies on kosinut tällä tavoin, kun en kyseistä miestä tunne. Ehkä on kosinut kerran aiemmin ja edellinen tykkäsi? Meitä on katsos niin moneen junaan. En sanonut, että pidän miehen tapaa fiksuna ja asiallisena, mutta pakkohan sitä on ymmärtää (eikä välttämättä hyväksyä).
Ja sormuskauppa ei ole mikään vankila, kyllä sinne syyttömänkin voi viedä. Jos nainen ei halua kihloihin, niin sitten vaikka tiskillä pamauttaa ettei halua. Se on sitten miehen ongelma, jos siitä tulee ongelma. Tai kyllä minä vastustan, jos joku tekee minulle niinkuin en tahdo. Ja toivon, että mun mies halutessaan vastustaa, jos hänet äkkiseltään vien sormuskauppaan.
Sama se mulle on miten olette kaikki yhdessä keskenänne. Itsepähän tiedätte mitä haluatte. Tässä tapauksessa vedin vain keittipsykologin tittelin taskusta ja kerroin oman mielipiteeni. Että jos on noin erilaiset ajatukset jatkosta, niin kannattaa tosiaan keskustella vakavasti siitä jatkosta. Tässähän nimenomaan vastasin naiselle eli ap:lle, en miehelle eli kosijalle. Jos olisin vastannut miehelle, olisi vastaus ollut erilainen, mutta perimmäinen sisältö (KESKUSTELKAA KESKENÄNNE) sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule ap, jos sinua nyt niin kovasti häiritsee se että ammattisi on tulkittu väärin (maanviljelijä) niin laita tänne se oikea ammattisi, paljonko on maata, metsää, eläimiä jne. Tokihan se käy omanarvon päälle, kun tituleerataan maanviljelijäksi ja onkin miljoona metsänomistaja. Mutta jos anonyymisti kirjoittelee eikä laita eksaktia tietoa niin sitten menee arvailuksi.
Meille muille on herttaisen yhdentekevää oletko kahden vuohen luomutilallinen, sikalan omistaja vai viljelijä.