Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä tällaisesta "kosinnasta"?
04.03.2017 |
Olemme olleet yhdessä kolmisen vuotta, molemmilla edellinen avioliitto aikuisine lapsineen takana. Emme asu yhdessä, mutta välimatkaa vain pari km maaseudulla, joten olemme lähes naapureita ja tapaamme päivittäin ja vietämme lähes aina yöt yhdessä (minun kotonani, koska miehen aikuinen poika asuu kotonaan, koska työskentelee siellä, maatila).
Olimme mökkimatkalla Suomessa, kaukana kotoa, ja kauppareissulla mies ohjasi minut yllättäen kultasepänliikkeeseen. Hän käveli tiskille ja sanoi myyjälle, että haluaisi katsella kihlasormuksia. Myyjän hymy levisi korviin ja hän alkoi esitellä sormuksia, lähinnä minulle. Olin todella vaivaantunut ja lopulta lähes paniikissa. Hävetti ihan hirveästi, koska kaikki myyjät näkivät varmasti vaivaantuneisuuteni. Yritin sanoa miehelle, että käydään vielä muualla katselemassa, että päästäisiin ulos kaupasta. Myyjä kantaa lisää sormuslevyjä eteen.
Lopulta pääsimme ulos kaupasta, ilman sormuksia, mies vähän ärsyyntyneenä. Yritin selittää, että en halua tällä lailla ostaa sormuksia, kun minkäänlaista puhetta sitoutumisesta ei ole ollut. Että siihen tarvittaisiin yhteinen päätös, mitään kosintaa en odota. Mutta että edes etukäteen ilmoitettaisiin, että käydäänkö samalla kihlakaupoilla. Minulle jäi todella sekava olotila, tuntui, että petin miehen. Hän ei enää halunnut puhua koko asiasta.
Mistään tällaisesta ei olla tosiaan koskaan aiemmin puhuttu. Rakastan miestä syvästi, mutta en ole ajatellut sitoutua enää kehenkään yhden epäonnistuneen avioliiton jälkeen. Ja pelkästään kihloihinmeno on minusta jotenkin teinimeininkiä. Menisin suoraan naimisiin, jos olisi tarvetta.
Mies ei takuulla ikinä enää ehdota mitään vastaavaa. Luulen, että hän ajattelee, etten rakasta häntä. Oikeastaan pelkään, että hän alkaa etsiä jotain, joka haluaa sitoutua häneen hänen haluamallaan tavalla ja jättää minut, koska ei usko minun pysyvän rinnallaan. Hän on hyvin vanhanaikainen mies. Ottajia hänellä kyllä olisi, sillä hän on todella komea.
Mitä mieltä olette? Kumpi oli typerä? Minä vai mies?
Kommentit (142)
Kuule ap, jos joku USA:sta Kabulissa komennuksella oleva lääkärioptikkoupseeri alkais sua riiaamaan niin kummasti tulis lisää niitä sitoutumishaluja. Siis sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tökerösti toimittu mieheltä. Miten voi edes tulla mieleen toimia noin. Pitäisi ensin keskustella sen potentiaalisen kihlakumppanin kanssa, että onko molemmilla ylipäätään aikomus ja halu mennä kihloihin.
Nuo jotka ovat haukkuneet ap:ta ovat varmasti ilmaisseet kumppanilleen haluavansa naimisiin ja odottavat vesi kielellä jonkinlaista kosintaa... eivät tajua, että kaikki eivät hingu prinsessapäivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi miesparkaa. Hän on varma omista tunteistaan ja jostain syystä kuvittelee, että sinäkin häntä rakastat. Vie kihloja ostamaan. Voiko enää olla rosoisemman romanttisempaa? Sen sijaan, että heittäydyt hetkeen ja tunnet olosi rakastetuksi päätätkin, että pitää keskustella ja puhua. Et voi mennä naimisiin yhden huonon kokemuksen jälkeen.
Minäkin syön pullaa edelleen, vaikka kerran olikin homeinen pulla ja huomasin vasta suuhun laitettuani.
Kihlaus ei ole teinimeininkiä. Sillä on pitkät, historialliset perinteet. Teinimeiningin siitä tekee vain ja ainoastaan teinit ja aikuiset, jotka eivät ota asiaa riittävällä vakavuudella.
Loukkasit ja nolasit miehen perin pohjin. Olisit voinut sanoa, että kulta, käydäänpä ensin kihlajaiskahveilla ja tullaan sitten takaisin. Olisit voinut kertoa, mitä tunnet. Mies olisi voinut pelastaa nahkansa.
Naulankantaan. Tuollaisen reaktion jälkeen mitään romanttisia kihloja (jos ylipäätään) on turha odottaa. Tuntisin itseni helvetin nolatuksi.
No aloittajahan sanoi että ei halua kihloja, romanttisia tai muitakaan. Eli ei odota niitä yhtään.
Miehen pitää tuntea kumppaninsa niin hyvin, että tietää käykö tuollainen yllätys vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Mikä sinua vaivaa? Ei siinä mies mitään päättänyt. Tämä on ollut hyvinkin perinteinen tapa kosia ennen kuin USA:sta tulleiden mallien mukaan pitää kosia teatterin lavalla, suorassa tv-lähetyksessä jne.
Ap:ltä vaan puuttui täysin pelisilmä ja empatia. Ihan oikeasti olisi voinut pyytää miehen kahveille ja olisivat puhuneet asian selväksi. Nyt sitten nolasi miehen. Rakkaus on myös sitä, että otetaan toisen tunteet huomioon. Oman n. 50 vuoden kokemukseni mukaan miehillä yleensä on vähän ongelmia tunteidensa ilmaisun kanssa ja siksi meidän naisten pitää olla fiksuja ja huomioonottavia. Kuten nyt tässäkin, miehen mielestä varmaan ihan tavattoman romanttinen hetki. Rakkaudesta tehty.
Kova olisi huuto jos tilanne olisi toisin päin.
50 vuoden kokemuksellasi miehet siis ovat vajaaälyisiä ja nainen kehittyneempänä olentona hoitaa miehelle vaikeat asiat?
Eli mies päätti, että me mennään nyt kihloihin, piste. Valkkaa akka siitä rinkula.
Kyllähän tuollaisesta nyt pitää etukäteen puhua, onhan tuo nyt kahden kauppa eikä vaan toisen mielitekojen sanelema!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Kiitos tästä. Ainoita aikuisia kommentoijia kai.
Ap
Siis keskustellaan että mennäänkö kihloihin? Jaa. Mun mielestä tuntuis että toinen ehdottaa, tavalla tai toisella, ja sitten toiselle sopii tai ei. Ja se voi tapahtua liikkeessä, ehkä ei tv-ohjelmassa tai jossain urheiluareenalla.
Miksi se pitää tehdä koruliikkeessä? :'D Miksi ei kahden kesken?
No mies yrittää olla romanttinen ja yllättää. Vanhoissa tarinoissa kai mies kaivaa taskustaan sen oikean kokoisen sormuksen, mutta nykyään kai ajattelee että liikkeessä se hoituu helpommin.
Huhhuh näitä kommentteja. Missä on perinteet ja romantiikka.
Perinteisesti ennen kihloja, mies kosii naista ja pyytää vaimokseen, mies on saattanut käydä yksin ostamassa sormuksen tai sitten se käydään ostamassa myöhemmin.
Kihlaus on molemminpuolinen lupaus avioliitosta.
Kyllä minäkin olin ollut äimän käkemä, jos mies olisi vienyt yllättäen sormuskauppaan, ostaako mies sormusta itselleen, äidilleen vai minulle.
Enkä tosiaan olisi pitänyt sitä kihlauksena, kun mitään kosimista ei sitä ennen ole tapahtunut.
Ihan sama kun mentäisiin miehen kanssa jumalanpalvelukseen, jossa pappi odottaakin yllättäen hääparia, vaikka mitään kosintaa tai kihlausta ei ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Kiitos tästä. Ainoita aikuisia kommentoijia kai.
Ap
Mun mielestä taas hyvin itsekäs kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Kiitos tästä. Ainoita aikuisia kommentoijia kai.
Ap
Siis keskustellaan että mennäänkö kihloihin? Jaa. Mun mielestä tuntuis että toinen ehdottaa, tavalla tai toisella, ja sitten toiselle sopii tai ei. Ja se voi tapahtua liikkeessä, ehkä ei tv-ohjelmassa tai jossain urheiluareenalla.
Miksi se pitää tehdä koruliikkeessä? :'D Miksi ei kahden kesken?
No mies yrittää olla romanttinen ja yllättää. Vanhoissa tarinoissa kai mies kaivaa taskustaan sen oikean kokoisen sormuksen, mutta nykyään kai ajattelee että liikkeessä se hoituu helpommin.
No sitten se mies on romanttinen ja yllättää kysymällä kysymyksen vaikka lenkkipolulla jossa on ensimmäisen kerran yhdessä kävelty tms. Ja sitten yhdessä katselemaan sormuksia kauppaan. Eihän kliinisessä korukaupassa ja korumyyjän kuunnellessa ole edes mitään romanttista :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Eivät mennet kihloihin, kun nainen ei suostunut.
Sormusten ostaminen ei tarkoita vielä kihloja.
Kihlaus on kahden ihmisen lupaus/sopimus tulevasta avioliitosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Mikä sinua vaivaa? Ei siinä mies mitään päättänyt. Tämä on ollut hyvinkin perinteinen tapa kosia ennen kuin USA:sta tulleiden mallien mukaan pitää kosia teatterin lavalla, suorassa tv-lähetyksessä jne.
Ap:ltä vaan puuttui täysin pelisilmä ja empatia. Ihan oikeasti olisi voinut pyytää miehen kahveille ja olisivat puhuneet asian selväksi. Nyt sitten nolasi miehen. Rakkaus on myös sitä, että otetaan toisen tunteet huomioon. Oman n. 50 vuoden kokemukseni mukaan miehillä yleensä on vähän ongelmia tunteidensa ilmaisun kanssa ja siksi meidän naisten pitää olla fiksuja ja huomioonottavia. Kuten nyt tässäkin, miehen mielestä varmaan ihan tavattoman romanttinen hetki. Rakkaudesta tehty.
Kova olisi huuto jos tilanne olisi toisin päin.
50 vuoden kokemuksellasi miehet siis ovat vajaaälyisiä ja nainen kehittyneempänä olentona hoitaa miehelle vaikeat asiat?
Hmm. Olen seurustellut lähes koko elämäni. Oli päivä parisenkymmentä vuotta sitten, kun minua kosi kaksi eri miestä. Toinen aamulla, toinen illalla.
Mutta mä olenkin aina ymmrtänyt ihmisiä. Olen myös tukena silloin, kun joku sitä tarvitsee. Oman pitkän kokemukseni mukaan miehet tarvitsevat tukea etenkin tunneasioissa. On minuakin kosittu hassusti ja aika ei ole ollut ihan oikea. Sen sijaan, että nolaan kosijan olen antanut hänen säilyttään kasvonsa ja pitänyt vielä kaiken lisäksi hauskaa. Kosijasta ei tullut vihamiestä eikä haavojaan nuoleskelevaa pettynyttä ex-sulhoa, vaan nykyinen aviomieheni (ainoa so far) ja useamman lapsemme isä. Olemme olleet onnellisia.
Ei se ole minulta pois jos voin auttaa siinä, että muillakin on hyvä olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Kiitos tästä. Ainoita aikuisia kommentoijia kai.
Ap
Mun mielestä taas hyvin itsekäs kommentti.
Eli kihloihin pitää mennä heti kun toinen pyytää koruliikkeessä vieraiden kuullen, että ei vain olisi itsekäs. En ole hetkeen luullut mitään noin typerää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Mikä sinua vaivaa? Ei siinä mies mitään päättänyt. Tämä on ollut hyvinkin perinteinen tapa kosia ennen kuin USA:sta tulleiden mallien mukaan pitää kosia teatterin lavalla, suorassa tv-lähetyksessä jne.
Ap:ltä vaan puuttui täysin pelisilmä ja empatia. Ihan oikeasti olisi voinut pyytää miehen kahveille ja olisivat puhuneet asian selväksi. Nyt sitten nolasi miehen. Rakkaus on myös sitä, että otetaan toisen tunteet huomioon. Oman n. 50 vuoden kokemukseni mukaan miehillä yleensä on vähän ongelmia tunteidensa ilmaisun kanssa ja siksi meidän naisten pitää olla fiksuja ja huomioonottavia. Kuten nyt tässäkin, miehen mielestä varmaan ihan tavattoman romanttinen hetki. Rakkaudesta tehty.
Kova olisi huuto jos tilanne olisi toisin päin.
50 vuoden kokemuksellasi miehet siis ovat vajaaälyisiä ja nainen kehittyneempänä olentona hoitaa miehelle vaikeat asiat?
Hmm. Olen seurustellut lähes koko elämäni. Oli päivä parisenkymmentä vuotta sitten, kun minua kosi kaksi eri miestä. Toinen aamulla, toinen illalla.
Mutta mä olenkin aina ymmrtänyt ihmisiä. Olen myös tukena silloin, kun joku sitä tarvitsee. Oman pitkän kokemukseni mukaan miehet tarvitsevat tukea etenkin tunneasioissa. On minuakin kosittu hassusti ja aika ei ole ollut ihan oikea. Sen sijaan, että nolaan kosijan olen antanut hänen säilyttään kasvonsa ja pitänyt vielä kaiken lisäksi hauskaa. Kosijasta ei tullut vihamiestä eikä haavojaan nuoleskelevaa pettynyttä ex-sulhoa, vaan nykyinen aviomieheni (ainoa so far) ja useamman lapsemme isä. Olemme olleet onnellisia.
Ei se ole minulta pois jos voin auttaa siinä, että muillakin on hyvä olo.
Luuletko olevasi tunne-ekspertti kun olet seurustellut aina? Et ole, et vain pärjää yksin. Ja asenteesi on ylimielinen ja halveksiva. Et huomaa että muut pärjäävät mainiosti ilman apuasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Kiitos tästä. Ainoita aikuisia kommentoijia kai.
Ap
Siis keskustellaan että mennäänkö kihloihin? Jaa. Mun mielestä tuntuis että toinen ehdottaa, tavalla tai toisella, ja sitten toiselle sopii tai ei. Ja se voi tapahtua liikkeessä, ehkä ei tv-ohjelmassa tai jossain urheiluareenalla.
Miksi se pitää tehdä koruliikkeessä? :'D Miksi ei kahden kesken?
No mies yrittää olla romanttinen ja yllättää. Vanhoissa tarinoissa kai mies kaivaa taskustaan sen oikean kokoisen sormuksen, mutta nykyään kai ajattelee että liikkeessä se hoituu helpommin.
No sitten se mies on romanttinen ja yllättää kysymällä kysymyksen vaikka lenkkipolulla jossa on ensimmäisen kerran yhdessä kävelty tms. Ja sitten yhdessä katselemaan sormuksia kauppaan. Eihän kliinisessä korukaupassa ja korumyyjän kuunnellessa ole edes mitään romanttista :D
Ja sitten tulee tänne joku ap ja itkee, kun oli niin epäromanttista. Vanhoissa pieruverkkareissa, hikisessä paidassa ja löyhkäävissä lenkkareissa kosittiin. Olisi voinut edes suihkussa käydä! On niin epäromanttista. Ei ollut kukkia ei suklaata eikä kuoharia. Ja sormuskin piti sitten mennä jälkeenpäin ostamaan, kun ei ollut sellaista vaivautunut hankkimaan. Ja mieluummin perintösormus kuin joku korukaupan uusi. Ja olisi nyt edes ollut hämyisä kesäkuun ilta, mutta että keskellä tammikuutaa.... Vali vali. Mies ei voi voittaa.
Ja tämän kirjoitti nainen, kahden pojan ja yhden tytön äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Kiitos tästä. Ainoita aikuisia kommentoijia kai.
Ap
Siis keskustellaan että mennäänkö kihloihin? Jaa. Mun mielestä tuntuis että toinen ehdottaa, tavalla tai toisella, ja sitten toiselle sopii tai ei. Ja se voi tapahtua liikkeessä, ehkä ei tv-ohjelmassa tai jossain urheiluareenalla.
Miksi se pitää tehdä koruliikkeessä? :'D Miksi ei kahden kesken?
No mies yrittää olla romanttinen ja yllättää. Vanhoissa tarinoissa kai mies kaivaa taskustaan sen oikean kokoisen sormuksen, mutta nykyään kai ajattelee että liikkeessä se hoituu helpommin.
No sitten se mies on romanttinen ja yllättää kysymällä kysymyksen vaikka lenkkipolulla jossa on ensimmäisen kerran yhdessä kävelty tms. Ja sitten yhdessä katselemaan sormuksia kauppaan. Eihän kliinisessä korukaupassa ja korumyyjän kuunnellessa ole edes mitään romanttista :D
Ja sitten tulee tänne joku ap ja itkee, kun oli niin epäromanttista. Vanhoissa pieruverkkareissa, hikisessä paidassa ja löyhkäävissä lenkkareissa kosittiin. Olisi voinut edes suihkussa käydä! On niin epäromanttista. Ei ollut kukkia ei suklaata eikä kuoharia. Ja sormuskin piti sitten mennä jälkeenpäin ostamaan, kun ei ollut sellaista vaivautunut hankkimaan. Ja mieluummin perintösormus kuin joku korukaupan uusi. Ja olisi nyt edes ollut hämyisä kesäkuun ilta, mutta että keskellä tammikuutaa.... Vali vali. Mies ei voi voittaa.
Ja tämän kirjoitti nainen, kahden pojan ja yhden tytön äiti
Tajuaako nainen, kahden pojan ja yhden tytön äiti, että se kumppani pitää tuntea että osaa nuo asiat oikealla tavalla hoitaa. Kun ei ole mitään "naisille sopivaa tapaa". Naiset ovat yksilöitä, mitä et tajua vaikka nainen oletkin. -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Mikä sinua vaivaa? Ei siinä mies mitään päättänyt. Tämä on ollut hyvinkin perinteinen tapa kosia ennen kuin USA:sta tulleiden mallien mukaan pitää kosia teatterin lavalla, suorassa tv-lähetyksessä jne.
Ap:ltä vaan puuttui täysin pelisilmä ja empatia. Ihan oikeasti olisi voinut pyytää miehen kahveille ja olisivat puhuneet asian selväksi. Nyt sitten nolasi miehen. Rakkaus on myös sitä, että otetaan toisen tunteet huomioon. Oman n. 50 vuoden kokemukseni mukaan miehillä yleensä on vähän ongelmia tunteidensa ilmaisun kanssa ja siksi meidän naisten pitää olla fiksuja ja huomioonottavia. Kuten nyt tässäkin, miehen mielestä varmaan ihan tavattoman romanttinen hetki. Rakkaudesta tehty.
Kova olisi huuto jos tilanne olisi toisin päin.
50 vuoden kokemuksellasi miehet siis ovat vajaaälyisiä ja nainen kehittyneempänä olentona hoitaa miehelle vaikeat asiat?
Hmm. Olen seurustellut lähes koko elämäni. Oli päivä parisenkymmentä vuotta sitten, kun minua kosi kaksi eri miestä. Toinen aamulla, toinen illalla.
Mutta mä olenkin aina ymmrtänyt ihmisiä. Olen myös tukena silloin, kun joku sitä tarvitsee. Oman pitkän kokemukseni mukaan miehet tarvitsevat tukea etenkin tunneasioissa. On minuakin kosittu hassusti ja aika ei ole ollut ihan oikea. Sen sijaan, että nolaan kosijan olen antanut hänen säilyttään kasvonsa ja pitänyt vielä kaiken lisäksi hauskaa. Kosijasta ei tullut vihamiestä eikä haavojaan nuoleskelevaa pettynyttä ex-sulhoa, vaan nykyinen aviomieheni (ainoa so far) ja useamman lapsemme isä. Olemme olleet onnellisia.
Ei se ole minulta pois jos voin auttaa siinä, että muillakin on hyvä olo.
Luuletko olevasi tunne-ekspertti kun olet seurustellut aina? Et ole, et vain pärjää yksin. Ja asenteesi on ylimielinen ja halveksiva. Et huomaa että muut pärjäävät mainiosti ilman apuasi.
No, luuloja tuntuu olevan sielläkin. Kyllä, testeissä käytyäni älykkyyteni osa-alueiksi luikiteltiin tekniikka, kieli ja tunneäly. Joten on siitä kyllä ihan testattua tietoakin.
Osaan olla itsekseni. No problem. Avioliittoni (yli 20 v.) aikana olen ollut pitkiä aikoja ihan vain itsekseni, huolehtien lapsista ilman tukiverkkoja. Hyvin sujuu.
Sinä nyt hyökkäät MINUA kohtaan kun minä vain totean asioita omalta kohdaltani. Pitäisikö vielä vähän harkita? Minä en ole hyökännyt henkilökohtaisesti sinua kohtan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Kiitos tästä. Ainoita aikuisia kommentoijia kai.
Ap
Siis keskustellaan että mennäänkö kihloihin? Jaa. Mun mielestä tuntuis että toinen ehdottaa, tavalla tai toisella, ja sitten toiselle sopii tai ei. Ja se voi tapahtua liikkeessä, ehkä ei tv-ohjelmassa tai jossain urheiluareenalla.
Miksi se pitää tehdä koruliikkeessä? :'D Miksi ei kahden kesken?
No mies yrittää olla romanttinen ja yllättää. Vanhoissa tarinoissa kai mies kaivaa taskustaan sen oikean kokoisen sormuksen, mutta nykyään kai ajattelee että liikkeessä se hoituu helpommin.
No sitten se mies on romanttinen ja yllättää kysymällä kysymyksen vaikka lenkkipolulla jossa on ensimmäisen kerran yhdessä kävelty tms. Ja sitten yhdessä katselemaan sormuksia kauppaan. Eihän kliinisessä korukaupassa ja korumyyjän kuunnellessa ole edes mitään romanttista :D
Ja sitten tulee tänne joku ap ja itkee, kun oli niin epäromanttista. Vanhoissa pieruverkkareissa, hikisessä paidassa ja löyhkäävissä lenkkareissa kosittiin. Olisi voinut edes suihkussa käydä! On niin epäromanttista. Ei ollut kukkia ei suklaata eikä kuoharia. Ja sormuskin piti sitten mennä jälkeenpäin ostamaan, kun ei ollut sellaista vaivautunut hankkimaan. Ja mieluummin perintösormus kuin joku korukaupan uusi. Ja olisi nyt edes ollut hämyisä kesäkuun ilta, mutta että keskellä tammikuutaa.... Vali vali. Mies ei voi voittaa.
Ja tämän kirjoitti nainen, kahden pojan ja yhden tytön äiti
En nyt puutu tuohon sun kuvittelemaan valituksen määrään (t. nainen joka olisi iloinen jos mua kosittaisiin pieruverkkareissa lenkillä), mutta kysyn nyt kuitenkin selvyyden vuoksi, että olisiko susta siis parempi vaihtoehto pyytää, ei vaan käskeä kihloihin kanssaan vieraan korukaupan myyjän todistaessa korukaupassa? Sekö on se tapa mikä on susta ihan normaalia? Ei kahden kesken, vaan vieraan ihmisen edessä, ilman mitään ennakkovaroitusta vaan kylmästi suoraan vaan kauppaan käskemään että valkkaapa akka nyt sormus siitä koska minä päätin että me mennään nyt kihloihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Kiitos tästä. Ainoita aikuisia kommentoijia kai.
Ap
Siis keskustellaan että mennäänkö kihloihin? Jaa. Mun mielestä tuntuis että toinen ehdottaa, tavalla tai toisella, ja sitten toiselle sopii tai ei. Ja se voi tapahtua liikkeessä, ehkä ei tv-ohjelmassa tai jossain urheiluareenalla.
Miksi se pitää tehdä koruliikkeessä? :'D Miksi ei kahden kesken?
No mies yrittää olla romanttinen ja yllättää. Vanhoissa tarinoissa kai mies kaivaa taskustaan sen oikean kokoisen sormuksen, mutta nykyään kai ajattelee että liikkeessä se hoituu helpommin.
No sitten se mies on romanttinen ja yllättää kysymällä kysymyksen vaikka lenkkipolulla jossa on ensimmäisen kerran yhdessä kävelty tms. Ja sitten yhdessä katselemaan sormuksia kauppaan. Eihän kliinisessä korukaupassa ja korumyyjän kuunnellessa ole edes mitään romanttista :D
Ja sitten tulee tänne joku ap ja itkee, kun oli niin epäromanttista. Vanhoissa pieruverkkareissa, hikisessä paidassa ja löyhkäävissä lenkkareissa kosittiin. Olisi voinut edes suihkussa käydä! On niin epäromanttista. Ei ollut kukkia ei suklaata eikä kuoharia. Ja sormuskin piti sitten mennä jälkeenpäin ostamaan, kun ei ollut sellaista vaivautunut hankkimaan. Ja mieluummin perintösormus kuin joku korukaupan uusi. Ja olisi nyt edes ollut hämyisä kesäkuun ilta, mutta että keskellä tammikuutaa.... Vali vali. Mies ei voi voittaa.
Ja tämän kirjoitti nainen, kahden pojan ja yhden tytön äiti
En nyt puutu tuohon sun kuvittelemaan valituksen määrään (t. nainen joka olisi iloinen jos mua kosittaisiin pieruverkkareissa lenkillä), mutta kysyn nyt kuitenkin selvyyden vuoksi, että olisiko susta siis parempi vaihtoehto pyytää, ei vaan käskeä kihloihin kanssaan vieraan korukaupan myyjän todistaessa korukaupassa? Sekö on se tapa mikä on susta ihan normaalia? Ei kahden kesken, vaan vieraan ihmisen edessä, ilman mitään ennakkovaroitusta vaan kylmästi suoraan vaan kauppaan käskemään että valkkaapa akka nyt sormus siitä koska minä päätin että me mennään nyt kihloihin?
Kirjoitin jo aiemmin, että ap:ltä mielestäni puuttui täysin pelisilmä. Ei mies varmasti ajatellut asiaa niin, että tässä komennetaan ja käsketään. Tuskinpa akoitteli tai muuten provosoi, että tässä sua nyt komennetaan ja käsketään, alistetaan. Se oli hänenlaisensa kosinta. Ap sanoi itsekin, että mies on sosiaalisesti kömpelö. Jos sellaisen ihmisen kanssa seurustelee, niin pitää sitten ymmärtää että kaikki ei mene ihan Kultaisen käytös -kirjan tai tapavalmentajan mukaan.
Kumma juttu, mutta aika moni nainen olisi tyytyväinen kun George Clooney tai joku muu komistus näin toimisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Mikä sinua vaivaa? Ei siinä mies mitään päättänyt. Tämä on ollut hyvinkin perinteinen tapa kosia ennen kuin USA:sta tulleiden mallien mukaan pitää kosia teatterin lavalla, suorassa tv-lähetyksessä jne.
Ap:ltä vaan puuttui täysin pelisilmä ja empatia. Ihan oikeasti olisi voinut pyytää miehen kahveille ja olisivat puhuneet asian selväksi. Nyt sitten nolasi miehen. Rakkaus on myös sitä, että otetaan toisen tunteet huomioon. Oman n. 50 vuoden kokemukseni mukaan miehillä yleensä on vähän ongelmia tunteidensa ilmaisun kanssa ja siksi meidän naisten pitää olla fiksuja ja huomioonottavia. Kuten nyt tässäkin, miehen mielestä varmaan ihan tavattoman romanttinen hetki. Rakkaudesta tehty.
Kova olisi huuto jos tilanne olisi toisin päin.
50 vuoden kokemuksellasi miehet siis ovat vajaaälyisiä ja nainen kehittyneempänä olentona hoitaa miehelle vaikeat asiat?
Hmm. Olen seurustellut lähes koko elämäni. Oli päivä parisenkymmentä vuotta sitten, kun minua kosi kaksi eri miestä. Toinen aamulla, toinen illalla.
Mutta mä olenkin aina ymmrtänyt ihmisiä. Olen myös tukena silloin, kun joku sitä tarvitsee. Oman pitkän kokemukseni mukaan miehet tarvitsevat tukea etenkin tunneasioissa. On minuakin kosittu hassusti ja aika ei ole ollut ihan oikea. Sen sijaan, että nolaan kosijan olen antanut hänen säilyttään kasvonsa ja pitänyt vielä kaiken lisäksi hauskaa. Kosijasta ei tullut vihamiestä eikä haavojaan nuoleskelevaa pettynyttä ex-sulhoa, vaan nykyinen aviomieheni (ainoa so far) ja useamman lapsemme isä. Olemme olleet onnellisia.
Ei se ole minulta pois jos voin auttaa siinä, että muillakin on hyvä olo.
Luuletko olevasi tunne-ekspertti kun olet seurustellut aina? Et ole, et vain pärjää yksin. Ja asenteesi on ylimielinen ja halveksiva. Et huomaa että muut pärjäävät mainiosti ilman apuasi.
No, luuloja tuntuu olevan sielläkin. Kyllä, testeissä käytyäni älykkyyteni osa-alueiksi luikiteltiin tekniikka, kieli ja tunneäly. Joten on siitä kyllä ihan testattua tietoakin.
Osaan olla itsekseni. No problem. Avioliittoni (yli 20 v.) aikana olen ollut pitkiä aikoja ihan vain itsekseni, huolehtien lapsista ilman tukiverkkoja. Hyvin sujuu.
Sinä nyt hyökkäät MINUA kohtaan kun minä vain totean asioita omalta kohdaltani. Pitäisikö vielä vähän harkita? Minä en ole hyökännyt henkilökohtaisesti sinua kohtan.
Mitä IHMETTÄ todistaa että älysi on jakautunut tietylle alueelle? Ei se tarkoita että olisit älykäs, se tarkoittaa vain että se (mahdollisesti hyvin vähäinen) älysi on tietynlaista. Määrästä se ei kerro mitään.
Et ymmärrä ihmisistä mitään, kun kuvittelet sukupuolesi takia olevasi kaikkia miehiä "tunneälykkäämpi". Olet vain ylimielinen.
Ja käytä älyäsi ja mieti käytöstäsi. Sinä tyrkytät itse väkisin tietoa elämästäsi. Jos joku on eri mieltä kanssasi, mitään muuta keinoa ilmaista asia EI OLE kuin hyökätä henkilökohtaisesti sinua kohtaan. Kun käytät yksityiselämääsi suojakilpenä, niin käy. Älyätkö? Turhaan aloitat marttyyri-itkun. Ja jatkat edelleen sen tiedon tyrkyttämistä, kuvitellen että pääset sillä niskan päälle kun henkilökohtaisesti hyökkäämättä siihen ei voi vastata.
Miksi se pitää tehdä koruliikkeessä? :'D Miksi ei kahden kesken?