Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä tällaisesta "kosinnasta"?
04.03.2017 |
Olemme olleet yhdessä kolmisen vuotta, molemmilla edellinen avioliitto aikuisine lapsineen takana. Emme asu yhdessä, mutta välimatkaa vain pari km maaseudulla, joten olemme lähes naapureita ja tapaamme päivittäin ja vietämme lähes aina yöt yhdessä (minun kotonani, koska miehen aikuinen poika asuu kotonaan, koska työskentelee siellä, maatila).
Olimme mökkimatkalla Suomessa, kaukana kotoa, ja kauppareissulla mies ohjasi minut yllättäen kultasepänliikkeeseen. Hän käveli tiskille ja sanoi myyjälle, että haluaisi katsella kihlasormuksia. Myyjän hymy levisi korviin ja hän alkoi esitellä sormuksia, lähinnä minulle. Olin todella vaivaantunut ja lopulta lähes paniikissa. Hävetti ihan hirveästi, koska kaikki myyjät näkivät varmasti vaivaantuneisuuteni. Yritin sanoa miehelle, että käydään vielä muualla katselemassa, että päästäisiin ulos kaupasta. Myyjä kantaa lisää sormuslevyjä eteen.
Lopulta pääsimme ulos kaupasta, ilman sormuksia, mies vähän ärsyyntyneenä. Yritin selittää, että en halua tällä lailla ostaa sormuksia, kun minkäänlaista puhetta sitoutumisesta ei ole ollut. Että siihen tarvittaisiin yhteinen päätös, mitään kosintaa en odota. Mutta että edes etukäteen ilmoitettaisiin, että käydäänkö samalla kihlakaupoilla. Minulle jäi todella sekava olotila, tuntui, että petin miehen. Hän ei enää halunnut puhua koko asiasta.
Mistään tällaisesta ei olla tosiaan koskaan aiemmin puhuttu. Rakastan miestä syvästi, mutta en ole ajatellut sitoutua enää kehenkään yhden epäonnistuneen avioliiton jälkeen. Ja pelkästään kihloihinmeno on minusta jotenkin teinimeininkiä. Menisin suoraan naimisiin, jos olisi tarvetta.
Mies ei takuulla ikinä enää ehdota mitään vastaavaa. Luulen, että hän ajattelee, etten rakasta häntä. Oikeastaan pelkään, että hän alkaa etsiä jotain, joka haluaa sitoutua häneen hänen haluamallaan tavalla ja jättää minut, koska ei usko minun pysyvän rinnallaan. Hän on hyvin vanhanaikainen mies. Ottajia hänellä kyllä olisi, sillä hän on todella komea.
Mitä mieltä olette? Kumpi oli typerä? Minä vai mies?
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Mikä sinua vaivaa? Ei siinä mies mitään päättänyt. Tämä on ollut hyvinkin perinteinen tapa kosia ennen kuin USA:sta tulleiden mallien mukaan pitää kosia teatterin lavalla, suorassa tv-lähetyksessä jne.
Ap:ltä vaan puuttui täysin pelisilmä ja empatia. Ihan oikeasti olisi voinut pyytää miehen kahveille ja olisivat puhuneet asian selväksi. Nyt sitten nolasi miehen. Rakkaus on myös sitä, että otetaan toisen tunteet huomioon. Oman n. 50 vuoden kokemukseni mukaan miehillä yleensä on vähän ongelmia tunteidensa ilmaisun kanssa ja siksi meidän naisten pitää olla fiksuja ja huomioonottavia. Kuten nyt tässäkin, miehen mielestä varmaan ihan tavattoman romanttinen hetki. Rakkaudesta tehty.
Kova olisi huuto jos tilanne olisi toisin päin.
50 vuoden kokemuksellasi miehet siis ovat vajaaälyisiä ja nainen kehittyneempänä olentona hoitaa miehelle vaikeat asiat?
Hmm. Olen seurustellut lähes koko elämäni. Oli päivä parisenkymmentä vuotta sitten, kun minua kosi kaksi eri miestä. Toinen aamulla, toinen illalla.
Mutta mä olenkin aina ymmrtänyt ihmisiä. Olen myös tukena silloin, kun joku sitä tarvitsee. Oman pitkän kokemukseni mukaan miehet tarvitsevat tukea etenkin tunneasioissa. On minuakin kosittu hassusti ja aika ei ole ollut ihan oikea. Sen sijaan, että nolaan kosijan olen antanut hänen säilyttään kasvonsa ja pitänyt vielä kaiken lisäksi hauskaa. Kosijasta ei tullut vihamiestä eikä haavojaan nuoleskelevaa pettynyttä ex-sulhoa, vaan nykyinen aviomieheni (ainoa so far) ja useamman lapsemme isä. Olemme olleet onnellisia.
Ei se ole minulta pois jos voin auttaa siinä, että muillakin on hyvä olo.
Luuletko olevasi tunne-ekspertti kun olet seurustellut aina? Et ole, et vain pärjää yksin. Ja asenteesi on ylimielinen ja halveksiva. Et huomaa että muut pärjäävät mainiosti ilman apuasi.
No, luuloja tuntuu olevan sielläkin. Kyllä, testeissä käytyäni älykkyyteni osa-alueiksi luikiteltiin tekniikka, kieli ja tunneäly. Joten on siitä kyllä ihan testattua tietoakin.
Osaan olla itsekseni. No problem. Avioliittoni (yli 20 v.) aikana olen ollut pitkiä aikoja ihan vain itsekseni, huolehtien lapsista ilman tukiverkkoja. Hyvin sujuu.
Sinä nyt hyökkäät MINUA kohtaan kun minä vain totean asioita omalta kohdaltani. Pitäisikö vielä vähän harkita? Minä en ole hyökännyt henkilökohtaisesti sinua kohtan.
Mitä IHMETTÄ todistaa että älysi on jakautunut tietylle alueelle? Ei se tarkoita että olisit älykäs, se tarkoittaa vain että se (mahdollisesti hyvin vähäinen) älysi on tietynlaista. Määrästä se ei kerro mitään.
Et ymmärrä ihmisistä mitään, kun kuvittelet sukupuolesi takia olevasi kaikkia miehiä "tunneälykkäämpi". Olet vain ylimielinen.
Ja käytä älyäsi ja mieti käytöstäsi. Sinä tyrkytät itse väkisin tietoa elämästäsi. Jos joku on eri mieltä kanssasi, mitään muuta keinoa ilmaista asia EI OLE kuin hyökätä henkilökohtaisesti sinua kohtaan. Kun käytät yksityiselämääsi suojakilpenä, niin käy. Älyätkö? Turhaan aloitat marttyyri-itkun. Ja jatkat edelleen sen tiedon tyrkyttämistä, kuvitellen että pääset sillä niskan päälle kun henkilökohtaisesti hyökkäämättä siihen ei voi vastata.
Kuten jo tuossa totesinkin, niin minä en hyökkään sinua kohtaan. Sen sijaan sinä jatkat hyökkäämistä ja riidan haastamista. Olen pahoillani, jos sinulla on huono päivä tai koet minut sellaiseksi että pitää suivaantua. Se ei ole tarkoitukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Kiitos tästä. Ainoita aikuisia kommentoijia kai.
Ap
Siis keskustellaan että mennäänkö kihloihin? Jaa. Mun mielestä tuntuis että toinen ehdottaa, tavalla tai toisella, ja sitten toiselle sopii tai ei. Ja se voi tapahtua liikkeessä, ehkä ei tv-ohjelmassa tai jossain urheiluareenalla.
Miksi se pitää tehdä koruliikkeessä? :'D Miksi ei kahden kesken?
No mies yrittää olla romanttinen ja yllättää. Vanhoissa tarinoissa kai mies kaivaa taskustaan sen oikean kokoisen sormuksen, mutta nykyään kai ajattelee että liikkeessä se hoituu helpommin.
No sitten se mies on romanttinen ja yllättää kysymällä kysymyksen vaikka lenkkipolulla jossa on ensimmäisen kerran yhdessä kävelty tms. Ja sitten yhdessä katselemaan sormuksia kauppaan. Eihän kliinisessä korukaupassa ja korumyyjän kuunnellessa ole edes mitään romanttista :D
Ja sitten tulee tänne joku ap ja itkee, kun oli niin epäromanttista. Vanhoissa pieruverkkareissa, hikisessä paidassa ja löyhkäävissä lenkkareissa kosittiin. Olisi voinut edes suihkussa käydä! On niin epäromanttista. Ei ollut kukkia ei suklaata eikä kuoharia. Ja sormuskin piti sitten mennä jälkeenpäin ostamaan, kun ei ollut sellaista vaivautunut hankkimaan. Ja mieluummin perintösormus kuin joku korukaupan uusi. Ja olisi nyt edes ollut hämyisä kesäkuun ilta, mutta että keskellä tammikuutaa.... Vali vali. Mies ei voi voittaa.
Ja tämän kirjoitti nainen, kahden pojan ja yhden tytön äiti
Tajuaako nainen, kahden pojan ja yhden tytön äiti, että se kumppani pitää tuntea että osaa nuo asiat oikealla tavalla hoitaa. Kun ei ole mitään "naisille sopivaa tapaa". Naiset ovat yksilöitä, mitä et tajua vaikka nainen oletkin. -eri
Annas kun mietin. Minua on kosittu autossa, sängyssä loikoillen, sähköpostilla, tv:n ääressä, ravintolassa, kesäiltana laiturilla. Kokemusta on jonkin verran ja kaikki ovat tuntuneet siltä, että voi kun ihanaa! Niin, ja paras oli tietysti se perinteinen ekoilla treffeillä, että tuletko lasteni äidiksi. Osaan on vastattu myöntävästi, osaan kieltävästi tai mietitty. Kenestäkään ei ole tullut vihamiestä ja itsekään en ole joutunut valittamaan yleisellä keskustelupalstalla. Jossain on ollut yleisöä, jossain ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Kiitos tästä. Ainoita aikuisia kommentoijia kai.
Ap
Mun mielestä taas hyvin itsekäs kommentti.
Eli kihloihin pitää mennä heti kun toinen pyytää koruliikkeessä vieraiden kuullen, että ei vain olisi itsekäs. En ole hetkeen luullut mitään noin typerää.
Jotkut tosiaan näyttävät kuvittelevan naisten olevan niin miehen puutteessa, että kuka tahansa mies joka keksii viedä naisen korukauppaan on suostuttava ottamaan sormus vastaan ja mentävä kihloihin. Se tuntuu olevan monelle naiselle ihan kunniakysymys, oli mies miten renttu tahansa. Jotkut jopa kahdesti päivässä, on aamu- ja iltakihlat, kunhan miehelle ei vain tule paha mieli, kun miehet ovat niin reppanoita ja nainen kokee itsensä niin ylivertaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Kiitos tästä. Ainoita aikuisia kommentoijia kai.
Ap
Siis keskustellaan että mennäänkö kihloihin? Jaa. Mun mielestä tuntuis että toinen ehdottaa, tavalla tai toisella, ja sitten toiselle sopii tai ei. Ja se voi tapahtua liikkeessä, ehkä ei tv-ohjelmassa tai jossain urheiluareenalla.
Miksi se pitää tehdä koruliikkeessä? :'D Miksi ei kahden kesken?
No mies yrittää olla romanttinen ja yllättää. Vanhoissa tarinoissa kai mies kaivaa taskustaan sen oikean kokoisen sormuksen, mutta nykyään kai ajattelee että liikkeessä se hoituu helpommin.
No sitten se mies on romanttinen ja yllättää kysymällä kysymyksen vaikka lenkkipolulla jossa on ensimmäisen kerran yhdessä kävelty tms. Ja sitten yhdessä katselemaan sormuksia kauppaan. Eihän kliinisessä korukaupassa ja korumyyjän kuunnellessa ole edes mitään romanttista :D
Ja sitten tulee tänne joku ap ja itkee, kun oli niin epäromanttista. Vanhoissa pieruverkkareissa, hikisessä paidassa ja löyhkäävissä lenkkareissa kosittiin. Olisi voinut edes suihkussa käydä! On niin epäromanttista. Ei ollut kukkia ei suklaata eikä kuoharia. Ja sormuskin piti sitten mennä jälkeenpäin ostamaan, kun ei ollut sellaista vaivautunut hankkimaan. Ja mieluummin perintösormus kuin joku korukaupan uusi. Ja olisi nyt edes ollut hämyisä kesäkuun ilta, mutta että keskellä tammikuutaa.... Vali vali. Mies ei voi voittaa.
Ja tämän kirjoitti nainen, kahden pojan ja yhden tytön äiti
Tajuaako nainen, kahden pojan ja yhden tytön äiti, että se kumppani pitää tuntea että osaa nuo asiat oikealla tavalla hoitaa. Kun ei ole mitään "naisille sopivaa tapaa". Naiset ovat yksilöitä, mitä et tajua vaikka nainen oletkin. -eri
Annas kun mietin. Minua on kosittu autossa, sängyssä loikoillen, sähköpostilla, tv:n ääressä, ravintolassa, kesäiltana laiturilla. Kokemusta on jonkin verran ja kaikki ovat tuntuneet siltä, että voi kun ihanaa! Niin, ja paras oli tietysti se perinteinen ekoilla treffeillä, että tuletko lasteni äidiksi. Osaan on vastattu myöntävästi, osaan kieltävästi tai mietitty. Kenestäkään ei ole tullut vihamiestä ja itsekään en ole joutunut valittamaan yleisellä keskustelupalstalla. Jossain on ollut yleisöä, jossain ei.
:DD
Hieno homma että oot kaikkiruokainen mutta edelleen: naiset ovat yksilöitä. Se mikä toimii sinulle ei toimi kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Kiitos tästä. Ainoita aikuisia kommentoijia kai.
Ap
Siis keskustellaan että mennäänkö kihloihin? Jaa. Mun mielestä tuntuis että toinen ehdottaa, tavalla tai toisella, ja sitten toiselle sopii tai ei. Ja se voi tapahtua liikkeessä, ehkä ei tv-ohjelmassa tai jossain urheiluareenalla.
Miksi se pitää tehdä koruliikkeessä? :'D Miksi ei kahden kesken?
No mies yrittää olla romanttinen ja yllättää. Vanhoissa tarinoissa kai mies kaivaa taskustaan sen oikean kokoisen sormuksen, mutta nykyään kai ajattelee että liikkeessä se hoituu helpommin.
No sitten se mies on romanttinen ja yllättää kysymällä kysymyksen vaikka lenkkipolulla jossa on ensimmäisen kerran yhdessä kävelty tms. Ja sitten yhdessä katselemaan sormuksia kauppaan. Eihän kliinisessä korukaupassa ja korumyyjän kuunnellessa ole edes mitään romanttista :D
Ja sitten tulee tänne joku ap ja itkee, kun oli niin epäromanttista. Vanhoissa pieruverkkareissa, hikisessä paidassa ja löyhkäävissä lenkkareissa kosittiin. Olisi voinut edes suihkussa käydä! On niin epäromanttista. Ei ollut kukkia ei suklaata eikä kuoharia. Ja sormuskin piti sitten mennä jälkeenpäin ostamaan, kun ei ollut sellaista vaivautunut hankkimaan. Ja mieluummin perintösormus kuin joku korukaupan uusi. Ja olisi nyt edes ollut hämyisä kesäkuun ilta, mutta että keskellä tammikuutaa.... Vali vali. Mies ei voi voittaa.
Ja tämän kirjoitti nainen, kahden pojan ja yhden tytön äiti
Tajuaako nainen, kahden pojan ja yhden tytön äiti, että se kumppani pitää tuntea että osaa nuo asiat oikealla tavalla hoitaa. Kun ei ole mitään "naisille sopivaa tapaa". Naiset ovat yksilöitä, mitä et tajua vaikka nainen oletkin. -eri
Annas kun mietin. Minua on kosittu autossa, sängyssä loikoillen, sähköpostilla, tv:n ääressä, ravintolassa, kesäiltana laiturilla. Kokemusta on jonkin verran ja kaikki ovat tuntuneet siltä, että voi kun ihanaa! Niin, ja paras oli tietysti se perinteinen ekoilla treffeillä, että tuletko lasteni äidiksi. Osaan on vastattu myöntävästi, osaan kieltävästi tai mietitty. Kenestäkään ei ole tullut vihamiestä ja itsekään en ole joutunut valittamaan yleisellä keskustelupalstalla. Jossain on ollut yleisöä, jossain ei.
:DD
Hieno homma että oot kaikkiruokainen mutta edelleen: naiset ovat yksilöitä. Se mikä toimii sinulle ei toimi kaikille.
Itse asiassa en ole kaikkiruokainen. Olen seurustellut vain sellaisten ihmisten kanssa, joista todellakin pidän. Olen ollut siinä mielessä onnekas, että olen saanut vähän valitakin. Tiedän, että kaikilla ei ole asiat ihan näin hyvin. Tai huonosi, miten sen nyt ottaa. Eihän se ole kiva kieltäytyä treffeistä, antaa rukkasia.
En kyllä ymmärrä miksi ihmiset kuvittelevat, että on kaikiruokainen jos on kosittu useamman kerran. Minulla on ollut aika tarkat kriteerit sen suhteen, kenen kanssa seurustelen, millainen kumppani. Esimerkiksi luottotiedottomat ja itsestään huolehtimattomat, epäempaattiset ja epäurheilulliset, kieliä taitamattomat ja kulttuurista kiinnostumattomat, urheiluhullut ja pleikkariapelaavat eivät ole olleet seurustelusuhteessa kanssani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Kiitos tästä. Ainoita aikuisia kommentoijia kai.
Ap
Siis keskustellaan että mennäänkö kihloihin? Jaa. Mun mielestä tuntuis että toinen ehdottaa, tavalla tai toisella, ja sitten toiselle sopii tai ei. Ja se voi tapahtua liikkeessä, ehkä ei tv-ohjelmassa tai jossain urheiluareenalla.
Miksi se pitää tehdä koruliikkeessä? :'D Miksi ei kahden kesken?
No mies yrittää olla romanttinen ja yllättää. Vanhoissa tarinoissa kai mies kaivaa taskustaan sen oikean kokoisen sormuksen, mutta nykyään kai ajattelee että liikkeessä se hoituu helpommin.
No sitten se mies on romanttinen ja yllättää kysymällä kysymyksen vaikka lenkkipolulla jossa on ensimmäisen kerran yhdessä kävelty tms. Ja sitten yhdessä katselemaan sormuksia kauppaan. Eihän kliinisessä korukaupassa ja korumyyjän kuunnellessa ole edes mitään romanttista :D
Ja sitten tulee tänne joku ap ja itkee, kun oli niin epäromanttista. Vanhoissa pieruverkkareissa, hikisessä paidassa ja löyhkäävissä lenkkareissa kosittiin. Olisi voinut edes suihkussa käydä! On niin epäromanttista. Ei ollut kukkia ei suklaata eikä kuoharia. Ja sormuskin piti sitten mennä jälkeenpäin ostamaan, kun ei ollut sellaista vaivautunut hankkimaan. Ja mieluummin perintösormus kuin joku korukaupan uusi. Ja olisi nyt edes ollut hämyisä kesäkuun ilta, mutta että keskellä tammikuutaa.... Vali vali. Mies ei voi voittaa.
Ja tämän kirjoitti nainen, kahden pojan ja yhden tytön äiti
Tajuaako nainen, kahden pojan ja yhden tytön äiti, että se kumppani pitää tuntea että osaa nuo asiat oikealla tavalla hoitaa. Kun ei ole mitään "naisille sopivaa tapaa". Naiset ovat yksilöitä, mitä et tajua vaikka nainen oletkin. -eri
Annas kun mietin. Minua on kosittu autossa, sängyssä loikoillen, sähköpostilla, tv:n ääressä, ravintolassa, kesäiltana laiturilla. Kokemusta on jonkin verran ja kaikki ovat tuntuneet siltä, että voi kun ihanaa! Niin, ja paras oli tietysti se perinteinen ekoilla treffeillä, että tuletko lasteni äidiksi. Osaan on vastattu myöntävästi, osaan kieltävästi tai mietitty. Kenestäkään ei ole tullut vihamiestä ja itsekään en ole joutunut valittamaan yleisellä keskustelupalstalla. Jossain on ollut yleisöä, jossain ei.
:DD
Hieno homma että oot kaikkiruokainen mutta edelleen: naiset ovat yksilöitä. Se mikä toimii sinulle ei toimi kaikille.
Itse asiassa en ole kaikkiruokainen. Olen seurustellut vain sellaisten ihmisten kanssa, joista todellakin pidän. Olen ollut siinä mielessä onnekas, että olen saanut vähän valitakin. Tiedän, että kaikilla ei ole asiat ihan näin hyvin. Tai huonosi, miten sen nyt ottaa. Eihän se ole kiva kieltäytyä treffeistä, antaa rukkasia.
En kyllä ymmärrä miksi ihmiset kuvittelevat, että on kaikiruokainen jos on kosittu useamman kerran. Minulla on ollut aika tarkat kriteerit sen suhteen, kenen kanssa seurustelen, millainen kumppani. Esimerkiksi luottotiedottomat ja itsestään huolehtimattomat, epäempaattiset ja epäurheilulliset, kieliä taitamattomat ja kulttuurista kiinnostumattomat, urheiluhullut ja pleikkariapelaavat eivät ole olleet seurustelusuhteessa kanssani.
Ööö... jäikö sulta aamun lääkkeet ottamatta? :D (huom. tuo oli huumoria, koska vaikutat ihmiseltä, joka ei ymmärrä huumoria, niin osoitan sinulle suoraan ne kohdat, joissa tarvitaan huumorintajua)
Ps. Käytin sanaa kaikkiruokainen viittaamaan siihen, että tykkäät monenlaisista kosinnoista. Niin ravintolassa kuin tv:n ääressäkin. Ja selvensin sinulle, että hieno homma että sinä tykkäät monenlaisista kosinnoista, kumppanisi ovat selkeästi osanneet lukea sinua ja tienneet millaisesta kosinnasta tykkäät! Mutta koska kaikki naiset ja ihmiset eivät ole samanlaisia, niin kaikki eivät myöskään pidä samanlaisista asioista. Siksi kumppanilla pitää olla pelisilmää ja tajuta, että vieraan ihmisen edessä esitetty kysymys KORUKAUPASSA ei ole se tahdikkain tapa kosia.
Tajusitko nyt, vai väännänkö vielä rautalangasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Mikä sinua vaivaa? Ei siinä mies mitään päättänyt. Tämä on ollut hyvinkin perinteinen tapa kosia ennen kuin USA:sta tulleiden mallien mukaan pitää kosia teatterin lavalla, suorassa tv-lähetyksessä jne.
Ap:ltä vaan puuttui täysin pelisilmä ja empatia. Ihan oikeasti olisi voinut pyytää miehen kahveille ja olisivat puhuneet asian selväksi. Nyt sitten nolasi miehen. Rakkaus on myös sitä, että otetaan toisen tunteet huomioon. Oman n. 50 vuoden kokemukseni mukaan miehillä yleensä on vähän ongelmia tunteidensa ilmaisun kanssa ja siksi meidän naisten pitää olla fiksuja ja huomioonottavia. Kuten nyt tässäkin, miehen mielestä varmaan ihan tavattoman romanttinen hetki. Rakkaudesta tehty.
Kova olisi huuto jos tilanne olisi toisin päin.
50 vuoden kokemuksellasi miehet siis ovat vajaaälyisiä ja nainen kehittyneempänä olentona hoitaa miehelle vaikeat asiat?
Hmm. Olen seurustellut lähes koko elämäni. Oli päivä parisenkymmentä vuotta sitten, kun minua kosi kaksi eri miestä. Toinen aamulla, toinen illalla.
Mutta mä olenkin aina ymmrtänyt ihmisiä. Olen myös tukena silloin, kun joku sitä tarvitsee. Oman pitkän kokemukseni mukaan miehet tarvitsevat tukea etenkin tunneasioissa. On minuakin kosittu hassusti ja aika ei ole ollut ihan oikea. Sen sijaan, että nolaan kosijan olen antanut hänen säilyttään kasvonsa ja pitänyt vielä kaiken lisäksi hauskaa. Kosijasta ei tullut vihamiestä eikä haavojaan nuoleskelevaa pettynyttä ex-sulhoa, vaan nykyinen aviomieheni (ainoa so far) ja useamman lapsemme isä. Olemme olleet onnellisia.
Ei se ole minulta pois jos voin auttaa siinä, että muillakin on hyvä olo.
Luuletko olevasi tunne-ekspertti kun olet seurustellut aina? Et ole, et vain pärjää yksin. Ja asenteesi on ylimielinen ja halveksiva. Et huomaa että muut pärjäävät mainiosti ilman apuasi.
No, luuloja tuntuu olevan sielläkin. Kyllä, testeissä käytyäni älykkyyteni osa-alueiksi luikiteltiin tekniikka, kieli ja tunneäly. Joten on siitä kyllä ihan testattua tietoakin.
Osaan olla itsekseni. No problem. Avioliittoni (yli 20 v.) aikana olen ollut pitkiä aikoja ihan vain itsekseni, huolehtien lapsista ilman tukiverkkoja. Hyvin sujuu.
Sinä nyt hyökkäät MINUA kohtaan kun minä vain totean asioita omalta kohdaltani. Pitäisikö vielä vähän harkita? Minä en ole hyökännyt henkilökohtaisesti sinua kohtan.
Mitä IHMETTÄ todistaa että älysi on jakautunut tietylle alueelle? Ei se tarkoita että olisit älykäs, se tarkoittaa vain että se (mahdollisesti hyvin vähäinen) älysi on tietynlaista. Määrästä se ei kerro mitään.
Et ymmärrä ihmisistä mitään, kun kuvittelet sukupuolesi takia olevasi kaikkia miehiä "tunneälykkäämpi". Olet vain ylimielinen.
Ja käytä älyäsi ja mieti käytöstäsi. Sinä tyrkytät itse väkisin tietoa elämästäsi. Jos joku on eri mieltä kanssasi, mitään muuta keinoa ilmaista asia EI OLE kuin hyökätä henkilökohtaisesti sinua kohtaan. Kun käytät yksityiselämääsi suojakilpenä, niin käy. Älyätkö? Turhaan aloitat marttyyri-itkun. Ja jatkat edelleen sen tiedon tyrkyttämistä, kuvitellen että pääset sillä niskan päälle kun henkilökohtaisesti hyökkäämättä siihen ei voi vastata.
Kuten jo tuossa totesinkin, niin minä en hyökkään sinua kohtaan. Sen sijaan sinä jatkat hyökkäämistä ja riidan haastamista. Olen pahoillani, jos sinulla on huono päivä tai koet minut sellaiseksi että pitää suivaantua. Se ei ole tarkoitukseni.
Olen pahoillani kun olet liian tyhmä ymmärtämään, että kun tyrkytät (vain) henkilökohtaista tietoa väittelyssä, sitä käytetään sinua vastaan. Olen pahoillani, että en anna sinun halventaa miessukupuolta ja olen pahoillani, että tulkitset sen riidan haastamisena. Olen pahoillani, että et osaa olla kohtelematta minua yhtä ylimielisesti kuin miehiä. Ja olen pahoillani, että valitset tuon passiivis-aggressiivisen anteeksipyytelyn keinoksi käsitellä ylimielisyyteesi kohdistuvaa kritiikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Kiitos tästä. Ainoita aikuisia kommentoijia kai.
Ap
Siis keskustellaan että mennäänkö kihloihin? Jaa. Mun mielestä tuntuis että toinen ehdottaa, tavalla tai toisella, ja sitten toiselle sopii tai ei. Ja se voi tapahtua liikkeessä, ehkä ei tv-ohjelmassa tai jossain urheiluareenalla.
Miksi se pitää tehdä koruliikkeessä? :'D Miksi ei kahden kesken?
No mies yrittää olla romanttinen ja yllättää. Vanhoissa tarinoissa kai mies kaivaa taskustaan sen oikean kokoisen sormuksen, mutta nykyään kai ajattelee että liikkeessä se hoituu helpommin.
No sitten se mies on romanttinen ja yllättää kysymällä kysymyksen vaikka lenkkipolulla jossa on ensimmäisen kerran yhdessä kävelty tms. Ja sitten yhdessä katselemaan sormuksia kauppaan. Eihän kliinisessä korukaupassa ja korumyyjän kuunnellessa ole edes mitään romanttista :D
Ja sitten tulee tänne joku ap ja itkee, kun oli niin epäromanttista. Vanhoissa pieruverkkareissa, hikisessä paidassa ja löyhkäävissä lenkkareissa kosittiin. Olisi voinut edes suihkussa käydä! On niin epäromanttista. Ei ollut kukkia ei suklaata eikä kuoharia. Ja sormuskin piti sitten mennä jälkeenpäin ostamaan, kun ei ollut sellaista vaivautunut hankkimaan. Ja mieluummin perintösormus kuin joku korukaupan uusi. Ja olisi nyt edes ollut hämyisä kesäkuun ilta, mutta että keskellä tammikuutaa.... Vali vali. Mies ei voi voittaa.
Ja tämän kirjoitti nainen, kahden pojan ja yhden tytön äiti
Tajuaako nainen, kahden pojan ja yhden tytön äiti, että se kumppani pitää tuntea että osaa nuo asiat oikealla tavalla hoitaa. Kun ei ole mitään "naisille sopivaa tapaa". Naiset ovat yksilöitä, mitä et tajua vaikka nainen oletkin. -eri
Annas kun mietin. Minua on kosittu autossa, sängyssä loikoillen, sähköpostilla, tv:n ääressä, ravintolassa, kesäiltana laiturilla. Kokemusta on jonkin verran ja kaikki ovat tuntuneet siltä, että voi kun ihanaa! Niin, ja paras oli tietysti se perinteinen ekoilla treffeillä, että tuletko lasteni äidiksi. Osaan on vastattu myöntävästi, osaan kieltävästi tai mietitty. Kenestäkään ei ole tullut vihamiestä ja itsekään en ole joutunut valittamaan yleisellä keskustelupalstalla. Jossain on ollut yleisöä, jossain ei.
Eli kaikkien naisten kuuluu reagoida kuten sinä? Vai mikä oli vuodatuksesi pointti?
Ainakin mies ymmärsi, että ap ei ole se nainen, joka haluaa jakaa elämänsä hänen kanssaan. Toisaalta myös ap tietää nyt, että miehellä on suunta eteenpäin kohti sellaista parisuhdetta, jossa ihminen asetetaan etusijalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Kiitos tästä. Ainoita aikuisia kommentoijia kai.
Ap
Siis keskustellaan että mennäänkö kihloihin? Jaa. Mun mielestä tuntuis että toinen ehdottaa, tavalla tai toisella, ja sitten toiselle sopii tai ei. Ja se voi tapahtua liikkeessä, ehkä ei tv-ohjelmassa tai jossain urheiluareenalla.
Miksi se pitää tehdä koruliikkeessä? :'D Miksi ei kahden kesken?
No mies yrittää olla romanttinen ja yllättää. Vanhoissa tarinoissa kai mies kaivaa taskustaan sen oikean kokoisen sormuksen, mutta nykyään kai ajattelee että liikkeessä se hoituu helpommin.
No sitten se mies on romanttinen ja yllättää kysymällä kysymyksen vaikka lenkkipolulla jossa on ensimmäisen kerran yhdessä kävelty tms. Ja sitten yhdessä katselemaan sormuksia kauppaan. Eihän kliinisessä korukaupassa ja korumyyjän kuunnellessa ole edes mitään romanttista :D
Ja sitten tulee tänne joku ap ja itkee, kun oli niin epäromanttista. Vanhoissa pieruverkkareissa, hikisessä paidassa ja löyhkäävissä lenkkareissa kosittiin. Olisi voinut edes suihkussa käydä! On niin epäromanttista. Ei ollut kukkia ei suklaata eikä kuoharia. Ja sormuskin piti sitten mennä jälkeenpäin ostamaan, kun ei ollut sellaista vaivautunut hankkimaan. Ja mieluummin perintösormus kuin joku korukaupan uusi. Ja olisi nyt edes ollut hämyisä kesäkuun ilta, mutta että keskellä tammikuutaa.... Vali vali. Mies ei voi voittaa.
Ja tämän kirjoitti nainen, kahden pojan ja yhden tytön äiti
Tajuaako nainen, kahden pojan ja yhden tytön äiti, että se kumppani pitää tuntea että osaa nuo asiat oikealla tavalla hoitaa. Kun ei ole mitään "naisille sopivaa tapaa". Naiset ovat yksilöitä, mitä et tajua vaikka nainen oletkin. -eri
Annas kun mietin. Minua on kosittu autossa, sängyssä loikoillen, sähköpostilla, tv:n ääressä, ravintolassa, kesäiltana laiturilla. Kokemusta on jonkin verran ja kaikki ovat tuntuneet siltä, että voi kun ihanaa! Niin, ja paras oli tietysti se perinteinen ekoilla treffeillä, että tuletko lasteni äidiksi. Osaan on vastattu myöntävästi, osaan kieltävästi tai mietitty. Kenestäkään ei ole tullut vihamiestä ja itsekään en ole joutunut valittamaan yleisellä keskustelupalstalla. Jossain on ollut yleisöä, jossain ei.
:DD
Hieno homma että oot kaikkiruokainen mutta edelleen: naiset ovat yksilöitä. Se mikä toimii sinulle ei toimi kaikille.
Itse asiassa en ole kaikkiruokainen. Olen seurustellut vain sellaisten ihmisten kanssa, joista todellakin pidän. Olen ollut siinä mielessä onnekas, että olen saanut vähän valitakin. Tiedän, että kaikilla ei ole asiat ihan näin hyvin. Tai huonosi, miten sen nyt ottaa. Eihän se ole kiva kieltäytyä treffeistä, antaa rukkasia.
En kyllä ymmärrä miksi ihmiset kuvittelevat, että on kaikiruokainen jos on kosittu useamman kerran. Minulla on ollut aika tarkat kriteerit sen suhteen, kenen kanssa seurustelen, millainen kumppani. Esimerkiksi luottotiedottomat ja itsestään huolehtimattomat, epäempaattiset ja epäurheilulliset, kieliä taitamattomat ja kulttuurista kiinnostumattomat, urheiluhullut ja pleikkariapelaavat eivät ole olleet seurustelusuhteessa kanssani.
Ööö... jäikö sulta aamun lääkkeet ottamatta? :D (huom. tuo oli huumoria, koska vaikutat ihmiseltä, joka ei ymmärrä huumoria, niin osoitan sinulle suoraan ne kohdat, joissa tarvitaan huumorintajua)
Ps. Käytin sanaa kaikkiruokainen viittaamaan siihen, että tykkäät monenlaisista kosinnoista. Niin ravintolassa kuin tv:n ääressäkin. Ja selvensin sinulle, että hieno homma että sinä tykkäät monenlaisista kosinnoista, kumppanisi ovat selkeästi osanneet lukea sinua ja tienneet millaisesta kosinnasta tykkäät! Mutta koska kaikki naiset ja ihmiset eivät ole samanlaisia, niin kaikki eivät myöskään pidä samanlaisista asioista. Siksi kumppanilla pitää olla pelisilmää ja tajuta, että vieraan ihmisen edessä esitetty kysymys KORUKAUPASSA ei ole se tahdikkain tapa kosia.
Tajusitko nyt, vai väännänkö vielä rautalangasta?
En nyt halua pahoittaa mieltäsi, mutta sinulta jäi huomaamatta se tärkein. Ei kosintatavalla ole väliä silloin kun ihmisestä pitää. Ei se tarjoilijoiden ja muusikoiden sekä muun ravintolaväen edessä suoritettu kosinta paljon paineiltaan poikkea tuosta korukauppakosinnasta. Minulle on ollut tärkeintä se, että wau, tämä ihminen tykkää musta niin paljon että haluaa elää kanssani aviosuhteessa. Wau! Halvatunko väliä sillä on, että miten ja missä.
Joillekin on muoto tärkeämpää kuin sisältö. Itselleni sisältö on ollut aina se tärkein. Että mies on siinä vilpittömästi (vaikka sitten tietokoneellaan toisella puolella maailmaa) ja kosii.
Mitä huumorintajuttomuuteen ja ymmärtämättömyyteen tulee, niin varmasti on molemmissa kehittämisen varaa. Hyvä on myös huomioida, että kirjoitetun viestin voi ymmärtää monella tapaa ja esimerkiksi kaikkiruokainen voidaan tulkita monella tavalla. Siis selvyyden vuoksi: kosinnan muodon suhteen oikeastaan kaikki hyvän maun rajoissa käy, kunhan kosija on vilpitön. It's love, stupid.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Mikä sinua vaivaa? Ei siinä mies mitään päättänyt. Tämä on ollut hyvinkin perinteinen tapa kosia ennen kuin USA:sta tulleiden mallien mukaan pitää kosia teatterin lavalla, suorassa tv-lähetyksessä jne.
Ap:ltä vaan puuttui täysin pelisilmä ja empatia. Ihan oikeasti olisi voinut pyytää miehen kahveille ja olisivat puhuneet asian selväksi. Nyt sitten nolasi miehen. Rakkaus on myös sitä, että otetaan toisen tunteet huomioon. Oman n. 50 vuoden kokemukseni mukaan miehillä yleensä on vähän ongelmia tunteidensa ilmaisun kanssa ja siksi meidän naisten pitää olla fiksuja ja huomioonottavia. Kuten nyt tässäkin, miehen mielestä varmaan ihan tavattoman romanttinen hetki. Rakkaudesta tehty.
Kova olisi huuto jos tilanne olisi toisin päin.
50 vuoden kokemuksellasi miehet siis ovat vajaaälyisiä ja nainen kehittyneempänä olentona hoitaa miehelle vaikeat asiat?
Hmm. Olen seurustellut lähes koko elämäni. Oli päivä parisenkymmentä vuotta sitten, kun minua kosi kaksi eri miestä. Toinen aamulla, toinen illalla.
Mutta mä olenkin aina ymmrtänyt ihmisiä. Olen myös tukena silloin, kun joku sitä tarvitsee. Oman pitkän kokemukseni mukaan miehet tarvitsevat tukea etenkin tunneasioissa. On minuakin kosittu hassusti ja aika ei ole ollut ihan oikea. Sen sijaan, että nolaan kosijan olen antanut hänen säilyttään kasvonsa ja pitänyt vielä kaiken lisäksi hauskaa. Kosijasta ei tullut vihamiestä eikä haavojaan nuoleskelevaa pettynyttä ex-sulhoa, vaan nykyinen aviomieheni (ainoa so far) ja useamman lapsemme isä. Olemme olleet onnellisia.
Ei se ole minulta pois jos voin auttaa siinä, että muillakin on hyvä olo.
Luuletko olevasi tunne-ekspertti kun olet seurustellut aina? Et ole, et vain pärjää yksin. Ja asenteesi on ylimielinen ja halveksiva. Et huomaa että muut pärjäävät mainiosti ilman apuasi.
No, luuloja tuntuu olevan sielläkin. Kyllä, testeissä käytyäni älykkyyteni osa-alueiksi luikiteltiin tekniikka, kieli ja tunneäly. Joten on siitä kyllä ihan testattua tietoakin.
Osaan olla itsekseni. No problem. Avioliittoni (yli 20 v.) aikana olen ollut pitkiä aikoja ihan vain itsekseni, huolehtien lapsista ilman tukiverkkoja. Hyvin sujuu.
Sinä nyt hyökkäät MINUA kohtaan kun minä vain totean asioita omalta kohdaltani. Pitäisikö vielä vähän harkita? Minä en ole hyökännyt henkilökohtaisesti sinua kohtan.
Mitä IHMETTÄ todistaa että älysi on jakautunut tietylle alueelle? Ei se tarkoita että olisit älykäs, se tarkoittaa vain että se (mahdollisesti hyvin vähäinen) älysi on tietynlaista. Määrästä se ei kerro mitään.
Et ymmärrä ihmisistä mitään, kun kuvittelet sukupuolesi takia olevasi kaikkia miehiä "tunneälykkäämpi". Olet vain ylimielinen.
Ja käytä älyäsi ja mieti käytöstäsi. Sinä tyrkytät itse väkisin tietoa elämästäsi. Jos joku on eri mieltä kanssasi, mitään muuta keinoa ilmaista asia EI OLE kuin hyökätä henkilökohtaisesti sinua kohtaan. Kun käytät yksityiselämääsi suojakilpenä, niin käy. Älyätkö? Turhaan aloitat marttyyri-itkun. Ja jatkat edelleen sen tiedon tyrkyttämistä, kuvitellen että pääset sillä niskan päälle kun henkilökohtaisesti hyökkäämättä siihen ei voi vastata.
Kuten jo tuossa totesinkin, niin minä en hyökkään sinua kohtaan. Sen sijaan sinä jatkat hyökkäämistä ja riidan haastamista. Olen pahoillani, jos sinulla on huono päivä tai koet minut sellaiseksi että pitää suivaantua. Se ei ole tarkoitukseni.
Olen pahoillani kun olet liian tyhmä ymmärtämään, että kun tyrkytät (vain) henkilökohtaista tietoa väittelyssä, sitä käytetään sinua vastaan. Olen pahoillani, että en anna sinun halventaa miessukupuolta ja olen pahoillani, että tulkitset sen riidan haastamisena. Olen pahoillani, että et osaa olla kohtelematta minua yhtä ylimielisesti kuin miehiä. Ja olen pahoillani, että valitset tuon passiivis-aggressiivisen anteeksipyytelyn keinoksi käsitellä ylimielisyyteesi kohdistuvaa kritiikkiä.
Breath in, breath out. Good air in, bad air out. Namaste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Kiitos tästä. Ainoita aikuisia kommentoijia kai.
Ap
Siis keskustellaan että mennäänkö kihloihin? Jaa. Mun mielestä tuntuis että toinen ehdottaa, tavalla tai toisella, ja sitten toiselle sopii tai ei. Ja se voi tapahtua liikkeessä, ehkä ei tv-ohjelmassa tai jossain urheiluareenalla.
Miksi se pitää tehdä koruliikkeessä? :'D Miksi ei kahden kesken?
No mies yrittää olla romanttinen ja yllättää. Vanhoissa tarinoissa kai mies kaivaa taskustaan sen oikean kokoisen sormuksen, mutta nykyään kai ajattelee että liikkeessä se hoituu helpommin.
No sitten se mies on romanttinen ja yllättää kysymällä kysymyksen vaikka lenkkipolulla jossa on ensimmäisen kerran yhdessä kävelty tms. Ja sitten yhdessä katselemaan sormuksia kauppaan. Eihän kliinisessä korukaupassa ja korumyyjän kuunnellessa ole edes mitään romanttista :D
Ja sitten tulee tänne joku ap ja itkee, kun oli niin epäromanttista. Vanhoissa pieruverkkareissa, hikisessä paidassa ja löyhkäävissä lenkkareissa kosittiin. Olisi voinut edes suihkussa käydä! On niin epäromanttista. Ei ollut kukkia ei suklaata eikä kuoharia. Ja sormuskin piti sitten mennä jälkeenpäin ostamaan, kun ei ollut sellaista vaivautunut hankkimaan. Ja mieluummin perintösormus kuin joku korukaupan uusi. Ja olisi nyt edes ollut hämyisä kesäkuun ilta, mutta että keskellä tammikuutaa.... Vali vali. Mies ei voi voittaa.
Ja tämän kirjoitti nainen, kahden pojan ja yhden tytön äiti
Tajuaako nainen, kahden pojan ja yhden tytön äiti, että se kumppani pitää tuntea että osaa nuo asiat oikealla tavalla hoitaa. Kun ei ole mitään "naisille sopivaa tapaa". Naiset ovat yksilöitä, mitä et tajua vaikka nainen oletkin. -eri
Annas kun mietin. Minua on kosittu autossa, sängyssä loikoillen, sähköpostilla, tv:n ääressä, ravintolassa, kesäiltana laiturilla. Kokemusta on jonkin verran ja kaikki ovat tuntuneet siltä, että voi kun ihanaa! Niin, ja paras oli tietysti se perinteinen ekoilla treffeillä, että tuletko lasteni äidiksi. Osaan on vastattu myöntävästi, osaan kieltävästi tai mietitty. Kenestäkään ei ole tullut vihamiestä ja itsekään en ole joutunut valittamaan yleisellä keskustelupalstalla. Jossain on ollut yleisöä, jossain ei.
:DD
Hieno homma että oot kaikkiruokainen mutta edelleen: naiset ovat yksilöitä. Se mikä toimii sinulle ei toimi kaikille.
Itse asiassa en ole kaikkiruokainen. Olen seurustellut vain sellaisten ihmisten kanssa, joista todellakin pidän. Olen ollut siinä mielessä onnekas, että olen saanut vähän valitakin. Tiedän, että kaikilla ei ole asiat ihan näin hyvin. Tai huonosi, miten sen nyt ottaa. Eihän se ole kiva kieltäytyä treffeistä, antaa rukkasia.
En kyllä ymmärrä miksi ihmiset kuvittelevat, että on kaikiruokainen jos on kosittu useamman kerran. Minulla on ollut aika tarkat kriteerit sen suhteen, kenen kanssa seurustelen, millainen kumppani. Esimerkiksi luottotiedottomat ja itsestään huolehtimattomat, epäempaattiset ja epäurheilulliset, kieliä taitamattomat ja kulttuurista kiinnostumattomat, urheiluhullut ja pleikkariapelaavat eivät ole olleet seurustelusuhteessa kanssani.
Ööö... jäikö sulta aamun lääkkeet ottamatta? :D (huom. tuo oli huumoria, koska vaikutat ihmiseltä, joka ei ymmärrä huumoria, niin osoitan sinulle suoraan ne kohdat, joissa tarvitaan huumorintajua)
Ps. Käytin sanaa kaikkiruokainen viittaamaan siihen, että tykkäät monenlaisista kosinnoista. Niin ravintolassa kuin tv:n ääressäkin. Ja selvensin sinulle, että hieno homma että sinä tykkäät monenlaisista kosinnoista, kumppanisi ovat selkeästi osanneet lukea sinua ja tienneet millaisesta kosinnasta tykkäät! Mutta koska kaikki naiset ja ihmiset eivät ole samanlaisia, niin kaikki eivät myöskään pidä samanlaisista asioista. Siksi kumppanilla pitää olla pelisilmää ja tajuta, että vieraan ihmisen edessä esitetty kysymys KORUKAUPASSA ei ole se tahdikkain tapa kosia.
Tajusitko nyt, vai väännänkö vielä rautalangasta?
En nyt halua pahoittaa mieltäsi, mutta sinulta jäi huomaamatta se tärkein. Ei kosintatavalla ole väliä silloin kun ihmisestä pitää. Ei se tarjoilijoiden ja muusikoiden sekä muun ravintolaväen edessä suoritettu kosinta paljon paineiltaan poikkea tuosta korukauppakosinnasta. Minulle on ollut tärkeintä se, että wau, tämä ihminen tykkää musta niin paljon että haluaa elää kanssani aviosuhteessa. Wau! Halvatunko väliä sillä on, että miten ja missä.
Joillekin on muoto tärkeämpää kuin sisältö. Itselleni sisältö on ollut aina se tärkein. Että mies on siinä vilpittömästi (vaikka sitten tietokoneellaan toisella puolella maailmaa) ja kosii.
Mitä huumorintajuttomuuteen ja ymmärtämättömyyteen tulee, niin varmasti on molemmissa kehittämisen varaa. Hyvä on myös huomioida, että kirjoitetun viestin voi ymmärtää monella tapaa ja esimerkiksi kaikkiruokainen voidaan tulkita monella tavalla. Siis selvyyden vuoksi: kosinnan muodon suhteen oikeastaan kaikki hyvän maun rajoissa käy, kunhan kosija on vilpitön. It's love, stupid.
Ja selvyyden vuoksi: sinä määrittelet maailman naisille, mikä on hyvän maun rajoissa. Eli kaikki mistä sinä tykkäät, on OK kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Mikä sinua vaivaa? Ei siinä mies mitään päättänyt. Tämä on ollut hyvinkin perinteinen tapa kosia ennen kuin USA:sta tulleiden mallien mukaan pitää kosia teatterin lavalla, suorassa tv-lähetyksessä jne.
Ap:ltä vaan puuttui täysin pelisilmä ja empatia. Ihan oikeasti olisi voinut pyytää miehen kahveille ja olisivat puhuneet asian selväksi. Nyt sitten nolasi miehen. Rakkaus on myös sitä, että otetaan toisen tunteet huomioon. Oman n. 50 vuoden kokemukseni mukaan miehillä yleensä on vähän ongelmia tunteidensa ilmaisun kanssa ja siksi meidän naisten pitää olla fiksuja ja huomioonottavia. Kuten nyt tässäkin, miehen mielestä varmaan ihan tavattoman romanttinen hetki. Rakkaudesta tehty.
Kova olisi huuto jos tilanne olisi toisin päin.
50 vuoden kokemuksellasi miehet siis ovat vajaaälyisiä ja nainen kehittyneempänä olentona hoitaa miehelle vaikeat asiat?
Hmm. Olen seurustellut lähes koko elämäni. Oli päivä parisenkymmentä vuotta sitten, kun minua kosi kaksi eri miestä. Toinen aamulla, toinen illalla.
Mutta mä olenkin aina ymmrtänyt ihmisiä. Olen myös tukena silloin, kun joku sitä tarvitsee. Oman pitkän kokemukseni mukaan miehet tarvitsevat tukea etenkin tunneasioissa. On minuakin kosittu hassusti ja aika ei ole ollut ihan oikea. Sen sijaan, että nolaan kosijan olen antanut hänen säilyttään kasvonsa ja pitänyt vielä kaiken lisäksi hauskaa. Kosijasta ei tullut vihamiestä eikä haavojaan nuoleskelevaa pettynyttä ex-sulhoa, vaan nykyinen aviomieheni (ainoa so far) ja useamman lapsemme isä. Olemme olleet onnellisia.
Ei se ole minulta pois jos voin auttaa siinä, että muillakin on hyvä olo.
Luuletko olevasi tunne-ekspertti kun olet seurustellut aina? Et ole, et vain pärjää yksin. Ja asenteesi on ylimielinen ja halveksiva. Et huomaa että muut pärjäävät mainiosti ilman apuasi.
No, luuloja tuntuu olevan sielläkin. Kyllä, testeissä käytyäni älykkyyteni osa-alueiksi luikiteltiin tekniikka, kieli ja tunneäly. Joten on siitä kyllä ihan testattua tietoakin.
Osaan olla itsekseni. No problem. Avioliittoni (yli 20 v.) aikana olen ollut pitkiä aikoja ihan vain itsekseni, huolehtien lapsista ilman tukiverkkoja. Hyvin sujuu.
Sinä nyt hyökkäät MINUA kohtaan kun minä vain totean asioita omalta kohdaltani. Pitäisikö vielä vähän harkita? Minä en ole hyökännyt henkilökohtaisesti sinua kohtan.
Mitä IHMETTÄ todistaa että älysi on jakautunut tietylle alueelle? Ei se tarkoita että olisit älykäs, se tarkoittaa vain että se (mahdollisesti hyvin vähäinen) älysi on tietynlaista. Määrästä se ei kerro mitään.
Et ymmärrä ihmisistä mitään, kun kuvittelet sukupuolesi takia olevasi kaikkia miehiä "tunneälykkäämpi". Olet vain ylimielinen.
Ja käytä älyäsi ja mieti käytöstäsi. Sinä tyrkytät itse väkisin tietoa elämästäsi. Jos joku on eri mieltä kanssasi, mitään muuta keinoa ilmaista asia EI OLE kuin hyökätä henkilökohtaisesti sinua kohtaan. Kun käytät yksityiselämääsi suojakilpenä, niin käy. Älyätkö? Turhaan aloitat marttyyri-itkun. Ja jatkat edelleen sen tiedon tyrkyttämistä, kuvitellen että pääset sillä niskan päälle kun henkilökohtaisesti hyökkäämättä siihen ei voi vastata.
Kuten jo tuossa totesinkin, niin minä en hyökkään sinua kohtaan. Sen sijaan sinä jatkat hyökkäämistä ja riidan haastamista. Olen pahoillani, jos sinulla on huono päivä tai koet minut sellaiseksi että pitää suivaantua. Se ei ole tarkoitukseni.
Olen pahoillani kun olet liian tyhmä ymmärtämään, että kun tyrkytät (vain) henkilökohtaista tietoa väittelyssä, sitä käytetään sinua vastaan. Olen pahoillani, että en anna sinun halventaa miessukupuolta ja olen pahoillani, että tulkitset sen riidan haastamisena. Olen pahoillani, että et osaa olla kohtelematta minua yhtä ylimielisesti kuin miehiä. Ja olen pahoillani, että valitset tuon passiivis-aggressiivisen anteeksipyytelyn keinoksi käsitellä ylimielisyyteesi kohdistuvaa kritiikkiä.
Breath in, breath out. Good air in, bad air out. Namaste.
Lässyti lässyti itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Kiitos tästä. Ainoita aikuisia kommentoijia kai.
Ap
Siis keskustellaan että mennäänkö kihloihin? Jaa. Mun mielestä tuntuis että toinen ehdottaa, tavalla tai toisella, ja sitten toiselle sopii tai ei. Ja se voi tapahtua liikkeessä, ehkä ei tv-ohjelmassa tai jossain urheiluareenalla.
Miksi se pitää tehdä koruliikkeessä? :'D Miksi ei kahden kesken?
No mies yrittää olla romanttinen ja yllättää. Vanhoissa tarinoissa kai mies kaivaa taskustaan sen oikean kokoisen sormuksen, mutta nykyään kai ajattelee että liikkeessä se hoituu helpommin.
No sitten se mies on romanttinen ja yllättää kysymällä kysymyksen vaikka lenkkipolulla jossa on ensimmäisen kerran yhdessä kävelty tms. Ja sitten yhdessä katselemaan sormuksia kauppaan. Eihän kliinisessä korukaupassa ja korumyyjän kuunnellessa ole edes mitään romanttista :D
Ja sitten tulee tänne joku ap ja itkee, kun oli niin epäromanttista. Vanhoissa pieruverkkareissa, hikisessä paidassa ja löyhkäävissä lenkkareissa kosittiin. Olisi voinut edes suihkussa käydä! On niin epäromanttista. Ei ollut kukkia ei suklaata eikä kuoharia. Ja sormuskin piti sitten mennä jälkeenpäin ostamaan, kun ei ollut sellaista vaivautunut hankkimaan. Ja mieluummin perintösormus kuin joku korukaupan uusi. Ja olisi nyt edes ollut hämyisä kesäkuun ilta, mutta että keskellä tammikuutaa.... Vali vali. Mies ei voi voittaa.
Ja tämän kirjoitti nainen, kahden pojan ja yhden tytön äiti
Tajuaako nainen, kahden pojan ja yhden tytön äiti, että se kumppani pitää tuntea että osaa nuo asiat oikealla tavalla hoitaa. Kun ei ole mitään "naisille sopivaa tapaa". Naiset ovat yksilöitä, mitä et tajua vaikka nainen oletkin. -eri
Annas kun mietin. Minua on kosittu autossa, sängyssä loikoillen, sähköpostilla, tv:n ääressä, ravintolassa, kesäiltana laiturilla. Kokemusta on jonkin verran ja kaikki ovat tuntuneet siltä, että voi kun ihanaa! Niin, ja paras oli tietysti se perinteinen ekoilla treffeillä, että tuletko lasteni äidiksi. Osaan on vastattu myöntävästi, osaan kieltävästi tai mietitty. Kenestäkään ei ole tullut vihamiestä ja itsekään en ole joutunut valittamaan yleisellä keskustelupalstalla. Jossain on ollut yleisöä, jossain ei.
:DD
Hieno homma että oot kaikkiruokainen mutta edelleen: naiset ovat yksilöitä. Se mikä toimii sinulle ei toimi kaikille.
Itse asiassa en ole kaikkiruokainen. Olen seurustellut vain sellaisten ihmisten kanssa, joista todellakin pidän. Olen ollut siinä mielessä onnekas, että olen saanut vähän valitakin. Tiedän, että kaikilla ei ole asiat ihan näin hyvin. Tai huonosi, miten sen nyt ottaa. Eihän se ole kiva kieltäytyä treffeistä, antaa rukkasia.
En kyllä ymmärrä miksi ihmiset kuvittelevat, että on kaikiruokainen jos on kosittu useamman kerran. Minulla on ollut aika tarkat kriteerit sen suhteen, kenen kanssa seurustelen, millainen kumppani. Esimerkiksi luottotiedottomat ja itsestään huolehtimattomat, epäempaattiset ja epäurheilulliset, kieliä taitamattomat ja kulttuurista kiinnostumattomat, urheiluhullut ja pleikkariapelaavat eivät ole olleet seurustelusuhteessa kanssani.
Ööö... jäikö sulta aamun lääkkeet ottamatta? :D (huom. tuo oli huumoria, koska vaikutat ihmiseltä, joka ei ymmärrä huumoria, niin osoitan sinulle suoraan ne kohdat, joissa tarvitaan huumorintajua)
Ps. Käytin sanaa kaikkiruokainen viittaamaan siihen, että tykkäät monenlaisista kosinnoista. Niin ravintolassa kuin tv:n ääressäkin. Ja selvensin sinulle, että hieno homma että sinä tykkäät monenlaisista kosinnoista, kumppanisi ovat selkeästi osanneet lukea sinua ja tienneet millaisesta kosinnasta tykkäät! Mutta koska kaikki naiset ja ihmiset eivät ole samanlaisia, niin kaikki eivät myöskään pidä samanlaisista asioista. Siksi kumppanilla pitää olla pelisilmää ja tajuta, että vieraan ihmisen edessä esitetty kysymys KORUKAUPASSA ei ole se tahdikkain tapa kosia.
Tajusitko nyt, vai väännänkö vielä rautalangasta?
En nyt halua pahoittaa mieltäsi, mutta sinulta jäi huomaamatta se tärkein. Ei kosintatavalla ole väliä silloin kun ihmisestä pitää. Ei se tarjoilijoiden ja muusikoiden sekä muun ravintolaväen edessä suoritettu kosinta paljon paineiltaan poikkea tuosta korukauppakosinnasta. Minulle on ollut tärkeintä se, että wau, tämä ihminen tykkää musta niin paljon että haluaa elää kanssani aviosuhteessa. Wau! Halvatunko väliä sillä on, että miten ja missä.
Joillekin on muoto tärkeämpää kuin sisältö. Itselleni sisältö on ollut aina se tärkein. Että mies on siinä vilpittömästi (vaikka sitten tietokoneellaan toisella puolella maailmaa) ja kosii.
Mitä huumorintajuttomuuteen ja ymmärtämättömyyteen tulee, niin varmasti on molemmissa kehittämisen varaa. Hyvä on myös huomioida, että kirjoitetun viestin voi ymmärtää monella tapaa ja esimerkiksi kaikkiruokainen voidaan tulkita monella tavalla. Siis selvyyden vuoksi: kosinnan muodon suhteen oikeastaan kaikki hyvän maun rajoissa käy, kunhan kosija on vilpitön. It's love, stupid.
Niin. Sinulle kaikki käy. Minulle kaikki kävisi varmasti myös, mutta esimerkiksi hyvä ystäväni kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta, joten kaiken huomion kohdistaminen häneen julkisella paikalla saisi hänet paskahalvauksen partaalle. Siksi kaikille ei sovi kaikki tavat. Hieno homma edelleen, että sinulle käy monenlaiset kosinnat, mutta ymmärrä nyt jumalauta että kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä.
Tätä keskustelua lukiessani olen onnellinen, ettei tarvitse suomalaista naista kosia. Sietääkin kuolla sukupuuttoon koko kansa. Varsinainen riivinrauta on suomalainen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Tätä keskustelua lukiessani olen onnellinen, ettei tarvitse suomalaista naista kosia. Sietääkin kuolla sukupuuttoon koko kansa. Varsinainen riivinrauta on suomalainen nainen.
Kukaan ei varmasti ole pahoillaan kun jää ilman kosintaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Kiitos tästä. Ainoita aikuisia kommentoijia kai.
Ap
Siis keskustellaan että mennäänkö kihloihin? Jaa. Mun mielestä tuntuis että toinen ehdottaa, tavalla tai toisella, ja sitten toiselle sopii tai ei. Ja se voi tapahtua liikkeessä, ehkä ei tv-ohjelmassa tai jossain urheiluareenalla.
Miksi se pitää tehdä koruliikkeessä? :'D Miksi ei kahden kesken?
No mies yrittää olla romanttinen ja yllättää. Vanhoissa tarinoissa kai mies kaivaa taskustaan sen oikean kokoisen sormuksen, mutta nykyään kai ajattelee että liikkeessä se hoituu helpommin.
No sitten se mies on romanttinen ja yllättää kysymällä kysymyksen vaikka lenkkipolulla jossa on ensimmäisen kerran yhdessä kävelty tms. Ja sitten yhdessä katselemaan sormuksia kauppaan. Eihän kliinisessä korukaupassa ja korumyyjän kuunnellessa ole edes mitään romanttista :D
Ja sitten tulee tänne joku ap ja itkee, kun oli niin epäromanttista. Vanhoissa pieruverkkareissa, hikisessä paidassa ja löyhkäävissä lenkkareissa kosittiin. Olisi voinut edes suihkussa käydä! On niin epäromanttista. Ei ollut kukkia ei suklaata eikä kuoharia. Ja sormuskin piti sitten mennä jälkeenpäin ostamaan, kun ei ollut sellaista vaivautunut hankkimaan. Ja mieluummin perintösormus kuin joku korukaupan uusi. Ja olisi nyt edes ollut hämyisä kesäkuun ilta, mutta että keskellä tammikuutaa.... Vali vali. Mies ei voi voittaa.
Ja tämän kirjoitti nainen, kahden pojan ja yhden tytön äiti
Tajuaako nainen, kahden pojan ja yhden tytön äiti, että se kumppani pitää tuntea että osaa nuo asiat oikealla tavalla hoitaa. Kun ei ole mitään "naisille sopivaa tapaa". Naiset ovat yksilöitä, mitä et tajua vaikka nainen oletkin. -eri
Annas kun mietin. Minua on kosittu autossa, sängyssä loikoillen, sähköpostilla, tv:n ääressä, ravintolassa, kesäiltana laiturilla. Kokemusta on jonkin verran ja kaikki ovat tuntuneet siltä, että voi kun ihanaa! Niin, ja paras oli tietysti se perinteinen ekoilla treffeillä, että tuletko lasteni äidiksi. Osaan on vastattu myöntävästi, osaan kieltävästi tai mietitty. Kenestäkään ei ole tullut vihamiestä ja itsekään en ole joutunut valittamaan yleisellä keskustelupalstalla. Jossain on ollut yleisöä, jossain ei.
:DD
Hieno homma että oot kaikkiruokainen mutta edelleen: naiset ovat yksilöitä. Se mikä toimii sinulle ei toimi kaikille.
Itse asiassa en ole kaikkiruokainen. Olen seurustellut vain sellaisten ihmisten kanssa, joista todellakin pidän. Olen ollut siinä mielessä onnekas, että olen saanut vähän valitakin. Tiedän, että kaikilla ei ole asiat ihan näin hyvin. Tai huonosi, miten sen nyt ottaa. Eihän se ole kiva kieltäytyä treffeistä, antaa rukkasia.
En kyllä ymmärrä miksi ihmiset kuvittelevat, että on kaikiruokainen jos on kosittu useamman kerran. Minulla on ollut aika tarkat kriteerit sen suhteen, kenen kanssa seurustelen, millainen kumppani. Esimerkiksi luottotiedottomat ja itsestään huolehtimattomat, epäempaattiset ja epäurheilulliset, kieliä taitamattomat ja kulttuurista kiinnostumattomat, urheiluhullut ja pleikkariapelaavat eivät ole olleet seurustelusuhteessa kanssani.
Ööö... jäikö sulta aamun lääkkeet ottamatta? :D (huom. tuo oli huumoria, koska vaikutat ihmiseltä, joka ei ymmärrä huumoria, niin osoitan sinulle suoraan ne kohdat, joissa tarvitaan huumorintajua)
Ps. Käytin sanaa kaikkiruokainen viittaamaan siihen, että tykkäät monenlaisista kosinnoista. Niin ravintolassa kuin tv:n ääressäkin. Ja selvensin sinulle, että hieno homma että sinä tykkäät monenlaisista kosinnoista, kumppanisi ovat selkeästi osanneet lukea sinua ja tienneet millaisesta kosinnasta tykkäät! Mutta koska kaikki naiset ja ihmiset eivät ole samanlaisia, niin kaikki eivät myöskään pidä samanlaisista asioista. Siksi kumppanilla pitää olla pelisilmää ja tajuta, että vieraan ihmisen edessä esitetty kysymys KORUKAUPASSA ei ole se tahdikkain tapa kosia.
Tajusitko nyt, vai väännänkö vielä rautalangasta?
En nyt halua pahoittaa mieltäsi, mutta sinulta jäi huomaamatta se tärkein. Ei kosintatavalla ole väliä silloin kun ihmisestä pitää. Ei se tarjoilijoiden ja muusikoiden sekä muun ravintolaväen edessä suoritettu kosinta paljon paineiltaan poikkea tuosta korukauppakosinnasta. Minulle on ollut tärkeintä se, että wau, tämä ihminen tykkää musta niin paljon että haluaa elää kanssani aviosuhteessa. Wau! Halvatunko väliä sillä on, että miten ja missä.
Joillekin on muoto tärkeämpää kuin sisältö. Itselleni sisältö on ollut aina se tärkein. Että mies on siinä vilpittömästi (vaikka sitten tietokoneellaan toisella puolella maailmaa) ja kosii.
Mitä huumorintajuttomuuteen ja ymmärtämättömyyteen tulee, niin varmasti on molemmissa kehittämisen varaa. Hyvä on myös huomioida, että kirjoitetun viestin voi ymmärtää monella tapaa ja esimerkiksi kaikkiruokainen voidaan tulkita monella tavalla. Siis selvyyden vuoksi: kosinnan muodon suhteen oikeastaan kaikki hyvän maun rajoissa käy, kunhan kosija on vilpitön. It's love, stupid.
Niin. Sinulle kaikki käy. Minulle kaikki kävisi varmasti myös, mutta esimerkiksi hyvä ystäväni kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta, joten kaiken huomion kohdistaminen häneen julkisella paikalla saisi hänet paskahalvauksen partaalle. Siksi kaikille ei sovi kaikki tavat. Hieno homma edelleen, että sinulle käy monenlaiset kosinnat, mutta ymmärrä nyt jumalauta että kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä.
Sääntö numero 1) älä oleta. Sääntö numero 2) jos oletat, katso sääntö numero 1. Sanoinko jossain, että en olisi stressaantunut ravintolakosinnasta? Tai kosinnasta riemukkaan yön jälkeen? Kyllä vain posket punoittivat, käsi tärisi, sydän tykytti siinä ravintolaväen katsellessa ja muusikoiden soittaessa. Vielä kun en voinut heti sanoa kyllä tai ei. Halusin miettimisaikaa. Aamulla tukka sekaisena, hengitys pistävänhajuisena olisin toki halunnut ensin vähän siistiytyä... Mutta ei se katso aikaa eikä paikkaa. Enkä siitä päättänyt mieltäni pahoittaa. Elämään voi suhtautua niin monin tavoin. Minä olen aina ajatellut enemmänkin nauttia ja iloita, mennä vähän virran mukana silloin kun on sopiva kohta. Ei se kaikille sovi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Kiitos tästä. Ainoita aikuisia kommentoijia kai.
Ap
Siis keskustellaan että mennäänkö kihloihin? Jaa. Mun mielestä tuntuis että toinen ehdottaa, tavalla tai toisella, ja sitten toiselle sopii tai ei. Ja se voi tapahtua liikkeessä, ehkä ei tv-ohjelmassa tai jossain urheiluareenalla.
Miksi se pitää tehdä koruliikkeessä? :'D Miksi ei kahden kesken?
No mies yrittää olla romanttinen ja yllättää. Vanhoissa tarinoissa kai mies kaivaa taskustaan sen oikean kokoisen sormuksen, mutta nykyään kai ajattelee että liikkeessä se hoituu helpommin.
No sitten se mies on romanttinen ja yllättää kysymällä kysymyksen vaikka lenkkipolulla jossa on ensimmäisen kerran yhdessä kävelty tms. Ja sitten yhdessä katselemaan sormuksia kauppaan. Eihän kliinisessä korukaupassa ja korumyyjän kuunnellessa ole edes mitään romanttista :D
Ja sitten tulee tänne joku ap ja itkee, kun oli niin epäromanttista. Vanhoissa pieruverkkareissa, hikisessä paidassa ja löyhkäävissä lenkkareissa kosittiin. Olisi voinut edes suihkussa käydä! On niin epäromanttista. Ei ollut kukkia ei suklaata eikä kuoharia. Ja sormuskin piti sitten mennä jälkeenpäin ostamaan, kun ei ollut sellaista vaivautunut hankkimaan. Ja mieluummin perintösormus kuin joku korukaupan uusi. Ja olisi nyt edes ollut hämyisä kesäkuun ilta, mutta että keskellä tammikuutaa.... Vali vali. Mies ei voi voittaa.
Ja tämän kirjoitti nainen, kahden pojan ja yhden tytön äiti
Tajuaako nainen, kahden pojan ja yhden tytön äiti, että se kumppani pitää tuntea että osaa nuo asiat oikealla tavalla hoitaa. Kun ei ole mitään "naisille sopivaa tapaa". Naiset ovat yksilöitä, mitä et tajua vaikka nainen oletkin. -eri
Annas kun mietin. Minua on kosittu autossa, sängyssä loikoillen, sähköpostilla, tv:n ääressä, ravintolassa, kesäiltana laiturilla. Kokemusta on jonkin verran ja kaikki ovat tuntuneet siltä, että voi kun ihanaa! Niin, ja paras oli tietysti se perinteinen ekoilla treffeillä, että tuletko lasteni äidiksi. Osaan on vastattu myöntävästi, osaan kieltävästi tai mietitty. Kenestäkään ei ole tullut vihamiestä ja itsekään en ole joutunut valittamaan yleisellä keskustelupalstalla. Jossain on ollut yleisöä, jossain ei.
:DD
Hieno homma että oot kaikkiruokainen mutta edelleen: naiset ovat yksilöitä. Se mikä toimii sinulle ei toimi kaikille.
Itse asiassa en ole kaikkiruokainen. Olen seurustellut vain sellaisten ihmisten kanssa, joista todellakin pidän. Olen ollut siinä mielessä onnekas, että olen saanut vähän valitakin. Tiedän, että kaikilla ei ole asiat ihan näin hyvin. Tai huonosi, miten sen nyt ottaa. Eihän se ole kiva kieltäytyä treffeistä, antaa rukkasia.
En kyllä ymmärrä miksi ihmiset kuvittelevat, että on kaikiruokainen jos on kosittu useamman kerran. Minulla on ollut aika tarkat kriteerit sen suhteen, kenen kanssa seurustelen, millainen kumppani. Esimerkiksi luottotiedottomat ja itsestään huolehtimattomat, epäempaattiset ja epäurheilulliset, kieliä taitamattomat ja kulttuurista kiinnostumattomat, urheiluhullut ja pleikkariapelaavat eivät ole olleet seurustelusuhteessa kanssani.
Ööö... jäikö sulta aamun lääkkeet ottamatta? :D (huom. tuo oli huumoria, koska vaikutat ihmiseltä, joka ei ymmärrä huumoria, niin osoitan sinulle suoraan ne kohdat, joissa tarvitaan huumorintajua)
Ps. Käytin sanaa kaikkiruokainen viittaamaan siihen, että tykkäät monenlaisista kosinnoista. Niin ravintolassa kuin tv:n ääressäkin. Ja selvensin sinulle, että hieno homma että sinä tykkäät monenlaisista kosinnoista, kumppanisi ovat selkeästi osanneet lukea sinua ja tienneet millaisesta kosinnasta tykkäät! Mutta koska kaikki naiset ja ihmiset eivät ole samanlaisia, niin kaikki eivät myöskään pidä samanlaisista asioista. Siksi kumppanilla pitää olla pelisilmää ja tajuta, että vieraan ihmisen edessä esitetty kysymys KORUKAUPASSA ei ole se tahdikkain tapa kosia.
Tajusitko nyt, vai väännänkö vielä rautalangasta?
En nyt halua pahoittaa mieltäsi, mutta sinulta jäi huomaamatta se tärkein. Ei kosintatavalla ole väliä silloin kun ihmisestä pitää. Ei se tarjoilijoiden ja muusikoiden sekä muun ravintolaväen edessä suoritettu kosinta paljon paineiltaan poikkea tuosta korukauppakosinnasta. Minulle on ollut tärkeintä se, että wau, tämä ihminen tykkää musta niin paljon että haluaa elää kanssani aviosuhteessa. Wau! Halvatunko väliä sillä on, että miten ja missä.
Joillekin on muoto tärkeämpää kuin sisältö. Itselleni sisältö on ollut aina se tärkein. Että mies on siinä vilpittömästi (vaikka sitten tietokoneellaan toisella puolella maailmaa) ja kosii.
Mitä huumorintajuttomuuteen ja ymmärtämättömyyteen tulee, niin varmasti on molemmissa kehittämisen varaa. Hyvä on myös huomioida, että kirjoitetun viestin voi ymmärtää monella tapaa ja esimerkiksi kaikkiruokainen voidaan tulkita monella tavalla. Siis selvyyden vuoksi: kosinnan muodon suhteen oikeastaan kaikki hyvän maun rajoissa käy, kunhan kosija on vilpitön. It's love, stupid.
Ja selvyyden vuoksi: sinä määrittelet maailman naisille, mikä on hyvän maun rajoissa. Eli kaikki mistä sinä tykkäät, on OK kaikille.
Väärin. Minun hyvän maun rajat ovat toisenlaiset kuin jonkun toisen. En nyt kuitenkaan ajatellut tässä kirjoittaa määritelmää siitä, minkä koen hyväksi mauksi. Mutta vähän kuvaa: tupakka hampaissa ja humalassa ei ole mielestäni hyvän maun mukaista. Tai sanotaanko vaikka, että on jäänyt rysän päältä kiinni ja siinä sitten hätäpäissään päättää kosia. You got the picture?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö mikä teitä kommentoijia vaivaa? Että mies vaan päättää että nyt mennään kihloihin, kysymättä naiselta? Sekö on romanttista? Onko teistä yhtä romanttista että ravintolassa mies vaan päättää mitä syötte, kysymättä teiltä ensin? Mikä teitä vaivaa?
Kiitos tästä. Ainoita aikuisia kommentoijia kai.
Ap
Siis keskustellaan että mennäänkö kihloihin? Jaa. Mun mielestä tuntuis että toinen ehdottaa, tavalla tai toisella, ja sitten toiselle sopii tai ei. Ja se voi tapahtua liikkeessä, ehkä ei tv-ohjelmassa tai jossain urheiluareenalla.
Miksi se pitää tehdä koruliikkeessä? :'D Miksi ei kahden kesken?
No mies yrittää olla romanttinen ja yllättää. Vanhoissa tarinoissa kai mies kaivaa taskustaan sen oikean kokoisen sormuksen, mutta nykyään kai ajattelee että liikkeessä se hoituu helpommin.
No sitten se mies on romanttinen ja yllättää kysymällä kysymyksen vaikka lenkkipolulla jossa on ensimmäisen kerran yhdessä kävelty tms. Ja sitten yhdessä katselemaan sormuksia kauppaan. Eihän kliinisessä korukaupassa ja korumyyjän kuunnellessa ole edes mitään romanttista :D
Ja sitten tulee tänne joku ap ja itkee, kun oli niin epäromanttista. Vanhoissa pieruverkkareissa, hikisessä paidassa ja löyhkäävissä lenkkareissa kosittiin. Olisi voinut edes suihkussa käydä! On niin epäromanttista. Ei ollut kukkia ei suklaata eikä kuoharia. Ja sormuskin piti sitten mennä jälkeenpäin ostamaan, kun ei ollut sellaista vaivautunut hankkimaan. Ja mieluummin perintösormus kuin joku korukaupan uusi. Ja olisi nyt edes ollut hämyisä kesäkuun ilta, mutta että keskellä tammikuutaa.... Vali vali. Mies ei voi voittaa.
Ja tämän kirjoitti nainen, kahden pojan ja yhden tytön äiti
Tajuaako nainen, kahden pojan ja yhden tytön äiti, että se kumppani pitää tuntea että osaa nuo asiat oikealla tavalla hoitaa. Kun ei ole mitään "naisille sopivaa tapaa". Naiset ovat yksilöitä, mitä et tajua vaikka nainen oletkin. -eri
Annas kun mietin. Minua on kosittu autossa, sängyssä loikoillen, sähköpostilla, tv:n ääressä, ravintolassa, kesäiltana laiturilla. Kokemusta on jonkin verran ja kaikki ovat tuntuneet siltä, että voi kun ihanaa! Niin, ja paras oli tietysti se perinteinen ekoilla treffeillä, että tuletko lasteni äidiksi. Osaan on vastattu myöntävästi, osaan kieltävästi tai mietitty. Kenestäkään ei ole tullut vihamiestä ja itsekään en ole joutunut valittamaan yleisellä keskustelupalstalla. Jossain on ollut yleisöä, jossain ei.
:DD
Hieno homma että oot kaikkiruokainen mutta edelleen: naiset ovat yksilöitä. Se mikä toimii sinulle ei toimi kaikille.
Itse asiassa en ole kaikkiruokainen. Olen seurustellut vain sellaisten ihmisten kanssa, joista todellakin pidän. Olen ollut siinä mielessä onnekas, että olen saanut vähän valitakin. Tiedän, että kaikilla ei ole asiat ihan näin hyvin. Tai huonosi, miten sen nyt ottaa. Eihän se ole kiva kieltäytyä treffeistä, antaa rukkasia.
En kyllä ymmärrä miksi ihmiset kuvittelevat, että on kaikiruokainen jos on kosittu useamman kerran. Minulla on ollut aika tarkat kriteerit sen suhteen, kenen kanssa seurustelen, millainen kumppani. Esimerkiksi luottotiedottomat ja itsestään huolehtimattomat, epäempaattiset ja epäurheilulliset, kieliä taitamattomat ja kulttuurista kiinnostumattomat, urheiluhullut ja pleikkariapelaavat eivät ole olleet seurustelusuhteessa kanssani.
Ööö... jäikö sulta aamun lääkkeet ottamatta? :D (huom. tuo oli huumoria, koska vaikutat ihmiseltä, joka ei ymmärrä huumoria, niin osoitan sinulle suoraan ne kohdat, joissa tarvitaan huumorintajua)
Ps. Käytin sanaa kaikkiruokainen viittaamaan siihen, että tykkäät monenlaisista kosinnoista. Niin ravintolassa kuin tv:n ääressäkin. Ja selvensin sinulle, että hieno homma että sinä tykkäät monenlaisista kosinnoista, kumppanisi ovat selkeästi osanneet lukea sinua ja tienneet millaisesta kosinnasta tykkäät! Mutta koska kaikki naiset ja ihmiset eivät ole samanlaisia, niin kaikki eivät myöskään pidä samanlaisista asioista. Siksi kumppanilla pitää olla pelisilmää ja tajuta, että vieraan ihmisen edessä esitetty kysymys KORUKAUPASSA ei ole se tahdikkain tapa kosia.
Tajusitko nyt, vai väännänkö vielä rautalangasta?
En nyt halua pahoittaa mieltäsi, mutta sinulta jäi huomaamatta se tärkein. Ei kosintatavalla ole väliä silloin kun ihmisestä pitää. Ei se tarjoilijoiden ja muusikoiden sekä muun ravintolaväen edessä suoritettu kosinta paljon paineiltaan poikkea tuosta korukauppakosinnasta. Minulle on ollut tärkeintä se, että wau, tämä ihminen tykkää musta niin paljon että haluaa elää kanssani aviosuhteessa. Wau! Halvatunko väliä sillä on, että miten ja missä.
Joillekin on muoto tärkeämpää kuin sisältö. Itselleni sisältö on ollut aina se tärkein. Että mies on siinä vilpittömästi (vaikka sitten tietokoneellaan toisella puolella maailmaa) ja kosii.
Mitä huumorintajuttomuuteen ja ymmärtämättömyyteen tulee, niin varmasti on molemmissa kehittämisen varaa. Hyvä on myös huomioida, että kirjoitetun viestin voi ymmärtää monella tapaa ja esimerkiksi kaikkiruokainen voidaan tulkita monella tavalla. Siis selvyyden vuoksi: kosinnan muodon suhteen oikeastaan kaikki hyvän maun rajoissa käy, kunhan kosija on vilpitön. It's love, stupid.
Niin. Sinulle kaikki käy. Minulle kaikki kävisi varmasti myös, mutta esimerkiksi hyvä ystäväni kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta, joten kaiken huomion kohdistaminen häneen julkisella paikalla saisi hänet paskahalvauksen partaalle. Siksi kaikille ei sovi kaikki tavat. Hieno homma edelleen, että sinulle käy monenlaiset kosinnat, mutta ymmärrä nyt jumalauta että kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä.
Sääntö numero 1) älä oleta. Sääntö numero 2) jos oletat, katso sääntö numero 1. Sanoinko jossain, että en olisi stressaantunut ravintolakosinnasta? Tai kosinnasta riemukkaan yön jälkeen? Kyllä vain posket punoittivat, käsi tärisi, sydän tykytti siinä ravintolaväen katsellessa ja muusikoiden soittaessa. Vielä kun en voinut heti sanoa kyllä tai ei. Halusin miettimisaikaa. Aamulla tukka sekaisena, hengitys pistävänhajuisena olisin toki halunnut ensin vähän siistiytyä... Mutta ei se katso aikaa eikä paikkaa. Enkä siitä päättänyt mieltäni pahoittaa. Elämään voi suhtautua niin monin tavoin. Minä olen aina ajatellut enemmänkin nauttia ja iloita, mennä vähän virran mukana silloin kun on sopiva kohta. Ei se kaikille sovi.
Eli jos mun ystävää kosittaisiin julkisella paikalla, vaikka mies tietää, että ystävä kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta, niin susta se on ihan ok eikä siitä "saa pahoittaa mieltään"? Silloinhan kävisi ilmi, että mies ei tunne seurustelukumppaniaan yhtään jos tuollaisen emämunauksen mies menee tekemään.
Tuli mieleen, että mitenköhän kihloihin meno on tapahtunut miehen edellisessä suhteessa? Jotkut parithan ihan oikeasti käyvät ostamassa sormukset valmiiksi johonkin pöytälaatikkoon odottamaan joko "sopivaa kosintahetkeä", tai jopa ennalta päätettyä kihlajaispäivää. Jos näin on toimittu edellisellä kerralla, niin ehkä mies luuli, että se kuuluukin tehdä niin?