Lue keskustelun säännöt.
Miksi halutaan äidit töihin ja isät kotiin - oikeat syyt taustalla
02.03.2017 |
Kovasti on ollut kohua tästä aiheesta viime aikoina. Taustallahan tässä on se, että naisvaltaisilla palvelu- ja hoiva-aloilla tulee olemaan lähitulevaisuudessa työvoimapula. Kun taas perinteisiltä miesvaltaisilta aloilta (esim. teollisuus, tekniikka) tulee jatkossakin työpaikat vähenemään. Jotta saadaan työmarkkinoille edes jonkinlainen tasapaino ja vältetään täysi kaaos, niin äidit pitää saada nopeasti työvoimareserviin ja isät kotiin hoitamaan lapsia. Hyvässä lykyssä, kun isät jäävät myös pidemmiksi jaksoiksi kotiin, työnantajat saavat luonnollisen säästökohteen ja näin vältetään osa irtisanomisita teollisuuden ja tekniikan aloilla.
Kommentit (350)
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tienaa kolme kertaa enemmän kuin minä. Olen yhtä korkeasti koulutettu kuin hän, mutta en ole HALUNNUT kivuta urallani ylemmäs ja huippuliksoihin, koska pidän tästä nykyisestä työstäni enkä halua työstressin määrää enää tästä nostaa.
Minun urani "junnaisi" tällä tasolla miehestä ja lapsista huolimatta, koska tätä työtä haluan tehdä.Kaikkein parhaat vuoteni olivat lasten kanssa kotona vietetyt vuodet. Olen kolmen lapsen kanssa ollut yhteensä 5,5 vuotta pois työelämästä. Koin tämän ajan todella tärkeäksi lapsilleni ja heidän kehitykselleen. Kunnianhimoisena lastenkin suhteen ehdin tuolloin opettaa heille vaikka mitä taitoja, kertoa ja selittää asioita ja ilmiöitä, luoda rajoja, rakastaa, osallistua ja huomioida, pitää lähelläni ja häärätä pullantuoksuisena yhdessä lasten kanssa.
Yhteiskunta hyötyi valinnastamme, koska mies kävi töissä ja tuotti isot verotulot valtiolle. Perheemme pärjäsi ilman ylimääräisiä tukia. Kaksi korkeasti koulutettua ja lapsensa kunnon kansalaisiksi ja veronmaksajiksi kasvattavaa ihmistä hankki oikeastaan kolmannen lapsen vain siksi, että pienempipalkkainen ja vähemmän uraorientoitunut oli mahdollista valita jäämään kotiin hoitamaan lasta. Meidän perheemme talous ja suunnitelmat elämässä eivät olisi kestäneet miehen kotiin jättäytymistä.
Nykyisin lasten sairastellessa taas useimmiten valitsemme miehen kotiin jääväksi vanhemmaksi, koska hän pystyy joten kuten tekemään yksittäisiä päiviä töitä kotoa käsin puhelimitse ja tietokoneella. Minun kohdallani sairaan lasten hoitaminen merkitsisi sairaspoissaolopäivää, koska työtäni ei voi hoitaa etänä.
Onneksi lapset on hankittu jo, koska tällainen malli, jossa perhe itse ei voi valita järkevimmällä tavalla järjestelyjään on täysin älytön eikä oikeastaan palvele yksilöä eikä yhteiskuntaa. Omassa tapauksessa ura olisi loppunut käytännössä kokonaan lasten hankintaan, koska olisin joutunut irtisanoutumaan työstäni, jotta juuri minä äitinä olisin voinut hoitaa lapset ihan pieninä minulle "sallitun" jakson jälkeenkin. Olisin todennäköisesti ollut lähemmäs 10 vuotta pois työelämästä, koska paineita paluuseen ei olisi ollut, koska mitään työpaikkaakaan ei olisi ollut odottamassa. Miehen asemassa jo pelkkä lakisääteiselle hoitovapaalle jääminen olisi käytännössä merkinnyt irtisanoutumista tai luopumista kaikista uraan liittyvistä nousu-unelmista.
Juuri tämän takia systeemiä PITÄÄ muuttaa. Lakisääteinen hoitovapaa EI VOI käytännössä merkitä irtisanoutumista tai urakehityksestä luopumista. Tässä työnantaja käyttää laittomasti hyväkseen samaa ajatusvirhettä, mitä tälläkin palstalla on viljelty, että kyllähän vaan nyt se lasten kotona hoitaminen on äitien juttu ja naisen paikka kotona. Jakamalla vanhemmuuden kulut työnantajien kesken tasaisemmin myös tämä vääristymä korjaantuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä nyt sitten se toinen puoli kolikosta, uuden ketjun aloitusviesti jonka tähän kopioin. Ja toisin kuin suurin osa av ketjuista, tämä ei taida olla provo vaan sitä naisen todellisuutta näiden valintojen jälkeen (kehno koulutus, kotona pitkään pysyminen, työuran väheksyminen) johon yhteiskunta yrittää vaikuttaa:
....
Mies muutti pois..miten avioliitto vaikuttaa asumistukeen ja päivähoitomaksuihin, pitääkö heti pistää eropaperit vetämään? Mä en jaksa edes ajatella mitään muuttoa, mutta mun tuloilla ei todellakaan makseta nykyisen asunnon vuokraa :(
Yritin googlettaa ja ainakin noista vanhoista vastauksista sain sellaisen käsityksen, että jotain lisäselvitystä vaatii, onko kellään kokemusta?
Nykytilannetta kun miettii, valtion olisi todella tärkeää tukea sitä, että keskituloiset etenkin tekevät paljon lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Monet lapset ovat selvinneet elämästä vaikka ovat käyneet päiväkotia.
Miksi yhteiskunnan kustantamana pitäisi taata mahdollisuus luksukseen?
Kyllä varmaan kaikki haluaisivat, että heidän lapsensa saisivat oleilla turvallisessa, tasapainoisessa kotiympäristössä kolmevuotiaaksi asti ja sen jälkeen sosiaalisia taitoja voisi harjoitella ihannekokoisessa ryhmässä pedagogisesti tarkoituksenmukaisesti suunnitellun opetusohjelman mukaisesti muutamia tunteja päivässä. Kriittiset kouluvuodet suoritettaisiin pienryhmissä joissa olisi mahdollisuus saada yksilöllistä opetusta ja huomiota. Vanhemmilla olisi oikeus olla lähettämässä lapsi aamulla kouluun ja olla välipalan kanssa kotona vastaanottamassa koulusta tulijaa.
Onko tämä kuitenkaan realismia? Jos olet miljonääri, voit valita jääväsi kotiin ja maksaa sen itse. Jos olet tavallinen veronmaksaja, miten rahoitat ihanteesi? Pitääkö valtion maksaa lapsia tekeville kotona olon luksus?
Tästä paistaa kilometrien päähän ettet tiedä mistä puhut vaan koitat vain provosoida :D
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka on tottunut loisimaan tukien varassa on mestareita perustelemaan tukien tarpeen ja sen kuinka pienistä summista on kyse. Eivät osaa ajatella että heidän itsensä lisäksi samat tuet pitäisi maksaa sitten muillekin ja siitä kasvaa iso summa. Mutta eikun minä minä minä haluan olla kotona ja minulle pitää siitä maksaa.
Parempi ettei kukaan tee lapsia paitsi jos synnyttää yksityisellä ja etsii itselleen jonkun muun kuin valtion neuvolapalvelut. Jos ei ole varaa ei pidä tehdä lapsia!!! Uskokaa jo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies ei käyttänyt edes nykyistä paria isäkuukautta, koska työ ei todellisuudessa salli tätä. Kyseessä kv-yritys, jossa ei katsota hyvällä vaikka teoriassa oikeus olisikin. Kaikesta huolimatta isällä ja lapsilla on lämpimät ja rakastavat välit, koska he ovat yhdessä iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Ei lapset ole vieraantuneita isästään. Eikä myöskään äidistä, joka palasi töihin 6kk äitiysloman jälkeen, koska lapsen hoito pystyttiin järjestämään omaan kotiin ja äidillä oli mahdollisuus käydä lounastauolla imettämässä kotona.
Mä uskon siihen, että osa-aikaista hoitovapaata pitäisi tukea paremmin, jos halutaan äitejä töihin. Sekä miehillä että naisilla, jotta lapsen kotihoito 3-vuotiaaksi asti mahdollistuisi esim. isän ja äidin vuorotellessa. Julkisella sektorilla pystyy helposti neuvottelemaan työajat, mutta yksityisellä se ei käsittääkseni ole aina yhtä helppoa.
Mihin verorahoja saa käyttää? Ei lapsiin, jokaisen pitää itse tienata eläkkeensä, toimeentulotuki on liian suuri, asumistuki syy suuriin vuokriin, opiskelijatkin voi ottaa lainan.
Mitä jos nostettaisiin kansanedustajien palkkioita?
Vai voitaisiinko jotenkin jakaa hyvätuloisille kun köyhät on jo pitkään imeneet valtiolta rahaa, ihan reiluuden nimissä nyt on rikkaiden vuoro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Mulle tulee mieleen, että lapsilla ja isällä on hyvä olla vahva suhde, heillä on molemmin puolin yhtä suuri oikeus toisiinsa kuin on lapsilla ja äidillä. Täällä huomaa miten moni nainen puhuu lapsistaan kuin olisi yh, ja kun keskustelu vähän jatkuu, niin käy ilmi, että ihan ydinperheessä eletään. Nainen vain käyttää lapsista sanaa "mun", ei "meidän". Palstalla olen myös kohdannut ilmiön, jossa nainen puhuu lapsen isästä niinkuin tämä olisi suhteessa omaan lapseensa vain joku äidin apuri.
Kun molemmilla vanhemmilla on vahva suhde lapsiin ihan alusta asti, niin toisen vanhemman vieraannuttaminen lapsesta on eron sattuessa vaikeampaa.
Ja sitten on tietysti nämä yhteiskunnallis-taloudelliset syyt, naisten työurat, työmarkkinoiden vääristymät jne., jotka ovat ihan päteviä syitä nekin. Kannattaa katsoa Ruotsin tilannetta, verrata siihen.
Monitahoinen juttu siis.
Muuten olen sitä mieltä, että palstalla on yliedustettuina naiset, jotka makaa kotona yhden lapsen kanssa 3 v. ja alkavat tehdä uutta lasta kun kotihoidontuki on vaarassa loppua. Ettei vaan tarvitsisi viedä opintoja loppuun tai pätevöityä muuten palaamaan työelämään.
Hmm. Varmasti on näitä naisia jotka oikein välttelevät työntekoa lasten "siivellä" mutta en jaksa uskoa että olen AINUT joka kyllä tykkää työstään ja voisi hyvin mennä takaisin töihin, mutta minusta lapselle on hyväksi saada kiireetön alku elämälleen ja ihmetellä elämää vanhemman kanssa kotona ensimmäiset vuodet. Ei minua haittaisi töissä käydä, mutta lapsen takia olen kuitenkin kotona sen 2,5 vuotta. Olenko muka ainut? :o
Et ole ainoa. Olisin mielelläni töissä, mieluummin kuin kotona, mutta olen ollut kotona kunnes lapsi täyttää 2, koska niin on ehdottomasti parempi lapsen kannalta. Tätä puoltaa myös jokaikinen varhaiskasvatuksen tutkimus. Päiväkotien suuret, meluisat ryhmät eivät ole taaperoille sopivia paikkoja, lisää stressiä, aggressiivisuutta, turvatttomuutta jne.
Eikö miehesi ole samaa mieltä ja halua taata hyvää ympäristöä lapselleen? Miksi aina naiset jäävät kotiin ja naisten työnantajat maksavat sijaisten palkan ja käyttävät aikaa ja rahaa sijaisten rekrytointiin ja kouluttamiseen? Eikö kuulosta reilulta että vastuuta lastenhoidosta jaetaan molemmille vanhemmille ja poissaolon kustannuksia kaikille työnantajille?
Naiset jäävät aina kotiin koska naiset synnyttävät. Nainen on jokatapauksessa pois ainakin sen 3kk, johon joudutaan sijainen palkkaamaan. Toiseksi kaikki miehet eivät voi olla kuukausia pois jos ovat yrittäjiä.
Vierailija kirjoitti:
Moni nainenhan on tässä ketjussa tunnustanut että jäi kotiin koska halusi, se on kivaa ja viihtyy kotona. Mies ei halunnut.
Sitten hermostuvat siitä, kun muut eivät halua maksaa heidän kivasta kotona olemisestaan.
Vääristelet muiden sanoja. Luepa uudelleen miten se meni. Moni on kertonut kuinka mies on parempi tulinen ja varaa olla kotona jos mies käy töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainenhan on tässä ketjussa tunnustanut että jäi kotiin koska halusi, se on kivaa ja viihtyy kotona. Mies ei halunnut.
Sitten hermostuvat siitä, kun muut eivät halua maksaa heidän kivasta kotona olemisestaan.Vääristelet muiden sanoja. Luepa uudelleen miten se meni. Moni on kertonut kuinka mies on parempi tulinen ja varaa olla kotona jos mies käy töissä.
Niin. Kyllä minä haluan olla kotona ja viihdyn kotona, kun täällä on se vauva, en todellakaan halua laittaa 11kk vauvaa hoitoon. Ilman vauvaa en jaksaisi olla ja viihdyn myös töissä ja siellä on kivaa. Minusta moni asia on kivaa, miksi ei saisi olla?
Onko kukaan nähnyt, olisiko tutkimusta naisten kotonaolemisen pituuden vaikutuksista avioeroihin? Palstaa lukiessa törmää patterniin: oltu varsin tasa-arvoisia ennen lapsia, jaettu kotityöt. Nainen jää lasten jälkeen vuosiksi kotiin, mies käy töissä. Tulotaso romahtaa, menot kasvavat. Lapsiperheen väsymys yhdistyy riitoihin kotitöiden työnjaosta, rahasta, naisen omasta ajasta. Sitten ero, jonka jälkeen nainen hätääntyneenä miettii kuinka elättää kaikki ne kolme lastaa yksinhuoltajana, mies ei osallistu kuin minimit kun on jo vauva-ajasta tottunut, että nainen vastaa hän maksaa. Kannattaisi miettiä myös perheen hyvinvointa noissa ratkaisuissa. Kun on vuosia kotona tulee lapsista ja kodista naisen oma projekti jossa mies on maksava assistentti. Aika harva näyttää olevan tyytyväinen tuohon tilanteeseen, sekä naiset että miehet valittavat. Miksi useampi ei kokeilisi tasa-arvoisempaa mallia jossa molemmat vastaisivat lapsista kodista ja perheen tuloista vuorotellen? Ja tuo vikinä, että naisella on vaan pienempi palkka - varmasti on maailman tappiin kun siihen ei haluta tehdä muutosta. Ehkä tarvittaisiin yhteiskunnan muutoksia myös esim. avioerolakiin, varallisuutta ei jaettaisikaan puoliksi vaan jyvitettäisiin tulojen perusteella, silloin äitien kannattaisi huolehtia myös siitä omasta koulutuksestaan ja palkkakehityksestään, vajaa puolet liitoista kun päätyy eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan nähnyt, olisiko tutkimusta naisten kotonaolemisen pituuden vaikutuksista avioeroihin? Palstaa lukiessa törmää patterniin: oltu varsin tasa-arvoisia ennen lapsia, jaettu kotityöt. Nainen jää lasten jälkeen vuosiksi kotiin, mies käy töissä. Tulotaso romahtaa, menot kasvavat. Lapsiperheen väsymys yhdistyy riitoihin kotitöiden työnjaosta, rahasta, naisen omasta ajasta. Sitten ero, jonka jälkeen nainen hätääntyneenä miettii kuinka elättää kaikki ne kolme lastaa yksinhuoltajana, mies ei osallistu kuin minimit kun on jo vauva-ajasta tottunut, että nainen vastaa hän maksaa. Kannattaisi miettiä myös perheen hyvinvointa noissa ratkaisuissa. Kun on vuosia kotona tulee lapsista ja kodista naisen oma projekti jossa mies on maksava assistentti. Aika harva näyttää olevan tyytyväinen tuohon tilanteeseen, sekä naiset että miehet valittavat. Miksi useampi ei kokeilisi tasa-arvoisempaa mallia jossa molemmat vastaisivat lapsista kodista ja perheen tuloista vuorotellen? Ja tuo vikinä, että naisella on vaan pienempi palkka - varmasti on maailman tappiin kun siihen ei haluta tehdä muutosta. Ehkä tarvittaisiin yhteiskunnan muutoksia myös esim. avioerolakiin, varallisuutta ei jaettaisikaan puoliksi vaan jyvitettäisiin tulojen perusteella, silloin äitien kannattaisi huolehtia myös siitä omasta koulutuksestaan ja palkkakehityksestään, vajaa puolet liitoista kun päätyy eroon.
Ihan mielenkiinnosta, millainen elämäntilanne sinulla on? Lapsia, naimisissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan nähnyt, olisiko tutkimusta naisten kotonaolemisen pituuden vaikutuksista avioeroihin? Palstaa lukiessa törmää patterniin: oltu varsin tasa-arvoisia ennen lapsia, jaettu kotityöt. Nainen jää lasten jälkeen vuosiksi kotiin, mies käy töissä. Tulotaso romahtaa, menot kasvavat. Lapsiperheen väsymys yhdistyy riitoihin kotitöiden työnjaosta, rahasta, naisen omasta ajasta. Sitten ero, jonka jälkeen nainen hätääntyneenä miettii kuinka elättää kaikki ne kolme lastaa yksinhuoltajana, mies ei osallistu kuin minimit kun on jo vauva-ajasta tottunut, että nainen vastaa hän maksaa. Kannattaisi miettiä myös perheen hyvinvointa noissa ratkaisuissa. Kun on vuosia kotona tulee lapsista ja kodista naisen oma projekti jossa mies on maksava assistentti. Aika harva näyttää olevan tyytyväinen tuohon tilanteeseen, sekä naiset että miehet valittavat. Miksi useampi ei kokeilisi tasa-arvoisempaa mallia jossa molemmat vastaisivat lapsista kodista ja perheen tuloista vuorotellen? Ja tuo vikinä, että naisella on vaan pienempi palkka - varmasti on maailman tappiin kun siihen ei haluta tehdä muutosta. Ehkä tarvittaisiin yhteiskunnan muutoksia myös esim. avioerolakiin, varallisuutta ei jaettaisikaan puoliksi vaan jyvitettäisiin tulojen perusteella, silloin äitien kannattaisi huolehtia myös siitä omasta koulutuksestaan ja palkkakehityksestään, vajaa puolet liitoista kun päätyy eroon.
Ihan mielenkiinnosta, millainen elämäntilanne sinulla on? Lapsia, naimisissa?
Kirjoitin tuossa aiemmin: naimisissa, kaksi jo aikuista lasta, hyväpalkkainen työ - ja flunssa (sairauslomalla)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasa-arvoa halutaan mutta kauheaa kun tulee tasa-arvoisempaa. Hämmentävää.
Miten tasa-arvoa edistää valinnanvapauden vieminen?
Valinnanvapautta ei viedä vaan parin sadan euron kotihoidontuki. Etkö voi silti valita jääväsi kotiin ja puolisosi tekee ylitöitä niin että kattaa kotihoidontuen menetyksen? Vai etkö vain halua itse maksaa kotona oloasi?
Ei tarvitse pelätä että käyttäisin kalliita verojasi tälläisiin turhuuksiin, lapseni ovat jo aikuisia. Osaan kuitenkin sääliä niitä pieniä ihmisiä jotka tänne tänä päivänä syntyvät.
Olet oikeassa, kyse on vain muutamasta satasta. Miksi se on sinulle liikaa? Et tiedä miksi kotihoidontukea maksetaan?
Surullista tälläisissä ulostuloissa on se että kaltaisesi pääsevät huutamaan ja yrittävät saada häpeään ne jotka tekevät lapsia käyttämällä fraaseja "maata kotona". Etenkin nyt olisi tärkeää kannustaa suomalaisia lisääntymään sen sijaan että lapsista maalataan kuva itsekkäänä kuluna valtiolle.
Mutta sinulla on mielipiteesi, saat ne pitää, vaikka suosittelen että käyt ulkona hengittämässä hieman raitista ilmaa ja koitat päästää irti tuosta vihastasi, aivan sama mistä se kumpuaa.
Tästä EKn ehdotuksesta en ole huolissani. Se ei mene läpi pelkästään päivöhoidon kustannusten takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tienaa kolme kertaa enemmän kuin minä. Olen yhtä korkeasti koulutettu kuin hän, mutta en ole HALUNNUT kivuta urallani ylemmäs ja huippuliksoihin, koska pidän tästä nykyisestä työstäni enkä halua työstressin määrää enää tästä nostaa.
Minun urani "junnaisi" tällä tasolla miehestä ja lapsista huolimatta, koska tätä työtä haluan tehdä.Kaikkein parhaat vuoteni olivat lasten kanssa kotona vietetyt vuodet. Olen kolmen lapsen kanssa ollut yhteensä 5,5 vuotta pois työelämästä. Koin tämän ajan todella tärkeäksi lapsilleni ja heidän kehitykselleen. Kunnianhimoisena lastenkin suhteen ehdin tuolloin opettaa heille vaikka mitä taitoja, kertoa ja selittää asioita ja ilmiöitä, luoda rajoja, rakastaa, osallistua ja huomioida, pitää lähelläni ja häärätä pullantuoksuisena yhdessä lasten kanssa.
Yhteiskunta hyötyi valinnastamme, koska mies kävi töissä ja tuotti isot verotulot valtiolle. Perheemme pärjäsi ilman ylimääräisiä tukia. Kaksi korkeasti koulutettua ja lapsensa kunnon kansalaisiksi ja veronmaksajiksi kasvattavaa ihmistä hankki oikeastaan kolmannen lapsen vain siksi, että pienempipalkkainen ja vähemmän uraorientoitunut oli mahdollista valita jäämään kotiin hoitamaan lasta. Meidän perheemme talous ja suunnitelmat elämässä eivät olisi kestäneet miehen kotiin jättäytymistä.
Nykyisin lasten sairastellessa taas useimmiten valitsemme miehen kotiin jääväksi vanhemmaksi, koska hän pystyy joten kuten tekemään yksittäisiä päiviä töitä kotoa käsin puhelimitse ja tietokoneella. Minun kohdallani sairaan lasten hoitaminen merkitsisi sairaspoissaolopäivää, koska työtäni ei voi hoitaa etänä.
Onneksi lapset on hankittu jo, koska tällainen malli, jossa perhe itse ei voi valita järkevimmällä tavalla järjestelyjään on täysin älytön eikä oikeastaan palvele yksilöä eikä yhteiskuntaa. Omassa tapauksessa ura olisi loppunut käytännössä kokonaan lasten hankintaan, koska olisin joutunut irtisanoutumaan työstäni, jotta juuri minä äitinä olisin voinut hoitaa lapset ihan pieninä minulle "sallitun" jakson jälkeenkin. Olisin todennäköisesti ollut lähemmäs 10 vuotta pois työelämästä, koska paineita paluuseen ei olisi ollut, koska mitään työpaikkaakaan ei olisi ollut odottamassa. Miehen asemassa jo pelkkä lakisääteiselle hoitovapaalle jääminen olisi käytännössä merkinnyt irtisanoutumista tai luopumista kaikista uraan liittyvistä nousu-unelmista.
Surullinen esimerkki mihin nykysysteemi on johtanut. Kalliisti koulutetut naiset valitsevat kotiäitiyden ja miehet eivät hoida lapsiaan koska se estää uralla etenemisen.
Koska ihmiset eivät saa itse valita omaa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan nähnyt, olisiko tutkimusta naisten kotonaolemisen pituuden vaikutuksista avioeroihin? Palstaa lukiessa törmää patterniin: oltu varsin tasa-arvoisia ennen lapsia, jaettu kotityöt. Nainen jää lasten jälkeen vuosiksi kotiin, mies käy töissä. Tulotaso romahtaa, menot kasvavat. Lapsiperheen väsymys yhdistyy riitoihin kotitöiden työnjaosta, rahasta, naisen omasta ajasta. Sitten ero, jonka jälkeen nainen hätääntyneenä miettii kuinka elättää kaikki ne kolme lastaa yksinhuoltajana, mies ei osallistu kuin minimit kun on jo vauva-ajasta tottunut, että nainen vastaa hän maksaa. Kannattaisi miettiä myös perheen hyvinvointa noissa ratkaisuissa. Kun on vuosia kotona tulee lapsista ja kodista naisen oma projekti jossa mies on maksava assistentti. Aika harva näyttää olevan tyytyväinen tuohon tilanteeseen, sekä naiset että miehet valittavat. Miksi useampi ei kokeilisi tasa-arvoisempaa mallia jossa molemmat vastaisivat lapsista kodista ja perheen tuloista vuorotellen? Ja tuo vikinä, että naisella on vaan pienempi palkka - varmasti on maailman tappiin kun siihen ei haluta tehdä muutosta. Ehkä tarvittaisiin yhteiskunnan muutoksia myös esim. avioerolakiin, varallisuutta ei jaettaisikaan puoliksi vaan jyvitettäisiin tulojen perusteella, silloin äitien kannattaisi huolehtia myös siitä omasta koulutuksestaan ja palkkakehityksestään, vajaa puolet liitoista kun päätyy eroon.
Ihan mielenkiinnosta, millainen elämäntilanne sinulla on? Lapsia, naimisissa?
Kirjoitin tuossa aiemmin: naimisissa, kaksi jo aikuista lasta, hyväpalkkainen työ - ja flunssa (sairauslomalla)
Okei, teillä ei avioliitto / perhe ole kuitenkaan yhteinen yritys vaan jokainen huolehtii vain itsestään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan nähnyt, olisiko tutkimusta naisten kotonaolemisen pituuden vaikutuksista avioeroihin? Palstaa lukiessa törmää patterniin: oltu varsin tasa-arvoisia ennen lapsia, jaettu kotityöt. Nainen jää lasten jälkeen vuosiksi kotiin, mies käy töissä. Tulotaso romahtaa, menot kasvavat. Lapsiperheen väsymys yhdistyy riitoihin kotitöiden työnjaosta, rahasta, naisen omasta ajasta. Sitten ero, jonka jälkeen nainen hätääntyneenä miettii kuinka elättää kaikki ne kolme lastaa yksinhuoltajana, mies ei osallistu kuin minimit kun on jo vauva-ajasta tottunut, että nainen vastaa hän maksaa. Kannattaisi miettiä myös perheen hyvinvointa noissa ratkaisuissa. Kun on vuosia kotona tulee lapsista ja kodista naisen oma projekti jossa mies on maksava assistentti. Aika harva näyttää olevan tyytyväinen tuohon tilanteeseen, sekä naiset että miehet valittavat. Miksi useampi ei kokeilisi tasa-arvoisempaa mallia jossa molemmat vastaisivat lapsista kodista ja perheen tuloista vuorotellen? Ja tuo vikinä, että naisella on vaan pienempi palkka - varmasti on maailman tappiin kun siihen ei haluta tehdä muutosta. Ehkä tarvittaisiin yhteiskunnan muutoksia myös esim. avioerolakiin, varallisuutta ei jaettaisikaan puoliksi vaan jyvitettäisiin tulojen perusteella, silloin äitien kannattaisi huolehtia myös siitä omasta koulutuksestaan ja palkkakehityksestään, vajaa puolet liitoista kun päätyy eroon.
Ihan mielenkiinnosta, millainen elämäntilanne sinulla on? Lapsia, naimisissa?
Kirjoitin tuossa aiemmin: naimisissa, kaksi jo aikuista lasta, hyväpalkkainen työ - ja flunssa (sairauslomalla)
Okei, teillä ei avioliitto / perhe ole kuitenkaan yhteinen yritys vaan jokainen huolehtii vain itsestään?
On ihan yhteinen yritys johon molemmat panostavat, itse asiassa molemmat vanhemmat ovat panostaneet yhdessä lapsiin, paljon vähemmän se on itsekästä kuin se, että mies olisi sysätty syrjään hankkimaan rahaa ja nainen ominut lastenhoidon. Molemmat ovat saaneet toteuttaa itseään niin kotona kuin töissä. Mutta itsenäisen naisen ajatuksen: että pitää hankkia ammatti ja pystyä hankkimaan omaa rahaa ja tällä lailla säilyttää taloudellinen riippumattomuus, sen olen oppinut jo isoäideiltäni, molemmat tekivät ainakin osittain töitä kodin ulkopuolella ja näin pystyivät olemaan itsenäisempiä kuin monet hyvin alisteisessa asemassa olleet naiset tuohon aikaan. Kotiäitileikit nykyaikana kyllä kauhistuttavat ja totisesti toivon ettei tyttäreni sellaiseen lähtisi (ei taida lähteäkään, valmistuu oikeustieteellisestä).
Näissä keskusteluissa aina huomaa ihmisten ikäluokan. "Eivät isät ole jäämässä kotiin" ja "mies elättää ja silloin ei pärjätä äidin tuloilla".
Olen nuorehko äiti ja kyllä vain lähes jokaisessa minun ikäluokkani lapsiperheessä jonka tunnen, on isä jäänyt hetkeksi kotiin (edes sille "isäkuukaudelle" ja suurin osa pidempään). Meilläkin mies ollut nyt 5kk kotona muksun kanssa ja sanonut ettei haluaisikaan vielä takaisin töihin koska tykkää olla lapsensa kanssa kotona.
Ihan yhtälailla se mieskin voi jäädä hoitamaan lasta. Nykyään isät on paljon enemmän tasavertaisia vanhempia kuin vielä vähän aikaa sitten, joka varmasti vaikuttaa siihen, että hyvin moni haluaisi jäädä kotiin hoitamaan lasta. Ja ihan niinkun järkevissä perheissä, voidaan vanhempain-/hoitovapaisiin valmistautua säästämällä. Ei pitäisi olla tienaaminen tärkeämpää kun lapsen lapsuus. Minusta moni on valmis vähän kituuttamaankin sen tähden, että pääsee nauttimaan siitä ajasta.
Ja olen vain tyytyväinen jos isien hoitovapaalle/vanhempainvapaalle jäämistä "helpotetaan", koska monet eivät jää vapaalle kun pelätään työpaikan reaktiota tai annetaan äidin nauttia siitä hoitamisesta vaikka isäkin oikeasti haluaisi saada osan siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan nähnyt, olisiko tutkimusta naisten kotonaolemisen pituuden vaikutuksista avioeroihin? Palstaa lukiessa törmää patterniin: oltu varsin tasa-arvoisia ennen lapsia, jaettu kotityöt. Nainen jää lasten jälkeen vuosiksi kotiin, mies käy töissä. Tulotaso romahtaa, menot kasvavat. Lapsiperheen väsymys yhdistyy riitoihin kotitöiden työnjaosta, rahasta, naisen omasta ajasta. Sitten ero, jonka jälkeen nainen hätääntyneenä miettii kuinka elättää kaikki ne kolme lastaa yksinhuoltajana, mies ei osallistu kuin minimit kun on jo vauva-ajasta tottunut, että nainen vastaa hän maksaa. Kannattaisi miettiä myös perheen hyvinvointa noissa ratkaisuissa. Kun on vuosia kotona tulee lapsista ja kodista naisen oma projekti jossa mies on maksava assistentti. Aika harva näyttää olevan tyytyväinen tuohon tilanteeseen, sekä naiset että miehet valittavat. Miksi useampi ei kokeilisi tasa-arvoisempaa mallia jossa molemmat vastaisivat lapsista kodista ja perheen tuloista vuorotellen? Ja tuo vikinä, että naisella on vaan pienempi palkka - varmasti on maailman tappiin kun siihen ei haluta tehdä muutosta. Ehkä tarvittaisiin yhteiskunnan muutoksia myös esim. avioerolakiin, varallisuutta ei jaettaisikaan puoliksi vaan jyvitettäisiin tulojen perusteella, silloin äitien kannattaisi huolehtia myös siitä omasta koulutuksestaan ja palkkakehityksestään, vajaa puolet liitoista kun päätyy eroon.
Ihan mielenkiinnosta, millainen elämäntilanne sinulla on? Lapsia, naimisissa?
Kirjoitin tuossa aiemmin: naimisissa, kaksi jo aikuista lasta, hyväpalkkainen työ - ja flunssa (sairauslomalla)
Okei, teillä ei avioliitto / perhe ole kuitenkaan yhteinen yritys vaan jokainen huolehtii vain itsestään?
On ihan yhteinen yritys johon molemmat panostavat, itse asiassa molemmat vanhemmat ovat panostaneet yhdessä lapsiin, paljon vähemmän se on itsekästä kuin se, että mies olisi sysätty syrjään hankkimaan rahaa ja nainen ominut lastenhoidon. Molemmat ovat saaneet toteuttaa itseään niin kotona kuin töissä. Mutta itsenäisen naisen ajatuksen: että pitää hankkia ammatti ja pystyä hankkimaan omaa rahaa ja tällä lailla säilyttää taloudellinen riippumattomuus, sen olen oppinut jo isoäideiltäni, molemmat tekivät ainakin osittain töitä kodin ulkopuolella ja näin pystyivät olemaan itsenäisempiä kuin monet hyvin alisteisessa asemassa olleet naiset tuohon aikaan. Kotiäitileikit nykyaikana kyllä kauhistuttavat ja totisesti toivon ettei tyttäreni sellaiseen lähtisi (ei taida lähteäkään, valmistuu oikeustieteellisestä).
Okei. Entä jos on tilanne että mies on vaikka yrittäjä ja hän haluaa kyllä lapsia, mutta ei halua eikä pysty jäädä kuukausiksi / vuosiksi kotiin hoitamaan, nainen on perus duunari ja voi hyvin jäädä. Sinusta pitää säätää laki joka estää heitä ikinä toteuttamasta tätä ja heidän on suosiolla jäätävä lapsettomiksi?
Surullinen esimerkki mihin nykysysteemi on johtanut. Kalliisti koulutetut naiset valitsevat kotiäitiyden ja miehet eivät hoida lapsiaan koska se estää uralla etenemisen.