Lue keskustelun säännöt.
Miksi halutaan äidit töihin ja isät kotiin - oikeat syyt taustalla
02.03.2017 |
Kovasti on ollut kohua tästä aiheesta viime aikoina. Taustallahan tässä on se, että naisvaltaisilla palvelu- ja hoiva-aloilla tulee olemaan lähitulevaisuudessa työvoimapula. Kun taas perinteisiltä miesvaltaisilta aloilta (esim. teollisuus, tekniikka) tulee jatkossakin työpaikat vähenemään. Jotta saadaan työmarkkinoille edes jonkinlainen tasapaino ja vältetään täysi kaaos, niin äidit pitää saada nopeasti työvoimareserviin ja isät kotiin hoitamaan lapsia. Hyvässä lykyssä, kun isät jäävät myös pidemmiksi jaksoiksi kotiin, työnantajat saavat luonnollisen säästökohteen ja näin vältetään osa irtisanomisita teollisuuden ja tekniikan aloilla.
Kommentit (350)
Kotihoidontuki on tuki perheelle siitä hyvästä että lasta ei viedä kunnalliseen päivähoitoon. Jos perhe päättää että toinen vanhempi jää kotiin tuen turvin niin ketä se kaivelee? Tulee yhteiskunnalle edullisemmaksi maksaa siitä että lasta ei tuoda 1500e kuukaudessa maksavaan päivähoitoon vaan hoidetaan muilla keinoilla. Ei mikään sano että lapsi ei voisi olla hoidossa ja perhe saa kotihoidontukea. Se on tuki siihen että lapsi ei ole kunnallisessa päivähoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän vuosikausien kotihoidon tulokset ole jo nähty. Nuoriso voi erittäin huonosti.
Kymmen tai kaksikymmentä vuotta eteenpäin saadaan kauhistella mitä päivähoito teki lapsille.
Katsokaa taaksepäin, 60-luvulla äitiyslomat oli 3 kk, monet laitettiin hoitoon tuon jälkeen toisia ei. Eipä taida erottua ne kotihoidetut millään mittarilla (koulutus, itsetunto, mt-ongelmat). Hassua kuinka ihmiset eivät ajattele kuin juuri nykyistä tilannetta, kuitenkin joka sukupolvi on kasvanut ihan erilaisen tukiverkon varassa, tämä nykyinen yhteiskunnan parhaiten tukevana.
60-luvulla todella monet äidit olivat kotiäitejä. Miehen palkalla eli koko perhe. Olin lapsi tuolloin ja koko suuressa helsinkiläisessä kerrostaloyhtiössä vain yhden alle kouluikäisen lapsen perheessä äitikin oli töissä. Tämä äiti oli lääkäri ja perheessä oli lapsia hoitamassa kotiapulainen. Koko lähiössäkään ei ollut kuin yksi päiväkoti tai lastentarhoiksihan niitä siihen aikaan kutsuttiin. Mulla on myös paljon serkkuja, suurin osa heistä asui maaseudulla ja ihan duunariperheissä. Myös heidän äitinsä menivät töihin vasta sitten, kun lapset olivat kouluikäisiä. Vaikka äitiyslomat olivatkin lyhyet eikä kotihoidontukea ollut olemassakaan, silti äideillä oli mahdollisuus hoitaa lapsensa kotona itse. Paljon pidempään kuin vain 3-vuotiaiksi.
Työläistaustaisissa perheissä naiset on tehnyt töitä aina. Ikinä ei ole ollut mahdollista jäädä kotirouvaksi miehen palkalla. Ne on niitä toimihenkilöiden rouvia jotka ovat olleet lasten kanssa kotona. Työläisperheissä naiset teki osa-aikahommia, sukulaisten ja naapurien kanssa sovittiin hoitovuorot. Itsekin olen kolmikuisena mennyt tätini luo hoitoon, kun hän sai oman vauvansa. Täti hoiti sitten minut ja oman vauvansa. Sen jälkeen sopivat tädin kanssa työvuorot lomittain niin että toinen tekee aamua ja toinen iltaa ja lapset hoidetaan vuorotellen. Nykyäidillä pitää olla oikeus keskittyä vauvaan ja omaan itseensä niin että esikoinen voidaan viedä päiväkotiin ettei kotona olosta tule liian rankkaa. Tai yhteiskunnan pitää korvata naisen kotona olo kolmeksi vuodeksi.
Haloo. Nykyäidit elävät maailmassa jossa olettavat olevansa oikeutettuja kaikkeen maalliseen hyvään tekemättä työtä, vain koska elävät Suomi-nimisessä valtiossa, joka on hyvinvointiyhteiskunta. Nyt ei eletä 60- eikä 80- eikä enää 2000- luvullakaan. 2017 Suomi ei voi pitää naisia kotona vaikka perheet niin haluaisivatkin.
Minun palkastani menee veroa n. 500e jos menen töihin ja vien kaksi lasta päivähoitoon. Maksamme päivähoidosta 600e kuukaudessa. Yhteiskunta saa siis rahaa 1100e. Samaan aikaan lasteni päivähoito maksaa yhteiskunnalla 3000e kuukaudessa.
Toisaalta yhteiskunta voi maksaa 300e siitä hyvästä että en vie lastani hoitoon enkä palaa vielä töihin, yhteiskunta säästää 2700e päivähoitokustannuksista. Samalla joku työtön saa työtä sijaistamalla minua.
Mutta ok jos tämä systeemi halutaan muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Kotihoidontuki on tuki perheelle siitä hyvästä että lasta ei viedä kunnalliseen päivähoitoon. Jos perhe päättää että toinen vanhempi jää kotiin tuen turvin niin ketä se kaivelee? Tulee yhteiskunnalle edullisemmaksi maksaa siitä että lasta ei tuoda 1500e kuukaudessa maksavaan päivähoitoon vaan hoidetaan muilla keinoilla. Ei mikään sano että lapsi ei voisi olla hoidossa ja perhe saa kotihoidontukea. Se on tuki siihen että lapsi ei ole kunnallisessa päivähoidossa.
Verot ja tuet ovat valtion keino ohjata ihmisten toimintaa. Jos tuettaisiin vanhempia jäämään kotiin kunnes lapsi täyttää 18-vuotta, koska lapselle ja nuorelle on hyväksi, että kotona on aina välittävä vanhempi lasta tukemassa ja kasvattamassa, varmasti moni hyödyntäisi tukea. Ja varmasti lapset tuosta hyötyisivät. Mutta onko valtion tehtävä ensisijaisesti keskittyä lapsiin? Ihannemaailmassa ehkä mutta millä rahoilla se mahdollistetaan?
Joku tasapaino pitää olla syntyvyyden, koulutuksen, terveydentilan ja työnteon tukemisella.
Eiköhän tällä haluta puuttua näihin lapsitehtailijoihin, jotka ovat vuodesta toiseen kotona ja pyöräyttävät muksun aina kun edellisestä tuet on loppumassa. Ne joilla on työpaikka, palaavat nyt jo kohtuu nopeasti takaisin työelämään. Ne joilla ei ole aikomustakaan sinne mennä, rahoittavat elämänsä äitiydellä eivätkä tulevaisuudessakaan aio sinne töihin mennä. Tuo isän kiintiö voisi joissakin tapauksissa ehkäistä naisten syrjäytymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun palkastani menee veroa n. 500e jos menen töihin ja vien kaksi lasta päivähoitoon. Maksamme päivähoidosta 600e kuukaudessa. Yhteiskunta saa siis rahaa 1100e. Samaan aikaan lasteni päivähoito maksaa yhteiskunnalla 3000e kuukaudessa.
Toisaalta yhteiskunta voi maksaa 300e siitä hyvästä että en vie lastani hoitoon enkä palaa vielä töihin, yhteiskunta säästää 2700e päivähoitokustannuksista. Samalla joku työtön saa työtä sijaistamalla minua.
Mutta ok jos tämä systeemi halutaan muuttaa.
Kuinka paljon tulet maksamaan yhteiskunnalle, kun elät satavuotiaaksi etkä ole kerryttänyt itsellesi tarpeeksi työeläkettä? Yli kolmekymmentä vuotta sinulle pitää maksaa asumistukea, kansaneläkettä ja mahdollisesti toimeentulotukea kunnes kuolet. Lapsistasi koituva kustannus vaikka kuuden vuoden ajalta päivähoitokustannuksina on pieni sinun eläkevuosien tukemiseen verrattuna. Tärkeää olisi että tekisit kunnon työuran ja kerryttäisit omaa työeläkettäsi!
Tärkeintä olisi muuttaa käsitys siitä, että kotona oleilu( oli syy mikä tahansa) on hyvä asia! Pitäisi saada ihmiset tajuamaan että hyvinvointiyhteiskunta toimii kun kaikki tekevät töitä ja vain poikkeustapauksissa voidaan yhteiskunnan tuella jäädä kotiin.
1-1,5 vuotta kotona yhteiskunnan tuella on maksimi ja sen jälkeen jos jää kotiin, se pitäisi rahoittaa itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän vuosikausien kotihoidon tulokset ole jo nähty. Nuoriso voi erittäin huonosti.
Kymmen tai kaksikymmentä vuotta eteenpäin saadaan kauhistella mitä päivähoito teki lapsille.
Katsokaa taaksepäin, 60-luvulla äitiyslomat oli 3 kk, monet laitettiin hoitoon tuon jälkeen toisia ei. Eipä taida erottua ne kotihoidetut millään mittarilla (koulutus, itsetunto, mt-ongelmat). Hassua kuinka ihmiset eivät ajattele kuin juuri nykyistä tilannetta, kuitenkin joka sukupolvi on kasvanut ihan erilaisen tukiverkon varassa, tämä nykyinen yhteiskunnan parhaiten tukevana.
60-luvulla todella monet äidit olivat kotiäitejä. Miehen palkalla eli koko perhe. Olin lapsi tuolloin ja koko suuressa helsinkiläisessä kerrostaloyhtiössä vain yhden alle kouluikäisen lapsen perheessä äitikin oli töissä. Tämä äiti oli lääkäri ja perheessä oli lapsia hoitamassa kotiapulainen. Koko lähiössäkään ei ollut kuin yksi päiväkoti tai lastentarhoiksihan niitä siihen aikaan kutsuttiin. Mulla on myös paljon serkkuja, suurin osa heistä asui maaseudulla ja ihan duunariperheissä. Myös heidän äitinsä menivät töihin vasta sitten, kun lapset olivat kouluikäisiä. Vaikka äitiyslomat olivatkin lyhyet eikä kotihoidontukea ollut olemassakaan, silti äideillä oli mahdollisuus hoitaa lapsensa kotona itse. Paljon pidempään kuin vain 3-vuotiaiksi.
Työläistaustaisissa perheissä naiset on tehnyt töitä aina. Ikinä ei ole ollut mahdollista jäädä kotirouvaksi miehen palkalla. Ne on niitä toimihenkilöiden rouvia jotka ovat olleet lasten kanssa kotona. Työläisperheissä naiset teki osa-aikahommia, sukulaisten ja naapurien kanssa sovittiin hoitovuorot. Itsekin olen kolmikuisena mennyt tätini luo hoitoon, kun hän sai oman vauvansa. Täti hoiti sitten minut ja oman vauvansa. Sen jälkeen sopivat tädin kanssa työvuorot lomittain niin että toinen tekee aamua ja toinen iltaa ja lapset hoidetaan vuorotellen. Nykyäidillä pitää olla oikeus keskittyä vauvaan ja omaan itseensä niin että esikoinen voidaan viedä päiväkotiin ettei kotona olosta tule liian rankkaa. Tai yhteiskunnan pitää korvata naisen kotona olo kolmeksi vuodeksi.
Haloo. Nykyäidit elävät maailmassa jossa olettavat olevansa oikeutettuja kaikkeen maalliseen hyvään tekemättä työtä, vain koska elävät Suomi-nimisessä valtiossa, joka on hyvinvointiyhteiskunta. Nyt ei eletä 60- eikä 80- eikä enää 2000- luvullakaan. 2017 Suomi ei voi pitää naisia kotona vaikka perheet niin haluaisivatkin.
Helkkari, mä kun olen aina pitänyt rekkakuskia duunariammattina. Nythän selvisi, että se onkin toimihenkilö! :o
Monet lapset ovat selvinneet elämästä vaikka ovat käyneet päiväkotia.
Miksi yhteiskunnan kustantamana pitäisi taata mahdollisuus luksukseen?
Kyllä varmaan kaikki haluaisivat, että heidän lapsensa saisivat oleilla turvallisessa, tasapainoisessa kotiympäristössä kolmevuotiaaksi asti ja sen jälkeen sosiaalisia taitoja voisi harjoitella ihannekokoisessa ryhmässä pedagogisesti tarkoituksenmukaisesti suunnitellun opetusohjelman mukaisesti muutamia tunteja päivässä. Kriittiset kouluvuodet suoritettaisiin pienryhmissä joissa olisi mahdollisuus saada yksilöllistä opetusta ja huomiota. Vanhemmilla olisi oikeus olla lähettämässä lapsi aamulla kouluun ja olla välipalan kanssa kotona vastaanottamassa koulusta tulijaa.
Onko tämä kuitenkaan realismia? Jos olet miljonääri, voit valita jääväsi kotiin ja maksaa sen itse. Jos olet tavallinen veronmaksaja, miten rahoitat ihanteesi? Pitääkö valtion maksaa lapsia tekeville kotona olon luksus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun palkastani menee veroa n. 500e jos menen töihin ja vien kaksi lasta päivähoitoon. Maksamme päivähoidosta 600e kuukaudessa. Yhteiskunta saa siis rahaa 1100e. Samaan aikaan lasteni päivähoito maksaa yhteiskunnalla 3000e kuukaudessa.
Toisaalta yhteiskunta voi maksaa 300e siitä hyvästä että en vie lastani hoitoon enkä palaa vielä töihin, yhteiskunta säästää 2700e päivähoitokustannuksista. Samalla joku työtön saa työtä sijaistamalla minua.
Mutta ok jos tämä systeemi halutaan muuttaa.
Kuinka paljon tulet maksamaan yhteiskunnalle, kun elät satavuotiaaksi etkä ole kerryttänyt itsellesi tarpeeksi työeläkettä? Yli kolmekymmentä vuotta sinulle pitää maksaa asumistukea, kansaneläkettä ja mahdollisesti toimeentulotukea kunnes kuolet. Lapsistasi koituva kustannus vaikka kuuden vuoden ajalta päivähoitokustannuksina on pieni sinun eläkevuosien tukemiseen verrattuna. Tärkeää olisi että tekisit kunnon työuran ja kerryttäisit omaa työeläkettäsi!
Minä olen panostanut työntekoon,en ole hoitanut lapsia kotona,olen ollut työelämässä melkein 30 vuotta,kokoaikatyössä.Eläke tulee olemasn vähän päälle tonnin kun muutaman vuoden päästä pääsen eläkkeelle.Saan siis eläkettä muutaman satasen enemmän kuin ne jotka eivät ole koskaan töissä olleet-ei siis kannattaisi puhuakaan mistään eläkkeen kerryttämisestä,sitä kun ei juurikaan kerry.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun palkastani menee veroa n. 500e jos menen töihin ja vien kaksi lasta päivähoitoon. Maksamme päivähoidosta 600e kuukaudessa. Yhteiskunta saa siis rahaa 1100e. Samaan aikaan lasteni päivähoito maksaa yhteiskunnalla 3000e kuukaudessa.
Toisaalta yhteiskunta voi maksaa 300e siitä hyvästä että en vie lastani hoitoon enkä palaa vielä töihin, yhteiskunta säästää 2700e päivähoitokustannuksista. Samalla joku työtön saa työtä sijaistamalla minua.
Mutta ok jos tämä systeemi halutaan muuttaa.
Kuinka paljon tulet maksamaan yhteiskunnalle, kun elät satavuotiaaksi etkä ole kerryttänyt itsellesi tarpeeksi työeläkettä? Yli kolmekymmentä vuotta sinulle pitää maksaa asumistukea, kansaneläkettä ja mahdollisesti toimeentulotukea kunnes kuolet. Lapsistasi koituva kustannus vaikka kuuden vuoden ajalta päivähoitokustannuksina on pieni sinun eläkevuosien tukemiseen verrattuna. Tärkeää olisi että tekisit kunnon työuran ja kerryttäisit omaa työeläkettäsi!
Minä olen panostanut työntekoon,en ole hoitanut lapsia kotona,olen ollut työelämässä melkein 30 vuotta,kokoaikatyössä.Eläke tulee olemasn vähän päälle tonnin kun muutaman vuoden päästä pääsen eläkkeelle.Saan siis eläkettä muutaman satasen enemmän kuin ne jotka eivät ole koskaan töissä olleet-ei siis kannattaisi puhuakaan mistään eläkkeen kerryttämisestä,sitä kun ei juurikaan kerry.
Ja sitten ne jotka ymmärtävät ettei pieni lapsi kuulu päiväkotiin ja jäävät 1,5 vuoden jälkeen hoitamaan ilman tukia eivät sitä ajalta kerrytä edes sitä pientä mitä tuista tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tasa-arvoa halutaan mutta kauheaa kun tulee tasa-arvoisempaa. Hämmentävää.
Ketjusta näkee että mammat todella luulivat tasa-arvon oikeasti tarkoittavan vain kivoja etuuksia itselleen. No, oppivatpa kantapään kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tasa-arvoa halutaan mutta kauheaa kun tulee tasa-arvoisempaa. Hämmentävää.
Miten tasa-arvoa edistää valinnanvapauden vieminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun palkastani menee veroa n. 500e jos menen töihin ja vien kaksi lasta päivähoitoon. Maksamme päivähoidosta 600e kuukaudessa. Yhteiskunta saa siis rahaa 1100e. Samaan aikaan lasteni päivähoito maksaa yhteiskunnalla 3000e kuukaudessa.
Toisaalta yhteiskunta voi maksaa 300e siitä hyvästä että en vie lastani hoitoon enkä palaa vielä töihin, yhteiskunta säästää 2700e päivähoitokustannuksista. Samalla joku työtön saa työtä sijaistamalla minua.
Mutta ok jos tämä systeemi halutaan muuttaa.
Kuinka paljon tulet maksamaan yhteiskunnalle, kun elät satavuotiaaksi etkä ole kerryttänyt itsellesi tarpeeksi työeläkettä? Yli kolmekymmentä vuotta sinulle pitää maksaa asumistukea, kansaneläkettä ja mahdollisesti toimeentulotukea kunnes kuolet. Lapsistasi koituva kustannus vaikka kuuden vuoden ajalta päivähoitokustannuksina on pieni sinun eläkevuosien tukemiseen verrattuna. Tärkeää olisi että tekisit kunnon työuran ja kerryttäisit omaa työeläkettäsi!
Minä olen panostanut työntekoon,en ole hoitanut lapsia kotona,olen ollut työelämässä melkein 30 vuotta,kokoaikatyössä.Eläke tulee olemasn vähän päälle tonnin kun muutaman vuoden päästä pääsen eläkkeelle.Saan siis eläkettä muutaman satasen enemmän kuin ne jotka eivät ole koskaan töissä olleet-ei siis kannattaisi puhuakaan mistään eläkkeen kerryttämisestä,sitä kun ei juurikaan kerry.
Muutama satanen (todennäköisesti ainakin 300€) enemmän on huomattava summa pienissä tuloissa. Turha siis vähätellä työnteon merkitystä. Puhumattakaan siitä että tuota summaa ei yhteiskunnan tarvitse maksaa!
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Mulle tulee mieleen, että lapsilla ja isällä on hyvä olla vahva suhde, heillä on molemmin puolin yhtä suuri oikeus toisiinsa kuin on lapsilla ja äidillä. Täällä huomaa miten moni nainen puhuu lapsistaan kuin olisi yh, ja kun keskustelu vähän jatkuu, niin käy ilmi, että ihan ydinperheessä eletään. Nainen vain käyttää lapsista sanaa "mun", ei "meidän". Palstalla olen myös kohdannut ilmiön, jossa nainen puhuu lapsen isästä niinkuin tämä olisi suhteessa omaan lapseensa vain joku äidin apuri.
Kun molemmilla vanhemmilla on vahva suhde lapsiin ihan alusta asti, niin toisen vanhemman vieraannuttaminen lapsesta on eron sattuessa vaikeampaa.
Ja sitten on tietysti nämä yhteiskunnallis-taloudelliset syyt, naisten työurat, työmarkkinoiden vääristymät jne., jotka ovat ihan päteviä syitä nekin. Kannattaa katsoa Ruotsin tilannetta, verrata siihen.
Monitahoinen juttu siis.
Muuten olen sitä mieltä, että palstalla on yliedustettuina naiset, jotka makaa kotona yhden lapsen kanssa 3 v. ja alkavat tehdä uutta lasta kun kotihoidontuki on vaarassa loppua. Ettei vaan tarvitsisi viedä opintoja loppuun tai pätevöityä muuten palaamaan työelämään.
Hmm. Varmasti on näitä naisia jotka oikein välttelevät työntekoa lasten "siivellä" mutta en jaksa uskoa että olen AINUT joka kyllä tykkää työstään ja voisi hyvin mennä takaisin töihin, mutta minusta lapselle on hyväksi saada kiireetön alku elämälleen ja ihmetellä elämää vanhemman kanssa kotona ensimmäiset vuodet. Ei minua haittaisi töissä käydä, mutta lapsen takia olen kuitenkin kotona sen 2,5 vuotta. Olenko muka ainut? :o
Et ole ainoa. Olisin mielelläni töissä, mieluummin kuin kotona, mutta olen ollut kotona kunnes lapsi täyttää 2, koska niin on ehdottomasti parempi lapsen kannalta. Tätä puoltaa myös jokaikinen varhaiskasvatuksen tutkimus. Päiväkotien suuret, meluisat ryhmät eivät ole taaperoille sopivia paikkoja, lisää stressiä, aggressiivisuutta, turvatttomuutta jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasa-arvoa halutaan mutta kauheaa kun tulee tasa-arvoisempaa. Hämmentävää.
Miten tasa-arvoa edistää valinnanvapauden vieminen?
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun palkastani menee veroa n. 500e jos menen töihin ja vien kaksi lasta päivähoitoon. Maksamme päivähoidosta 600e kuukaudessa. Yhteiskunta saa siis rahaa 1100e. Samaan aikaan lasteni päivähoito maksaa yhteiskunnalla 3000e kuukaudessa.
Toisaalta yhteiskunta voi maksaa 300e siitä hyvästä että en vie lastani hoitoon enkä palaa vielä töihin, yhteiskunta säästää 2700e päivähoitokustannuksista. Samalla joku työtön saa työtä sijaistamalla minua.
Mutta ok jos tämä systeemi halutaan muuttaa.
Kuinka paljon tulet maksamaan yhteiskunnalle, kun elät satavuotiaaksi etkä ole kerryttänyt itsellesi tarpeeksi työeläkettä? Yli kolmekymmentä vuotta sinulle pitää maksaa asumistukea, kansaneläkettä ja mahdollisesti toimeentulotukea kunnes kuolet. Lapsistasi koituva kustannus vaikka kuuden vuoden ajalta päivähoitokustannuksina on pieni sinun eläkevuosien tukemiseen verrattuna. Tärkeää olisi että tekisit kunnon työuran ja kerryttäisit omaa työeläkettäsi!
Minä olen panostanut työntekoon,en ole hoitanut lapsia kotona,olen ollut työelämässä melkein 30 vuotta,kokoaikatyössä.Eläke tulee olemasn vähän päälle tonnin kun muutaman vuoden päästä pääsen eläkkeelle.Saan siis eläkettä muutaman satasen enemmän kuin ne jotka eivät ole koskaan töissä olleet-ei siis kannattaisi puhuakaan mistään eläkkeen kerryttämisestä,sitä kun ei juurikaan kerry.
Muutama satanen (todennäköisesti ainakin 300€) enemmän on huomattava summa pienissä tuloissa. Turha siis vähätellä työnteon merkitystä. Puhumattakaan siitä että tuota summaa ei yhteiskunnan tarvitse maksaa!
Todellakin. Jos noin 800€ on summa jolla eläkeläisen pitäisi elää, on ylimääräinen 300€ jo luksusta. Tammikuussa voit ostaa uuden toppatakit, housut ja kengät alennuksesta. Jos tyydyt markettivaatteisiin, rahaa jää säästöönkin. Helmikuussa voit käydä pienellä hotellilomalla. Maalis ja huhtikuussa on rahaa harrastaa ja käydä teatterissa tai konserteissa. Tai vaihtoehtoisesti säästää vaikka silmälaseihin. Toukokuussa voit ostaa kevät ja kesävaatteita ja varusteita ja käydä rippijuhlissa. Kesäkuussa on extraa juhannuksen viettoon. Heinäkuussa pääset häihin ja on varaa lahjaan. Elokuussa rahaa ei tarvikaan kun pyöräilet marja ja sienimetsään. Syys ja lokakuussa voi tehdä syysreissun ja ostaa syysvaatteita. Marraskuussa pitää jo valmiatautua jouluun ja joulukuussakin on taviseläkeläistä enemmän rahaa lahjoihin. Eli ei pidä vähätellä niitä paria sataa enemmän, jonka työeläkkeestä saa. Pienissä tuloissa se on ratkaiseva ero siihen elääkö kädestä suuhun vai voiko silloin tällöin ostaa jotain ekstraakin.
Ehkäpä tuo työhön panostaja katuukin sitä, että on tehnyt töitä. Olisi mieluummin ollut kotona mitään tekemättömänä ja nostanut vain tukia!
Silloin pitäisi vain tunnustaa että haluaa selvitä elämästä työtä tekemättä ja muiden kustannuksella.
Kesliluokalla ei ole oikeutta kasvattaa lapsiaan itse? Tämä on kyllä tullut selväksi jo ajat sitten.