Miksi halutaan äidit töihin ja isät kotiin - oikeat syyt taustalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan nähnyt, olisiko tutkimusta naisten kotonaolemisen pituuden vaikutuksista avioeroihin? Palstaa lukiessa törmää patterniin: oltu varsin tasa-arvoisia ennen lapsia, jaettu kotityöt. Nainen jää lasten jälkeen vuosiksi kotiin, mies käy töissä. Tulotaso romahtaa, menot kasvavat. Lapsiperheen väsymys yhdistyy riitoihin kotitöiden työnjaosta, rahasta, naisen omasta ajasta. Sitten ero, jonka jälkeen nainen hätääntyneenä miettii kuinka elättää kaikki ne kolme lastaa yksinhuoltajana, mies ei osallistu kuin minimit kun on jo vauva-ajasta tottunut, että nainen vastaa hän maksaa. Kannattaisi miettiä myös perheen hyvinvointa noissa ratkaisuissa. Kun on vuosia kotona tulee lapsista ja kodista naisen oma projekti jossa mies on maksava assistentti. Aika harva näyttää olevan tyytyväinen tuohon tilanteeseen, sekä naiset että miehet valittavat. Miksi useampi ei kokeilisi tasa-arvoisempaa mallia jossa molemmat vastaisivat lapsista kodista ja perheen tuloista vuorotellen? Ja tuo vikinä, että naisella on vaan pienempi palkka - varmasti on maailman tappiin kun siihen ei haluta tehdä muutosta. Ehkä tarvittaisiin yhteiskunnan muutoksia myös esim. avioerolakiin, varallisuutta ei jaettaisikaan puoliksi vaan jyvitettäisiin tulojen perusteella, silloin äitien kannattaisi huolehtia myös siitä omasta koulutuksestaan ja palkkakehityksestään, vajaa puolet liitoista kun päätyy eroon.

Ihan mielenkiinnosta, millainen elämäntilanne sinulla on? Lapsia, naimisissa?

Kirjoitin tuossa aiemmin: naimisissa, kaksi jo aikuista lasta, hyväpalkkainen työ - ja flunssa (sairauslomalla)

Okei, teillä ei avioliitto / perhe ole kuitenkaan yhteinen yritys vaan jokainen huolehtii vain itsestään?

On ihan yhteinen yritys johon molemmat panostavat, itse asiassa molemmat vanhemmat ovat panostaneet yhdessä lapsiin, paljon vähemmän se on itsekästä kuin se, että mies olisi sysätty syrjään hankkimaan rahaa ja nainen ominut lastenhoidon. Molemmat ovat saaneet toteuttaa itseään niin kotona kuin töissä. Mutta itsenäisen naisen ajatuksen: että pitää hankkia ammatti ja pystyä hankkimaan omaa rahaa ja tällä lailla säilyttää taloudellinen riippumattomuus, sen olen oppinut jo isoäideiltäni, molemmat tekivät ainakin osittain töitä kodin ulkopuolella ja näin pystyivät olemaan itsenäisempiä kuin monet hyvin alisteisessa asemassa olleet naiset tuohon aikaan. Kotiäitileikit nykyaikana kyllä kauhistuttavat ja totisesti toivon ettei tyttäreni sellaiseen lähtisi (ei taida lähteäkään, valmistuu oikeustieteellisestä).

Vau oletpa hieno ja korkea-arvoinen! Todellakin oikeutettu katsomaan muita alaspäin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan nähnyt, olisiko tutkimusta naisten kotonaolemisen pituuden vaikutuksista avioeroihin? Palstaa lukiessa törmää patterniin: oltu varsin tasa-arvoisia ennen lapsia, jaettu kotityöt. Nainen jää lasten jälkeen vuosiksi kotiin, mies käy töissä. Tulotaso romahtaa, menot kasvavat. Lapsiperheen väsymys yhdistyy riitoihin kotitöiden työnjaosta, rahasta, naisen omasta ajasta. Sitten ero, jonka jälkeen nainen hätääntyneenä miettii kuinka elättää kaikki ne kolme lastaa yksinhuoltajana, mies ei osallistu kuin minimit kun on jo vauva-ajasta tottunut, että nainen vastaa hän maksaa. Kannattaisi miettiä myös perheen hyvinvointa noissa ratkaisuissa. Kun on vuosia kotona tulee lapsista ja kodista naisen oma projekti jossa mies on maksava assistentti. Aika harva näyttää olevan tyytyväinen tuohon tilanteeseen, sekä naiset että miehet valittavat. Miksi useampi ei kokeilisi tasa-arvoisempaa mallia jossa molemmat vastaisivat lapsista kodista ja perheen tuloista vuorotellen? Ja tuo vikinä, että naisella on vaan pienempi palkka - varmasti on maailman tappiin kun siihen ei haluta tehdä muutosta. Ehkä tarvittaisiin yhteiskunnan muutoksia myös esim. avioerolakiin, varallisuutta ei jaettaisikaan puoliksi vaan jyvitettäisiin tulojen perusteella, silloin äitien kannattaisi huolehtia myös siitä omasta koulutuksestaan ja palkkakehityksestään, vajaa puolet liitoista kun päätyy eroon.

Ihan mielenkiinnosta, millainen elämäntilanne sinulla on? Lapsia, naimisissa?

Kirjoitin tuossa aiemmin: naimisissa, kaksi jo aikuista lasta, hyväpalkkainen työ - ja flunssa (sairauslomalla)

Okei, teillä ei avioliitto / perhe ole kuitenkaan yhteinen yritys vaan jokainen huolehtii vain itsestään?

On ihan yhteinen yritys johon molemmat panostavat, itse asiassa molemmat vanhemmat ovat panostaneet yhdessä lapsiin, paljon vähemmän se on itsekästä kuin se, että mies olisi sysätty syrjään hankkimaan rahaa ja nainen ominut lastenhoidon. Molemmat ovat saaneet toteuttaa itseään niin kotona kuin töissä. Mutta itsenäisen naisen ajatuksen: että pitää hankkia ammatti ja pystyä hankkimaan omaa rahaa ja tällä lailla säilyttää taloudellinen riippumattomuus, sen olen oppinut jo isoäideiltäni, molemmat tekivät ainakin osittain töitä kodin ulkopuolella ja näin pystyivät olemaan itsenäisempiä kuin monet hyvin alisteisessa asemassa olleet naiset tuohon aikaan. Kotiäitileikit nykyaikana kyllä kauhistuttavat ja totisesti toivon ettei tyttäreni sellaiseen lähtisi (ei taida lähteäkään, valmistuu oikeustieteellisestä).

Okei. Entä jos on tilanne että mies on vaikka yrittäjä ja hän haluaa kyllä lapsia, mutta ei halua eikä pysty jäädä kuukausiksi / vuosiksi kotiin hoitamaan, nainen on perus duunari ja voi hyvin jäädä. Sinusta pitää säätää laki joka estää heitä ikinä toteuttamasta tätä ja heidän on suosiolla jäätävä lapsettomiksi?

Yrittäjiä on työssäkäyvistä n 10%, heistä neljännes on yli 54-vuotiaita, ei enää isäainesta. Ja yli kolmannes on jo naisia, pitääkö yrittäjänaisten jäädä suosiolla lapsettomiksi? Ei taida laki estää kuitenkaan lisääntymästä, esim. Anne Bernerillä kolme poikaa.

Vierailija kirjoitti:

Näissä keskusteluissa aina huomaa ihmisten ikäluokan. "Eivät isät ole jäämässä kotiin" ja "mies elättää ja silloin ei pärjätä äidin tuloilla".

Olen nuorehko äiti ja kyllä vain lähes jokaisessa minun ikäluokkani lapsiperheessä jonka tunnen, on isä jäänyt hetkeksi kotiin (edes sille "isäkuukaudelle" ja suurin osa pidempään). Meilläkin mies ollut nyt 5kk kotona muksun kanssa ja sanonut ettei haluaisikaan vielä takaisin töihin koska tykkää olla lapsensa kanssa kotona.

Ihan yhtälailla se mieskin voi jäädä hoitamaan lasta. Nykyään isät on paljon enemmän tasavertaisia vanhempia kuin vielä vähän aikaa sitten, joka varmasti vaikuttaa siihen, että hyvin moni haluaisi jäädä kotiin hoitamaan lasta. Ja ihan niinkun järkevissä perheissä, voidaan vanhempain-/hoitovapaisiin valmistautua säästämällä. Ei pitäisi olla tienaaminen tärkeämpää kun lapsen lapsuus. Minusta moni on valmis vähän kituuttamaankin sen tähden, että pääsee nauttimaan siitä ajasta.

Ja olen vain tyytyväinen jos isien hoitovapaalle/vanhempainvapaalle jäämistä "helpotetaan", koska monet eivät jää vapaalle kun pelätään työpaikan reaktiota tai annetaan äidin nauttia siitä hoitamisesta vaikka isäkin oikeasti haluaisi saada osan siitä.

Toivottavasti kaltaisiasi tulee lisää ja tämä av:n perusraati olisi niitä lapsensa jo tehneitä ja kotiin jumahtaneita, silloin voi Suomalaisesta yhteiskunnasta tulla tasa-arvoisempi. Perheet saisivat aidosti valita, usein molemmat vuorottelisivat ja kotonaolemiset menisivät keskiarvoisesti tasaisemmin kuin nyt kun 97% kotihoidon tuella olevista on naisia. Tuo on käsitämättömän kamala luku kun kyseessä pitäisi olla maailman tasa-arvoisimpiin kuuluva maa ja kyse on taaperoista, ei imetysikäisistä vauvoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan nähnyt, olisiko tutkimusta naisten kotonaolemisen pituuden vaikutuksista avioeroihin? Palstaa lukiessa törmää patterniin: oltu varsin tasa-arvoisia ennen lapsia, jaettu kotityöt. Nainen jää lasten jälkeen vuosiksi kotiin, mies käy töissä. Tulotaso romahtaa, menot kasvavat. Lapsiperheen väsymys yhdistyy riitoihin kotitöiden työnjaosta, rahasta, naisen omasta ajasta. Sitten ero, jonka jälkeen nainen hätääntyneenä miettii kuinka elättää kaikki ne kolme lastaa yksinhuoltajana, mies ei osallistu kuin minimit kun on jo vauva-ajasta tottunut, että nainen vastaa hän maksaa. Kannattaisi miettiä myös perheen hyvinvointa noissa ratkaisuissa. Kun on vuosia kotona tulee lapsista ja kodista naisen oma projekti jossa mies on maksava assistentti. Aika harva näyttää olevan tyytyväinen tuohon tilanteeseen, sekä naiset että miehet valittavat. Miksi useampi ei kokeilisi tasa-arvoisempaa mallia jossa molemmat vastaisivat lapsista kodista ja perheen tuloista vuorotellen? Ja tuo vikinä, että naisella on vaan pienempi palkka - varmasti on maailman tappiin kun siihen ei haluta tehdä muutosta. Ehkä tarvittaisiin yhteiskunnan muutoksia myös esim. avioerolakiin, varallisuutta ei jaettaisikaan puoliksi vaan jyvitettäisiin tulojen perusteella, silloin äitien kannattaisi huolehtia myös siitä omasta koulutuksestaan ja palkkakehityksestään, vajaa puolet liitoista kun päätyy eroon.

Ihan mielenkiinnosta, millainen elämäntilanne sinulla on? Lapsia, naimisissa?

Kirjoitin tuossa aiemmin: naimisissa, kaksi jo aikuista lasta, hyväpalkkainen työ - ja flunssa (sairauslomalla)

Okei, teillä ei avioliitto / perhe ole kuitenkaan yhteinen yritys vaan jokainen huolehtii vain itsestään?

On ihan yhteinen yritys johon molemmat panostavat, itse asiassa molemmat vanhemmat ovat panostaneet yhdessä lapsiin, paljon vähemmän se on itsekästä kuin se, että mies olisi sysätty syrjään hankkimaan rahaa ja nainen ominut lastenhoidon. Molemmat ovat saaneet toteuttaa itseään niin kotona kuin töissä. Mutta itsenäisen naisen ajatuksen: että pitää hankkia ammatti ja pystyä hankkimaan omaa rahaa ja tällä lailla säilyttää taloudellinen riippumattomuus, sen olen oppinut jo isoäideiltäni, molemmat tekivät ainakin osittain töitä kodin ulkopuolella ja näin pystyivät olemaan itsenäisempiä kuin monet hyvin alisteisessa asemassa olleet naiset tuohon aikaan. Kotiäitileikit nykyaikana kyllä kauhistuttavat ja totisesti toivon ettei tyttäreni sellaiseen lähtisi (ei taida lähteäkään, valmistuu oikeustieteellisestä).

Okei. Entä jos on tilanne että mies on vaikka yrittäjä ja hän haluaa kyllä lapsia, mutta ei halua eikä pysty jäädä kuukausiksi / vuosiksi kotiin hoitamaan, nainen on perus duunari ja voi hyvin jäädä. Sinusta pitää säätää laki joka estää heitä ikinä toteuttamasta tätä ja heidän on suosiolla jäätävä lapsettomiksi?

Yrittäjiä on työssäkäyvistä n 10%, heistä neljännes on yli 54-vuotiaita, ei enää isäainesta. Ja yli kolmannes on jo naisia, pitääkö yrittäjänaisten jäädä suosiolla lapsettomiksi? Ei taida laki estää kuitenkaan lisääntymästä, esim. Anne Bernerillä kolme poikaa.

Osaat lukea tilastoja muttet ottaa huomioon että ihmiset elävät erilaisissa elämäntilanteissa. Toivottavasti lapsistasi ei tule ahdasmielisiä, niissä on kuitenkin tulevaisuus.

Ei muuten varmaankaan totta tuo naisvaltaisten hoiva-alojen työvoimapula eikä etenkään tulevaisuudessa. Aika moni osaa jo hoitaa itseään joten vanhuspalvelutarve varmasti vähenee. Toivottavasti myös sote-uudistuksen myötä. Vanhusten paremmilla terveyspalveluilla ja kaiken ikäisten varhaisemmalla erikoissairaanhoitoon ohjaamisella säästetään valtavia summia monia tuhansia euroja maksavia palvelutalo- ja laitoshoitomaksuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan nähnyt, olisiko tutkimusta naisten kotonaolemisen pituuden vaikutuksista avioeroihin? Palstaa lukiessa törmää patterniin: oltu varsin tasa-arvoisia ennen lapsia, jaettu kotityöt. Nainen jää lasten jälkeen vuosiksi kotiin, mies käy töissä. Tulotaso romahtaa, menot kasvavat. Lapsiperheen väsymys yhdistyy riitoihin kotitöiden työnjaosta, rahasta, naisen omasta ajasta. Sitten ero, jonka jälkeen nainen hätääntyneenä miettii kuinka elättää kaikki ne kolme lastaa yksinhuoltajana, mies ei osallistu kuin minimit kun on jo vauva-ajasta tottunut, että nainen vastaa hän maksaa. Kannattaisi miettiä myös perheen hyvinvointa noissa ratkaisuissa. Kun on vuosia kotona tulee lapsista ja kodista naisen oma projekti jossa mies on maksava assistentti. Aika harva näyttää olevan tyytyväinen tuohon tilanteeseen, sekä naiset että miehet valittavat. Miksi useampi ei kokeilisi tasa-arvoisempaa mallia jossa molemmat vastaisivat lapsista kodista ja perheen tuloista vuorotellen? Ja tuo vikinä, että naisella on vaan pienempi palkka - varmasti on maailman tappiin kun siihen ei haluta tehdä muutosta. Ehkä tarvittaisiin yhteiskunnan muutoksia myös esim. avioerolakiin, varallisuutta ei jaettaisikaan puoliksi vaan jyvitettäisiin tulojen perusteella, silloin äitien kannattaisi huolehtia myös siitä omasta koulutuksestaan ja palkkakehityksestään, vajaa puolet liitoista kun päätyy eroon.

Ihan mielenkiinnosta, millainen elämäntilanne sinulla on? Lapsia, naimisissa?

Kirjoitin tuossa aiemmin: naimisissa, kaksi jo aikuista lasta, hyväpalkkainen työ - ja flunssa (sairauslomalla)

Okei, teillä ei avioliitto / perhe ole kuitenkaan yhteinen yritys vaan jokainen huolehtii vain itsestään?

On ihan yhteinen yritys johon molemmat panostavat, itse asiassa molemmat vanhemmat ovat panostaneet yhdessä lapsiin, paljon vähemmän se on itsekästä kuin se, että mies olisi sysätty syrjään hankkimaan rahaa ja nainen ominut lastenhoidon. Molemmat ovat saaneet toteuttaa itseään niin kotona kuin töissä. Mutta itsenäisen naisen ajatuksen: että pitää hankkia ammatti ja pystyä hankkimaan omaa rahaa ja tällä lailla säilyttää taloudellinen riippumattomuus, sen olen oppinut jo isoäideiltäni, molemmat tekivät ainakin osittain töitä kodin ulkopuolella ja näin pystyivät olemaan itsenäisempiä kuin monet hyvin alisteisessa asemassa olleet naiset tuohon aikaan. Kotiäitileikit nykyaikana kyllä kauhistuttavat ja totisesti toivon ettei tyttäreni sellaiseen lähtisi (ei taida lähteäkään, valmistuu oikeustieteellisestä).

Okei. Entä jos on tilanne että mies on vaikka yrittäjä ja hän haluaa kyllä lapsia, mutta ei halua eikä pysty jäädä kuukausiksi / vuosiksi kotiin hoitamaan, nainen on perus duunari ja voi hyvin jäädä. Sinusta pitää säätää laki joka estää heitä ikinä toteuttamasta tätä ja heidän on suosiolla jäätävä lapsettomiksi?

Yrittäjiä on työssäkäyvistä n 10%, heistä neljännes on yli 54-vuotiaita, ei enää isäainesta. Ja yli kolmannes on jo naisia, pitääkö yrittäjänaisten jäädä suosiolla lapsettomiksi? Ei taida laki estää kuitenkaan lisääntymästä, esim. Anne Bernerillä kolme poikaa.

No minua, kolmekymppisen yrittäjämiehen vaimoa ei lohduta se että SUURINOSA ihmisistä ei ole tässä elämäntilanteessa. Nainen joutuu jokatapauksessa aina jäämään hetkeksi töistä pois jos lapsen synnyttää, eli hän joutuu tämän valinnan tekemään jokatapauksessa, miehen ei tarvitse, eli miksi lain voimalla hänet pitää tähän pakottaa? Ja Anne Berner toki on loistava esimerkki ihan tavallisesta suomalaisesta yrittäjästä, noin varallisuutensa puolesta ja muutenkin, veikkaan että hänellä olisi varaa palkata muutamakin asiansa osaava ihminen hoitamaan yritystään, kaikilla ei ole.

Mitä pahaa on tasa-arvossa?

t. Feministi

Pomon suusta tällä viikolla kun haastattelimme työnhakijoita: "Todella pätevä ja eteenpäinpyrkivä hakija. Ehdottomasti paras koko urani aikana. Mutta kun se on kolmekymppinen lapseton nainen. Jatketaan haastatteluja."

Olin niin hämmästynyt ja vihainen etten keksinyt mitään järkevää sanottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä pahaa on tasa-arvossa?

t. Feministi

EK:n ehdotuksessa ei ole kysy tasa-arvosta tai sen edistämisestä vaan tuottavuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä pahaa on tasa-arvossa?

t. Feministi

Millä logiikalla se on tasa-arvoa että lailla määrätään miten perheet hoitavat asiansa perheen sisällä? Viedään vapaus valita.

Vierailija kirjoitti:

Pomon suusta tällä viikolla kun haastattelimme työnhakijoita: "Todella pätevä ja eteenpäinpyrkivä hakija. Ehdottomasti paras koko urani aikana. Mutta kun se on kolmekymppinen lapseton nainen. Jatketaan haastatteluja."

Olin niin hämmästynyt ja vihainen etten keksinyt mitään järkevää sanottavaa.

Miksi työnantien huonoja asenteita pitäisi parantaa perheiden kustannuksella?

Jos nainen tekee lapsen on hän joka tapauksessa pois töistä eli tämä ei paranna naisten työmarkkinoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pomon suusta tällä viikolla kun haastattelimme työnhakijoita: "Todella pätevä ja eteenpäinpyrkivä hakija. Ehdottomasti paras koko urani aikana. Mutta kun se on kolmekymppinen lapseton nainen. Jatketaan haastatteluja."

Olin niin hämmästynyt ja vihainen etten keksinyt mitään järkevää sanottavaa.

Miksi työnantien huonoja asenteita pitäisi parantaa perheiden kustannuksella?

Jos nainen tekee lapsen on hän joka tapauksessa pois töistä eli tämä ei paranna naisten työmarkkinoita.

Korkeintaan huonontaa koska lyhyille pätkien ei haluta sijaisia.

Vierailija kirjoitti:

Nykytilannetta kun miettii, valtion olisi todella tärkeää tukea sitä, että keskituloiset etenkin tekevät paljon lapsia.

Kyllä, lapset ovat valtiolta investointi, joka kannattaa tehdä. Kaikki "ei minun verorahoilla"-nillitys kannattaa tässä asiassa kyllä unohtaa.

Mutta mikä sitten motivoisi tavallisia toimeentulevia perheitä lisääntymään? Se on se kysymys, minkä vastauksen kautta lähtisin miettimään uudistuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pomon suusta tällä viikolla kun haastattelimme työnhakijoita: "Todella pätevä ja eteenpäinpyrkivä hakija. Ehdottomasti paras koko urani aikana. Mutta kun se on kolmekymppinen lapseton nainen. Jatketaan haastatteluja."

Olin niin hämmästynyt ja vihainen etten keksinyt mitään järkevää sanottavaa.

Miksi työnantien huonoja asenteita pitäisi parantaa perheiden kustannuksella?

Jos nainen tekee lapsen on hän joka tapauksessa pois töistä eli tämä ei paranna naisten työmarkkinoita.

Vähän eri asia palkata hyvä nainen varauksella, että hän on vuoden pois jossain vaiheessa kuin varautua useaan kolmen vuoden perättäiseen poissaoloon. Jos todella hyvän ihmisen olisin saamassa ei vuosi haittaa, mutta jälkimmäisessä tapauksessa palkkaus on ihan turha. Mutta tätähän kotiin jumivat naiset eivät halua nähdä tai tunnustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pahaa on tasa-arvossa?

t. Feministi

EK:n ehdotuksessa ei ole kysy tasa-arvosta tai sen edistämisestä vaan tuottavuudesta.

Mitä väliä tarkoitusperässä on jos lopputulos on hyvä?

t. Feministi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pahaa on tasa-arvossa?

t. Feministi

Millä logiikalla se on tasa-arvoa että lailla määrätään miten perheet hoitavat asiansa perheen sisällä? Viedään vapaus valita.

Koska tasa-arvoi ei toteudu cisgender kulttuurissa vapaaehtoisesti.

t. Feministi

Vierailija kirjoitti:

Pomon suusta tällä viikolla kun haastattelimme työnhakijoita: "Todella pätevä ja eteenpäinpyrkivä hakija. Ehdottomasti paras koko urani aikana. Mutta kun se on kolmekymppinen lapseton nainen. Jatketaan haastatteluja."

Olin niin hämmästynyt ja vihainen etten keksinyt mitään järkevää sanottavaa.

Itse naisena palkkasin lisääntymisiässä olevan naisen. Hän oli selkeästi kunnianhimoinen ja työorientoitunut. On jäänyt kerran äitiyslomalle mutta palannut sen jälkeen takaisin ja jatkanut innolla. En olisi palkannut naista jos olisin haistanut kotonaolemisen kiinnostavan enemmän kuin työn, kotihoidontukilainen lentäisi töihin palattuaan ensimmäisessä yt:ssä. Valitettavasti näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykytilannetta kun miettii, valtion olisi todella tärkeää tukea sitä, että keskituloiset etenkin tekevät paljon lapsia.

Kyllä, lapset ovat valtiolta investointi, joka kannattaa tehdä. Kaikki "ei minun verorahoilla"-nillitys kannattaa tässä asiassa kyllä unohtaa.

Mutta mikä sitten motivoisi tavallisia toimeentulevia perheitä lisääntymään? Se on se kysymys, minkä vastauksen kautta lähtisin miettimään uudistuksia.

Tämän "ei minun verorahoilla" ajattelun murtaminen. Vaikka kyse on pienistä rahoista pitäisi se näyttää positiivisessa valossa. Moni perhe ei tarvitse suuria tukia mutta tällä hetkellä vallitsee ilmapiiri jossa lapsien teko mielletään itsekkääksi.

Varhaiskasvatusta heikennetään ja perheille suunnattuja tukia supistetaan. Se muutamankin euron pois ottaminen lisää ajatusta ettei tänne lapsia haluta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pahaa on tasa-arvossa?

t. Feministi

Millä logiikalla se on tasa-arvoa että lailla määrätään miten perheet hoitavat asiansa perheen sisällä? Viedään vapaus valita.

Koska tasa-arvoi ei toteudu cisgender kulttuurissa vapaaehtoisesti.

t. Feministi

Oletko lukenut ehdotusta? Se vasta cisseksistinen onkin! Kamalaa luettavaa.

Toinen feministi

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan nähnyt, olisiko tutkimusta naisten kotonaolemisen pituuden vaikutuksista avioeroihin? Palstaa lukiessa törmää patterniin: oltu varsin tasa-arvoisia ennen lapsia, jaettu kotityöt. Nainen jää lasten jälkeen vuosiksi kotiin, mies käy töissä. Tulotaso romahtaa, menot kasvavat. Lapsiperheen väsymys yhdistyy riitoihin kotitöiden työnjaosta, rahasta, naisen omasta ajasta. Sitten ero, jonka jälkeen nainen hätääntyneenä miettii kuinka elättää kaikki ne kolme lastaa yksinhuoltajana, mies ei osallistu kuin minimit kun on jo vauva-ajasta tottunut, että nainen vastaa hän maksaa. Kannattaisi miettiä myös perheen hyvinvointa noissa ratkaisuissa. Kun on vuosia kotona tulee lapsista ja kodista naisen oma projekti jossa mies on maksava assistentti. Aika harva näyttää olevan tyytyväinen tuohon tilanteeseen, sekä naiset että miehet valittavat. Miksi useampi ei kokeilisi tasa-arvoisempaa mallia jossa molemmat vastaisivat lapsista kodista ja perheen tuloista vuorotellen? Ja tuo vikinä, että naisella on vaan pienempi palkka - varmasti on maailman tappiin kun siihen ei haluta tehdä muutosta. Ehkä tarvittaisiin yhteiskunnan muutoksia myös esim. avioerolakiin, varallisuutta ei jaettaisikaan puoliksi vaan jyvitettäisiin tulojen perusteella, silloin äitien kannattaisi huolehtia myös siitä omasta koulutuksestaan ja palkkakehityksestään, vajaa puolet liitoista kun päätyy eroon.

Miksi pitää ruveta joka keskustelussa spekuloimaan eroja? Onko sinulla kaikki hyvin?