Miksi halutaan äidit töihin ja isät kotiin - oikeat syyt taustalla

Moni nainenhan on tässä ketjussa tunnustanut että jäi kotiin koska halusi, se on kivaa ja viihtyy kotona. Mies ei halunnut.

Sitten hermostuvat siitä, kun muut eivät halua maksaa heidän kivasta kotona olemisestaan.

Joo ja kotona oloa perustellaan lapsen edulla vaikka todellisuudessa se on nainen joka haluaa olla kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Mulle tulee mieleen, että lapsilla ja isällä on hyvä olla vahva suhde, heillä on molemmin puolin yhtä suuri oikeus toisiinsa kuin on lapsilla ja äidillä. Täällä huomaa miten moni nainen puhuu lapsistaan kuin olisi yh, ja kun keskustelu vähän jatkuu, niin käy ilmi, että ihan ydinperheessä eletään. Nainen vain käyttää lapsista sanaa "mun", ei "meidän". Palstalla olen myös kohdannut ilmiön, jossa nainen puhuu lapsen isästä niinkuin tämä olisi suhteessa omaan lapseensa vain joku äidin apuri.

Kun molemmilla vanhemmilla on vahva suhde lapsiin ihan alusta asti, niin toisen vanhemman vieraannuttaminen lapsesta on eron sattuessa vaikeampaa. 

Ja sitten on tietysti nämä yhteiskunnallis-taloudelliset syyt, naisten työurat, työmarkkinoiden vääristymät  jne., jotka ovat ihan päteviä syitä nekin. Kannattaa katsoa Ruotsin tilannetta, verrata siihen. 

Monitahoinen juttu siis. 

Muuten olen sitä mieltä, että palstalla on yliedustettuina naiset, jotka makaa kotona yhden lapsen kanssa 3 v. ja alkavat tehdä uutta lasta kun kotihoidontuki on vaarassa loppua. Ettei vaan tarvitsisi viedä opintoja loppuun tai pätevöityä muuten palaamaan työelämään. 

Hmm. Varmasti on näitä naisia jotka oikein välttelevät työntekoa lasten "siivellä" mutta en jaksa uskoa että olen AINUT joka kyllä tykkää työstään ja voisi hyvin mennä takaisin töihin, mutta minusta lapselle on hyväksi saada kiireetön alku elämälleen ja ihmetellä elämää vanhemman kanssa kotona ensimmäiset vuodet. Ei minua haittaisi töissä käydä, mutta lapsen takia olen kuitenkin kotona sen 2,5 vuotta. Olenko muka ainut? :o

Et ole ainoa. Olisin mielelläni töissä, mieluummin kuin kotona, mutta olen ollut kotona kunnes lapsi täyttää 2, koska niin on ehdottomasti parempi lapsen kannalta. Tätä puoltaa myös jokaikinen varhaiskasvatuksen tutkimus. Päiväkotien suuret, meluisat ryhmät eivät ole taaperoille sopivia paikkoja, lisää stressiä, aggressiivisuutta, turvatttomuutta jne.

Eikö miehesi ole samaa mieltä ja halua taata hyvää ympäristöä lapselleen? Miksi aina naiset jäävät kotiin ja naisten työnantajat maksavat sijaisten palkan ja käyttävät aikaa ja rahaa sijaisten rekrytointiin ja kouluttamiseen? Eikö kuulosta reilulta että vastuuta lastenhoidosta jaetaan molemmille vanhemmille ja poissaolon kustannuksia kaikille työnantajille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvoa halutaan mutta kauheaa kun tulee tasa-arvoisempaa. Hämmentävää.

Miten tasa-arvoa edistää valinnanvapauden vieminen?

Valinnanvapautta ei viedä vaan parin sadan euron kotihoidontuki. Etkö voi silti valita jääväsi kotiin ja puolisosi tekee ylitöitä niin että kattaa kotihoidontuen menetyksen? Vai etkö vain halua itse maksaa kotona oloasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun palkastani menee veroa n. 500e jos menen töihin ja vien kaksi lasta päivähoitoon. Maksamme päivähoidosta 600e kuukaudessa. Yhteiskunta saa siis rahaa 1100e. Samaan aikaan lasteni päivähoito maksaa yhteiskunnalla 3000e kuukaudessa.

Toisaalta yhteiskunta voi maksaa 300e siitä hyvästä että en vie lastani hoitoon enkä palaa vielä töihin, yhteiskunta säästää 2700e päivähoitokustannuksista. Samalla joku työtön saa työtä sijaistamalla minua.

Mutta ok jos tämä systeemi halutaan muuttaa.

Kuinka paljon tulet maksamaan yhteiskunnalle, kun elät satavuotiaaksi etkä ole kerryttänyt itsellesi tarpeeksi työeläkettä? Yli kolmekymmentä vuotta sinulle pitää maksaa asumistukea, kansaneläkettä ja mahdollisesti toimeentulotukea kunnes kuolet. Lapsistasi koituva kustannus vaikka kuuden vuoden ajalta päivähoitokustannuksina on pieni sinun eläkevuosien tukemiseen verrattuna. Tärkeää olisi että tekisit kunnon työuran ja kerryttäisit omaa työeläkettäsi!

Minä olen panostanut työntekoon,en ole hoitanut lapsia kotona,olen ollut työelämässä melkein 30 vuotta,kokoaikatyössä.Eläke tulee olemasn vähän päälle tonnin kun muutaman vuoden päästä pääsen eläkkeelle.Saan siis eläkettä muutaman satasen enemmän kuin ne jotka eivät ole koskaan töissä olleet-ei siis kannattaisi puhuakaan mistään eläkkeen kerryttämisestä,sitä kun ei juurikaan kerry.

Kyllä se parisataa on sellainen summa josta moni on valmis tappamaan. Nytkin täällä itketään kotihoidon tuen menetystä vaikka kyseessä on vain parisataa euroa.

Ne jotka on tottunut loisimaan tukien varassa on mestareita perustelemaan tukien tarpeen ja sen kuinka pienistä summista on kyse. Eivät osaa ajatella että heidän itsensä lisäksi samat tuet pitäisi maksaa sitten muillekin ja siitä kasvaa iso summa. Mutta eikun minä minä minä haluan olla kotona ja minulle pitää siitä maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi koulutuksesta ja opintojen tuista leikkaamalla, saadaan ohjattua ihmisiä enemmän matalan koulutuksen vaativiin suorittavan tason tehtäviin, joihin työvoimapula pahiten iskee. Ap.

Mitään työvoimapulaa ei tule mihinkään alalle. Päinvastoin runsaudenpula.

Kun julkista terveydenhoitoa yksityistetään niin yli puolet työpaikoista häviää kun yksityinen tekee asiat tehokkaammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Mulle tulee mieleen, että lapsilla ja isällä on hyvä olla vahva suhde, heillä on molemmin puolin yhtä suuri oikeus toisiinsa kuin on lapsilla ja äidillä. Täällä huomaa miten moni nainen puhuu lapsistaan kuin olisi yh, ja kun keskustelu vähän jatkuu, niin käy ilmi, että ihan ydinperheessä eletään. Nainen vain käyttää lapsista sanaa "mun", ei "meidän". Palstalla olen myös kohdannut ilmiön, jossa nainen puhuu lapsen isästä niinkuin tämä olisi suhteessa omaan lapseensa vain joku äidin apuri.

Kun molemmilla vanhemmilla on vahva suhde lapsiin ihan alusta asti, niin toisen vanhemman vieraannuttaminen lapsesta on eron sattuessa vaikeampaa. 

Ja sitten on tietysti nämä yhteiskunnallis-taloudelliset syyt, naisten työurat, työmarkkinoiden vääristymät  jne., jotka ovat ihan päteviä syitä nekin. Kannattaa katsoa Ruotsin tilannetta, verrata siihen. 

Monitahoinen juttu siis. 

Muuten olen sitä mieltä, että palstalla on yliedustettuina naiset, jotka makaa kotona yhden lapsen kanssa 3 v. ja alkavat tehdä uutta lasta kun kotihoidontuki on vaarassa loppua. Ettei vaan tarvitsisi viedä opintoja loppuun tai pätevöityä muuten palaamaan työelämään. 

Hmm. Varmasti on näitä naisia jotka oikein välttelevät työntekoa lasten "siivellä" mutta en jaksa uskoa että olen AINUT joka kyllä tykkää työstään ja voisi hyvin mennä takaisin töihin, mutta minusta lapselle on hyväksi saada kiireetön alku elämälleen ja ihmetellä elämää vanhemman kanssa kotona ensimmäiset vuodet. Ei minua haittaisi töissä käydä, mutta lapsen takia olen kuitenkin kotona sen 2,5 vuotta. Olenko muka ainut? :o

Et ole ainoa. Olisin mielelläni töissä, mieluummin kuin kotona, mutta olen ollut kotona kunnes lapsi täyttää 2, koska niin on ehdottomasti parempi lapsen kannalta. Tätä puoltaa myös jokaikinen varhaiskasvatuksen tutkimus. Päiväkotien suuret, meluisat ryhmät eivät ole taaperoille sopivia paikkoja, lisää stressiä, aggressiivisuutta, turvatttomuutta jne.

Eikö miehesi ole samaa mieltä ja halua taata hyvää ympäristöä lapselleen? Miksi aina naiset jäävät kotiin ja naisten työnantajat maksavat sijaisten palkan ja käyttävät aikaa ja rahaa sijaisten rekrytointiin ja kouluttamiseen? Eikö kuulosta reilulta että vastuuta lastenhoidosta jaetaan molemmille vanhemmille ja poissaolon kustannuksia kaikille työnantajille?

Miksi kummankaan työnantajan pitää maksaa mitään? Ei ne sitä lasta ole tehnyt.

Miksi vanhemmat ei ITSE maksa kuluja?

Vierailija kirjoitti:

EK haluaa naiset töihin mutta unohtaa samalla että jo nyt Suomessa on kaksivuotiaiden lasten äideillä on neljänneksi korkein työllisyysaste Euroopassa, mennään jopa Saksan ja Ranskan ohi. 

Missä on ne työpaikat joille nämä äidit menevät? Tai missä on ne työpaikat joihin siirtyvät ne sijaiset jotka ovat työpaikalla näitä äitejä tuuranneet?

Minä luulen että tässä on tarkoitus saada kivasti lisää 9e/päivä työvoimaa ja lisää työttömiä haastateltavaksi omien yritysten toimesta. Jos ei ole työpaikkoja, ei ole työllistyviä naisia.

Näinpä. Äidit halutaan samaan haastattelu- ja karensdisilimboon työttömien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi pitää lailla yrittää pakottaa ihmisiä järjestämään perheen sisäiset asiat tietyllä tavalla. Entä jos perheessä on päätetty että nainen hoitaa kodin ja mies tuo rahaa?

Sehän on mahdollista edelleen. Yhteiskunta vaan ei maksa mitään.

Tässä ketjussa hyvin huomaa miten ihmiset ovat jumiutuneita eivätkä edes yritä ajatella uudella tavalla. Ratkaisuksi vaan tarjotaan, että antaa perheiden päättää, mutta kun se ei toimi. Ystäväni on ilmoittanut jäävänsä kotiin kolmeksi vuodeksi vaikka miehensä haluaisi myös jäädä hoitamaan. En usko, että on edes ainoa tapaus Suomessa ja nämäkin isät saavat sitten oman siivunsa perhevapaista.

Kun muutos tulee, asenteet tulevat muuttumaan pikkuhiljaa ja kohta meillä onkin toisenlainen yhteiskunta, jossa isätkin hoitavat lapsiaan ja lapsi-isäsuhde voi paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Mulle tulee mieleen, että lapsilla ja isällä on hyvä olla vahva suhde, heillä on molemmin puolin yhtä suuri oikeus toisiinsa kuin on lapsilla ja äidillä. Täällä huomaa miten moni nainen puhuu lapsistaan kuin olisi yh, ja kun keskustelu vähän jatkuu, niin käy ilmi, että ihan ydinperheessä eletään. Nainen vain käyttää lapsista sanaa "mun", ei "meidän". Palstalla olen myös kohdannut ilmiön, jossa nainen puhuu lapsen isästä niinkuin tämä olisi suhteessa omaan lapseensa vain joku äidin apuri.

Kun molemmilla vanhemmilla on vahva suhde lapsiin ihan alusta asti, niin toisen vanhemman vieraannuttaminen lapsesta on eron sattuessa vaikeampaa. 

Ja sitten on tietysti nämä yhteiskunnallis-taloudelliset syyt, naisten työurat, työmarkkinoiden vääristymät  jne., jotka ovat ihan päteviä syitä nekin. Kannattaa katsoa Ruotsin tilannetta, verrata siihen. 

Monitahoinen juttu siis. 

Muuten olen sitä mieltä, että palstalla on yliedustettuina naiset, jotka makaa kotona yhden lapsen kanssa 3 v. ja alkavat tehdä uutta lasta kun kotihoidontuki on vaarassa loppua. Ettei vaan tarvitsisi viedä opintoja loppuun tai pätevöityä muuten palaamaan työelämään. 

Kaikki tietää että ei ne isät sille kotihoidon tuelle jää lapsia hoitamaan. Ja monen köyhemmän perheen toimeentulo ei edes sitä sallisi jos isä on se pääelättäjä jolla isompi palkka. Joten siitä seuraa vaan että lapset ei voi olla kotona isän kanssa vaan menee päiväkotiin ja äidit töihin tai sitten äidit työttömiksi. 

Tän vuoksi kotihoidontuki pitäisikin lopettaa. Vanhempainvapaakaudet voidaan rahoittaa niin että tuki on palkasta tietty prosenttiosuus, se ei vaan kestä sitten kolmea vuotta. Näin Ruotsissa menee. Ruotsissa ollaan muutenkin enemmän huolissaan siitä että osa lapsista _ei pääse_ hoitoon, kuin siitä että vietäisiin liian aikaisin.

Vierailija kirjoitti:

Enempi sopisi keskustella siitä mitä se EKn ehdotus tekee lapsille ja niiden kehitykselle.

Tai miksi pitää koittaa kepillä pakottaa eikä porkkanalla houkutella.

Ruotsissa lapset on pääsääntöisesti hoidossa ennen kuin täyttävät kaksi. Taivas ei ole romahtanut. Onko suomalaiset lapset jotenkin erilaisia? Porkkanaa on tyrkytetty vuosikausia, ei maistu.

Kai se on vain ideologiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enempi sopisi keskustella siitä mitä se EKn ehdotus tekee lapsille ja niiden kehitykselle.

Tai miksi pitää koittaa kepillä pakottaa eikä porkkanalla houkutella.

Ruotsissa lapset on pääsääntöisesti hoidossa ennen kuin täyttävät kaksi. Taivas ei ole romahtanut. Onko suomalaiset lapset jotenkin erilaisia? Porkkanaa on tyrkytetty vuosikausia, ei maistu.

Totuushan onkin ettei kyse ole lapsen edusta vaan siitä että Suomessa naisen on luvallista olla kotona kolmevuotta. Kukaan ei ihmettele miksi et ole töissä kun voi sanoa hoitavansa lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Mulle tulee mieleen, että lapsilla ja isällä on hyvä olla vahva suhde, heillä on molemmin puolin yhtä suuri oikeus toisiinsa kuin on lapsilla ja äidillä. Täällä huomaa miten moni nainen puhuu lapsistaan kuin olisi yh, ja kun keskustelu vähän jatkuu, niin käy ilmi, että ihan ydinperheessä eletään. Nainen vain käyttää lapsista sanaa "mun", ei "meidän". Palstalla olen myös kohdannut ilmiön, jossa nainen puhuu lapsen isästä niinkuin tämä olisi suhteessa omaan lapseensa vain joku äidin apuri.

Kun molemmilla vanhemmilla on vahva suhde lapsiin ihan alusta asti, niin toisen vanhemman vieraannuttaminen lapsesta on eron sattuessa vaikeampaa. 

Ja sitten on tietysti nämä yhteiskunnallis-taloudelliset syyt, naisten työurat, työmarkkinoiden vääristymät  jne., jotka ovat ihan päteviä syitä nekin. Kannattaa katsoa Ruotsin tilannetta, verrata siihen. 

Monitahoinen juttu siis. 

Muuten olen sitä mieltä, että palstalla on yliedustettuina naiset, jotka makaa kotona yhden lapsen kanssa 3 v. ja alkavat tehdä uutta lasta kun kotihoidontuki on vaarassa loppua. Ettei vaan tarvitsisi viedä opintoja loppuun tai pätevöityä muuten palaamaan työelämään. 

Hmm. Varmasti on näitä naisia jotka oikein välttelevät työntekoa lasten "siivellä" mutta en jaksa uskoa että olen AINUT joka kyllä tykkää työstään ja voisi hyvin mennä takaisin töihin, mutta minusta lapselle on hyväksi saada kiireetön alku elämälleen ja ihmetellä elämää vanhemman kanssa kotona ensimmäiset vuodet. Ei minua haittaisi töissä käydä, mutta lapsen takia olen kuitenkin kotona sen 2,5 vuotta. Olenko muka ainut? :o

Et ole ainoa. Olisin mielelläni töissä, mieluummin kuin kotona, mutta olen ollut kotona kunnes lapsi täyttää 2, koska niin on ehdottomasti parempi lapsen kannalta. Tätä puoltaa myös jokaikinen varhaiskasvatuksen tutkimus. Päiväkotien suuret, meluisat ryhmät eivät ole taaperoille sopivia paikkoja, lisää stressiä, aggressiivisuutta, turvatttomuutta jne.

Eikö miehesi ole samaa mieltä ja halua taata hyvää ympäristöä lapselleen? Miksi aina naiset jäävät kotiin ja naisten työnantajat maksavat sijaisten palkan ja käyttävät aikaa ja rahaa sijaisten rekrytointiin ja kouluttamiseen? Eikö kuulosta reilulta että vastuuta lastenhoidosta jaetaan molemmille vanhemmille ja poissaolon kustannuksia kaikille työnantajille?

Kait se on sama maksaako työnantaja sijaisen palkan vai tämän vakkarityöntekijän vanhempainvapaan aikana. Äitiysloman alun jälkeen eli vanhempainvapaalla ei työnantajalle tule mitään kustannuksia vakkarityöntekijästä enää. Sijainen voi olla jopa edullisempi vaihtoehto, jos on nuori ja vastavalmistunut. Edelleen tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi se että lapset on päivähoidossa, kun se että maksetaan äidille 300e kk kotihoidontukea. Ja vaihtoehtoisesti jos (tässä työllisyystilanteessa kun) äipät ei saa töitä niin yhteiskunta joutuu sitten maksaa yli tuplaten isompaa työttömyyskorvausta äidille. Onpa fiksua. En ymmärrä miten tässä työttömyystilanteessa kehdataan edes ehdotella tätä surkeaa muutosta! Ja tiedoksi että iseillä on jo nyt yhtäläinen mahdollisuus jäädä kotiin. Se on vaan niiden isien oma päätös mitä tekevät. Ihmeellistä että jotkut pitää asianaan saada jotenkin naurettavien, haparoivien syiden takia päättää perheiden puolesta tästä asiasta.

Mieheni tienaa kolme kertaa enemmän kuin minä. Olen yhtä korkeasti koulutettu kuin hän, mutta en ole HALUNNUT kivuta urallani ylemmäs ja huippuliksoihin, koska pidän tästä nykyisestä työstäni enkä halua työstressin määrää enää tästä nostaa.

Minun urani "junnaisi" tällä tasolla miehestä ja lapsista huolimatta, koska tätä työtä haluan tehdä.

Kaikkein parhaat vuoteni olivat lasten kanssa kotona vietetyt vuodet. Olen kolmen lapsen kanssa ollut yhteensä 5,5 vuotta pois työelämästä. Koin tämän ajan todella tärkeäksi lapsilleni ja heidän kehitykselleen. Kunnianhimoisena lastenkin suhteen ehdin tuolloin opettaa heille vaikka mitä taitoja, kertoa ja selittää asioita ja ilmiöitä, luoda rajoja, rakastaa, osallistua ja huomioida, pitää lähelläni ja häärätä pullantuoksuisena yhdessä lasten kanssa.

Yhteiskunta hyötyi valinnastamme, koska mies kävi töissä ja tuotti isot verotulot valtiolle. Perheemme pärjäsi ilman ylimääräisiä tukia. Kaksi korkeasti koulutettua ja lapsensa kunnon kansalaisiksi ja veronmaksajiksi kasvattavaa ihmistä hankki oikeastaan kolmannen lapsen vain siksi, että pienempipalkkainen ja vähemmän uraorientoitunut oli mahdollista valita jäämään kotiin hoitamaan lasta. Meidän perheemme talous ja suunnitelmat elämässä eivät olisi kestäneet miehen kotiin jättäytymistä.

Nykyisin lasten sairastellessa taas useimmiten valitsemme miehen kotiin jääväksi vanhemmaksi, koska hän pystyy joten kuten tekemään yksittäisiä päiviä töitä kotoa käsin puhelimitse ja tietokoneella. Minun kohdallani sairaan lasten hoitaminen merkitsisi sairaspoissaolopäivää, koska työtäni ei voi hoitaa etänä.

Onneksi lapset on hankittu jo, koska tällainen malli, jossa perhe itse ei voi valita järkevimmällä tavalla järjestelyjään on täysin älytön eikä oikeastaan palvele yksilöä eikä yhteiskuntaa. Omassa tapauksessa ura olisi loppunut käytännössä kokonaan lasten hankintaan, koska olisin joutunut irtisanoutumaan työstäni, jotta juuri minä äitinä olisin voinut hoitaa lapset ihan pieninä minulle "sallitun" jakson jälkeenkin. Olisin todennäköisesti ollut lähemmäs 10 vuotta pois työelämästä, koska paineita paluuseen ei olisi ollut, koska mitään työpaikkaakaan ei olisi ollut odottamassa. Miehen asemassa jo pelkkä lakisääteiselle hoitovapaalle jääminen olisi käytännössä merkinnyt irtisanoutumista tai luopumista kaikista uraan liittyvistä nousu-unelmista.

Minun ainakin pitää maksaa äitiyslomalaiselle ensimmäisen lomakuukauden palkka ja samalla myös sijaisen palkka. Viikon työtunnit menivät työpaikkailmoituksen laadintaan, ilmoitteluun (maksullista) j haastattelukutsujen tekoon ha järjestelyyn. Tuon viikon olisin voinut käyttää tuottavaan työntekoon. Myös sijaisen perehdytys vie aikaa ja rahaa. Jos palkaan vasta-alkajan joutuu häntä neuvomaan vähän väliä ja tämä on taas pois muiden tekemästä tuottavasta työstä.

Vierailija kirjoitti:

Minun ainakin pitää maksaa äitiyslomalaiselle ensimmäisen lomakuukauden palkka ja samalla myös sijaisen palkka. Viikon työtunnit menivät työpaikkailmoituksen laadintaan, ilmoitteluun (maksullista) j haastattelukutsujen tekoon ha järjestelyyn. Tuon viikon olisin voinut käyttää tuottavaan työntekoon. Myös sijaisen perehdytys vie aikaa ja rahaa. Jos palkaan vasta-alkajan joutuu häntä neuvomaan vähän väliä ja tämä on taas pois muiden tekemästä tuottavasta työstä.

Joo mutta ei ae äippä tuollaisia osaa miettiä. Hän pyörii oman mahan ja maha-asukin ympärillä. Eihän se mitään maksa että hän on kotona. Ei ainakaaan paljon. Paljon halvemmaksi tulee hänen kotona olo.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni tienaa kolme kertaa enemmän kuin minä. Olen yhtä korkeasti koulutettu kuin hän, mutta en ole HALUNNUT kivuta urallani ylemmäs ja huippuliksoihin, koska pidän tästä nykyisestä työstäni enkä halua työstressin määrää enää tästä nostaa.

Minun urani "junnaisi" tällä tasolla miehestä ja lapsista huolimatta, koska tätä työtä haluan tehdä.

Kaikkein parhaat vuoteni olivat lasten kanssa kotona vietetyt vuodet. Olen kolmen lapsen kanssa ollut yhteensä 5,5 vuotta pois työelämästä. Koin tämän ajan todella tärkeäksi lapsilleni ja heidän kehitykselleen. Kunnianhimoisena lastenkin suhteen ehdin tuolloin opettaa heille vaikka mitä taitoja, kertoa ja selittää asioita ja ilmiöitä, luoda rajoja, rakastaa, osallistua ja huomioida, pitää lähelläni ja häärätä pullantuoksuisena yhdessä lasten kanssa.

Yhteiskunta hyötyi valinnastamme, koska mies kävi töissä ja tuotti isot verotulot valtiolle. Perheemme pärjäsi ilman ylimääräisiä tukia. Kaksi korkeasti koulutettua ja lapsensa kunnon kansalaisiksi ja veronmaksajiksi kasvattavaa ihmistä hankki oikeastaan kolmannen lapsen vain siksi, että pienempipalkkainen ja vähemmän uraorientoitunut oli mahdollista valita jäämään kotiin hoitamaan lasta. Meidän perheemme talous ja suunnitelmat elämässä eivät olisi kestäneet miehen kotiin jättäytymistä.

Nykyisin lasten sairastellessa taas useimmiten valitsemme miehen kotiin jääväksi vanhemmaksi, koska hän pystyy joten kuten tekemään yksittäisiä päiviä töitä kotoa käsin puhelimitse ja tietokoneella. Minun kohdallani sairaan lasten hoitaminen merkitsisi sairaspoissaolopäivää, koska työtäni ei voi hoitaa etänä.

Onneksi lapset on hankittu jo, koska tällainen malli, jossa perhe itse ei voi valita järkevimmällä tavalla järjestelyjään on täysin älytön eikä oikeastaan palvele yksilöä eikä yhteiskuntaa. Omassa tapauksessa ura olisi loppunut käytännössä kokonaan lasten hankintaan, koska olisin joutunut irtisanoutumaan työstäni, jotta juuri minä äitinä olisin voinut hoitaa lapset ihan pieninä minulle "sallitun" jakson jälkeenkin. Olisin todennäköisesti ollut lähemmäs 10 vuotta pois työelämästä, koska paineita paluuseen ei olisi ollut, koska mitään työpaikkaakaan ei olisi ollut odottamassa. Miehen asemassa jo pelkkä lakisääteiselle hoitovapaalle jääminen olisi käytännössä merkinnyt irtisanoutumista tai luopumista kaikista uraan liittyvistä nousu-unelmista.

Ei se työelämän ja perheen yhteensovittamisen vaikeus ole sukupuolesta kiinni, joten luulisi että se näkyisi jotenkin muuten kuin niin että nainen jää lähes aina kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni tienaa kolme kertaa enemmän kuin minä. Olen yhtä korkeasti koulutettu kuin hän, mutta en ole HALUNNUT kivuta urallani ylemmäs ja huippuliksoihin, koska pidän tästä nykyisestä työstäni enkä halua työstressin määrää enää tästä nostaa.

Minun urani "junnaisi" tällä tasolla miehestä ja lapsista huolimatta, koska tätä työtä haluan tehdä.

Kaikkein parhaat vuoteni olivat lasten kanssa kotona vietetyt vuodet. Olen kolmen lapsen kanssa ollut yhteensä 5,5 vuotta pois työelämästä. Koin tämän ajan todella tärkeäksi lapsilleni ja heidän kehitykselleen. Kunnianhimoisena lastenkin suhteen ehdin tuolloin opettaa heille vaikka mitä taitoja, kertoa ja selittää asioita ja ilmiöitä, luoda rajoja, rakastaa, osallistua ja huomioida, pitää lähelläni ja häärätä pullantuoksuisena yhdessä lasten kanssa.

Yhteiskunta hyötyi valinnastamme, koska mies kävi töissä ja tuotti isot verotulot valtiolle. Perheemme pärjäsi ilman ylimääräisiä tukia. Kaksi korkeasti koulutettua ja lapsensa kunnon kansalaisiksi ja veronmaksajiksi kasvattavaa ihmistä hankki oikeastaan kolmannen lapsen vain siksi, että pienempipalkkainen ja vähemmän uraorientoitunut oli mahdollista valita jäämään kotiin hoitamaan lasta. Meidän perheemme talous ja suunnitelmat elämässä eivät olisi kestäneet miehen kotiin jättäytymistä.

Nykyisin lasten sairastellessa taas useimmiten valitsemme miehen kotiin jääväksi vanhemmaksi, koska hän pystyy joten kuten tekemään yksittäisiä päiviä töitä kotoa käsin puhelimitse ja tietokoneella. Minun kohdallani sairaan lasten hoitaminen merkitsisi sairaspoissaolopäivää, koska työtäni ei voi hoitaa etänä.

Onneksi lapset on hankittu jo, koska tällainen malli, jossa perhe itse ei voi valita järkevimmällä tavalla järjestelyjään on täysin älytön eikä oikeastaan palvele yksilöä eikä yhteiskuntaa. Omassa tapauksessa ura olisi loppunut käytännössä kokonaan lasten hankintaan, koska olisin joutunut irtisanoutumaan työstäni, jotta juuri minä äitinä olisin voinut hoitaa lapset ihan pieninä minulle "sallitun" jakson jälkeenkin. Olisin todennäköisesti ollut lähemmäs 10 vuotta pois työelämästä, koska paineita paluuseen ei olisi ollut, koska mitään työpaikkaakaan ei olisi ollut odottamassa. Miehen asemassa jo pelkkä lakisääteiselle hoitovapaalle jääminen olisi käytännössä merkinnyt irtisanoutumista tai luopumista kaikista uraan liittyvistä nousu-unelmista.

Näinhän naiset itse päättävät olla haluamatta tasa-arvoa. Liian paljon valitaan kuten sinä: hankitaan koulutus muttei haluta hyödyntää sitä kunnolla. Siinä saa pohtia miksi naisen euro on 80 c, sinun tapauksessa se on 33 c? Ja että kunnianhimoinen ihminen tekee lapsistaan sen kunnianhimon toteuttamisen kohteen, näinhän se helposti menee. Eikä miehesi ole rehdimpi, toteuttaa itse itseään urallaan, ei laita lapsia niitä kunnianhimoja kantamaan? Tuossa samalla opettaa lapsilleen mallin, tytöt tajuavat olla haaveilematta liikoja vaikka äiti painostaisikin, kun kuitenkin kaikki loppuu lastensaantiin? Meillä molemmat tekivät uraa, ihan mahdollista kun molemmilla aivot, koulutus ja kunnianhimo. Lapset pystyttiin hoitamaan hoitajien ja noiden miehesi kaltaisten joustavien töiden vuoksi lyhyitä n 6-7 tuntia pph:ssa pitäen vuotiaasta. Ovat saaneet toteuttaa itseään, eivät vanhempiensa kunnianhimoja. Molemmat vanhemmat ovat hoitaneet tasapuolisesti vanhemmuutta, kumpikin innolla ja tyytyväisinä eikä kummankaan ole tarvinnut valita uraa tai lapsia, molemmat ovat saaneet molemmat, ihan vanhempaislomien jakamisesta lähtien. Molemmilla on nyt nuoriin aikuisiin lapsiin hyvin läheiset välit, ja lapset saivat ihan itse ilman painostusta valita omat koulutuksensa ja uransa. Ja minun euroni viimeisen palkankorotuksen jälkeen on nyt 1.3 miehen eurosta.