Lue keskustelun säännöt.
Taas eilen sukulaisten luona: "Taitaa meidän Petristä tulla vanhapoika"
25.02.2017 |
Kävin ukin ja mummon luona eilen. Siinä kahvipöydässä sitten vaihdettiin kuulumisia ja juteltiin asioista. He sitten kyselivät joko minulla on tyttöystävä ja siihen vastasin, että ei ole eikä ole lähelläkään käydä niin. Sitten mummon vastaus oli "Taitaa meidän Petristä tulla vanhapoika". Tuo etunimi on muutettu. Ärsyttää muutenkin sukuloiminen välillä kun jatkuvasti kysellään samasta asiasta. 26v olen ja en ole ikinä seurustellut. Kerron heille, että en ole tarpeeksi hyvännäköinen tai tasokas, että naiset haluaisivat kanssani olla ja he ovat aina höpöhöpö, vaikka sisimmässään ovat jo vuosia tienneet mistä puhun. Ärsyttääkö teitä muita sinkkuja tuommoinen asioiden tivaaminen ja jatkuva kysely? m26
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3474 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua hieman harmittaa tämä nykymeno ylipäätänsäkin. Olen itse perheellinen joten minua on 'lykästänyt'. Mutta nykyään on niin kovin tärkeää saada toteuttaa itseään ja tehdä kaikki itselleen täydelliset valinnat että tuntuu, ettei mikään enää kelpaa. En tarkoita että pitäisi kelpuuttaa joku haiseva vaimonhakkaajajuoppo mutta tuntuu että omassa tuttavapiirissä ainakin ollaan niin nirsoja ja etsitään niin sitä täydellistä paria, että koko elämä menee siinä sivussa ohi. Meillä on suvussa 12 kpl 25-40 vuotiaita opiskelleita ja töissä käyviä fiksuja ihmisiä, joilla on ihan Ok geenit (jollain on silmälasit ja jollain ehkä 10kg ylipainoa) ja näistä 12 kpleesta 1mies ja 2naista on pitkässä parisuhteessa, jossa on jo lapsiakin, 1nainen seurustelee niin vakavasti että mies on käynyt jo meilläkin kylässä 1mies on eronnut ja elää uutta nuoruuttansa ja muut 7 tuntuvat jäävän ikisinkuiksi koska koskaan ei mistään löydy 'riittävän hyvää' puoliskoa.
On ihmisillä tosi yksinäinen vanhuus tiedossa. .. :(
Ei se ole niin yksinkertaista. Mä olen tässä 3 vuoden aikana tapaillut ehkä viittä miestä ja pientä säätöä on lisäksi ollut muutaman kanssa. Vain yksi näistä olisi halunnut seurustella, mutta mua ei kiinnostanut hän. Muut eivät ole halunneet mitään vakavampaa. Puhutaan 23-31v miehistä. Noissa oli parikin sellaista että minä olisin todellakin halunnut enemmän, mutta mies ei.
Haluaisin ehkä vähitellen löytää rakkauden, vaan kun ei löydy. Ei löydy ketään, joka kiinnostuisi minusta samoin kuin minä hänestä. Viimeksi viikko sitten kysyin yhtä miestä treffeille, hän vastasi myöntävästi mutta vetosi sitten syyhyn x ettei voida ainakaan tämän viikon aikana tavata. Eipä ole sen jälkeen kuulunut mitään.
Joten mua vähän loukkaa tuollainen, että pidetään ikisinkkuutta nirsoutena ja sitten tulee yksinäinen vanhuus jne. Aina ei vaan löydy sopivaa puolisoa.
Niin no susta sentään olisi kiinnostunut yksi mies viidestä. Tajuatko miten hyvin se on? Hyppisin onnesta, jos musta olisi edes joku nainen joskus kiinnostunut
Ehkä yksi kymmenestä, jos lasketaan ne satunnaiset säädöt mukaan. Ja mitä sillä kiinnostuksella tekee, jos ei itseä nappaa yhtään? Tuo ainoa kiinnostunut oli kolmekymppinen kovaa vauhtia alkoholisoituva tyyppi, jolla oli myös kova miellyttämisenhalu. Hurraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo, ettet pidä itseäsi tarpeeksi hyvännäköisenä tai tasokkaana kertoo vain huonosta itsetunnosta. Ja huono itsetunto on se oikea syy, miksi sinulla ei ole tyttöystävää. Sinun pitää pystyä näkemään itsesi tavoittelemisen arvoisena saaliina. Jos et omasta mielestäsi ole mikään komistus eikä urakaan ole vielä puhjennut kukkaan (jos on koskaan puhjetakseen), niin mitä sitten? Ei parisuhteen saaminen tuollaisiin asioihin kaadu. Ne saattavat olla kivaa plussaa, mutta ei kukaan ryhdy seurustelemaan menestyvän ja komean meklarin kanssa, jos tyyppi ei muuten kiinnosta.
Sukulaiset tokenevat kyllä ajallaan. Ja se pariutuminen voi tapahtua myöhemminkin, jo siinä vaiheessa kun sukulaiset ovat lakanneet kysymästä. Seuraavalla kerralla sanot heille, ettet vain ole kohdannut oikeanlaista naista. Älä turhaan vähättele itseäsi sukulaisille, kyllähän he sinut tuntevat ja varmasti pitävät sinua hyvänä aviomieskandidaattina, eiväthän he muuten kyselisi, vaan sanoisivat että voi voi kun olet reppana, et sinä koskaan tule naista saamaan. Selvästi he ovat sitä mieltä, että sinussa on ainesta. Nyt sinunkin täytyy alkaa uskoa siihen!
Olipas naiivi teksti. Minusta tuo ei kerro huonosta itsetunnosta vaan siitä, että ymmärtää todellisuuden ja omat rajoitteensa. Olisi erikoista jos suorastaan ruma tyyppi olisi jotenkin kovin itsevarma.
Ainakin miehenä naurattaa jos nainen kertoo "ettei ole löytänyt sitä oikeaa" vaikka on ihan päivänselvää mistä kiikastaa..
PS. Meklari ei ole kaksinen ammatti.
Käyttäjä3474 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3474 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua hieman harmittaa tämä nykymeno ylipäätänsäkin. Olen itse perheellinen joten minua on 'lykästänyt'. Mutta nykyään on niin kovin tärkeää saada toteuttaa itseään ja tehdä kaikki itselleen täydelliset valinnat että tuntuu, ettei mikään enää kelpaa. En tarkoita että pitäisi kelpuuttaa joku haiseva vaimonhakkaajajuoppo mutta tuntuu että omassa tuttavapiirissä ainakin ollaan niin nirsoja ja etsitään niin sitä täydellistä paria, että koko elämä menee siinä sivussa ohi. Meillä on suvussa 12 kpl 25-40 vuotiaita opiskelleita ja töissä käyviä fiksuja ihmisiä, joilla on ihan Ok geenit (jollain on silmälasit ja jollain ehkä 10kg ylipainoa) ja näistä 12 kpleesta 1mies ja 2naista on pitkässä parisuhteessa, jossa on jo lapsiakin, 1nainen seurustelee niin vakavasti että mies on käynyt jo meilläkin kylässä 1mies on eronnut ja elää uutta nuoruuttansa ja muut 7 tuntuvat jäävän ikisinkuiksi koska koskaan ei mistään löydy 'riittävän hyvää' puoliskoa.
On ihmisillä tosi yksinäinen vanhuus tiedossa. .. :(
Ei se ole niin yksinkertaista. Mä olen tässä 3 vuoden aikana tapaillut ehkä viittä miestä ja pientä säätöä on lisäksi ollut muutaman kanssa. Vain yksi näistä olisi halunnut seurustella, mutta mua ei kiinnostanut hän. Muut eivät ole halunneet mitään vakavampaa. Puhutaan 23-31v miehistä. Noissa oli parikin sellaista että minä olisin todellakin halunnut enemmän, mutta mies ei.
Haluaisin ehkä vähitellen löytää rakkauden, vaan kun ei löydy. Ei löydy ketään, joka kiinnostuisi minusta samoin kuin minä hänestä. Viimeksi viikko sitten kysyin yhtä miestä treffeille, hän vastasi myöntävästi mutta vetosi sitten syyhyn x ettei voida ainakaan tämän viikon aikana tavata. Eipä ole sen jälkeen kuulunut mitään.
Joten mua vähän loukkaa tuollainen, että pidetään ikisinkkuutta nirsoutena ja sitten tulee yksinäinen vanhuus jne. Aina ei vaan löydy sopivaa puolisoa.
Niin no susta sentään olisi kiinnostunut yksi mies viidestä. Tajuatko miten hyvin se on? Hyppisin onnesta, jos musta olisi edes joku nainen joskus kiinnostunut
Ehkä yksi kymmenestä, jos lasketaan ne satunnaiset säädöt mukaan. Ja mitä sillä kiinnostuksella tekee, jos ei itseä nappaa yhtään? Tuo ainoa kiinnostunut oli kolmekymppinen kovaa vauhtia alkoholisoituva tyyppi, jolla oli myös kova miellyttämisenhalu. Hurraa.
Parempi sekin kun ei mitään. Olisin itse ainakin onnellisempi mikäli 1/10 naisesta minusta kiinnostuisi. Se olisi jo merkittävän paljon
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3474 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua hieman harmittaa tämä nykymeno ylipäätänsäkin. Olen itse perheellinen joten minua on 'lykästänyt'. Mutta nykyään on niin kovin tärkeää saada toteuttaa itseään ja tehdä kaikki itselleen täydelliset valinnat että tuntuu, ettei mikään enää kelpaa. En tarkoita että pitäisi kelpuuttaa joku haiseva vaimonhakkaajajuoppo mutta tuntuu että omassa tuttavapiirissä ainakin ollaan niin nirsoja ja etsitään niin sitä täydellistä paria, että koko elämä menee siinä sivussa ohi. Meillä on suvussa 12 kpl 25-40 vuotiaita opiskelleita ja töissä käyviä fiksuja ihmisiä, joilla on ihan Ok geenit (jollain on silmälasit ja jollain ehkä 10kg ylipainoa) ja näistä 12 kpleesta 1mies ja 2naista on pitkässä parisuhteessa, jossa on jo lapsiakin, 1nainen seurustelee niin vakavasti että mies on käynyt jo meilläkin kylässä 1mies on eronnut ja elää uutta nuoruuttansa ja muut 7 tuntuvat jäävän ikisinkuiksi koska koskaan ei mistään löydy 'riittävän hyvää' puoliskoa.
On ihmisillä tosi yksinäinen vanhuus tiedossa. .. :(
Ei se ole niin yksinkertaista. Mä olen tässä 3 vuoden aikana tapaillut ehkä viittä miestä ja pientä säätöä on lisäksi ollut muutaman kanssa. Vain yksi näistä olisi halunnut seurustella, mutta mua ei kiinnostanut hän. Muut eivät ole halunneet mitään vakavampaa. Puhutaan 23-31v miehistä. Noissa oli parikin sellaista että minä olisin todellakin halunnut enemmän, mutta mies ei.
Haluaisin ehkä vähitellen löytää rakkauden, vaan kun ei löydy. Ei löydy ketään, joka kiinnostuisi minusta samoin kuin minä hänestä. Viimeksi viikko sitten kysyin yhtä miestä treffeille, hän vastasi myöntävästi mutta vetosi sitten syyhyn x ettei voida ainakaan tämän viikon aikana tavata. Eipä ole sen jälkeen kuulunut mitään.
Joten mua vähän loukkaa tuollainen, että pidetään ikisinkkuutta nirsoutena ja sitten tulee yksinäinen vanhuus jne. Aina ei vaan löydy sopivaa puolisoa.
Niin no susta sentään olisi kiinnostunut yksi mies viidestä. Tajuatko miten hyvin se on? Hyppisin onnesta, jos musta olisi edes joku nainen joskus kiinnostunut
ja lisäksi: "pientä säätöä on lisäksi ollut muutaman kanssa." eli ei ilman seksiäkään ole tämän tavinnut olla, toisin kuin eräiden..
Sanot vaan sukulaisille että ne tarjoo sulle ulkomaan matkat ja kielikurssit niin kyllä se siitä hoituu. Sitten valitset maan joitten naiset miellyttää silmääsi. Ei näitten suomalaisten nirppanokkien kanssa kannata tuhlata aikaansa.
Itse saisin Suomestakin seuraa mutta ei vaan kiinnosta. Naisen kun pitää olla nuori, kaunis ja kiva ja se on mahdoton yhtälö Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kilttijaujosinkku kirjoitti:
Olen 37-vuotias nainen enkä ole koskaan seurustellut, parilla treffeillä käynyt joskus. Kärsin tästä kovasti. Minua luullaan suvun puolelta lesboksi koska miehiä ei ole elämässäni ollut. Todellisuudessa olen kiinnostunut vain miehistä enkä voisi kuvitella olevani naisen kanssa. Äitini veti ikisinkkuudestani väärät johtopäätökset kysymättä minulta asiasta ja nyt "tieto" on levinnyt koko suvun tietoon. Kiitos äiti, kiitos :(
Voi v*ttu, että pistää vihaksi äitisi kaltaiset juntit! Kuinka vaikeaa voi olla kysyä/puhua asiasta, jos se kerran vaivaa, sen sijaan, että levitellään LUULOJA ympäriinsä.
Aloin itse seurustelemaan ensimmäistä kertaa 31 vuotiaana, joten et todellakaan ole vielä myöhässä mistään. En ole kaunein ruusu, mutta löysin sitten ihmisen, joka arvosti muutakin kuin ulkonäköä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3474 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua hieman harmittaa tämä nykymeno ylipäätänsäkin. Olen itse perheellinen joten minua on 'lykästänyt'. Mutta nykyään on niin kovin tärkeää saada toteuttaa itseään ja tehdä kaikki itselleen täydelliset valinnat että tuntuu, ettei mikään enää kelpaa. En tarkoita että pitäisi kelpuuttaa joku haiseva vaimonhakkaajajuoppo mutta tuntuu että omassa tuttavapiirissä ainakin ollaan niin nirsoja ja etsitään niin sitä täydellistä paria, että koko elämä menee siinä sivussa ohi. Meillä on suvussa 12 kpl 25-40 vuotiaita opiskelleita ja töissä käyviä fiksuja ihmisiä, joilla on ihan Ok geenit (jollain on silmälasit ja jollain ehkä 10kg ylipainoa) ja näistä 12 kpleesta 1mies ja 2naista on pitkässä parisuhteessa, jossa on jo lapsiakin, 1nainen seurustelee niin vakavasti että mies on käynyt jo meilläkin kylässä 1mies on eronnut ja elää uutta nuoruuttansa ja muut 7 tuntuvat jäävän ikisinkuiksi koska koskaan ei mistään löydy 'riittävän hyvää' puoliskoa.
On ihmisillä tosi yksinäinen vanhuus tiedossa. .. :(
Ei se ole niin yksinkertaista. Mä olen tässä 3 vuoden aikana tapaillut ehkä viittä miestä ja pientä säätöä on lisäksi ollut muutaman kanssa. Vain yksi näistä olisi halunnut seurustella, mutta mua ei kiinnostanut hän. Muut eivät ole halunneet mitään vakavampaa. Puhutaan 23-31v miehistä. Noissa oli parikin sellaista että minä olisin todellakin halunnut enemmän, mutta mies ei.
Haluaisin ehkä vähitellen löytää rakkauden, vaan kun ei löydy. Ei löydy ketään, joka kiinnostuisi minusta samoin kuin minä hänestä. Viimeksi viikko sitten kysyin yhtä miestä treffeille, hän vastasi myöntävästi mutta vetosi sitten syyhyn x ettei voida ainakaan tämän viikon aikana tavata. Eipä ole sen jälkeen kuulunut mitään.
Joten mua vähän loukkaa tuollainen, että pidetään ikisinkkuutta nirsoutena ja sitten tulee yksinäinen vanhuus jne. Aina ei vaan löydy sopivaa puolisoa.
Niin no susta sentään olisi kiinnostunut yksi mies viidestä. Tajuatko miten hyvin se on? Hyppisin onnesta, jos musta olisi edes joku nainen joskus kiinnostunut
ja lisäksi: "pientä säätöä on lisäksi ollut muutaman kanssa." eli ei ilman seksiäkään ole tämän tavinnut olla, toisin kuin eräiden..
Ai millä perusteella? Ei säätö tarkoita seksiä. Olen harrastanut seksiä viimeksi vuosi sitten. Sitä ennen 2015 syyskuussa pari kertaa. Sitä ennen 2015 tammikuussa kerran. Ei nyt ihan kamala tahti, vai mitä?
Käyttäjä3474 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua hieman harmittaa tämä nykymeno ylipäätänsäkin. Olen itse perheellinen joten minua on 'lykästänyt'. Mutta nykyään on niin kovin tärkeää saada toteuttaa itseään ja tehdä kaikki itselleen täydelliset valinnat että tuntuu, ettei mikään enää kelpaa. En tarkoita että pitäisi kelpuuttaa joku haiseva vaimonhakkaajajuoppo mutta tuntuu että omassa tuttavapiirissä ainakin ollaan niin nirsoja ja etsitään niin sitä täydellistä paria, että koko elämä menee siinä sivussa ohi. Meillä on suvussa 12 kpl 25-40 vuotiaita opiskelleita ja töissä käyviä fiksuja ihmisiä, joilla on ihan Ok geenit (jollain on silmälasit ja jollain ehkä 10kg ylipainoa) ja näistä 12 kpleesta 1mies ja 2naista on pitkässä parisuhteessa, jossa on jo lapsiakin, 1nainen seurustelee niin vakavasti että mies on käynyt jo meilläkin kylässä 1mies on eronnut ja elää uutta nuoruuttansa ja muut 7 tuntuvat jäävän ikisinkuiksi koska koskaan ei mistään löydy 'riittävän hyvää' puoliskoa.
On ihmisillä tosi yksinäinen vanhuus tiedossa. .. :(
Ei se ole niin yksinkertaista. Mä olen tässä 3 vuoden aikana tapaillut ehkä viittä miestä ja pientä säätöä on lisäksi ollut muutaman kanssa. Vain yksi näistä olisi halunnut seurustella, mutta mua ei kiinnostanut hän. Muut eivät ole halunneet mitään vakavampaa. Puhutaan 23-31v miehistä. Noissa oli parikin sellaista että minä olisin todellakin halunnut enemmän, mutta mies ei.
Haluaisin ehkä vähitellen löytää rakkauden, vaan kun ei löydy. Ei löydy ketään, joka kiinnostuisi minusta samoin kuin minä hänestä. Viimeksi viikko sitten kysyin yhtä miestä treffeille, hän vastasi myöntävästi mutta vetosi sitten syyhyn x ettei voida ainakaan tämän viikon aikana tavata. Eipä ole sen jälkeen kuulunut mitään.
Joten mua vähän loukkaa tuollainen, että pidetään ikisinkkuutta nirsoutena ja sitten tulee yksinäinen vanhuus jne. Aina ei vaan löydy sopivaa puolisoa.
Anteeksi, ei ollut tarkoitus kerään loukata, enkä usko että näitten sukulaisteni kohdallakaan on kyse mistään älyttömästä nirsoudesta, kritisoin lähinnä sitä minkälaiseksi parisuhdemaailma on jotenkin vinoutunut. Etsitään jostain tinderistä sitä mr/miss täydellistä ja eihän meistä yhtään kukaan ole täydellinen joten ihmiset vaan jatkavat etsimistä ikuisesti ja esim joku perunanenä voi olla täys turn off - vaikka ihminen sen nenän takana voisi olla täydellinen juuri sille etsijälle - on melkoista tuuria jos molemmat löytävät oman unelmaihmisensä siitä toisesta. - eikä se ole syyttä että avioliittoon mentäessä pappi kysyy "tahdotko sinä rakastaa..." - kukaan ei aina ihan satana rakasta toista mutta jos on tahto rakastaa sitä omaa paria ikuisesti niin silloin monta kertaa selviydytään vaikka mistä alamäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ja sitten, kun on puoliso aletaan kyselemään joku lapsia on tulossa 😔
Läheskään kaikki eivät heitä nykyään saa vaikka haluaisivatkin, niin miksi pitää udella.
Voi olla kipeä asia ja antaisivat toisten elää omaa elämäänsä liikaa puuttumatta.
Käyttäjä3474 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3474 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua hieman harmittaa tämä nykymeno ylipäätänsäkin. Olen itse perheellinen joten minua on 'lykästänyt'. Mutta nykyään on niin kovin tärkeää saada toteuttaa itseään ja tehdä kaikki itselleen täydelliset valinnat että tuntuu, ettei mikään enää kelpaa. En tarkoita että pitäisi kelpuuttaa joku haiseva vaimonhakkaajajuoppo mutta tuntuu että omassa tuttavapiirissä ainakin ollaan niin nirsoja ja etsitään niin sitä täydellistä paria, että koko elämä menee siinä sivussa ohi. Meillä on suvussa 12 kpl 25-40 vuotiaita opiskelleita ja töissä käyviä fiksuja ihmisiä, joilla on ihan Ok geenit (jollain on silmälasit ja jollain ehkä 10kg ylipainoa) ja näistä 12 kpleesta 1mies ja 2naista on pitkässä parisuhteessa, jossa on jo lapsiakin, 1nainen seurustelee niin vakavasti että mies on käynyt jo meilläkin kylässä 1mies on eronnut ja elää uutta nuoruuttansa ja muut 7 tuntuvat jäävän ikisinkuiksi koska koskaan ei mistään löydy 'riittävän hyvää' puoliskoa.
On ihmisillä tosi yksinäinen vanhuus tiedossa. .. :(
Ei se ole niin yksinkertaista. Mä olen tässä 3 vuoden aikana tapaillut ehkä viittä miestä ja pientä säätöä on lisäksi ollut muutaman kanssa. Vain yksi näistä olisi halunnut seurustella, mutta mua ei kiinnostanut hän. Muut eivät ole halunneet mitään vakavampaa. Puhutaan 23-31v miehistä. Noissa oli parikin sellaista että minä olisin todellakin halunnut enemmän, mutta mies ei.
Haluaisin ehkä vähitellen löytää rakkauden, vaan kun ei löydy. Ei löydy ketään, joka kiinnostuisi minusta samoin kuin minä hänestä. Viimeksi viikko sitten kysyin yhtä miestä treffeille, hän vastasi myöntävästi mutta vetosi sitten syyhyn x ettei voida ainakaan tämän viikon aikana tavata. Eipä ole sen jälkeen kuulunut mitään.
Joten mua vähän loukkaa tuollainen, että pidetään ikisinkkuutta nirsoutena ja sitten tulee yksinäinen vanhuus jne. Aina ei vaan löydy sopivaa puolisoa.
Niin no susta sentään olisi kiinnostunut yksi mies viidestä. Tajuatko miten hyvin se on? Hyppisin onnesta, jos musta olisi edes joku nainen joskus kiinnostunut
ja lisäksi: "pientä säätöä on lisäksi ollut muutaman kanssa." eli ei ilman seksiäkään ole tämän tavinnut olla, toisin kuin eräiden..
Ai millä perusteella? Ei säätö tarkoita seksiä. Olen harrastanut seksiä viimeksi vuosi sitten. Sitä ennen 2015 syyskuussa pari kertaa. Sitä ennen 2015 tammikuussa kerran. Ei nyt ihan kamala tahti, vai mitä?
Kyllä mulle kelpaisi tuollainen tahti ainakin verrattuna nykyiseen
T. kohta 4 vuotta ilman, eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt Petri itseä niskasta kiinni ja mukaan synnytystalkoisiin! Vielä ennättää
sukulaisten puheet on yleensä täyttä pahnaa. ei kannata mennä useinkaan koska kommentit ovat tasoa montako neliötä lehmää tai hehtaaria sinulla on tai missä päin välimerta tai kiinaa vierailit viimeksi. monesti on niin että jos ihmiset jotenkin tuntevat niin kokevat velvollisudeksi vihnuilla tapaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3474 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3474 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua hieman harmittaa tämä nykymeno ylipäätänsäkin. Olen itse perheellinen joten minua on 'lykästänyt'. Mutta nykyään on niin kovin tärkeää saada toteuttaa itseään ja tehdä kaikki itselleen täydelliset valinnat että tuntuu, ettei mikään enää kelpaa. En tarkoita että pitäisi kelpuuttaa joku haiseva vaimonhakkaajajuoppo mutta tuntuu että omassa tuttavapiirissä ainakin ollaan niin nirsoja ja etsitään niin sitä täydellistä paria, että koko elämä menee siinä sivussa ohi. Meillä on suvussa 12 kpl 25-40 vuotiaita opiskelleita ja töissä käyviä fiksuja ihmisiä, joilla on ihan Ok geenit (jollain on silmälasit ja jollain ehkä 10kg ylipainoa) ja näistä 12 kpleesta 1mies ja 2naista on pitkässä parisuhteessa, jossa on jo lapsiakin, 1nainen seurustelee niin vakavasti että mies on käynyt jo meilläkin kylässä 1mies on eronnut ja elää uutta nuoruuttansa ja muut 7 tuntuvat jäävän ikisinkuiksi koska koskaan ei mistään löydy 'riittävän hyvää' puoliskoa.
On ihmisillä tosi yksinäinen vanhuus tiedossa. .. :(
Ei se ole niin yksinkertaista. Mä olen tässä 3 vuoden aikana tapaillut ehkä viittä miestä ja pientä säätöä on lisäksi ollut muutaman kanssa. Vain yksi näistä olisi halunnut seurustella, mutta mua ei kiinnostanut hän. Muut eivät ole halunneet mitään vakavampaa. Puhutaan 23-31v miehistä. Noissa oli parikin sellaista että minä olisin todellakin halunnut enemmän, mutta mies ei.
Haluaisin ehkä vähitellen löytää rakkauden, vaan kun ei löydy. Ei löydy ketään, joka kiinnostuisi minusta samoin kuin minä hänestä. Viimeksi viikko sitten kysyin yhtä miestä treffeille, hän vastasi myöntävästi mutta vetosi sitten syyhyn x ettei voida ainakaan tämän viikon aikana tavata. Eipä ole sen jälkeen kuulunut mitään.
Joten mua vähän loukkaa tuollainen, että pidetään ikisinkkuutta nirsoutena ja sitten tulee yksinäinen vanhuus jne. Aina ei vaan löydy sopivaa puolisoa.
Niin no susta sentään olisi kiinnostunut yksi mies viidestä. Tajuatko miten hyvin se on? Hyppisin onnesta, jos musta olisi edes joku nainen joskus kiinnostunut
ja lisäksi: "pientä säätöä on lisäksi ollut muutaman kanssa." eli ei ilman seksiäkään ole tämän tavinnut olla, toisin kuin eräiden..
Ai millä perusteella? Ei säätö tarkoita seksiä. Olen harrastanut seksiä viimeksi vuosi sitten. Sitä ennen 2015 syyskuussa pari kertaa. Sitä ennen 2015 tammikuussa kerran. Ei nyt ihan kamala tahti, vai mitä?
Kyllä mulle kelpaisi tuollainen tahti ainakin verrattuna nykyiseen
T. kohta 4 vuotta ilman, eri
Hah kakkoseksi jäät sinäkin. Ilman seksiä 39 vuotta eli 21 aikuisvuotta. Panisin.
Sano niille, että it's complicated.
Vierailija kirjoitti:
Millaisia naisia tavoittelet? Taviksia vai niitä hottisbeibejä?
Ihan itekö keksit?
Itse olin päälle 20-vee ja asuin jo omissa oloissani kun sukujuhlissa mummi ja tädit kyselivät juuri tuohon sävyyn, faijakin taisi kerran pienessä hönössä tokaista "se taitaa olla homo kun naista ei näy". En vaan viitsinyt koskaan sanoa ettei vakituinen naisseura kiinnosta vaan "katselen ympärilleni".
Kerran yksissä sukubileissä sitten sainkin tukea yllättävältä suunnnalta, nuorempi pikkusiskoni sai myöhäisteiniagstikohtauksen 19-vee ikäisenä "siis aivan paskaa! Ettekö tajua että se pahin kiertokanki sitten Auervaaran ja pannut ainakin joka toista mun kaveria!" (tarkkaan ottaen vain kolmea, olin 25v tuolloin). Siihen loppui kyselyt naisseurasta ja arvelut homosteluista, mutta tilalle tuli paheksunta "naisten tunteilla leikkimisestä" :D
Itse olen jo luovuttanut miesten suhteen ja olen 18v tyttö. "Olet vielä niin nuori!!", en usko löytäväni ikinä ketään koska olen sosiaalisesti ihan kyvytön. Kaveripoikia minulla oli viimeksi tarhassa.
18-vuotiaalle tytölle : Olin myös sosiaalisesti yhtä kyvytön sinun ikäisenä, toivosta en kai ollut luopunut, mutta ahisti ihan hirveesti kyllä. Yritystä kyllä oli...jonkunlaista, yhteen suuntaan. Noh...kyllä niitä siinä päälle parikymppisenä sitten alkoi jonkunlaisia seurusteluja siinä pyöriä. Vaikka paskaahan sekin oli näin jälkeenpäin ajatellen. Hyvin hitaalla tahdilla, suunta on ollut ylöspäin. Mutta edelleen olen sosiaalisesti erittäin kyvytön :D Tsemppii kuitenkin ;)
Ei luonne ja elämänarvot ole niin oleellisia kuin nuo edellä mainitut ensikiinnostuksen saamiseksi. Ulkonäköönhän sitä ihastuttaan ensimmäisenä