Taas eilen sukulaisten luona: "Taitaa meidän Petristä tulla vanhapoika"
Kävin ukin ja mummon luona eilen. Siinä kahvipöydässä sitten vaihdettiin kuulumisia ja juteltiin asioista. He sitten kyselivät joko minulla on tyttöystävä ja siihen vastasin, että ei ole eikä ole lähelläkään käydä niin. Sitten mummon vastaus oli "Taitaa meidän Petristä tulla vanhapoika". Tuo etunimi on muutettu. Ärsyttää muutenkin sukuloiminen välillä kun jatkuvasti kysellään samasta asiasta. 26v olen ja en ole ikinä seurustellut. Kerron heille, että en ole tarpeeksi hyvännäköinen tai tasokas, että naiset haluaisivat kanssani olla ja he ovat aina höpöhöpö, vaikka sisimmässään ovat jo vuosia tienneet mistä puhun. Ärsyttääkö teitä muita sinkkuja tuommoinen asioiden tivaaminen ja jatkuva kysely? m26
Kommentit (123)
Täällä sama homma. Mies 27v jolla on vieläki poikuus tallella.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ymmärtänyt, että joku olisi liian ruma parisuhteeseen. Joko minulla on hyvin erikoinen ja valikoiva maku tai sitten en sitä kauneutta/komeutta oikein ymmärrä, mutta esim. kaupassa tai kaupungilla käydessäni harvoin näen mitään "Vau miten komea/kaunis" ihmitä. Perus tallaajia 80 prosenttisesti erilaisilla naamoilla ja kropilla. Ehkä ongelmasi on pikemminkin tuo sinkkuudesta aiheutunut pasiivisuus asian suhteen.
Ota huomioon että rumiakin on Tietty taso pitää kuitenkin ulkonäöllisesti olla että alkaa vastapuoli viehättymään
Olen 37-vuotias nainen enkä ole koskaan seurustellut, parilla treffeillä käynyt joskus. Kärsin tästä kovasti. Minua luullaan suvun puolelta lesboksi koska miehiä ei ole elämässäni ollut. Todellisuudessa olen kiinnostunut vain miehistä enkä voisi kuvitella olevani naisen kanssa. Äitini veti ikisinkkuudestani väärät johtopäätökset kysymättä minulta asiasta ja nyt "tieto" on levinnyt koko suvun tietoon. Kiitos äiti, kiitos :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia naisia tavoittelet? Taviksia vai niitä hottisbeibejä?
En enää edes katsele naisia sillä tavalla, koska koen, että minulta on nuo asiat jo vuosia sitten mennyt sivusuun. Lisäksi olen vuosia kuunnellut naisten itkua kun ulkonäössäni on asioita vialla ja niiden vikojen korjaaminen maksaisi ammattilaisilla monia tuhansia euroja. Itsetunto on näissä asioissa mennyt tosi heikoksi. Lähinnä hengailen kavereiden kanssa ja baareissa käyn, mutta varsinaista hakua ei ole enää päällä. -ap
Tuo saattaa olla hyväkin. Parhaiten olen itse saanut naisia välinpitämättömällä asenteella. Ei siis sellaisella, ettei välitä naisista, vaan sellaisella ettei ole niin väliksi saako seksiä vai ei.
No varmasti toimii. Kun normiasenne on katkera itku ja itsesääli, niin turtunut välinpitämättömyys on miljoona kertaa parempi siihen verrattuna. Sitten jos saisitte itsestänne niin paljon irti että olisitte MUKAVIA, niin voisitte yllättyä tuloksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia naisia tavoittelet? Taviksia vai niitä hottisbeibejä?
En enää edes katsele naisia sillä tavalla, koska koen, että minulta on nuo asiat jo vuosia sitten mennyt sivusuun. Lisäksi olen vuosia kuunnellut naisten itkua kun ulkonäössäni on asioita vialla ja niiden vikojen korjaaminen maksaisi ammattilaisilla monia tuhansia euroja. Itsetunto on näissä asioissa mennyt tosi heikoksi. Lähinnä hengailen kavereiden kanssa ja baareissa käyn, mutta varsinaista hakua ei ole enää päällä. -ap
Tuo saattaa olla hyväkin. Parhaiten olen itse saanut naisia välinpitämättömällä asenteella. Ei siis sellaisella, ettei välitä naisista, vaan sellaisella ettei ole niin väliksi saako seksiä vai ei.
No varmasti toimii. Kun normiasenne on katkera itku ja itsesääli, niin turtunut välinpitämättömyys on miljoona kertaa parempi siihen verrattuna. Sitten jos saisitte itsestänne niin paljon irti että olisitte MUKAVIA, niin voisitte yllättyä tuloksista.
Itse olen mukava ja mielenkiintoinen kaikille mutta ei mitään eroa kun ei ole ulkonäköä naisten mieleen. Eli ei toimi ainakaan nuorilla miehillä
Sano, että arvostaisit kovasti, jos lakkaisivat aina kyselemästä ja että kerrot sitten kyllä, kun tilanne muuttuu. Totea vielä perään PISTE.
Ikävää tuo sukulaisten utelu. Mutta näin yleisesti kyllä niitä naisia riittää ihan tavismiehellekin. Pitää vain katsoa myös niitä sivussa istuvia hiljaisia hissukoita eikä eikä aina yrittää sitä porukan säihkyvintä naista.
Minä sanoin vastaavassa tilanteessa, että jään kyllä persettäni muutamalle kaverille, että ei tartte heidän niistä asioista huolehtia. Ihan hetero olen, mutta kun ei ne asiat kuulu heille pätkääkään . M 28.
Minua hieman harmittaa tämä nykymeno ylipäätänsäkin. Olen itse perheellinen joten minua on 'lykästänyt'. Mutta nykyään on niin kovin tärkeää saada toteuttaa itseään ja tehdä kaikki itselleen täydelliset valinnat että tuntuu, ettei mikään enää kelpaa. En tarkoita että pitäisi kelpuuttaa joku haiseva vaimonhakkaajajuoppo mutta tuntuu että omassa tuttavapiirissä ainakin ollaan niin nirsoja ja etsitään niin sitä täydellistä paria, että koko elämä menee siinä sivussa ohi. Meillä on suvussa 12 kpl 25-40 vuotiaita opiskelleita ja töissä käyviä fiksuja ihmisiä, joilla on ihan Ok geenit (jollain on silmälasit ja jollain ehkä 10kg ylipainoa) ja näistä 12 kpleesta 1mies ja 2naista on pitkässä parisuhteessa, jossa on jo lapsiakin, 1nainen seurustelee niin vakavasti että mies on käynyt jo meilläkin kylässä 1mies on eronnut ja elää uutta nuoruuttansa ja muut 7 tuntuvat jäävän ikisinkuiksi koska koskaan ei mistään löydy 'riittävän hyvää' puoliskoa.
On ihmisillä tosi yksinäinen vanhuus tiedossa. .. :(
Vierailija kirjoitti:
Ikävää tuo sukulaisten utelu. Mutta näin yleisesti kyllä niitä naisia riittää ihan tavismiehellekin. Pitää vain katsoa myös niitä sivussa istuvia hiljaisia hissukoita eikä eikä aina yrittää sitä porukan säihkyvintä naista.
Miten lähestytään oikeaoppisesti sivussa istuvia hiljaisia hissukoita? Kun meen juttelemaan, niin nainen mulkaisee, hyvällä tuurilla moikkaa ja siirtää katseen seinään/puhelimeen. Sitten kun yritän avata keskustelua niin vastaa hyvin lyhytsanaisesti samalla seinää/puhelinta katsoen
Ei ole kukaan kysellyt ainakaan vuoteen. Ovat kai tajunneet, ettei 25v yh-mutsilla mene kovin lujaa miesmarkkinoilla.
Vierailija kirjoitti:
Minua hieman harmittaa tämä nykymeno ylipäätänsäkin. Olen itse perheellinen joten minua on 'lykästänyt'. Mutta nykyään on niin kovin tärkeää saada toteuttaa itseään ja tehdä kaikki itselleen täydelliset valinnat että tuntuu, ettei mikään enää kelpaa. En tarkoita että pitäisi kelpuuttaa joku haiseva vaimonhakkaajajuoppo mutta tuntuu että omassa tuttavapiirissä ainakin ollaan niin nirsoja ja etsitään niin sitä täydellistä paria, että koko elämä menee siinä sivussa ohi. Meillä on suvussa 12 kpl 25-40 vuotiaita opiskelleita ja töissä käyviä fiksuja ihmisiä, joilla on ihan Ok geenit (jollain on silmälasit ja jollain ehkä 10kg ylipainoa) ja näistä 12 kpleesta 1mies ja 2naista on pitkässä parisuhteessa, jossa on jo lapsiakin, 1nainen seurustelee niin vakavasti että mies on käynyt jo meilläkin kylässä 1mies on eronnut ja elää uutta nuoruuttansa ja muut 7 tuntuvat jäävän ikisinkuiksi koska koskaan ei mistään löydy 'riittävän hyvää' puoliskoa.
On ihmisillä tosi yksinäinen vanhuus tiedossa. .. :(
Ei se ole niin yksinkertaista. Mä olen tässä 3 vuoden aikana tapaillut ehkä viittä miestä ja pientä säätöä on lisäksi ollut muutaman kanssa. Vain yksi näistä olisi halunnut seurustella, mutta mua ei kiinnostanut hän. Muut eivät ole halunneet mitään vakavampaa. Puhutaan 23-31v miehistä. Noissa oli parikin sellaista että minä olisin todellakin halunnut enemmän, mutta mies ei.
Haluaisin ehkä vähitellen löytää rakkauden, vaan kun ei löydy. Ei löydy ketään, joka kiinnostuisi minusta samoin kuin minä hänestä. Viimeksi viikko sitten kysyin yhtä miestä treffeille, hän vastasi myöntävästi mutta vetosi sitten syyhyn x ettei voida ainakaan tämän viikon aikana tavata. Eipä ole sen jälkeen kuulunut mitään.
Joten mua vähän loukkaa tuollainen, että pidetään ikisinkkuutta nirsoutena ja sitten tulee yksinäinen vanhuus jne. Aina ei vaan löydy sopivaa puolisoa.
Sukulaiset nyt vaan on sellaisia, että ne kyselee. Eikä se kysely koskaan lopu. Jos ap löytää tyttöystävän, seuraavaksi aletaan kysellä häiden perään. Häiden jälkeen kysellään lapsen perään. Eikä se lopu siihen, kun lapsi syntyy. Jo melko pian lapsen syntymän jälkeen alkavat kysellä, milloin on seuraavan lapsen aika! Tätä jatkuu niin kauan kunnes seuraava lapsi syntyy. Tai jos sitä toista ei tule, kysellään noin viisi vuotta, jonka jälkeen aletaan murehtia miten yksinäiseksi se ainokainen jää, kun ei ole sisarusta. Lapsesta kysellään loputtomiin ja ollaan huolissaan, jos lapsi menestyy koulussa (ei kai vain stressaa liikaa) tai syö liian vähän (verrataan ylipainoiseen pikkuserkkuun) tai jos lasta ei ole kastettu (voi voi, joutuu kadotukseen) jne.
Melkeinpä vähemmällä pääsee kun pysyy sinkkuna! Siis mitä sukulaisten kyselyihin tulee.
Tasovitsi on hyvä vitsi, koska oikeasti joku ajattelee juuri noin ja näihin keskusteluihin tulee monesti hyvin ideoita miten joku voi muuttaa asioita. Eli huumorilla käsitellään asiaa mikä on oikeastin vaikea aihe jollekin ihmiselle.
Hyvä trolli, millä ei kenekään hermoja saa kireälle, paitsi oikeiden trollien, eli vastatrollien trolli.
Vierailija kirjoitti:
Sukulaiset nyt vaan on sellaisia, että ne kyselee. Eikä se kysely koskaan lopu. Jos ap löytää tyttöystävän, seuraavaksi aletaan kysellä häiden perään. Häiden jälkeen kysellään lapsen perään. Eikä se lopu siihen, kun lapsi syntyy. Jo melko pian lapsen syntymän jälkeen alkavat kysellä, milloin on seuraavan lapsen aika! Tätä jatkuu niin kauan kunnes seuraava lapsi syntyy. Tai jos sitä toista ei tule, kysellään noin viisi vuotta, jonka jälkeen aletaan murehtia miten yksinäiseksi se ainokainen jää, kun ei ole sisarusta. Lapsesta kysellään loputtomiin ja ollaan huolissaan, jos lapsi menestyy koulussa (ei kai vain stressaa liikaa) tai syö liian vähän (verrataan ylipainoiseen pikkuserkkuun) tai jos lasta ei ole kastettu (voi voi, joutuu kadotukseen) jne.
Melkeinpä vähemmällä pääsee kun pysyy sinkkuna! Siis mitä sukulaisten kyselyihin tulee.
Olin tulossa kirjoittamaan ihan samaa! :-D Se utelu ja sivulauseessa syyttely ei lopu ikinä, koska aina keksitään uusi aihe
Käyttäjä3474 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua hieman harmittaa tämä nykymeno ylipäätänsäkin. Olen itse perheellinen joten minua on 'lykästänyt'. Mutta nykyään on niin kovin tärkeää saada toteuttaa itseään ja tehdä kaikki itselleen täydelliset valinnat että tuntuu, ettei mikään enää kelpaa. En tarkoita että pitäisi kelpuuttaa joku haiseva vaimonhakkaajajuoppo mutta tuntuu että omassa tuttavapiirissä ainakin ollaan niin nirsoja ja etsitään niin sitä täydellistä paria, että koko elämä menee siinä sivussa ohi. Meillä on suvussa 12 kpl 25-40 vuotiaita opiskelleita ja töissä käyviä fiksuja ihmisiä, joilla on ihan Ok geenit (jollain on silmälasit ja jollain ehkä 10kg ylipainoa) ja näistä 12 kpleesta 1mies ja 2naista on pitkässä parisuhteessa, jossa on jo lapsiakin, 1nainen seurustelee niin vakavasti että mies on käynyt jo meilläkin kylässä 1mies on eronnut ja elää uutta nuoruuttansa ja muut 7 tuntuvat jäävän ikisinkuiksi koska koskaan ei mistään löydy 'riittävän hyvää' puoliskoa.
On ihmisillä tosi yksinäinen vanhuus tiedossa. .. :(
Ei se ole niin yksinkertaista. Mä olen tässä 3 vuoden aikana tapaillut ehkä viittä miestä ja pientä säätöä on lisäksi ollut muutaman kanssa. Vain yksi näistä olisi halunnut seurustella, mutta mua ei kiinnostanut hän. Muut eivät ole halunneet mitään vakavampaa. Puhutaan 23-31v miehistä. Noissa oli parikin sellaista että minä olisin todellakin halunnut enemmän, mutta mies ei.
Haluaisin ehkä vähitellen löytää rakkauden, vaan kun ei löydy. Ei löydy ketään, joka kiinnostuisi minusta samoin kuin minä hänestä. Viimeksi viikko sitten kysyin yhtä miestä treffeille, hän vastasi myöntävästi mutta vetosi sitten syyhyn x ettei voida ainakaan tämän viikon aikana tavata. Eipä ole sen jälkeen kuulunut mitään.
Joten mua vähän loukkaa tuollainen, että pidetään ikisinkkuutta nirsoutena ja sitten tulee yksinäinen vanhuus jne. Aina ei vaan löydy sopivaa puolisoa.
Niin no susta sentään olisi kiinnostunut yksi mies viidestä. Tajuatko miten hyvin se on? Hyppisin onnesta, jos musta olisi edes joku nainen joskus kiinnostunut
Mielenkiintoista keskustelua täällä. Olen 26-vuotias mies ja lähisuvusta lähinnä faija kyselee säännöllisesti naiskuvioista. Jos taas on isompia sukujuhlia, niin usein joku sukulainen kysäisee asiasta. En etsi mitenkään aktiivisesti suhdetta (viihdyn myös yksin loistavasti), kavereiden kautta ei enää tule uusia tuttavuuksia, enkä myöskään ole kovinkaan suupaltti tai näyttävän näköinen, joten todennäköisesti olen päälle kolmekymppisenä se suvun musta lammas. :D Olen seurustellut kerran aiemmin, mutta nyt olen ollut yli pari vuotta sinkkuna eikä mitään ole näköpiirissä. Ja en tykkää siitä, että asiasta udellaan.
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä osittain totta, että jos nuorta miestä ei ole hyvällä ulkonäöllä siunattu, on seuran hakeminen hankalampaa. Jos miettii nuoria ihmisiä niin ulkonäköhän se on yksi tärkeimmistä asioista parisuhteen kannalta. Kaikki ovat aloittaneet työelämän tai opiskelevat tuilla ja hyvin harva on millään muulla tavalla vielä menestynyt tai luonut uraa, niin mitä muita seikkoja parisuhdemarkkinoilla olisi kuin hyvä ulkonäkö. Kaikki ovat hyvin pitkälti samassa asemassa elämässä.
Etkö sä näe ihmisissä muuta kuin menestyksen/uran ja ulkonäön? Miten ois esim. luonne ja elämänarvot?
Maaseudulla asuvalla miehellä on tämän suhteen helpompaa, kymmenien prosenttien miesylijäämä takaa sen että mummot ja ukitkin ymmärtävät mistä on kysymys.
En ole ikinä ymmärtänyt, että joku olisi liian ruma parisuhteeseen. Joko minulla on hyvin erikoinen ja valikoiva maku tai sitten en sitä kauneutta/komeutta oikein ymmärrä, mutta esim. kaupassa tai kaupungilla käydessäni harvoin näen mitään "Vau miten komea/kaunis" ihmitä. Perus tallaajia 80 prosenttisesti erilaisilla naamoilla ja kropilla. Ehkä ongelmasi on pikemminkin tuo sinkkuudesta aiheutunut pasiivisuus asian suhteen.