Lue keskustelun säännöt.
Taas eilen sukulaisten luona: "Taitaa meidän Petristä tulla vanhapoika"
25.02.2017 |
Kävin ukin ja mummon luona eilen. Siinä kahvipöydässä sitten vaihdettiin kuulumisia ja juteltiin asioista. He sitten kyselivät joko minulla on tyttöystävä ja siihen vastasin, että ei ole eikä ole lähelläkään käydä niin. Sitten mummon vastaus oli "Taitaa meidän Petristä tulla vanhapoika". Tuo etunimi on muutettu. Ärsyttää muutenkin sukuloiminen välillä kun jatkuvasti kysellään samasta asiasta. 26v olen ja en ole ikinä seurustellut. Kerron heille, että en ole tarpeeksi hyvännäköinen tai tasokas, että naiset haluaisivat kanssani olla ja he ovat aina höpöhöpö, vaikka sisimmässään ovat jo vuosia tienneet mistä puhun. Ärsyttääkö teitä muita sinkkuja tuommoinen asioiden tivaaminen ja jatkuva kysely? m26
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Tuo, ettet pidä itseäsi tarpeeksi hyvännäköisenä tai tasokkaana kertoo vain huonosta itsetunnosta. Ja huono itsetunto on se oikea syy, miksi sinulla ei ole tyttöystävää. Sinun pitää pystyä näkemään itsesi tavoittelemisen arvoisena saaliina. Jos et omasta mielestäsi ole mikään komistus eikä urakaan ole vielä puhjennut kukkaan (jos on koskaan puhjetakseen), niin mitä sitten? Ei parisuhteen saaminen tuollaisiin asioihin kaadu. Ne saattavat olla kivaa plussaa, mutta ei kukaan ryhdy seurustelemaan menestyvän ja komean meklarin kanssa, jos tyyppi ei muuten kiinnosta.
Sukulaiset tokenevat kyllä ajallaan. Ja se pariutuminen voi tapahtua myöhemminkin, jo siinä vaiheessa kun sukulaiset ovat lakanneet kysymästä. Seuraavalla kerralla sanot heille, ettet vain ole kohdannut oikeanlaista naista. Älä turhaan vähättele itseäsi sukulaisille, kyllähän he sinut tuntevat ja varmasti pitävät sinua hyvänä aviomieskandidaattina, eiväthän he muuten kyselisi, vaan sanoisivat että voi voi kun olet reppana, et sinä koskaan tule naista saamaan. Selvästi he ovat sitä mieltä, että sinussa on ainesta. Nyt sinunkin täytyy alkaa uskoa siihen!
"Että sinussa on ainesta". Just joo, rumat, vammaiset, tylsät, köyhät älkööt vaivautuko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne vihjailut siitä lakkaa sitten kun niin omat kuin isovanhemmatkin ovat haudassa.
nimim. kokemusta on m45
Sukulaiset ovat kyllä sillä tavalla rasittavia, että pitävät jotenkin oikeutenaan kysyä työstä ja parisuhteesta. Kysyvät, koska kokevat, että asia liittyy heihinkin, esim tyttö- tai poikakaveri -> tulevat lastenlapset, opiskelu- tai työpaikka -> status yhteiskunnassa, joka peilautuu myös sukuun.
Harvoin osataan kysyä, oletko onnellinen, ja tukea toisen omia valintoja. Ehkä siksi, kun ne omat valinnatkaan eivät ole aina onnea tuoneet, vaikka ovatkin suvun hyväksymiä (perinteinen avioliitto yms muut tilpehööverit).
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää muut asiat, joissa sukupolvien välinen ero tulee ilmi. Esimerkiksi vanhat eivät tajua, että nykyään ei töitä miten tahansa saa.
Töitä saa heti kun kävelee paikanpäälle lakki kourassa ja hihat käärittynä kysymään koska voi aloittaa.
T. Suku
Mielestäni siinä ei ole mitään pahaa jos jäisi vanhaksi pojaksi. Molemmissa on puolensa ja puolensa , olla vanhapoika tai kumppanin kanssa. Usein ajattelen itsekin jäänkö ilman kumppania koska onnun kävelyä hieman. Mutta tuskin kukaan nainen olisi niin ahdaskatseinen ettei huolisi. Kertoo sitten enemmän naisesta ihmisenä. Luonteeltani olen hiukan ujo mutta ystävällinen ja perusrehti nuori mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet "vanhatpojat" voivat olla miehekkäämpiä kuin naimisissa/parisuhteessa olevat miehet ja monet vanhatpiiat naisellisempia ja äidillisempiä kuin naimisissa/parisuhteessa olevat naiset.
Pitäisi luopua leimaavista sanoista vanhapoika, vanhapiika yms muusta ylemmyydentuntoisesta naureskelusta.
Miksi 26-vuotias mies on vauva.fi-palstalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei multa kukaan tivaa. Sukulaistäti kerran vuodessa kyselee, kun siellä päin käydään, että onkos sulla ketään. Vastaan siihen että ei ole.
Ilmeisesti minusta näkee heti, ettei tarvitse ihmetellä miksi olen sinkku? :D
Ei seurustelu ulkonäöstä ole kiinni vaan itsetunnosta. Jos hyvä itsetunto ja pitää itse itseäään hyvän näköisenä ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, niin kyllä seurustelu kumppani löytyy. Sellainen ihminen kaunis joka hyväksyy itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä pahaa siinä kyselyssä on? Ite näin kesällä mummoa ekaa kertaa muutamaan vuoteen ja siinä tuli kyllä vaihdettua kuulumiset, kaikine työpaikkoineen ja parisuhdestatuksineen enkä pistänyt pahaksi. Keskenämme naureskeltiin, että mitäs me sinkut (mummo on leski). Mun mielestä se vaan osotti et mummo on kiinnostunu mun elämästä. Tosin, jos nähtäis useemmin ja kyselis joka kerta kun nähtäis esim. kerran kuussa niin kyllä sit alkais ottaa päähän, ehkä.
Minulla oli ensimmäinen tapailusuhde (kesti n. kolme kuukautta) vasta 24-vuotiaana eikä olisi ollut silloinkaan, Ellen olisi lähtenyt nettideitteihin mukaan ja todella aktiivisesti ja tavoitteellisesti etsimällä etsinyt kumppania. Samana vuonna, kun tuo ensimmäinen tapailu kariutui (onneksi, mies oli emotionaalisesti todella lukkiutunut), tapasin nykyisen avopuolisoni ja hänetkin netin välityksellä. Olen nyt 28-vuotias, eli olemme olleet yhdessä neljä vuotta, joista yhdessä asuneet 2,5 vuotta. Juuri ostimme 50/50 -suhteessa oman asunnon. Ensi keväänä menemme naimisiin.
Ja kyllä. Ärsytti aivan helvetisti vanhojen sukulaisten vihjaillut ja utelut, kun minulla ei ollut vielä parisuhdetta enkä ollut koskaan vielä seurustellut. Kaipasin siis itsekin kumppania. Pahinta oli, kun jopa oma äitini jossain kohtaa vihjasi, että yksin tulen jäämään. Olen siis täysin tavallinen nainen. Minussa ei ole mitään poikkeuksellista vikaa. Silti kumppanin löytyminen edellytti sitä, että ryhdyin hommiin. Päätin, että nyt riittää. Ja voin kertoa, että mieheni (joka on ihana!) oli tavatessamme 28-vuotias. Emme ole asiasta puhuneet, mutta aavistelen, että olen hänen ensimmäinen kunnollinen suhteensa. Eli kyllä "vanhaa" ja suht kokematontakin vielä onnistaa.
Minulla on 30-vuotias tuttava, joka ei usko nettitreffeihin, vaan pitää niitä liian teennäisenä tapana tavata ketään. Silti aina huokailee masentuneen passiivisaggressiivisesti, miten on jo alistunut siihen, ettei koskaan löydä miestä. En ymmärrä häntä. Minusta vaikka baarissa tapaaminen ei ole millään lailla parempi tapa kuin parinhaku netissä. Kummassakin tapauksessa osapuolet kyllä tietävät, että jotain romanttista/eroottista on kummallakin mielessä. Ihan yhtä tarkoitushakuista toimintaa molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 21v kun tapasin miehen joka rakastui minuun tulenpalavasti. En ollut koskaan seurustellut, en suudellut ketään. Kukaan ei ollut koskaan kiinnostunut minusta, oli todella outoa kun joku rakastui sinuun korvia myöten ja olisi tuonut sinulle kuunkin taivaalta.
EhkäSiksiOletSinkku kirjoitti:
Miksi 26-vuotias mies on vauva.fi-palstalla?
Jos palstan yläikäraja olisi nimen mukaisesti esim. 2 vuotta, täällä saattaisi olla aika hiljaista 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma isäni aikansa kyseli meidän pojalta (nyt 25 v) tyttöystäväasioista joka kerta kun näkivät toisensa, ja muisti aina mainita alkaneensa seurustella äitini kanssa 17-vuotiaana. Sitten kerran hän rupesi itse ääneen pohdiskelemaan, että kai sitä siihen aikaan nuoret alkoivat niin varhain seurustelemaan, kun heillä ei ollut muutakaan tekemistä :D Tuon oivalluksen jälkeen ei ole enää niin kauheasti kysellyt.
Tuossa on jo pari hyvää vastausta tullut, joilla voi rautalangasta vääntää sukulaisille, että kyselyt eivät tunnu mukavilta. Esimerkiksi viittaukset homoiluun tai naisten kaatamiseen ("miksi tilata lehteä kun irtonumeron voi valita kannen perusteella.")
Joku aikoinaan kuittasi sukulaistädeille, jotka aina häissä utelivat "joko seuraavaksi on sinun vuorosi". Kun tuli hautajaiset, niin sukulaistädeiltä kyseli sitten viattomisti, että kenen teistä vuoro on seuraavaksi. Ymmärsivät sitten olla kyselemättä asiattomia jatkossa.
[/quote]Kyllä mulle kelpaisi tuollainen tahti ainakin verrattuna nykyiseen
T. kohta 4 vuotta ilman, eri[/quote]
Sama tilanne, tasan 4 vuotta runkkaamalla selvitty, ei ole parisuhteita ollut ikinä. Vaikka olen komea ja fyysisesti erittäin hyvässä kunnossa. Naisettomuuteni kai johtuu huonosta sosioekonomisesta asemasta, syrjääntymisestä ja työttömyydestä=rahattomuus.
T: 20v nuorimies 172cm 60kg
Niin tuttua, kun tuli jotain 23v mittariin, niin sukulaiset alkoivat huhuta, että minä olen lesbo ja saman ikäinen serkkuni homo, kun ei oltu suvulle esitelty poika/tyttöystäviä. Noh, siinä luulossa saivat olla aika monta vuotta :D Sitten äimistyivät, kun mies muutti mun kanssa yhteen ja serkkukin paljasti asuneensa tyttöystävänsä kanssa yhdessä jo pari vuotta. Meidän häiden odotusta eivät ehtineet päivitellä, eivätkä ekaa lasta udella, mutta toisen lapsen osalta kyllä sitäkin enemmän sitten kyseltiin, että eikö jo tuu. Ei viitsinyt ihan kaikille heti avautua keskenmenoista, mutta kyllähän se juoru sitten jossain vaiheessa levisi, että saivat sitä kauhistella. No, eipä sekään ole estänyt kyselemästä, että kai nyt kolmaskin, kun tilaa on...
Että aina sitä on jotain kauhisteltavaa...
Itsekin suosittelen nettideittiä, oma mies löytyi sieltä ja lähipiirissä ainakin viisi avioparia ovat löytäneet toisensa netistä.
26 vuotiaalla miehellä on vielä parikymmentä vuotta aikaa hankkia vaimo ja perustaa perhe. Ei mitään hätää.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3474 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua hieman harmittaa tämä nykymeno ylipäätänsäkin. Olen itse perheellinen joten minua on 'lykästänyt'. Mutta nykyään on niin kovin tärkeää saada toteuttaa itseään ja tehdä kaikki itselleen täydelliset valinnat että tuntuu, ettei mikään enää kelpaa. En tarkoita että pitäisi kelpuuttaa joku haiseva vaimonhakkaajajuoppo mutta tuntuu että omassa tuttavapiirissä ainakin ollaan niin nirsoja ja etsitään niin sitä täydellistä paria, että koko elämä menee siinä sivussa ohi. Meillä on suvussa 12 kpl 25-40 vuotiaita opiskelleita ja töissä käyviä fiksuja ihmisiä, joilla on ihan Ok geenit (jollain on silmälasit ja jollain ehkä 10kg ylipainoa) ja näistä 12 kpleesta 1mies ja 2naista on pitkässä parisuhteessa, jossa on jo lapsiakin, 1nainen seurustelee niin vakavasti että mies on käynyt jo meilläkin kylässä 1mies on eronnut ja elää uutta nuoruuttansa ja muut 7 tuntuvat jäävän ikisinkuiksi koska koskaan ei mistään löydy 'riittävän hyvää' puoliskoa.
On ihmisillä tosi yksinäinen vanhuus tiedossa. .. :(
Ei se ole niin yksinkertaista. Mä olen tässä 3 vuoden aikana tapaillut ehkä viittä miestä ja pientä säätöä on lisäksi ollut muutaman kanssa. Vain yksi näistä olisi halunnut seurustella, mutta mua ei kiinnostanut hän. Muut eivät ole halunneet mitään vakavampaa. Puhutaan 23-31v miehistä. Noissa oli parikin sellaista että minä olisin todellakin halunnut enemmän, mutta mies ei.
Haluaisin ehkä vähitellen löytää rakkauden, vaan kun ei löydy. Ei löydy ketään, joka kiinnostuisi minusta samoin kuin minä hänestä. Viimeksi viikko sitten kysyin yhtä miestä treffeille, hän vastasi myöntävästi mutta vetosi sitten syyhyn x ettei voida ainakaan tämän viikon aikana tavata. Eipä ole sen jälkeen kuulunut mitään.
Joten mua vähän loukkaa tuollainen, että pidetään ikisinkkuutta nirsoutena ja sitten tulee yksinäinen vanhuus jne. Aina ei vaan löydy sopivaa puolisoa.
Anteeksi, ei ollut tarkoitus kerään loukata, enkä usko että näitten sukulaisteni kohdallakaan on kyse mistään älyttömästä nirsoudesta, kritisoin lähinnä sitä minkälaiseksi parisuhdemaailma on jotenkin vinoutunut. Etsitään jostain tinderistä sitä mr/miss täydellistä ja eihän meistä yhtään kukaan ole täydellinen joten ihmiset vaan jatkavat etsimistä ikuisesti ja esim joku perunanenä voi olla täys turn off - vaikka ihminen sen nenän takana voisi olla täydellinen juuri sille etsijälle - on melkoista tuuria jos molemmat löytävät oman unelmaihmisensä siitä toisesta. - eikä se ole syyttä että avioliittoon mentäessä pappi kysyy "tahdotko sinä rakastaa..." - kukaan ei aina ihan satana rakasta toista mutta jos on tahto rakastaa sitä omaa paria ikuisesti niin silloin monta kertaa selviydytään vaikka mistä alamäistä.
Siinä on ero, etsiikö täydellistä ihmistä vai itselleen täydellistä kumppania. Omani löytäneenä voin sanoa, että ne vuodet sinkkuna ja kaikki ne treffit ja seurusteluyritykset muiden kanssa nimenomaan auttoivat ymmärtämään, mitä parisuhteelta haluaa ja miten eri ihmisten seura vaikuttaa itseen. Piti käydä monta puuduttavaa treffiä läpi kohteliaasti hymyillen, vaikka tajusi jo alkuun olevansa ihan väärän ihmisen seurassa. Mutta yhtään noista treffeistä en muistele pahalla, koska niistä oppi paljon omasta itsestään ja toiveistaan.
Ulkopuolelle käytökseni ehkä näytti nirsolta. Minusta se ei sitä ollut, koska lähdin kuitenkin usein avoimin mielin treffeille. Parisuhteeseen en sitten ryhtynyt, ellen nähnyt treffien perusteella tarpeeksi yhteistä ja oikeaa potentiaalia. Jos jossain asiassa pitää nirsoilla, se on mielestäni kumppaninvalinta. Kyllä pitäääkin vähän valikoida, jos toiveissa on loppuelämän viettäminen ja ehkä lastenkin hankinta tämän ihmisen kanssa!
Minusta on muutenkin parempi olla yksin kuin epätyydyttävässä suhteessa. Miksi haluaisin jakaa elämäni jonkun kanssa, joka on ihan miellyttävä tai siedettävä, kun voin olla yksinkin? Parisuhde ei ole mikään itseisarvo eikä parisuhteeseen ole mikään pakko ryhtyä vain siksi, että olisi joku. Monesta yrityksestä oppineena päätin olla ryhtymättä parisuhteeseen kenenkään muun kuin unelmakumppanini kanssa. Ja joo, tämä unelmakumppani ei lopulta ollut mikään 187-senttinen lentokapteeni, vaan ihan tavallinen pulliainen, mutta joka sopii persoonana minulle täydellisesti.
Mä en myöskään ymmärrä mitä tarkoitat kun sanot, että elämä menee jotenkin ohi, jos on sinkkuna? Minusta se menee ohi, jos jumiutuu yksin olemisen pelossa huonoo suhteeseen. -eri
Ei se ihan näinkään mene, sillä naimaikäisiä miehiä on lähes kaikkialla Suomessa selkeästi naisia enemmän. Joku linkkasi toiseen keskusteluun mielenkiintoisen kirjoituksen aiheesta: http://naytadata.com/2017/08/10/sukupuolijakauma-ja-vinouma-suomessa/ .