En saa nähdä lapsenlastani ilman miniää

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut ihankaikkia vastauksia lukea mutta APUA!!!! Omat lapset on jo teinejä mutta onko tosiaan 15:ssa vuodessa muuttunut niin että vierastaminen on asia, joka pyritään minimoimaan ottamalla lapsi koko ajan kaikkialle mukaan? Tai että on ok että normaali terve isovanhempi EI saa viedä vauvaa vaunulenkille?

Oli kuule ihan ok silloin 15v sittenkin. Nämä ovat perhekohtaisia eroja, eivät sukupolvien välisiä eroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä aloituksessa pohdittiin sitä että ei saa edes hetkeä kahden lapsenlapsen kanssa. Minusta tuntuu myös oudolta ettei mummo saa syöttää lasta jos ollaan yhteisessä kahvipöydässä tai leikkiä lattialla sen aikaa kun äiti käy vessassa.

Minun poikani on 11kk ja ei ole ollut yökylässä mutta kyllä hän mummojaan rakastaa eikä vierasta ollenkaan. Jos jompikumpi mummo pitää lapsen kiireisenä leikeissä niin hän ei edes huomaa kun piipahdan vessaan. Ja todellakin mummot saavat syöttää (siis lapsen omilla ruuilla, ei herkuilla) lasta kun istutaan kahvipöydässä. Poika on aina niin onnellinen kun näkee mummojaan ja vaikka en anopin kanssa aina samaa mieltä ole niin hänen ja poikani lämmin suhde ei ole minulta pois. Päinvastoin. Poika varmasti vierastaisi mummoja jos emme olisi alusta saakka vieneet kylään kerran viikossa ja antaneet syliin.

Äidit jotka eivät tee isovanhempia lapselle tutuiksi tekevät lapselle hallaa. Ei tarvitse antaa hoitoon mutta täytyy luottaa siihen että vaikka 5min voi olla pois lapsen näkökentästä. Jos lapsi on turvallisesti äitiin kiintynyt niin kestää sen kyllä. Vai olisiko tässä juuri se äitien ongelma....?

Eiköhän suurin osa äideistä ja tähänkin ketjuun kirjottaneista jätä 5 minuutiksi mummon seuraan lapsen. Tosin itse en.jättäisi jos lapsi vierastaa, ja sillä sitä turvallista kiintymystä edistetään. Ap asuu 200km päässä eikä ole väleissänsä poikansa kanssa, eiköhän siinä ole ne syyt miksi näin on.

T. Se äiti joka ottaa 8kk vauvan vessaan mukaan, jos se alkaa itkemään vieraiden kanssa yksin jäädessään.

Ps. Vierastamisen puuttuminen ei ole mikään meriitti. Vierastaminen on ihan luonnollinen ja terve osa lapsen kehityskaarta. Toisilla se tuskin näkyy, kun taas toiset reagoivat vahvasti. Jos se puuttuu täysin, niin on ongelmia kiintymyssuhteessa.

Vauvalle pitää antaa myös tilaa tutustua uusiin ihmisiin äidin läsnäollessa. Merkki turvallisesta kiintymyssuhteesta on se kun lapsi uskaltaa tutustua uusiin paikkoihin ja ihmisiin sekä leikkiä, äidin ollessa samassa huoneessa. Vierastaminen on luonnollista mutta sen ylläpitäminen äidin toimesta ei ole.

Ps. En sanonut ettei lapseni vierastaisi ollenkaan enkä kehuskellut sen olevan meriitti. Olen valtavan onnellinen että hänellä on läheiset mummot, joita ei vierasta koska ovat olleet läheisiä alusta saakka. Tätä toki pidän suurena onnen aiheena.

Nimenomaan "äidin läsnäollessa". Tämän koko ketjunhan pointti on että mummo haluaa jostain ihmeen syystä häätää äidin paikalta jotta saisi olla kahden pienen vauvan kanssa jota näkee suhteellisen harvoin. En minä ainakaan tuollaisessa tilanteessa jättäisi lasta yksistään mummon kanssa.

No minä jättäisin vessareissun ajaksi tai menisin vaikka seinän taakse salakuuntelemaan ensin. Tulisin viivana takaisin jos vauva itkee. Ja päästäisin vaunulenkille vaikka pihalle ympyrää vetämään ja katsoisin salaa ikkunasta. Antaisin anopille tunteen siitä että saa viettää kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa ja tarkkailisin salaa että homma toimii. Antaisin myös vaihtaa vaipan, ensin niin että olen vieressä ja sitten niin että olen viereisessä huoneessa. Viivana taas paikalle jos vauva hermostuu. Antaisin syöttää kun olen saman pöydän ääressä. Ja jatkaa syöttämistä kun haen keittiöstä vettä.

Sokeasti ei tarvitse luottaa mutta ap tapaa lastenlastaan kerran viikossa. Luottamussuhdetta pitää myös osata rakentaa eikä olettaa että se syntyy automaattisesti. Nyt ap ei saa mahdollisuutta edes osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen.

Luuleeko nää nuoret äidit, että puurolusikan vieminen taaperon suuhun on rakettitiedettä? Se mummo on ainakin yhden taaperon pitänyt hengissä ja ruokkinut aikuiseksi saakka, tällä nuorella äidillä on kokemusta äitiydestä reilu puoli vuotta... herramunjee.

T. Toinen taaperon äiti

Meillä miehellä on lähtenyt 30 vuoden ikään mennessä 3 hammasta, lohennut varmaan kymmeniä kertoja. Hampaat olleet pilalla lapsesta lähtien, yhtenä syynä juurikin tällainen että omaa lusikkaa käytetään lapsella. Mikä anopin mielestä edelleen on varsin ok.

Ja ei se lapsi välttämättä edes syö muuten kuin itse tai äitinsä syöttäessä. Luulisi sinun pienen lapsen äitinä tietävän?

Hei äidit. Te ette omista sitä lasta. Se ei ole lelu teitä varten, eikä lemmikki. Se on erillinen ihminen, jolla on oikeus muihinkin sukulaisiin kuin kaikkivoipaan äitiin. Te ette tee lapselle mitään palvelusta olemalla sille ainoa kontakti ulkomaailmaan, kontrolloimalla niin että ainoa sallittu kontakti ulkomaailmaan on teidän kautta, teidän sallimalla tavalla. Se on niin narsistista kuin olla voi.

T. Yksi äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä aloituksessa pohdittiin sitä että ei saa edes hetkeä kahden lapsenlapsen kanssa. Minusta tuntuu myös oudolta ettei mummo saa syöttää lasta jos ollaan yhteisessä kahvipöydässä tai leikkiä lattialla sen aikaa kun äiti käy vessassa.

Minun poikani on 11kk ja ei ole ollut yökylässä mutta kyllä hän mummojaan rakastaa eikä vierasta ollenkaan. Jos jompikumpi mummo pitää lapsen kiireisenä leikeissä niin hän ei edes huomaa kun piipahdan vessaan. Ja todellakin mummot saavat syöttää (siis lapsen omilla ruuilla, ei herkuilla) lasta kun istutaan kahvipöydässä. Poika on aina niin onnellinen kun näkee mummojaan ja vaikka en anopin kanssa aina samaa mieltä ole niin hänen ja poikani lämmin suhde ei ole minulta pois. Päinvastoin. Poika varmasti vierastaisi mummoja jos emme olisi alusta saakka vieneet kylään kerran viikossa ja antaneet syliin.

Äidit jotka eivät tee isovanhempia lapselle tutuiksi tekevät lapselle hallaa. Ei tarvitse antaa hoitoon mutta täytyy luottaa siihen että vaikka 5min voi olla pois lapsen näkökentästä. Jos lapsi on turvallisesti äitiin kiintynyt niin kestää sen kyllä. Vai olisiko tässä juuri se äitien ongelma....?

Eiköhän suurin osa äideistä ja tähänkin ketjuun kirjottaneista jätä 5 minuutiksi mummon seuraan lapsen. Tosin itse en.jättäisi jos lapsi vierastaa, ja sillä sitä turvallista kiintymystä edistetään. Ap asuu 200km päässä eikä ole väleissänsä poikansa kanssa, eiköhän siinä ole ne syyt miksi näin on.

T. Se äiti joka ottaa 8kk vauvan vessaan mukaan, jos se alkaa itkemään vieraiden kanssa yksin jäädessään.

Ps. Vierastamisen puuttuminen ei ole mikään meriitti. Vierastaminen on ihan luonnollinen ja terve osa lapsen kehityskaarta. Toisilla se tuskin näkyy, kun taas toiset reagoivat vahvasti. Jos se puuttuu täysin, niin on ongelmia kiintymyssuhteessa.

Vauvalle pitää antaa myös tilaa tutustua uusiin ihmisiin äidin läsnäollessa. Merkki turvallisesta kiintymyssuhteesta on se kun lapsi uskaltaa tutustua uusiin paikkoihin ja ihmisiin sekä leikkiä, äidin ollessa samassa huoneessa. Vierastaminen on luonnollista mutta sen ylläpitäminen äidin toimesta ei ole.

Ps. En sanonut ettei lapseni vierastaisi ollenkaan enkä kehuskellut sen olevan meriitti. Olen valtavan onnellinen että hänellä on läheiset mummot, joita ei vierasta koska ovat olleet läheisiä alusta saakka. Tätä toki pidän suurena onnen aiheena.

Nimenomaan "äidin läsnäollessa". Tämän koko ketjunhan pointti on että mummo haluaa jostain ihmeen syystä häätää äidin paikalta jotta saisi olla kahden pienen vauvan kanssa jota näkee suhteellisen harvoin. En minä ainakaan tuollaisessa tilanteessa jättäisi lasta yksistään mummon kanssa.

No minä jättäisin vessareissun ajaksi tai menisin vaikka seinän taakse salakuuntelemaan ensin. Tulisin viivana takaisin jos vauva itkee. Ja päästäisin vaunulenkille vaikka pihalle ympyrää vetämään ja katsoisin salaa ikkunasta. Antaisin anopille tunteen siitä että saa viettää kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa ja tarkkailisin salaa että homma toimii. Antaisin myös vaihtaa vaipan, ensin niin että olen vieressä ja sitten niin että olen viereisessä huoneessa. Viivana taas paikalle jos vauva hermostuu. Antaisin syöttää kun olen saman pöydän ääressä. Ja jatkaa syöttämistä kun haen keittiöstä vettä.

Sokeasti ei tarvitse luottaa mutta ap tapaa lastenlastaan kerran viikossa. Luottamussuhdetta pitää myös osata rakentaa eikä olettaa että se syntyy automaattisesti. Nyt ap ei saa mahdollisuutta edes osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen.

Luuleeko nää nuoret äidit, että puurolusikan vieminen taaperon suuhun on rakettitiedettä? Se mummo on ainakin yhden taaperon pitänyt hengissä ja ruokkinut aikuiseksi saakka, tällä nuorella äidillä on kokemusta äitiydestä reilu puoli vuotta... herramunjee.

T. Toinen taaperon äiti

Meillä miehellä on lähtenyt 30 vuoden ikään mennessä 3 hammasta, lohennut varmaan kymmeniä kertoja. Hampaat olleet pilalla lapsesta lähtien, yhtenä syynä juurikin tällainen että omaa lusikkaa käytetään lapsella. Mikä anopin mielestä edelleen on varsin ok.

Ja ei se lapsi välttämättä edes syö muuten kuin itse tai äitinsä syöttäessä. Luulisi sinun pienen lapsen äitinä tietävän?

Pystyin kyllä omalle äidille ja anopille sanomaan, että ei lusikkaa omasta suusta lapsen suuhun. Jos lapsi huutaa eikä syö, se on eri asia, ja vaihe joka menee ohi.

Se sama

Vierailija kirjoitti:

Hei äidit. Te ette omista sitä lasta. Se ei ole lelu teitä varten, eikä lemmikki. Se on erillinen ihminen, jolla on oikeus muihinkin sukulaisiin kuin kaikkivoipaan äitiin. Te ette tee lapselle mitään palvelusta olemalla sille ainoa kontakti ulkomaailmaan, kontrolloimalla niin että ainoa sallittu kontakti ulkomaailmaan on teidän kautta, teidän sallimalla tavalla. Se on niin narsistista kuin olla voi.

T. Yksi äiti

Tule sitten kertomaan nuo, jos joku päättää ettei lapsi saa koskaan tavata ketään ilman vanhempia. Ja on kotihoidossa ja kotikoulussa koko elämänsä.

Se ei ole narsistista ettei jätä vauvaa hoitoon, eikä sekään ettei jätä taaperoa hoitoon. 

Se ettei mummo saa hoitaa 10kk vauvaa vauvaa, ei ole sama asia kuin että sulkisi ulkomaailman perheeltään.

Vähän järkeä näihinkin.

Vierailija kirjoitti:

AP:n miniä ei varmaankaan ole menossa töihin äitiyslomansa päättyessä. Jos olisi niin 10kk vanhasta olisi jo opeteltu päästämään irti.Äitiyslomahan ainakin parikymmentä vuotta sitten päättyi lapsen ollessa n.11k, en tiedä miten nykyään.

Missä viestissä ap sanoi ettei lapsen äiti anna lasta kenellekkään hoitoon, tai mistä ap edes sen tietäisi? Se ettei anna lasta esim. epäluotettavaksi tuntemalleen ihmiselle ei tarkoita ettei kukaan koskaan saisi lasta hoitaa. Voihan olla että lapsen isä on kieltänyt jättämästä lastaan kahden äitinsä kanssa koska tietää ettei tämä ole luotettava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä aloituksessa pohdittiin sitä että ei saa edes hetkeä kahden lapsenlapsen kanssa. Minusta tuntuu myös oudolta ettei mummo saa syöttää lasta jos ollaan yhteisessä kahvipöydässä tai leikkiä lattialla sen aikaa kun äiti käy vessassa.

Minun poikani on 11kk ja ei ole ollut yökylässä mutta kyllä hän mummojaan rakastaa eikä vierasta ollenkaan. Jos jompikumpi mummo pitää lapsen kiireisenä leikeissä niin hän ei edes huomaa kun piipahdan vessaan. Ja todellakin mummot saavat syöttää (siis lapsen omilla ruuilla, ei herkuilla) lasta kun istutaan kahvipöydässä. Poika on aina niin onnellinen kun näkee mummojaan ja vaikka en anopin kanssa aina samaa mieltä ole niin hänen ja poikani lämmin suhde ei ole minulta pois. Päinvastoin. Poika varmasti vierastaisi mummoja jos emme olisi alusta saakka vieneet kylään kerran viikossa ja antaneet syliin.

Äidit jotka eivät tee isovanhempia lapselle tutuiksi tekevät lapselle hallaa. Ei tarvitse antaa hoitoon mutta täytyy luottaa siihen että vaikka 5min voi olla pois lapsen näkökentästä. Jos lapsi on turvallisesti äitiin kiintynyt niin kestää sen kyllä. Vai olisiko tässä juuri se äitien ongelma....?

Eiköhän suurin osa äideistä ja tähänkin ketjuun kirjottaneista jätä 5 minuutiksi mummon seuraan lapsen. Tosin itse en.jättäisi jos lapsi vierastaa, ja sillä sitä turvallista kiintymystä edistetään. Ap asuu 200km päässä eikä ole väleissänsä poikansa kanssa, eiköhän siinä ole ne syyt miksi näin on.

T. Se äiti joka ottaa 8kk vauvan vessaan mukaan, jos se alkaa itkemään vieraiden kanssa yksin jäädessään.

Ps. Vierastamisen puuttuminen ei ole mikään meriitti. Vierastaminen on ihan luonnollinen ja terve osa lapsen kehityskaarta. Toisilla se tuskin näkyy, kun taas toiset reagoivat vahvasti. Jos se puuttuu täysin, niin on ongelmia kiintymyssuhteessa.

Vauvalle pitää antaa myös tilaa tutustua uusiin ihmisiin äidin läsnäollessa. Merkki turvallisesta kiintymyssuhteesta on se kun lapsi uskaltaa tutustua uusiin paikkoihin ja ihmisiin sekä leikkiä, äidin ollessa samassa huoneessa. Vierastaminen on luonnollista mutta sen ylläpitäminen äidin toimesta ei ole.

Ps. En sanonut ettei lapseni vierastaisi ollenkaan enkä kehuskellut sen olevan meriitti. Olen valtavan onnellinen että hänellä on läheiset mummot, joita ei vierasta koska ovat olleet läheisiä alusta saakka. Tätä toki pidän suurena onnen aiheena.

Nimenomaan "äidin läsnäollessa". Tämän koko ketjunhan pointti on että mummo haluaa jostain ihmeen syystä häätää äidin paikalta jotta saisi olla kahden pienen vauvan kanssa jota näkee suhteellisen harvoin. En minä ainakaan tuollaisessa tilanteessa jättäisi lasta yksistään mummon kanssa.

No minä jättäisin vessareissun ajaksi tai menisin vaikka seinän taakse salakuuntelemaan ensin. Tulisin viivana takaisin jos vauva itkee. Ja päästäisin vaunulenkille vaikka pihalle ympyrää vetämään ja katsoisin salaa ikkunasta. Antaisin anopille tunteen siitä että saa viettää kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa ja tarkkailisin salaa että homma toimii. Antaisin myös vaihtaa vaipan, ensin niin että olen vieressä ja sitten niin että olen viereisessä huoneessa. Viivana taas paikalle jos vauva hermostuu. Antaisin syöttää kun olen saman pöydän ääressä. Ja jatkaa syöttämistä kun haen keittiöstä vettä.

Sokeasti ei tarvitse luottaa mutta ap tapaa lastenlastaan kerran viikossa. Luottamussuhdetta pitää myös osata rakentaa eikä olettaa että se syntyy automaattisesti. Nyt ap ei saa mahdollisuutta edes osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen.

Luuleeko nää nuoret äidit, että puurolusikan vieminen taaperon suuhun on rakettitiedettä? Se mummo on ainakin yhden taaperon pitänyt hengissä ja ruokkinut aikuiseksi saakka, tällä nuorella äidillä on kokemusta äitiydestä reilu puoli vuotta... herramunjee.

T. Toinen taaperon äiti

Meillä miehellä on lähtenyt 30 vuoden ikään mennessä 3 hammasta, lohennut varmaan kymmeniä kertoja. Hampaat olleet pilalla lapsesta lähtien, yhtenä syynä juurikin tällainen että omaa lusikkaa käytetään lapsella. Mikä anopin mielestä edelleen on varsin ok.

Ja ei se lapsi välttämättä edes syö muuten kuin itse tai äitinsä syöttäessä. Luulisi sinun pienen lapsen äitinä tietävän?

Pystyin kyllä omalle äidille ja anopille sanomaan, että ei lusikkaa omasta suusta lapsen suuhun. Jos lapsi huutaa eikä syö, se on eri asia, ja vaihe joka menee ohi.

Se sama

Minäkin pystyn anopille sanomaan ettei omalla lusikalla lasta saa syöttää.. jopa useaan otteeseen yhden ruokailun aikana. Jos en olisi vieressä muistuttamassa, kaikki lautaset ja lusikat ja ruuat olisivat yhteisiä.

T. Myös taaperon äiti (en sama)

Kyllä minä annoin lapseni muille hoitoon, äidilleni aina vain valvotusti. Sellaiseen on syynsä.

Vierailija kirjoitti:

Hei äidit. Te ette omista sitä lasta. Se ei ole lelu teitä varten, eikä lemmikki. Se on erillinen ihminen, jolla on oikeus muihinkin sukulaisiin kuin kaikkivoipaan äitiin. Te ette tee lapselle mitään palvelusta olemalla sille ainoa kontakti ulkomaailmaan, kontrolloimalla niin että ainoa sallittu kontakti ulkomaailmaan on teidän kautta, teidän sallimalla tavalla. Se on niin narsistista kuin olla voi.

T. Yksi äiti

Luitko sä tän ketjun tarinoita ja kokemuksia erilaisista mummuista ollenkaan?

Mä oon äidistäni keskustellut mm. perhetyöntekijän, neuvolan tädin ja perheterapeutin kanssa, että mitä tulisi tehdä hänen kanssaan ja kaikki ovat olleet sitä mieltä, että lasta ei ole hyvä jättää hänen kanssaan hetkeksikään kahden. Nyt ei olla tavattu ollenkaan ja sekin on heistä hyvä. Muita ihmisiä lapsi kyllä näkee ja saa kontakteja sekä toiset isovanhemmat hoitavatkin häntä välillä. En omista lasta, mutta tämä järjestely on lapseni suojelua ja hänen hyvinvointinsa turvaamista. Oma äitini ei aikanaan antanut mun tavata juoppohullua isäänsä ja hyvä niin. Ikävä vain, että sama toistuu nyt hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Pakko todeta, että nää täysjärkiset isovanhemmatkin voi käsittää monella tavalla. Me ei uskallettu antaa lasten mennä mummolaan hoitoon, kun siellä sai alle kuoluikäiset juosta ulkona keskenään, vaikka pihan läpi menee tie, aika hiljainen tie tosin ja nopeudet alle neljäkymppiä yleensä ja ihan vieressä on vesistö. Isovanhempien sydänlääkkeet ym, oli näkyvillä avoimesti lattiatasolla/alahyllyssä. Koiran lääkkeet pöydillä eteisessä, konetiskiaineet avoimessa alakaapissa saatavilla ja lasten annettiin mm. leikkiä keittiössä astianpesukoneen sisuksilla.

Serkut sai olla pienestä asti hoidossa ja ei heille onneksi koskaan mitään käynyt. Me koettiin että riski isoon ja vaarallisen tapaturmaan on liian suuri otettavaksi, kun sanomisesta huolimatta nuo asiat eivät korjaantuneet. Sitten isovanhemmat ihmettelivät miksei jätetä lapsia hoitoon..

Jep, ja anna kun arvaan: "eihän meidänkään lapsille mitään sattunut".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimittelet miniääsi, lapsenlapsesi äitiä haukaksi. Tuo nyt osoittaa kyllä jo jotakin mummista. Onneksi et ole anoppini.

Oma ex-anoppini oli tuollainen ja hän nimitti itseään suvun matriarkaks. Hän oli tottunut määräileen kaikkia, mutta miksi hemmetissä minun olisi pitänyt totella vaikka hänen poikansa oli minua kerran sutaissut. Ei olla missään tekemisissä.

Anoppi on oikeassa. Pojan siitin on itse asiassa anopin omaisuutta koska anoppi on synnyttänyt pojan omaksi jatkeekseen. Siksi se että poika on sutaissut kerran merkitsee että se on ollut todellisuudessa anoppi jonka maiti on laskettu sinuun. Siksi hänellä on määräysvalta oman maitinsa hedelmiin. Näin se on luonnossakin.

Ja jotkut vielä vakavalla naamalla väittävät että jos naiset päättäisivät asioista niin sotia ei olisi.

Ei varmaan enää. Oltaisiin kaikki kuoltu aikoja sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n miniä ei varmaankaan ole menossa töihin äitiyslomansa päättyessä. Jos olisi niin 10kk vanhasta olisi jo opeteltu päästämään irti.Äitiyslomahan ainakin parikymmentä vuotta sitten päättyi lapsen ollessa n.11k, en tiedä miten nykyään.

Missä viestissä ap sanoi ettei lapsen äiti anna lasta kenellekkään hoitoon, tai mistä ap edes sen tietäisi? Se ettei anna lasta esim. epäluotettavaksi tuntemalleen ihmiselle ei tarkoita ettei kukaan koskaan saisi lasta hoitaa. Voihan olla että lapsen isä on kieltänyt jättämästä lastaan kahden äitinsä kanssa koska tietää ettei tämä ole luotettava.

Niinpä. Ja pakko vielä kommentoida kun palasin tähän ketjuun, että hyvin harva aloittaa päivähoidon alle 1-vuotiaana. Yleisin aloitusikä taitaa olla on onan tuntuman mukaan 2-vuotiaana.

Ja ne pienetkin totutetaan äidin/isän kanssa kunnolla sinne hoitoon. Eli ihan pari viikkoa yleensä äiti tulee lapsen kanssa sinne päiväkotiin yhdessä, ja lapsen oma hoitaja sitten rakentaa suhdetta lapseen kun äiti on siellä.

Äärimmäisen harvoin (minulle ei ikinä) tulee vastaan pienten lasten vanhempia, jotka eivät näin haluaisi tehdä.

Kyllä minun mielestä esim. 1-vuotiaan hoitoon jättäminen "kylmiltään" kenelle tahansa vieraalle (noin pienelle esim 1x kuussa nähtävä hlö on vieras), oli sitten pk-täti tai mummo, on kohtuuttoman raskas ja stressaava tilanne. Ei sitä muuten vain tehdä, vaan ainoastaan pakkotilanteissa. Pk-tätiin yleensä syntyy jonkinlainen suhde ennen kuin hoito kunnolla alkaa, sillä häntä nähdään äidin kanssa päivittäin sitä ennen. Valitettavasti välimatkojen ja elämäntilanteiden vuoksi monia lapsia ei voi totuttaa samalla tavalla sukulaisiin, ja lapsen muisti ei yksinkertaisesti riitä siihen kun joitain tavataan harvoin.

Ja on meille sellaisiakin lapsia tulleet jotka eivät ole eläessään olleet erossa molemmista vanhemmista yhtä aikaa, eikä siinä ole ongelmia tullut. Enemmän oireilevat ne taaperot, joilla viisi eri hoitajaa pk:n ulkopuolellakin. Lapsi tarvitsee rutiineja ja sopusuhtaisen määrän pysyviä ihmissuhteita.

Enkä nyt sitten puhunut mistään vessareissuista, vaan esim tunnin-parin hoitokeikasta. Tunti tuntuu ihan eriltä vauvasta kuin aikuisesta (niin kyllä myös se viisi minuuttiakin, jos tarkkoja ollaan).

-pktäti

En lukenut koko ketjua, joten en tiedä onko joku muukin huomannut ajatella asiaa tältä kantilta. Mikä on se syy, miksi aloittaja ja hänen poikansa ovat huonoissa väleissä? Itselläni ainakin särähti heti silmään, kun AP sanoi välien olevan tulehtuneet. Mitä on tapahtunut? Kuitenkin äiti ja poika kyseessä. Ei voi olla pieni asia, joka saa välit rikki. Kummassa on syy? Jos anoppi on tehnyt jotain niin pahaa, ettei poika halua olla yhteydessä, niin en ihmettele, jos miniä ei halua lastaan tälle uskoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä aloituksessa pohdittiin sitä että ei saa edes hetkeä kahden lapsenlapsen kanssa. Minusta tuntuu myös oudolta ettei mummo saa syöttää lasta jos ollaan yhteisessä kahvipöydässä tai leikkiä lattialla sen aikaa kun äiti käy vessassa.

Minun poikani on 11kk ja ei ole ollut yökylässä mutta kyllä hän mummojaan rakastaa eikä vierasta ollenkaan. Jos jompikumpi mummo pitää lapsen kiireisenä leikeissä niin hän ei edes huomaa kun piipahdan vessaan. Ja todellakin mummot saavat syöttää (siis lapsen omilla ruuilla, ei herkuilla) lasta kun istutaan kahvipöydässä. Poika on aina niin onnellinen kun näkee mummojaan ja vaikka en anopin kanssa aina samaa mieltä ole niin hänen ja poikani lämmin suhde ei ole minulta pois. Päinvastoin. Poika varmasti vierastaisi mummoja jos emme olisi alusta saakka vieneet kylään kerran viikossa ja antaneet syliin.

Äidit jotka eivät tee isovanhempia lapselle tutuiksi tekevät lapselle hallaa. Ei tarvitse antaa hoitoon mutta täytyy luottaa siihen että vaikka 5min voi olla pois lapsen näkökentästä. Jos lapsi on turvallisesti äitiin kiintynyt niin kestää sen kyllä. Vai olisiko tässä juuri se äitien ongelma....?

Eiköhän suurin osa äideistä ja tähänkin ketjuun kirjottaneista jätä 5 minuutiksi mummon seuraan lapsen. Tosin itse en.jättäisi jos lapsi vierastaa, ja sillä sitä turvallista kiintymystä edistetään. Ap asuu 200km päässä eikä ole väleissänsä poikansa kanssa, eiköhän siinä ole ne syyt miksi näin on.

T. Se äiti joka ottaa 8kk vauvan vessaan mukaan, jos se alkaa itkemään vieraiden kanssa yksin jäädessään.

Ps. Vierastamisen puuttuminen ei ole mikään meriitti. Vierastaminen on ihan luonnollinen ja terve osa lapsen kehityskaarta. Toisilla se tuskin näkyy, kun taas toiset reagoivat vahvasti. Jos se puuttuu täysin, niin on ongelmia kiintymyssuhteessa.

Vauvalle pitää antaa myös tilaa tutustua uusiin ihmisiin äidin läsnäollessa. Merkki turvallisesta kiintymyssuhteesta on se kun lapsi uskaltaa tutustua uusiin paikkoihin ja ihmisiin sekä leikkiä, äidin ollessa samassa huoneessa. Vierastaminen on luonnollista mutta sen ylläpitäminen äidin toimesta ei ole.

Ps. En sanonut ettei lapseni vierastaisi ollenkaan enkä kehuskellut sen olevan meriitti. Olen valtavan onnellinen että hänellä on läheiset mummot, joita ei vierasta koska ovat olleet läheisiä alusta saakka. Tätä toki pidän suurena onnen aiheena.

Nimenomaan "äidin läsnäollessa". Tämän koko ketjunhan pointti on että mummo haluaa jostain ihmeen syystä häätää äidin paikalta jotta saisi olla kahden pienen vauvan kanssa jota näkee suhteellisen harvoin. En minä ainakaan tuollaisessa tilanteessa jättäisi lasta yksistään mummon kanssa.

No minä jättäisin vessareissun ajaksi tai menisin vaikka seinän taakse salakuuntelemaan ensin. Tulisin viivana takaisin jos vauva itkee. Ja päästäisin vaunulenkille vaikka pihalle ympyrää vetämään ja katsoisin salaa ikkunasta. Antaisin anopille tunteen siitä että saa viettää kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa ja tarkkailisin salaa että homma toimii. Antaisin myös vaihtaa vaipan, ensin niin että olen vieressä ja sitten niin että olen viereisessä huoneessa. Viivana taas paikalle jos vauva hermostuu. Antaisin syöttää kun olen saman pöydän ääressä. Ja jatkaa syöttämistä kun haen keittiöstä vettä.

Sokeasti ei tarvitse luottaa mutta ap tapaa lastenlastaan kerran viikossa. Luottamussuhdetta pitää myös osata rakentaa eikä olettaa että se syntyy automaattisesti. Nyt ap ei saa mahdollisuutta edes osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen.

Luuleeko nää nuoret äidit, että puurolusikan vieminen taaperon suuhun on rakettitiedettä? Se mummo on ainakin yhden taaperon pitänyt hengissä ja ruokkinut aikuiseksi saakka, tällä nuorella äidillä on kokemusta äitiydestä reilu puoli vuotta... herramunjee.

T. Toinen taaperon äiti

Meillä miehellä on lähtenyt 30 vuoden ikään mennessä 3 hammasta, lohennut varmaan kymmeniä kertoja. Hampaat olleet pilalla lapsesta lähtien, yhtenä syynä juurikin tällainen että omaa lusikkaa käytetään lapsella. Mikä anopin mielestä edelleen on varsin ok.

Ja ei se lapsi välttämättä edes syö muuten kuin itse tai äitinsä syöttäessä. Luulisi sinun pienen lapsen äitinä tietävän?

Ja sun mielestä tämä johtuu siitä kun on pienenä syötetty samalla lusikalla? On saanut kariesbakteerin varmasti joo, mutta omalla suuhygienialla saa kuule ihmeitä aikaan!

En itse ymmärrä näitä hermoheikki vanhempia jotka ei päästä pikkusia silmistään missään, kun kukaan muu ei osaa sitä muka edes 10 minuuttia hoitaa. Meijän pikkusella on 4 isovanhempaa joista on jo nyt tullut hänelle super tärkeitä vaikka onki vasta 10kk vanha neito. Kaikki ovat saaneet syöttää, vaippaavaihtaa halutessaan, leikkiä, viedä ulos jne. Ihan tavallisesti. Ollut jopa yökylässä jo molempien isovanhempien luona (voitte rauhassa kauhistella). Meillä ainakin neuvolassa kannustetaan jo vauva aikana antamaa lähipiiri vauvalle. Muitaki ku isi ja äiti. Neiti onkin rohkea, sosiaalinen ja muista ihmisistä hyvinkin kiinnostunut. Oikein hurmaava ja tätä on ollut pikkusesta asti ja siinä on ollu neuvolassa ihmettelemistä. Itse uskon sen johtuvan siitä ettei ole olemassa pelkkä äiti vaan on muitakin turvallisia ja tärkeitä ihmisiä ympärillä. Olen tietenki äitinä se tärkein ja sen huomaa. Mutta on vaa ihana kun on muitaki. Jää itselle hyvä mieli ku pikkunen jää onnellisesti isovanhempien luo. Ei itke eikä mitään. Aina niin kiltti.

Toki ymmärrän näitä jotka tietää ettei ole turvallista. Mutta valitettavasti on niitäki mammoja jotka on iha itse päättänyt että muut ei osaa.

Aloituksesta tulee heti pari kysymystä joihin ei olla taidettu saada vieläkään vastausta.

Miksi anopin ja pojan välit ovat niin tulehtuneet etteivät he ole tekemisissä? Lapsi on luonnostaan kiintynyt vanhempiinsa, jopa huonoihin vanhempiin, joten jos välit ovat kokonaan menneet, tulee ensimmäisenä mieleen että taustalla on jokin vähän isompi asia mitä ei vain jutella pois päiväjärjestyksestä.

Miksi anopin pitää saada olla vauvan kanssa nimenomaan kahdestaan? Miniän läsnäollessahan anoppi voi nytkin sylitellä, leikkiä ja jutella lapselle, luoda sitä kuuluisaa sidettä ihan siinä laajuudessa kuin on normaalia tässä vaiheessa. Miksi se ei riitä kun kyseessä on noinkin pikkuinen? Mitä sellaista lapsen edun mukaista anoppi voi tehdä vain ja ainoastaan KAHDESTAAN 10-kuukautisen vauvan kanssa? Mitä miniä ei saisi nähdä? Millä tavalla miniän pelkkä läsnäolo pilaa anopin suhteen vauvaan?

Miksi anoppi nimittelee miniäänsä haukaksi aloituspostauksen tilanteen perusteella? Kun tilanne siis on se että jos se isästä riippuisi, tämä mummu ei näkisi lapsenlastaan KOSKAAN. Miniälle taitaa olla iso myönnytys toimia tällä tavalla miehensä ja lapsen isän "selän takana", ja todennäköisesti hän tekee sen tasan siksi että ajattelee että lapsen on hyvä luoda jonkinlainen suhde mummuun. Ja heti alkaa haukoittelu ja valitus. 

Jokin tässä nyt mättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että haukka. Olet tuntematon ihminen ja kuka sinuun luottaisi, varsinkin kun jo nyt alat kehittämään kaikkea mitä teet lapsen kanssa vaikka et ole asiasta puhunut vanhempien kanssa. Hyvä vaan ettei päästä ainokaistaan jonkun hörhömummon kanssa heti kaksistaan kalaan. Luottamus pitää ansaita, ei sitä saa automaattisesti niin kuin mummi tittelin

Siis tämä ei voi olla todellista! Aviopuolison äiti on "tuntematon ihminen", johon ei voi luottaa? "Kehittää kaikenlaista puhumatta vanhempien kanssa" ja "Heti kaksistaan kalaan" , kun puhutaan asiasta, joka toteutuu ehkä viiden- kuuden vuoden päästä! "Hörhömummo" kun puhelee 10 kk ikäisen lapsen kanssa?

Onneksi omat poikani ovat valinneet ihan täyspäiset puolisot.

On ihan eri asia jos on tuntenut anopin kauan. Mutta eikö ap muka heti kuvitellut vievänsä lapsenlapsen kalaan joskus vaikka siihen tosiaan on kuusi vuotta aikaa? Suunnitteli jo kuuden vuoden päähän toisen lapsen elämää, vaikka ei pakolla kuulu siihen enää vuosien päästä jos jatkaa sekomummoiluaan.

 Aloittaja ei mitään sen kummempia suunnitellut, sen kun jutteli mahdollisista tekemisistä. Kai sinäkin sanot mitä saattaisi tapahtua tulevaisuudessa. Aivan naurettavaa tämä sinun kommentointisi. Ja vaikka aloittajan miniä ei aivan hirveän kauan ole tuntenut aloittajaa, vaikka ilmeisesti kuitenkin useita vuosia (kuinkas kauan itse tunsit miehesi ennen lasten tekoa ;), niin miniän mies eli aloittajan poika on varmasti tuntenut aloittajan jo aika monta vuosikymmentä. 

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei osaa hoitaa lasta niin kuin oma äiti, eli aivan ymmärrettävää käytöstä miniältäsi. 

Et voi olla tosissasi! Voi hyvää päivää taas...

Vierailija kirjoitti:

En itse ymmärrä näitä hermoheikki vanhempia jotka ei päästä pikkusia silmistään missään, kun kukaan muu ei osaa sitä muka edes 10 minuuttia hoitaa. Meijän pikkusella on 4 isovanhempaa joista on jo nyt tullut hänelle super tärkeitä vaikka onki vasta 10kk vanha neito. Kaikki ovat saaneet syöttää, vaippaavaihtaa halutessaan, leikkiä, viedä ulos jne. Ihan tavallisesti. Ollut jopa yökylässä jo molempien isovanhempien luona (voitte rauhassa kauhistella). Meillä ainakin neuvolassa kannustetaan jo vauva aikana antamaa lähipiiri vauvalle. Muitaki ku isi ja äiti. Neiti onkin rohkea, sosiaalinen ja muista ihmisistä hyvinkin kiinnostunut. Oikein hurmaava ja tätä on ollut pikkusesta asti ja siinä on ollu neuvolassa ihmettelemistä. Itse uskon sen johtuvan siitä ettei ole olemassa pelkkä äiti vaan on muitakin turvallisia ja tärkeitä ihmisiä ympärillä. Olen tietenki äitinä se tärkein ja sen huomaa. Mutta on vaa ihana kun on muitaki. Jää itselle hyvä mieli ku pikkunen jää onnellisesti isovanhempien luo. Ei itke eikä mitään. Aina niin kiltti.

Toki ymmärrän näitä jotka tietää ettei ole turvallista. Mutta valitettavasti on niitäki mammoja jotka on iha itse päättänyt että muut ei osaa.

Miten on voitu neuvolasta neuvoa jättämään alle 1-vuotias yön yli hoitoon? Olisiko niin, että neuvolasta on oltu huolissaan siitä, minkälaista hoitoa lapsi saa kotonaan ja haluttu varmistaa, että lapsella on muitakin aikuisia elämässään?