En saa nähdä lapsenlastani ilman miniää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kuten miniäsi.

En luota anoppiini pätkääkään ja en tule koskaan antamaan lastani hänen armoilleen ilman mun läsnäoloa.

Anoppi esimerkiksi raskausaikana lähetti kirjeen mulle ja miehelleni, jossa toivoi ettei meille tätä lasta suoda ja että heti kun se keskenmeno tapahtuu niin pitäisi erota ja etsiä uudet puolisot.

Tällainen olisi satuttavaa kenelle tahansa, mutta erityisen satuttavaa se oli avioparille joka oli kärsinyt lapsettomuudesta jo viisi vuotta ja vihdoinkin onnellisesti mutta pelokkaasti raskaana.

Usein ei tekis mieli edes antaa anopin tavata lastenlastaan ollenkaan.

Uuh. Miten tämä liittyi ap:n juttuun? Meinaatko, että miniän vainoharhaisen käytöksen takana on _aina_ anopin hulluus? Jos ap on järkevä ihminen, jolla on sensitiiviset otteet pienen lapsen kanssa, en voi ymmärtää ollenkaan, että pojan puoliso vahtii lasta noin mustasukkaisesti. Ei anna vaihtaa vaippaa?? Ihan kuin se olisi jotain tähtitiedettä, jonka anoppi voisi tehdä karmealla tavalla väärin. :D

Ap on itse myöntänyt olevansa niin huonoissa väleissä oman poikansa kanssa että voi tavata lapsenlastaan vain silloin kuin poikansa ei ole paikalla.

Luuletko tosissasi ap: n olevan järkevä ihminen?

Ap on siis aiemmin kertonut miniälle ja pojalleen heissä häiritseviä asioita - missähän hengessä niitä asioita on otettu esiin ja kuinka paljon niissä on loukattu miniää ja poikaa? Mistä syistä ap:n ja hänen poikansa välit ovat kireät ja vahingoittuneet? Ovatko syyt sellaisia, että miniän luottamus anoppia kohtaan on heikko, eikä hän siksi halua/uskalla jättää lastaan anopin hoiviin? Emme tiedä näistä syistä mitään, tässä kuulemme vain anopin tarinan ja pettymyksen. 

Miniä on sen vauvan äiti. Osoita nyt edes vähän arvostusta häntä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä aloituksessa pohdittiin sitä että ei saa edes hetkeä kahden lapsenlapsen kanssa. Minusta tuntuu myös oudolta ettei mummo saa syöttää lasta jos ollaan yhteisessä kahvipöydässä tai leikkiä lattialla sen aikaa kun äiti käy vessassa.

Minun poikani on 11kk ja ei ole ollut yökylässä mutta kyllä hän mummojaan rakastaa eikä vierasta ollenkaan. Jos jompikumpi mummo pitää lapsen kiireisenä leikeissä niin hän ei edes huomaa kun piipahdan vessaan. Ja todellakin mummot saavat syöttää (siis lapsen omilla ruuilla, ei herkuilla) lasta kun istutaan kahvipöydässä. Poika on aina niin onnellinen kun näkee mummojaan ja vaikka en anopin kanssa aina samaa mieltä ole niin hänen ja poikani lämmin suhde ei ole minulta pois. Päinvastoin. Poika varmasti vierastaisi mummoja jos emme olisi alusta saakka vieneet kylään kerran viikossa ja antaneet syliin.

Äidit jotka eivät tee isovanhempia lapselle tutuiksi tekevät lapselle hallaa. Ei tarvitse antaa hoitoon mutta täytyy luottaa siihen että vaikka 5min voi olla pois lapsen näkökentästä. Jos lapsi on turvallisesti äitiin kiintynyt niin kestää sen kyllä. Vai olisiko tässä juuri se äitien ongelma....?

Eiköhän suurin osa äideistä ja tähänkin ketjuun kirjottaneista jätä 5 minuutiksi mummon seuraan lapsen. Tosin itse en.jättäisi jos lapsi vierastaa, ja sillä sitä turvallista kiintymystä edistetään. Ap asuu 200km päässä eikä ole väleissänsä poikansa kanssa, eiköhän siinä ole ne syyt miksi näin on.

T. Se äiti joka ottaa 8kk vauvan vessaan mukaan, jos se alkaa itkemään vieraiden kanssa yksin jäädessään.

Ps. Vierastamisen puuttuminen ei ole mikään meriitti. Vierastaminen on ihan luonnollinen ja terve osa lapsen kehityskaarta. Toisilla se tuskin näkyy, kun taas toiset reagoivat vahvasti. Jos se puuttuu täysin, niin on ongelmia kiintymyssuhteessa.

Vierastaminen on ihan normaalia, mutta kyllähän sitä herran jestas vessassa pitää voida käydä. Ei lapsi siitä rikki mene, tai kiintymyssuhde äitiin katkea traumaattisesti, jos lapsen viideksi minuutiksi jättää toisen aikuisen seuraan, vaikka vähän vierastuttaisikin.

Missä vaiheessa vanhemmuudesta tuli noin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

No onpas outoa menoa miniältäsi, Ap! Luulisi, että taaperon äiti ottaisi huiliajan ihan mielellään vastaan, kun samalla lapsi saisi olla isovanhemman kanssa. MItäs poikasi on mieltä tilanteesta?

Onko oikeasti outoa että äiti ei halua jättää lastaan yksin naisen kanssa joka ei tule toimeen edes oman aikuisen lapsensa kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä aloituksessa pohdittiin sitä että ei saa edes hetkeä kahden lapsenlapsen kanssa. Minusta tuntuu myös oudolta ettei mummo saa syöttää lasta jos ollaan yhteisessä kahvipöydässä tai leikkiä lattialla sen aikaa kun äiti käy vessassa.

Minun poikani on 11kk ja ei ole ollut yökylässä mutta kyllä hän mummojaan rakastaa eikä vierasta ollenkaan. Jos jompikumpi mummo pitää lapsen kiireisenä leikeissä niin hän ei edes huomaa kun piipahdan vessaan. Ja todellakin mummot saavat syöttää (siis lapsen omilla ruuilla, ei herkuilla) lasta kun istutaan kahvipöydässä. Poika on aina niin onnellinen kun näkee mummojaan ja vaikka en anopin kanssa aina samaa mieltä ole niin hänen ja poikani lämmin suhde ei ole minulta pois. Päinvastoin. Poika varmasti vierastaisi mummoja jos emme olisi alusta saakka vieneet kylään kerran viikossa ja antaneet syliin.

Äidit jotka eivät tee isovanhempia lapselle tutuiksi tekevät lapselle hallaa. Ei tarvitse antaa hoitoon mutta täytyy luottaa siihen että vaikka 5min voi olla pois lapsen näkökentästä. Jos lapsi on turvallisesti äitiin kiintynyt niin kestää sen kyllä. Vai olisiko tässä juuri se äitien ongelma....?

Entäs jos mummeja ei ole? Onko nyt sitten lapseni pilattu ikuisesti?

Voi olla. Mun pojallani ei ole ollenkaan isoisiä kun menivät perkeleet kuolemaan. En tiedä vielä miten vaikuttaa mieheksi kasvuun. Eli kyllä, voi olla että sinun mummittomat lapsesi ovat pilalla. Tosiaan. Ihana kun löysit viestini ydinpointin!

Jaahas. Sinun lapsesi ovat ainakin pilalla.

Aika pieni on lapsenlapsesi vielä. Uskoisin että taaperoiän jälkeen miniäkin alkaa pikkuhiljaa tarvita perheen ulkopuolista aikaa ja lapsikin saa enempi irti kaikesta puuhaamisesta. Malta toki vielä jonkin aikaa😊 Voithan markkinoida pojallesi mahdollisuutta tuoda lapsi hoitoon sitten kun haluavat parisuhdettaan hoitaa.

Äitiys on mennyt ihan överiksi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä aloituksessa pohdittiin sitä että ei saa edes hetkeä kahden lapsenlapsen kanssa. Minusta tuntuu myös oudolta ettei mummo saa syöttää lasta jos ollaan yhteisessä kahvipöydässä tai leikkiä lattialla sen aikaa kun äiti käy vessassa.

Minun poikani on 11kk ja ei ole ollut yökylässä mutta kyllä hän mummojaan rakastaa eikä vierasta ollenkaan. Jos jompikumpi mummo pitää lapsen kiireisenä leikeissä niin hän ei edes huomaa kun piipahdan vessaan. Ja todellakin mummot saavat syöttää (siis lapsen omilla ruuilla, ei herkuilla) lasta kun istutaan kahvipöydässä. Poika on aina niin onnellinen kun näkee mummojaan ja vaikka en anopin kanssa aina samaa mieltä ole niin hänen ja poikani lämmin suhde ei ole minulta pois. Päinvastoin. Poika varmasti vierastaisi mummoja jos emme olisi alusta saakka vieneet kylään kerran viikossa ja antaneet syliin.

Äidit jotka eivät tee isovanhempia lapselle tutuiksi tekevät lapselle hallaa. Ei tarvitse antaa hoitoon mutta täytyy luottaa siihen että vaikka 5min voi olla pois lapsen näkökentästä. Jos lapsi on turvallisesti äitiin kiintynyt niin kestää sen kyllä. Vai olisiko tässä juuri se äitien ongelma....?

Kas kun on sellaisiakin mummeja, jotka ei välitä pätkääkään siitä, mitä vauvalle saa antaa ja mitä ei. Tai että onko se nyt niin nuukaa, jos antaa maistaa mummun lusikalla jotain... Heti kun silmä vähän välttää, vauvalle ollaan antamassa täytekakkua, suklaata, pullaa... Hyvä ettei kahviakin olla juottamassa.

Silloin voi olla helpoin ratkaisu, että ei anna tuollaisen mummin syöttää ollenkaan.

Ai jos istut samassa pöydässä? Sitten on syytä asettaa rajat ja vaikka suuttua että menee viesti perille. Ei kannata pelätä konflikteja kun on oman lapsen terveys kyseessä. Onneksi osaan itse olla jämäkkä ja mieheni myös, ei tarvitse marttyyrinviittaa asetella hartioille. Ei ole isoäidit toista kertaa ehdottaneet makean antamista vauvalle.

No meillä ei ole tuota, mutta kaveripiirissä on. Tosin on meilläkin pappa vitsaillut aiheesta, mutta onneksi vitsailee antavansa, mut ei oikeasti antais. Vaikka mua ne ei niin hirveästi naurata.

Mutta siis joillain voi olla, että tuota tehdään vaikka istutaan samassa pöydässä. Ja nää on just niitä rajattomia mummuja ja jonkin sortin mt-ongelmia omaavia, joille ei auta vaikka mitkä rajat vetäisit ja kuinka suuttuisit. Siinä ei jämäkkyydet auta. Se voi olla vain tuo, mikä auttaa, että sit ei anneta syöttää ollenkaantai jätetä kahden. Ääritapauksessa ei anneta nähdä. Rajojen asettamista se on tuokin.

Sulla taitaa olla vain helpot vanhemmat ja appivanhemmat... ;-) Täältä varmaan löytyisi sulle joku lainamummu, jonka kanssa voisit testata, ootko oikeasti niin jämäkkä kuin luulet.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta kommentoin silti. Mitä kaverisi ajattelevat lastensa saavan näistä häiriintyneistä ja mielenterveysongelmaisista isovanhemmistaan? Pumpulissa kasvaneena en oikein ymmärrä, mikä on lapsen saama hyöty tuollaisista ihmissuhteista, jotka vaikuttavat ulkopuolisen korvin olevan lapsille vain haitallisia? Minä pitäisin tuollaiset isovanhemmat kokonaan erossa lapsistani ja lapseni saisivat aikuisena päättää, haluavatko tavata näitä isovanhempiaan vai eivät. 

No nimenomaan mm. noin on toimittu: rajoitettu tapaamiset minimiin ja vain valvotusti tai ei tavata ollenkaan ym. Tässä ketjussa vain niin moni arvostelee tuollaista rajoittamista ja poissulkua elämästä ja lirkuttaa ja syyllistää vanhempia, että antakaa nyt niiden lasten tavata isovanhempia ja kuinka lapsilla on oltava oikeus isovanhempiin ja toisin päin. Eikä tajuta sitä, että lapsilla on oltava ennenkaikkea oikeus turvallisiin ja luotettaviin aikuisiin. Mummi/ukki kun ei ole aina kaikilla automaattisesti yhtä kuin se turvallinen ja luotettava aikuinen... Joillain hyvin kaukana siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä aloituksessa pohdittiin sitä että ei saa edes hetkeä kahden lapsenlapsen kanssa. Minusta tuntuu myös oudolta ettei mummo saa syöttää lasta jos ollaan yhteisessä kahvipöydässä tai leikkiä lattialla sen aikaa kun äiti käy vessassa.

Minun poikani on 11kk ja ei ole ollut yökylässä mutta kyllä hän mummojaan rakastaa eikä vierasta ollenkaan. Jos jompikumpi mummo pitää lapsen kiireisenä leikeissä niin hän ei edes huomaa kun piipahdan vessaan. Ja todellakin mummot saavat syöttää (siis lapsen omilla ruuilla, ei herkuilla) lasta kun istutaan kahvipöydässä. Poika on aina niin onnellinen kun näkee mummojaan ja vaikka en anopin kanssa aina samaa mieltä ole niin hänen ja poikani lämmin suhde ei ole minulta pois. Päinvastoin. Poika varmasti vierastaisi mummoja jos emme olisi alusta saakka vieneet kylään kerran viikossa ja antaneet syliin.

Äidit jotka eivät tee isovanhempia lapselle tutuiksi tekevät lapselle hallaa. Ei tarvitse antaa hoitoon mutta täytyy luottaa siihen että vaikka 5min voi olla pois lapsen näkökentästä. Jos lapsi on turvallisesti äitiin kiintynyt niin kestää sen kyllä. Vai olisiko tässä juuri se äitien ongelma....?

Kas kun on sellaisiakin mummeja, jotka ei välitä pätkääkään siitä, mitä vauvalle saa antaa ja mitä ei. Tai että onko se nyt niin nuukaa, jos antaa maistaa mummun lusikalla jotain... Heti kun silmä vähän välttää, vauvalle ollaan antamassa täytekakkua, suklaata, pullaa... Hyvä ettei kahviakin olla juottamassa.

Silloin voi olla helpoin ratkaisu, että ei anna tuollaisen mummin syöttää ollenkaan.

Ai jos istut samassa pöydässä? Sitten on syytä asettaa rajat ja vaikka suuttua että menee viesti perille. Ei kannata pelätä konflikteja kun on oman lapsen terveys kyseessä. Onneksi osaan itse olla jämäkkä ja mieheni myös, ei tarvitse marttyyrinviittaa asetella hartioille. Ei ole isoäidit toista kertaa ehdottaneet makean antamista vauvalle.

No meillä ei ole tuota, mutta kaveripiirissä on. Tosin on meilläkin pappa vitsaillut aiheesta, mutta onneksi vitsailee antavansa, mut ei oikeasti antais. Vaikka mua ne ei niin hirveästi naurata.

Mutta siis joillain voi olla, että tuota tehdään vaikka istutaan samassa pöydässä. Ja nää on just niitä rajattomia mummuja ja jonkin sortin mt-ongelmia omaavia, joille ei auta vaikka mitkä rajat vetäisit ja kuinka suuttuisit. Siinä ei jämäkkyydet auta. Se voi olla vain tuo, mikä auttaa, että sit ei anneta syöttää ollenkaantai jätetä kahden. Ääritapauksessa ei anneta nähdä. Rajojen asettamista se on tuokin.

Sulla taitaa olla vain helpot vanhemmat ja appivanhemmat... ;-) Täältä varmaan löytyisi sulle joku lainamummu, jonka kanssa voisit testata, ootko oikeasti niin jämäkkä kuin luulet.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta kommentoin silti. Mitä kaverisi ajattelevat lastensa saavan näistä häiriintyneistä ja mielenterveysongelmaisista isovanhemmistaan? Pumpulissa kasvaneena en oikein ymmärrä, mikä on lapsen saama hyöty tuollaisista ihmissuhteista, jotka vaikuttavat ulkopuolisen korvin olevan lapsille vain haitallisia? Minä pitäisin tuollaiset isovanhemmat kokonaan erossa lapsistani ja lapseni saisivat aikuisena päättää, haluavatko tavata näitä isovanhempiaan vai eivät. 

Eivät välttämättä ainakaan mitään hyvää saa.

Itse olen antanut rajattoman äitini luoda yhteyttä lapsiini ihan vauvasta asti.

Pikkukoululaisia sai käydä iltapäivällä hoitamassa, tai seurana olemassa.

Lapset alkoivat kuitenkin puhumaan että mummo on ilkeä.

Hän teki meillä asioita jotka oli kielletty häneltä monta kertaa. Imuroi mm ison villamaton pilalle

Raastoi sitä imurilla joka päivä vaikka sanottiin hänelle että meillä ei saa siivota. Sanottiin myös että matto ei kestä sellaista imuroimista ja huomautettiin jäljistä.

Pahin oli se kun nähtiin video jonka lapset olivat kuvanneet. Omia leikkejään olivat kuvanneet ja taustalla näkyi murjottava mummo joka hymähteli ja tuhisi vihaisena ja huuteli kieltoja. Kielsi lapsia esim näyttämästä leluja kameralle ja tanssimista. Aivan käsittämättömiä kieltoja huuteli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä aloituksessa pohdittiin sitä että ei saa edes hetkeä kahden lapsenlapsen kanssa. Minusta tuntuu myös oudolta ettei mummo saa syöttää lasta jos ollaan yhteisessä kahvipöydässä tai leikkiä lattialla sen aikaa kun äiti käy vessassa.

Minun poikani on 11kk ja ei ole ollut yökylässä mutta kyllä hän mummojaan rakastaa eikä vierasta ollenkaan. Jos jompikumpi mummo pitää lapsen kiireisenä leikeissä niin hän ei edes huomaa kun piipahdan vessaan. Ja todellakin mummot saavat syöttää (siis lapsen omilla ruuilla, ei herkuilla) lasta kun istutaan kahvipöydässä. Poika on aina niin onnellinen kun näkee mummojaan ja vaikka en anopin kanssa aina samaa mieltä ole niin hänen ja poikani lämmin suhde ei ole minulta pois. Päinvastoin. Poika varmasti vierastaisi mummoja jos emme olisi alusta saakka vieneet kylään kerran viikossa ja antaneet syliin.

Äidit jotka eivät tee isovanhempia lapselle tutuiksi tekevät lapselle hallaa. Ei tarvitse antaa hoitoon mutta täytyy luottaa siihen että vaikka 5min voi olla pois lapsen näkökentästä. Jos lapsi on turvallisesti äitiin kiintynyt niin kestää sen kyllä. Vai olisiko tässä juuri se äitien ongelma....?

Entäs jos mummeja ei ole? Onko nyt sitten lapseni pilattu ikuisesti?

Voi olla. Mun pojallani ei ole ollenkaan isoisiä kun menivät perkeleet kuolemaan. En tiedä vielä miten vaikuttaa mieheksi kasvuun. Eli kyllä, voi olla että sinun mummittomat lapsesi ovat pilalla. Tosiaan. Ihana kun löysit viestini ydinpointin!

Jaahas. Sinun lapsesi ovat ainakin pilalla.

Niin sinunkin :( ehkä tapaavat toisensa "paskavanhemman uhrit" -terapian odotushuoneessa.

Olisit onnellinen, että miniäsi haluaa hoitaa omat lapsensa itse. Liian paljon on miniöitä, jotka rutisevat, kun anoppi ei halua hoitaa heidän lapsiaan. 

Ehkä ap:n kannattaisi kysyä miniältä suoraan mistä kiikastaa. Sen enempää syyllistämättä tai moittimatta. Me kun emme tiedä oletko hyvä mummi vai paha mummi.

Toivon että olet paha mummi koska jos olet hyvä mummi, sinua kohdellaan väärin ja lastenlastasi kasvattaa lapsestaan läheisriippuvainen äiti.

Minua ainakin häiritsisi ap:n valtava tarve saada olla vauvan kanssa kahden ja päästä äidistä eroon. Minä olen hyvissä väleissä anoppini kanssa. Muistan kuitenkin, että en mielelläni antanut esikoistani hänelle syliin, koska en meinannut saada vauvaa takaisin. Miehen täytyi käydä hakemassa vauva ja tuoda minulle. Vauva oli niin hartaasti toivottu, että en ollut kovin pian valmis luovuttamaan häntä pidemmiksi ajoiksi. Anopillakin taisi olla itsellä aika kova vauvakuume, mutta hän oli kuitenkin aikanaan saanut kolme omaa lasta ja nauttia heistä. Omalta äidiltäni sain vauvan helpommin pyytämällä takaisin.

No tämä esikoinen on nykyään varhaisteini ja hyvin läheinen anopin kanssa. On saanut viettää vauvaiän jälkeen niin paljon aikaa anopin kanssa, kun hän ja anoppi on halunneet. Lisäksi meille on suotu kaksi lasta lisää ja niitä olen raaskinut antaa enemmän jo heti pienenä vauvana syliin, olihan kotona isompia sisaruksia jotka myös tarvitsivat äitiään. Anopinkin vauvakuume oli vähäisempää nuorempien lasten syntyessä.

Onneksi anoppi kunnioitti tarvettani pitää esikoisvauvaa paljon lähelläni. Kaikki kolme lastani ovat hyvin läheisiä hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavan usein olen nähnyt tuttavapiirissäni näitä tapauksia, joissa pojan lapsi on ensimmäinen lapsenlapsi. Innokkaat isovanhemmat tarjoavat lastenhoitoapua, jotta miniä saa otettua päiväunet ja poika ja miniä kahdenkeskistä parisuhdeaikaa. Tämä ei kuitenkaan miniälle kelpaa. Sitten anopin tytär saa lapsen. Hän taas soittaa hyvinkin nopeasti äidilleen ja pyytää, että tämä tulisi tekemään parin tunnin vaunulenkin vauvan kanssa, jotta saa itse nukuttua. Tyttärelle ja vävylle kelpaa oikein hyvin myös kahdenkeskinen parisuhdeaika ja ennenkuin lapsi on vuottakaan, lapsenlapsi on ollut jo useita kertoja isovanhemmillaan hoidossa. Tytär ja vävy pääsevät viettämään niin hääpäiväänsä kuin muitakin haluamiaan hetkiä ilman vauvaa. Tytär siis tavallaan syö sen kakun, josta miniä aiemmin oli kieltäytynyt. Menee jonkin aikaa ja mummolassa tyttären lapsi juoksee innoissaan anopin syliin, mutta oma lapsi ei. Miniä tuntee pienen kateudenpiston sydämessään, kun huomaa lasten ja mummin välisen suhteen eron. Pikkuhiljaa miniää alkaa ärsyttää,  kun miehen sisko on saanut NIIIIIIIIN paljon enemmän hoitoapua ja lapsen ja isovanhemman suhde on aivan erilainen kuin anopin ja oman lapsen suhde. Anoppi ottaa tyttärensä lasta hoitoon ihan milloin vaan, koska tämän lapsen hoitaminen käy anopilta jo rutiinilla. Anoppi tietää lapsen vuorokausirytmit, ruokatottumukset, mahdolliset allergiat, rauhoittumistavat  jne ja tämän lapsen hoitaminen on anopille huomattavasti helpompaa  ja vähemmän stressaavaa kuin pojan lapsen, joka on tavannut mummia vain vanhempiensa läsnäollessa. Jostain syystä tällaisilla miniöillä on usein melko huono suhde omaan äitiinsä, äitiä ei ole kuvioissa mukana ollenkaan tai oma äiti ei ole vastaavaa apua koskaan tarjonnut, mutta silti anopin tyttärelleen antama lastenhoitoapu koetaan olevan jotenkin itseltä pois. Vaikka kakku oli tarjolla miniällekin aikoinaan. 

Siinä on se että tytär on tuntenut äitinsä koko elämänsä ja tietää voiko häneen luottaa lapsenvahtina. Miniät eivät yleensä tunne anoppeja. Ja on se harmi että nämä anoppimummit kostavat sen ettei heihin heti alkumetreillä luotettu, sillä että eivät sitten ikinä halua tutustua niihin miniän lapsiin. Kyllä se siinä vaiheessä on miniältä pois kun katsoo lapsen surua siitä kun suositaan niitä serkkuja, eikä lapsi ymmärrä miksi. Anopit ovat perseestä.

No eihän ne vävytkään tunne anoppejaan yhtään sen paremmin kuin miniätkään. Kai nyt mies kuitenkin oman äitinsä tuntee? Vai miten te poikanne kasvatatte, jos he eivät aikuisena edes tunne teitä? 

Miehet eivät välitä kuka vahtii, kunhan heidän ei tarvitse. Ja apeen tapauksessa juuri poika ei tule toimeen äitinsä kanssa ja on varmaan kieltänyt vaimoaan jättämästä lastaan apeen kanssa kaksistaan.

Jos sulla on tuollainen mies ja lapsilla tuollainen isä, älä yleistä ja luule kaikilla näin olevan. Itse en lapsilleni tuollaista isää ole hyväksynyt.

Minulla oli tuollainen isä. Ja ap itse totesi ettei ole väleissä poikansa kanssa. Eli tosiaan ei saisi nähdä lapsenlasta ilman miniää. Miniä sen on synnyttänytkin eli koko lapsenlasta ei olisi.

Tosin lapsenlapsi ei anopin olisikaan, jos anopin pojalla ei olisi mitään  osuutta lapsen olemassaoloon. 

Ja se liittyy asiaan miten? Kukaan ei missään vaiheessa ollut kiistänyt tuota sun toteamusta.

Huvitti vain tuo kommentti, että miniän ansiosta koko lapsenlapsi on edes olemassa. On siihen anopin poikaakin tarvittu. Tai jos ei ole tarvittu, ei lapsikaan ole anopin lapsenlapsi. 

Saa huvittaa mutta miksi kirjoitit kommentin asiasta. Apeen mummitoiminnasta ja miniän haukkaäitiydestä tässä keskustellaan. Lue otsikko ja sitten kommentti(tuollainen isä jne) ja katotaan älyätkö ironian.

Jännä keskustelu täällä, aika voimakkaita mielipiteitä suuntaansa. Itse olen aina ajatellut, että jos joskus vihdoinkin onnistun lapsen saamaan, niin toivon todellakin apua äidiltäni ja anopiltani! Oma äitini on toiminut vuosikymmeniä lasten parissa ja kasvattanut viisi omaa mukeloa, joten hänen hoiviinsa uskaltaisin ehdottomasti lapsen jättää. Mutta anoppini on toipuva alkoholisti, jonka lapset ovat välillä olleet aikalailla heitteillä, että voipi olla etten häneen niin uskaltaisi luottaa. Jos tietäisin hänen olevan täysin terve, niin sitten kyllä, mutta tällaisessa tilanteessa en.

Joku aiemmin huomautti, että mummot saavat olla mummoja enemmän tyttäriensä lapsille kuin poikien, ja se taitaa kyllä olla ihan totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä aloituksessa pohdittiin sitä että ei saa edes hetkeä kahden lapsenlapsen kanssa. Minusta tuntuu myös oudolta ettei mummo saa syöttää lasta jos ollaan yhteisessä kahvipöydässä tai leikkiä lattialla sen aikaa kun äiti käy vessassa.

Minun poikani on 11kk ja ei ole ollut yökylässä mutta kyllä hän mummojaan rakastaa eikä vierasta ollenkaan. Jos jompikumpi mummo pitää lapsen kiireisenä leikeissä niin hän ei edes huomaa kun piipahdan vessaan. Ja todellakin mummot saavat syöttää (siis lapsen omilla ruuilla, ei herkuilla) lasta kun istutaan kahvipöydässä. Poika on aina niin onnellinen kun näkee mummojaan ja vaikka en anopin kanssa aina samaa mieltä ole niin hänen ja poikani lämmin suhde ei ole minulta pois. Päinvastoin. Poika varmasti vierastaisi mummoja jos emme olisi alusta saakka vieneet kylään kerran viikossa ja antaneet syliin.

Äidit jotka eivät tee isovanhempia lapselle tutuiksi tekevät lapselle hallaa. Ei tarvitse antaa hoitoon mutta täytyy luottaa siihen että vaikka 5min voi olla pois lapsen näkökentästä. Jos lapsi on turvallisesti äitiin kiintynyt niin kestää sen kyllä. Vai olisiko tässä juuri se äitien ongelma....?

Eiköhän suurin osa äideistä ja tähänkin ketjuun kirjottaneista jätä 5 minuutiksi mummon seuraan lapsen. Tosin itse en.jättäisi jos lapsi vierastaa, ja sillä sitä turvallista kiintymystä edistetään. Ap asuu 200km päässä eikä ole väleissänsä poikansa kanssa, eiköhän siinä ole ne syyt miksi näin on.

T.

Vierastaminen on ihan normaalia, mutta kyllähän sitä herran jestas vessassa pitää voida käydä. Ei lapsi siitä rikki mene, tai kiintymyssuhde äitiin katkea traumaattisesti, jos lapsen viideksi minuutiksi jättää toisen aikuisen seuraan, vaikka vähän vierastuttaisikin.

Missä vaiheessa vanhemmuudesta tuli noin vaikeaa?

Tismalleen samaa mieltä!! Olen melkoisen hämmentynyt kun luen näitä kommentteja.

Kyllä maalaisjärkeä voi käyttää näissäkin asioissa. Se ei ole vauvan huudattamista jos käyt vessassa ja lapsi huutaa jonkun minuutin. En ymmärrä missä välissä äideistä on tullut noin kamalan tarkkoja ja jotenkin hysteerisiä. Itse olen onnellinen kun anoppi on innoissaan esikoisestamme ja haluaa hoitaa häntä. Käy vaunu-lenkillä jne. Silloin ehkä häiritsisi jos se olisi joka-päiväistä. En voi käsittää tuota että ei voi vauvaa jättää anopilleen edes wc-reissun ajaksi. Minusta se ei ole normaalia. Ja mitä vaipan vaihdon yhteydessä muka voisi sattua? Kyllä se anoppi sen homman taitaa. Miniä taitaa kokea että anoppi astuu varpaille jos vaihtaa vauvan vaippaa. Miksi kaikesta pitää ajatella niin negatiivisesti eikä voida relata vähän ja ottaa maalaisjärki käteen? Ymmärrän ap:ta että harmittaa. Ap on innoissaan lapsenlapsesta . Ei hän halua omia vauvaa. Häntä vain ihmetyttää kun ei luoteta , hyvänen aika , kokeneen vanhemman ihmisen hoitotaitoihin sen vertaa että jättäisi vauvan 5 minuutiksi hänelle. Itsellä tulisi tunne, että olenko tehnyt jotain väärää. Aivankuin miniä haluaisi näpäyttää tai olla ilkeä anopille . Osoittaa mieltä kun ottaa vauvan vessaankin mukaan.. kyseessä kuitenkin isovanhempi.

Itse tiedän mummon, joka ei saa edes pitää lasta sylissä/olla yksin hänen kanssaan, koska äiti niin kanaemona. Mummo ei ole tehnyt mitään pahaa, ei käytä alkoholia, ei omaa huonoa fyysistä kuntoa. Vain äidillä psyykkisiä ongelmia luottamuksen kanssa. Surullista, että ei saa suhdetta kehitettyä omaan lapsenlapseen tämä mummo..

Vierailija kirjoitti:

Jännä keskustelu täällä, aika voimakkaita mielipiteitä suuntaansa. Itse olen aina ajatellut, että jos joskus vihdoinkin onnistun lapsen saamaan, niin toivon todellakin apua äidiltäni ja anopiltani! Oma äitini on toiminut vuosikymmeniä lasten parissa ja kasvattanut viisi omaa mukeloa, joten hänen hoiviinsa uskaltaisin ehdottomasti lapsen jättää. Mutta anoppini on toipuva alkoholisti, jonka lapset ovat välillä olleet aikalailla heitteillä, että voipi olla etten häneen niin uskaltaisi luottaa. Jos tietäisin hänen olevan täysin terve, niin sitten kyllä, mutta tällaisessa tilanteessa en.

Joku aiemmin huomautti, että mummot saavat olla mummoja enemmän tyttäriensä lapsille kuin poikien, ja se taitaa kyllä olla ihan totta.

Tyttären lapsi on myös varmasti sukua. Lisäksi jos ero tulee, tyttären lapsiin säilyvät läheiset välit varmemmin kuin pojan lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Hölmö mummo. Kyllä sun aika vielä tulee, lapsenvahdiksi kelpaat kyllä muutaman vuoden päästä, odota. Anna nuoren äidin olla rauhassa äiti, lapsi on hänen ykkösasiansa nyt ja niin kuuluukin olla. Lapsi ei ole sinun lapsesi. Anoppini oli samanlainen kuin sinä ja vasta jälkikäteen ymmärsin miten väärin hän toimi, välillä ihan "varasti" lapsen itselleen vaunuilla ja muutenkin. Ei ollut oikein.

Äidin kannattaa kuitenkin antaa hieman periksi ja opastaa mummoa hoitamaan   oikealla tavalla lasta. Elämän käänteistä kun ei aina tietä, ja voi olla että niiden hoitamiseen tarvitaan jossain vaiheessa koko sukulaisverkosto. On hyvä, että lapsi saa edes äitinsä seurassa tutustua mummoonsa ja myös toisin päin. Eipähän sitten vierasta niin paljon, jos mummoapua joskus tarvitaan enemmänkin.

Minusta on parempi, että mummi on kiinnostunut lapsenlapsestaan ja ei täysin tyrmätä häntä.  Yksi tuttavani itkee sitä, että hänen äitinsä ei koskaan ehdi tai ole edes kiinnostunut lapsenlapsestaan.