En saa nähdä lapsenlastani ilman miniää

Minua taas ihmetyttää isovanhemmat, joilla voi olla hyvinkin huono suhde omaan  aikuiseen lapseensa ja sitten heillä voi olla epärealistisen suureet odotukset  lapsenlapsen hoitoon saamisesta luokseen. Jos aikuinen lapsi ei pysty luottamaan omaan vanhempaansa, kuten usein on kyse kun välit rakoilevat, miten ihmeessä tällöin isovanhemmalle annettaisiin hoitoon se rakkain ja tärkein, jonka hyvinvointi halutaan ensikädessä turvata? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä aloituksessa pohdittiin sitä että ei saa edes hetkeä kahden lapsenlapsen kanssa. Minusta tuntuu myös oudolta ettei mummo saa syöttää lasta jos ollaan yhteisessä kahvipöydässä tai leikkiä lattialla sen aikaa kun äiti käy vessassa.

Minun poikani on 11kk ja ei ole ollut yökylässä mutta kyllä hän mummojaan rakastaa eikä vierasta ollenkaan. Jos jompikumpi mummo pitää lapsen kiireisenä leikeissä niin hän ei edes huomaa kun piipahdan vessaan. Ja todellakin mummot saavat syöttää (siis lapsen omilla ruuilla, ei herkuilla) lasta kun istutaan kahvipöydässä. Poika on aina niin onnellinen kun näkee mummojaan ja vaikka en anopin kanssa aina samaa mieltä ole niin hänen ja poikani lämmin suhde ei ole minulta pois. Päinvastoin. Poika varmasti vierastaisi mummoja jos emme olisi alusta saakka vieneet kylään kerran viikossa ja antaneet syliin.

Äidit jotka eivät tee isovanhempia lapselle tutuiksi tekevät lapselle hallaa. Ei tarvitse antaa hoitoon mutta täytyy luottaa siihen että vaikka 5min voi olla pois lapsen näkökentästä. Jos lapsi on turvallisesti äitiin kiintynyt niin kestää sen kyllä. Vai olisiko tässä juuri se äitien ongelma....?

Eiköhän suurin osa äideistä ja tähänkin ketjuun kirjottaneista jätä 5 minuutiksi mummon seuraan lapsen. Tosin itse en.jättäisi jos lapsi vierastaa, ja sillä sitä turvallista kiintymystä edistetään. Ap asuu 200km päässä eikä ole väleissänsä poikansa kanssa, eiköhän siinä ole ne syyt miksi näin on.

T.

Vierastaminen on ihan normaalia, mutta kyllähän sitä herran jestas vessassa pitää voida käydä. Ei lapsi siitä rikki mene, tai kiintymyssuhde äitiin katkea traumaattisesti, jos lapsen viideksi minuutiksi jättää toisen aikuisen seuraan, vaikka vähän vierastuttaisikin.

Missä vaiheessa vanhemmuudesta tuli noin vaikeaa?

Tismalleen samaa mieltä!! Olen melkoisen hämmentynyt kun luen näitä kommentteja.

Kyllä maalaisjärkeä voi käyttää näissäkin asioissa. Se ei ole vauvan huudattamista jos käyt vessassa ja lapsi huutaa jonkun minuutin. En ymmärrä missä välissä äideistä on tullut noin kamalan tarkkoja ja jotenkin hysteerisiä. Itse olen onnellinen kun anoppi on innoissaan esikoisestamme ja haluaa hoitaa häntä. Käy vaunu-lenkillä jne. Silloin ehkä häiritsisi jos se olisi joka-päiväistä. En voi käsittää tuota että ei voi vauvaa jättää anopilleen edes wc-reissun ajaksi. Minusta se ei ole normaalia. Ja mitä vaipan vaihdon yhteydessä muka voisi sattua? Kyllä se anoppi sen homman taitaa. Miniä taitaa kokea että anoppi astuu varpaille jos vaihtaa vauvan vaippaa. Miksi kaikesta pitää ajatella niin negatiivisesti eikä voida relata vähän ja ottaa maalaisjärki käteen? Ymmärrän ap:ta että harmittaa. Ap on innoissaan lapsenlapsesta . Ei hän halua omia vauvaa. Häntä vain ihmetyttää kun ei luoteta , hyvänen aika , kokeneen vanhemman ihmisen hoitotaitoihin sen vertaa että jättäisi vauvan 5 minuutiksi hänelle. Itsellä tulisi tunne, että olenko tehnyt jotain väärää. Aivankuin miniä haluaisi näpäyttää tai olla ilkeä anopille . Osoittaa mieltä kun ottaa vauvan vessaankin mukaan.. kyseessä kuitenkin isovanhempi.

Ap ei tule toimeen edes oman lapsensa kanssa. Miksi miniän pitäisi uskaltaa jättää lapsensa sellaisen ihmisen seuraan yksin?

Minä en aivan 100% luota anoppiin lastenvahtina. Hän on ihana ja lämmin ihminen joka sydämestään haluaa auttaa, mutta en voi luottaa siihen että hänellä on aivan täysi käsitys siitä millainen katastrofi reilu 1v väärässä paikassa voi olla. Anoppilakin on paikka jota ei (tietenkään) ole tehty täysin lapsiturvalliseksi. Olen itse liian monta kertaa todistanut pikkujuttuja vahtivuorolla. Lähinnä liittyen siihen, että ollaan vain hetkisen liian kauan keskittyneenä johonkin muuhun, etsitään vaikka selin kaapista jotain, jolloin napero on jo toisessa huoneessa siivouskomeron pesuainepurkeilla, tai napannut veitsen astianpesukoneesta. Enkä edes ajattele sitä miten pian taapero livahtaa mökillä ulos rantaan katseen välttäessä.

Aivan liian monta kertaa kuultu lause on "enhän minä yhtään hoksannut että se noin..."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä aloituksessa pohdittiin sitä että ei saa edes hetkeä kahden lapsenlapsen kanssa. Minusta tuntuu myös oudolta ettei mummo saa syöttää lasta jos ollaan yhteisessä kahvipöydässä tai leikkiä lattialla sen aikaa kun äiti käy vessassa.

Minun poikani on 11kk ja ei ole ollut yökylässä mutta kyllä hän mummojaan rakastaa eikä vierasta ollenkaan. Jos jompikumpi mummo pitää lapsen kiireisenä leikeissä niin hän ei edes huomaa kun piipahdan vessaan. Ja todellakin mummot saavat syöttää (siis lapsen omilla ruuilla, ei herkuilla) lasta kun istutaan kahvipöydässä. Poika on aina niin onnellinen kun näkee mummojaan ja vaikka en anopin kanssa aina samaa mieltä ole niin hänen ja poikani lämmin suhde ei ole minulta pois. Päinvastoin. Poika varmasti vierastaisi mummoja jos emme olisi alusta saakka vieneet kylään kerran viikossa ja antaneet syliin.

Äidit jotka eivät tee isovanhempia lapselle tutuiksi tekevät lapselle hallaa. Ei tarvitse antaa hoitoon mutta täytyy luottaa siihen että vaikka 5min voi olla pois lapsen näkökentästä. Jos lapsi on turvallisesti äitiin kiintynyt niin kestää sen kyllä. Vai olisiko tässä juuri se äitien ongelma....?

Entäs jos mummeja ei ole? Onko nyt sitten lapseni pilattu ikuisesti?

Voi olla. Mun pojallani ei ole ollenkaan isoisiä kun menivät perkeleet kuolemaan. En tiedä vielä miten vaikuttaa mieheksi kasvuun. Eli kyllä, voi olla että sinun mummittomat lapsesi ovat pilalla. Tosiaan. Ihana kun löysit viestini ydinpointin!

Jaahas. Sinun lapsesi ovat ainakin pilalla.

Niin sinunkin :( ehkä tapaavat toisensa "paskavanhemman uhrit" -terapian odotushuoneessa.

Itse totesit lapsesi olevan pilalla. Minun ei ole, enkä ikinä sanoisi noin niin kuin sinä. Sinun kommenttien perusteella lapsesi ainakin on pilalla. Osuiko hermoon kun haukut paskavanhemmaksi nanosekunnissa.

Varmaan sen vuoksi niin vahvojen mielipiteiden keskustelu, että kun eihän nämä asiat loppujen lopuksi ole kenenkään muiden päätettävissä kuin vanhempien. 

On se ihan ymmärrettävää, että se innokasta isovanhempaa surettaa jos ei saa "hoitaa" lapsenlasta, mutta vanhemmat tekevät nämä päätökset omien periaatteidensa mukaan, eikä siihen ole muilla sanomisen varaa. Ainakaan jos haluaa säilyttää välit. Varmasti tehokkain tapa tappaa välit tuoreeseen perheeseen, on alkaa vaatimaan jotain isovanhemman/kummin/tädin/jne. oikeuksia lapseen. Kun ei niitä yksiselitteisesti ole.

Ja esikoisen syntyessä sitä tavallaan alkaa hakemaan niitä oman perheen rajoja. Toki joillain ei ole sellaista, ja sitten on hankala ymmärtää sitä kun toisella on ns. piikit pystyssä muita ihmisiä kohtaan, mutta aika monilla tulee tietynlainen reviirinveto, ikään kuin suojelisi pesäänsä. Silloin määritellään niitä oman perheen rajoja, eikä siihen ole yhtä oikeaa tapaa. Toisille mummi kuuluu perheen arkeen alusta alkaen, kun taas toisille mummit ei ole luonnollinen osa lapsen arkea, vaan sellaisia joita nähdään silloin tällöin ja sitten isompina lapset menevät yksistäänkin. Ei siinä oikein voi sanoa toiselle mikä on oikea tapa, mutta asia ymmärrettästi herättää tunteita.

Mummojakin on monenlaisia, ja kaikilla omat syynsä miksi lapsenlapsiaan haluaa tavata. Meillä toinen mummo, tai toiset isovanhemmat kyllä ottaisi mielellään lapsia jos ovat lähdössä sukuloimaan johonkin juhliin tms. Mutta ei muuten. Laitettiin stoppi sille, ei lapsenlapset ole koristeita, joita mielellään esitellään, mutta muuten ei vaivauduta viettämään aikaa edes hetkeä heidän kanssaan. Se hirvee kiire ja hätä sai loppua. Tuli soittoja, että "huomenaamulla haetaan, käydään juhlissa, ja illalla palautetaan, pukekaa se valmiiks". Ja kun taas sitten palautti, niin puheli kyllä, että tullaan viikonpäästä ja mennään vaikka kalalle tai jotain muuta mukavaa. Eikä koskaan tullut. Kun muksut muutaman kerra sitten odotti reput pakattuna, että ne nyt sitten veis tekemään jotain kivaa, mutta aina teki oharit, niin ne lakkas ihan itse uskomasta mitä lupailivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille pitää antaa juuret ja siivet. Näyttäisi moni näistä isovanhemmista unohtaneen kuinka elää omaa elämäänsä sen jälkeen kun lapset on lähteneet kotoa. Ripustaudutaan lapsen perheeseen ja lapsenlapsen synnyttyä muodostetaan siitä mummiudesta itselleen uusi identiteetti. Kuvitellaan omassa päässä kuva siitä ihannemummiudesta ja loukkaannutaan kun tajutaan että se ei olekaan sitä mitä lapsen vanhemmat suhteelta odottavat. Kannattaisi tutustua itseensä ja elää omaa elämää. Se mummius on vaan yksi osa sitä. Ja loppupeleissä lapsen vanhemmat päättävät minkälaisen haluavat suhteen sinuun olevan.

Tästä olen aivan samaa mieltä. Vanhempien tulee kuitenkin muistaa, että jos vanhemman sisarus on halunnut luoda omille lapsilleen läheisemmän suhteen isovanhempiin kuin mitä itse on halunnut, ei voi myöhemmin odottaa, että omat lapset saisivat isovanhemmiltaan saman kuin mitä nämä muut lapsenlapset mahdollisesti saavat. Tasapuolisuus ei nimittäin toimi vain yhteen suuntaan.

Eikai se ole sen lapsen tehtävä vaatia tasapuolisuutta? Hyvä isovanhempi rakastaa lapsenlapsiaan tasapuolisesti eikä varsinkaan ala kostamaan.

Vanhempien tehtävä on huolehtia siitä, että heidän lapsillaan on juuri niin läheiset välit isovanhempiin kuin mitä vanhemmat itse haluavat. Hyvä isovanhempi tietenkin rakastaa lapsenlapsiaan tasapuolisesti, mutta jos toisen lapsensa lasten kanssa on ollut alusta lähtien ja nämä lapsenlapset ovat kenties olleet paljonkin mummolassa ilman vanhempiaan ja vaikkapa matkustelleetkin isovanhempiensa kanssa, niin ei voi silloin kukaan vaatia, että toisen lapsen lapsi yks kaks esim 7-vuotiaana alkaisi olemaan samassa asemassa kuin nämä lapsenlapset, joiden vanhemmat ovat halunneet luoda läheisemmät suhteet isovanhempien ja lastensa välille. Jos vanhemmat haluavat, että heidän lapsensa ovat isovanhemmille yhtä läheiset kuin heidän sisarustensa lapsetkin, vanhempien pitää ihan itse huolehtia, että näin myös tapahtuu. Jos valitsee toisin, niin silloin ei voi enää jälkikäteen marmattaa, kun siskon tai veljen lapset ovatkin isovanhemmilleen läheisempiä kuin omat lapset. 

Tässä sinulle kommentti lapsenlapselta jota oma mummi suosi, koska tapasi useammin kuin seitsemää muuta lastenlasta: Rakastan mummoani paljon, mutta minusta on vaikea hyväksyä sitä että hän arvottaa serkkuni eri tavalla, vaikka he eivät lapsina voineet tapaamisten määrään vaikuttaa (välimatka). Mummini olisi voinut vaikuttaa, mutta ei tarjonnut lastenhoitoapua, eikä mennyt heitä tapaamaan. Minäkin olin mummolla vain koska hulttio vanhempani eivät viitsineet hoitaa. Sattuu ajatuskin ettei hän välittäisi minustakaan, jos asiat olisi menneet vähän eritavalla.

Sinä puhut tässä toisenlaisesta tilanteesta eli tilanteesta, jossa tuo etäisyyden pitäminen on tapahtunut isovanhempien eikä lasten vanhempien tahdosta. Minä taas puhuin tilanteesta, jossa etäisyyttä ovat halunneet pitää lasten vanhemmat eikä isovanhemmat. Nykyisin tuntuu olevan yllättävän paljon näitä "rusinat pullasta" -vanhempia, jotka vasta lastensa serkkujen kertoessa, mitä kaikkea ovat jo vuosia tehneet isovenhempien kanssa, havahtuvat, että mekin halutaan samat asiat, vaikka emme olekaan viitsineet nähdä vaivaa sen eteen, että meidän lapsillamme olisi yhtä läheiset välit isovanhempiin kuin lastemme serkuilla. 

Tilanne on sama: lapset eivät ole voineet siihen vaikuttaa. Etäisyys ei ole maailman ainoa syy, miksi isovanhempia ei vain ole voinut usein tavata. Jos lasta rakastaa, niin ei ole mitään syytä evätä heiltä jotain sellaista mitä toinenkin lapsi saa, vain koska tämä ei voinut tavata yhtä usein. Se on kostamista.

Juuri näin. Ja tässä tapauksessahan evääjä on lapsen oma vanhempi. Serkulla on valokuvia, joissa mummi vaihtaa hänen vaippaansa. Serkulla on valokuvia, joissa hän on taaperona  mummin ja ukin kanssa näiden mökillä. Serkulla on muistoja, mitä kaikkea on mummin ja ukin kanssa tehnyt. Serkku muistaa, miten ihanaa oli nukkua mummin nyt jo edesmenneen kissan vieressä. Jne jne. Toiselta lapselta taas puuttuvat kaikki nämä, koska hänen vanhempansa ovat halunneet toimia toisin kuin serkun vanhemmat. Jälkeenpäin noita valokuvia ja muistoja ei enää saa. Voi saada uusia valokuvia ja uusia muistoja, mutta ei enää samanlaisia, joita serkulla on. 

Nyt täytyy tähän kommentoida ihan yleisellä tasolla, että elämä ei ole tasapuolista. Ja jos joku niin väittää niin sitä tyyppiä voi kajauttaa tiiliskivellä päähän. Jos aina vertaa omaansa, oli sitten kysymys materiasta tai muistoista, toisen omaan voi varautua aina olemaan katkera ja kateellinen. Keskittykää siihen mitä teillä on, älkää siihen mitä toisella on. Pitkässä juoksussa kaikki tasoittuu, teillä on jotain mitä sillä toisella taas ei ole. Ehkä serkulla on ihania muistoja mummusta, mutta häneltä puuttuu kaikki ne muistot asioista, joita tehtiin omien vanhempien kanssa, koska he heittivät aina kun mahdollista serkun mummolaan hoitoon. Itselläni ei ole kokemuksia läheisistä isovanhemmista, enkä koe jääneeni mistään paitsi, en vaikka serkullani näitä kokemuksia varnasti onkin...

En jaksanut ihankaikkia vastauksia lukea mutta APUA!!!! Omat lapset on jo teinejä mutta onko tosiaan 15:ssa vuodessa muuttunut niin että vierastaminen on asia, joka pyritään minimoimaan ottamalla lapsi koko ajan kaikkialle mukaan? Tai että on ok että normaali terve isovanhempi EI saa viedä vauvaa vaunulenkille?

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut ihankaikkia vastauksia lukea mutta APUA!!!! Omat lapset on jo teinejä mutta onko tosiaan 15:ssa vuodessa muuttunut niin että vierastaminen on asia, joka pyritään minimoimaan ottamalla lapsi koko ajan kaikkialle mukaan? Tai että on ok että normaali terve isovanhempi EI saa viedä vauvaa vaunulenkille?

Nykyään lapsen karaistamista ja huudattamista ei suositella, vanhemmat voivat itse päättää tarkoittaako se myös sitä että lapselle ei haluta aiheuttaa hylkäämisen kokemusta edes vessareissun ajaksi.

On ok jos vanhemmat päättävät, että isovanhempi ei vie lasta ulos, se on täysin vanhempien päätettävissä.

Tässä kyseisessä tapauksessa äiti ei jätä lasta kahden isoäidin kanssa ilmeisesti vanhojen erimielisyyksien takia ja koska mummon välit omaan lapseensa eli kyseisen vauvan isään ovat poikki, (miksi välit ovat poikki ei ole selvinnyt).

Ap:n kuvauksen perusteella on vaikea sanoa tilanteeseen juuta tai jaata, sillä miniän näkemys on puolet totuudesta.

Vinkkinä uusille isovanhemmille: esim. kuuntele lapsen vanhempien toiveita, älä nappaa vauvaa kysymättä tuoreen äidin sylistä tai omi tätä ensimmäisillä vierailuilla. Jos homma alkaa huonosti ja äiti kokee, että hänen varpaille astutaan niin kelkkaa on vaikeaa kääntää myöhemmin.

Lapsi hyötyy siitä, että hänellä on myös hyvä suhde isovanhempiinsa.

Vauva-aika on vauva-aikaa, toiset ovat enemmän kiinni vauvoissaan kuin toiset. Varsinaisia ihmissuhteita muihin aletaan luomaan syvemmin taapero- ja leikki-iässä. Vaikka vauva-aika menisi jonkun kanaemoäidin helmoissa, niin lapsi voi silti luoda vielä hyvän suhteen mm. isovanhempiinsa.

Miten ap itse kokee asiat, teetkö niinkuin lapsen äiti toivoo lapsen kanssa toimittavan? Vai oletko ohjaamassa ja neuvomassa päältä omilla mielipiteilläsi? Jos olisit kahden lapsen kanssa hoitaisitko lasta niinkuin vanhemmat tahtovat?

Meillä toinen isoäiti on mielipiteiltään varsin vahva, ja hyvin erilainen ihminen kuin mitä itse olen. En voi luottaa hänen toimivan lasteni kanssa niinkuin itse toivon toimittavan. Esikoisen vauva-ajalta muistan et vauvalle on yritetty antaa vettä ja hunajaa, kermakakkuakin yritti syöttää kun vauva alle 6kk (ja omalla lusikallaan, tottakai) kun silmä vältti. Nykyään lapset söisivät kylässä vain herkkuja ja karkkia, ja isoäidillä ei oikein ole kunnon käsitystä siitä, että mikä leikki ja toiminta on turvallista ja mikä ei. Rutiinit ovat täysin turhia (sillä kyllähän lapsi nukkuu kun sitä väsyttää ja syö kun on nälkä), mutta mistään riehuleikeistä kun ei ihan viidessä minuutissa ihan kaikki rauhoitu päikkäreillekään. Isoäitiä ei kiinnosta minun mielipiteeni, ja muutenkin vähättelee minua minkä kerkeää. Ongelmaa on siis myös meidän keskinäisessä suhteessamme, mikä heijastuu osittain myös siihen miten hän toimii lastenlasten kanssa, mutta minä en näe, että voisin tilannetta juuri korjata mitenkään. Siispä meidän muksut ei kyläile ilman meitä vanhempia. Muille sukulaisille avaudutaan minun olevan kamala kontrollifriikki, jota nyt tuskin kukaan juuri uskoo, ja joka tapauksessa lasteni hyvinvointi menee kaiken tuollaisen höpötyksen edelle. Eihän joka päivä tietenkään tarvitse mennä tiukassa aikataulussa ja kello kädessä, mutta ei sekään ole minusta mukavaa, että isovanhempipäivät menee ihan plörinäksi ja puolet seuraavasta viikosta me vanhemmat korjaillaan jälkiä nukkumattomista päikkäreistä ja ollaan ilman herkkuja, koska isovanhempien luona niitä olisi juuri vedetty kaksin käsin varmaan kuukauden edestä...

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kun vastailitte ja kerroitte ajatuksia!

Varmasti paras mennä nyt miniän ehdoilla ja tosiaan olla onnellinen siitä että saan sentään lasta tavata.

Minun ja poikani välit aika tulehtuneet ja siksikin tapaamme silloin kun poika on töissä.

Viimeksi kun yritin keskustella poikani ja miniän kanssa asioista jotka minua häiritsevät heissä niin siitä syntyi ilmiriita. Tämä siis vuosia vuosia sitten.

Miniä on hyvä äiti ja häntä arvostan ja parempihan se on vaikka sitten vähän liian haukkana suojella kuin jättää lapsi heitteille.

Ap

No voisiko tässä olla se syy? Eli ei suoraan miniässä vaan pojassasi. Miniäsi ja poikasi ovat nyt "yhtä"ja todennäköisesti arvostavat toistensa mielipiteitä. Jos sinulla ja pojallasi on hankalat välit, niin ymmärrän täysin jos se hankaloittaa myös sinun ja miniäsi välejä. Selvitä välisi poikasi kanssa ennen kuin odotat miniältä suuren luokan luottamusta. Tilanne on varmasti hankala hänellekin kun pitää tasapainoilla rakastamansa miehen ja sinun välillä. Pääset kuitenkin katsomaan heitä. Tilanne voisi olla toisinkin. Kumpi ottaa yhteyttä tapaamisen merkeissä, onko se kovin yksipuolista?

Pakko todeta, että nää täysjärkiset isovanhemmatkin voi käsittää monella tavalla. Me ei uskallettu antaa lasten mennä mummolaan hoitoon, kun siellä sai alle kuoluikäiset juosta ulkona keskenään, vaikka pihan läpi menee tie, aika hiljainen tie tosin ja nopeudet alle neljäkymppiä yleensä ja ihan vieressä on vesistö. Isovanhempien sydänlääkkeet ym, oli näkyvillä avoimesti lattiatasolla/alahyllyssä. Koiran lääkkeet pöydillä eteisessä, konetiskiaineet avoimessa alakaapissa saatavilla ja lasten annettiin mm. leikkiä keittiössä astianpesukoneen sisuksilla.

Serkut sai olla pienestä asti hoidossa ja ei heille onneksi koskaan mitään käynyt. Me koettiin että riski isoon ja vaarallisen tapaturmaan on liian suuri otettavaksi, kun sanomisesta huolimatta nuo asiat eivät korjaantuneet. Sitten isovanhemmat ihmettelivät miksei jätetä lapsia hoitoon..

277korjaa , alle kouluikäiset siis..Näppäilyvirhe tuli.

AP:n miniä ei varmaankaan ole menossa töihin äitiyslomansa päättyessä. Jos olisi niin 10kk vanhasta olisi jo opeteltu päästämään irti.Äitiyslomahan ainakin parikymmentä vuotta sitten päättyi lapsen ollessa n.11k, en tiedä miten nykyään.

Aloitus voisi olla minun anoppini aikanaan kirjoittama. Hän ihmetteli käytöstäni, vaikka mielestäni siihen oli syynsä etten lapsia hänelle yksin jättänyt, enkä muuten jätä nyt vielä vuosien jälkeenkään, en edes kouluikäisiä.

-hänestä on ok tupakoida parvekkeella jossa vauva nukkuu vaunuissa

-muutenkin ok tupakoida lasten välittömässä läheisyydessä

-on alkoholisti, mutta omien sanojen mukaan ei juo lasten aikana

-mökillä kuitenkin voi vähän juoda lasten aikana

-6kk ikäiselle voi antaa jäätelöä omasta lusikasta tai keksiä tms

-1-vuotiaalle voi antaa niin paljon jätskiä kun napa vetää, voi voi jos jälkeepäin oksentaaa

-autolla voi kuskata ilman asianmukaisia istuimia

-pyörällä voi kuskata rikkinäisellä kypärällä

-on manipuloiva, riitaisa ja hankala ihminen

-ei epäröi vetää lapsia mukaan riitoihin

Eteenkin kahden viimeisen syyn johdosta olen tyytyväinen ettei vauvasta asti lapsilleni ole muodostunut tiivistä suhdetta mummiin, joska arvioin että syvä kiintymys niin epävakaaseen ihmiseen olisi lapsille jopa vahingollinen..

En tarkoita että ap olisi samanlainen anoppi, pointtini on että omani haukkui minua samalla tavalla mainitsematta mitään omista piirteistään, esim alkoholismista.

T. Yksi haukkaminiä

Olen äiti enkä vielä mummuiässä, mutta en kyllä yhtään ymmärrä mitä kauheaa vihaa tulee mummon päälle, vain koska mielellään hoitaisi melkein vuoden vanhaa lapsenlasta, ja päästäisi äidin vaikka lenkille?

Minulla on vain yksi lapsi, poika, ja olen jo ajatellut, miten mielelläni auttaisin häntä ja miniää sitten aikanaan, kun itse en juuri saanut apuja. Ei ole vielä edes miniää, ja ajattelen, että saisivat sitten olla hetken kahdenkin, kun joku, joka rakastaa heidän vauvaansa enemmän kuin omaa henkeään, pitäisi tästä sen aikaa huolta.

Mutta jos miniän missio on potkia miehensä äiti ja muu suku pois tämän ja lapsenlasten elämästä, niin ehkä pojallekin on parempi jos ei joudu sellaisen haukan kynsiin. Ehkä ei kannata edes haaveilla tulevansa mummoksi. Ilmeisesti pojan tarkoitus on vain tienata hyvin ja pysyä takavasemmalla pois tieltä, ei että lapsi kuuluisi molempiin sukuihin ja olisi lämpimät ja rakastavat välit kaikkiin isovanhempiin.

0/5

No kuule, aloittaja, jos sä ja kaltaisesti mummot haluatte lapsen, niin menkää ulkomaille ja hankkikaa keinohedelmöityksellä vauva. Antakaa toisten ihmisten pitää omat lapsensa.

Vierailija kirjoitti:

Tän ketjun luettuani tulee oikeasti surku, miten monella palstalaisella tuntuu olevan aivan seinähullut vanhemmat vakavine mielenterveysongelmineen. Saa olla kiitollinen, kun omat vanhemmat ovat normaaleja. 

No niinpä, sanopa se. Tai siis, hyvä että on hyviä vanhempia kuten sulla, itse taas kuulun näihin joilla ei niin hyvä tilanne.

Eniten ihmettelin omien vanhempieni toimintaa silloin, kun omat lapset olivat pieniä. Että miten he ovat voineet. Ja mitä vanhemmaksi omat lapseni tulevat, ja itse siis lähenen mummoikää, sitä enemmän ihmettelen edesmenneen anoppini käytöstä. En voisi enkä haluaisi käyttäytyä niin, pilaten kaiken. Miksi ei voisi nauttia siitä mitä on. Vanhemmilla on vastuu JA siihen kuuluva päätösvalta. Itse ei tarvitse huolehtia kuin siitä, että tekee vanhempien toiveiden ja ohjeiden mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä aloituksessa pohdittiin sitä että ei saa edes hetkeä kahden lapsenlapsen kanssa. Minusta tuntuu myös oudolta ettei mummo saa syöttää lasta jos ollaan yhteisessä kahvipöydässä tai leikkiä lattialla sen aikaa kun äiti käy vessassa.

Minun poikani on 11kk ja ei ole ollut yökylässä mutta kyllä hän mummojaan rakastaa eikä vierasta ollenkaan. Jos jompikumpi mummo pitää lapsen kiireisenä leikeissä niin hän ei edes huomaa kun piipahdan vessaan. Ja todellakin mummot saavat syöttää (siis lapsen omilla ruuilla, ei herkuilla) lasta kun istutaan kahvipöydässä. Poika on aina niin onnellinen kun näkee mummojaan ja vaikka en anopin kanssa aina samaa mieltä ole niin hänen ja poikani lämmin suhde ei ole minulta pois. Päinvastoin. Poika varmasti vierastaisi mummoja jos emme olisi alusta saakka vieneet kylään kerran viikossa ja antaneet syliin.

Äidit jotka eivät tee isovanhempia lapselle tutuiksi tekevät lapselle hallaa. Ei tarvitse antaa hoitoon mutta täytyy luottaa siihen että vaikka 5min voi olla pois lapsen näkökentästä. Jos lapsi on turvallisesti äitiin kiintynyt niin kestää sen kyllä. Vai olisiko tässä juuri se äitien ongelma....?

Eiköhän suurin osa äideistä ja tähänkin ketjuun kirjottaneista jätä 5 minuutiksi mummon seuraan lapsen. Tosin itse en.jättäisi jos lapsi vierastaa, ja sillä sitä turvallista kiintymystä edistetään. Ap asuu 200km päässä eikä ole väleissänsä poikansa kanssa, eiköhän siinä ole ne syyt miksi näin on.

T. Se äiti joka ottaa 8kk vauvan vessaan mukaan, jos se alkaa itkemään vieraiden kanssa yksin jäädessään.

Ps. Vierastamisen puuttuminen ei ole mikään meriitti. Vierastaminen on ihan luonnollinen ja terve osa lapsen kehityskaarta. Toisilla se tuskin näkyy, kun taas toiset reagoivat vahvasti. Jos se puuttuu täysin, niin on ongelmia kiintymyssuhteessa.

Vauvalle pitää antaa myös tilaa tutustua uusiin ihmisiin äidin läsnäollessa. Merkki turvallisesta kiintymyssuhteesta on se kun lapsi uskaltaa tutustua uusiin paikkoihin ja ihmisiin sekä leikkiä, äidin ollessa samassa huoneessa. Vierastaminen on luonnollista mutta sen ylläpitäminen äidin toimesta ei ole.

Ps. En sanonut ettei lapseni vierastaisi ollenkaan enkä kehuskellut sen olevan meriitti. Olen valtavan onnellinen että hänellä on läheiset mummot, joita ei vierasta koska ovat olleet läheisiä alusta saakka. Tätä toki pidän suurena onnen aiheena.

Nimenomaan "äidin läsnäollessa". Tämän koko ketjunhan pointti on että mummo haluaa jostain ihmeen syystä häätää äidin paikalta jotta saisi olla kahden pienen vauvan kanssa jota näkee suhteellisen harvoin. En minä ainakaan tuollaisessa tilanteessa jättäisi lasta yksistään mummon kanssa.

No minä jättäisin vessareissun ajaksi tai menisin vaikka seinän taakse salakuuntelemaan ensin. Tulisin viivana takaisin jos vauva itkee. Ja päästäisin vaunulenkille vaikka pihalle ympyrää vetämään ja katsoisin salaa ikkunasta. Antaisin anopille tunteen siitä että saa viettää kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa ja tarkkailisin salaa että homma toimii. Antaisin myös vaihtaa vaipan, ensin niin että olen vieressä ja sitten niin että olen viereisessä huoneessa. Viivana taas paikalle jos vauva hermostuu. Antaisin syöttää kun olen saman pöydän ääressä. Ja jatkaa syöttämistä kun haen keittiöstä vettä.

Sokeasti ei tarvitse luottaa mutta ap tapaa lastenlastaan kerran viikossa. Luottamussuhdetta pitää myös osata rakentaa eikä olettaa että se syntyy automaattisesti. Nyt ap ei saa mahdollisuutta edes osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen.

Luuleeko nää nuoret äidit, että puurolusikan vieminen taaperon suuhun on rakettitiedettä? Se mummo on ainakin yhden taaperon pitänyt hengissä ja ruokkinut aikuiseksi saakka, tällä nuorella äidillä on kokemusta äitiydestä reilu puoli vuotta... herramunjee.

T. Toinen taaperon äiti