Tunnetko mielihyvää, vai vastenmielisyyttä joutuessasi keskustelemaan "ulkomaan kielellä"?

Tykkään puhua englantia ja japania.

Ruotsia en tykkää puhua, oli niin ällö ruotsinope että pilasi koko kielen ja vältän nykyisin sen puhumista kuin ruttoa.

Lievää epämukavuutta. Englanti ihan sujuu, ruotsi ei.

Mun rallienglannilla lähinnä säälin kuulijaa.

Tunnen vastenmielisyyttä keskustella edes suomenkielellä. 

Kysyit mitä?

Ai pitäisikö vieraan kielen puhumisesta tuntea jotakin mielihyvää? Töissä tulee välillä puhuttua englatia filippiiniläisten hoiva-avustajien kanssa koska eivät osaa vielä kunnolla suomea. Toki on joitakin sanoja joita mä en tiedä englanniksi, mutta he tietävät ne suomeksi niin voidaan puhua englantia ja suomea sekaisin. :D

Englanti, saksa, italia ja ruotsi sujuu ihan ok.

Niin kauan kun enmieti kielioppia puhe sujuu mutta tökkäsee heti kun mietin miten kieliopillisesti jokin olisi oikein. Muissa kun englannissa, ollut työkieli jo 30v.

Riippuu täysin tilanteesta. Osaan englantia ihan ok, eikä mulla ole mitään ongelmaa puhua sitä ulkomailla. Suomessa sen sijaan haluaisin puhua mieluiten suomea, ellen ole keskustelussa jonkun turistin tms. kanssa.

Viisikymppisenä en enää kiinnitä asiaan mitään huomiota. Rutiinia.

Englannissa sanavarasto on varmaan samaa luokkaa brittiläisellä työväenluokkaan kuuluvalla. Sukupuolielimistä tiedän varmasti jonkin verran vähemmän värikkäitä termejä.

Mä käytän niin monta kieltä jatkuvasti, ettei se oikein tunnu miltään. Pokkaruotsilla pärjään oikein kivasti ja englanti tuntuu melkein toiselta äidinkieleltä. Osan sukuun kuuluvista kanssa puhun espanjaa. Vain ranskan puhuminen tuntuu joskus väsyttävältä kun käytän sitä harvemmin ja sanat menee espanjan kanssa sekaisin huomaamatta.

Osaan suomen lisäksi vain englantia. Sen puhuminen tuntuu täysin neutraalilta. Ei herätä mitään tunteita.

Pärjään työelämässä suomeksi, ruotsiksi, englanniksi.

Kun menen ihan tavalliseen ravintolaan, puhun suomea vaikka tarjoilija puhuisi mitä kieltä.

Etnisissä ravintoloissa voin puhua englantia.

M40

En tykkää puhua vierailla kielillä kuin satunnaisesti. Englantia, saksaa ja ranskaa puhun jos puhun. Ruotsia en todellakaan.

Kaikken mieluiten kommunikoin suomeksi, äidinkielelläni. Olisi kamala mennä naimisiin ulkomaalaisen kanssa, joka ei osaa eikä aio opetella suomea. Pitäisi sitten puhua englanniksi tai jollain muulla vieraalla kielellä jatkuvasti.

Kuuntelen sujuvasti n. 200 kieltä. Ymmärränkin niistä muutamaa.

Suomessa valitetaan kun "ihmisillä ei ole kielitaitoa", vain englantia osataan. Mulle olisi iso helpotus jos osaisi sitä edes vähän.

Vastenmielisyyttä koska osaan huonosti englantia ja pitäisi jaksaa keskittyä että löytyis oikeat sanat,ruotsia en osaa enkä mitään muutakaan kieltä.

Suomalaiset luulevat yleisesti ottaen esim. englanninkielentaidostaan liikoja, pari vuotta maassa viettänyt on 'natiivitasolla'. Silti suomalaisten englannintaidoissa ei juurikaan ole hävettävää, onhan se maailman laajimmin levinnyt väärin puhuttu kieli.

Itse kuuntelen ja puhun sujuvasti mutta silti 45 vuoden harjoitusten jälkeen tunnen ehkä n. 1/100 englannikielisistä sanoista eli n. 5.000/500.000.

En tykkää puhua englantia. Ikävä kyllä hain uuteen työhön jossa on kaikki typerät palaverit englanniksi. Tilmin jäseniä kun on ulkomaillakin. Kyllä tuo köyhdyttää yhteenkuuluvuutta kun ei mitään keskusteluja käydä suomeksi

Paavo puhui joskus oliko jo 80-luvun nauhalla "rileissöns pitviin auör kantriis häv divelöpped siknifikantli in riisönt jiörs...". Oli selkeää puhetta. Olen ottanu tuosta oppia ja kyllä, tykkään jaaritella englanniksi. Kun on toisalta pakko.