Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En saa nähdä lapsenlastani ilman miniää
23.02.2017 |
Ensimmäinen lapsenlapseni syntyi viime huhtikuussa ja on jo siis 10 kk vanha. Poikani perheineen asuu muutaman sadan kilometrin päässä, joten viikottain emme näe mutta kuitenkin kohtuullisen useasti olosuhteisiin nähden.
Alussa totta kai miniä oli jatluvasti vauva rinnallaan, mikä ihan ymmärrettävää mutta nyt laosi syö jo kiinteää ruokaa pääsääntöisesti ja ei enää tarvitse häntä jatkuvasti kannella kun hän itse konttaa menemään.
Mutta edelleen miniä vahtii pienokaistaan kuin haukka, kun olen kylässä. Ei anna minun itsenäisesti vaihtaa vaippaa, eikä syöttää. Jos kysyn, että haluaisiko äiti hieman vapaa-aikaa et voisin käydä vaunulenkillä niin hän haluaa vain mukaan. Laskin etten kertaakaan ole saanut olla yksin edes pientä hetkeä lapsenlapseni kanssa.
Puhelin miniän kuulleen lapsenlapselleni et kyl mummi sut sitten vie kahdestaan mökille kalastamaan kun oot vähän isompi tyttö niin miniä heti siihen sanoi että äiti tulee tietenkin mukaan myös.
Onko muilla tällaisia haukkoja miniöinään?
Itse olen antanut poikani isovanhempien ihan kahdenkeskenkin hoitaa häntä kun oli vielä vauva ja paljon viettivät aikaa poika ja isovanhemmat ilman minua tai miestä.
Onko tämä vaan joku uusi äitien trendi?
Kommentit (402)
Vierailija kirjoitti:
On kyllä outoa tämä äitien ripustautuminen lapsiinsa
Tämä on sitä minä, minä kultturia. Jos lapsia olisi 7 vuoden välein syntynyt, niin kyllä mummi kelpaisi.
Älkää mumit välittäkö, kun lapsille tulee oma järki ja puhelin köyttöön, niin tekstarit lentää ja pääsette hyvinkin perille lastenlasten elämästä.
Lapset vielä poistavat heti ne viestit, niin omistushaluiset vanhemmat ei tiedä kuvioista mitään.😘
Itsekään en ole miniälle paskankaan arvoinen, mutta onneksi on sen verran laiska, että saan usein pitää lapsista huolta, kun hän ei "jaksa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Takoitan, että 7 lasta vuoden välein syntyneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskausaikana anoppi alkoi olla omituinen. Puhui että saa viimein sen "neljännen". Oltiin tosi hyvät kaverit oltu aina. Kun esikoinen syntyi niin oli ihan mahdoton, vei vastasyntyneen sylistäni ulos, siis pihamaalle että sai "olla ihan vaan kahden" tämän kanssa. Sanoi kun vauva oli 3kk että eihän Emil minua tarvitse, voi jäädä mummolaan yöksi. Ei ole kutsunut minua äidiksi lapselle yhtäkään kertaa, lapsi nyt 1,5v. Sanoo aina joko minun etunimen tai vain "tuo". Kun huomasi ettei saa vauvaa yökylään, rupesi mitätöimään minua pienillä jutuilla koko ajan. Saattoi huudahtaa vaippaa vaihtaessa "onpa rutussa vaippa, hui ei sitä näin laiteta!" Jos vauva itki ja sanoin itkevän väsymystä, hän korjasi rauhallisesti mutta täysin varmaan äänensävyyn että mitä vauva oikeasti itkee, luuli siis tunnistavansa itkut minua paremmin. Kylässä heillä meni jatkuvasti vauvan kanssa toiseen huoneeseen ja toruikin vauvaa kun yritti päästä minun syliini, "mummi on tässä, nyt ei sinne yhtään".
Olen varmaan kohtuuton ja hirviö ja kaikkea, mutta kyllä luottamus on mennyttä. Ei saa hoitaa itsekseen lasta eikä lapsi pääse yökylään. En haluaisi nähdä koko naista ollenkaan jos rehellisiä ollaan.
Asioista sanottiin kyllä, hän vastasi vain että hänhän on MUMMI, joka vissiin hänen mielestään vähän kuin se varsinainen pää-Äiti.No oot vähän kohtuuton :( tuoreella mummilla havaittavissa yli-innostusta, ei ole vaarallista vaikka sua ärsyttääkin.
Sairasta käytöstä tuo on.
Joo outoa on mutta ei vaaraksi lapselle eli vähän lyö yli nuo puheet kuinka ei haluis tavata ollenkaan. Fiksu painaisi villaisella noi hölinät ja ottaisi noin innokkaasta mummosta hyödyn irti.
Lasta kohtaan on henkistä väkivaltaa eristää äidistä ja haukkua äitiä. Itse pitäisin tuollaisen häirikön loitolla. En todellakaan jättäisi lasta yksin hänen kanssaan.
Lapsi ei ole mikään pokaali. Eikä hänen vanhemmuudestaan ole mitään avointa kilpailua.
Missä isän oikeudet? Ja miten kauan äidin pitäisi hoitaa lasta, ettei se aiheuta traumoja lapselle?
Äiti yksin lapsen hoitajana on uusi ilmiö ja on edelleen monessa muussa maassa, kun äitiysloma on vain muutaman kuukauden ja näin oli myös ennen Suomessa, kun vauva vietiin hoitoon.
Ja mikä tekee juuri suomalaisista lapsista niin erityisiä ja hoitoa vaativia, että siihen tarvitaan hoitamaan juuri äiti tai ovat erityisempiä tai kehittyneempiä kuin muualla Euroopassa tai muualla maailmalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskausaikana anoppi alkoi olla omituinen. Puhui että saa viimein sen "neljännen". Oltiin tosi hyvät kaverit oltu aina. Kun esikoinen syntyi niin oli ihan mahdoton, vei vastasyntyneen sylistäni ulos, siis pihamaalle että sai "olla ihan vaan kahden" tämän kanssa. Sanoi kun vauva oli 3kk että eihän Emil minua tarvitse, voi jäädä mummolaan yöksi. Ei ole kutsunut minua äidiksi lapselle yhtäkään kertaa, lapsi nyt 1,5v. Sanoo aina joko minun etunimen tai vain "tuo". Kun huomasi ettei saa vauvaa yökylään, rupesi mitätöimään minua pienillä jutuilla koko ajan. Saattoi huudahtaa vaippaa vaihtaessa "onpa rutussa vaippa, hui ei sitä näin laiteta!" Jos vauva itki ja sanoin itkevän väsymystä, hän korjasi rauhallisesti mutta täysin varmaan äänensävyyn että mitä vauva oikeasti itkee, luuli siis tunnistavansa itkut minua paremmin. Kylässä heillä meni jatkuvasti vauvan kanssa toiseen huoneeseen ja toruikin vauvaa kun yritti päästä minun syliini, "mummi on tässä, nyt ei sinne yhtään".
Olen varmaan kohtuuton ja hirviö ja kaikkea, mutta kyllä luottamus on mennyttä. Ei saa hoitaa itsekseen lasta eikä lapsi pääse yökylään. En haluaisi nähdä koko naista ollenkaan jos rehellisiä ollaan.
Asioista sanottiin kyllä, hän vastasi vain että hänhän on MUMMI, joka vissiin hänen mielestään vähän kuin se varsinainen pää-Äiti.No oot vähän kohtuuton :( tuoreella mummilla havaittavissa yli-innostusta, ei ole vaarallista vaikka sua ärsyttääkin.
Sairasta käytöstä tuo on.
Joo outoa on mutta ei vaaraksi lapselle eli vähän lyö yli nuo puheet kuinka ei haluis tavata ollenkaan. Fiksu painaisi villaisella noi hölinät ja ottaisi noin innokkaasta mummosta hyödyn irti.
Lasta kohtaan on henkistä väkivaltaa eristää äidistä ja haukkua äitiä. Itse pitäisin tuollaisen häirikön loitolla. En todellakaan jättäisi lasta yksin hänen kanssaan.
Lapsi ei ole mikään pokaali. Eikä hänen vanhemmuudestaan ole mitään avointa kilpailua.
Missä isän oikeudet? Ja miten kauan äidin pitäisi hoitaa lasta, ettei se aiheuta traumoja lapselle?
Äiti yksin lapsen hoitajana on uusi ilmiö ja on edelleen monessa muussa maassa, kun äitiysloma on vain muutaman kuukauden ja näin oli myös ennen Suomessa, kun vauva vietiin hoitoon.
Ja mikä tekee juuri suomalaisista lapsista niin erityisiä ja hoitoa vaativia, että siihen tarvitaan hoitamaan juuri äiti tai ovat erityisempiä tai kehittyneempiä kuin muualla Euroopassa tai muualla maailmalla.
Kyseinen 3kk iässä hoitoon viety ikäluokka käyttää eniten terapiapalveluja Suomessa.
Äiti on erityinen lapsen perusturvan ja kasvun kannalta, on ollut aina. Nykyään on muotia tasapäistää kaikki 50/50, antaa kuva että muu läheinen ihmissuhde korvaa äidin. Ei korvaa. Vauva ja lapsi on jo evolutiivisen kehityksensä takia riippuvaisia nimenomaan siitä ihmisestä jonka kohdussa on kasvanut ja jonka ääneen tottunut ensimmäisenä asiana maailmassa. Äidittömyys on todellinen riskitekijä mitä tulee kehittyvän ihmisen mielenterveyteen. Esimerkiksi adoptiolasten hoivaaminen ja kiinnittyminen adoptioperheeseen on tarkka ja suojattu prosessi, koska lapsilla on äidittömyyden trauma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskausaikana anoppi alkoi olla omituinen. Puhui että saa viimein sen "neljännen". Oltiin tosi hyvät kaverit oltu aina. Kun esikoinen syntyi niin oli ihan mahdoton, vei vastasyntyneen sylistäni ulos, siis pihamaalle että sai "olla ihan vaan kahden" tämän kanssa. Sanoi kun vauva oli 3kk että eihän Emil minua tarvitse, voi jäädä mummolaan yöksi. Ei ole kutsunut minua äidiksi lapselle yhtäkään kertaa, lapsi nyt 1,5v. Sanoo aina joko minun etunimen tai vain "tuo". Kun huomasi ettei saa vauvaa yökylään, rupesi mitätöimään minua pienillä jutuilla koko ajan. Saattoi huudahtaa vaippaa vaihtaessa "onpa rutussa vaippa, hui ei sitä näin laiteta!" Jos vauva itki ja sanoin itkevän väsymystä, hän korjasi rauhallisesti mutta täysin varmaan äänensävyyn että mitä vauva oikeasti itkee, luuli siis tunnistavansa itkut minua paremmin. Kylässä heillä meni jatkuvasti vauvan kanssa toiseen huoneeseen ja toruikin vauvaa kun yritti päästä minun syliini, "mummi on tässä, nyt ei sinne yhtään".
Olen varmaan kohtuuton ja hirviö ja kaikkea, mutta kyllä luottamus on mennyttä. Ei saa hoitaa itsekseen lasta eikä lapsi pääse yökylään. En haluaisi nähdä koko naista ollenkaan jos rehellisiä ollaan.
Asioista sanottiin kyllä, hän vastasi vain että hänhän on MUMMI, joka vissiin hänen mielestään vähän kuin se varsinainen pää-Äiti.No oot vähän kohtuuton :( tuoreella mummilla havaittavissa yli-innostusta, ei ole vaarallista vaikka sua ärsyttääkin.
Sairasta käytöstä tuo on.
Joo outoa on mutta ei vaaraksi lapselle eli vähän lyö yli nuo puheet kuinka ei haluis tavata ollenkaan. Fiksu painaisi villaisella noi hölinät ja ottaisi noin innokkaasta mummosta hyödyn irti.
Lasta kohtaan on henkistä väkivaltaa eristää äidistä ja haukkua äitiä. Itse pitäisin tuollaisen häirikön loitolla. En todellakaan jättäisi lasta yksin hänen kanssaan.
Lapsi ei ole mikään pokaali. Eikä hänen vanhemmuudestaan ole mitään avointa kilpailua.
Missä isän oikeudet? Ja miten kauan äidin pitäisi hoitaa lasta, ettei se aiheuta traumoja lapselle?
Äiti yksin lapsen hoitajana on uusi ilmiö ja on edelleen monessa muussa maassa, kun äitiysloma on vain muutaman kuukauden ja näin oli myös ennen Suomessa, kun vauva vietiin hoitoon.
Ja mikä tekee juuri suomalaisista lapsista niin erityisiä ja hoitoa vaativia, että siihen tarvitaan hoitamaan juuri äiti tai ovat erityisempiä tai kehittyneempiä kuin muualla Euroopassa tai muualla maailmalla.
Tietenkään myöskään isää ei saa haukkua tai mitätöidä. Ääliö kysymys.
Mutta ap nyt haukkui äitiä, samaten tuo jolle vastasin. Ap:han ei kykene normaaliin kommunikaatioon edes sen isän kanssa. Ei ole ilmeisesti edes olemassa ja miniälle keksinyt haukkumanimityksen. Ei mitään eväitä isovanhemmuuteen, jollei kehitä itseään.
Kaikille maailman lapsille kiintymyssuhde omiin vanhempiin on ensiarvoinen, eikä missään henkinen väkivalta ole hyväksyttyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa sille että olet anoppi jolle en itsekään luottaisi ladtani hoitoon. No ei kyllä olisi luottanut puolisokaan lasta äitinsä (nyt jo edesmennyt) hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskausaikana anoppi alkoi olla omituinen. Puhui että saa viimein sen "neljännen". Oltiin tosi hyvät kaverit oltu aina. Kun esikoinen syntyi niin oli ihan mahdoton, vei vastasyntyneen sylistäni ulos, siis pihamaalle että sai "olla ihan vaan kahden" tämän kanssa. Sanoi kun vauva oli 3kk että eihän Emil minua tarvitse, voi jäädä mummolaan yöksi. Ei ole kutsunut minua äidiksi lapselle yhtäkään kertaa, lapsi nyt 1,5v. Sanoo aina joko minun etunimen tai vain "tuo". Kun huomasi ettei saa vauvaa yökylään, rupesi mitätöimään minua pienillä jutuilla koko ajan. Saattoi huudahtaa vaippaa vaihtaessa "onpa rutussa vaippa, hui ei sitä näin laiteta!" Jos vauva itki ja sanoin itkevän väsymystä, hän korjasi rauhallisesti mutta täysin varmaan äänensävyyn että mitä vauva oikeasti itkee, luuli siis tunnistavansa itkut minua paremmin. Kylässä heillä meni jatkuvasti vauvan kanssa toiseen huoneeseen ja toruikin vauvaa kun yritti päästä minun syliini, "mummi on tässä, nyt ei sinne yhtään".
Olen varmaan kohtuuton ja hirviö ja kaikkea, mutta kyllä luottamus on mennyttä. Ei saa hoitaa itsekseen lasta eikä lapsi pääse yökylään. En haluaisi nähdä koko naista ollenkaan jos rehellisiä ollaan.
Asioista sanottiin kyllä, hän vastasi vain että hänhän on MUMMI, joka vissiin hänen mielestään vähän kuin se varsinainen pää-Äiti.No oot vähän kohtuuton :( tuoreella mummilla havaittavissa yli-innostusta, ei ole vaarallista vaikka sua ärsyttääkin.
Sairasta käytöstä tuo on.
Joo outoa on mutta ei vaaraksi lapselle eli vähän lyö yli nuo puheet kuinka ei haluis tavata ollenkaan. Fiksu painaisi villaisella noi hölinät ja ottaisi noin innokkaasta mummosta hyödyn irti.
Lasta kohtaan on henkistä väkivaltaa eristää äidistä ja haukkua äitiä. Itse pitäisin tuollaisen häirikön loitolla. En todellakaan jättäisi lasta yksin hänen kanssaan.
Lapsi ei ole mikään pokaali. Eikä hänen vanhemmuudestaan ole mitään avointa kilpailua.
Missä isän oikeudet? Ja miten kauan äidin pitäisi hoitaa lasta, ettei se aiheuta traumoja lapselle?
Äiti yksin lapsen hoitajana on uusi ilmiö ja on edelleen monessa muussa maassa, kun äitiysloma on vain muutaman kuukauden ja näin oli myös ennen Suomessa, kun vauva vietiin hoitoon.
Ja mikä tekee juuri suomalaisista lapsista niin erityisiä ja hoitoa vaativia, että siihen tarvitaan hoitamaan juuri äiti tai ovat erityisempiä tai kehittyneempiä kuin muualla Euroopassa tai muualla maailmalla.
Ap:n miniähän ei kasvata lastaan yksin. Ap:kin kertoo käyvänsä tiheästi kylässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kun vastailitte ja kerroitte ajatuksia!
Varmasti paras mennä nyt miniän ehdoilla ja tosiaan olla onnellinen siitä että saan sentään lasta tavata.Minun ja poikani välit aika tulehtuneet ja siksikin tapaamme silloin kun poika on töissä.
Viimeksi kun yritin keskustella poikani ja miniän kanssa asioista jotka minua häiritsevät heissä niin siitä syntyi ilmiriita. Tämä siis vuosia vuosia sitten.Miniä on hyvä äiti ja häntä arvostan ja parempihan se on vaikka sitten vähän liian haukkana suojella kuin jättää lapsi heitteille.
Ap
Yritit keskustella asioista , jotka sinua häiritsevät heissä.
Huh huh
Omistushaluiset mummelit kaipaavat aikoja jolloin olivat äitejä, tärkeimpiä omille lapsilleen. Mitätöivät nyt äitiyttä, kyllä mummo on paras. Miettikää eläinkuntaa, mekin olemme kädellisiä. Kuka hoitaa ja suojelee poikasia? Simpanssinaaras ei päästä poikastaan ensimmäisen vuoden aikana metriä kauemmaksi itsestään. Hylätyt poikaset ovat vaativia hoidettavia ja vaarassa kuolla vain siksi että niillä ei ole omaa emoa. Poikasen isoäiti ei siinä kohtaa paina mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa onni, että itselläni on mummo, jonka elämäntehtävä oli äitiys ja myöhemmin äitini menehdyttyä mummous. Vaalikaa lasten suhdetta isovanhempiin jos he ovat mitenkään kunnollisia ihmisiä.
Voiko vaunujakin työntää väärin ?
Vain työnnettävän lapsen synnyttänyt on kykenevä niitä lykkimään?
En tajua mitä on näiden "lapseeni ei koske, katso, puhu"- muut kuin minä ,Äiti ihmisten ajatusmaailma. Mihin oppiin tämä perustuu ?
Todella raskasta se varmasti on , olla 24/7 kiinni lapsessa joku 3 vuotta.
Palstan kommenteista päätellen näitä äitejä on erittäin runsaasti , miten te jaksatte ? Normi tai ex-normi vauva aikakin sitoo jo ihan riittävästi .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä hihhuliäidit ovat varmaan jotain korkeintaan lähihoitajia, joiden elämän suurin saavutus on sen lapsen synnyttäminen. Jos joku muukin osaa hoitaa lasta, niin he kokevat sen suoraksi loukkaukseksi ja vähättelyksi itseään kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Onpa onni, että itselläni on mummo, jonka elämäntehtävä oli äitiys ja myöhemmin äitini menehdyttyä mummous. Vaalikaa lasten suhdetta isovanhempiin jos he ovat mitenkään kunnollisia ihmisiä.
Ei suhteen vaalimisen edellytys ole kahden keskinen aika tai se että luottaa lapsen isovanhemmille hoitoon. Itse olen vaalinut suhdetta vaikka isovanhempia ei voi pitää "kunnollisena". Hoitaa hän ei lastenlapsia olisi kosken voinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas kerran kun lukee näitä kommentteja niin ei voi muuta kuin ylistää ex anoppia joka edelleen lasten elämässä lähes päivittäin,ollut meille kultaakin kalliimpi kaikin puolin enkä tarkoita nyt vain lastenhoito apua vaan rikkaus ja rakkaus, varsinkin lapsille joille mummo on ihan ykkönen
Vierailija kirjoitti:
En hauku miniääni haukaksi vaan hänen käytös on haukkamaista, kun ei voi edes sekunniksi jättää lasta mummin kanssa.
Poikani on töissä usein kun päiväsaikaan nähdään minä, miniä ja vauva. Minusta se on vallan omituista että miniä ottaa vauvan jopa vessareissulle mukaan!
Minä en mitään suuria suunnitelmia ole tehnyt, kunhan vaan puhelin niitä näitä ja sanoin sen mökkijutun. Ja siitäkin sanoin että sitten kun tyttö on isompi. Ihan semmosta mummohöpinää.
Ja miksi haluaisin kahdenkeskistä aikaa pojantyttäreni kanssa? Että oppisin hänet tuntemaan ja että meidän suhteesta tulisi hyvä ja positiivinen. En koe voivani olla 100%sti mummi jos miniä jatkuvasti valvoo vieressä.
Ap
Eli näet lapsenlastasi, mutta mikään ei riitä? Pitäisi mennä sinun ehdoillasi. Toiset isovanhemmat ei näe ollenkaan.
Miniä ajattelee, ettei halua vaivata sinua ja sinä ajattelet tietysti miniän kiusaavan.
Miniän ensimmäinen lapsi. TOTTAKAI hän on pienessä kiinni. Odota, kun lapsia tulee lisää. Saat varmasti sinäkin niitä hoitaa ihan yksin.
Olet jotenkin hirveä itsekäs, etkä edes yritä asettua miniäsi asemaan ja antaa ymmärrystä.
10kuinen lapsi on pahimmassa vierastusiässä. Miksi ihmeessä miniäsi pitäisi jättää vauvansa yksin sinun kanssa ap, kun hän varmasti tietää, että vierastaminen alkaa heti kun äiti katoaa näköpiiristä. Paljon paremman suhteen saat luotua vauvaan, kun vauva saa tehdä sen omaan tahtiinsa, turvallisesti oman äidin läsnäollessa
Vierailija kirjoitti:
Minulla on maailman ihanin ja rakkain mummo (juuri isän puolelta). Hän on minulle todella läheinen ja tärkeä ihminen. Olisin kyllä äidilleni todella katkera, mikäli hän olisi isovanhempieni suhteen rajoittanut suhdettani. Isovanhemmat ovat rikkaus! Mitä useampi ihminen lapsen elämässä on, sen parempi. Lapsi on kuitenkin erillinen henkilö ja hänen tulee saada muodostaa omat ihmissuhteensa. Miksi nykyaikana isovanhemmat koetaan uhkana, ei mahdollisuutena? Olettaen ettei kuvioissa ole mitään vaarallista ja sairasta. Täälläkin ihan normaalikäyttäytyminen luetaan oudoksi. Mihin tämä maailma on menossa? Ihmisiltä on kadonnut suhteellisuudentaju sekä maalaisjärki. Tsemppiä aloittajalle! Ehkä se siitä, kun lapsi kasvaa ja saa omaa tahtoa. :)
Voi hyvä luoja. Sä et millään tavalla edes muista kahdenkeskistä aikaa/sen puutetta mummosi kanssa VAUVA-AIKANA. Aivan varmasti normaalille mummolle voi syntyä läheinen suhde isovanhempiin ilman että hoitavat tätä ilman äitiä alusta saakka. Esim. meidän lapset ovat olleet hoidossa ekan kerran lyhyitä aikoja 1+ ikäisinä, eikä tämä ole millään lailla estänyt isovanhempia luomasta kiinteitä suhteita heihin. 8v oli vaarinsa kanssa pienellä ulkomaanmatkallakin (nuorempana en olisi päästänyt).
Toisekseen tuskin kukaan kokee lähtökohtaisesti mummoja uhkana. Mutta jos.tungetaan äidin ja vauvan väliin niin on syytä rajoittaa näkemisiä, koska sellainen on vahingollista vauvan ja äidin suhteelle.
Kolmanneksi, vanhemmuus on sellainen asia, että kenenkään ei tarvitse "relata" ja alkaa toimia omaa intuitiotaan ja tunnettaan vastaan. On erittäin tärkeää, että tuoreet vanhemmat saavat toimia lapsensa kanssa kuten kokevat oikeaksi, vaikka se ei mummoja miellyttäisi. Vauvalle ei ole mitään haittaa siitä, että hän ei ole mummon kanssa kahdestaan.
Ymmärrän ja en ymmärrä sinua AP. Mutta yritä sinä AP myös ymmärtää miniääsi. Tämä on hänen esikoinen ja hän on luonnollisestikin hyvin kiinni vauvassa. Samoin kuten muutamat ovatkin jo kommentoineet, niin 10kk ikäinen vauva on juuri pahassa vierastamisvaiheessa. Ehkä miniäsi on muutaman kerran jättänyt vauvan (esim mennäkseen vessaan) ja tuloksena on ollut kauhea itku. Ehkäpä hän vaan yrittää varmistaa, että teidän suhde saa hyvän alun, ilman turhaa vierastamista.
Ehdit varmaan olla vauvan kanssa kahdestaan, sitten kun vierastamisvaihe on ohi
Vierailija kirjoitti:
Minulla on maailman ihanin ja rakkain mummo (juuri isän puolelta). Hän on minulle todella läheinen ja tärkeä ihminen. Olisin kyllä äidilleni todella katkera, mikäli hän olisi isovanhempieni suhteen rajoittanut suhdettani. Isovanhemmat ovat rikkaus! Mitä useampi ihminen lapsen elämässä on, sen parempi. Lapsi on kuitenkin erillinen henkilö ja hänen tulee saada muodostaa omat ihmissuhteensa. Miksi nykyaikana isovanhemmat koetaan uhkana, ei mahdollisuutena? Olettaen ettei kuvioissa ole mitään vaarallista ja sairasta. Täälläkin ihan normaalikäyttäytyminen luetaan oudoksi. Mihin tämä maailma on menossa? Ihmisiltä on kadonnut suhteellisuudentaju sekä maalaisjärki. Tsemppiä aloittajalle! Ehkä se siitä, kun lapsi kasvaa ja saa omaa tahtoa. :)[/quote
Niin ja toisaalta tälläkin palstalla useampia kymmenien sivujen ketjuja joissa syyllistetään isovanhempia miksi eivät edes joskus hoida,miksi elävät itsekästä elämää yms yms...........
Se mikä sopii yhteen
Alue: Aihe vapaa
Ihminen joka solvaa selän takana eikä osaa ottaa ihmetyksen aiheitaan aikuisesti esille sen OMAN LAPSENSA kanssa ei ole hyvä isovanhempi.