En saa nähdä lapsenlastani ilman miniää

Vierailija kirjoitti:

Olen äiti enkä vielä mummuiässä, mutta en kyllä yhtään ymmärrä mitä kauheaa vihaa tulee mummon päälle, vain koska mielellään hoitaisi melkein vuoden vanhaa lapsenlasta, ja päästäisi äidin vaikka lenkille?

Minulla on vain yksi lapsi, poika, ja olen jo ajatellut, miten mielelläni auttaisin häntä ja miniää sitten aikanaan, kun itse en juuri saanut apuja. Ei ole vielä edes miniää, ja ajattelen, että saisivat sitten olla hetken kahdenkin, kun joku, joka rakastaa heidän vauvaansa enemmän kuin omaa henkeään, pitäisi tästä sen aikaa huolta.

Mutta jos miniän missio on potkia miehensä äiti ja muu suku pois tämän ja lapsenlasten elämästä, niin ehkä pojallekin on parempi jos ei joudu sellaisen haukan kynsiin. Ehkä ei kannata edes haaveilla tulevansa mummoksi. Ilmeisesti pojan tarkoitus on vain tienata hyvin ja pysyä takavasemmalla pois tieltä, ei että lapsi kuuluisi molempiin sukuihin ja olisi lämpimät ja rakastavat välit kaikkiin isovanhempiin.

Oletko tullut ajatelleeksi, ettei poikasi välttämättä koskaan halua omia lapsia? Tai rakastuu naiseen joka ei kykene lapsia samaan tai ei niitä halua? Lapsenlapsien saanti ei ole itsestään selvyys nykyaikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä aloituksessa pohdittiin sitä että ei saa edes hetkeä kahden lapsenlapsen kanssa. Minusta tuntuu myös oudolta ettei mummo saa syöttää lasta jos ollaan yhteisessä kahvipöydässä tai leikkiä lattialla sen aikaa kun äiti käy vessassa.

Minun poikani on 11kk ja ei ole ollut yökylässä mutta kyllä hän mummojaan rakastaa eikä vierasta ollenkaan. Jos jompikumpi mummo pitää lapsen kiireisenä leikeissä niin hän ei edes huomaa kun piipahdan vessaan. Ja todellakin mummot saavat syöttää (siis lapsen omilla ruuilla, ei herkuilla) lasta kun istutaan kahvipöydässä. Poika on aina niin onnellinen kun näkee mummojaan ja vaikka en anopin kanssa aina samaa mieltä ole niin hänen ja poikani lämmin suhde ei ole minulta pois. Päinvastoin. Poika varmasti vierastaisi mummoja jos emme olisi alusta saakka vieneet kylään kerran viikossa ja antaneet syliin.

Äidit jotka eivät tee isovanhempia lapselle tutuiksi tekevät lapselle hallaa. Ei tarvitse antaa hoitoon mutta täytyy luottaa siihen että vaikka 5min voi olla pois lapsen näkökentästä. Jos lapsi on turvallisesti äitiin kiintynyt niin kestää sen kyllä. Vai olisiko tässä juuri se äitien ongelma....?

Entäs jos mummeja ei ole? Onko nyt sitten lapseni pilattu ikuisesti?

Voi olla. Mun pojallani ei ole ollenkaan isoisiä kun menivät perkeleet kuolemaan. En tiedä vielä miten vaikuttaa mieheksi kasvuun. Eli kyllä, voi olla että sinun mummittomat lapsesi ovat pilalla. Tosiaan. Ihana kun löysit viestini ydinpointin!

Jaahas. Sinun lapsesi ovat ainakin pilalla.

Niin sinunkin :( ehkä tapaavat toisensa "paskavanhemman uhrit" -terapian odotushuoneessa.

Itse totesit lapsesi olevan pilalla. Minun ei ole, enkä ikinä sanoisi noin niin kuin sinä. Sinun kommenttien perusteella lapsesi ainakin on pilalla. Osuiko hermoon kun haukut paskavanhemmaksi nanosekunnissa.

Oho. Mä luulin että ironia oli selkeä tuossa hyvin kärjistetyssä lauseessani. Olin väärässä näemmä. Hyvää jatkoa sulle! Harmi että lapseni joutuvat sitten itsekseen tuonne terapiaan :(

Vierailija kirjoitti:

Aloituksesta tulee heti pari kysymystä joihin ei olla taidettu saada vieläkään vastausta.

Miksi anopin ja pojan välit ovat niin tulehtuneet etteivät he ole tekemisissä? Lapsi on luonnostaan kiintynyt vanhempiinsa, jopa huonoihin vanhempiin, joten jos välit ovat kokonaan menneet, tulee ensimmäisenä mieleen että taustalla on jokin vähän isompi asia mitä ei vain jutella pois päiväjärjestyksestä.

Miksi anopin pitää saada olla vauvan kanssa nimenomaan kahdestaan? Miniän läsnäollessahan anoppi voi nytkin sylitellä, leikkiä ja jutella lapselle, luoda sitä kuuluisaa sidettä ihan siinä laajuudessa kuin on normaalia tässä vaiheessa. Miksi se ei riitä kun kyseessä on noinkin pikkuinen? Mitä sellaista lapsen edun mukaista anoppi voi tehdä vain ja ainoastaan KAHDESTAAN 10-kuukautisen vauvan kanssa? Mitä miniä ei saisi nähdä? Millä tavalla miniän pelkkä läsnäolo pilaa anopin suhteen vauvaan?

Miksi anoppi nimittelee miniäänsä haukaksi aloituspostauksen tilanteen perusteella? Kun tilanne siis on se että jos se isästä riippuisi, tämä mummu ei näkisi lapsenlastaan KOSKAAN. Miniälle taitaa olla iso myönnytys toimia tällä tavalla miehensä ja lapsen isän "selän takana", ja todennäköisesti hän tekee sen tasan siksi että ajattelee että lapsen on hyvä luoda jonkinlainen suhde mummuun. Ja heti alkaa haukoittelu ja valitus. 

Jokin tässä nyt mättää.

Mä luulen, että tässä on jotain saman suuntaista taustalla kuin mun äidillä. Hänellä ja mun veljelläni oli myös menneet välit muutama vuosi sitten ennen mun esikoispojan syntymää. Äidillä taisi jotenkin naksahtaa päässä lopullisesti, kun vauva syntyi ja yritti suorastaan ripustautua/"omia" hänet aina kun nähtiin. Kai se oli hänelle vähän kuin olisi saanut oman poikansa takaisin uudelleen syntyneenä ja olisi kovasti halunnut elää sitä veljeni vauva-aikaa uudestaan.

Ja kyllähän tuollaista siis normaalistikin on isovanhemmilla jossain määrin, mutta tuo oli jotain tosi sairasta meidän äidillä. Meni täysin yli. Hän oli ihan erilainen silloin, kun veljeni esikoinen, hänen eka lapsenlapsensa, syntyi viisi vuotta aiemmin ja olivat vielä väleissä silloin. Silloinkin oli kyllä todella innokas mummo, mutta se oli mun mielestä sellaista normaalia mummon käytöstä. Samoin mun anopin käytös oli todella innostunutta, mutta sekin oli ihan erilaista ja tavallista verrattuna meidän äitiin nyt "toisella kierroksella". Anopille meidän poika oli sentään ensimmäinen, kauan odotettu lapsenlapsi. Luulisi, että jos olisi aina miniän haukkamaisuudesta kyse, olisin ollut sitten anoppia kohtaan sellainen, että en olisi halunnut antaa vauvaa hänelle, enkä äitäni kohtaan. Kyllä sen vain aika herkästi aistii, kun mummolla ei ole ihan kaikki kohdallaan ja kynnys jättää vauva tällaiselle on hyvin korkea.

Miksi pitää ehdottomasti olla kahden kesken noin pienen kanssa? Ja jos kyseessä on esikoinen niin ymmärrettävää, että äiti haluaa rauhassa olla lapsensa kanssa.

Ehdit kyllä myöhemminkin olla kahdestaan, kun lapsi kasvaa.

Vaikka olen vielä lapseton, toimisin ihan samanlailla kuin sinun miniäsi!

Mun anoppi kutsui itseään aina "vahingossa" äitiksi lapselleni ja yritti jatkuvasti vihjailla kuinka hän rakastaa lasta enemmän kuin minä.

Ei ole vie tänä päivänäkään saanut hoitaa edes sitä viittä minuuttia. Ja lapsi 1,5v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen äiti enkä vielä mummuiässä, mutta en kyllä yhtään ymmärrä mitä kauheaa vihaa tulee mummon päälle, vain koska mielellään hoitaisi melkein vuoden vanhaa lapsenlasta, ja päästäisi äidin vaikka lenkille?

Minulla on vain yksi lapsi, poika, ja olen jo ajatellut, miten mielelläni auttaisin häntä ja miniää sitten aikanaan, kun itse en juuri saanut apuja. Ei ole vielä edes miniää, ja ajattelen, että saisivat sitten olla hetken kahdenkin, kun joku, joka rakastaa heidän vauvaansa enemmän kuin omaa henkeään, pitäisi tästä sen aikaa huolta.

Mutta jos miniän missio on potkia miehensä äiti ja muu suku pois tämän ja lapsenlasten elämästä, niin ehkä pojallekin on parempi jos ei joudu sellaisen haukan kynsiin. Ehkä ei kannata edes haaveilla tulevansa mummoksi. Ilmeisesti pojan tarkoitus on vain tienata hyvin ja pysyä takavasemmalla pois tieltä, ei että lapsi kuuluisi molempiin sukuihin ja olisi lämpimät ja rakastavat välit kaikkiin isovanhempiin.

Oletko tullut ajatelleeksi, ettei poikasi välttämättä koskaan halua omia lapsia? Tai rakastuu naiseen joka ei kykene lapsia samaan tai ei niitä halua? Lapsenlapsien saanti ei ole itsestään selvyys nykyaikana.

Tottakai. Tai hänen kumppaninsa on mies, tai eii tarvitse ketään kumppania. Pääasia että hän on onnellinen, eikä tee mitään kenenkään painostuksesta, tai siksi että tuntuu että pitäisi. Rakastan häntä ehdoitta sellaisena kuin hän haluaa olla. Hän on hieno ihminen.

Ehkä tuo ketjun otsikko toimiikin kahdella tavalla.

En saa tavata lasta ilman miniää (koska en ole oman lapseni kanssa väleissä, ja miniä antaa minun tavata lasta kun oma lapseni ei ole paikalla)

En saa tavata lasta ilman miniää ( koska miniä on haukka)

Miniässä ei ole vikaa (ainakin luulen niin). En nää lapsenlastani. Olimme menossa poikani luokse kuten alustavasti olimme sopineet. Poika soitti ja sitten lapsuudestaan saakka en saanut kuulla kuin pahaa tähän hetkeen. Lopulta laitoin kiukkuisena viestin että ehkä pysyn kotona. Nykyinen mieheni ei ole pojan isä mutta tulivat toimeen äärimmäisen hyvin. Hän etsii syitä millä voi loukata kun itse asiassa muille ei uskalla sitä tehdä. Olen lähettänyt lapsenlapselleni sulukorun ja vaatetta. Ei ole kiitosta tullut. Viesteihin ei vastaa. Pyydän polvillani anteeksi vaikka alku syy ei ole minun. Kaipaan tyttöä. Poikani teki tämän ennenkin kun oli ed naisystävä. Ei riidan riitaa ja yhtäkkiä sama. Onko hän narsisti. Nyt mietin sitä jo

Raskausaikana anoppi alkoi olla omituinen. Puhui että saa viimein sen "neljännen". Oltiin tosi hyvät kaverit oltu aina. Kun esikoinen syntyi niin oli ihan mahdoton, vei vastasyntyneen sylistäni ulos, siis pihamaalle että sai "olla ihan vaan kahden" tämän kanssa. Sanoi kun vauva oli 3kk että eihän Emil minua tarvitse, voi jäädä mummolaan yöksi. Ei ole kutsunut minua äidiksi lapselle yhtäkään kertaa, lapsi nyt 1,5v. Sanoo aina joko minun etunimen tai vain "tuo". Kun huomasi ettei saa vauvaa yökylään, rupesi mitätöimään minua pienillä jutuilla koko ajan. Saattoi huudahtaa vaippaa vaihtaessa "onpa rutussa vaippa, hui ei sitä näin laiteta!" Jos vauva itki ja sanoin itkevän väsymystä, hän korjasi rauhallisesti mutta täysin varmaan äänensävyyn että mitä vauva oikeasti itkee, luuli siis tunnistavansa itkut minua paremmin. Kylässä heillä meni jatkuvasti vauvan kanssa toiseen huoneeseen ja toruikin vauvaa kun yritti päästä minun syliini, "mummi on tässä, nyt ei sinne yhtään".

Olen varmaan kohtuuton ja hirviö ja kaikkea, mutta kyllä luottamus on mennyttä. Ei saa hoitaa itsekseen lasta eikä lapsi pääse yökylään. En haluaisi nähdä koko naista ollenkaan jos rehellisiä ollaan.

Asioista sanottiin kyllä, hän vastasi vain että hänhän on MUMMI, joka vissiin hänen mielestään vähän kuin se varsinainen pää-Äiti.

Kyllä isovanhemmilla on kokemusta ihan erilailla varsinkin, jos on miniän ensimmäinen lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Onpa taas jos jonkilaista vuodatusta HAUKKAminiöiltä tässäkin ketjussa. Onko teistä tosiaan tavattoman epätavallista, että lapsi viettäisi joskus päiviäkin isovanhempiensa kanssa? Jos lapsi vanhempana haluaa mummolaan yöksi, vaikka sitten kokonaan yksin, niin ette päästä koska "ME HALUTAAN KASVATTAA SUT ITSE, MUMMI ON PAHA, MUMMI EI SAA!!" vai mikä ihmeen asenne teillä on?

Eihän se, että viettää aikaa isovanhempien tai kenen tahansa aikuisen kanssa, tarkoita että nämä toiset ihmiset alkaisivat kasvattaa lastanne. Se on pelkkää ajanviettoa.

Ettehän itsekään sitten vain altistu muiden kasvattamiselle, eli olette blokanneet kaikki suhteet muihin sukulaisiinne ja myös kaverisuhteet, ettei kukaan vaan teitä pääsisi vahingossa altistamaan erilaisille mielipiteille ja KASVATTAMISELLE.

Se, että lupaa lapsenlapselleen kalareissua yhdessä mummin ja papan kanssa ilman vanhempia, on pelkkää hyväntahtoisuutta ja vain pahansuopa ihminen (miniä), jolla nyt ihan periaatteesta on kapina-asennointi anoppiansa vastaan, voi nähdä tuossa asiassa jotain hörhöilyä ja pahaa altistamista.

Ettehän myöskään laita lasta päiväkotiin tai koskaan palkkaa lastenhoitajaa edes pariksi tunniksi, jotta lapsi ei altistu muiden kasvatukselle kukn teidän omallenne?

Ihan käsittämätöntä hysteriaa ja ilkeyttä ap:ta kohtaan. Ap:lle terveiset, että puhu poikasi kanssa ja kysy mitä mieltä hän on. Hän on ihan yhtä lailla lapsenlapsesi huoltaja ja sinä olet HÄNEN äitinsä, et miniän.

Olen täysin samaa mieltä. Ja vauvapalsta on täynnä miniähörhöjä. Itse olen miniä ja lapsilla ihanat isovanhemmat joiden kanssa saa viettää aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen lapsenlapseni syntyi viime huhtikuussa ja on jo siis 10 kk vanha. Poikani perheineen asuu muutaman sadan kilometrin päässä, joten viikottain emme näe mutta kuitenkin kohtuullisen useasti olosuhteisiin nähden.

Alussa totta kai miniä oli jatluvasti vauva rinnallaan, mikä ihan ymmärrettävää mutta nyt laosi syö jo kiinteää ruokaa pääsääntöisesti ja ei enää tarvitse häntä jatkuvasti kannella kun hän itse konttaa menemään.

Mutta edelleen miniä vahtii pienokaistaan kuin haukka, kun olen kylässä. Ei anna minun itsenäisesti vaihtaa vaippaa, eikä syöttää. Jos kysyn, että haluaisiko äiti hieman vapaa-aikaa et voisin käydä vaunulenkillä niin hän haluaa vain mukaan. Laskin etten kertaakaan ole saanut olla yksin edes pientä hetkeä lapsenlapseni kanssa.

Puhelin miniän kuulleen lapsenlapselleni et kyl mummi sut sitten vie kahdestaan mökille kalastamaan kun oot vähän isompi tyttö niin miniä heti siihen sanoi että äiti tulee tietenkin mukaan myös.

Onko muilla tällaisia haukkoja miniöinään?

Itse olen antanut poikani isovanhempien ihan kahdenkeskenkin hoitaa häntä kun oli vielä vauva ja paljon viettivät aikaa poika ja isovanhemmat ilman minua tai miestä.

Onko tämä vaan joku uusi äitien trendi?

Miksi sinä tunget? Miksi puhut suoraan lapselle ja lupailet? Miksi sinun pitäisi saada olla yksin toisen lapsen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Raskausaikana anoppi alkoi olla omituinen. Puhui että saa viimein sen "neljännen". Oltiin tosi hyvät kaverit oltu aina. Kun esikoinen syntyi niin oli ihan mahdoton, vei vastasyntyneen sylistäni ulos, siis pihamaalle että sai "olla ihan vaan kahden" tämän kanssa. Sanoi kun vauva oli 3kk että eihän Emil minua tarvitse, voi jäädä mummolaan yöksi. Ei ole kutsunut minua äidiksi lapselle yhtäkään kertaa, lapsi nyt 1,5v. Sanoo aina joko minun etunimen tai vain "tuo". Kun huomasi ettei saa vauvaa yökylään, rupesi mitätöimään minua pienillä jutuilla koko ajan. Saattoi huudahtaa vaippaa vaihtaessa "onpa rutussa vaippa, hui ei sitä näin laiteta!" Jos vauva itki ja sanoin itkevän väsymystä, hän korjasi rauhallisesti mutta täysin varmaan äänensävyyn että mitä vauva oikeasti itkee, luuli siis tunnistavansa itkut minua paremmin. Kylässä heillä meni jatkuvasti vauvan kanssa toiseen huoneeseen ja toruikin vauvaa kun yritti päästä minun syliini, "mummi on tässä, nyt ei sinne yhtään".

Olen varmaan kohtuuton ja hirviö ja kaikkea, mutta kyllä luottamus on mennyttä. Ei saa hoitaa itsekseen lasta eikä lapsi pääse yökylään. En haluaisi nähdä koko naista ollenkaan jos rehellisiä ollaan.

Asioista sanottiin kyllä, hän vastasi vain että hänhän on MUMMI, joka vissiin hänen mielestään vähän kuin se varsinainen pää-Äiti.

No oot vähän kohtuuton :( tuoreella mummilla havaittavissa yli-innostusta, ei ole vaarallista vaikka sua ärsyttääkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskausaikana anoppi alkoi olla omituinen. Puhui että saa viimein sen "neljännen". Oltiin tosi hyvät kaverit oltu aina. Kun esikoinen syntyi niin oli ihan mahdoton, vei vastasyntyneen sylistäni ulos, siis pihamaalle että sai "olla ihan vaan kahden" tämän kanssa. Sanoi kun vauva oli 3kk että eihän Emil minua tarvitse, voi jäädä mummolaan yöksi. Ei ole kutsunut minua äidiksi lapselle yhtäkään kertaa, lapsi nyt 1,5v. Sanoo aina joko minun etunimen tai vain "tuo". Kun huomasi ettei saa vauvaa yökylään, rupesi mitätöimään minua pienillä jutuilla koko ajan. Saattoi huudahtaa vaippaa vaihtaessa "onpa rutussa vaippa, hui ei sitä näin laiteta!" Jos vauva itki ja sanoin itkevän väsymystä, hän korjasi rauhallisesti mutta täysin varmaan äänensävyyn että mitä vauva oikeasti itkee, luuli siis tunnistavansa itkut minua paremmin. Kylässä heillä meni jatkuvasti vauvan kanssa toiseen huoneeseen ja toruikin vauvaa kun yritti päästä minun syliini, "mummi on tässä, nyt ei sinne yhtään".

Olen varmaan kohtuuton ja hirviö ja kaikkea, mutta kyllä luottamus on mennyttä. Ei saa hoitaa itsekseen lasta eikä lapsi pääse yökylään. En haluaisi nähdä koko naista ollenkaan jos rehellisiä ollaan.

Asioista sanottiin kyllä, hän vastasi vain että hänhän on MUMMI, joka vissiin hänen mielestään vähän kuin se varsinainen pää-Äiti.

No oot vähän kohtuuton :( tuoreella mummilla havaittavissa yli-innostusta, ei ole vaarallista vaikka sua ärsyttääkin.

Sairasta käytöstä tuo on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskausaikana anoppi alkoi olla omituinen. Puhui että saa viimein sen "neljännen". Oltiin tosi hyvät kaverit oltu aina. Kun esikoinen syntyi niin oli ihan mahdoton, vei vastasyntyneen sylistäni ulos, siis pihamaalle että sai "olla ihan vaan kahden" tämän kanssa. Sanoi kun vauva oli 3kk että eihän Emil minua tarvitse, voi jäädä mummolaan yöksi. Ei ole kutsunut minua äidiksi lapselle yhtäkään kertaa, lapsi nyt 1,5v. Sanoo aina joko minun etunimen tai vain "tuo". Kun huomasi ettei saa vauvaa yökylään, rupesi mitätöimään minua pienillä jutuilla koko ajan. Saattoi huudahtaa vaippaa vaihtaessa "onpa rutussa vaippa, hui ei sitä näin laiteta!" Jos vauva itki ja sanoin itkevän väsymystä, hän korjasi rauhallisesti mutta täysin varmaan äänensävyyn että mitä vauva oikeasti itkee, luuli siis tunnistavansa itkut minua paremmin. Kylässä heillä meni jatkuvasti vauvan kanssa toiseen huoneeseen ja toruikin vauvaa kun yritti päästä minun syliini, "mummi on tässä, nyt ei sinne yhtään".

Olen varmaan kohtuuton ja hirviö ja kaikkea, mutta kyllä luottamus on mennyttä. Ei saa hoitaa itsekseen lasta eikä lapsi pääse yökylään. En haluaisi nähdä koko naista ollenkaan jos rehellisiä ollaan.

Asioista sanottiin kyllä, hän vastasi vain että hänhän on MUMMI, joka vissiin hänen mielestään vähän kuin se varsinainen pää-Äiti.

No oot vähän kohtuuton :( tuoreella mummilla havaittavissa yli-innostusta, ei ole vaarallista vaikka sua ärsyttääkin.

Sairasta käytöstä tuo on.

Joo outoa on mutta ei vaaraksi lapselle eli vähän lyö yli nuo puheet kuinka ei haluis tavata ollenkaan. Fiksu painaisi villaisella noi hölinät ja ottaisi noin innokkaasta mummosta hyödyn irti.

Itse en paljoa anna lastani vanhemmilleni hoitoon, kun en tahdo heille taakkaa lapsesta. Tahdon, että saavat nimenomaan ne hyvät hetket. Mielellään he kyllä katsovat pojan perään ja sanovat jos kaipaavat omaa rauhaa.

Anopille en missään nimessä antaisi lasta. Vaarallinen terveydentilansa takia.

Miehelleen kyllä, mutten paria tuntia enempää kerrallaan. En tahdo kuormittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskausaikana anoppi alkoi olla omituinen. Puhui että saa viimein sen "neljännen". Oltiin tosi hyvät kaverit oltu aina. Kun esikoinen syntyi niin oli ihan mahdoton, vei vastasyntyneen sylistäni ulos, siis pihamaalle että sai "olla ihan vaan kahden" tämän kanssa. Sanoi kun vauva oli 3kk että eihän Emil minua tarvitse, voi jäädä mummolaan yöksi. Ei ole kutsunut minua äidiksi lapselle yhtäkään kertaa, lapsi nyt 1,5v. Sanoo aina joko minun etunimen tai vain "tuo". Kun huomasi ettei saa vauvaa yökylään, rupesi mitätöimään minua pienillä jutuilla koko ajan. Saattoi huudahtaa vaippaa vaihtaessa "onpa rutussa vaippa, hui ei sitä näin laiteta!" Jos vauva itki ja sanoin itkevän väsymystä, hän korjasi rauhallisesti mutta täysin varmaan äänensävyyn että mitä vauva oikeasti itkee, luuli siis tunnistavansa itkut minua paremmin. Kylässä heillä meni jatkuvasti vauvan kanssa toiseen huoneeseen ja toruikin vauvaa kun yritti päästä minun syliini, "mummi on tässä, nyt ei sinne yhtään".

Olen varmaan kohtuuton ja hirviö ja kaikkea, mutta kyllä luottamus on mennyttä. Ei saa hoitaa itsekseen lasta eikä lapsi pääse yökylään. En haluaisi nähdä koko naista ollenkaan jos rehellisiä ollaan.

Asioista sanottiin kyllä, hän vastasi vain että hänhän on MUMMI, joka vissiin hänen mielestään vähän kuin se varsinainen pää-Äiti.

No oot vähän kohtuuton :( tuoreella mummilla havaittavissa yli-innostusta, ei ole vaarallista vaikka sua ärsyttääkin.

Sairasta käytöstä tuo on.

Joo outoa on mutta ei vaaraksi lapselle eli vähän lyö yli nuo puheet kuinka ei haluis tavata ollenkaan. Fiksu painaisi villaisella noi hölinät ja ottaisi noin innokkaasta mummosta hyödyn irti.

Lasta kohtaan on henkistä väkivaltaa eristää äidistä ja haukkua äitiä. Itse pitäisin tuollaisen häirikön loitolla. En todellakaan jättäisi lasta yksin hänen kanssaan.

Lapsi ei ole mikään pokaali. Eikä hänen vanhemmuudestaan ole mitään avointa kilpailua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskausaikana anoppi alkoi olla omituinen. Puhui että saa viimein sen "neljännen". Oltiin tosi hyvät kaverit oltu aina. Kun esikoinen syntyi niin oli ihan mahdoton, vei vastasyntyneen sylistäni ulos, siis pihamaalle että sai "olla ihan vaan kahden" tämän kanssa. Sanoi kun vauva oli 3kk että eihän Emil minua tarvitse, voi jäädä mummolaan yöksi. Ei ole kutsunut minua äidiksi lapselle yhtäkään kertaa, lapsi nyt 1,5v. Sanoo aina joko minun etunimen tai vain "tuo". Kun huomasi ettei saa vauvaa yökylään, rupesi mitätöimään minua pienillä jutuilla koko ajan. Saattoi huudahtaa vaippaa vaihtaessa "onpa rutussa vaippa, hui ei sitä näin laiteta!" Jos vauva itki ja sanoin itkevän väsymystä, hän korjasi rauhallisesti mutta täysin varmaan äänensävyyn että mitä vauva oikeasti itkee, luuli siis tunnistavansa itkut minua paremmin. Kylässä heillä meni jatkuvasti vauvan kanssa toiseen huoneeseen ja toruikin vauvaa kun yritti päästä minun syliini, "mummi on tässä, nyt ei sinne yhtään".

Olen varmaan kohtuuton ja hirviö ja kaikkea, mutta kyllä luottamus on mennyttä. Ei saa hoitaa itsekseen lasta eikä lapsi pääse yökylään. En haluaisi nähdä koko naista ollenkaan jos rehellisiä ollaan.

Asioista sanottiin kyllä, hän vastasi vain että hänhän on MUMMI, joka vissiin hänen mielestään vähän kuin se varsinainen pää-Äiti.

No oot vähän kohtuuton :( tuoreella mummilla havaittavissa yli-innostusta, ei ole vaarallista vaikka sua ärsyttääkin.

Sairasta käytöstä tuo on.

Joo outoa on mutta ei vaaraksi lapselle eli vähän lyö yli nuo puheet kuinka ei haluis tavata ollenkaan. Fiksu painaisi villaisella noi hölinät ja ottaisi noin innokkaasta mummosta hyödyn irti.

Lasta kohtaan on henkistä väkivaltaa eristää äidistä ja haukkua äitiä. Itse pitäisin tuollaisen häirikön loitolla. En todellakaan jättäisi lasta yksin hänen kanssaan.

Lapsi ei ole mikään pokaali. Eikä hänen vanhemmuudestaan ole mitään avointa kilpailua.

Samaa mieltä. Äidin ja lapseen väliin pyrkivästä isovanhemmasta on haittaa, ihan jo äidin mielenterveyden kannalta ja lapsi tajuaa todella varhain jos tietyssä seurassa ei saa lähestyä äitiä. Se rikkoo luottamusta äitiä kohtaan. Meillä ei tuollainen kävisi, ei tuo ole mitään viatonta intoilua enää.

Minulla on maailman ihanin ja rakkain mummo (juuri isän puolelta). Hän on minulle todella läheinen ja tärkeä ihminen. Olisin kyllä äidilleni todella katkera, mikäli hän olisi isovanhempieni suhteen rajoittanut suhdettani. Isovanhemmat ovat rikkaus! Mitä useampi ihminen lapsen elämässä on, sen parempi. Lapsi on kuitenkin erillinen henkilö ja hänen tulee saada muodostaa omat ihmissuhteensa. Miksi nykyaikana isovanhemmat koetaan uhkana, ei mahdollisuutena? Olettaen ettei kuvioissa ole mitään vaarallista ja sairasta. Täälläkin ihan normaalikäyttäytyminen luetaan oudoksi. Mihin tämä maailma on menossa? Ihmisiltä on kadonnut suhteellisuudentaju sekä maalaisjärki. Tsemppiä aloittajalle! Ehkä se siitä, kun lapsi kasvaa ja saa omaa tahtoa. :)

Minulla isovanhemmat ovat aina saaneet hoitaa lastani paljon ja heistä.onkin tullut läheisiä. Mummu saa kuulla lapselta välillä jopa salaisuuksia, mitä ei äidille heti kerrota ja me tietysti olemme niistä yhteydessä jatkuvasti, mummu ja minä. Lapsi on ollut etelänmatkallakin isovanhempiensa kanssa ja mökillä.

Uskon siihen, että lapsen etu on saada monta läheistä sukulaista, silloin hän kasvaa turvallisessa välittävässä ympäristössä eri sukupolvien kanssa. Nyt hän on jo niin iso, että osaa jo itsekin auttaa vuorostaan mummia ja ukkia, kun heillä on joku pulma. Minusta siis aloituksen äiti tekee karhunpalveluksen lapselle, kun yrittää eristää lasta sukulaisistaan ja anopin ihmettely on ihan perusteltua.